Työeläke - Työeläkelakien soveltaminen - Työsuhde - Työsuhdeselvittely - Oikeudenkäyntikulut - Suullinen käsittely

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

A:n työskentely arkkitehtitoimistossa vuosina 1969 - 1979 oli rekisteröity yrittäjäin eläkelain piiriin kuuluvaksi ja siitä karttunut eläketurva oli otettu huomioon A:lle myönnetyssä vanhuuseläkkeessä. A vaati työskentelyn katsomista työntekijäin eläkelain piiriin kuuluvaksi. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella katsottiin, että kysymyksessä oli ollut työsuhteessa tapahtunut työskentely. Voitiin myös pitää uskottavana, että A:n verotustiedoista ilmenevät palkkatulot päätoimesta oli ansaittu kyseisen työantajan palveluksessa, ja vanhuuseläkkeen perusteena olevat ansiot vahvistettiin verotietojen perusteella. Eläkelaitos velvoitettiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut vaatimuksen mukaisesti.

Esitiedot

Eläkelaitos oli myöntänyt A:lle työeläkelakien mukaisen vanhuuseläkkeen 1.8.2008 alkaen. Eläkkeen perusteena olevana ansiotoimintana oli otettu huomioon muun muassa A:n yrittäjätoiminta vuosina 1969-1979 Arkkitehtitoimisto X Ky:ssä.

A haki päätökseen muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta. Hän ilmoitti olleensa Arkkitehtitoimisto X Ky:n palveluksessa työsuhteessa piirtäjänä ja suunnittelijana. A vetosi omaan selvitykseensä työsuhteesta sekä verotodistuksiin vuosilta 1975 ja 1977.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Työntekijän eläkelain 75 §:n mukaan eläkelaitoksen on työntekijän vaatimuksesta selvitettävä hänen eläkeoikeuteensa vaikuttavien työsuhdetietojen oikeellisuus. Työntekijän on tarvittaessa esitettävä vaatimuksen perusteista sellainen selvitys, kuin häneltä kohtuudella voidaan edellyttää. Jos kysely koskee yli kymmenen vuotta vanhaa selvitystä, työntekijän on osoitettava riidaton selvitys työsuhteen olemassaolosta.

A:n työsuhdetta Arkkitehtitoimisto X:n palveluksessa vuodesta 1969 kesäkuuhun 1981 ei ole rekisteröity TEL:n piiriin. A ei ole toimittanut työsuhteesta tositteita palkanmaksusta ja työtodistusta. Hänellä ei ole tietoa jatkaako työnantaja toimintaansa. Yritystietojärjestelmästä ei tällä hetkellä löydy tietoja yrityksestä. A on toimittanut verotodistukset vuosilta 1975 ja 1977. Todistuksista ilmenee, että hänellä on ollut ansiotuloja kyseisinä verovuosina, mutta palkanmaksaja todistuksista ei ole yksilöitävissä.

A:n ilmoittama työsuhde on yli kymmenen vuotta vanha, eikä hän ole toimittanut riidatonta näyttöä työsuhteesta ja siitä saamistaan ansioista. A:n ilmoittamaa työsuhdetta ei voida huomioida hänen eläkkeensä perusteissa.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että hänen työsuhteensa Arkkitehtitoimisto X Ky:öön vuosina 1969 - 1979 otetaan huomioon vanhuuseläkettä määrättäessä. A toimitti vakuutusoikeudelle uutena selvityksenä B:n ja C:n 20.5.2009 päivätyt todistukset, D:n, E:n ja F:n 26.2.2010 päivätyt todistukset, G:n ja H:n 24.2.2010 päivätyt todistukset, I:n päiväämättömän todistuksen, B:n ja C:n 10.3.2010 päivätyt todistukset, lehtileikkeen, jäljennöksiä Arkkitehtitoimisto X Ky:n kirjanpidosta, 17.12.1970 päivätyn yrittäjän työtuloselvityksen, 27.4.1979 päivätyn yrittäjän eläkevakuutuksen muutosilmoituksen, eläkelaitos Y:n 13.6.1979 antaman päätöksen yrittäjäeläkevakuutuksen lakkauttamisesta, 20.1.1971 päivätyn yrittäjän eläkevakuutuksen vakuutuskirjan, 1.5.1974 päivätyn eläkevakuutushakemuksen, 5.3.2010 päivätyn otteen eläkelaitos Y:n työsuhderekisteristä, 22.1.1982 päivätyn vakuutushakemuksen, 31.3.1982 päivätyn yrittäjän eläkevakuutuksen vakuutuskirjan, 20.12.1993 päivätyn ennakkolaskelman, suunnittelutoimisto Z:n palkkatulosteet joulukuulta 1980 ja marraskuulta 1981, veroliput vuosilta 1976 - 1981, otteet veroluettelosta verovuosilta 1969 - 1981 (verovelvollinen A) sekä vuosilta 1969, 1975 ja 1981 (Arkkitehtitoimisto X Ky), jäljennöksen maistraatin pöytäkirjasta 10.1.1966, 28.12.1965 päivätyn elinkeinoilmoituksen, kolme virkatodistusta, lyhennysjäljennöksiä Arkkitehtitoimisto X Ky:n suunnittelukohteista sekä 25.2.2010 lähetetyn sähköpostiviestin. Lisäksi A vaati eläkelaitoksen velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu

Suullisen käsittelyn toimittaminen asiassa esitettyjen yksityisluonteisten kirjallisten todistajankertomusten antajien kuulemiseksi suullisesti ei ole tarpeen.

Asiaratkaisu

A:n työskentely Arkkitehtitoimisto X Ky:ssä vuosina 1969 - 1979 kuuluu työntekijäin eläkelain piiriin. A:n vanhuuseläkkeen perusteena olevat ansiot Arkkitehtitoimisto X Ky:n palveluksessa ovat olleet vuonna 1976 61.816 markkaa, vuonna 1977 71.522 markkaa, vuonna 1978 95.448 markkaa ja vuonna 1979 18.564 markkaa. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja asia palautettiin eläkelaitokselle tästä päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten. Eläkelaitos velvoitettiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut vaatimuksen mukaisesti kulujen osalta 189,25 eurolla ja palkkioiden osalta 7.695 eurolla eli yhteensä 7.884,25 eurolla, jolle määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tämän päätöksen postituspäivästä lukien.

Vakuutusoikeuden perustelut

Käsittelyratkaisu

Vakuutusoikeudessa sovellettavan hallintolainkäyttölain 39 §:n 1 momentin mukaan jos asiassa vedotaan yksityisluonteiseen kirjalliseen todistajankertomukseen, todistajaa kuullaan suullisesti, jollei se ole tarpeetonta tai siihen ole erityistä estettä.

Vakuutusoikeus toteaa, että asiassa on esitetty useita yksityisluonteisia kirjallisia todistajankertomuksia.

Vakuutusoikeus katsoo, että muusta kirjallisesta selvityksestä kuin sanotuista yksityisluonteisista kirjallisista todistajankertomuksista ilmenee luotettavasti, että A on ollut työntekijäin eläkelain piiriin kuuluvassa työsuhteessa Arkkitehtitoimisto X Ky:ssä vuosina 1969-1979. Kun otetaan myös huomioon, että esitettyjen yksityisluonteisten kirjallisten todistajankertomusten sisältö ei ole ristiriidassa tämän muun kirjallisen selvityksen kanssa, vakuutusoikeus katsoo, että kirjallisten todistajankertomusten antaneiden henkilöiden kuuleminen suullisesti vakuutusoikeudessa on tarpeetonta.

Asiaratkaisu

Vakuutusoikeus katsoo, että työsuhteen olemassaoloa selvitettäessä tulee noudattaa 31.12.2006 saakka voimassa olleen työntekijäin eläkelain (TEL) 10 a §:n kaltaista menettelyä ottaen huomioon, ettei A:lle ole annettu työntekijän eläkelain 75 §:n mukaista työntekijän eläkeotetta. TEL 10 a §:n mukaan eläkelaitoksen on työntekijän vaatimuksesta selvitettävä hänen eläkeoikeuteensa vaikuttavien työsuhdetietojen oikeellisuus ja annettava päätös eläkkeeseen oikeuttavasta palvelusajasta ja eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Työntekijän on tarvittaessa esitettävä vaatimuksensa perusteista sellainen selvitys kuin häneltä kohtuudella voidaan edellyttää, kun otetaan huomioon myös eläkelaitoksen mahdollisuudet hankkia selvitys. Jos vaatimus koskee sellaista työsuhdetta, jonka päättymisestä on kulunut yli viisi vuotta, työntekijän tulee esittää vaatimuksensa tueksi riittävä selvitys. Saman lain 1 §:n mukaan työntekijä kuuluu TEL:n piiriin, jos työsuhde on jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään neljän kuukauden pituisen ajan ja työntekijä on ansainnut työsuhteessa laissa säädetyn vähimmäismäärän työansioita. Työsuhteen olemassaolo ratkaistaan työoikeudellisten periaatteiden mukaan arvioimalla työsuhteen tunnusmerkistön täyttymistä. Työsuhteen tunnusmerkit johdetaan työsopimuslaista. Voimassaolevan työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:n mukaan, joka vastaa aikaisempien työsopimuslakien vastaavia säännöksiä, työsopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jolla työntekijä sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

A, joka on valmistunut rakennusinsinööriksi keväällä 1969, on ilmoittanut työskennelleensä Arkkitehtitoimisto X Ky:ssä päätoimisessa työsuhteessa kesäkuusta 1969 alkaen erilaisten rakennuskohteiden suunnittelutehtävissä. A:n työskentely oli rekisteröity yrittäjien eläkelain piiriin kuuluvaksi ja siitä karttunut eläketurva on otettu huomioon A:lle 1.8.2008 alkaen myönnetyssä työeläkelakien mukaisessa vanhuuseläkkeessä. A:n YEL-vakuutus on perustunut 17.12.1970 päivättyyn yrittäjän työtuloselvitykseen, jossa A on ilmoittanut työskentelevänsä Arkkitehtitoimisto X:ssä. Työtuloksi on ilmoitettu noin 15.000 markkaa vuodessa. Eläkelaitoksen merkintöjen mukaan vakuutuksen alkamisajankohta on ollut 1.9.1969. A:n YEL-vakuutus on lakkautettu 31.3.1979 lukien. Lakkautus on perustunut A:n allekirjoittamaan, 27.4.1979 päivättyyn muutosilmoitukseen, jossa hän on ilmoittanut eronneensa Arkkitehtitoimisto X:n palveluksesta. YEL-vakuutusmaksun maksajaksi on ilmoitettu Arkkitehtitoimisto X. Esitetyn selvityksen mukaan A:lla ei ole ollut omistusta Arkkitehtitoimisto X Ky:ssä. A on edelleen kertonut, että hän on päivätyönsä ohessa työskennellyt iltaisin ja viikonloppuisin huhtikuussa 1974 perustetussa Y Ky:ssä, jossa hän on ollut osakkaana. A:n mukaan kirjallista työsopimusta Arkkitehtitoimisto X Ky:n kanssa ei ole tehty ja palkat on maksettu käteisellä.

Arkkitehti D:n 26.2.2010 päivätyn todistuksen mukana A on ollut vakituisessa ja päätoimisessa työsuhteessa Arkkitehtitoimisto X kommandiittiyhtiöön kesäkuun alusta 1969 maaliskuun loppuun 1979 ja hänelle on maksettu yhtiöstä säännöllisesti palkkaa. A:n toimenkuvaan on kuulunut erilaisten rakennuskohteiden avustava suunnittelu. Hän on eronnut yhtiön palveluksesta omasta pyynnöstään. Ennen vakituista työsuhdettaan yhtiöön A on ollut useana kesänä yhtiön palveluksessa harjoittelijana. Todistuksessa on lisäksi muun muassa todettu, että yhtiön kirjanpitoa tai muita asiakirjoja ei D:n tietämän mukaan ole enää olemassa.

Esitettyjen veroluettelon otteiden mukaan A:lla on ollut verotettavaa tuloa vuonna 1969 22.140 markkaa, vuonna 1970 45.080 markkaa, vuonna 1971 39.170 markkaa, vuonna 1972 48.300 markkaa, vuonna 1973 62.940 markkaa, vuonna 1974 65.880 markkaa, vuonna 1975 90.960 markkaa, vuonna 1976 67.510 markkaa, vuonna 1977 70.310 markkaa, vuonna 1978 94.640 markkaa ja vuonna 1979 81.200 markkaa.

Esitettyjen verolippujen mukaan A:n rahapalkka päätoimesta on ollut vuonna 1976 61.795 markkaa ja luontoisedut 21 markkaa. Vuonna 1977 rahapalkka päätoimesta on ollut 64.442 markkaa ja luontoisedut 7.080 markkaa. Vuonna 1978 rahapalkka päätoimesta on ollut 87.288 markkaa ja luontoisedut 8.160 markkaa. Vuonna 1979 rahapalkka päätoimesta on ollut 64.208 markkaa ja luontoisedut 10.052 markkaa. Vuoden 1975 verotustodistuksen mukaan A:n palkkatulo on ollut 103.017 markkaa ja vuoden 1977 verotustodistuksen mukaan 88.425 markkaa.

Asiassa on esitetty otteita Arkkitehtitoimisto X Ky:n kirjanpitäjänä toimineen F:n hallussa olleesta yhtiön päiväpääkirjasta. Otteet sisältävät merkintöjä palkanmaksusta A:lle marraskuussa 1977, tammikuussa 1978 ja maaliskuussa 1978 sekä palkasta pidätetyistä sosiaaliturvamaksuista.

Asiassa on lisäksi esitetty B:n, C:n, E:n, F:n, G:n, H:n ja I:n todistukset.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella vakuutusoikeus katsoo, että A on vuosina 1969-1979 tehnyt työtä Arkkitehtitoimisto X Ky:n tiloissa työantajan johdon ja valvonnan alaisena, palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Kysymyksessä on siten ollut työsuhteessa tapahtunut työskentely.

Verotustietojen perusteella A:lla on ollut vuosina 1969-1975 ansiotuloja, jotka ovat ylittäneet TEL:n mukaisen alarajan. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella voidaan pitää uskottavana, että A:n verotustiedoista ilmenevät palkkatulot päätoimesta on ansaittu Arkkitehtitoimisto X Ky:n palveluksessa. Vakuutusoikeus katsoo A:n esittämien selvitysten perusteella, että hänellä on ollut Arkkitehtitoimisto X Ky:n palveluksessa eläkepalkan määräytymisvuosina eli työsuhteen neljänä viimeisenä kalenterivuotena ansioita vuonna 1976 61.816 markkaa, vuonna 1977 71.522 markkaa, vuonna 1978 95.448 markkaa ja vuonna 1979 18.564 markkaa.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolaintolainkäyttölain 74 §:n mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Vakuutusoikeus toteaa, että A:n valituksen hyväksyminen perustuu olennaisilta osin vasta vakuutusoikeudelle esitettyyn uuteen selvitykseen. Eläkelaitos ei kuitenkaan ole valitusasian ollessa vireillä vakuutusoikeudessa muuttanut kantaansa asiassa ja A:n valituksen yhteydessä tehdyt oikeudenkäyntikuluja aiheuttaneet toimenpiteet ovat olleet tarpeellisia. Näin ollen on pidettävä kohtuuttomana, että A joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vakuutusoikeudessa vahinkonaan.

Sovelletut oikeusohjeet

Työntekijäin eläkelaki, joka oli voimassa 31.12.2006 saakka, 1 § 1 mom. (707/1965) ja 10 a §
Hallintolainkäyttölaki 39 § 1 mom. sekä 74 § 1 ja 2 mom.

Osasto
2

Asian aikaisemmat vaiheet:
ETK40358
ETK40230
TELK/4854/3002/2008

Lainkohdat

TEL 1 § § mom. (707/1965) ja 10 a § HLL 39 § 1 mom. sekä 74 § 1 ja 2 mom.