Eläkevakuutus - Työeläkelakien soveltaminen - Yrittäjän eläkelain piiriin kuuluminen

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

A:n työskentelyn luennoitsijana ja asiantuntijana Finanssi ja Vakuutuskustannus Oy Finvalle vuosina 1998 - 2008 katsottiin tapahtuneen yrittäjäasemassa eikä työsuhteessa. Kokonaisarvioinnissa otettiin yrittäjyyttä puoltavana seikkana huomioon muun muassa se, että A oli voinut vaikuttaa asiantuntemuksensa perusteella pitämiensä luentojen sisältöön ja oli saanut toteuttaa luennot suhteellisen itsenäisesti työn teettäjän asettamissa rajoissa. Myös se, että hänelle oli maksettu korvaus valmiin tilatun työn, luentotoimeksiannon toteuttamisen perusteella, viittasi siihen, että kyse oli yrittäjäasemassa tapahtuneesta työskentelystä. A:n osallistumista kurssien sisällön suunnitteluun tai sitä seikkaa, että luennointi tapahtui työn teettäjän osoittamassa paikassa ja sen osoittamana aikana, ei tässä tapauksessa pidetty osoituksena työsuhteelle ominaisesta työnantajan johto- ja valvontaoikeudesta.

Esitiedot

A pyysi eläkelaitosta selvittämään, kuuluiko hänen työskentelynsä Finanssi ja Vakuutuskustannus Oy Finvalle vuosina 1998 - 2008 työntekijäin eläkelain (TEL)/työntekijän eläkelain (TyEL) piiriin.

Eläkelaitoksen päätöksen mukaan selvitysten perusteella ei ole esitetty riidatonta näyttöä siitä, että työskentely Finvalle on ollut työsuhteessa tehtyä.

A haki eläkelaitoksen päätökseen muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta. A:n mielestä hänen asiantuntijatyönsä on tehty työsuhteessa.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi A:n valituksen.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Työeläkelakeja sovellettaessa noudatetaan työsopimuslain (TSL) mukaista työsopimuksen käsitettä. TSL:n 1 §:n mukaan työnantajana pidetään sitä, jonka lukuun työntekijä on sitoutunut tekemään työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Työnantajan johto- ja valvonta sisältää oikeuden määrätä kuinka työ tehdään, oikeuden määrätä työn laadusta ja laajuudesta sekä työn tekemisen ajasta ja paikasta sekä oikeutta valvoa, että työ tehdään annettujen ohjeiden mukaisesti. Se, että työ tehdään osittain tai jopa kokonaan muualla kuin työnantajan tiloissa ja muilla kuin työnantajan varusteilla tai työnantajan suoran valvonnan ulkopuolella ei kuitenkaan sinänsä merkitse, ettei työnantajan oikeutta johtoon ja valvontaan olisi olemassa.

Työeläkelakien soveltaminen perustuu työsopimuslain määrittelemään työsuhteen käsitteeseen. Osapuolet eivät suhteessa eläkelaitokseen voi sopia, onko kyseessä työsuhde.

A on luennoinut Finvan kursseilla ja hän on myös osallistunut kurssien suunnitteluun ja valmisteluun. A:n työskentely on vaatinut hänen erityisosaamiseensa perustuvaa asiantuntemusta ja luennot hän on valmistellut tämän asiantuntemuksensa perusteella, joten työskentely luentojen sisällön puolesta on ollut varsin itsenäistä. A on saanut luentokohtaisen korvauksen. Korvaus on maksettu luentojen toimeksiantoon perustuvan valmiin työn perusteella.

Vaikka A on osallistunut kurssien sisällön suunnitteluun, kokonaisuutena arvioiden A:n ja Finvan yhteistyö on ollut siinä määrin vähäistä, ettei muutoksenhakulautakunta katso A:n työskentelyn tapahtuneen työsuhteessa Finvaan 1998 alkaen. A:n työskentely Finvalle on kuulunut vuosina 1998-2006 yrittäjien eläkelain soveltamisalaan ja 1.1.2007 alkaen yrittäjän eläkelain soveltamisalaan.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että hänen luennointinsa Finvalle katsotaan työsuhteessa tehdyksi työksi.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Äänestysratkaisu (4 – 1).

Vakuutusoikeuden perustelut

Työntekijän eläkelain 1 §:n 2 momentin mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan työntekijälleen tämän lain mukaisen eläketurvan Suomessa tehdystä työstä, jollei jäljempänä muuta säädetä. Saman lain 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan työsuhteella tarkoitetaan tässä laissa työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:n mukaiseen työsopimukseen perustuvaa työsuhdetta. Ennen 1.1.2007 voimassa olleen työntekijäin eläkelain 1 §:n mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan tämän lain mukaiset vähimmäisehdot täyttävän eläketurvan jokaiselle työntekijälleen, jonka työsuhde on jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään kuukauden. Ennen 1.1.2007 voimassa olleen taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmiin kuuluvien työntekijäin eläkelain nojalla on vakuutettu sellaiset työsuhteet, jotka ovat jääneet työntekijäin eläkelain ulkopuolelle työsuhteen lyhyyden tai ansioiden vähäisyyden vuoksi.

Yrittäjän eläkelain 1 §:n 3 momentin mukaan yrittäjän on järjestettävä tässä laissa tarkoitettu eläketurva työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa (354/1997) tarkoitetussa työeläkevakuutusyhtiössä tai vakuutuskassalaissa (1164/1992) tarkoitetussa eläkekassassa, joka harjoittaa tämän lain mukaista työeläkevakuuttamista. Saman lain 3 §:n mukaan yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa. Ennen 1.1.2007 yrittäjänä tehty ansiotyö on kuulunut yrittäjien eläkelain piirin.

Työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteen ja yrittäjyyden välinen rajanveto tehdään työoikeudellisten periaatteiden mukaan arvioimalla työsuhteen tunnusmerkistön täyttymistä. Työsuhteen tunnusmerkit johdetaan työsopimuslaista. 31.5.2001 saakka voimassa olleen työsopimuslain (320/1970) 1 §:n mukaan työsopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jossa toinen sopimuspuoli, työntekijä, sitoutuu tekemään toiselle, työnantajalle, työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. 1.6.2001 voimaan tulleen uuden työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.

Vakuutusoikeus toteaa, että työsuhteen muodostuminen edellyttää kaikkien työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisten tunnusmerkkien samanaikaista täyttymistä. Työsuhteen tunnusmerkistön arviointi perustuu viime kädessä kokonaisarviointiin, jossa otetaan huomioon kaikki asiassa saatu selvitys. Työnantajan työn johto- ja valvontaoikeus (direktio-oikeus) on käytännössä tärkein työsuhteen tunnusmerkeistä kun arvioidaan, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai muussa työntekosuhteessa, esimerkiksi toimeksiantosuhteessa. Työnantajan työn johto- ja valvontaoikeus merkitsee, että työntekijä on epäitsenäisessä asemassa suhteessa työnantajaan. Työnantajalla on perimmäinen päätösvalta työtä koskevissa asioissa ja oikeus johtaa ja valvoa työtä.

Työsuhde-yrittäjyys –rajanvedossa keskeinen merkitys on sillä, onko yrittäjä itsenäinen suhteessa työnteettäjään. Yrittäjä ei ole työsuhteessa tarkoitetuin tavoin työnantajan direktio-oikeuden alainen. Yrittäjä voi lähtökohtaisesti päättää itse muun muassa siitä, millaisia töitä tekee, ottaako työn vastaan, kuinka monen työnteettäjän kanssa asioi ja miten hinnoittelee työnsä. Lähtökohtaisesti yrittäjä päättää itse myös työn käytännön järjestämisestä työnteettäjän kanssa sopimansa toimeksiannon tai muun sopimuksen rajoissa. Työnteettäjä voi antaa yrittäjälle määräyksiä tehtävästä työstä. Työnteettäjä ja yrittäjä sopivat toimeksiannon sisällöstä. Toimeksiantaja voi myös antaa yrittäjälle ohjeita toimeksiannon toteuttamista varten. Tällöin ei ole kysymys työsuhteeseen kuuluvasta työnantajan direktio-oikeuden käytöstä, vaan yleisestä työnteettäjän tai tilaajan ohjausoikeudesta, joka käytännössä saattaa olla hyvinkin konkreettista ja yksityiskohtaista. Yrittäjä tekee työtä omaan lukuunsa ja hän saa tavallisesti maksun työn valmiista tuloksesta tai toimeksiannon suorittamisesta.

Työeläkelakeja sovellettaessa yksittäisiä luento- ja esitelmäpalkkioita on yleensä pidetty yrittäjätulona, sillä on katsottu, ettei työsuhteen tunnusmerkistöön kuuluva työnantajan direktio-oikeus täyty tällaisten töiden osalta. Sen sijaan opetustyötä on yleensä pidetty työsuhteessa tehtynä työnä. Opetustyö on luonteeltaan yleensä työnantajan direktio-oikeuden alaisena tapahtuvaa ja työllä on kiinteä yhteys opetuskokonaisuuteen. Jotta myös luennoinnin voitaisiin katsoa tapahtuvan työsuhteessa, tulee sillä olla kiinteä yhteys kurssikokonaisuuteen, tilaisuuden järjestäjään tai mahdollisesti muihin luennoitsijoihin.

Asiassa on kysymys siitä, katsotaanko A:n työskentelyn luennoitsijana ja asiantuntijana Finanssi ja Vakuutuskustannus Oy Finvalle vuosina 1998 – 2008 tapahtuneen työsuhteessa vai yrittäjäasemassa. Esitetyn selvityksen mukaan A on toiminut luennoitsijana useilla erityyppisillä Finvan lakisääteistä tapaturmavakuutusta käsittelevillä kursseilla osallistuen myös kurssien suunnitteluun ja valmisteluun. Asiassa on esitetty A:n verotiedot vuosilta 1998 – 2007, mutta ei tarkempaa selvitystä luentopalkkioiden tai luentojen määrästä. Esitetystä selvityksestä ilmenee, että A:lla on ollut Finvan kanssa myös kustannussopimus, jonka perusteella hänelle on maksettu palkkio myytyjen kirjojen määrän mukaan.Vuosittain toistuvia Finvan järjestämiä seminaareja ovat olleet Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen korvausseminaari ja Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen vakuutusseminaari. Lisäksi noin joka toinen vuosi on järjestetty ruotsinkielinen seminaari, jossa A on myös luennoinut. A on luennoinut myös Tapaturmavakuutuslaitosten liiton (TVL) seminaareissa, joiden suunnitteluun hän on osallistunut TVL:n koulutustyöryhmän jäsenenä vuoden 2010 loppuun saakka. Finva on huolehtinut edellä mainittujen kurssien käytännön järjestelyistä.

Asiassa on esitetty Finvan ja TVL:n välinen sopimus yhteistyöstä tapaturmavakuuttamiseen liittyvien ajankohtaisseminaarien toteuttamisesta. Sopimuksen mukaan yhteistyö kattaa erikseen sovittavat tapahtumat, jotka tehdään yhteistyössä sopijapuolten kesken. Finva voi järjestää myös muuta tapaturmavakuuttamiseen liittyvää koulutusta. Sopimuksen mukaan TVL:n koulutusryhmän tehtäviin kuuluvat koulutuksen suunnittelu, asiantuntijuus, sisällön suunnittelu yhdessä Finvan kanssa, potentiaalisten luennoitsijoiden kartoittaminen ja tiedottaminen. Finvan tehtäviin kuuluvat sisältöjen koordinointi, luennoitsijoiden kutsuminen, luennoitsijoiden tuki, pedagogiikka, markkinointi, käytännön järjestelyt, koulutusmateriaalin kokoaminen, palautteiden kerääminen ja yhteenveto.

Vakuutusoikeus katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että A on voinut vaikuttaa asiantuntemuksensa perusteella Finvalle pitämiensä luentojen sisältöön ja on saanut toteuttaa luennot suhteellisen itsenäisesti työn teettäjän eli Finvan asettamissa rajoissa. A:lle on maksettu korvaus valmiin tilatun työn, luentotoimeksiannon toteuttamisen perusteella. Edellä mainitut seikat viittaavat siihen, ettei kyse ole ollut työsuhteesta vaan yrittäjäasemassa tapahtuneesta työskentelystä. A:n tehtäviin ei ole kuvattu sisältyneen harjoitustehtävien tai kokeiden laatimista ja korjaamista, mikä myös viittaa siihen, ettei kyse ole ollut työsuhteessa tehdystä opetustyöstä. Pelkästään sen seikan, että A on osallistunut kurssien sisällön suunnitteluun, ei voida katsoa osoittavan hänen työskennelleen työsuhteessa Finvaan. Vakuutusoikeuden arvion mukaan kyse on tältä osin ollut lähinnä normaalista työn teettäjän ja työn suorittajan välisestä työn toteuttamiseen liittyvästä yhteistyöstä, jonka tarkoituksena on ollut varmistaa kurssin sisällön toimivuus. Tällainen yhteistyö työn teettäjän ja luennoitsijan välillä ei muodosta siinä määrin kiinteää yhteyttä, että luennoitsijan voitaisiin pelkästään sen perusteella katsoa työskentelevän työn teettäjän johdon ja valvonnan alaisena. Myös TVL:n koulutustyöryhmän jäsenyyden voidaan arvioida vaikuttaneen A:n ja Finvan väliseen yhteistyöhön sekä hänen osallistumiseensa ajankohtaisseminaarien ja muun koulutuksen suunnitteluun. Sitä seikkaa, että A on luennoinut Finvan osoittamassa paikassa ja Finvan osoittamana aikana, ei voida pitää osoituksena työnantajan direktio-oikeuden olemassaolosta tai käytöstä, vaan kyse on ollut lähinnä yleisestä työn teettämiseen liittyvästä, tilaajalle tai työn teettäjälle kuuluvasta, ohjausoikeudesta.

Vakuutusoikeus katsoo edellä mainitut seikat huomioon ottaen, ettei A:n työskentely vuosina 1998 – 2008 Finvalle ole tapahtunut työsuhteessa vaan yrittäjäasemassa.

Eri mieltä olleen jäsenen lausunto

Työsopimuslain (55/2001) mukaan työsuhteen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että työnantajalla on oikeus johtaa ja valvoa työtä. Johto- ja valvontavalta päätellään erilaisista työn tekemiseen liittyvistä tekijöistä kuten esimerkiksi käytetystä palkkaustavasta, kulujen korvaamisesta, työnteon paikasta sekä omien ja työnantaja välineiden käytöstä. Pelkkä oikeus johtaa ja valvoa työtä riittää. Viime kädessä ratkaisu tehdään yksittäistapauksessa kokonaisharkintana. (HE 157/2000, 55 – 56.)

Eläketurvakeskus on A:n asiassa antamassaan lausunnossa todennut, että yksittäisiä luento- ja esitelmäpalkkioita on työeläkelakeja sovellettaessa yleensä pidetty yrittäjäntulona, koska on katsottu, ettei työsuhteeseen olennaisesti liittyvä työnantajan työn johto- ja valvontavalta täyty. Sen sijaan opetustyötä on yleensä pidetty työsuhteisena työnä. Jotta myös luennointi voitaisiin katsoa työsuhteiseksi työksi, luennoinnilla on edellytetty kiinteää yhteyttä kurssikokonaisuuteen, tilaisuuden järjestäjään ja mahdollisiin muihin luennoitsijoihin.

Eläketurvakeskuksen lausuntoja on työeläkelainsäädäntöä tulkittaessa pidetty merkittävinä. Kyse on kuitenkin vain lausunnoista. Viimekätisen arvion tekee tuomioistuin.

A on usean vuoden ajan luennoinut useilla erityyppisillä kursseilla Finvan ylläpitämässä erikoisoppilaitoksessa. A on myös osallistunut kurssien suunnitteluun ja valmisteluun. Finva on kertomansa mukaan vastannut seminaarin sisällöstä, luennoitsijoista, aikatauluista ja palkkiosta sekä siitä, toteutuuko seminaari vai ei. Finvan tehtävänä on ollut koordinoida sisällöt, kutsua luennoitsijat, tukea luennoitsijoita (esiintymismateriaalin ulkonäkö, selkeys ja esiintymisvihjeet), pedagogiset tehtävät, huolehtia markkinoinnista ja käytännön järjestelyistä, koota koulutusmateriaali sekä kerätä palaute ja tehdä yhteenveto. Edelleen Finva on kertonut, että A on Tapaturmavakuutusten liiton koulutustyöryhmän jäsenenä tarkastanut tenttejä.

A:n työ on ollut asiantuntijatyötä ja hänen asiantuntijuuttaan on käytetty kurssien suunnittelussa. Asiantuntijatyölle on ominaista, että asiantuntija voi vaikutta työnsä sisältöön. Suurinta osaa asiantuntijatyöstä valvotaan työn tulosten kautta. Asiantuntija voi tehdä työtään varsin vapaasti valitsemanaan aikana valitsemassaan paikassa. Asiantuntijatyölle ominainen vaikuttamismahdollisuus omaan työhönsä ei tee työn tekijästä yrittäjää.

Asiakirjoista ei ilmene, että Finva olisi näiden vuosien aikana epäröinyt yhteistyön jatkamista tai arvioinut sitä uudestaan tai kilpailuttanut luennointia tavalla, joka viittaisi yrittäjyyteen. A:n yhteistyö on ollut Finvan kanssa laajempaa ja pitkäjänteisempää kuin vain yksittäisten luentoesityksen pitämistä. Vuosia jatkunut yhteistyö, jonka sisältöön A on asiantuntijana voinut vaikuttaa, puoltaa enemmän työsuhteisuutta kuin yrittäjyyttä.

Ainoaksi selkeästi yrittäjyyttä puoltavaksi seikaksi jää se, että A on saanut luennoistaan luentokohtaisen korvauksen. Tätä ei kuitenkaan voi yksistään pitää niin merkittävänä seikkana, että se kumoaisi muut asiassa esitetyt riidattomat seikat. Hyväksyn tämän vuoksi valituksen ja palautan asian eläkelaitokselle uudelleen käsiteltäväksi.

Sovelletut oikeusohjeet

Työntekijän eläkelaki (395/2006) 1 §, 2 § ja 4 §
Työntekijän eläkelain voimaanpanolaki (396/2006) 1 §
Työntekijäin eläkelaki (395/1961) 1 §
Taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmiin kuuluvien työntekijäin eläkelaki (662/1985) 1 §
Yrittäjän eläkelaki (1272/2006) 1 §, 2 § ja 3 §
Yrittäjien eläkelaki (468/1969) 1 §