Laki sosiaaliturvasta Intian kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 25.10.2013/729 (SopS 66/2014)

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Sosiaaliturvasta Suomen tasavallan ja Intian tasavallan välillä New Delhissä 12 päivänä kesäkuuta 2012 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Valtioneuvoston asetus sosiaaliturvasta Intian kanssa tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta ja sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta 18.6.2014/478 (SopS 67/2014)

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään sosiaaliturvasta Intian kanssa tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta annetun lain 2 §:n nojalla:

1 §

Sosiaaliturvasta Suomen tasavallan ja Intian tasavallan välillä New Delhissä 12 päivänä kesäkuuta 2012 tehty sopimus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2014 niin kuin siitä on sovittu.

Eduskunta on hyväksynyt sopimuksen 1 päivänä lokakuuta 2013 ja tasavallan presidentti 25 päivänä lokakuuta 2013. Hyväksymistä koskevat nootit on vaihdettu 7 päivänä toukokuuta 2014.

2 §

Sopimuksen muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat asetuksena voimassa.

3 §

Sosiaaliturvasta Intian kanssa tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annettu laki (729/2013) tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2014. Ahvenanmaan maakuntapäivät on hyväksynyt lain voimaantulon maakunnassa.

4 §

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2014.

Sopimus sosiaaliturvasta Suomen tasavallan ja Intian tasavallan välillä

Suomen tasavalta ja Intian tasavalta, joista jäljempänä käytetään nimitystä sopimusvaltiot ja jotka haluavat sopia maittensa välisistä suhteista sosiaaliturvan alalla, ovat päättäneet tehdä tätä tarkoitusta varten sopimuksen ja sopineet seuraavasta:

I osa

Yleiset määräykset

1 artikla

Määritelmät

1. Tätä sopimusta sovellettaessa tarkoittaa:

a) "Suomi", Suomen tasavaltaa;

"Intia", Intian tasavaltaa;

b) "lainsäädäntö", voimassa olevia säännöksiä, jotka liittyvät 2 artiklassa tarkoitettuun lainsäädäntöön tai järjestelmiin;

c) "toimivaltainen viranomainen", kun on kyse Suomesta: sosiaali- ja terveysministeriötä;

kun on kyse Intiasta: Intian ulkointialaisasioiden ministeriötä (Ministry of Overseas Indian Affairs);

d) "toimivaltainen laitos",

kun on kyse Suomesta: laitosta tai toimielintä, joka on vastuussa 2 artiklan 1 B kohdassa tarkoitetun lainsäädännön ja järjestelmien täytäntöönpanosta;

kun on kyse Intiasta: Employees' Provident Fund Organization (EPFO) 2 artiklan 1 A kohdassa mainitun lainsäädännön täytäntöönpanon osalta;

e) yhteyselin", laitoksia tai toimielimiä, jotka määritellään yhteyselimiksi toimeenpanosopimuksessa;

f) "vakuutuskausi", Suomen osalta työeläkejärjestelmän mukaista työskentelykautta tai vastaavaa kautta ja Intian osalta maksukautta tai vakuutuskautta, jotka katsotaan tällaisiksi kausiksi lainsäädännössä, jonka mukaan kausi on täytetty, sekä kautta, joka kyseisen lainsäädännön mukaan katsotaan maksu- tai vakuutuskautta vastaavaksi kaudeksi;

g) "etuus", eläkettä tai rahaetuutta, mukaan lukien 2 artiklassa mainitun lainsäädännön mukaiset lisät ja korotukset;

h) "kansalainen", henkilöä, jota sopimusvaltion lainsäädännössä pidetään kansalaisena;

i) “alue”,

kun on kyse Suomesta, Suomen aluetta;

kun on kyse Intiasta, Intian aluetta.

2. Käsitteillä, joita ei ole määritelty tämän artiklan 1 kohdassa, on se merkitys, joka niille on annettu sovellettavassa lainsäädännössä.

2 artikla

Sopimuksen piiriin kuuluva lainsäädäntö

1. Tätä sopimusta sovelletaan:

A. kun on kyse Intiasta, kaikkeen lainsäädäntöön, joka koskee:

i. työntekijöiden vanhuus- ja perheeläkkeitä;

ii. pysyvää täyden työkyvyttömyyden perusteella maksettavaa eläkettä;

B. kun on kyse Suomesta, työeläkejärjestelmän mukaisiin vanhuus-, työkyvyttömyysja perhe-eläkkeitä koskeviin lakeihin ja määräyksiin, mukaan lukien yrittäjien eläkejärjestelmät.

2. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkeen lainsäädäntöön, jolla muutetaan, täydennetään tai korvataan sopimusvaltioiden tämän artiklan 1 kohdassa määriteltyä lainsäädäntöä.

3 artikla

Sopimuksen piiriin kuuluvat henkilöt

Jollei toisin määrätä, tämä sopimus koskee kaikkia niitä henkilöitä, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet 2 artiklassa mainitun lainsäädännön piiriin, sekä niitä henkilöitä, jotka johtavat oikeutensa näistä henkilöistä.

4 artikla

Yhdenvertainen kohtelu

Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, 3 artiklassa tarkoitettuja henkilöitä on sopimusvaltion lainsäädäntöä sovellettaessa kohdeltava yhdenvertaisesti kyseisen sopimusvaltion kansalaisten kanssa.

5 artikla

Etuuksien maastavienti

1. Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, sopimusvaltio ei saa vähentää tai muuttaa sen lainsäädännön mukaisesti saavutettuja etuuksia vain sillä perusteella, että etuudensaaja oleskelee tai asuu toisen sopimusvaltion alueella.

2. Sopimusvaltion lainsäädännön perusteella maksettavat vanhuus-, perhe- ja työkyvyttömyysetuudet maksetaan kolmannessa maassa asuville toisen sopimusvaltion kansalaisille samoin ehdoin kuin ensiksi mainitun sopimusvaltion kansalaisille.

6 artikla

Etuuden vähentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevat ehdot

Sopimusvaltion lainsäädännössä säädettyjä etuuden vähentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia ehtoja sovelletaan etuudensaajiin maksettaessa päällekkäisiä sosiaaliturvaetuuksia tai jos etuutta maksetaan samanaikaisesti minkä tahansa muun tulon kanssa, vaikka nämä etuudet olisi saavutettu toisen sopimusvaltion järjestelmän perusteella, tai jos tulot on ansaittu toisen sopimusvaltion alueella. Tätä määräystä ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun samanlaisia etuuksia maksetaan samanaikaisesti.

II osa

Sovellettavaa lainsäädäntöä koskevat määräykset

7 artikla

Yleiset määräykset

Jollei artiklassa 8–10 toisin määrätä, sovellettava lainsäädäntö määritellään seuraavasti:

a) henkilöön, joka työskentelee työntekijänä sopimusvaltion alueella, sovelletaan kyseisen työn osalta ainoastaan kyseisen sopimusvaltion lainsäädäntöä;

b) henkilöön, joka työskentelee yrittäjänä sopimusvaltion alueella, sovelletaan kyseisen toiminnan osalta ainoastaan kyseisen sopimusvaltion lainsäädäntöä;

c) henkilöön, joka on sellaisen yrityksen matkustavan tai lentävän henkilöstön jäsen, joka palkkaa tai palkkiota vastaan tai omaan lukuunsa hoitaa kansainvälisiä matkustajien tai tavaroiden kuljetuspalveluja ja jolla on rekisteröity toimipaikka sopimusvaltiossa, sovelletaan kyseisen sopimusvaltion lainsäädäntöä;

d) henkilöön, joka työskentelee työntekijänä laivalla, joka purjehtii sopimusvaltion lipun alla, sovelletaan kyseisen valtion lainsäädäntöä.

8 artikla

Lähetettyjä työntekijöitä koskevat erityismääräykset

1. Henkilö, joka tavallisesti tekee palkkatyötä työntekijänä sopimusvaltiossa siellä normaalisti toimintaa harjoittavan työnantajan lukuun ja jonka tämä työnantaja on lähettänyt toiseen sopimusvaltioon suorittamaan työtä työnantajan tai työnantajaan sidoksissa olevan yrityksen lukuun, pysyy ensiksi mainitun sopimusvaltion lainsäädännön alaisuudessa 2 artiklassa mainitun lainsäädännön osalta ja on vapautettu maksamasta maksuja jälkimmäisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisiin sosiaaliturvajärjestelmiin enintään 60 kuukauden ajan.

2. Tämän artiklan 1 kohtaa sovelletaan, kun työnantaja, joka on lähettänyt henkilön sopimusvaltion alueelta kolmannen maan alueelle, lähettää henkilön myöhemmin kolmannen maan alueelta toisen sopimusvaltion alueelle.

3. Edellä oleva 1 kohta koskee vastaavasti yrittäjiä, jotka tavallisesti harjoittavat toimintaa sopimusvaltion alueella ja jotka siirtyvät toisen sopimusvaltion alueelle harjoittamaan siellä samaa toimintaa, enintään 60 kuukauden ajan, kuten 1 kohdassa määrätään.

4. Jos tämän artiklan 1 tai 3 kohdassa tarkoitettu toiminta kestää pitempään kuin 60 kuukautta, toimivaltaiset viranomaiset tai tehtävään nimetyt laitokset voivat keskenään sopia ajanjakson pidentämisestä niin, että työntekijä tai yrittäjä pysyy edelleen ensiksi mainitun sopimusvaltion lainsäädännön alaisuudessa.

9 artikla

Virkamiehet, diplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen jäsenet

1. Virkamiehet ja vastaava henkilöstö sekä heidän perheenjäsenensä, jos he eivät harjoita ammatillista toimintaa, kuuluvat sen sopimusvaltion lainsäädännön alaisuuteen, jonka hallinnon palveluksessa he ovat.

2. Tämä sopimus ei vaikuta 18 huhtikuuta 1961 tehdyn diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen eikä 24 huhtikuuta 1963 tehdyn konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen määräysten soveltamiseen.

10 artikla

Poikkeukset 7–9 artiklaan

Toimivaltaiset viranomaiset tai tähän tehtävään nimetyt laitokset voivat keskenään sopia poikkeuksista 7–9 artiklan määräyksiin joidenkin vakuutettujen tai vakuutettujen ryhmien hyväksi sillä edellytyksellä, että asianomaiset henkilöt kuuluvat sopimusvaltion lainsäädännön alaisuuteen.

III osa

Etuuksia koskevat määräykset

11 artikla

Vakuutuskausien yhteenlaskeminen

1. Jommankumman sopimusvaltion toimivaltaisen laitoksen tulee määritellä kulloinkin asiaan sovellettavan lainsäädännön mukaisesti, täyttääkö asianomainen henkilö edellytykset etuuksien saamiseksi ottaen tarvittaessa huomioon 12 ja 13 artiklan määräykset.

2. Sopimusvaltioiden välisissä suhteissa kolmansien valtioiden kanssa tehdyistä sosiaaliturvaa koskevista asiakirjoista johtuvat velvoitteet otetaan huomioon, jos näissä asiakirjoissa määrätään eläkkeeseen oikeuttavien vakuutuskausien yhteenlaskeminen.

12 artikla

Intian lainsäädännön mukaiset etuudet

1. Riippumatta määräyksistä, jotka koskevat oikeuden saamista, säilyttämistä tai palauttamista vanhuus-, perhe- ja työkyvyttömyysetuuksiin, näitä etuuksia koskevat Suomen lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet lasketaan tarvittaessa, ja siltä osin kuin ne eivät ole päällekkäisiä, yhteen Intian lainsäädännön mukaisesti täyttyneiden vakuutuskausien kanssa.

2. Jos henkilöllä on oikeus vanhuus-, perhe- tai työkyvyttömyysetuuteen Intian lainsäädännön mukaan ilman, että on välttämätöntä laskea vakuutuskausia yhteen, Intian laitos laskee oikeuden etuuteen suoraan Intiassa täyttyneiden vakuutuskausien perusteella ja ainoastaan Intian lainsäädännön mukaan.

3. Jos henkilöllä on oikeus vanhuus-, perhetai työkyvyttömyysetuuteen Intian lainsäädännön perusteella vain silloin, kun hänen oikeutensa syntyy pelkästään vakuutuskausien yhteenlaskemisella tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a) Intian laitos laskee maksettavan etuuden teoreettisen määrän ikään kuin kaikki näiden kahden sopimusvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet olisivat yksinomaan täyttyneet Intian lainsäädännön mukaan;

b) Intian laitos laskee tällöin maksettavan määrän a kohdassa määritellyn määrän perusteella suhteuttamalla oman lainsäädäntönsä mukaiset vakuutuskaudet kaikkiin a kohdan mukaisiin vakuutuskausiin.

13 artikla

Suomen lainsäädännön mukaiset etuudet

1. Jos vakuutuskaudet ovat täyttyneet kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, Suomen toimivaltainen laitos määrätessään soveltamansa lainsäädännön mukaista oikeutta etuuksiin ottaa tarvittaessa huomioon Intian lainsäädännön mukaisesti täyttyneet vakuutuskaudet edellyttäen, että tällaiset vakuutuskaudet eivät ole päällekkäisiä Suomen lainsäädännön mukaisten vakuutuskausien kanssa.

2. Jos kyseinen henkilö täyttää 11 artiklan 1 kohdassa mainitut edellytykset, toimivaltainen laitos laskee etuuden määrän ainoastaan ja suoraan niiden vakuutuskausien perusteella, jotka ovat täyttyneet sen toimeenpaneman lainsäädännön nojalla.

3. Toimivaltainen laitos, joka myöntää 2 kohdassa tarkoitetut etuudet, ottaa huomioon ainoastaan kyseisen henkilön sen alueella saamat ansiotulot.

14 artikla

Etuuksien sitominen indeksiin

1. Jos jommankumman sopimusvaltion vanhuus-, perhe- tai työkyvyttömyysetuuksia muutetaan elinkustannusten kohoamisesta, palkkatason muutoksista tai muista mukauttamisehdoista johtuen tietyllä prosenttimäärällä tai rahamäärällä, tätä prosenttimäärää tai rahamäärää sovelletaan suoraan sen sopimusvaltion vanhuus-, perhe- tai työkyvyttömyysetuuksiin ilman, että toisen sopimusvaltion on laskettava uudelleen vanhuus-, perhe- tai työkyvyttömyysetuuksia.

2. Jos taas vanhuus-, perhe- tai työkyvyttömyysetuuksien määräytymissääntöjä muutetaan, uusi laskenta on suoritettava 11 ja 12 artiklan mukaisesti.

IV osa

Erinäiset määräykset

15 artikla

Toimeenpanosopimus

Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset määräävät toimeenpanosopimuksella tämän sopimuksen soveltamiseksi tarvittavista hallinnollisista toimenpiteistä.

16 artikla

Tietojen vaihto

Toimivaltaiset viranomaiset

a) ilmoittavat toisilleen suoraan kaikista toimenpiteistä, joihin on ryhdytty tämän sopimuksen soveltamiseksi;

b) ilmoittavat mahdollisimman pian suoraan toisilleen kaikista sellaisista muutoksista lainsäädäntöönsä, jotka saattavat vaikuttaa tämän sopimuksen soveltamiseen.

17 artikla

Hallinnollinen apu

Tämän sopimuksen soveltamiseksi

a) molempien sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ja toimivaltaiset laitokset avustavat toisiaan, kun on kyse oikeuksien määräämisestä tämän sopimuksen mukaisiin etuuksiin tai niiden maksamisesta, samalla tavoin kuin ne tekisivät oman lainsäädäntönsä soveltamista varten;

b) tätä apua annetaan maksutta, jollei toimeenpanosopimuksessa toisin määrätä;

c) toimivaltaiset viranomaiset ja yhteyselimet ovat suoraan yhteydessä toisiinsa.

18 artikla

Vapautus maksuista ja oikeaksi todistamisesta

1. Jos sopimusvaltion lainsäädännön mukaan kyseisen valtion lainsäädännön soveltamista varten toimitettavat todistukset tai muut asiakirjat on vapautettu veroista, leimaveroista tai rekisteröinti- tai kirjausmaksuista tai näitä on alennettu, tämä etu ulotetaan koskemaan myös todistuksia ja vastaavia asiakirjoja, jotka on toimitettava toisen sopimusvaltion lainsäädännön soveltamiseksi.

2. Tämän sopimuksen soveltamiseksi toimitettavia asiakirjoja ja todistuksia ei tarvitse todistaa oikeaksi diplomaatti- ja konsuliviranomaisille. Sopimusvaltion toimivaltaiset laitokset tai yhteyselin hyväksyvät toisen sopimusvaltion toimivaltaisten laitosten tai yhteyselimen oikeiksi todistamat jäljennökset asiakirjoista oikeiksi jäljennöksiksi ilman muuta todistamista.

19 artikla

Hakemukset, ilmoitukset ja muutoksenhakukirjelmät

1. Etuutta koskeva hakemus, ilmoitus tai muutoksenhakukirjelmä voidaan jättää kumman tahansa sopimusvaltion alueella 15 artiklan mukaisesti tehdyn toimeenpanosopimuksen mukaisesti.

2. Hakemus, ilmoitus tai muutoksenhakukirjelmä, joka olisi pitänyt jättää sopimusvaltion lainsäädännön mukaan tietyn ajan kuluessa kyseisen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimielimelle, on hyväksyttävä, jos se on esitetty saman määräajan kuluessa toisen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, laitokselle tai toimielimelle. Tässä tapauksessa hakemus, ilmoitus tai muutoksenhakukirjelmä on viipymättä lähetettävä ensin mainitun sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, laitokselle tai toimielimelle joko suoraan tai toisen sopimusvaltion toimivaltaisten viranomaisten kautta. Päivämäärä, jolloin tällainen hakemus, ilmoitus tai muutoksenhakukirjelmä on jätetty toiseksi mainitun sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, laitokselle tai toimielimelle, katsotaan päivämääräksi, jolloin hakemus, ilmoitus tai muutoksenhakukirjelmä on jätetty sille toimivaltaiselle viranomaiselle, laitokselle tai toimielimelle, joka on valtuutettu hyväksymään tällaiset hakemukset, ilmoitukset tai muutoksenhakukirjelmät.

3. Sopimusvaltion lainsäädännön mukaan jätetty etuushakemus katsotaan myös samanlaista etuutta koskevaksi toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaiseksi hakemukseksi edellyttäen, että hakija näin haluaa sekä antaa tiedot, jotka osoittavat, että vakuutuskausia on täyttynyt toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ja edellyttäen, että toinen sopimusvaltio saa kyseisen hakemuksen 12 kuukauden kuluessa.

4. Hakemusta, ilmoitusta tai muutoksenhakukirjelmää, joka on jätetty sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, laitokselle tai toimielimelle tämän sopimuksen soveltamista varten, ei saa evätä sillä perusteella, että se on kirjoitettu toisen sopimusvaltion virallisella kielellä.

20 artikla

Tietojen salassapito

Jollei sopimusvaltion kansallisissa laeissa ja määräyksissä toisin vaadita, sellaisia tietoja henkilöstä, jotka toisen sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen tai laitos on välittänyt toisen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tai laitokselle tämän sopimuksen mukaisesti, saa käyttää yksinomaan tämän sopimuksen soveltamiseen sekä sen lainsäädännön soveltamiseen, jota tämä sopimus koskee. Tällaiseen sopimusvaltion toimivaltaisten viranomaisten tai laitosten saamaan tietoon sovelletaan yksityisyyden suojasta ja henkilökohtaisten tietojen salassapidosta annettuja sopimusvaltion lakeja ja määräyksiä.

21 artikla

Liikamaksujen takaisinperintä

1. Jos jommankumman sopimusvaltion toimivaltainen laitos on tätä sopimusta soveltaessaan maksanut etuudensaajalle määrän, joka ylittää sen johon hänellä on oikeus, laitos voi ottaen huomioon ne ehdot ja rajoitukset, joista määrätään sen toimeenpanemassa lainsäädännössä, pyytää toisen sopimusvaltion laitosta vähentämään tämän määrän niistä maksuista, jotka tämä laitos maksaa etuudensaajalle.

2. Jälkimmäinen laitos vähentää määrän sen toimeenpanemassa lainsäädännössä säädettyjen ehtojen ja rajoitusten mukaisesti, ikään kuin se olisi maksanut tämän määrän, sekä siirtää näin vähennetyn määrän velkojalaitokselle.

22 artikla

Etuuksien maksaminen

1. Tämän sopimuksen mukaiset etuudet voidaan maksaa jommankumman sopimusvaltion valuutassa.

2. Jos sopimusvaltio ottaa käyttöön valuuttasäännöstelyjä tai muita vastaavia toimenpiteitä, jotka rajoittavat varojen tai rahoitusvälineiden maksamista, lähettämistä tai siirtoa tämän sopimusvaltion ulkopuolella oleville henkilöille, sen tulee viipymättä ryhtyä asianmukaisiin toimiin varmistaakseen tämän sopimuksen mukaisesti maksettavan määrän maksamisen niille 3 artiklassa tarkoitetuille henkilöille, jotka asuvat toisen sopimusvaltion tai kolmannen valtion alueella.

23 artikla

Erimielisyyksien ratkaiseminen

Toimivaltaiset viranomaiset ratkaisevat mahdollisuuksien mukaan tämän sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät erimielisyydet ja tarvittaessa diplomaattiteitse.

V osa

Siirtymä- ja loppumääräykset

24 artikla

Tapahtumat ennen sopimuksen voimaantuloa

1. Tätä sopimusta sovelletaan myös tapahtumiin, jotka ovat sattuneet ennen sen voimaantuloa.

2. Tämä sopimus ei luo oikeutta etuuksiin ajanjaksoilta ennen sen voimaantuloa.

3. Kaikki jommankumman sopimusvaltion lainsäädännön mukaan ennen tämän sopimuksen voimaantulopäivää täyttyneet vakuutuskaudet otetaan huomioon määriteltäessä oikeutta mihin tahansa etuuteen tämän sopimuksen määräysten mukaisesti.

4. Tämä sopimus ei koske oikeuksia, jotka on toteutettu myöntämällä kertasuoritus tai palauttamalla vakuutusmaksu.

5. Kun 8 artiklaa sovelletaan henkilöihin, jotka on lähetetty sopimusvaltioon ennen tämän sopimuksen voimaantulopäivää, niiden työskentelykausien, joihin artiklassa viitataan, katsotaan alkaneen tuona ajankohtana.

25 artikla

Sopimuksen kesto

Tämä sopimus tehdään rajoittamatta sen kestoa. Kumpi tahansa sopimusvaltio voi irtisanoa sen diplomaattiteitse 12 kuukauden irtisanomisajalla ilmoittamalla siitä kirjallisesti toiselle sopimusvaltiolle.

26 artikla

Kertyneiden tai kertymässä olevien oikeuksien takaaminen

Jos tämä sopimus irtisanotaan, kaikki sopimuksen nojalla kertyneet tai kertymässä olevat oikeudet ja etuuksien maksaminen säilyvät ennallaan.

27 artikla

Voimaantulo

Sopimusvaltiot ilmoittavat toisilleen diplomaattiteitse tämän sopimuksen voimaantuloa varten vaadittavien perustuslaillisten ja lainsäädännöllisten menettelyjensä loppuunsaattamisesta. Tämä sopimus tulee voimaan sitä kuukautta seuraavan kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin viimeinen ilmoitus on vastaanotettu.

Tehty New Delhissä 12. päivänä kesäkuuta 2012 kahtena englannin-, suomen- ja hindinkielisenä alkuperäiskappaleena. Kaikki tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset. Jos tulkinnassa esiintyy erimielisyyksiä, käytetään englanninkielistä tekstiä.