Gardella Eläkeoikeuden siirto Työntekijän vapaa liikkuvuus Vakuutuskausien yhteenlaskeminen

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

Gardella on Italian kansalainen, joka on työskennellyt Euroopan Patenttivirastossa EPO:ssa 1.5.2002 lähtien. Ennen EPO:ssa työskentelyn aloittamista hän työskenteli Italiassa vuosina 1992-2002.

 

Gardella halusi siirtää Italiassa karttuneita eläkeoikeuksia edustavan pääoman EPO:n omaan sosiaaliturvajärjestelmään, mutta Italian sosiaalivakuutuslaitos INPS hylkäsi Gardellan pyynnön. Syy hylkäykselle oli INPS:n mukaan, ettei siirto kansainväliseen järjestöön ole Italian lainsäädännön mukaan mahdollinen. Gardella valitti päätöksestä.

 

Unionin tuomioistuimen mukaan jäsenvaltioiden välisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta on todettava, ettei sopimuksessa Euroopan Unionin toiminnasta (SEUT) ole määrätty eikä asetuksissa 1408/71 ja 883/2004 säädetä jo kertyneitä eläkeoikeuksia vastaavan pääoman siirtämistä koskevista säännöistä vaan että ne perustuvat kausien yhteenlaskemisen periaatteeseen, kuten SEUT 48 artiklasta käy ilmi.

 

SEUT 45 artiklassa ei tuomioistuimen mukaan aseteta jäsenvaltiolle velvollisuutta säätää EPO:n kaltaisen kansainvälisen järjestön virkamiehellä olevasta mahdollisuudesta siirtää hänelle aiemmin kertyneitä eläkeoikeuksia vastaavaa pääomaa kyseisen kansainvälisen järjestön eläkejärjestelmään eikä velvollisuutta tehdä kansainvälinen yleissopimus tältä osin. Siten sitä, että EPO:n kaltaisen järjestön virkamieheltä puuttuu tällainen mahdollisuus ei voida pitää SEUT 45 artiklassa tarkoitetun työntekijän vapaan liikkuvuuden rajoituksena.

 

Gardella oli unionin tuomioistuimelle todennut, että mikäli valitusaste hylkää hänen valituksensa, hän saattaa menettää Italiassa kertyneet eläkeoikeutensa, sillä EPO:ssa ei sovelleta yhteenlaskemista koskevaa järjestelyä ja koska hänen työskentely- ja maksukautensa Italiassa eivät välttämättä täytä kansallisessa lainsäädännössä eläkeoikeuksien syntymiseksi edellytettyä vähimmäisajanjaksoa.

 

Tämän johdosta tuomioistuin päätyi siihen, että mikäli pääoman siirtoa koskevaa järjestelyä ei voida soveltaa, on sitä, että työntekijältä evätään oikeus kausien yhteenlaskemiseen, pidettävä SEUT 45 artiklassa tarkoitettuna työntekijän vapaan liikkuvuuden rajoituksena. Siten Gardellan kaltaisen työntekijän on voitava vanhuuseläkettä koskevan oikeuden syntymiseksi vaatia Italiassa suorittamiensa työskentelykausien yhteenlaskemista EPO:n työskentelykausien kanssa.

Alkuperäinen tuomio

Lainkohdat

SEUT 45 artikla SEUT 48 artikla