Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Asiassa ratkaistiin kysymys Eläketurvakeskuksen ohjeistukseen perustuvan vakiintuneena pidettävän laskentatavan lainmukaisuudesta koskien perhe-eläkkeen vähennyksen perusteena käytettävän lesken ulkomailta ansaitseman, mutta ei vielä maksussa olevan eläkkeen määrää. Vakuutusoikeus totesi, että laissa ei ole tarkemmin säännelty, miten lesken tällainen niin sanottu laskennallinen ulkomaan eläke tulee ottaa huomioon tilanteessa, jossa hän ei vielä saa mitään laissa mainittua eläkettä, eikä hän ole täyttänyt minkään Suomen työeläkelain mukaista vanhuuseläkeikää edunjättäjän kuolinpäivään mennessä. Käytäntönä on tällaisessa tilanteessa ollut, että lesken laskennallinen ulkomaan eläke lasketaan kertomalla edunjättäjän kuolinpäivää edeltäneen vuoden loppuun mennessä Suomesta ansaittu eläke lesken ulkomaan vakuutuskausien ja Suomen vakuutuskausien suhdeluvulla. Käytetyn laskentatavan todettiin saattavan joissakin tilanteissa vääristää huomioon otetun lesken laskennallisen eläkkeen määrää verrattuna siihen, mikä on vähennystä tehtäessä käytettävissä olevan selvityksen perusteella todennäköinen lopullisen eläkkeen määrä. Tähän nähden tarve lainsäädännön selkeyttämiselle katsottiin olevan olemassa, mutta käytettyä laskentatapaa ei pidetty lainvastaisena.