Tomaszewska Vakuutuskaudet

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

Tapauksessa oli kysymys toisessa jäsenvaltiossa täyttyneiden vakuutuskausien huomioon ottamisesta määritettäessä oikeutta jäädä eläkkeelle ennen säädettyä eläkeikää.

Puolassa henkilöllä oli oikeus jäädä tiettyjen edellytysten täyttyessä 55-vuotiaana vanhuuseläkkeelle. Yhtenä edellytyksenä oli, että henkilöllä tuli olla 30 vuotta maksukausia ja maksuihin perustumattomia kausia. Kuitenkin määritettäessä oikeutta eläkkeeseen ja laskettaessa eläkkeen määrää maksuihin perustumattomat kaudet otettiin huomioon maksukausien kolmasosaan asti.

Tomaszewska oli hakenut varhennettua vanhuuseläkettä 55 vuotta täytettyään. Tomaszewskalla oli Puolasta maksuihin perustuvia kausia 181 kk. Tämän lisäksi hänellä oli maksuihin perustumattomia kausia 77 kk ja 11 päivää. Hänellä oli myös Puolasta maatilalla työskentelykausia 56 kuukautta ja 25 päivää. Lisäksi Tsekkoslovakiassa täyttyneitä maksukausia oli 49 kuukautta.

ZUS hylkäsi hakemuksen, koska Tomaszewska ei täyttänyt vakuutuskausien määrää koskevaa edellytystä saada varhennettua vanhuuseläkettä. ZUS otti huomioon maksukausina ainoastaan Puolassa täyttyneet 181 kuukautta ja maksuihin perustumattomia kausia tästä laissa säädetyn kolmasosan eli 60 kk 10 päivää.

Tuomioistuimelle esitetyssä ennakkoratkaisukysymyksessä oli kyse siitä, onko asetuksen 1408/71 45.1 artiklaa 1 kohtaa ja 574/72:n artiklaa 15.1.a tulkittava siten, että toimivaltainen laitos on velvollinen ottamaan huomioon toisessa valtiossa täyttyneet vakuutuskaudet, jos työntekijä ei täytä tämän valtion kansallisessa lainsäädännössä eläkeoikeuden saamisen edellytyksiä.

Tuomioistuin totesi, että erityisesti vanhuusvakuutuksen osalta artikla 45.1 edellyttää, että jäsenvaltion, jonka lainsäädännössä oikeuden saamiselta etuuteen edellytetään vähimmäisvakuutuskauden täyttymistä, toimivaltainen laitos ottaa huomioon – jos on tarpeen oikeuden syntymiseksi – muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet, ikään kuin ne olisivat täyttyneet siinä valtiossa.

Jäsenvaltiolla on oikeus säätää kansallisessa lainsäädännössä eläkeoikeuden syntymisen edellyttämästä vähimmäisvakuutuskaudesta ja määrittää niiden vakuutuskausien luonne ja raja kausien huomioimiselle, kunhan minkä tahansa muun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneet kaudet otetaan samoin edellytyksin huomioon kuin ne olisivat täyttyneet kansallisen lainsäädännön mukaan.

Tuomioistuimen mukaan ZUS oli ottanut Tsekkoslovakiassa ansaitut kaudet huomioon määritellessään vanhuuseläkeoikeuden syntymiselle edellytettyä vähimmäiskautta. ZUS ei kuitenkaan ollut ottanut huomioon Tsekkoslovakian kausia määrittäessään sitä kolmasosaksi vahvistettua rajaa, jota maksuihin perustumattomat kaudet eivät saa ylittää suhteessa maksukausiin. Tuomioistuin katsoi, että Tomaszewskan kaltaisessa tapauksessa ZUS sovelsi pääasiassa kansallista lainsäädäntöä määritettäessä kolmasosaksi vahvistettua rajaa, jota maksuihin perustumattomat kaudet eivät saa ylittää suhteessa maksukausiin. Tämä käytäntö kohteli sellaisia työntekijöitä, jotka ovat käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, epäedullisemmin kuin niitä, jotka eivät olleet käyttäneet tätä oikeutta.

Näin ollen Tomaszewskan osalta missä tahansa muussa jäsenvaltiossa täyttyneet maksukaudet on rinnastettava Puolassa täyttyneisiin maksukausiin ja siten sisällytettävä laskelmaan, jonka tarkoituksena on määrittää se kolmasosaksi vahvistettu raja, jota maksuihin perustumattomat kaudet eivät voi ylittää suhteessa maksukausiin.

Alkuperäinen tuomio

Lainkohdat

Asetus 1408/71 45 artikla 1 kohta