Työeläke - Yrittäjien eläkelain piiriin kuuluminen

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

Omissa tiloissaan ja omilla työvälineillään työskenteleviä jonkin erityisalan asiantuntijoita on työeläkelakeja sovellettaessa pääsääntöisesti pidetty yrittäjäasemassa olevina, koska on katsottu, etteivät he sen kaltaisessa työskentelyssä yleensä ole työnteettäjän johdon ja valvonnan alaisina työsuhteen tunnusmerkistön edellyttämällä tavalla. Käsiteltävässä asiassa ei katsottu tulleen esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella A:ta olisi ollut pidettävä tästä käytännöstä poikkeavasti työsuhteessa olleena työntekijänä, joten häneen tuli soveltaa yrittäjien eläkelain (YEL) säännöksiä.

Esitiedot

Eläketurvakeskus katsoi 31.8.2006 antamassaan päätöksessä, että A:n työskentely vuosina 1974-2003 X Oy:lle kuuluu yrittäjien eläkelain (YEL) soveltamisalaan.

A haki Eläketurvakeskuksen päätökseen muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati kumoamaan Eläketurvakeskuksen päätöksen ja toteamaan hänen vuosina 1974-2003 X Oy:lle ja sen edeltäjille tekemän työn olleen työsuhteessa tehtyä, johon on sovellettava työntekijäin eläkelakia (TEL), sekä velvoittamaan eläkelaitoksen suorittamaan hänelle vanhuuseläkkeen.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Eläketurvakeskus on 31.8.2006 antamallaan päätöksellä todennut, että A:n työskentely vuosina 1974-2003 X Oy:lle kuuluu yrittäjien eläkelain (YEL) soveltamisalaan.

Päätyönään A on ollut vuodesta 1967 lukien Y Oy:n palveluksessa. Hän oli ensin tilastomatemaattisissa, myöhemmin vakuutusmatemaattisissa ja tilinpäätösten sekä erilaisten vakuutusyhtiön taloudellisten arvioiden ja ennusteiden laadintaa käsittävissä tehtävissä. Hän on tehnyt yhtiön vastuuvelan ja tilinpäätösten valmiuslaskelmia. A on jäänyt varhennetulle vanhuuseläkkeelle 1.9.2001.

Koska A oli kouliintunut päätyössään vahinkovakuutusyhtiöitten vastuuvelkalaskelmien suorittajaksi ja perehtynyt sosiaali- ja terveysministeriön antamiin vakuutusyhtiötä velvoittaviin määräyksiin vastuuvelan laskentaperusteista ja tilinpäätöksestä, hän on ryhtynyt pyynnöstä suorittamaan laskentatöitä useammalle eri taholle. A ei hakenut työtä, vaan sitä tarjottiin hänelle. A ei myöskään tarjonnut laskenta- tai tilinpäätöspalveluita yleisesti ja siten yrittänyt saada toimeksiantoja.

A:n laatimat vastuuvelkalaskelmat joutui kulloinenkin työnteettäjä tarkistuttamaan ja yhtiön erikseen palkkaama SHV-pätevyyden omaava vakuutusmatemaatikko allekirjoituksellaan hyväksymään.

X Oy on ilmoittanut ostaneensa A:lta suullisen toimeksiantosopimuksen perusteella asiantuntijan konsulttipalvelua, jota A oli tarjonnut. Yhtiö ei millään tavoin rajoittanut A:n oikeutta hoitaa vastaavia toimeksiantoja muiden päämiesten kanssa. A:lla olikin muita toimeksiantajia. Hän oli toimeksiantosuhteen aikana päätoimisessa työsuhteessa toiseen työnantajaan. A sai itse valita ne keinot ja työskentelytavat, joilla hän toimeksiannot suoritti. X Oy ei voinut A:ta sitovasti määrätä, miten, missä ja milloin toimeksiannot tuli suorittaa. A ei suorittanut toimeksiantoja X Oy:n toimitiloissa. Hän käytti työssään yhtiön laskentamateriaalia ja omia työvälineitään.

A:lla ei ollut asemaa X Oy:n organisaatiossa, jossa ei ollut muitakaan työntekijöitä. X Oy on ilmoittanut 1970-luvulta lähtien tilanneensa vakuutusmatemaattisia laskelmia A:lta, joka teki aluksi laskelmat yksin. Lain muututtua siten, että SHV-pätevyyden omaava vakuutusmatemaatikko tuli pakolliseksi, vakuutusteknisiä laskelmia oli tehnyt kaksi henkilöä, joista toinen oli A ja toinen virallinen vakuutusmatemaatikko. X Oy maksoi korvauksia vuosittain A:n esittämien laskujen perusteella. Vuosipalkkiosta X Oy pidätti veroennakot ja maksoi sosiaaliturvamaksut.

A:n työ oli jaksottaista. Työskentelyaikoihin liittyen oli etukäteen sovittu tavoiteaikatauluista ja siitä milloin tilinpäätöslaskelmat ja myöhemmin myös välitilinpäätöksiin liittyvät laskelmat tuli olla valmiina työnteettäjällä. A:lle annettiin tavoiteaikataulut ja vakuutusvalvontavirastosta tulleet ohjeet ja määräykset laskelmien tekemisestä. A:lle maksettiin työstä kertakorvaus vuotta kohden. Veron ennakonpidätys toimitettiin lisäverokortin mukaan. Palkallista vuosilomaa tai sitä vastaavaa korvausta A ei saanut. Hänelle ei myöskään maksettu päivärahaa. Matkakulut korvattiin vuosipalkkiolaskussa.

X Oy:n mukaan A:n ansiot viimeisiltä vuosilta olivat seuraavat:

1999 3.952,42 €
2000 4.541,07 €
2001 5.045,64 €
2002 6.000,00 €
2003 6.400,00 €
2004 9.950,00 €

Työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään työoikeudellisten periaatteiden mukaan arvioimalla työsuhteen tunnusmerkistön täyttymistä. Työsuhteen tunnusmerkit johdetaan työsopimuslaista (TSL). 1.6.2001 voimaan tulleen uuden työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:n mukaan työsopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jossa toinen sopimuspuoli sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään toiselle sopijapuolelle työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Yrittäjätoiminnalle on yleensä tyypillistä, että työnsuorittaja työskentelee omissa tiloissaan, omilla työvälineillään itse määrääminään aikoina ja saa tehtäväkohtaisia palkkioita. Yrittäjä-asemassa oleva työnsuorittaja voi tavallisesti käyttää apulaista ja sijaista työnteettäjää kuulematta ja hänellä on yleensä myös oikeus työskennellä samanaikaisesti muille työnteettäjille.

Työsuhteen edellytyksenä on, että työtä tehdään työnantajan lukuun ja vastike maksetaan työn tekemisestä. Itsenäiselle yrittäjälle on tyypillistä, että hän saa sovitun maksun työnsä tuloksesta. Yrittäjä luovuttaa työnteettäjälle valmiin työn, jonka työnteettäjä joko hyväksyy tai hylkää. Hän kantaa toisin sanoen työnsä tuloksesta yrittäjänä riskin siitä, ettei työn tulosta hyväksytä.

Käytännössä ratkaisu työsuhteen ja yrittäjyyden välillä on tehtävä tapauskohtaisesti arvioimalla työsuhteen tunnusmerkistön täyttymistä kyseisessä tilanteessa.

Tässä on esitetty eriäviä näkemyksiä siitä, minkälaisessa oikeussuhteessa A:n on alun perin tarkoitettu olleen. Riidattomana tosiseikastona on pidettävä sitä, ettei A:n työskentelystä ole tehty kirjallisia sopimuksia ja työskentely on ollut sivutoimista sekä sitä, ettei hän ole toiminut varsinaisena vakuutusyhtiölaissa tarkoitettuna vakuutusmatemaatikkona, vaan että hänet on valittu tehtävään päätoimessaan saadun erityisasiantuntemuksensa perusteella. Korvaus on maksettu laskutuksen perusteella.

Riidanalaista on se, minkälaisia ohjeita tai määräyksiä A:lle annettiin hänen vastaanottaessaan toimeksiantoja, kuinka tarkkaa ohjeistus oli, oliko A:lla oikeus sijaisen tai apulaisen käyttämiseen, ja oliko A:n kanssa sovittu tuntiveloituksesta vai tietystä kertakorvauksesta vuotta kohti.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että omissa tiloissaan ja omilla työvälineillään työskenteleviä jonkin erityisalan asiantuntijoita pidetään työeläkelakeja sovellettaessa yrittäjäasemassa olevina.

A on toiminut yhtiön ulkopuolisena asiantuntijana, ja vaikka A:n kanssa on sovittu tietyistä aikatauluista, hän on voinut käytännössä työskennellä varsin vapaasti ja valita työpaikkansa sekä työskentelyaikataulunsa. Kokonaisarvion perusteella on katsottava, että A ei ole ollut kysymyksessä olevassa työssään X Oy:n valvonnan alainen työsuhteessa oleva työntekijä.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A on hakenut muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaatinut työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen kumoamista, että hänen katsotaan olleen työsopimuslaissa ja työntekijäin eläkelaissa tarkoitetulla tavalla vuosina 1974-2003 työsuhteessa X Oy:öön ja sen edeltäjäyhtiöihin sekä asian palauttamista eläkelaitokselle vanhuuseläkkeen määräämistä varten.

A on uudistanut asiassa aiemmin esittämänsä. A on lisäksi kertonut, että hän on päätyönantajansa ehdotuksesta suostunut tekemään vakuutusyhtiölle sivutoimisesti päätyön rinnalla suullisesti sopimiaan työsopimuksen mukaisia tehtäviä. A:n mukaan hänen vuosittain tekemänsä työtunnit eivät jakaantuneet tasaisesti kaikille kuukausille, vaan työt rytmittyivät välitilinpäätös- ja tilinpäätösajankohtien mukaan, koska hänen laatimansa raportit ja laskelmat muodostivat osan yhtiön ja konsernin virallisia tilinpäätöksiä. Hän oli sidottu annettuun aikatauluun. A on myös todennut, että valituksenalaisessa päätöksessä ei ole lainkaan otettu huomioon, että nykyään yhä useammin työnantaja ja työntekijä sopivat, että työntekijä tekee työn kotonaan omaa tai työnantajan tietokonetta käyttäen niin sanottuna etätyönä, jolloin päivittäinen työn johtaminen jää vähemmälle, kunhan työntekijä saa henkilökohtaisesti sovitun työn tehtyä. A:n mukaan työnantaja ja työntekijä eivät ole tasavertaisia, vaan työnteettäjä on taloudellisesti vahvempi ja työtä koskevista lain pakottavista säännöksistä tietävämpi, joten epäselvissä tapauksissa tulkintojen tulisi koitua sopimuksen heikomman osapuolen eduksi.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus hyväksyy työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut muutoin kuin niiden viimeistä edellisen kappaleen osalta. Sanotun kappaleen sijaan vakuutusoikeus toteaa, että omissa tiloissaan ja omilla työvälineillään työskenteleviä jonkin erityisalan asiantuntijoita on työeläkelakeja sovellettaessa pääsääntöisesti pidetty yrittäjäasemassa olevina, koska on katsottu, etteivät he sen kaltaisessa työskentelyssä yleensä ole työnteettäjän johdon ja valvonnan alaisina työsuhteen tunnusmerkistön edellyttämällä tavalla. Vakuutusoikeus katsoo, ettei asiassa ole tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella A:ta olisi pidettävä sanotusta käytännöstä poikkeavasti työsuhteessa olleena työntekijänä.

Lainkohdat
Yrittäjien eläkelaki, joka oli voimassa 31.12.2006 saakka, 1 §
Työntekijäin eläkelaki, joka oli voimassa 31.12.2006 saakka, 1 §

Osasto
2

Asian aikaisemmat vaiheet:
ETKsov1927
TELK3358/06


Lainkohdat

YEL, joka oli voimassa 31.12.2006 saakka, 1 § TEL, joka oli voimassa 31.12.2006 saakka, 1 §