Tilapäiset taksinkuljettajat lähtökohtaisesti määräaikaisissa työsuhteissa vuodesta 1996 alkaen

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

A on työskennellyt taksiyritys T:lle suullisen sopimuksen perusteella tilapäisenä taksinkuljettajana eri pituisissa määräaikaisissa työsuhteissa vuonna 1995 ja 1996 samoin työsuhteen ehdoin.

A:n työskentely T:lle on ollut epäsäännöllistä ja tilapäistä niin, että työvuoroja on ollut 46 päivänä vuoden ja neljän kuukauden aikana. A ja T ovat suullisesti sopineet yhdestä tai useammasta ajovuorosta. A:lle on maksettu provisiokorvaus ajovuoron päätyttyä. Ei ole käynyt ilmi, että T olisi sitoutunut esim. työvuorolistan muodossa tarjoamaan A:lle työtä pitemmäksi ajaksi. A ei itse pitänyt työsuhdettaan säännöllisenä, toistaiseksi voimassa olevana. Työsuhderekisteriin oli merkitty A:n työsuhteita T:hen kyseessä olevan työskentelyn osalta vuonna 1995. A on tehnyt taksinkuljettajan työtä useille eri työnantajille.

ETK: A:han ei sovelleta TEL:a siltä osin kuin hän on työskennellyt tilapäisenä taksinkuljettajana eri pituisissa määräaikaisissa työsuhteissa T:lle vuonna 1996, koska hänen työskentelynsä ei mainittuna aikana täytä TEL 1 §:n 3 momentin mukaisia lain piiriin kuulumisen edellytyksiä. Ennen 1.1.1996 tehtyihin eläkejärjestelyihin ei ole syytä puuttua takautuvasti, koska ne on tehty silloin noudatetun vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaisesti.

Taksiautoilu on ala, jolla määräaikaisten työsopimusten käyttöä tilapäisten kuljettajien osalta voidaan yleensä pitää perusteltuna tilanteissa, joissa määräaikaisilla sopimuksilla ei tosiasiallisesti ole pyritty toistaiseksi jatkuvaan työsuhteeseen.

A on tehnyt työtä sovittaessa. Hän on tehnyt samaa taksinkuljettajan työtä useille eri työnantajille. A ei itse pidä työsuhdetta säännöllisenä, toistaiseksi voimassa olevana. Sopiessaan yksittäisistä työtehtävistä A ei siten ollut tarkoittanutkaan sitoutua toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen velvoitteisiin.

A:n työskentely T:lle on ollut epäsäännöllistä ja tilapäistä niin, että työvuoroja on ollut 46 päivänä vuoden ja neljän kuukauden aikana. Saadusta selvityksestä ei käy ilmi, että työnantaja olisi sitoutunut esimerkiksi työvuorolistan muodossa tarjoamaan A:lle työtä pitemmäksi ajaksi. He ovat sopineet suullisesti yhdestä tai useammasta ajovuorosta ja A:lle on maksettu provisiokorvaus ajovuoron päätyttyä. Ei ole myöskään aihetta olettaa, että työnantaja olisi ajovuorojärjestelyillä pyrkinyt kiertämään eläketurvan järjestämisvelvollisuutta.

A:n ja T:n välisessä työsuhteessa on ollut työsopimuslaissa hyväksytty peruste solmia määräaikaisia työsopimuksia. TEL 1 §:n 3 momentin muutoksen seurauksena peräkkäiset määräaikaiset työsuhteet jäävät vuoden 1996 alusta lukien entistä harvemmin TEL:n soveltamisalan ulkopuolelle. Kun tämän TEL:n muutoksen lisäksi otetaan huomioon, että KKO:n viimeaikainen ratkaisukäytäntö (KKO 1995:13, KKO 1995:14, KKO 1995:159 ja KKO 1996:105) on lieventynyt vähäisessä määrin peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten hyväksymisen osalta, ETK katsoo, että vuoden 1996 osalta A:n työskentely ei ole täyttänyt TEL:n piiriin kuulumisen edellytyksiä.

Lainkohdat

TEL 1 § TEL 1 § 3 mom. sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.1997 asti