Oikeus perhe-etuuksiin toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsenten osalta

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

Unionin tuomioistuin on antanut 7.2.2019 ratkaisunsa asiassa Bogatu.

Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa Romaniasta Irlantiin muuttanut Bogatu oli asunut ja työskennellyt Irlannissa vuodesta 2003, jäänyt työttömäksi 2009 ja saanut tämän jälkeen maksuihin perustuvaa työttömyyskorvausta, maksuihin perustumatonta työttömyyskorvausta sekä sairausetuutta. Hän haki perhe-etuuksia kahden Romaniassa asuvan lapsensa perusteella. Irlanti myönsi etuuksia mutta ei maksuihin perustumattoman työttömyyskorvauksen ajalta (jobseeker’s allowance), ajalta 25.3.2010 – 4.1.2013. Irlannin mielestä Bogatu ei ollut oikeutettu perhe-etuuksiin tältä osin, sillä hän ei ko. ajanjaksolla ollut työntekijä tai saanut työskentelyyn perustuvaa raha-etuutta.

Bogatun mielestä Irlanti tulkitsi väärin asetuksia. Hänen mielestään asetuksen N:o 883/2004 67 artiklaa on tulkittava samalla tavoin kuin asetuksen N:o 1408/71 73 artiklaa, josta seurasi, että henkilöllä, joka oli vakuutettu palkattuihin työntekijöihin sovellettavan sosiaaliturvajärjestelmän perusteella jossakin jäsenvaltiossa, oli toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsentensä osalta oikeus perhe-etuuksiin, vaikka tämä henkilö ei olisi enää palkkatyössä eikä saisi maksuperusteista etuutta.

Irlannin mielestä asetuksen N:o 883/2004 67 artiklaa ei voida tulkita samalla tavoin kuin asetuksen N:o 1408/71 73 artiklaa. Asetuksen 1408/71 73 artiklaa sovelletaan kaikkiin ”palkattuihin työntekijöihin”, asetuksen 883/2004 artiklassa 67 käytetään neutraalia ilmausta ”henkilö.” Lisäksi Irlannin mielestä tämä ilmaus on ymmärrettävä asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 2 kohdan valossa, jota vastaavaa artiklaa ei ollut asetuksessa N:o 1408/71.  Irlannin mielestä artiklan 11 2 kohdasta käy selvästi ilmi, että henkilöä, joka ei enää ole palkkatyössä, voidaan edelleen pitää palkkatyössä olevana vain siinä tapauksessa, että hän saa rahaetuutta palkkatyön nojalla tai seurauksena.

Tuomioistuimelta kysyttiin, edellytetäänkö asetuksessa N:o 883/2004 ja etenkin 67 artiklassa, luettuna yhdessä 11 artiklan 2 kohdan kanssa, että ollakseen oikeutettu ’perhe-etuuteen’ – henkilön on joko oltava palkkatyössä tai vaihtoehtoisesti saatava asetuksen 11 artiklan 2 kohdassa mainittuja rahaetuuksia.

  • Tuomioistuin katsoi, että
    • 11 artiklan 2 kohdasta, seuraa, että henkilön, joka saa palkkatyön nojalla tai seurauksena rahaetuutta on tähän henkilöön sovellettavan lainsäädännön määrittämiseksi katsottava harjoittavan tätä työtä.
    • 67 artiklaa on kuitenkin tulkittava siten, että siinä ei edellytetä, että jäsenvaltion toimivalta perhe-etuuksien alalla johonkin tiettyyn henkilöön nähden perustuisi palkkatyön tekemiseen, myöskään aikaisempaan palkkatyön tekemiseen.
      • Tästä seuraa, että rahaetuuksien, tässä tapauksessa asetuksen N:o 883/2004 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen, saaminen ei vaikuta artiklan 67 tulkintaan. 67 artiklaa on tulkittava siten, että siinä ei edellytetä, että tietyn henkilön on oltava palkkatyössä toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, jotta hänellä on siellä oikeus perhe-etuuksiin.

Irlannin mielestä Bogatun olisi pitänyt olla työntekijä/työntekijään rinnastettava art. 11.2 perusteella, jotta hän olisi ollut oikeutettu perhe-etuuksiin art. 67 perusteella. Bogatun mielestä olisi pitänyt riittää, että hänet on vakuutettu palkattuihin työntekijöihin sovellettavassa sosiaaliturvajärjestelmässä. Tuomioistuin katsoi, että artikla 67 ei määrittele missä asemassa henkilön tulee olla. Edellytykset perhe-etuuden saamiselle määritellään kansallisessa lainsäädännössä artiklan mukaan.

 Alkuperäinen tuomio 

Lainkohdat

Asetus 883/2004 67 artikla, 11 artikla