Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

X oli työsuhteessa Oy:öön vuodesta 1945 alkaen 1990 loppuun, jolloin hän jäi varhennetulle vanhuuseläkkeelle. Hän oli yhtiön toimitusjohtaja ja myös sen osakas. Eläke laskettiin vuosien 1980-1989 ansioiden perusteella, koska viimeisten vuosien ansiotaso oli poikkeuksellisesta syystä ollut korkeampi kuin vakiintunut ansiotaso. X täytti 63 vuotta vuonna 1989.

Eläkepalkan laskentaan tuli soveltaa TEL 7 §:n 2 momentin poikkeussäännöstä, jolloin sen määräksi saatiin 74 892 mk. Normaalisäännön mukaan laskettu eläkepalkka olisi ollut 133 558 mk. Eläkkeen määräksi tuli näin ollen 41 062 mk/kk. TEL 7 §:n 1 momentin mukaan laskettu eläke olisi ollut 73 227 mk/kk, mikä on 78,33 prosenttia korkeampi kuin 2 momentin mukaan myönnetty eläke.

X oli yhtiön toimitusjohtajana ja omistussuhteiden perusteella voinut vaikuttaa palkkansa määrään. Vuosiansiot olivat v. 1986-1989 selvästi nousseet aikaisemmista 1980-luvun alkupuolen ansioista n. 200 000 - 350 000 mk:sta n. 700 000 - 1 600 000 mk:aan. Yhtiö oli tehnyt konkurssin joulukuussa 1990. Palkannousua pidettiin poikkeuksellisena, kun sitä tarkasteltiin suhteessa liikevaihtoon ja palkkakehitykseen koko työsuhteen ajalta.

Asian aikaisemmat vaiheet:
ELK773/91
ETK29968

Lainkohdat

TEL 7 § 2 mom. 1.1.1996 alkaen TEL 7 d §

Lisää tietoa aiheesta

ETK:n yleiskirje 5/83, A 7/89, A 45/95