Työeläke - Työsuhteen yhdenjaksoisuus - Eläkkeeseen oikeuttava aika - Palkattomat ajat - Eläkkeen karttuminen

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

Työntekijä oli ollut palkattomalla toimivapaalla. Hänen työoikeudellinen työsuhteensa oli jatkunut yhdenjaksoisena koko palkattoman toimivapauden ajan. Eläketurvakeskuksen ohjeisiin perustuvassa soveltamiskäytännössä on ollut käytössä niin sanottu vuoden yleissääntö. Sen mukaan työntekijäin eläkelain mukaista työsuhdetta on pidetty yhdenjaksoisena palkattomista keskeytyskuukausista huolimatta, jos palkaton aika työsuhteen sisällä on jatkunut enintään noin vuoden ajan ja työoikeudellinen työsuhde on jatkunut koko palkattoman jakson ajan. Vakuutusoikeus katsoi työntekijäin eläkelain piiriin kuuluvan työsuhteen päättyneen sen päivän lopussa, jolta sen perusteella maksettiin viimeksi palkkaa ennen työntekijän palkattoman toimivapauden alkamista ja alkaneen uudelleen hänen palattuaan työhönsä. Vakuutusoikeus katsoi, että niin sanottu vuoden yleissääntö ei perustunut lakiin eikä sitä tullut soveltaa.

Asian käsittely eläkelaitoksessa

Eläkelaitos oli myöntänyt A:lle työeläkelakien mukaisen työttömyseläkkeen. Eläke perustui muun muassa hänen työskentelyynsä työantaja X:n palveluksessa. A:n työoikeudellinen työsuhde X:n palveluksessa oli alkanut 17.9.1973 ja päättynyt 31.8.1996. A:n eläkettä määrättäessä työsuhteeseen oli tehty niin sanottu automaattinen katkaisu 31.12.1994, koska erillisten työsuhdejaksojen yhteenlaskettu eläke oli suurempi kuin yhdenjaksoisen työsuhteen eläke. A:n työskentely X:n palveluksessa ajalla 17.9.1973 - 31.12.1994 oli katsottu yhdenjaksoiseksi työntekijäin eläkelain piiriin kuuluvaksi työsuhteeksi.

Muutoksenhaku eläkelautakunnassa

A haki eläkelaitoksen päätökseen muutosta eläkelautakunnalta vaatien eläkepalkan harkinnanvaraista tarkistamista, koska hän oli ollut palkattomalla lomalla 7.9.1992 - 15.8.1993 välisenä aikana tyttärensä sairastumisen vuoksi. Eläkelautakunta hylkäsi valituksen äänestyksen jälkeen. Eläkelautakunta perusteli päätöstään sillä, että työntekijäin eläkelain 7 d §:n mukaan eläkepalkan harkinnanvaraisen tarkistamisen yhtenä edellytyksenä on, että työntekijän eläkepalkka on poikkeuksellisesta syystä alentunut. Eläkelautakunta katsoi, että A:n eläkepalkka oli X:n työsuhteessa alentunut syystä, jota ei voitu pitää laissa tarkoitettuna poikkeuksellisena syynä.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki vakuutusoikeudelta muutosta eläkelautakunnan päätökseen vaatien eläkkeensä kohtuullistamista siten, että hänen työntekijäin eläkelain piiriin kuuluvan työsuhteensa katsottaisiin päättyneen 7.9.1992 hänen jäädessään palkattomalle lomalle. Lisäksi hän vaati eläkepalkan harkinnanvaraista tarkistamista tyttärensä hoidosta johtuneen virkavapautensa vuoksi.

Ennen asian ratkaisemista vakuutusoikeus pyysi asiassa lausunnon muun muassa eläketurvakeskukselta.

Eläketurvakeskuksen lausunto:
Eläketurvakeskus on todennut kantanaan, että A:n valitus saattaisi olla aiheellinen. Kantansa perusteluissa Eläketurvakeskus on lausunut työsuhteen yhdenjaksoisuudesta, että TEL 2 §:n 2 momentin mukaan TEL-työsuhde päättyy sen päivän lopussa, jolta sen perusteella viimeksi maksettiin palkkaa ennen (työoikeudellisen) työsuhteen katkeamista taikka työkyvyttömyyseläkkeen tai yksilöllisen varhaiseläkkeen alkamista. Hallituksen esityksestä käy ilmi, että säännös TEL-työsuhteen päättymisestä palkanmaksun päättymiseen tuli lakiin siitä syystä, ettei palkaton aika työoikeudellisen työsuhteen sisällä "johtaisi epätarkoituksenmukaisiin tuloksiin". Soveltamiskäytännössä TEL-työsuhdetta on pidetty yhdenjaksoisena palkattomista keskeytyskausista huolimatta, jos palkaton aika työsuhteen sisällä on jatkunut enintään vuoden ajan ja työoikeudellinen työsuhde on jatkunut koko palkattoman jakson ajan. Tällä vuoden yleissäännöllä on poikettu TEL 2 §:n 2 momentin kirjaimellisesta soveltamisesta. Vuoden yleissääntö on lähtökohtaisesti eläkkeeseen oikeuttavaa aikaa koskeva säännös. Sen soveltamiseen päädyttiin aikanaan, koska TEL-työsuhteen katkaiseminen lyhyen palkattoman jakson vuoksi työoikeudellisen työsuhteen jatkuessa ei ollut tarkoituksenmukaista.

Jos vuoden yleissäännön soveltaminen johtaa siihen, että eläkepalkka poikkeaa työsuhteen vakiintuneesta ansiotasosta, eläkepalkkaa voidaan tarkistaa harkinnanvaraisesti (TEL 7 d §). Säännöksen käyttö kuitenkin rajoittuu vain tiettyihin tapauksiin poikkeuksellisen syyn vaatimuksen vuoksi, mikä taas ei ole vuoden yleissäännön soveltamisen edellytyksenä. Lisäksi eläkepalkan harkinnanvaraisen tarkistamisen vaatimuksena on vuonna 2000, että poikkeuksellinen syy huonontaa kokonaiseläketurvaa vähintään 17,5 prosenttia.

Aikanaan vakuutetun etuna pidetyn vuoden yleissäännön kaavamainen noudattaminen saattaa johtaa siihen, että vakuutetun eläketurva heikkenee. Yhdenmukaisesti TEL 2 §:n 2 momentin tarkoituksen kanssa Eläketurvakeskus on vakuutusoikeudelle antamissaan lausunnoissa ollut sitä mieltä, että eläkkeeseen oikeuttavaa aikaa koskevaa yleissääntöä ei pitäisi soveltaa kovin ahtaasti, jos palkaton jakso osuu eläkepalkan laskentavuosiin. Kun otetaan huomioon nykyisten työmarkkinoiden rakenne, jota leimaa muun muassa työsuhteiden pirstoutuminen, ei vuoden yleissääntöä, jonka soveltaminen vakiintui kokonaan toisenlaisten työmarkkinoiden aikana, pitäisi käyttää silloin, jos se johtaa eläkepalkan kohtuuttomaan pienenemiseen.

Vuoden yleissäännön soveltaminen vaihtelee eläkelaitoksissa. Jotkut eläkelaitokset katkaisevat TEL-työsuhteen palkattoman jakson alkuun, jos työsuhteen pitäminen yhdenjaksoisena johtaa vakuutetun työhistoria ja aikaisempi ansiotaso huomioon ottaen kohtuuttomaan lopputulokseen. Toiset eläkelaitokset soveltavat yleissääntöä johdonmukaisesti huolimatta siitä, mikä on lopputulos vakuutetun eläketurvan kannalta.
Eläkelautakunta on, yleensä äänestyksen jälkeen, noudattanut vuoden yleissääntöä johdonmukaisesti.

A on ollut viimeisen TEL-työsuhteensa aikana palkattomalla vapaalla vuosina 1992 ja 1993. Palkaton jakso on kestänyt 11 kuukautta ja 9 päivää. Toinen palkattoman jakson kalenterivuosista sisältyy eläkepalkan valintavuosiin. Se alentaa sekä automaattisesti katkaistun että yhdenjaksoisen TEL-työsuhteen eläkepalkkaa. Jos TEL-työsuhde katkaistaisiin TEL 2 §:n 2 momentin mukaisesti palkattoman jakson alkuun, olisi A:n erillisten työsuhteiden perusteel-la laskettu eläke 6.005,30 markkaa kuukaudessa. Se olisi noin 580 markkaa suurempi kuin yhdenjaksoisen työsuhteen perusteella laskettu eläke. Vaikutus A:n eläkkeen määrään on 10,8 prosenttia.

A:n viimeinen työsuhde on jatkunut melkein 23 vuotta. Erillisten työsuhdejaksojen eläkepalkat vastaavat paremmin hänen 23 vuotta kestäneen työsuhteensa ansiotasoa kuin yhdenjaksoisen työsuhteen eläkepalkka. Vaikka eläkkeeseen oikeuttava aika pienenee, eläkepalkkojen suureneminen johtaa siihen, että erillisten työsuhdejaksojen perusteella laskettu eläke on suurempi kuin yhdenjaksoisen työsuhteen perusteella laskettu eläke.

Eläkepalkan harkinnanvaraisen tarkistamisen osalta Eläketurvakeskus on lausunut, että eläkepalkan harkinnanvaraisen tarkistamisen vaatimuksena on, että työsuhteen eläkepalkka on huonontunut poikkeuksellisesta syystä. Yhdenjaksoisen työsuhteen eläkepalkkaa ei voida tarkistaa TEL 7 d §:n perusteella, koska poikkeuksellisen syyn edellytys ei täyty.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Eläkelautakunnan päätöstä muutetaan siten, että A:n palkattoman toimivapauden ajalla 7.9.1992 - 15.8.1993 hänen työsuhteessaan X:ään ei katsota kuuluvan TEL:n piiriin. Asia palautetaan Eläkekassa Y:lle tästä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Asian tultua ratkaistuksi edellä mainituin tavoin raukeaa lausunnon antaminen eläkepalkan harkinnanvaraisen tarkistamisen osalta.

Asia on ratkaistu vakuutusoikeuden täysistunnossa äänestyksen jälkeen. Äänestystulos 13 - 6 - 5

Perustelut

TEL:n mukaisen työsuhteen päättyminen:
TEL 2 §:n 2 momentin mukaan työsuhteen katsotaan tätä lakia sovellettaessa päättyneen sen päivän lopussa, jolta sen perusteella viimeksi maksettiin palkkaa ennen työsuhteen katkeamista taikka 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun työkyvyttömyyden tai 4 e §:ssä tarkoitetun yksilöllisen varhaiseläkkeen alkamista. Ensin mainitussa lainkohdassa todetaan lisäksi muun muassa, että jos työntekijän työan-sio on työsuhteen vielä jatkuessa vähintään kuutena viimeksi kuluneena kalenterikuukautena kunakin ollut 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainittua rajamäärää pienempi, voi työnantaja ilmoittaa tämän lain alaisen työsuhteen päättyneeksi aikaisintaan kuudennen kalenterikuukauden lopussa.

Edellä mainittu 2 §:n 2 momentti on säädetty TEL:iin lailla 30.12.1965/707, jota koskevissa hallituksen esityksen 131/1965 perusteluissa todettiin TEL 2 §:n 2 momenttiin liittyen muun muassa, että työoikeudessa noudatettavien yleisten periaatteiden mukaan työsuhde voi jatkua vielä sen jälkeen, kun itse työnteko ja palkan saaminen ovat päättyneet ja että tällaisissa tapauksissa voisivat TEL:n säännökset johtaa epätarkoituksenmukaisiin tuloksiin. Tämän estämiseksi hallituksen esityksessä esitettiin TEL 2 §:n 2 momenttiin otettavaksi erityinen säännös siitä, että työsuhteen katsotaan TEL:a sovellettaessa päättyneen sen päivän lopussa, jolta viimeksi ennen työsuhteen katkeamista suoritettiin palkkaa.

Eläketurvakeskuksen ohjeisiin perustuvassa soveltamiskäytännössä on otettu käyttöön niin sanottu vuoden yleissääntö, jossa TEL:n mukaista työsuhdetta on pidetty yhdenjaksoisena palkattomista keskeytyskuukausista huolimatta, jos palkaton aika työsuhteen sisällä on jatkunut enintään noin vuoden ajan ja työoikeudellinen työsuhde on jatkunut koko palkattoman jakson ajan. Tällä vuoden yleissäännöllä on poikettu TEL 2 §:n 2 momentin kirjaimellisesta soveltamisesta. Toisin kuin TEL:ssa, kyseistä vuoden yleissääntöä vastaava normi on säädetty nimenomaisesti valtion eläkelain 6 §:n 1 momentin 3 kohtaan ja hyväksytty kunnallisen eläkelaitoksen eläkesäännön 4 §:n 2 momentin 4 kohtaan.

Aikanaan vakuutetun etuna pidetyn vuoden yleissäännön kaavamainen noudattaminen on saattanut kuitenkin johtaa siihen, että vakuutetun eläketurva heikkenee. Tätä epäkohtaa on pyritty Eläketurvakeskuksen ohjeistamassa soveltamiskäytännössä korjaamaan siten, ettei yleissääntöä tulisi soveltaa kovin ahtaasti, jos palkaton jakso osuu eläkepalkan laskentavuosiin.

Vakuutusoikeus toteaa, että edellä mainittua vuoden yleissääntöä ei voida johtaa TEL 2 §:n 2 momentin sanamuodosta eikä mistään muustakaan TEL:n säännöksestä. Vuoden yleissääntöä koskevaa soveltamiskäytäntöä ei ole myöskään vakuutusoikeuden ratkaisukäytännössä vakiintuneesti vahvistettu.

Ottaen huomioon TEL 2 §:n 2 momentin sisältö, ei TEL:n piiriin kuuluvaa työsuhdetta voida jatkaa palkanmaksun päättymisen jälkeen edes siinä tapauksessa, että tämä vaihtoehto olisi työntekijälle edullisempi, sillä mainittu lainkohta ei sisällä mahdollisuutta arvioida työsuhteen kestoa harkinnanvaraisesti sen mukaan, olisiko palkattoman jakson sisällyttäminen edullista tai epäedullista työntekijän kannalta.

Edellä mainittu merkitsee sitä, ettei A:n tapauksessa voida soveltaa TEL 2 §:n 2 momenttia muutoin kuin päättämällä hänen TEL:n mukainen työsuhteensa sen päivän lopussa, jolta sen perusteella viimeksi maksettiin palkkaa ennen työsuhteen katkeamista. Koska A:n 7.9.1992 alkanut palkaton toimivapaus oli jatkunut yli kuukauden ja TEL 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset työsuhteen kuulumiselle tämän lain piiriin olivat siten lakanneet olemasta voimassa työsuhteen muutoin vielä jatkuessa, katsotaan hänen TEL:n piiriin kuulunut työsuhteensa X:ään päättyneeksi 6.9.1992. A:n TEL-työsuhde on alkanut uudelleen hänen palattuaan työhönsä 16.8.1993.

Eläkepalkan harkinnanvarainen tarkistaminen:

Eläkepalkan harkinnanvaraisen tarkistamisen osalta vakuutusoikeus toteaa, että A:n vaatimus koskee hänen eläkepalkkansa harkinnanvaraista tarkistamista edellä mainitun palkattoman toimivapauden vuoksi. Koska vakuutusoikeuden ratkaisu kuitenkin merkitsee, ettei kyseinen palkaton aika kuulu TEL:n piiriin, ei sitä aikaa voida ottaa myöskään huomioon eläkepalkan harkinnanvaraisessa tarkistamisessa.

Täysistuntoratkaisu
Äänestys 13 - 6 - 5

Asian aikaisemmat vaiheet:
ELK 3139/99
ETK38766


Lainkohdat

TEL 2 § 2 mom. TEL 7 d §

Lisää tietoa aiheesta

HUOM! Laki muuttunut. TEL 2 § 2 mom. muutos 1.3.2002 lähtien. ETK:n yleiskirje A 7/2002 ja A 9/2002