Tavarantarkastaja katsottiin yrittäjäksi

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

Kauppakamariasetuksen mukaan kauppakamari hyväksyy elinkeinoelämän tarpeita varten tavarantarkastajia ja valvoo heidän toimintaansa. Keskuskauppakamarin tavarantarkastajalautakunta on julkaissut tavarantarkastusta koskevan uuden ohjesäännön, joka on tullut voimaan 1.11.1993. Uusi ohjesääntö koskee kauppakamarin hyväksymiä tavarantarkastajia (HTT), joita kauppakamarit hyväksyvät kauppakamariasetuksen mukaisesti suorittamaan elinkeinoelämän eri aloilla tarkastuksia ja arviointeja. Tämä ohjesääntö ei koske maistraatin määräämiä julkisia katsastus- ja arviomiehiä, kuten kaksi aikaisempaa ohjesääntöä.

Keskuskauppakamari on julkaissut luettelon 'Tavarantarkastajat (HTT) Suomessa', jossa on koko maata käsittävä alakohtainen luettelo tavarantarkastajista. Tyypillisiä tarkastuksen kohteita ovat esimerkiksi rakennusvirheet sekä autojen, koneiden ja laitteiden korjaukset ja arvojen määritykset.

ETK: YEL, mikäli muut lain soveltamisen edellytykset täyttyvät.

Tavarantarkastaja sopi tarkastustehtävän suorittamisesta tarkastuksen pyytäjän kanssa. Hän teki tarkastustyön itsenäisesti oman asiantuntemuksensa ja ammattitaitonsa perusteella kauppakamarin tavarantarkastajan tehtävään hyväksymänä ja valvomana. Hän ei käyttänyt työssään tarkastuksen teettäjän välineitä tai materiaaleja. Palkkion tarkastuksen teettäjä maksoi laskun perusteella.

Tavarantarkastusta koskevan ohjesäännön mukaan tavarantarkastajan on suoritettava tehtävänsä puolueettomasti. Hän ei voi toimia tehtävässään, jos hän on joko tarkastuksen pyytäjään tai tämän vastapuoleen sellaisessa suhteessa, että hänen luotettavuutensa kärsii. Tavarantarkastajalla on velvollisuus kieltäytyä tarkastuksesta, mikäli hän katsoo puolueettomuutensa vaarantuvan.

Ohjesäännön ja tavarantarkastajan selvityksen mukaan tavarantarkastajan työ on tosiasiallisesti varsin itsenäistä. Tavarantarkastaja ilmoittaa tarkastusajankohdan osapuolille, jotka eivät voi antaa yksityiskohtaisia määräyksiä taikka ohjeita tarkastuksen suorittamisesta. Tavarantarkastajan suorittamaa työtä on pidettävä luonteeltaan sellaisena, ettei tarkastusta pyytäneellä voida katsoa olevan oikeutta tarkastajan tekemän työn johtoon ja valvontaan työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Keskuskauppakamari on julkaissut luettelon tavarantarkastajista Suomessa. Myös puhelinluetteloiden keltaisilla sivuilla on luetteloita kauppakamarien hyväksymistä tavarantarkastajista. Tavarantarkastajan työskentely on kohdistunut laajaan, määrittelemättömään asiakaskuntaan. Vastike on määräytynyt tehtyjen tarkastusten perusteella ja toimeksiantojen määrä on tarkastajan selvityksen mukaan vaihdellut siten, että joinakin kuukausina ei ole lainkaan tarkastuspyyntöjä. Palkkion määräytymisen ja työskentelyn jaksottaisuuden vuoksi tarkastajan työhön oli siten sisältynyt tietty riski ansiotulon vähentymisestä tai lakkaamisesta, mikä ei ole tavanomaista työsuhteelle.

Vaikka tarkastaja oli kauppakamariasetuksen ja tavarantarkastusta koskevan ohjesäännön mukaan sekä paikallisen kauppakamarin, että keskuskauppakamarin valvonnassa, ei hänen voitu katsoa olleen työsuhteessa myöskään näihin organisaatioihin. Tarkastaja ei ollut tehnyt varsinaista sopimusta kauppakamarin tai keskuskauppakamarin kanssa, vaan hänet oli valittu tavarantarkastajaksi hänen edustamansa asiantuntemuksen perusteella. Tavarantarkastaja ei saa vastiketta työstään suoraan kauppakamarilta eikä työskentelyn tulokset myöskään välittömästi tule kauppakamarin hyväksi.

Lainkohdat

YEL 1 § TEL 1 §