Puhelinpalvelutyötä Oy:lle tehnyt A oli työsuhteessa Oy:öön

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

Eläkelaitos pyysi Eläketurvakeskuksen päätöstä siitä, mitä työeläkelakia on sovellettava A:n Oy:lle (Yhtiö) tekemään työhön. Työstä oli maksettu palkkio laskutuspalveluyrityksen kautta. Kyse oli siitä, onko A toiminut yrittäjänä, jolloin hän vastaa itse yrittäjän eläkelain mukaisesta työeläketurvastaan vai onko A työskennellyt työsuhteessa Yhtiöön, jolloin Yhtiön tulee järjestää A:lle työntekijän eläkelain mukainen työeläketurva.

A:n ja Yhtiön välillä oli solmittu työtä koskeva kirjallinen sopimus. Sopimus oli nimetty toimeksiantosopimukseksi, sopimusosapuolista oli käytetty nimikkeitä toimeksiantaja ja toimeksisaaja ja sopimuksessa oli maininta YEL-vakuutuksesta. Nämä seikat viittasivat siihen, että osapuolet olisivat sopineet yrittäjänä tehtävästä työstä. Kuitenkin sopimuksen työtä ja palkan määräytymistä koskevat ehdot viittasivat työsuhteeseen. A:n selvitys työskentelyn tosiasiallisista olosuhteista tuki päätelmää siitä, että kyseessä oli työsuhteessa Yhtiöön sen johdon ja valvonnan alaisena tehty työ.  

A:n tehtävänä oli toimia puhelinpalveluasiantuntijana Yhtiölle sen toimistossa. Yhtiö oli määrännyt työtehtävät sekä ohjannut ja valvonut työn suorittamista. Työ tehtiin Yhtiön tiloissa ja välineillä. Yhtiö oli määritellyt palkkioperusteet. Palkkio perustui kiinteään tuntipalkkioon, johon sisältyi työsuhteeseen tyypillisesti kuuluvia lisiä sekä provisioon. Palkkio maksettiin kuukausittain tehtyjen tuntien perusteella. Työ oli puhelinpalvelutyötä, jossa käytettiin Yhtiön asiakasrekisteriä, ja työssä syntyneet asiakkuudet olivat Yhtiön asiakkuuksia. Taloudellinen hyöty A:n työstä tuli työsuhteessa tarkoitetuin tavoin Yhtiön hyväksi. 

A:lla oli mahdollisuus vaikuttaa työtuntien, ja tätä kautta ansioiden määrään. Tämä ei merkinnyt, että A olisi tehnyt työtä työeläkelaeissa tarkoitetulla tavalla yrittäjänä omaan lukuunsa omalla yrittäjän riskillään. A:lla ei osoitettu olleen työssään yrittäjälle tyypillistä taloudellista riskiä.

A oli mennyt Yhtiölle työhön työpaikkailmoituksen perusteella. Työpaikkailmoituksesta ja työnhausta saadut tiedot viittasivat siihen, että Yhtiö oli hakenut työntekijöitä nimenomaan työsuhteeseen. Asiassa ei ollut viitteitä siitä, että Yhtiö olisi hakenut ilmoituksella yrittäjäkumppaneita eikä siitä, että A olisi itse tarjonnut työpanostaan yrittäjänä. Saadun selvityksen perusteella A oli hakenut työsuhteista työpaikkaa ja solminut Yhtiön kanssa työsopimuksena pidettävän sopimuksen.

A:lle oli maksettu työstä palkkio laskutuspalveluyrityksen kautta. Selvityksen mukaan A ei ollut tehnyt työtä eikä laskuttanut työtä oman yrityksen kautta. Laskutuspalveluyrityksen käyttäminen työstä saadun korvauksen laskuttamiseen tai maksamiseen ei automaattisesti sellaisenaan merkitse, että työeläkelakeja sovellettaessa työskentelyä pidettäisiin yrittäjänä tehtynä työnä.

Eläketurvakeskus oli sitä mieltä, että A on tehnyt Yhtiölle työtä työsuhteessa ja työskentelyyn sovelletaan työntekijän eläkelakia. Näin ollen Yhtiöllä on velvollisuus järjestää A:lle työntekijän eläkelain mukainen työeläketurva tälle laskutuspalveluyrityksen kautta maksamastaan palkasta.

Lainkohdat

Työntekijän eläkelaki (TyEL) 1 §, 2 §, 4 §, 10 § Yrittäjän eläkelaki (YEL) 1 § 3 §, 4 §, 7 §