Eläkkeen perusteena olevaan palkkaan kuuluvat erät

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

TELK hylkäsi Yritys Oy:n (yhtiö) perustevalituksen koskien eläkelaitoksen tekemää maksuunpanoa. Maksuunpano perustui yhtiön verotarkastuksiin,joissa osa yrityksen työntekijöilleen maksamista kilometrikorvauksista katsottiin veronalaiseksi palkaksi.

TELK totesi perusteluissaan, että työntekijäin eläkelain (TEL) 7 §:n 3 momentissa on mainittu suorituksia, joita ei pidetä vastikkeena työstä. Tällaisia ovat muun muassa 5 kohdan mukaan työmatkasta saatu päiväraha tai muu kustannusten korvaus. Lähtökohtaisesti eläkkeen perusteena oleva palkka (maksuunpanon peruste) määräytyy sen mukaan, mikä on katsottava vastikkeeksi tehdystä työstä. Soveltamiskäytännössä verovapaita päivärahoja ja matkakustannusten korvauksia ei ole luettu eläkkeen perusteena olevaan palkkaan paitsi pääsääntöisesti siltä osin kuin kustannusten korvaukset ovat ylittäneet verovapaiden kustannusten korvausten määrät. Verotarkastuksessa tehtyjen havaintojen pohjalta verottaja ei ole pitänyt yhtiön kilometrikorvausjärjestelmää kaikilta osin luotettavana ja todellisiin ajomääriin perustuvana.

TELK:n mukaan kysymys ei ole ollut siitä, että yhtiön työntekijöille olisi maksettu kustannusten korvauksia verohallituksen kustannuspäätöstä lievemmin perustein. Yhtiön on katsottu järjestelmällisesti maksaneen ennakkoperintälain (EPL) 13 §:n mukaisia palkkoja verottomien kilometrikorvausten muodossa. EPL 15 §:n mukaan työntekijöille voidaan korvata kulut joko maksamalla ne palkan lisäksi tai vähentämällä ne ennen ennakonpidätystä. Jälkimmäisellä tavalla meneteltäessä sopimuksen mukainen palkka on verottajan mukaan yhtä kuin kokonaisansio ja veronalaista palkkatuloa siihen sisältyvine kuluineen. Jälkiverotuksessa työntekijöiltä on verotettu korvaukset kiinteistönvälitysalalla keskimääräisenä pidetyn 12 000 vuotuisen ajokilometrimäärän ylittävältä osalta.

Lisäksi TELK totesi, että asiaa on käsitelty myöhemmin valitusasteessa. Hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenee, että valitus on hylätty yhtiön niiden molempien työntekijöiden osalta, jotka on yksilöity eläkelaitoksen 11.5.2009 tekemän maksuunpanon liitteenä olevassa työntekijäkohtaisessa erittelyssä. Hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, että luotettavaa selvitystä todellisista ajokilometreistä ei ole esitetty ennen maksuunpanoa tai yhtiön valituksessa ja että arviota työajojen kilometrimäärästä ei ole osoitettu liian pieneksi. Verottaja on ollut siis sitä mieltä, että kilometrikorvausten nimellä maksetut suoritukset ovat todellisuudessa olleet palkkaa tehdystä työstä ja kuuluneet ennakonpidätyksen alaisuuteen. Työeläkelakeja sovellettaessa verottajan ratkaisuilla on ollut keskeinen merkitys ja maksettuja suorituksia arvioidaan niiden todellisen luonteen mukaisesti. Perusteita poiketa verottajan ratkaisusta ei ole esitetty. Näin ollen TELK katsoi, että yhtiön edellä mainittujen työntekijöiden jälkiverotetut suoritukset ovat olleet myös työeläkevakuutettavaa ansiota, eikä maksuunpanoa voida pitää lain tai sopimuksen vastaisena. Päätös on lainvoimainen.

Lainkohdat

Työntekijäin eläkelain 7 e §:n 1 momentti (sellaisena kun se on ollut voimassa 31.12.2001 saakka) sekä 7 §:n 1 momentti ja 3 momentti (sellaisina kuin ne ovat olleet voimassa 1.1.2005 lukien)