Yrittäjätoimintaa, joka oli vapautettu vakuuttamisvelvollisuudesta, ei rinnastettu YEL-vakuutettuun yrittäjätoimintaan eläkkeen myöntämisedellytyksiä arvioitaessa

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

TELK hylkäsi A:n valituksen, jossa hän vaati yrittäjän eläkelain (YEL) mukaisen vanhuuseläkkeen myöntämistä yritystoiminnasta ajalta 16.5.1977–14.5.1985 ikäänsä ja yritystoimintansa päättymiseensä vedoten.

TELK totesi, että A on vakuutettu yrittäjänä ajalta 16.5.1977–13.6.1985, minkä jälkeiseltä ajalta hänet on vapautettu YEL:n mukaisesta vakuuttamisvelvollisuudesta. A on harjoittanut yrittäjätoimintaansa 31.12.2015 saakka, mutta häntä ei ole enää 13.6.1985 jälkeen vakuutettu yrittäjätoiminnan perusteella.

TyEL 11 §:n mukaan työntekijällä on oikeus jäädä vanhuuseläkkeelle 63–68 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta tai lykätylle vanhuuseläkkeelle 68 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden jälkeen. Vanhuuseläkkeen myöntämisen edellytyksenä on, ettei työntekijä enää ole siinä työ- tai virkasuhteessa, josta hän jää eläkkeelle.

YEL 8 §:n mukaan yrittäjällä on oikeus saada vanhuuseläkettä siitä riippumatta, jatkaako hän tässä laissa tarkoitettua yrittäjätoimintaansa.

TELK katsoi, että vanhuuseläkkeen myöntäminen edellyttäisi, että A:n yrittäjätoiminta olisi YEL:n nojalla ollut vakuutettuna vanhuuseläkkeen alkamiseen saakka. Koska A on ollut vapautettuna YEL:n mukaisesta vakuuttamisvelvollisuudesta ja hänen TyEL:n mukainen työsuhteensa edelleen jatkuu, hänellä ei ole 13.6.1986 päättyneen YEL-vakuutuksensa perusteella eläkeoikeutta TyEL 11 §:n nojalla ennen kuin hänen voimassa oleva työsuhteensa päättyy.

TELK:n päätös on lainvoimainen.

Lainkohdat

Työntekijän eläkelaki 11 § Yrittäjän eläkelaki 8 §