Yrittäjäeläke - Perhe-eläke

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

Edunsaajan entiselle puolisolle ei myönnetty perhe-eläkettä, koska asiassa ei ollut esitetty tuomioistuimen lainvoimaista päätöstä tai sosiaalilautakunnan elatusavusta vahvistamaa sopimusta, jolla edunjättäjä olisi määrätty suorittamaan elatusapua entiselle puolisolleen.

Esitiedot

A ja B olivat eronneet 1970-luvun lopulla. B kuoli vuonna 2005. A oli hakenut B:n kuoleman jälkeen työntekijäin eläkelain nojalla perhe-eläkettä. A oli kertonut heidän yhteiselonsa jatkuneen avioerosta huolimatta 40 vuoden ajan. Heillä oli myös kolme yhteistä lasta. A oli myös kertonut olleensa A:n kanssa kihloissa vuodesta 1980, mutta uuden avioliiton solmiminen jäi, koska he elivät perheenä ja avioparina muutenkin.

Eläkelaitos hylkäsi hakemuksen. Perusteluinaan eläkelaitos totesi entisellä puolisolla olevan oikeus perhe-eläkkeeseen vain, jos edunjättäjä oli kuollessaan tuomioistuimen päätöksen tai sosiaalilautakunnan vahvistaman sopimuksen perusteella velvollinen määräajoin suorittamaan hänelle elatusapua. Koska edunjättäjä B ei ollut velvollinen maksamaan A:lle elatusapua lain tarkoittamalla tavalla, eläkelaitos hylkäsi hakemuksen.

A haki päätökseen muutosta eläkelautakunnalta (nykyisin työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta).

Eläkelautakunnan ratkaisu

Eläkelautakunta hylkäsi valituksen.

Eläkelautakunnan perustelut

Eläkelautakunta totesi, että työntekijän kuoltua suoritetaan edunsaajille perhe-eläkettä, jos työntekijällä oli kuollessaan oikeus vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeeseen tai jos hän sai mainittua eläkettä. Tällaisen edunjättäjän jälkeen edunsaajana on muun muassa edunjättäjän entinen puoliso, jolle edunjättäjä kuollessaan oli tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sosiaalilautakunnan vahvistaman sopimuksen perusteella velvollinen määräajoin suorittamaan elatusapua.

A oli edunjättäjän entinen puoliso. Viranomaistietojen mukaan avioliitto oli päättynyt 1978. Selvitettynä ei ollut, että edunjättäjä olisi ollut edellä mainitulla tavalla velvollinen elatusavun suorittamiseen, joten A ei ollut oikeutettu perhe-eläkkeeseen myöhemmästä yhteiselosta huolimatta. Perhe-eläkkeen myöntämisedellytykset on laissa yksiselitteisesti määritelty, eivätkä ne mahdollista henkilön taloudellisen aseman tai muiden yksilöllisten olosuhteiden huomioon ottamista.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta vakuutusoikeudelta ja vaati perhe-eläkkeen myöntämistä. Perusteena vaatimukselleen A totesi, että vaikka hänelle ei erohetkellä oltu määrätty virallista elatusapua, oli hänen puolisonsa B maksanut hänelle heidän keskinäisen sopimuksensa perusteella sovitun rahasumman kuukausittain. A katsoi, että tätä voidaan pitää elatusapuna.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Eläkelautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus hyväksyi eläkelautakunnan päätöksen perustelut.

Vakuutusoikeus totesi lisäksi, ettei asiassa ollut esitetty tuomioistuimen lainvoimaista päätöstä tai sosiaalilautakunnan elatusavusta vahvistamaa sopimusta, jonka mukaan B olisi määrätty suorittamaan elatusapua entiselle puolisolleen A:lle.

Lainkohdat

Yrittäjien eläkelaki, sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2006 saakka, 17 § 1 mom.
Työntekijäin eläkelaki, sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2006 saakka, 4 a § 1 mom.

Osasto
2

Asian aikaisemmat vaiheet:
ETK39890
ELK1883/05


Lainkohdat

YEL 17 § 1 mom., sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2006 saakka. TEL 4 a § 1 mom., sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2006 saakka.