Työeläke - Esteellisyys - Työkyvyttömyyseläke - Päätöksen poistaminen

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

Työeläkelakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä koskevan valitusasian ratkaisemiseen osallistuneen vakuutusoikeuden jäsenen ei katsottu olleen esteellinen, vaikka hän oli kahdeksan vuotta aiemmin osallistunut muutoksenhakijan työeläkelakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä koskevan valitusasian ratkaisemiseen vakuutusoikeudessa.

Esitiedot

Vakuutusoikeus oli 23.8.2001, 18.10.2007 ja 10.12.2009 antamillaan päätöksillä ratkaissut A:n työkyvyttömyyseläkettä koskevan asian. Vakuutusoikeuden 23.8.2001 antaman päätöksen ratkaisukokoonpanoon oli osallistunut sama jäsen, joka oli osallistunut myös vakuutusoikeuden 10.12.2009 antamaan ratkaisuun.

Päätöksen poistamista koskeva hakemus vakuutusoikeudelle

A katsoi vakuutusoikeudelle 7.2.2011 saapuneessa kirjoituksessaan, että yksi vakuutusoikeuden jäsen oli ollut esteellinen osallistumaan hänen työkyvyttömyyseläkettä koskeneen valitusasiansa ratkaisemiseen 10.12.2009, koska tämä oli osallistunut vakuutusoikeuden aikaisempaan samaa asiaa koskevaan ratkaisuun 23.8.2001. Lisäksi A oli tyytymätön 10.12.2009 annetun päätöksen esteellisyysasiaa koskevan käsittelyratkaisun perusteluihin.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeus tutki asian 10.12.2009 antamansa päätöksen poistamista koskevana hakemuksena.

Hakemus vakuutusoikeuden 10.12.2009 antaman päätöksen poistamisesta hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Hallintolainkäyttölain 76 §:n 1 momentin mukaan valitusasiaa käsittelevän henkilön esteellisyydestä sekä esteellisyysväitteen esittämisestä ja käsittelystä on soveltuvin osin voimassa, mitä tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun syyn vuoksi.

Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä puolueettomuusvaatimuksen on katsottu merkitsevän ensiksikin subjektiivista puolueettomuutta, joka tarkoittaa sitä, ettei tuomarilla ole tosiasiallisesti ennakkokäsitystä asiasta tai halua edistää toisen osapuolen etuja, ja toiseksi objektiivista puolueettomuutta, joka tarkoittaa sitä, että objektiivisesti arvioiden ei synny oikeutettua epäilyä tuomioistuimen puolueettomuudesta.

Oikeudenkäymiskaaren tuomarin esteellisyyttä koskevan lakimuutoksen esitöissä (HE 78/2000) ennakkoasenteen osalta on todettu muun muassa seuraavaa: Perusteltu epäily ennakkoasenteesta voi syntyä siitä, että tuomari on osallistunut samassa tuomioistuimessa aikaisemmin asian tai sen osan ratkaisuun taikka muusta erityisestä syystä. Säännöksellä on pyritty kuvaamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä, jonka mukaan tuomarilla ei saa olla ennakkokäsitystä tai etukäteiskantaa asiasta eikä halua edistää toisen asianosaisen etua.

Kysymys tuomarin mahdollisesta ennakkoasenteesta nousee tavallisimmin esiin sellaisissa jo kertaalleen ratkaistuissa asioissa, jotka tulevat uudelleen tuomarin ratkaistavaksi. Kysymys on tyypillisesti hakemusasiasta, jossa hakija hakee samaa etuutta uudelleen joko samansisältöisellä hakemuksella tai hakemuksella, jota on perusteltu aikaisemmasta poiketen. Entisten perusteiden lisäksi hakija voi esittää selvitystä muuttuneista olosuhteista tai muuta lisäselvitystä. Tuomarin asiassa aikaisemmin tekemä ratkaisu saattaa olla laadultaan sellainen, että sen voidaan perustellusti katsoa ilmentävän tuomarilla olevaa ennakkokäsitystä siitä, miten asia on lopullisesti ratkaistava. Silloin, kun on perusteltua syytä epäillä, ettei tuomari tuollaisen ennakkoasenteen vuoksi kykene arvioimaan ja ratkaisemaan asiaa puolueettomasti, häntä voidaan pitää esteellisenä. Jotta epäilyä ennakkoasenteesta tai -käsityksestä voitaisiin pitää perusteltuna, tarvitaan muitakin seikkoja, jotka kokonaisarvioinnissa tulee ottaa huomioon. Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on kiinnitetty huomiota muun muassa siihen, onko tuomari ollut sidottu aikaisempaan ratkaisuunsa, onko kysymyksessä ainoa vai viimeinen oikeusaste, minkä syyn vuoksi asia on palautettu, minkälaisessa kokoonpanossa asia käsitellään ja missä määrin käsittelyyn osallistuu ammattituomareita.

Vakuutusoikeus on 23.8.2001, 18.10.2007 ja 10.12.2009 antamillaan päätöksillä ratkaissut A:n työkyvyttömyyseläkettä koskevan asian. Vakuutusoikeuden 23.8.2001 antaman päätöksen ratkaisukokoonpanoon on osallistunut sama jäsen, joka on osallistunut myös vakuutusoikeuden 10.12.2009 antamaan ratkaisuun.

Vakuutusoikeus toteaa, että tuomarin esteellisyyttä tulee lainsäädännön ja oikeuskäytännön mukaan tarkastella kokonaisarvioinnin perusteella, eikä pelkästään se, että tuomari on osallistunut asian ratkaisemiseen aikaisemmin, ole riittävä peruste todeta häntä esteelliseksi asian uudessa käsittelyssä. Vakuutusoikeus käsittelee asiat kollegiaalisesti eli päätöksentekoon osallistuu useampia ratkaisijoita. Vakuutusoikeuden 23.8.2001 ja 10.12.2009 antamien päätösten välillä on kulunut runsaat kahdeksan vuotta. Lisäksi vakuutusoikeus on edellä mainittujen päätösten välissä 18.10.2007 antamallaan päätöksellä ratkaissut A:n työkyvyttömyyttä koskevan asian, ja tuolloin kyseinen jäsen ei ole osallistunut ratkaisukokoonpanoon. Lisäksi asiaan on aikaisempien päätösten jälkeen toimitettu uutta selvitystä. Vakuutusoikeuden jäsen ei ole myöskään ollut oikeudellisesti sidottu aikaisempaan A:n työkyvyttömyyseläkettä koskevaan ratkaisuun. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt, että kyseisellä jäsenellä olisi A:n työkyvyttömyyseläkeasiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi ennakkoasenne tai että hänen puolueettomuuttaan olisi muutoinkaan perusteltua aihetta epäillä. Näin ollen vakuutusoikeus katsoo, että kyseinen jäsen ei ole ollut esteellinen käsittelemään A:n asiaa ja ettei vakuutusoikeuden 10.12.2009 antama päätös ole siten syntynyt virheellisessä menettelyssä.

Hallintolainkäyttölain 53 §:n mukaan päätös on perusteltava. Perusteluista on ilmettävä, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun ja millä oikeudellisella perusteella siihen on päädytty.

Vakuutusoikeus katsoo, että 10.12.2009 annetun päätöksen esteellisyysasiaa koskevan käsittelyratkaisun perustelut ovat asianmukaisesti laaditut ja lain edellyttämällä tavalla riittävät.

Jos vakuutusoikeuden antama lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai se on ilmeisesti lain vastainen, vakuutusoikeus voi asianosaisen tai eläkelaitoksen vaatimuksesta poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Hakemuksessa ei ole esitetty eikä muutoinkaan ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella edellytykset vakuutusoikeuden 10.12.2009 antaman päätöksen poistamiselle olisivat olemassa.

Lainkohdat
Työntekijän eläkelaki 140 § 2 mom.

Osasto
2

Lainkohdat

Työntekijän eläkelaki 140 § 2 mom.