Työeläke - Työkyvyttömyyseläke - Viivästyskorotus

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

TEL:n 19 d §:n 1 momentin mukaista viivästyskorotusta ei tullut laskea sille osalle takautuvaa etuutta, joka oli suoritettu työttömyyskassalle.

Esitiedot

Eläkelaitos oli myöntänyt A:lle yksilöllisen varhaiseläkkeen 1.4.2000 alkaen. Työttömyyskassa oli maksanut A:lle korvauksia, jotka kohdistuivat samaan aikaan kuin takautuvasti maksettava eläke.

Eläkelaitos antoi päätöksensä takautuvan eläkkeen viivästyskorotuksen maksamisesta ajalta 1.4.2000 - 15.3.2002 ja ilmoitti päätöksessään maksavansa A:lle viivästyskorotusta.

A haki eläkelaitoksen päätökseen muutosta eläkelautakunnalta ja vaati muutosta viivästyskorotuksen määrään. Lisäksi A vaati, että ajalta 1.4.2000 - 15.3.2002 maksettuun eläkkeeseen maksetaan päätöksessä mainitun viivästyskorkoprosentin mukainen viivästyskorotus ja että puuttuvalle viivästyskorotukselle maksetaan sama viivästyskorko maksupäivään asti.

Eläkelautakunnan ratkaisu

Eläkelautakunta muutti eläkelaitoksen päätöstä siten, että takautuvasti maksettavalle eläkkeelle on maksettava viivästyskorotus myös sille osalle, joka maksetaan työttömyyskassalle. Asia palautettiin eläkelaitokselle eläkelautakunnan päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Eläkelautakunnan perustelut

Velvollisuus maksaa myöhässä maksettava etuus korotettuna ei kuitenkaan koske sitä osaa etuudesta, joka suoritetaan työttömyyskassalle, ellei kysymys ole työntekijäin eläkelain (TEL) 19 c §:ssä tarkoitetusta etuudesta. TEL 19 c §:n 2 momentissa mainitaan nimenomaisesti myös työttömyyspäiväraha yhtenä etuutena, jonka ajalta on maksettava viivästyskorotus myöhässä maksettavalle etuuden osalle.

Voimassa olevan säädännäisoikeuden sanamuodon mukaan myös siitäkin osasta etuudesta, joka on maksettu työttömyyskassalle, on maksettava viivästyskorotus. Työntekijäin eläkelain 19 c §:ää muutettaessa lailla 1331/1999, hallituksen esityksestä ilmenee, että lainmuutoksella ei ole ollut tarkoitus muuttaa aiemmin vallinnutta tilaa, jolloin työttömyyskassalle maksettavasta etuudesta ei tullut suorittaa viivästyskorotusta. Itse lain sanamuoto muuttui kuitenkin tämän lain muutoksen yhteydessä sellaiseksi, että voimassa olevan säädännäisoikeuden mukaan viivästyskorotus on määrättävä myös työttömyyskassalle maksettavasta osasta. Asia on ratkaistava ensisijaisesti lain sanamuodon mukaan, jolloin tässä tapauksessa ei voida noudattaa lain esitöistä ilmenevää lainmuutoksen tarkoitusta.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Eläkelaitos haki muutosta eläkelautakunnan päätökseen ja vaati päätöksen kumoamista ja eläkelaitoksen 13.6.2002 antaman päätöksen pysyttämistä.

Eläkelaitos katsoi olevan kiistatonta, että lainsäätäjän tarkoitus tai tahto ei ole ollut se, että työttömyyskassalle maksettaville regressisuorituksille maksettaisiin työntekijäin eläkelain 19 d §:n mukaista viivästyskorotusta. Eläkelaitos katsoi myös, ettei ole perusteita tulkita lakia ja sen osin epäselvää viittausäännöstä niin ahtaasti kuin eläkelautakunta oli tehnyt, vaan lain esityöt, kiistanalaisen normin tarkoitus sekä muu saatava selvitys tukevat sitä, että työttömyyskassalle maksettaville regressisuorituksille ei tule maksaa viivästyskorotusta.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Eläkelautakunnan päätös kumottiin ja asia jätettiin eläkelaitoksen 13.6.2002 antaman päätöksen varaan.

Vakuutusoikeuden perustelut

Työntekijäin eläkelain (TEL) 19 d §:n 1 momentin mukaan TEL:n mukaisen eläkkeen tai etuuden viivästyessä eläkelaitoksen on maksettava viivästynyt eläke tai muu etuus viivästysajalta korotettuna. Velvollisuus maksaa etuus korotettuna ei kuitenkaan koske sitä osaa etuudesta, joka suoritetaan toiselle lakisääteistä vakuutusta harjoittavalle vakuutus- tai eläkelaitokselle taikka kansaneläkelaitokselle tai työttömyyskassalle, ellei kysymys ole 19 c §:ssä tarkoitetusta suorituksesta. Mainittua lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 16/1984) on todettu, ettei vakuutus- ja eläkelaitosten välisille suorituksille pääsääntöisesti olisi maksettava viivästyskorkoa.TEL:n 19 c §:ssä, sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.1999 saakka, säädettiin ainoastaan työnantajalle maksettavasta suorituksesta. TEL:n 19 c §:ää muutettiin 1.1.2000 alkaen siten, että siihen koottiin eläkkeen maksamista Kansaneläkelaitokselle, työttömyyskassalle, kunnalle ja sosiaalilautakunnalle koskevat määräykset. Mainittua lainmuutosta koskevan hallituksen esityksen (HE 165/1999) mukaan säännökseen tehtävät muutokset olivat lähinnä teknisiä. Tämän lainmuutoksen yhteydessä ei tarkistettu TEL:n 19 d §:n viivästyskorotusta koskevaa viittausta TEL:n 19 c §:ään. Hallituksen esityksen (HE 165/1999) tarkoituksena ei kuitenkaan ollut muuttaa viivästyskorotusta koskevaa sääntelyä.

TEL:n 19 d §:n tarkoituksena on alunperin ollut se, että työttömyyskassallekin voidaan maksaa viivästyskorotusta, jos se on ollut etuudensaajan työnantaja. Jotta mainitun lainkohdan alkuperäinen tarkoitus toteutuisi, tulisi sitä muuttaa ottaen huomioon TEL:n 19 c §:ssä tapahtunut muutos. Koska TEL:n 19 c §:ää koskevassa hallituksen esityksessä (HE 165/1999) lainmuutoksen on todettu olevan teknisluontoinen ja koska TEL:n 19 d §:ää koskevasta hallituksen esityksestä (HE 16/1984)lainsäätäjän tarkoitus ilmenee selkeästi, vakuutusoikeus katsoo, ettei TEL:n 19 d §:n viittausta ollut tarkoitus laajentaa koskemaan 1.1.2000 voimaan tullutta TEL:n 19 c §:ää kokonaisuudessaan, vaan aikaisempi vakiintunut soveltamiskäytäntö on ollut tarkoitus pysyttää ennallaan. Edellä lausutuin perustein vakuutusoikeus katsoo, että viivästyskorotusta ei tule laskea sille osalle takautuvaa etuutta, joka on suoritettu työttömyyskassalle.

Lainkohdat
Työntekijäin eläkelaki 19 c § ja 19 d §

Osasto
1

Äänestys
4 - 1

Asian aikaisemmat vaiheet:
ETK39243
ELK2262/02

Lainkohdat

TEL 19 c § TEL 19 d §