Eläkevakuutus - Työeläkelakien soveltaminen - Vakuuttamisvelvollisuus - Vakuuttaminen

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

B Oy:n ainoan työntekijän A:n katsottiin C Oy:n kanssa tekemiensä sopimusten perusteella sitoutuneen henkilökohtaisesti tekemään työtä C Oy:n lukuun siinä määrin sen johdon ja valvonnan alaisena vastiketta vastaan, että hänen työskentelyään pidettiin työsuhteessa tapahtuneena työskentelynä. A:n työskentelyyn tulee soveltaa työntekijän eläkelakia.

Esitiedot

Eläketurvakeskus katsoi, että A:n työskentelyyn sovelletaan työntekijän eläkelakia siltä osin kuin hän oli työskennellyt C Oy:lle vuosina 2007 – 2010. Päätöksessä todettiin, että A:n työntekosuhteen tosiasialliset olosuhteet C Oy:n ja B Oy:n toimeksiantosopimuksen tekeminen jälkeen eivät olleet muuttuneet siten, että A:n voitiin katsoa työskennelleen vuosina 2007 – 2010 yrittäjäasemassa C:lle tekemänsä työn osalta. Eläketurvakeskus katsoi, että C Oy:n B Oy:lle maksamat suoritukset olivat C Oy:n A:lle työsuhteen perusteella maksettua palkkatuloa.

C Oy haki päätökseen muutosta ja katsoi, ettei sillä ollut velvollisuutta järjestää työntekijän eläkelain mukaista eläketurvaa A:lle.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

A on rekisteritietojen mukaan työskennellyt palkkatyössä C Oy:n palveluksessa vuosina 1997 - 2000 ja 2005 – 2007.

B Oy on rekisteröity 7.2.2008 ja toimialana on ollut autojen ja koneiden huolto- ja korjaamotoiminta sekä osto- ja myyntitoiminta, korjaustoiminta sekä työntekijöiden vuokraustoiminta. B Oy ja C Oy ovat sopineet töiden teettämisestä suullisella sopimuksella helmikuussa 2008. B Oy:n tulot ovat koostuneet lähinnä C Oy:ltä saaduista maksuista, jotka ovat perustuneet A:n työpanokseen. Selvitysten perusteella A on tehnyt kuljetus-, huolto-, ja korjaustöitä C Oy:Ile vuosina 2007-2010. Verotuksessa A:n tekemä työ on katsottu työsuhteessa tapahtuneeksi palkkatyöksi.

Muutoksenhakulautakunta katsoo työolosuhteista saatujen selvitysten perusteella, että A on työskennellyt työsuhteessa C Oy: n palveluksessa vuosina 2007 - 2010.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

C Oy haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati päätöksen kumoamista. C Oy katsoi, ettei sillä ole ollut velvollisuutta järjestää työntekijän eläkelain mukaista eläketurvaa A:lle. C Oy katsoi, että B Oy on täyttänyt oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä esitetyt liiketoiminnan perusteet, eli ansiotarkoituksen, toiminnan jatkuvuuden ja yrittäjäriskin sekä toiminnan ulospäin suuntautuneisuuden ja tapahtumisen kilpailuolosuhteissa ja taloudellisessa ympäristössä. Sopimus on tehty B Oy:n ja C Oy:n kesken, joten B Oy ei ole voinut sitoutua henkilökohtaisen työpanoksen tuottamiseen. C Oy:n mukaan työoikeudellista työsopimusta A:n ja C Oy:n kesken ei ole tehty eikä työsuhdetta ole syntynyt.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Työntekijän eläkelain 1 §:n 2 momentin mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan työntekijälleen tämän lain mukaisen eläketurvan Suomessa tehdystä työstä, jollei jäljempänä muuta säädetä. Saman lain 2 §:n 1 momentin mukaan työsuhteella tarkoitetaan tässä laissa työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 1 §:n mukaiseen työsopimukseen perustuvaa työsuhdetta.

Yrittäjän eläkelain 1 §:n 3 momentin mukaan yrittäjän on järjestettävä tässä laissa tarkoitettu eläketurva työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa (354/1997) tarkoitetussa työeläkevakuutusyhtiössä tai vakuutuskassalaissa (1164/1992) tarkoitetussa eläkekassassa, joka harjoittaa tämän lain mukaista työeläkevakuuttamista. Saman lain 3 §:n mukaan yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa tai virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa.

Työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Saman pykälän 3 momentin mukaan lain soveltamista ei estä pelkästään se, että työ tehdään työntekijän kotona tai hänen valitsemassaan paikassa eikä sekään, että työ suoritetaan työntekijän työvälineillä tai -koneilla.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on työskennellyt työsuhteessa C Oy:ssä vuosina 1997 – 2000 ja 2005 – 2007. A on perustanut oman yhtiön B Oy:n, joka on kaupparekisterin tietojen mukaan rekisteröity työnantaja- ja ennakkoperintärekisteriin 1.2.2008 alkaen. Kaupparekisterin osakejakauman mukaan B Oy:n osakkeenomistajia ovat olleet A 40 osakkeella ja D 10 osakkeella. A on ollut hallituksen varsinainen jäsen ja 7.8.2010 kuollut D varajäsen. Yrityksen toimialana on muun muassa ollut autojen ja koneiden huolto- ja korjaamotoiminta sekä osto- ja myyntitoiminta, korjaustoiminta sekä työntekijöiden vuokraustoimintoa. A:lla ei ole ollut yrittäjän eläkelain mukaista vakuutusta.

C Oy ja B Oy ovat ajalla 1.2.2008 – 28.2.2010 tehneet toimeksiantosopimuksia, joiden perusteella B Oy on tarjonnut C Oy:lle tämän kulloinkin tarvitsemia palveluja. Palvelut ovat olleet lähinnä C Oy:n autojen huolto-, korjaus- ja kuljetustöitä. B Oy on laskuttanut C Oy:tä A:n tekemästä työstä. B Oy:llä on ollut myös kaksi muuta toimeksiantoa C Oy:n toimeksiantojen lisäksi.

Pohjois-Suomen veroviraston verotarkastuskertomuksesta käy ilmi, että A on kertonut työnsä olleen samanlaista kuin muidenkin C Oy:n autonkuljettajien sillä erotuksella, että hänen osaamisensa on ollut monipuolisempaa ja hän on lisäksi tehnyt korjaustöitä. C Oy on laskujen perusteella maksanut B Oy:lle tuntityöstä (à 22 euroa) nimekkeellä huolto ja korjaus tai huolto ja kuljetus. Maksut ovat tapahtuneet säännöllisesti kerran kuukaudessa kuukauden ensimmäisinä päivinä joka kuukausi. A on työskennellyt C Oy:n omistamien tai hallinnoimien autojen kuljettajana. Työssä on käytetty C Oy:n työkaluja ja korjaustyötä on tehty muiden kuljettajien tapaan C:n hallissa sekä tarvittaessa tien päällä. Sorvaustyöt A on tehnyt omassa autotallissaan. A on henkilökohtaisesti hoitanut sopimuksen mukaiset tehtävät ja hänen henkilökohtainen ammattitaitonsa on vaikuttanut tehtävän saantiin. Verotarkastuskertomuksessa on C Oy:llä katsottu olleen vastuu A:n työskentelystä ja työhön kuuluvasta vastuusta. Tätä vastuuta on ilmentänyt myös C Oy:n omistaman kuljetuskaluston arvo.

Asiassa esitetyt selvitykset A:n työskentelystä C Oy:lle vuosina 2008 - 2010 ovat osittain ristiriitaisia. A on työskentelyään koskevalla selvityslomakkeella ilmoittanut työnteettäjäkseen B Oy:n. Työtehtävien ja työskentelypaikan osalta työteettäjän ja työsuorittajan ilmoitukset ovat poikenneet osittain toisistaan. Huoltoja korjaustöiden lisäksi C Oy on ilmoittanut, että A myös ajanut heidän rekkojaan ja suorittanut korjaus- ja huoltotöitä ainakin osittain heidän työvälineillään. A ei ole ilmoittanut ajaneensa C Oy:n rekkoja ja työn hän on ilmoittanut tehneensä omissa tiloissaan.

Vakuutusoikeus toteaa, että työsuhteen muodostuminen edellyttää kaikkien työsopimuslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisten tunnusmerkkien samanaikaista täyttymistä. Työsuhteen tunnusmerkistön arviointi perustuu viime kädessä kokonaisarviointiin, jossa otetaan huomioon kaikki asiassa saatu selvitys. Työnteettäjä ja työnsuorittaja eivät voi eläkelaitoksia sitovasti keskenään sopia siitä, onko kysymyksessä työsuhde, vaan se päätetään sen perusteella, ovatko työsuhteen tunnusmerkistöt täyttyneet työnsuorittajan tosiasiallisessa työskentelyssä. Asiassa on katsottava olevan riidatonta, että A:n työskentely C Oy:lle on perustunut sopimukseen ja että työstä on maksettu vastiketta. C Oy on kuitenkin katsonut, että A on työskennellyt B Oy:n lukuun ja että työ on tehty B Oy:n johdon ja valvonnan alaisena.

Työn tekemisellä työnantajan lukuun tarkoitetaan sitä, että työstä koituva välitön hyöty tulee työnantajan hyväksi. Työntekijän työstään saama palkkio on sen sijaan välillistä hyötyä. C Oy on maksanut A:lle palkkioina tämän suorittamasta työstä tuntiperusteiseen veloitukseen perustuvaa kiinteän suuruista palkkiota. A:n työsuoritustensa perusteella saama hyöty on näin ollen rajoittunut välilliseksi, mahdollisen välittömän hyödyn tullessa C Oy:n hyväksi.

Työnantajan johdon ja valvonnan alaisuuden, eli niin sanotun direktio-oikeuden osalta oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä on vakiintuneesti katsottu, että pelkkä oikeus johtoon ja valvontaan riittää täyttämään työsuhteen olemassaolon kyseisen tunnusmerkin. C Oy:n direktio-oikeuden olemassaolon puolesta puhuvina seikkoina on pidettävä sitä, että asiassa saadun selvityksen mukaan C Oy:n tekemät korjaus- ja huoltotyöt on tehty ainakin osittain sen tiloissa ja työvälineitä käyttäen. Ottaen huomioon mitä asiassa on ilmoitettu kuljetuskaluston huolto- ja korjaustyössä vaadituista erikoistyökaluista ja B Oy:n omistamien tilojen koosta johtuvista rajoituksista huoltaa suuria rekkoja, C Oy:n tiloissa tehdyn työn osuuden kaikesta A:n C Oy:lle tekemästä huolto- ja korjaustyöstä ei voida arvioida olleen aivan vähäinen.

Vakuutusoikeus katsoo saadun selvityksen perusteella, että A on tehnyt C Oy:lle huolto- ja korjaustyön lisäksi kuljetustyötä, joka on tapahtunut kokonaisuudessaan C Oy:n omistamalla kalustolla. Myös tuntiperusteiseen laskutukseen perustuva palkkionmaksu ja C Oy:n autonkuljettajien verotarkastuksen yhteydessä esittämät kertomukset C Oy:n ja muiden autonkuljettajien tehtävien ainakin osittaisesta samankaltaisuudesta viittaavat C Oy:n direktio-oikeuden olemassaoloon. Vaikka asiassa saatu selvitys A:n työtehtävien sisällöstä ennen ja jälkeen B Oy:n perustamista ovat osittain ristiriitaisia, A:n C Oy:lle tekemän työn B Oy:ssä ei myöskään voida katsoa poikenneen olennaisesti A:n aikaisemmista, työeläkkeeseen oikeuttaneista työsuhteista C Oy:n palveluksessa. Ottaen huomioon, että työ on tehty suurimmaksi osaksi C Oy:n omistamilla välineillä, A:n C Oy:lle tekemästä työstä ei myöskään voida katsoa aiheutuneen yrittäjälle tunnusomaista pääoman menettämisen riskiä.

Edellä mainittujen seikkojen perusteella vakuutusoikeus toteaa, että A:n on katsottava olleen B Oy:n ainoana työntekijänä C Oy:n kanssa tekemiensä sopimusten perusteella sitoutunut henkilökohtaisesti tekemään työtä C Oy:n lukuun siinä määrin sen johdon ja valvonnan alaisena vastiketta vastaan, että kysymys on ollut työsuhteessa tapahtuneesta työskentelystä. Näin ollen A:n työskentelyyn tulee soveltaa työntekijän eläkelakia vuosina 2007 – 2010 siltä osin kuin hän on työskennellyt kyseisenä aikana C Oy:lle ansaiten laissa säädetyn vähimmäismäärän.

Lainkohdat

Työntekijän eläkelaki 1 § 2 mom. ja 2 § 1 mom.
Yrittäjän eläkelaki 1 § 3 mom. ja 3 § 1 mom.

Lainkohdat

§ 1 mom. Yrittäjän eläkelaki 1 § 3 mom. ja 3 § 1 mom.