Työeläke – Eläkevakuutus – Vakuuttamisvelvollisuus

Asianumero
2219:2016
Päätöksen antaja
VakO
Päätöksen antopäivä
8.6.2018
Asiakirjan laji
Päätös

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

Asiassa ratkaistiin kysymys työntekijän eläkelain mukaan vakuuttamisvelvollisesta tahosta. A:n mielestä työnantaja-asemassa olivat olleet X Oy ja Y Oy, mutta niitä pidettiin laskuttajayhtiöinä ja tilannetta niin sanottuna nimenvuokraamisena. Yhtiöillä ei katsottu olleen omaa todellista liiketoimintaa eikä myöskään niiden työnantaja-asemaa pidetty todellisena. A:n katsottiin harjoittaneen kyseessä olevaa liiketoimintaa ja saaneen siitä hyödyn. Eläketurvakeskuksen ratkaisua ottaa A:n puolesta työntekijöille työntekijän eläkelain mukainen vakuutus pidettiin oikeana. A:n valitus hylättiin.

Esitiedot

Eläketurvakeskuksen antaman päätöksen mukaan A:n kustannuksella otettiin työntekijän eläkelain mukainen vakuutus, koska A ei ollut järjestänyt oma-aloitteisesti työntekijöidensä eläketurvaa. Eläketurvakeskus viittasi päätöksensä perusteluissa käytettävissä olevaan selvitykseen. Etenkin verotarkastuskertomuksen perusteella A oli työnantaja-asemassa suhteessa päätöksen liitteessä mainittuihin työntekijöihin. Verotarkastuskertomuksessa on todettu A:n harjoittaneen itsenäisesti omaa liiketoimintaa ja hänen on katsottu olevan itsenäinen ammatinharjoittaja. Tässä liiketoiminnassa on ollut myös palkattuja työntekijöitä. Näiden työntekijöiden työeläkevakuuttamisvelvollinen työnantaja on työntekijän eläkelain 1 §:n, 4 §:n, 141 §:n ja 189 §:n perusteella A.

A haki Eläketurvakeskuksen päätökseen muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut

Työntekijän eläkelain mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan työntekijälleen tämän lain mukaisen eläketurvan Suomessa työsuhteessa tehdystä työstä. Työsuhteella tarkoitetaan työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:n mukaiseen työsopimukseen perustuvaa työsuhdetta.

Jos työnantaja laiminlyö hänelle säädetyn velvollisuuden järjestää eläketurva työntekijöilleen, Eläketurvakeskuksen on kehotettava työnantajaa korjaamaan laiminlyöntinsä. Jos työnantaja ei Eläketurvakeskuksen antamassa määräajassa korjaa laiminlyöntiään, Eläketurvakeskus ottaa työnantajan kustannuksella eläkevakuutuksen valitsemastaan eläkelaitoksesta.

Jos eläketurvan järjestämisvelvollisuuden kiertämiseksi on oikeustoimelle annettu sellainen sisältö, joka ei vastaa asian todellista luonnetta tai tarkoitusta tätä järjestämisvelvollisuutta ratkaistaessa, työeläkevakuutusmaksua määrättäessä tai eläkeasiaa käsiteltäessä on meneteltävä asian todellisen luonteen tai tarkoituksen mukaisesti.

A on todennut, että hänellä on ollut työsopimus X Oy:n ja Y Oy:n kanssa ja että hän olisi toiminut näiden yhtiöiden työntekijänä palkatessaan Eläketurvakeskuksen päätöksessä mainitut työntekijät näiden yhtiöiden työurakoihin. Saadun selvityksen mukaan kyseisillä yhtiöillä ei ole ollut Suomessa toimintaa, joka olisi liittynyt niihin työurakoihin, joihin vakuutettavat työntekijät on palkattu eikä A:n ja kyseisten yhtiöiden välisestä työsopimuksesta ole saatu selvitystä.

Muutoksenhakulautakunta toteaa, että A on sopinut nyt kyseessä olevien työntekijöiden kanssa työstä eli tehnyt työsopimukset eikä A:n mainitsemilla yhtiöillä ole ollut työsopimuksiin liittyvää toimintaa, joten A:ta on pidettävä työntekijän eläkelain nojalla vakuutettavien työntekijöiden työnantajana.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki vakuutusoikeudelta muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että päätös pakkovakuuttamisesta tehdään hänen sijastaan työnantajayhtiöille eli X Oy:lle ja Y Oy:lle.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden päätöksen perustelut

Työntekijän eläkelain 1 §:n 2 momentin mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan työntekijälleen tämän lain mukaisen eläketurvan Suomessa tehdystä työstä, jollei jäljempänä muuta säädetä.

Saman lain 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työsuhteella tarkoitetaan tässä laissa työsopimuslain 1 luvun 1 §:n mukaiseen työsopimukseen perustuvaa työsuhdetta.

Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n mukaan tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä työnantajalla on vakiintuneesti tarkoitettu työtä työsuhteessa teettävää tahoa sekä tahoa, joka tosiasiallisesti käyttää työnantajalle kuuluvaa päätösvaltaa. Työn tekemisellä työnantajan lukuun tarkoitetaan työstä koituvan välittömän hyödyn tulemista työnantajan hyväksi.

Työntekijän eläkelain 141 §:n mukaan työnantajan on järjestettävä lain 4, 5 ja 7 §:ssä tarkoitetulle työntekijälleen eläketurva palkanmaksua seuraavan kuukauden aikana, jos työnantaja on maksanut työntekijälle 70 tai 72 §:ssä tarkoitettua työansiota vähintään 41,89 euroa kuukaudessa.

Saman lain 186 §:n 2 momentin mukaan, jos työnantaja laiminlyö hänelle 141 tai 142 §:ssä säädetyn velvollisuuden järjestää eläketurva työntekijöilleen, Eläketurvakeskuksen on kehotettava työnantajaa korjaamaan laiminlyöntinsä. Jos työnantaja ei Eläketurvakeskuksen asettamassa määräajassa korjaa laiminlyöntiään, Eläketurvakeskus ottaa työnantajan kustannuksella eläkevakuutuksen valitsemastaan eläkelaitoksesta (pakkovakuuttaminen).

Saman lain 189 §:n mukaan, jos eläketurvan järjestämisvelvollisuuden kiertämiseksi, työeläkevakuutusmaksun välttämiseksi, perusteettoman eläketurvan järjestämiseksi tai muusta vastaavasta syystä oikeustoimelle on annettu sellainen sisältö, joka ei vastaa asian todellista luonnetta tai tarkoitusta tätä järjestämisvelvollisuutta ratkaistaessa, työeläkevakuutusmaksua määrättäessä tai eläkeasiaa käsiteltäessä on meneteltävä asian todellisen luonteen tai tarkoituksen mukaisesti.

Valituksenalaisessa asiassa on kysymys siitä, että Eläketurvakeskus on työntekijän eläkelain 186 §:n 2 momentin nojalla ottanut A:lle työntekijän eläkelain mukaisen vakuutuksen eläkelaitoksesta. Eläketurvakeskus oli toiminut näin, koska A itse ei ollut kehotuksesta huolimatta vakuuttanut palveluksessaan oleviksi katsottuja työntekijöitä työntekijän eläkelain mukaisesti.

A:n harjoittamaan liiketoimintaan kohdistuneessa poliisitutkinnassa ja verotarkastuksessa saadun selvityksen mukaan X Oy ja Y Oy ovat olleet niin sanottuja laskuttajayhtiöitä, joita on käytetty palkkiota vastaan A:n liiketoiminnan laskuttamiseen eli kyseessä on ollut niin sanottu nimenvuokraaminen. A:n harjoittaman liiketoiminnan laskutus ja rahaliikenne ajalla 2.8.2011 – 4.5.2012 on hoidettu edellä mainittujen yhtiöiden nimissä ja niiden pankkitilien kautta. Tilaajayhtiöt ovat ilmoittaneet sopineensa asioista A:n kanssa. A:n on katsottu itsenäisesti sopineen hinnat, sopimusten sisällöt, aikataulut sekä muut työhön ja urakkaan liittyvät ehdot. Verotarkastuksen yhteydessä kuullut työntekijät ovat ilmoittaneet tehneensä työsopimukset A:n kanssa ja toimittaneensa selvitykset työtunneistaan tälle. Verotarkastukseen ei ole kehotuksesta huolimatta saatu X Oy:n ja Y Oy:n kirjanpitoja, joista niiden liiketoiminta olisi voitu selvittää. A:n itsenäisesti yhtiöiden nimissä sopimia töitä ei ole pidetty yhtiöiden elinkeinotoimintana vaan hänen itsensä harjoittamana elinkeinotoimintana.

Olosuhteille annettu oikeudellinen muoto ei ole poliisitutkinnassa ja verotarkastuksessa tehtyjen havaintojen perusteella vastannut asian tosiasiallista luonnetta eikä tarkoitusta. X Oy:llä ja Y Oy:llä ei ole ollut aitoa omaa liiketoimintaa eikä omia työntekijöitä. A:ta ei ole pidetty pelkästään kyseessä olevien laskutusyhtiöiden työntekijänä, koska hänen riskinsä toiminnasta on ollut työntekijälle tavanomaisesti kuuluvaa riskiä suurempi. A:n itsenäisesti sopimista töistä maksettujen palkkojen määräksi on arvioitu yhteensä 114.398,38 euroa. Tältä osin Eläketurvakeskus on valituksenalaisessa asiassa yksilöinyt kahdeksan työntekijää ja vakuuttanut työntekijän eläkelain mukaisesti yhteensä 55.300 euron suuruiset palkat.

Vakuutusoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että X Oy:llä ja Y Oy:llä ei ole ollut omaa todellista liiketoimintaa. Yhtiöiden ei voida katsoa käyttäneen suhteessa valituksenalaisessa asiassa vakuutettuihin työntekijöihin mitään työnantajalle kuuluvia oikeuksia eikä niiden työnantaja-asemaa voida muutoinkaan pitää todellisena. Saadun selvityksen perusteella kyseessä olevaa liiketoimintaa on harjoittanut ja siitä hyödyn on saanut A. Yhtiöiden sijasta A:n katsotaan olleen työnantajan asemassa valituksenalaisessa asiassa eläkevakuutettuihin työntekijöihin nähden. Koska A ei kehotuksesta huolimatta ollut järjestänyt Eläketurvakeskuksen päätöksen liitteessä mainituille työntekijöille laissa edellytettyä eläketurvaa, Eläketurvakeskus on menetellyt oikein ottaessaan A:n puolesta työntekijän eläkelain mukaisen vakuutuksen eläkelaitoksesta. Asiassa ei ilmennyt aihetta valituksenalaisen päätöksen muuttamiseen.

Lainkohdat

Työntekijän eläkelaki 1 § 2 mom., 2 § 1 mom. 2 kohta, 4 §, 141 §, 186 § 2 mom. ja 189 §