Laki Amerikan yhdysvaltain kanssa sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä 20.7.1992/915 (SopS 85/1992)

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä ja 69 §:n 1 momentissa määrätyllä tavalla, säädetään:

1 §

Helsingissä 3 päivänä kesäkuuta 1991 Suomen tasavallan ja Amerikan yhdysvaltain välillä sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

3 §

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Asetus Amerikan yhdysvaltain kanssa sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta ja sen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta 16.10.1992/916 (SopS 86/1992)

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

1 §

Helsingissä 3 päivänä kesäkuuta 1991 Suomen tasavallan ja Amerikan yhdysvaltain välillä sosiaaliturvasta tehty sopimus, jonka eräät määräykset on hyväksytty 20 päivänä heinäkuuta 1992 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (915/92) ja jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt niin ikään 20 päivänä heinäkuuta 1992 ja jonka hyväksymistä koskevat nootit on vaihdettu 14 päivänä elokuuta 1992, tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1992 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Tarkempia määräyksiä sopimuksen täytäntöönpanosta antaa tarvittaessa sosiaali- ja terveysministeriö.

3 §

Amerikan yhdysvaltain kanssa sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä 20 päivänä heinäkuuta 1992 annettu laki (915/92) ja tämä asetus tulevat voimaan 1 päivänä marraskuuta 1992.

Sopimus sosiaaliturvasta Suomen tasavallan ja Amerikan yhdysvaltain välillä

Suomen tasavallan hallitus ja

Amerikan yhdysvaltain hallitus,

toivomuksenaan järjestää valtioidensa väliset suhteet sosiaaliturvan alalla, ovat sopineet seuraavan:

I osa

Yleiset määräykset

1 artikla

Tässä sopimuksessa tarkoittaa

1. "kansalainen",

Yhdysvaltain osalta Yhdysvaltain kansalaista siten kuin käsite on määritelty maahanmuuttoa ja kansalaisuutta koskevan lain 101 §:ssä myöhempine muutoksineen ja

Suomen osalta Suomen tasavallan kansalaista;

2. "lainsäädäntö",

2 artiklassa mainittuja lakeja ja asetuksia;

3. "asianomainen viranomainen",

Yhdysvaltain osalta terveys- ja sosiaaliministeriä ja Suomen osalta sosiaali-ja terveysministeriötä;

4. "vakuutuselin",

Yhdysvaltain osalta sosiaalivakuutushallintoa ja Suomen osalta 2 artiklassa mainitun lainsäädännön soveltamisesta vastaavaa laitosta tai viranomaista;

5. "vakuutuskausi",

kautta, jolta on maksettu vakuutusmaksuja tai kautta, jolloin on ollut työ- tai yrittäjätuloja, mikäli viimeksi mainittu kausi on määritelty tai hyväksytty vakuutuskaudeksi siinä lainsäädännössä, jonka piirissä se on täyttynyt, samoin kuin kaikki vastaavat kaudet, jotka asianomaisessa lainsäädännössä rinnastetaan vakuutuskauteen; ja

6. "etuus",

kaikkia 2 artiklassa mainitun lainsäädännön tarkoittamia etuuksia.

2 artikla

1. Tätä sopimusta sovelletaan seuraavaan lainsäädäntöön:

(a) Yhdysvaltain osalta liittovaltion vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkejärjestelmää koskevaan lainsäädäntöön:

- sosiaaliturvalain II osasto ja siihen liittyvät asetukset, lukuunottamatta osaston 226, 226A ja 228 § ja niihin liittyviä asetuksia,

- vuoden 1986 verotuslain 2 ja 21 luku ja näihin lukuihin liittyvät asetukset;

(b) Suomen osalta vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkevakuutusta koskeviin lakeihin ja asetuksiin:

- kansaneläke- ja yleinen perhe-eläkejärjestelmä;

- työeläkejärjestelmä, mukaan lukien yrittäjien eläkejärjestelmät, valtion, kirkon ja kuntien eläkejärjestelmät sekä merimiesten eläkejärjestelmä;

- työnantajan sosiaaliturvamaksua koskeva laki; ja

vain 4 artiklan 3-11 kappaleen osalta

- sairaus- ja vanhempainvakuutus;

- lapsilisät.

2. Jollei sopimuksessa ole toisin määrätty, 1 kappaleessa mainittu lainsäädäntö ei sisällä sopimusvaltion ja kolmannen valtion välisiä sopimuksia tai niiden toimeenpanemiseksi annettuja lakeja tai asetuksia.

3. Sopimusta sovelletaan myös tulevaan lainsäädäntöön, joka muuttaa tämän artiklan 1 kappaleessa mainittua lainsäädäntöä.

4. Sopimusta sovelletaan myös lainsäädäntöön, joka laajentaa voimassa olevan lainsäädännön uusiin etuudensaajaryhmiin, mikäli lainsäädäntöään uudistava sopimusvaltio ei kolmen kuukauden kuluessa uuden lainsäädännön virallisesta julkaisemisesta kirjallisesti ilmoita toiselle sopimusvaltiolle, ettei sitä ole tarkoitus sisällyttää sopimukseen.

3 artikla

1. Jollei sopimuksessa ole toisin määrätty, sitä sovelletaan kaikkiin henkilöihin, jotka ovat tai ovat olleet Yhdysvaltain tai Suomen lainsäädännön alaisia sekä sopimusvaltion lainsäädännössä tarkoitettuihin tällaisten henkilöiden perheenjäseniin ja edunsaajiin.

2. Jollei sopimuksessa ole toisin määrätty, seuraavat sopimusvaltion alueella asuvat henkilöt rinnastetaan sopimusvaltion kansalaisiin sovellettaessa sopimusvaltion lainsäädäntöä oikeudesta etuuksiin ja etuuksien maksamisesta:

(a) toisen sopimusvaltion kansalaiset;

(b) pakolaisten oikeusasemaa koskevassa 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyssä yleissopimuksessa ja 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyssä pöytäkirjassa tarkoitetut pakolaiset sekä valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevassa 28 päivänä syyskuuta 1954 tehdyssä yleissopimuksessa tarkoitetut valtiottomat henkilöt;

(c) muut henkilöt, sopimusvaltion kansalaisesta tai tässä artiklassa tarkoitetusta pakolaisesta tai valtiottomasta henkilöstä johtamiensa oikeuksien osalta.

3. Jollei sopimuksessa ole toisin määrätty, sopimusvaltion lainsäädännön määräyksiä, jotka rajoittavat oikeutta käteisetuuksiin tai niiden maksamista vain siksi, että asianomainen henkilö asuu tai oleskelee sopimusvaltion ulkopuolella, ei sovelleta toisen sopimusvaltion alueella asuviin henkilöihin.

II osa

Vakuutukseen kuulumista koskevat määräykset

4 artikla

1. Jollei tässä artiklassa toisin määrätä, sopimusvaltion alueella työskentelevään henkilöön sovelletaan tämän työskentelyn osalta vain työskentelyvaltion lainsäädäntöä.

2. Henkilö kuuluu Suomen kansaneläke- ja yleisen perhe-eläkejärjestelmän piiriin vain, jos hän asuu Suomessa.

3. Sopimusvaltion alueella olevassa toimipaikassaan toimivan työnantajan lähettäessä työntekijänsä toisen sopimusvaltion alueelle ajaksi, jonka ei oleteta ylittävän viittä vuotta tai pitemmäksi ajaksi, jos siitä on yksittäistapauksessa sovittu sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten välillä, työntekijä jää yksinomaan ensiksi mainitun sopimusvaltion lainsäädännön piiriin ikään kuin hän työskentelisi ensiksi mainitun sopimusvaltion alueella. Tämän kappaleen määräyksiä sovellettaessa työnantajaan rinnastetaan työnantajan tytäryhtiö tai muu työnantajaan sidoksissa oleva yhtiö siten kuin on määritelty sen sopimusvaltion lainsäädännössä, jonka alueelta työntekijä lähetetään. Edellistä lausetta sovelletaan Yhdysvaltain alueelta Suomen alueelle lähetettyyn työntekijään edellyttäen, että työsuhde olisi vakuutettu Yhdysvaltain lainsäädännön mukaisesti ilman sopimusta.

4. Edellisen kappaleen määräyksiä sovelletaan, jos työnantaja on lähettänyt työntekijänsä sopimusvaltion alueelta kolmannen valtion alueelle ja sieltä myöhemmin toisen sopimusvaltion alueelle.

5. Henkilö, joka muutoin olisi yrittäjätoiminnan perusteella pakollisesti vakuutettu kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti, kuuluu vain sen sopimusvaltion lainsäädännön piiriin, jossa hän asuu.

6. (a) Sopimus ei vaikuta diplomaattisia suhteita koskevan 18 päivänä huhtikuuta 1961 tehdyn Wienin yleissopimuksen eikä konsulisuhteita koskevan 24 päivänä huhtikuuta 1963 tehdyn Wienin yleissopimuksen määräyksiin.

(b) Sopimusvaltion kansalaiset, jotka ovat tämän sopimusvaltion palveluksessa toisen sopimusvaltion alueella mutta joita ei ole vapautettu viimeksi mainitun sopimusvaltion lainsäädännön alaisuudesta a kohdassa mainittujen yleissopimusten perusteella, kuuluvat vain ensiksi mainitun sopimusvaltion lainsäädännön piiriin. Tämän kappaleen määräyksiä sovellettaessa rinnastetaan työskentely riippumattoman valtion laitoksen (Instrumentality) palveluksessa Yhdysvaltain valtion palveluksessa työskentelyyn.

7. Aluksen päällystön tai miehistön jäsenenä työskentelevä henkilö, joka ilman sopimusta tältä osin kuuluisi molempien sopimusvaltioiden lainsäädännön piiriin, kuuluu tämän työskentelyn osalta vain Suomen lainsäädännön piiriin, jos alus kulkee Suomen lipun alla ja vain Yhdysvaltain lainsäädännön piiriin kaikissa muissa tapauksissa.

8. Mikäli samaa toimintaa pidetään yrittäjätoimintana sopimusvaltion lainsäädännön mukaan ja työskentelynä toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, siihen sovelletaan tämän artiklan yrittäjätoimintaa koskevia määräyksiä, jos asianomainen henkilö asuu ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa ja työskentelyä koskevia määräyksiä kaikissa muissa tapauksissa.

9. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat tehdä poikkeuksen tämän artiklan määräyksistä yksittäisten henkilöiden tai henkilöryhmien osalta edellyttäen, että asianomaiset henkilöt kuuluvat jommankumman sopimusvaltion lainsäädännön alaisuuteen.

10. Tämän artiklan 3, 4 ja 9 kappaleen perusteella sopimusvaltion lainsäädännön piiriin kuuluvan työntekijän ja hänen mukanaan seuraavien perheenjäsentensä katsotaan Suomen lainsäädäntöä sovellettaessa asuvan vain siinä valtiossa.

11. Mikäli ansiotyötä tekevän tai yrittäjätoimintaa harjoittavan henkilön, joka sopimuksen perusteella kuuluu Yhdysvaltain lainsäädännön piiriin, siitä huolimatta Suomen lainsäädännön perusteella katsotaan asuvan Suomen alueella, Suomen lainsäädännön mukaisia vakuutusmaksuja ei peritä tästä ansiotyöstä tai yrittäjätoiminnasta saaduista tuloista.

III osa

Etuuksia koskevat määräykset

1 luku

Yhdysvaltoihin sovellettavat määräykset

5 artikla

1. Mikäli henkilö on täyttänyt vähintään kuusi Yhdysvaltain lainsäädännön mukaista vakuutusvuosineljännestä, mutta hänellä ei ole riittävästi vakuutuskausia saadakseen oikeuden Yhdysvaltain lainsäädännön mukaisiin etuuksiin, Yhdysvaltain vakuutuselin ottaa tämän artiklan mukaista etuusoikeutta varten huomioon Suomen lainsäädännön mukaiset vakuutuskaudet siltä osin kuin ne eivät ole päällekkäisiä jo hyväksiluettujen Yhdysvaltain vakuutuskausien kanssa.

2. Määrätessään tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesta oikeudesta etuuksiin, Yhdysvaltain vakuutuselin lukee hyväksi yhden vakuutusvuosineljänneksen jokaista Suomen vakuutuselimen vahvistamaa kolmen kuukauden vakuutuskautta kohti; vakuutusvuosineljännestä ei kuitenkaan lueta hyväksi sellaiselta vuosineljännekseltä, joka on jo luettu hyväksi Yhdysvaltain lainsäädännön perusteella. Vuodessa voidaan lukea hyväksi enintään neljä vuosineljännestä.

3. Mikäli oikeus Yhdysvaltain lainsäädännön mukaisiin etuuksiin on syntynyt 1 kappaleen määräysten perusteella, Yhdysvaltain vakuutuselin laskee Yhdysvaltain lainsäädännön mukaisen suhteutetun perusmäärän, joka perustuu (a) henkilön keskimääräisiin, yksinomaan Yhdysvaltain lainsäädännön mukaan hyväksiluettuihin tuloihin ja (b) Yhdysvaltain lainsäädännön mukaisesti täytettyjen ja henkilön kaikkien, Yhdysvaltain lainsäädännön mukaisesti määriteltyjen vakuutuskausien väliseen suhteeseen. Yhdysvaltain lainsäädännön mukaisesti maksettavat etuudet perustuvat suhteutettuun perusmäärään.

4. Oikeus 1 kappaleen tuloksena syntyneeseen etuuteen lakkaa, kun henkilöllä on riittävästi Yhdysvaltain lainsäädännön mukaisia vakuutuskausia saadakseen oikeuden yhtä suureen tai suurempaan etuuteen tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä soveltamatta.

2 luku

Suomeen sovellettavat määräykset

6 artikla

Sopimusvaltion alueella asuvien sopimusvaltion kansalaisten oikeudesta kansaneläkelain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen tai perhe-eläkelain mukaiseen perhe-eläkkeeseen samoin kuin eläkkeen maksamisesta määrätään tämän artiklan määräysten mukaisesti.

1. Sopimusvaltion alueella asuvalla sopimusvaltion kansalaisella on oikeus kansaneläkelain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen, jos hän 16 vuotta täytettyään on asunut yhdenjaksoisesti vähintään viiden vuoden ajan Suomessa.

2. Sopimusvaltion alueella asuvalla sopimusvaltion kansalaisella on oikeus perhe-eläkelain mukaiseen leskeneläkkeeseen, jos vainaja oli sopimusvaltion kansalainen ja sekä hän että leski 16 vuotta täytettyään ovat asuneet yhdenjaksoisesti vähintään viiden vuoden ajan Suomessa.

3. Sopimusvaltion alueella asuvalla sopimusvaltion kansalaisella on oikeus perhe-eläkelain mukaiseen lapseneläkkeeseen, jos vainaja oli sopimusvaltion kansalainen ja 16 vuotta täytettyään asunut yhdenjaksoisesti vähintään viiden vuoden ajan Suomessa.

4. Sopimusvaltion kansalainen, jolle Suomessa asuessaan on myönnetty vanhuus-, työkyvyttömyys- tai perhe-eläke, säilyttää Yhdysvaltoihin muuttaessaan oikeuden eläkkeeseen, jos hän 16 vuotta täytettyään on asunut yhdenjaksoisesti vähintään viiden vuoden ajan Suomessa.

7 artikla

Jollei sopimuksen 8 ja 13 artiklassa ole toisin määrätty, suomalainen asianomainen vakuutuselin soveltaa Suomen lainsäädäntöä määrätessään oikeudesta suomalaiseen työeläkkeeseen ja eläkkeen määrästä.

8 artikla

1. Mikäli henkilö ei työkyvyttömäksi tullessaan tai kuollessaan täytä Suomen työeläkelainsäädännön asumisaikavaatimusta tai ei ole kuulunut edellä mainitun lainsäädännön piiriin 360 päivän sisällä ennen vakuutustapahtumaa, otetaan näitä tarkoituksia varten huomioon henkilön omaan työhön perustuvat Yhdysvaltain lainsäädännön mukaiset vakuutuskaudet ikään kuin ne olisi täytetty Suomessa edellyttäen, että ne eivät ole päällekkäisiä.

2. Mikäli vakuutuskausia koskevat edellytykset täyttyvät vain 1 kappaleen määräyksiä soveltamalla, eläke lasketaan seuraavasti:

Todellisiin vakuutuskausiin perustuva eläke lasketaan Suomen työeläkelainsäädännön perusteella. Vakuutustapahtuman ja eläkeiän väliseen aikaan perustuva osa eläkkeestä lasketaan suhteuttamalla todelliset Suomen työeläkejärjestelmän mukaiset vakuutuskaudet 480 kuukauteen.

IV osa

Muut määräykset

9 artikla

Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset:

(a) ryhtyvät kaikkiin sopimuksen toimeenpanemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin ja nimeävät yhdyselimet;

(b) ilmoittavat toisilleen sopimuksen soveltamista koskevista toimenpiteistä, joihin ne ovat ryhtyneet;

(c) ilmoittavat toisilleen mahdollisimman pian kaikista lainsäädäntömuutoksista, jotka saattavat vaikuttaa sopimuksen soveltamiseen.

10 artikla

Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset ja vakuutuselimet antavat toimivaltansa rajoissa toisilleen apua sopimuksen toimeenpanossa. Apu on maksutonta, toimeenpanosopimuksessa sovittuja poikkeuksia lukuunottamatta.

11 artikla

1. Mikäli sopimusvaltion lainsäädäntö edellyttää sopimusvaltion asianomaiselle viranomaiselle tai vakuutuselimelle jätettävien asiakirjojen vapauttamista kokonaan tai osittain maksuista tai kuluista, konsuli- ja hallinnolliset maksut mukaan lukien, tätä sovelletaan myös sopimusta sovellettaessa toisen sopimusvaltion asianomaiselle viranomaiselle tai vakuutuselimelle jätettyihin vastaaviin asiakirjoihin.

2. Sopimusta sovellettaessa esitettävät asiakirjat ja todistukset eivät tarvitse diplomaattisen tai konsuliviranomaisen vahvistamista.

3. Sopimusvaltion vakuutuselin hyväksyy toisen sopimusvaltion vakuutuselimen oikeaksi todistamat asiakirjajäljennökset ilman enempää vahvistamista. Kummankin sopimusvaltion vakuutuselimet ratkaisevat viime kädessä eri lähteistä toimitetun aineiston todistusvoiman.

12 artikla

1. Sopimuksen toimeenpanemiseksi sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset ja vakuutuselimet voivat olla suoraan yhteydessä keskenään samoin kuin missä tahansa asuvien henkilöiden kanssa. Kirjeenvaihtoa voidaan käydä sopimusvaltioiden virallisilla kielillä.

2. Sopimusvaltion asianomainen viranomainen tai vakuutuselin ei saa torjua hakemusta tai asiakirjaa sen vuoksi, että se on laadittu toisen sopimusvaltion virallisella kielellä.

13 artikla

1. Yhdysvaltain lainsäädännön perusteella maksettavaa etuutta koskevaa hakemusta pidetään Suomen lainsäädännön perusteella maksettavaa vastaavaa etuutta koskevana hakemuksena edellyttäen, että asianomainen henkilö kuuden kuukauden kuluessa Yhdysvaltain lainsäädännön mukaisen kansallisen hakemuslomakkeen jättämisestä tekee Suomen lainsäädännön mukaista vastaavaa etuutta koskevan hakemuksen.

2. Suomalaiselle vakuutuselimelle jätetty kirjallinen etuushakemus suojaa hakijan oikeuksia Yhdysvaltain lainsäädännön mukaan, mikäli hakija pyytää, että sitä pidetään Yhdysvaltain lainsäädännön mukaisena hakemuksena. Jollei hakija nimenomaisesti ole pyytänyt hakemuksen rajoittamista vain Suomen lainsäädännön mukaisiin etuuksiin, hakemus suojaa myös hakijan oikeuksia Yhdysvaltain lainsäädännön mukaan, jos hakija hakemusta jättäessään osoittaa, että henkilö, jonka vakuutussuhteen perusteella etuuksia haetaan, on täyttänyt Yhdysvaltain lainsäädännön mukaisia vakuutuskausia.

3. Laskettaessa suomalaisen vakuutuselimen Suomen lainsäädännön perusteella maksettavaa korotusta eläkkeen tai muun etuuden viivästymisajalta, Yhdysvaltain vakuutuselimelle jätetty hakemus katsotaan viivästyskorotusta koskevaa lainsäädäntöä sovellettaessa jätetyksi silloin, kun se on saapunut tarpeellisine liitteineen asianomaiselle suomalaiselle vakuutuselimelle.

4. Sopimuksen määräyksiä sovelletaan vain sopimuksen voimaantulopäivänä tai sen jälkeen jätettyihin etuushakemuksiin.

14 artikla

1. Sopimusvaltion vakuutuselimen päätöksestä tehty kirjallinen valitus voidaan pätevästi jättää jommankumman sopimusvaltion vakuutuselimelle. Valitus käsitellään sen sopimusvaltion menettelytapojen mukaisesti, jonka päätöksestä valitetaan.

2. Sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti tämän sopimusvaltion vakuutuselimelle määräajassa jätettävät hakemukset, ilmoitukset tai kirjalliset valitukset katsotaan ajoissa jätetyiksi, jos ne samassa määräajassa on jätetty toisen sopimusvaltion vakuutuselimelle.

15 artikla

Kaikissa 13 ja 14 artiklan määräysten tarkoittamissa tapauksissa hakemuksen, ilmoituksen tai kirjallisen valituksen vastaanottanut vakuutuselin merkitsee asiakirjaan sen saapumispäivän ja toimittaa sen viipymättä toisen sopimusvaltion vakuutuselimelle.

16 artikla

1. Tähän sopimukseen perustuvat maksut voidaan suorittaa maksavan sopimusvaltion valuutassa.

2. Mikäli sopimusvaltiossa saatetaan voimaan valuutan vaihtoa tai maastavientiä rajoittavia määräyksiä, sopimusvaltioiden hallitusten tulee viipymättä ryhtyä toimenpiteisiin sopimukseen perustuvien rahansiirtojen turvaamiseksi.

17 artikla

Asianomaiset viranomaiset ratkaisevat mahdollisimman pitkälle sopimusvaltioiden väliset sopimuksen tulkintaan tai toimeenpanoon liittyvät erimielisyydet.

18 artikla

Sopimusta voidaan tulevaisuudessa muuttaa lisäsopimuksilla, joita niiden voimaantulosta lukien pidetään tämän sopimuksen elimellisenä osana. Lisäsopimuksia voidaan soveltaa takautuvasti, mikäli näin on niissä erityisesti määrätty.

V osa

Siirtymä- ja loppumääräykset

19 artikla

1. Sopimus ei anna oikeutta vaatia etuuksien maksamista sen voimaantuloa edeltävältä ajalta eikä oikeutta kertasuorituksena maksettavaan hautausavustukseen, jos henkilö kuoli ennen sopimuksen voimaantuloa.

2. Määrättäessä oikeudesta etuuksiin sopimuksen perusteella otetaan huomioon vakuutuskaudet ja muut tapahtumat ennen sopimuksen voimaantuloa. Kumpikaan sopimusvaltio ei kuitenkaan ota huomioon vakuutuskausia aikaisemmalta ajalta kuin miltä vakuutuskausia voidaan lukea hyväksi sen lainsäädännön mukaan.

3. Ennen sopimuksen voimaantuloa tehdyt päätökset oikeudesta etuuksiin eivät vaikuta sopimuksen antamiin oikeuksiin.

4. Sopimuksen soveltaminen ei saa johtaa ennen sen voimaantuloa myönnetyn etuuden pienenemiseen.

5. Sovellettaessa 4 artiklan 3 kappaleen määräyksiä ennen sopimuksen voimaantuloa sopimusvaltion alueelle lähetettyihin henkilöihin tuossa kappaleessa tarkoitetun työskentelyajan katsotaan alkavat sopimuksen voimaantulopäivänä.

20 artikla

Mikään tässä sopimuksessa ei korvaa Amerikan yhdysvaltain Helsingin suurlähettilään ja Suomen ulkoasiainministerin välistä, vanhuus- ja perhe-eläkkeitä koskevaa noottienvaihtoa toukokuun 7 ja 17 päivänä 1968.

21 artikla

1. Sopimus lakkaa olemasta voimassa sopimusvaltion toiselle sopimusvaltiolle jättämää kirjallista irtisanomista seuraavan kalenterivuoden lopussa.

2. Mikäli sopimus lakkaa olemasta voimassa, siihen perustuvat oikeudet etuuksiin ja etuuksien maksamiseen jäävät voimaan. Sopimusvaltiot ryhtyvät syntymässä olevia oikeuksia koskeviin toimenpiteisiin.

22 artikla

Sopimus tulee voimaan sitä kuukautta seuraavan kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona kumpikin hallitus on vastaanottanut toisen hallituksen kirjallisen ilmoituksen siitä, että kaikki lainsäädännölliset ja perustuslailliset vaatimukset sopimuksen voimaansaattamiselle on täytetty.

Tehty Helsingissä 3 päivänä kesäkuuta 1991 kahtena suomen- ja englanninkielisenä kappaleena, jotka molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.