Työn päättyminen, eläkkeeseen oikeuttavat ansiot

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

A haki muutosta eläkelaitoksen päätökseen, jolla hänelle on myönnetty JuEL:n mukainen vanhuuseläke eläkkeen aikaisista ansioista 1.1.2020 alkaen. Eläkelaitos on todennut päätöksessään, että A:lla on oikeus yksityisen eläkelain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen palvelussuhteen päätyttyä tai viimeistään 68-vuotiaana.

A vaati eläkettä myönnettäväksi myös yksityisen puolen ansioista. A:n mukaan hänen työtehtävänsä, palkkaus ja työaika ovat muuttuneet siten, että 1.1.2015-31.12.2017 voimassa olleen työsopimuksen mukainen työsuhde on päättynyt, ja 1.1.2018 eteenpäin voimassa ollut työsopimus on koskenut eri työsuhdetta. Näin ollen A katsoi olevansa oikeutettu työeläkkeeseen ainakin vuosina 2015-2017 voimassa olleen työsuhteen osalta.

TELK muutti eläkelaitoksen antamaa päätöstä siten, että A:lla on oikeus yksityisen eläkelain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen vuosien 2015-2017 ansioista. Muilta osin valitus hylättiin.

Työntekijän eläkelain (TyEL) 13 §:n 1 momentin mukaan vanhuuseläke alkaa sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona työntekijä on täyttänyt vanhuuseläkkeen saamiseen oikeuttavan iän ja lopettanut työn, jonka perusteella hän hakee vanhuuseläkettä. Vanhuuseläke voidaan myöntää takautuvasti, ei kuitenkaan ilman pätevää syytä pidemmältä ajalta kuin eläkkeen hakemiskuukautta edeltäneiltä kolmelta kuukaudelta.

TyEL 13 §:n 4 momentin mukaan, jos työntekijän työskentely on alkanut ennen vanhuuseläkkeen alkamista ja jatkunut mainitun vanhuuseläkkeen rinnalla, tästä työskentelystä maksetuista työansioista karttunut eläke myönnetään hakemuksesta eläkkeen hakemista seuraavan kalenterikuukauden alusta edellyttäen, että työskentely on päättynyt.

Keva on julkisten alojen eläkelain mukaisena viimeisenä eläkelaitoksena antanut A:lle päätöksen vanhuuseläkkeestä 1.1.2020 alkaen sisältäen julkisten alojen eläkkeeseen oikeuttavan ansiotoiminnan vuosien 2016-2018 ajalta. Yksityisen puolen eläkelaitos on lausuntonaan todennut, että koska työsuhde edelleen jatkuu, ei yksityisen puolen eläkettä voi vielä myöntää.

Keva on myöntänyt A:lle vanhuuseläkkeen 1.1.2015 alkaen. A on ollut 1.1.2015 alkaen yksityisen alan työsuhteessa X Oy:ssä. Tätä työsuhdetta ei ole ilmoitettu päättyneeksi. A on kuitenkin esittänyt näyttöä siitä, että määräaikaisen työsopimuksen uusimisen yhteydessä hänen työsuhteeseensa on tehty muutoksia, joita voidaan pitää siinä mielessä olennaisina, että aiemman työn tai työskentelyn voidaan katsoa päättyneen. A:lla on ollut määräaikainen työsopimus X Oy:n kanssa ajalla 1.1.2015-31.12.2017. Työsuhdetta on sittemmin jatkettu määräaikaisilla sopimuksilla ajalle 1.1.2018-31.12.2019 ja 1.1.2020-31.12.2021.

A:n ensimmäisessä työsopimuksessa on sovittu niin sanotusta täysipäiväisestä työstä (7,5 tuntia päivässä tai 37,5 tuntia viikossa) ja työtehtävä työsuhteen alkaessa on ollut ryhmäpäällikkö. Toisessa ja kolmannessa työsopimuksessa työajaksi on sovittu 80 % normaalista työajasta ja työtehtävä on ollut asiantuntija. A:n mukaan ryhmäpäällikön tehtävä on esimiestehtävä ja sisältää tulosvastuun, minkä osalta asiantuntijatehtävä poikkeaa edellisestä työtehtävästä.

TELK on todennut, että A:n ja X Oy:n välisissä 1.1.2015-31.12.2017 ja 1.1.2018 alkaen voimassa olleissa työsopimuksissa voidaan katsoa tapahtuneen työtehtävän osalta sellainen olennainen muutos, joka vastaa työn päättymistä. Työn tekemisen ehdoissa on tapahtunut niin merkittävä muutos, ettei työn katsota jatkuvan 31.12.2017 jälkeen. A on 31.12.2017 päättänyt työnsä, jonka perusteella hakee eläkettä. Näin ollen muutoksenhakulautakunta toteaa, että A:lla on oikeus yksityisen alan vanhuuseläkkeeseen, joka hänelle on karttunut 31.12.2017 päättyneeksi katsottavasta työstä. A:n 1.1.2018 alkaneen työn ei sen sijaan voida katsoa päättyneen, joten siltä osin A:lla ei ole vielä oikeutta vanhuuseläkkeeseen. 

TELK:n päätös ei ole lainvoimainen. 

Lainkohdat

Työntekijän eläkelaki 13 § 1 ja 4 momentit