Perhe-eläke - Elatusapu - Avioero

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

Puolisoiden välistä sopimusta toistuvaisavustuksesta pidettiin työntekijäin eläkelain 4 a §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna elatusapua koskevana sopimuksena ja entisellä puolisolla katsottiin olevan oikeus leskeneläkkeenä suoritettavaan perhe-eläkkeeseen.

Esitiedot

A ja hänen puolisonsa B olivat 31.8.2001 allekirjoittaneet avioeroon liittyvän vastaisen erilleen muuton ja erillään asumisen varalta sopimuksen toistuvaisavustuksesta. Sopimuksen mukaan B suorittaa erilleenmuutosta lukien A:lle kuukausittaista toistuvaisavustusta viimeksimainitun toimeentulon turvaamiseksi siten, että ottaa vastatakseen A:n hallinnassa olevan auton osamaksuvelan jäännöksen kuukausisuoritukset tai mahdollisessa autonvaihtotilanteessa sijaan tulevat kuukausierät, A:n omistamaa asunto-osaketta koskevan pankkilainan jäännöksen kuukausisuoritukset sekä A:n omistamaa edellä mainittua asunto-osaketta koskevan yhtiövastikkeen vastaten myöskin vastaiset mahdolliset vastikkeen korotukset. Käräjäoikeus tuomitsi B:n ja A:n avioeroon sekä velvoitti B:n suorittamaan A:lle erilleen muutosta lukien kuukausittaista niin sanottua toistuvaisavustusta 31.8.2001 allekirjoitetun sopimuksen mukaisesti. B:n kuoltua A on hakenut työntekijäin eläkelain mukaista perhe-eläkettä.

Eläkelaitos hylkäsi A:n perhe-eläkettä koskevan hakemuksen. Eläkelaitos totesi perusteluissaan, ettei B ollut kuollessaan tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sosiaalilautakunnan vahvistaman sopimuksen perusteella velvollinen määräajoin suorittamaan A:lle elatusapua. Tästä johtuen A:n ei katsottu olevan työntekijäin eläkelain 4 a §:n 1 momentin mukainen edunsaaja eikä hänellä täten ollut oikeutta perhe-eläkkeeseen.

A haki eläkelaitoksen päätökseen muutosta eläkelautakunnalta. A totesi B:n maksaneen hänelle toistuvaisavustussopimuksen eli elatussopimuksen mukaista suoritusta, joka oli käräjäoikeuden avioeropäätöksen yhteydessä vahvistettu. A vetosi oheistamaansa sopimukseen ja taloudelliseen tilanteeseensa.

Eläkelautakunnan ratkaisu

Eläkelautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Eläkelautakunnan perustelut

Työntekijäin eläkelain (TEL) 4 a §:n mukaan entisellä puolisolla on oikeus leskeneläkkeenä suoritettavaan perhe-eläkkeeseen soveltuvin osin, mikäli edunjättäjä kuollessaan oli tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sosiaalilautakunnan vahvistaman sopimuksen perusteella velvollinen määräajoin suorittamaan elatusapua; tällöin entisestä puolisosta ja hänen oikeudestaan perhe-eläkkeeseen on soveltuvin osin voimassa, mitä leskestä ja lesken oikeudesta perhe-eläkkeeseen säädetään.

A ja B ovat 31.8.2001 päivätyllä sopimuksella toistuvaisavustuksesta sopineet, että edunjättäjä suorittaa A:lle kuukausittaista ns. toistuvaisavustusta A:n toimeentulon turvaamiseksi. Sopimus on kirjoitettu siten, että siinä yksilöidään ne menot joita sopimus kattaa, henkilöauton osamaksuvelan jäännöksen kuukausisuoritukset, A:n omistamaa asunto-osaketta koskevan pankkilainan jäännöksen kuukausisuoritukset ja hänen em. asunto-osaketta koskevan yhtiövastikkeensa. Sen lisäksi vakuudeksi sopimuksen täyttämisestä B on luovuttanut A:lle vapaa-ajan asuntoon kiinnitetyn panttikirjan.

Elatusapusopimus on perinteisessä mielessä sopimuksella tai tuomiolla vahvistettu raha-avustus. B:n ja A:n välinen sopimus toistuvaisavustuksesta on sidottu omaisuuteen; autoon ja asuntoon. Kun velat on maksettu, B:llä ei ole siltä osin ollut muita velvoitteita kuin asunnon yhtiövastikkeen maksaminen. Tämä poikkeaa perinteisestä elatusapusopimuksesta, jossa sovittu summa kasvaa elinkustannusindeksiä vastaavasti.

Asianajajana ja oikeustieteellisen koulutuksen saaneena B:n voidaan arvioida nimenneen sopimuksen elatusapusopimukseksi, jos se olisi ollut sellaiseksi tarkoitettu. Elinkustannuksia tai muita vastaavia entisen puolison taloudelliseen asemaan vaikuttavia seikkoja ei voida myös pitää sellaisena syynä, jonka takia perhe-eläkettä voitaisiin myöntää. Yllä mainituin perustein A:lla ei ole oikeutta leskeneläkkeenä suoritettavaan perhe-eläkkeeseen entisen puolison jälkeen.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta eläkelautakunnan päätökseen ja vaati oikeutta leskeneläkkeenä suoritettavaan perhe-eläkkeeseen entisen puolisonsa B:n jälkeen. A vaati, että hänen ja B:n välinen sopimus toistuvaisavustuksesta on katsottava elatusapusopimukseksi. A totesi valituksessaan lisäksi, että sopimuksen rinnasteisuus elatusapusopimukseen tulee tulkita sopimuksen sisällön perusteella. Sisällöltään sopimus vastaa elatusapusopimusta. Asiakirjan vahvistaminen käräjäoikeudessa osoittaa asianosaisten tahdon tehdä sopimuksesta työntekijäin eläkelain mukaisen vahvistetun elatusapusopimuksen kaikkine oikeusvaikutuksineen. Vakuuden asettaminen ei muuta sopimuksen luonnetta. Asunnon yhtiövastikkeen osalta sopimusta ei voida katsoa määräaikaiseksi. B on sitoutunut maksamaan myös yhtiövastikkeen tulevat korotukset. Näin ollen elatusapu on tältä osin sidottu kustannusten nousuun. Sama toteamus pätee myös asuntovelkaan ja osamaksuvelkaan, jotka jo sopimuksina ovat sidotut yleisen korkotason kehitykseen.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Eläkelautakunnan päätös kumottiin ja asia palautettiin eläkelaitokselle vakuutusoikeuden päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten. Vakuutusoikeus ei ottanut ensi asteena ratkaistavakseen kysymystä perhe-eläkkeen määrästä.

Vakuutusoikeuden perustelut

Työntekijäin eläkelain (TEL) 4 a §:n 1 momentin mukaan työntekijän kuoltua suoritetaan edunsaajille perhe-eläkettä, jos työntekijällä oli kuollessaan oikeus tämän lain vähimmäisehtojen mukaiseen vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeeseen tai jos hän sai mainittua eläkettä. TEL:n 4 a §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan tällaisen edunjättäjän jälkeen edunsaaja on edunjättäjän entinen puoliso, jolle edunjättäjä kuollessaan oli tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sosiaalilautakunnan vahvistaman sopimuksen perusteella velvollinen määräajoin suorittamaan elatusapua; tällöin entisestä puolisosta ja hänen oikeudestaan perhe-eläkkeeseen on soveltuvin osin voimassa, mitä leskestä ja lesken oikeudesta perhe-eläkkeeseen säädetään.

B ja A ovat 31.8.2001 allekirjoittaneet avioeroon liittyvän vastaisen erilleen muuton ja erillään asumisen varalta sopimuksen toistuvaisavustuksesta. Sopimuksen mukaan B suorittaa erilleenmuutosta lukien A:lle kuukausittaista niin sanottua toistuvaisavustusta viimeksimainitun toimeentulon turvaamiseksi siten, että ottaa vastatakseen A:n hallinnassa olevan auton osamaksuvelan jäännöksen kuukausisuoritukset tai mahdollisessa autonvaihtotilanteessa sijaan tulevat kuukausierät, A:n omistamaa asunto-osaketta koskevan pankkilainan jäännöksen kuukausisuoritukset sekä A:n omistamaa edellä mainittua asunto-osaketta koskevan yhtiövastikkeen vastaten myös vastaiset mahdolliset vastikkeen korotukset. Käräjäoikeus on 22.2.2002 antamallaan päätöksellä tuominnut B:n ja A:n avioeroon sekä velvoittanut B:n suorittamaan A:lle erilleen muutosta lukien kuukausittaista niin sanottua toistuvaisavustusta 31.8.2001 allekirjoitetun sopimuksen mukaisesti.

B oli kuollessaan velvollinen määräajoin suorittamaan A:lle toistuvaisavustusta tuomioistuimen vahvistettua hänen suoritusvelvollisuutensa heidän 31.8.2001 allekirjoittamansa sopimuksen mukaisesti. Vakuutusoikeus arvioi sopimuksen sisällön perusteella, että B:n toistuvaissuoritusta tulee pitää elatusapuna A:lle ja siten mainittua sopimusta on pidettävä TEL:n 4 a §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna elatusapua koskevana sopimuksena. Vakuutusoikeus katsoo, ettei A:n perhe-eläkehakemusta olisi tullut hylätä valituksenalaisessa päätöksessä lausutulla perusteella.

Lainkohdat

Yrittäjien eläkelaki 5 § 1 mom. ja 17 § 1 mom.

Työntekijäin eläkelaki 4 a § 1 mom. 4 kohta

Osasto
2


Asian aikaisemmat vaiheet:
ETK39579
ELK3775/03

Lainkohdat

TEL 4 a § 1 mom. 4 kohta YEL 5 § 1 mom. ja 17 § 1 mom.