Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Tapauksessa oli kyse saksalaisen yrityksen työntekijöistä, jotka tekivät töitä sisävesialuksilla Ranskassa. He olivat saaneet E101-todistukset Sveitsistä, jossa yrityksen henkilöstöhallinto toimi. Työntekijöille oli myönnetty todistuksia lähetetyn työntekijän artiklalla sekä useassa maassa työskentelyn perusteella. Ranskalaisille viranomaisille kävi kuitenkin ilmi, että ko. työntekijät tekivät töitä vain Ranskassa eivätkä siten täyttäneet ko. artiklojen edellytyksiä. Ranska määräsi sosiaalivakuutusmaksuja yritykselle todistuksista huolimatta.
Yritys valitti maksuista ja ranskalainen tuomioistuin halusi unionin tuomioistuimen kannan seuraavaan kysymykseen: ”Velvoittaako vaikutus, joka liitetään E 101 ‑todistukseen, jonka on antanut asetuksen N:o 574/72 11 artiklan 1 kohdan ja 12 a artiklan 1 a alakohdan mukaisesti sen jäsenvaltion viranomaisen nimeämä laitos, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan edelleen työntekijän tilanteeseen, yhtäältä vastaanottavan jäsenvaltion laitoksia ja viranomaisia ja toisaalta saman jäsenvaltion tuomioistuimia silloin, kun todetaan, etteivät työntekijän työskentelyä koskevat olosuhteet selvästi kuulu asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjen poikkeussääntöjen asialliseen soveltamisalaan?”
Tuomioistuin katsoi, että: ”… asetuksen N:o 574/72 12 a artiklan 1 a alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen asetuksen N:o 1408/71 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla antama E 101 ‑todistus sitoo sekä sen jäsenvaltion sosiaaliturvalaitoksia, jossa työskentely tapahtuu, että saman jäsenvaltion tuomioistuimia silloinkin, kun nämä tuomioistuimet toteavat, etteivät asianomaisen työntekijän työskentelyä koskevat olosuhteet selvästikään kuulu asetuksen N:o 1408/71 tämän säännöksen asialliseen soveltamisalaan.”
Annettu todistus sitoo siten työntekomaassa, vaikka olosuhteista kävisi selkeästi ilmi, että todistuksen perusteena olevat tiedot eivät oikeuttaisi todistuksen myöntämiseen. Tuomiota tuomioistuin perusteli sillä, että jos todistus ei sitoisi, se rikkoisi periaatetta, jonka mukaan vain yhden jäsenvaltion lainsäädäntö voi soveltua työntekijään. Lisäksi tuomioistuin katsoi, että olisi vastoin jäsenvaltioiden vilpittömän yhteistyön periaatetta, jos työskentelymaa jättäisi huomiotta toisen maan myöntämän todistuksen.
Lainkohdat
Asetus 1408/71 14 artiklan 2 kohdan a alakohta Asetus 542/72 12 a artiklan 1 a alakohta