Tapaturmavakuutus - Asianosainen - Valitusoikeus

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

Työnantajalla oli lakisääteinen tapaturmavakuutus, jossa vakuutuksesta maksettavilla korvauksilla oli työnantajaan kohdistuva suora vakuutusmaksuvaikutus. Vakuutusoikeus katsoi, että työnantajalla oli siihen kohdistuneen suoran vakuutusmaksuvaikutuksen johdosta välitön oikeudellinen etu käsiteltävänä olevassa korvausasiassa ja näin ollen työnantaja oli tapaturmavakuutuslaissa tarkoitettu asianosainen. Työnantajalla katsottiin olevan oikeus valittaa työtapaturmassa vahingoittuneen työntekijänsä tapaturmaeläkepäätöksestä.

Esitiedot

A oli 18.5.2006 kaatunut työssään X Oyj:n tehtaalla ja vahingoittunut vasempaan olkapäähänsä, jossa oli lääkärintutkimuksissa todettu kiertäjäkalvosimen repeämä. Vakuutuslaitos oli myöntänyt A:lle tapaturman johdosta ansionmenetyksen korvauksena 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan päivärahaa eri ajanjaksoilta 17.5.2007 saakka ja tämän jälkeen tapaturmaeläkettä ajalle 18.5. - 31.5.2007.

Vakuutuslaitos oli 31.12.2007 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle tapaturmaeläkettä 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan ajalle 1.6.2007 - 31.1.2008 ja 1.2.2008 alkaen toistaiseksi.

A:n työnantaja X Oyj haki muutosta vakuutuslaitoksen 31.12.2007 antamaan päätökseen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati, ettei A:lle tule myöntää tapaturmaeläkettä ennen kuin on selvitetty hänen selviytymisensä fyysisesti kevyemmässä työssä ja hänelle olkapäävammasta jääneen haitan suuruus. X Oyj katsoi, ettei A:n jäljellä olevaa työkykyä ole selvitetty.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta jätti valituksen tutkimatta. Äänestysratkaisu (5-1).

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Sovelletut säännökset ja oikeuskäytäntö

Tapaturmavakuutuslain 53 §:n 6 momentin mukaan asian käsittelyssä tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa sovelletaan hallintolainkäyttölakia, jollei erikseen toisin säädetä. Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Tapaturmavakuutuslain 53 a §:n 1 momentin mukaan asianosainen, joka ei tyydy vakuutuslaitoksen päätökseen, saa hakea siihen muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakuunalta.

Viimeksi mainittua lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 116/1994 s. 15) on todettu, että oikeus hakea muutosta vakuutuslaitoksen päätökseen liittyy asianosaisasemaan. Asianosaisuus edellyttää välitöntä oikeudellista etua asiassa. Vahingoittuneen lisäksi asianosaisen asemassa voi siten olla myös työnantaja. Korvausasiassa työnantajan asianosaisuus perustuu tavallisimmin työnantajan oikeuteen saada työntekijälle tapaturman johdosta maksettua sairausajan palkkaa vastaava ansionmenetyskorvaus taikka työnantajan velvollisuuteen maksaa korvausta vakuutuksen omavastuun perusteella.

Korkein oikeus on 29.10.2001 antamassaan ennakkopäätöksessä (KKO:2001:112) katsonut, että lain ja sen esitöiden perusteella voidaan päätellä, ettei oikeutta valittaa vakuutuslaitoksen korvauspäätöksestä ole tarkoitettu sulkea pois miltään taholta, jonka välitöntä oikeudellista etua päätös koskee. Korkeimman oikeuden käsittelemässä tapauksessa työnantajalta oli peritty vakuutusmaksuina kaikki ne korvaukset, jotka vakuutuslaitos oli työntekijälle suorittanut. Vakuutusmaksujen määräytymiseen oli siten ratkaisevasti vaikuttanut se seikka, että ammattitaudin oli katsottu aiheutuneen kyseisen työnantajan työssä. Sen kysymyksen ratkaisemiseen, onko ammattitauti aiheutunut työnantajan työssä vaiko ei, on työnantajalla näin ollen välitön oikeussuojan tarve. Tämän vuoksi korkein oikeus katsoi, että tapaturmavakuutuslain 53 a §:n 1 momentin säännöstä tulee tulkita siten, että myös työnantajalla on puheena olevassa tapauksessa oikeus valittaa vakuutuslaitoksen korvauspäätöksestä.

Johtopäätökset

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta on toisessa vastaavanlaisessa asiassa 3.5.2006 antamallaan päätöksellä n:o 4028/2004 jättänyt tutkimatta työnantajan valituksen ja katsonut, että työnantajalla on asianosaisasema eli hän voi valittaa vakuutetun vahingoksi päätöksestä, jolla on myönnetty korvausta, silloin, kun työnantajalla on erikoismaksujärjestelmä, jossa myönnetyt korvaukset vaikuttavat vakuutusmaksun suuruuteen ja valitusasiassa on lisäksi kysymys oikeudesta korvaukseen kyseisen työnantajan vakuutuksen perusteella. Vaikka kysymyksessä oli erikoismaksujärjestelmä, työnantajalla ei ollut asianosaisaseman edellytyksenä olevaa välitöntä oikeudellista etua asiassa, koska päätöksissä ei ole ollut kyse oikeudesta korvaukseen kyseisen vakuutuksen perusteella. Näin ollen työnantajalla ei ollut oikeutta hakea muutosta kyseisiin päätöksiin. Kysymyksessä oli muutoksenhakulautakunnan täysistunnossa tehty äänestysratkaisu, äänestystulos oli 9-6.

Työnantaja on valittanut muutoksenhakulautakunnan 3.5.2006 antamasta päätöksestä vakuutusoikeuteen.

Vakuutusoikeus on 31.3.2009 antamallaan päätöksellä poistanut tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja palauttanut asian muutoksenhakulautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Päätöksen perusteluina vakuutusoikeus on lausunut, että työnantaja ei ollut yksilöinyt, mihin päätöksiin se oli hakenut muutosta ja miltä osin. Koska työnantajan valitusta ei ollut riittävästi yksilöity, tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ei olisi tullut ratkaista kysymystä siitä, onko työnantaja asiassa asianosainen. Vakuutusoikeus katsoi, että asia tulee käsitellä uudelleen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa. Ennen asian uudelleen käsittelemistä tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan tuli varata työnantajalle tilaisuus yksilöidä valituksensa riittävästi.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta on siis aikaisemmin ottanut sen periaatteellisen kannan, että vaikka kysymyksessä olisikin rajoitetun omavastuun käsittävä vakuutusmaksujärjestelmä, työnantajalla ei ole asianosaisaseman edellytyksenä olevaa välitöntä oikeudellista etua asiassa, joka koskee päätöksiä, joilla on myönnetty tapaturmavakuutuslain mukaisia korvauksia, jos päätöksissä ei ole ollut kyse oikeudesta korvaukseen kyseisen vakuutuksen perusteella. Kantaa on päätöksessä perusteltu seuraavasti:

"Muutoksenhakulautakunta katsoo, että edellä mainitusta korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä ei voi vetää sellaista johtopäätöstä, että erikoismaksujärjestelmässä työnantajalla olisi asianosaisasema sillä perusteella, että työnantajalla oli välitön oikeudellinen intressi pelkästään vakuutusmaksujen maksamisvelvollisuuden perusteella. Oikeudellisen intressin on tulkittava perustuneen siihen, että asiassa oli epäselvää, mikä oli työnantajan olkeudellinen asema, oliko työnantaja vakuuttamisvelvollisen asemassa lainkaan kyseessä olevasta ammattitaudista. Tämän vuoksi oikeudellinen intressi oli välitön. Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluissa on korostettu sitä, että kysymys oli jutussa siitä, onko ammattitauti aiheutunut työnantajan työssä. Näin ollen tällaisissa tilanteissa, joissa on kyse erikoismaksujärjestelmästä ja oikeudesta ylipäänsä korvaukseen kyseisen vakuutuksen perusteella, työnantajalla on oikeus valittaa vakuutuslaitoksen korvauspäätöksestä.

Muutoksenhakulautakunta katsoo, että sen sijaan sellaisessa tilanteessa, missä kyse on pelkästään siitä, että työnantajan vakuuttamisvelvollisuuden ja oikeuden korvaukseen ollessa sinänsä riidaton maksetut korvaukset on peritty työnantajalta, kyse ei ole välittömästä oikeudellisesta intressistä, mikä on asianosaisaseman edellytys. Intressi on välillinen, koska työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus vakuutuksen ottamiseen. Jos sattuu vakuutustapahtuma, jonka vuoksi vakuutuslaitos maksaa korvauksia, se ei vaikuta työnantajan oikeudelliseen asemaan, vaikkakin se voi vaikuttaa sen taloudelliseen asemaan. Välitön taloudellinen vaikutus ei kuitenkaan luo asianosaisasemaa. Jos työnantaja valittaa vakuutuslaitoksen päätöksestä siten, että kyse on siitä, kuinka paljon vakuutettu on oikeutettu saamaan korvausta, kyse on asiasta, missä vakuutetulla on välitön oikeudellinen intressi, mutta ei työnantajalla. Sen sijaan, jos työnantaja valittaa siitä, että korvaukset on maksettu sen vakuutuksesta, vaikka työntekijä ei ole kuulunut hänen vakuuttamisvelvollisuutensa piiriin, työnantajan oikeudellinen intressi on välitön. Tällöin väite koskee sitä, mikä on työnantajan oikeudellinen asema, ei sitä, miten vakuutustapahtuman tulisi vaikuttaa työnantajan vakuutusmaksuvelvollisuuteen."

Nyt käsiteltävässä valitusasiassa ei ole kysymys siitä, onko tapaturman katsottava aiheutuneen kysymyksessä olevan työnantajan vakuuttamassa työssä ja oikeuttaako vamma korvaukseen mainitun työtapaturman perusteella. Valituksenalaisessa päätöksessä on kysymys tapaturmaeläkkeen maksamisesta jo aikaisemmin lainvoimaisella päätöksellä työtapaturman aiheuttamaksi todetun vamman johdosta. Muutoksenhakulautakunta katsoo, että tässä tapauksessa työnantajalla ei ole asiassa välitöntä oikeudellista etua eikä siten valitusoikeutta.

Äänestyslausunto: Tutkin valituksen. Katson korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessään KKO 2001:112 lausuman kannan mukaisesti, että oikeutta valittaa vakuutuslaitoksen korvauspäätöksestä ei ole tarkoitettu sulkea pois miltään taholta, jonka välitöntä oikeudellista etua päätös koskee. Esillä olevassa jutussa vakuutuslaitoksen maksama korvaus vaikuttaa työnantajan vakuutusmaksuun, joten työnantajalla on oikeus valittaa vakuutuslaitoksen päätöksestä.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

X Oyj haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati asian tutkimista sekä vakuutuslaitoksen tapaturmaeläkettä koskevan päätöksen kumoamista ja poistamista. X Oyj totesi, että tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan olisi tullut tutkia valitus korkeimman oikeuden ennakkopäätöksestä KKO 2001:112 ilmenevän oikeusohjeen perusteella. Ennakkopäätöksen mukaan oikeutta valittaa vakuutuslaitoksen korvauspäätöksestä ei ole tarkoitettu sulkea pois miltään taholta, jonka välitöntä oikeudellista etua päätös koskee. X Oyj totesi, että sille on työnantajana aiheutunut vakuutuslaitoksen ratkaisusta noin 600.000 euron suuruinen kustannus, joten sillä tulee olla oikeus saattaa päätöksen oikeellisuus muutoksenhakuasteen tutkittavaksi rajaamatta työnantajan valitusoikeutta koskemaan ainoastaan tietyntyyppisiä tapauksia. X Oyj korosti, että asiassa on kysymys sen oikeudellisesta edusta. X Oyj totesi lisäksi, että kyseisen tehtaan toiminta on päättynyt ja työntekijöitä on jouduttu tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanomaan jo sitä ennen, mutta sillä ei tulisi olla vaikutusta asian ratkaisuun.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin. Asia palautettiin tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalle, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy, ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen. Äänestysratkaisu (11-3).

Vakuutusoikeuden perustelut

Tapahtumatiedot ja tosiseikat

A oli 18.5.2006 kaatunut työssään X Oyj:n tehtaalla ja vahingoittunut vasempaan olkapäähänsä, jossa oli lääkärintutkimuksissa todettu kiertäjäkalvosimen repeämä. Vakuutuslaitos oli myöntänyt A:lle tapaturman johdosta ansionmenetyksen korvauksena 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan päivärahaa eri ajanjaksoilta 17.5.2007 saakka ja tämän jälkeen tapaturmaeläkettä ajalle 18.5. - 31.5.2007. Vakuutuslaitos oli 31.12.2007 antamallaan päätöksellä myöntänyt B:lle tapaturmaeläkettä 100 %:n työkyvyn alentuman mukaan ajalle 1.6.2007 - 31.1.2008 ja 1.2.2008 alkaen toistaiseksi.

A:n työnantaja X Oyj haki muutosta vakuutuslaitoksen 31.12.2007 antamaan päätökseen tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati, ettei A:lle tule myöntää tapaturmaeläkettä ennen kuin on selvitetty hänen selviytymisensä fyysisesti kevyemmässä työssä ja hänelle olkapäävammasta jääneen haitan suuruus. X Oyj katsoi, ettei A:n jäljellä olevaa työkykyä ole selvitetty.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta jätti X Oyj:n valituksen tutkimatta. Muutoksenhakulautakunta totesi, että asiassa on kysymys tapaturmaeläkkeen maksamisesta jo aikaisemmin lainvoimaisella päätöksellä työtapaturman aiheuttamaksi todetun vamman johdosta ja katsoi päätöksestään ilmenevin perustein, ettei työnantajalla ollut asiassa välitöntä oikeudellista etua eikä siten valitusoikeutta.

Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee, että X Oyj on ottanut lakisääteisen tapaturmavakuutuksen vakuutuslaitokselta ja että vakuutuksessa on voimassa niin sanottu rajoitetun omavastuun 5 luokan järjestelmä, jossa vakuutuksesta maksettavilla tapaturmakorvauksilla on vakuutusmaksuvaikutus. Vakuutusjärjestelmässä katkaisuraja on ollut 1.160.000 euroa vuonna 2008. A:n vahingon arvioitu vakuutusmaksuvaikutus on ollut noin 780.000 euroa, mutta täsmällistä vakuutusmaksuvaikutusta ei voida laskea.

Sovellettavat oikeusohjeet ja oikeudellinen arviointi

Tapaturmavakuutuslain 8 §:n mukaan korvauksen suorittamista varten työnantajan tulee, lukuun ottamatta eräitä pientyönantajia ja valtiota, ottaa vakuutus vakuutuslaitoksesta, jolla on oikeus tapaturmavakuutuslain mukaisten vakuutusten antamiseen. Tapaturmavakuutuslain 35 §:n, sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2011 saakka, mukaan tapaturmavakuutuslain mukaista vakuutusta harjoittavalla vakuutuslaitoksella on oltava laskuperusteet, joissa määrätään, miten vakuutusmaksut lasketaan. Vakuutusmaksun laskuperusteet on laadittava siten, että vakuutusmaksut ovat kohtuullisessa suhteessa vakuutuksista aiheutuviin kustannuksiin ottaen huomioon vakuutetun työn tapaturma- ja ammattitautiriski. Jos vakuutusmaksu tai vakuutuksen perusteella maksettavien korvausten määrä on siihen riittävän suuri, tulee myös vakuutuksenottajan oma vahinkotilasto ottaa huomioon vakuutusmaksua määrättäessä (erikoistariffoitava vakuutus). Lain 35 a §:ssä, sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2011 saakka, on säädetty vakuutuskauden vakuutusmaksun muodostumisesta.

Tapaturmavakuutuslain 53 a §:n 1 momentin, sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2010 saakka, mukaan asianosainen, joka ei tyydy vakuutuslaitoksen päätökseen, saa hakea siihen muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta kirjallisella valituksella. Asianosainen, joka ei tyydy tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen, saa hakea siihen muutosta vakuutusoikeudelta kirjallisella valituksella.

Viimeksi mainittua lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 116/1994 vp sivu 15) on todettu, että oikeus hakea muutosta vakuutuslaitoksen päätökseen liittyy asianosaisasemaan. Asianosaisuus edellyttää välitöntä oikeudellista etua asiassa. Vahingoittuneen lisäksi asianosaisen asemassa on usein myös työnantaja. Korvausasiassa työnantajan asianosaisuus liittyy tavallisimmin työnantajan oikeuteen saada työntekijälle tapaturman johdosta maksettua sairausajan palkkaa vastaava ansionmenetyskorvaus taikka työnantajan velvollisuuteen maksaa korvausta vakuutuksen omavastuun perusteella.

Tapaturmavakuutuslain 53 §:n 6 momentin, sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2010 saakka, mukaan asian käsittelyssä tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnassa sovelletaan hallintolainkäyttölakia, ellei erikseen toisin säädetä. Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2001:112 on ollut ratkaistavana kysymys siitä, oliko työnantajalla oikeus valittamalla korvauspäätöksestä saattaa tapaturmalautakunnan tutkittavaksi kysymys siitä, oliko ammattitauti aiheutunut työnantajan työssä. Korkein oikeus on päätöksessään todennut, että tapaturmavakuutuslain ja sen esitöiden perusteella voidaan päätellä, ettei oikeutta valittaa vakuutuslaitoksen korvauspäätöksestä ole tarkoitettu sulkea pois miltään taholta, jonka välitöntä oikeudellista etua päätös koskee. Korkein oikeus on todennut, että käsiteltävänä olevassa tapauksessa työnantajalta oli peritty vakuutusmaksuina kaikki ne korvaukset, jotka vakuutuslaitos oli työntekijälle suorittanut. Vakuutusmaksujen määräytymiseen oli siten ratkaisevasti vaikuttanut se seikka, että työntekijän ammattitaudin oli katsottu aiheutuneen työnantajan työssä. Päätöksen mukaan sen kysymyksen ratkaisemiseen, oliko ammattitauti aiheutunut työnantajan työssä vaiko ei, oli työnantajalla näin ollen välitön oikeussuojan tarve. Korkein oikeus on tämän vuoksi katsonut, että tapaturmavakuutuslain 53 a §:n 1 momentin säännöstä tulee tulkita siten, että myös työnantajalla oli käsiteltävänä olevassa tapauksessa oikeus valittaa vakuutuslaitoksen korvauspäätöksestä.

Kysymyksessä olevassa asiassa X Oyj:n lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa on sovellettu rajoitetun omavastuun 5 luokan järjestelmää, jonka mukaan vakuutuksesta maksettavilla korvauksilla on työnantajaan kohdistuva suora vakuutusmaksuvaikutus. A:lle myönnetyistä tapaturmavakuutuslainsäädäntöön perustuvista korvauksista on aiheutunut työnantajalle vähintään 600.000 euron suuruinen vakuutusmaksuvaikutus.

Vakuutusoikeus katsoo, että X Oyj:lla on siihen kohdistuneen suoran vakuutusmaksuvaikutuksen johdosta ollut välitön oikeudellinen etu käsiteltävänä olevassa korvausasiassa. Tähän nähden ja tapaturmavakuutuslain 53 a §:n 1 momentin, sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2010 saakka, sekä lain esitöiden nojalla X Oyj on laissa tarkoitettu asianosainen. Tätä tulkintaa tukee myös korkeimman oikeuden ennakkopäätös KKO 2001:112. X Oyj:lla on siten ollut oikeus valittaa vakuutuslaitoksen korvauspäätöksestä. Tällöin toteutuu myös Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentissa turvattu perusoikeus, jonka mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Äänestyslausunto

Eri mieltä olleet jäsenet hylkäsivät valituksen ja hyväksyivät tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut.

Lainkohdat

Tapaturmavakuutuslaki 53 a § 1 mom., sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2010 saakka
Hallintolainkäyttölaki 6 § 1 mom.
Suomen perustuslaki 21 § 1 mom.

Osasto
1

Äänestys
11 - 3

Lainkohdat

Tapaturmavakuutuslaki 53 a § 1 mom., sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2010 saakka Hallintolainkäyttölaki 6 § 1 mom. Suomen perustuslaki 21 § 1 mom.