Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
A haki muutosta eläkelaitoksen päätökseen, jolla hänen ammatillista kuntoutusta koskeva hakemuksensa hylättiin. Eläkelaitoksen arvion mukaan työkyvyttömyyden uhkasta huolimatta A:n kuntoutus ei ole tarkoituksenmukaista työeläkekuntoutuksena, vaan sen tukeminen kuuluu ensisijaisesti Kansaneläkelaitokselle tai työ- ja elinkeinopalveluille. A:n työsuhde on päättynyt huhtikuussa 2017, minkä perusteella eläkelaitos on katsonut, että hän ei ole vakiintunut työelämään työeläkelakien tarkoittamalla tavalla.
TELK kumosi eläkelaitoksen päätöksen ja myönsi A:lle oikeuden ammatilliseen kuntoutukseen.
TELK totesi perusteluissaan, että A on 48-vuotias. Hän on valmistunut puusepäksi vuonna 1990. Hän on työskennellyt viimeksi urheiluvälinemyyjänä, ja hänen viimeisin rekisteröity työsuhteensa on päättynyt huhtikuussa 2017. Työntekijän eläkelain 25 §:n 2 momentin mukaan kuntoutuksen tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa otetaan yhtenä tekijänä huomioon työntekijän vakiintuminen työelämään. Työelämään vakiintumista arvioitaessa otetaan huomioon hakijan työhistorian lisäksi se, onko hakijan yhteys työelämään katkennut. A:n viimeisin rekisteröity työsuhde on päättynyt huhtikuussa 2017. Hän on saanut sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa ajalla 22.9.2016–31.7.2017 ja 12.9.2018–31.8.2019. A:n työhistoria on ollut lähes yhdenjaksoinen vuodesta 1990 alkaen vuoteen 2017 asti. A on myös aloittanut syyskuussa 2019 työkokeilun entisellä työnantajallaan. Muutoksenhakulautakunta katsoi kokonaisharkinnan perusteella, että A:n yhteys työelämään ei ole katkennut, ja hän on edelleen vakiintunut työelämään. Näin ollen A:lla on oikeus ammatilliseen kuntoutukseen.
TELK:n päätös on lainvoimainen.
Lainkohdat
Työntekijän eläkelaki 25 §