Viivästymishyvitys - Oikeudenkäynnin kesto

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

Vakuutusoikeus katsoi, ettei ammatillista kuntoutusta koskevan asian käsittely (vrt. Finlex-seloste 98:2015) ollut viivästynyt, kun oikeudenkäynnin kesto kahdessa eri muutoksenhakuasteessa oli yhteensä yksi vuosi kahdeksan kuukautta.

Esitiedot

Eläkelaitos antoi A:n viimeisimmän kuntoutushakemuksen johdosta 21.8.2014 väliaikaisen päätöksen, jossa katsottiin, ettei A:lla ole oikeutta työeläkelakien mukaiseen ammatilliseen kuntoutukseen. Eläkelaitos antoi vielä 27.1.2015 valitusosoituksella varustetun hylkäävän päätöksen, jonka ilmoitettiin korvaavan 21.8.2014 annetun väliaikaisen päätöksen.

A haki muutosta eläkelaitoksen 27.1.2015 antamaan päätökseen eläkelaitokselle 6.3.2015 saapuneella valituskirjelmällä.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta kumosi 1.6.2015 antamallaan päätöksellä eläkelaitoksen 27.1.2015 antaman päätöksen ja katsoi, että A:lla on oikeus työeläkelakien mukaiseen ammatilliseen kuntoutukseen.

Eläkelaitos haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen.

Vakuutusoikeus kumosi 1.11.2016 antamallaan päätöksellä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja jätti asian eläkelaitoksen 27.1.2015 antaman päätöksen varaan.

A vaati vakuutusoikeudessa ammatillista kuntoutusta koskevassa valitusasiassa selvittämään hänen oikeuttaan oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämiseen. A perusteli vaatimustaan sillä, että hänen oikeuttaan työeläkelakien mukaiseen kuntoutukseen koskeva asia on tullut vireille 23.3.2009 ja asia oli yhä vireillä eläkelaitoksen valitettua työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan 1.6.2015 antamasta päätöksestä.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeus hylkäsi vaatimuksen oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä.

Vakuutusoikeuden perustelut

Sovellettavat oikeusohjeet

Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain 3 §:n 1 momentin mukaan yksityisellä asianosaisella on oikeus saada valtion varoista lain 6 §:ssä tarkoitettu kohtuullinen hyvitys, jos oikeudenkäynti viivästyy siten, että se loukkaa asianosaisen oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa.

Sanotun lain 4 §:n mukaan arvioitaessa, onko oikeudenkäynti viivästynyt, otetaan oikeudenkäynnin keston lisäksi huomioon erityisesti: 1) asian laatu ja laajuus; 2) asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä; 3) asian merkitys asianosaiselle. Oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa otetaan lisäksi huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (SopS 19/1990) 6 artiklan 1 kappaleen soveltamista.

Sanotun lain 5 §:n 2 momentin mukaan hallintolainkäyttöasiassa oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa, kun vireillepanoasiakirja on toimitettu asianomaiselle tuomioistuimelle tai viranomaiselle.

Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain 4 §:n osalta lain esitöissä (hallituksen esitys 233/2008 vp) todetaan, että viivästymisen arviointi tapahtuu aina yksittäistapauksittain, eikä ole mahdollista yleisellä tasolla tyhjentävästi säätää, milloin oikeudenkäynti on viivästynyt. Oikeudenkäynnin kesto laskettaisiin oikeudenkäynnin alkamisesta siihen, kun ehdotetussa 9 §:ssä tarkoitettu ratkaisu hyvityksestä tehdään. Arvioitavana on, onko oikeudenkäynnin toteutunut kesto tuossa yksittäistapauksessa kohtuullinen. Tätä arvioitaessa otettaisiin huomioon erityisesti: 1) asian laatu ja laajuus, 2) asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä sekä 3) asian merkitys asianosaiselle. Kysymys oikeudenkäynnin viivästymisestä olisi ratkaistavissa viime kädessä eri seikkojen kokonaisarvostelun perusteella. Huomioon tulisi ottaa ensinnäkin, kuinka laaja tai vaikea asia on. Merkityksellinen kriteeri on myös se, miten eri osapuolet ovat toimineet asian käsittelyssä ja miten se on vaikuttanut asian viipymiseen. Erityisesti hyvitystä vaatineen asianosaisen, mutta myös hänen vastapuolensa toimilla saattaa olla merkitystä. Asianosaisen toimiin voidaan kiinnittää huomiota esimerkiksi, jos asianosainen viivyttelee vastauksissaan ja muissa tuomioistuimen määräämissä toimissa ilman hyväksyttävää syytä. Esimerkiksi tuomioistuimen käsittelytoimien osalta tulisi kiinnittää huomiota muun muassa siihen, onko asian käsittelyyn sisältynyt pitkiä passiivisia jaksoja, jolloin asiassa ei ole tapahtunut toimenpiteitä. Huomioon tulisi ottaa myös asian merkitys hyvitystä vaatineelle asianosaiselle.

Hallituksen esityksessä 233/2008 vp todetaan edelleen, että koska oikeudenkäynnin viivästymisen arviointi perustuu ihmisoikeustuomioistuimessa yksittäistapauksittain suoritettavaan arviointiin, kohtuulliselle kestolle ei ole asetettavissa sellaista yleistä rajaa, jota voitaisiin käyttää apuna kansallisessa soveltamisessa. Ihmisoikeustuomioistuin on tosin lausunut joissakin tuomioissaan, että jonkinlaisena tavoitteena tulisi pitää, ettei mikään oikeusaste käsittelisi asiaa vuotta kauemmin. Käytännössä viivästymisestä saattaa olla kysymys silloin, kun suhteellisen tavanomaisen, laajahkon asian käsittely on kestänyt kokonaisuudessaan noin viisi vuotta tai enemmän. Erityisen joutuisaa käsittelyä vaativissa asiaryhmissä kohtuullisen käsittelyajan vaatimus voi ylittyä jo aiemmin. Erityisen vaikeissa asioissa hyväksyttävä kokonaiskäsittelyaika voi toisaalta muodostua huomattavankin pitkäksi, jollei missään yksittäisessä vaiheessa tapahdu valtion vastuulle jäävää viivästymistä. Yli 10 vuoden käsittelyajat eivät kuitenkaan yleensä tällöinkään ole hyväksyttäviä.

Oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava ajanjakso

A on katsonut, että hänen oikeuttaan työeläkelakien mukaiseen kuntoutukseen koskeva asia on tullut vireille 23.3.2009.

Vakuutusoikeus toteaa, että A on ensimmäisessä, 2.9.2008 saapuneessa kuntoutushakemuksessa pyytänyt apua kuntoutussuunnitelman laatimiseksi. Eläkelaitos on 11.9.2008 antamassaan ennakkopäätöksessä ilmoittanut, että A:lla on oikeus työeläkelakien mukaiseen ammatilliseen kuntoutukseen ja että ammatillisen kuntoutuksen tukeminen edellyttää, että A esittää tarkoituksenmukaisen ja toteuttamiskelpoisen kuntoutussuunnitelman. Päätöksen mukaan se on voimassa 19.7.2009 asti. Eläkelaitos on sittemmin 11.12.2008 antanut hylkäävän päätöksen A:n kuntoutussuunnitelman johdosta.

A on jälleen 25.3.2009 eläkelaitokseen saapuneella hakemuksella hakenut ammatillista kuntoutusta pyytäen apua tarvittavan kuntoutussuunnitelman valmistamiseksi. Eläkelaitos on 11.11.2013 antamallaan päätöksellä jättänyt hakemuksen tutkimatta. Päätöksessä on todettu, että eläkelaitos on ratkaissut 11.9.2008 antamallaan päätöksellä A:n oikeuden ammatilliseen kuntoutukseen ja antanut myönteisen ennakkopäätöksen asiassa. Tämä päätös on ollut voimassa 19.7.2009 asti. Ammatillisen kuntoutuksen sisällön osalta eläkelaitos on todennut ratkaisseensa asian 11.12.2008 antamallaan päätöksellä, johon A ei ole hakenut muutosta. A on valittanut eläkelaitoksen 11.11.2013 antamasta päätöksestä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan, joka on 19.2.2014 antamallaan päätöksellä hylännyt valituksen. Vakuutusoikeus on 30.10.2014 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n valituksen työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksestä.

A:n viimeisin kuntoutushakemus on saapunut eläkelaitokseen 9.6.2014. Siinä A on hakenut ennakkopäätöstä oikeudesta ammatillisen kuntoutukseen. Eläkelaitos on antanut 21.8.2014 väliaikaisen päätöksen, jossa on katsottu, että A:lla ei ole oikeutta työeläkelakien mukaiseen ammatilliseen kuntoutukseen. Eläkelaitos on vielä 27.1.2015 antanut asiassa uuden, valitusosoituksella varustetun hylkäävän päätöksen, jonka on ilmoitettu korvaavan 21.8.2014 annetun väliaikaisen päätöksen. A on valittanut eläkelaitoksen 27.1.2015 antamasta päätöksestä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan valituskirjelmällä, joka on saapunut 6.3.2015 eläkelaitokselle, josta se on siirretty työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle käsiteltäväksi. Valitus on saapunut työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan 24.3.2015. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta on 1.6.2015 antamallaan päätöksellä kumonnut eläkelaitoksen 27.1.2015 antaman päätöksen ja katsonut, että A:lla on oikeus työeläkelakien mukaiseen ammatilliseen kuntoutukseen. Eläkelaitos on valittanut työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksestä vakuutusoikeudelle valituskirjelmällä, joka on saapunut vakuutusoikeuteen 26.6.2015. Vakuutusoikeus on antanut asiassa ratkaisunsa 1.11.2016.

Vakuutusoikeus toteaa, että A:n viittaaman, 25.3.2009 eläkelaitokseen saapuneen kuntoutushakemuksen osalta asia on lainvoimaisesti ratkaistu vakuutusoikeuden 30.10.2014 antamalla päätöksellä. A:n viimeisin kuntoutushakemus on tullut vireille eläkelaitoksessa 9.6.2014 ja sen johdosta eläkelaitos on antanut valitusosoituksella varustetun päätöksensä 27.1.2015. Nyt vireillä olleessa ammatillista kuntoutusta koskevassa asiassa oikeudenkäynnin kestona huomioon otettavana ajanjaksona on edellä lausutun johdosta pidettävä aikaa 6.3.2015 – 1.11.2016. Asian kokonaiskäsittelyaika on näin ollen ollut noin 1 vuosi 8 kuukautta.

Oikeudenkäynnin viivästymisen arviointi

Arvioitavana olevassa kuntoutusasiassa eläkelaitos on valituksessaan vakuutusoikeudelle ilmoittanut hakevansa työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen muutosta ammatillisen kuntoutuksen linjaratkaisusyistä. Asian voidaan arvioida tämäkin seikka huomioon ottaen olleen laadultaan jonkin verran tavanomaista valitusasiaa vaikeampi ja työläämpi. A:n työkyvyttömyys- ja kuntoutusasioiden useista käsittelyvaiheista johtuen asiakirja-aineisto on myös ollut varsin laaja. A on toimittanut asiassa vakuutusoikeudelle lisäselvitystä, viimeksi 30.6.2016, eikä tämän asian käsittelyyn liity sellaisia vaiheita, joiden aikana käsittely olisi ollut pitkiä aikoja pysähtyneenä ilman käsittelyä eteenpäin vieviä toimenpiteitä. Lisäksi asian esittelijä on jouduttu vakuutusoikeudessa pätevästä syystä vaihtamaan. Vakuutusoikeus toteaa, että vakuutusoikeuden työjärjestyksen mukaan asiat on yleensä käsiteltävä niiden vireilletulojärjestyksessä. Kiireellisinä on kuitenkin käsiteltävä muun muassa laadultaan kiireelliset asiat, kuten esimerkiksi kuntoutusasiat. Vaikka kyseessä on nyt ollut ammatillista kuntoutusta koskeva valitusasia, ei vakuutusoikeuden arvion mukaan tämäkin seikka huomioon ottaen noin 1 vuoden 8 kuukauden käsittelyaikaa kahdessa eri muutoksenhakuasteessa voida tässä tapauksessa pitää kohtuuttoman pitkänä asian laatu ja laajuus huomioon ottaen. Näin ollen A:n oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa ei ole loukattu eikä hyvityksen määräämiselle siten ole perusteita.

Sovelletut oikeusohjeet

Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä 3 §, 4 § ja 5 § 2 mom.