Työskentelyn kuuluminen työntekijän eläkelain soveltamisalaan

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

TELK hylkäsi Kiinteistönvälitys X Oy:n (X Oy) valituksen, joka koski Eläketurvakeskuksen päätöstä työeläkelakien soveltamisesta. Päätöksen mukaan A:n työskentelyyn kiinteistönvälittäjänä  Kiinteistönvälitys X Oy:lle sovelletaan työntekijän eläkelakia (TyEL).

X Oy vaati, että A:n eläke säilytetään vuodelta 2015 yrittäjän eläkelain (YEL) piirissä olevana. X Oy:n mukaan A:n palkkioiden muuttaminen kokonaan henkilökohtaiseksi palkaksi johtaa takaisinperittävään perusteettomaan etuun. Jälkikäteinen tulkinnan muutos saattaa vaarantaa pienyrityksen maksukyvyn, koska tällaiseen ei ole voitu varautua.

TELK totesi, että yksityisellä alalla työsuhteessa tehty työ kuuluu TyEL:n soveltamisalaan. Jos ansiotyötä ei tehdä työsuhteessa taikka virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa, se kuuluu YEL:n soveltamisalaan.

TELK totesi, että työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään työoikeudellisten periaatteiden mukaan arvioimalla työsuhteen tunnusmerkistön täyttymistä. Työsuhteen tunnusmerkit johdetaan työsopimuslaista (TSL), jonka 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Työsuhteen olemassaolo ratkaistaan tosiasiallisen tilanteen mukaan, mikä perustuu viime kädessä kokonaisarviointiin, jossa otetaan huomioon kaikki asiassa saatu selvitys. Työnantajan työn johto- ja valvontaoikeus merkitsee, että työntekijä on epäitsenäisessä asemassa suhteessa työnantajaan. Työsuhteessa on tunnusomaista, että työnantaja määrää mitä työtä tehdään sekä missä, milloin ja miten työ tehdään, eli työnantajalla on perimmäinen päätösvalta työtä koskevissa asioissa sekä oikeus johtaa ja valvoa työtä. Työnantajan työn johto- ja valvontaoikeus (direktio-oikeus) on käytännössä tärkein työsuhteen tunnusmerkeistä arvioitaessa työntekosuhteen luonnetta.

Yrittäjätoiminnalle on tunnusomaista itsenäisyys suhteessa työnteettäjään. Yrittäjä voi lähtökohtaisesti päättää itse muun muassa siitä, millaisia töitä tekee, ottaako työn vastaan, kuinka monen työnteettäjän kanssa asioi ja miten hinnoittelee työnsä. Lähtökohtaisesti yrittäjä päättää itse myös työn käytännön järjestämisestä työnteettäjän kanssa sopimansa toimeksiannon tai muun sopimuksen rajoissa. Työnteettäjä voi antaa yrittäjälle määräyksiä tehtävästä työstä. Yrittäjä tekee työtä omaan lukuunsa ja hän saa tavallisesti maksun työn valmiista tuloksesta tai toimeksiannon suorittamisesta.

Asiassa on ratkaistavana kysymys, mitä työeläkelakia on sovellettava A:n työskentelyyn X Oy:lle vuonna 2015.

Asiakirjoista ilmenee, että A:lla on ollut YEL-vakuutus vuonna 2015 ja hän on ollut merkittynä kaupparekisteriin kiinteistönvälitysalan elinkeinonharjoittajana (Tmi A). A on lisäksi ilmoitettu aluehallintoviraston välitysrekisteriin kiinteistönvälitysliikkeensä vastaavaksi hoitajaksi.

Esitetyn selvityksen mukaan A:n työskentely X Oy:lle on perustunut yhteistoimintasopimukseen, joka on sittemmin sovittu päättymään 30.11.2015. X Oy:n mukaan verotarkastusyksikkö oli antanut ohjeistuksen siirtää A työntekijäksi vuoden 2016 alusta lukien. A:n mukaan verottaja on katsonut hänet palkansaajaksi koko vuodelta 2015, mikä on tullut myös X Oy:n tietoon. Yhteistoimintasopimuksella A ja X Oy olivat sopineet muun muassa toimeksiantojen tekemisestä jälkimmäisen nimissä ja lukuun. Yhteistoimintasopimuksen mukaan myös markkinointi ja muu esiintyminen asiakkaisiin päin tapahtuu X Oy:n nimellä. X Oy:n laskuttamat välityspalkkiot jaetaan pääsääntöisesti yritysten kesken puoliksi. Yhteistoimintasopimuksessa on ollut myös määräyksiä sopimuksen piiriin kuuluvien kustannusten jakamisesta. Osapuolet ovat sitoutuneet olemaan kilpailematta toistensa kanssa.

A on todennut olleensa siinä käsityksessä, että hän on toiminut yrittäjänä tehdessään töitä X Oy:lle. Lisäselvityksessään A on todennut, että hänen työskentelynsä ei ole poikennut muiden X Oy:n kiinteistönvälittäjien työstä. Ilmoituksensa mukaan hän ei saanut ohjeita tai määräyksiä työn suorittamiseen X Oy:ltä, eikä hänellä ollut sopimusta sairausajan tai loma-ajan palkasta. X Oy:n mukaan A:n työskentely oli sovittu tehtäväksi yrittäjänä. A:n työskentely tapahtui sekä työnteettäjän tiloissa että asiakaskäynneillä. A:n työaikaa ei valvottu, eikä hänelle annettu ohjeita tai määräyksiä työn suorittamisesta. A:lla ei ollut raportointivelvollisuutta.

TELK hyväksyi Eläketurvakeskuksen päätöksen perustelut.

TELK totesi, että asiassa on sekä yrittäjätoimintaan viittaavia tosiasiallisia piirteitä että yrittäjätoiminnan muodollisia tunnusmerkkejä. Osapuolilla on myös ollut yhteinen näkemys A:n työskentelystä yrittäjänä. Saatujen selvitysten perusteella A:n työskentely on kuitenkin ollut luonteeltaan tyypillistä kiinteistönvälittäjän työtä, jota hän on tehnyt tosiasiallisesti X Oy:n nimissä ja lukuun. Yhteistoimintasopimuksen perusteella A:lla ei ole myöskään ollut mahdollisuutta tehdä toiminimensä puitteissa kiinteistönvälitystyötä omaan lukuunsa tai muille kuin X Oy:lle. Toimeksiannot, laskutukset, markkinointi ja asiakasyhteydet on tehty X Oy:n nimissä ja lukuun. A:n työskentely ei ole

ollut yritystoiminnalle tunnusomaisesti yleistä, laajaa ja julkista, eikä ole ulospäin näyttänyt A:n omaan lukuun tehdyltä työltä. A:n työskentelyyn liittyvä taloudellinen riski on perustunut lähinnä X Oy:n maksamaan provisioon välityspalkkioista eli hänen oman myyntityönsä onnistumiseen. Myyntiprovisio on tyypillinen palkkaperuste työsuhteisella kiinteistönvälittäjällä. Työeläkelakien soveltamista koskevassa oikeuskäytännössä (VakO 8177/79, VakO 10386/81, VakO 1761/83) provisiopalkkaisten kiinteistönvälittäjien on yleensä katsottu työskentelevän työsuhteessa. X Oy:llä on ollut tosiasiallinen mahdollisuus johtaa ja valvoa A:n työskentelyä. A on työskennellyt X Oy:n tiloissa, ja hänen asemansa on ollut suhteellisen epäitsenäinen. Kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä annetun lain (1075/2000) mukaan välitysliikkeellä on oltava vastaava hoitaja. X Oy:n vastaavan hoitajan on pitänyt huolehtia siitä, että välitystoimintaa harjoitetaan lain mukaisesti.

TELK arvioi, että A on ollut kiinteistönvälitystyötä vuonna 2015 tehdessään työsuhteessa X Oy:hyn, ja näin ollen hänen työskentelyynsä on sovellettava TyEL:a.

Lainkohdat

Työntekijän eläkelaki 1 § ja 2 § Yrittäjän eläkelaki 1 § ja 3 §