NAs (ETY) N:o 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä (8) (9) (10) (11) 14.6.1971

EYVL L 28 30.1.1997 (ajantasaistettu versio)

Tämä säädös on kumottu 1.5.2010 alkaen. Ks. voimaantulosta EPNAs 883/2004 90 ja 91 artikla sekä EPNAs 987/2009 97 artikla.

Kumoutumisen jälkeen asetus pysyy voimassa ja sen oikeusvaikutus säilyy tiettyjen säädösten osalta. Ks.EPNAs 883/2004 90 artikla.

Asetuksen sisältö on ajantasaistettu asetuksella NAs 118/97. Otsikkojen suluissa olevat tiedot viittaavat muutossäädöksiin. Ks. NAs 118/97 liite B, EYVL L 28 30.1.1997.

Muutettu säädöksillä:

  • NAs (EY) 118/97 (EYVL L 28 30.1.1997)
  • NAs (EY) 1290/97 (EYVL L 176 4.7.1997)
  • NAs (EY) 1223/98 (EYVL L 168 13.6.1998)
  • NAs (EY) 1606/98 (EYVL L 209 25.7.1998)
  • NAs (EY) 307/1999 (EYVL L 38 12.2.1999)
  • NAs (EY) 1399/1999 (EYVL L 164 30.6.1999)
  • EPNAs (EY) 1386/2001 (EYVL L 187 10.7.2001)
  • 103TN02 (EUVL L 236 23.9.2003)
  • EPNAs (EY) 631/2004 (EUVL L 100 6.4.2004)
  • EPNAs (EY) 883/2004 (EUVL L 166 30.4.2004)
  • EPNAs (EY) 647/2005 (EUVL L 117 4.5.2005)
  • EPNAs (EY) 629/2006 (EUVL L 114 27.4.2006)
  • NAs (EY) 1791/2006 (EUVL L 363 20.12.2006)
  • EPNAs (EY) 1992/2006 (EUVL L 392 30.12.2006)
  • EPNAs (EY) 592/2008 (EUVL L 177 4.7.2008)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 51 ja 235 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

sekä katsoo, että

kansallisten sosiaaliturvalainsäädäntöjen yhteensovittamissäännöt ovat osa henkilöiden vapaan liikkuvuuden periaatetta, ja niillä on tämän vuoksi myötävaikutettava heidän elämäntasonsa ja työolojensa parantumiseen;

henkilöiden vapaa liikkuvuus, joka on yksi yhteisön perusteista, koskee sekä palkattuja työntekijöitä osana työntekijöiden vapaata liikkuvuutta että itsenäisiä ammatinharjoittajia osana sijoittautumisoikeutta ja vapaata palvelujen tarjoamista,

niiden merkittävien erojen vuoksi, joita kansallisissa lainsäädännöissä on niiden henkilöllisen ulottuvuuden osalta, on suotavaa luoda periaate, jonka mukaan asetusta sovelletaan kaikkiin niihin jäsenvaltioiden kansalaisiin, jotka ovat vakuutettuja palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmissä taikka palkkatyön tai ammatin harjoittamisen perusteella,

olisi kunnioitettava sosiaaliturva-alan kansallisten lainsäädäntöjen ominaispiirteitä ja laadittava ainoastaan yhteensovittamisjärjestelmä,

tämän yhteensovittamisen yhteydessä yhteisössä olisi taattava eri jäsenvaltioiden työntekijöiden sekä heidän oikeudenomistajiensa ja jälkeenjääneidensä yhdenvertainen kohtelu erilaisten kansallisten lainsäädäntöjen osalta,

yhteensovittamissäännöillä on taattava yhteisön alueella liikkuville työntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille sekä heidän oikeudenomistajilleen ja jälkeenjääneilleen saavutettujen ja saavutettavien oikeuksien ja etujen säilyminen,

nämä tavoitteet on saavutettava erityisesti laskemalla yhteen kaikki kaudet, jotka otetaan huomioon eri kansallisissa lainsäädännöissä, kun on kyse oikeuden saamisesta etuuksiin ja tämän oikeuden säilyttämisestä sekä etuuksien laskemisesta, samoin kuin antamalla etuuksia asetuksen kattamille eri henkilöryhmille riippumatta heidän asuinpaikastaan yhteisössä,

yhteisön alueella liikkuvat työntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat olisi saatettava yhden jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmän alaisuuteen siten, että vältetään tapaukseen soveltuvien kansallisten lainsäädäntöjen päällekkäisyys ja tästä aiheutuvat ongelmat,

tapaukset joissa henkilöön, sovellettaisiin samanaikaisesti kahden jäsenvaltion lainsäädäntöä poikkeuksena yleisestä säännöstä, on tärkeä rajoittaa määrältään ja soveltamisalaltaan niin vähäisiksi kuin mahdollista,

jäsenvaltion alueella toimivien kaikkien työntekijöiden ja ammatinharjoittajien yhdenvertaisen kohtelun takaamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla on aiheellista määrätä, että noudatetaan pääsääntöisesti sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jonka alueella kyseinen henkilö työskentelee tai harjoittaa ammattia,

tästä pääsäännöstä olisi poikettava erityisissä tilanteissa, joissa on perusteltua käyttää muuta sovellettavan lainsäädännön määräytymisperustetta,

tietyt kansallisessa lainsäädännössä tarkoitetut etuudet saattavat samanaikaisesti kuulua sekä sosiaaliturvan että sosiaalihuollon alaan tällaisten lakien soveltamisalaan kuuluvien henkilöryhmien, niiden päämäärien ja niiden soveltamistapojen vuoksi ja että asetukseen tulisi sisältyä kyseisten etuuksien erityislaadun huomioon ottava yhteensovittamisjärjestelmä, jotta siirtotyöläisten etuja suojellaan perustamissopimuksen mukaisesti,

tällaiset etuudet olisi myönnettävä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden osalta ainoastaan näiden henkilöiden tai heidän perheenjäsentensä asuinmaan lainsäädännön mukaisesti laskemalla tarpeen mukaan yhteen muissa jäsenvaltioissa täyttyneet asumiskaudet ja syrjimättä kansallisuuden perusteella,

rajatyöntekijöiden ja kausityöntekijöiden osalta olisi heidän erityinen tilanteensa huomioon ottaen säädettävä erityisistä säännöistä, etenkin siltä osin kuin on kyse sairaudesta ja työttömyydestä,

sairaus- ja äitiysetuuksien osalta on tärkeää varmistaa niiden henkilöiden suoja, jotka asuvat tai oleskelevat muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella,

eläkkeeseen oikeutettujen ja eläkettä hakevien sekä heidän perheenjäsentensä erityinen asema edellyttää kyseiseen tilanteeseen sovitettuja sairausvakuutussäännöksiä,

työkyvyttömyysetuuksien osalta on tärkeää laatia yhteensovittamisjärjestelmä, jossa otetaan huomioon kansallisten lainsäädäntöjen erityispiirteet; tämän vuoksi on tarpeen erottaa toisistaan lainsäädännöt, joiden mukaan työkyvyttömyysetuuksien määrä ei määräydy vakuutusjaksojen keston mukaan, ja toisaalta lainsäädännöt, joissa etuudet määräytyvät kyseisen keston mukaan,

jäsenvaltioiden järjestelmien välisten erojen vuoksi on tarpeen vahvistaa yhteensovittamista koskevat säännöt, joita sovelletaan työkyvyttömyyden asteen vaikeutuessa,

olisi laadittava vanhuusetuuksien ja jälkeenjääneiden etuuksien korvausjärjestelmä, kun työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on ollut yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alainen,

olisi säädettävä eläkkeen määrän laskemisesta yhteenlasku- ja suhteellisuusmenetelmällä ja säätää tästä takeet yhteisön oikeudessa, jos kansallisen lainsäädännön soveltaminen, mukaan lukien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevien sääntöjen soveltaminen, johtaisi epäedullisempaan tulokseen kuin edellä mainittu menetelmä,

siirtotyöläisten ja heidän jälkeenjääneidensä suojelemiseksi etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä ja peruuttamista koskevien kansallisten lainsäädäntöjen säännösten liian ankaralta soveltamiselta on tarpeellista liittää mukaan säännökset, joissa säädetään tarkasti näiden kansallisten säännösten soveltamisesta,

työtapaturmista ja työperäisistä sairauksista johtuvien etuuksien osalta on suojelun varmistamiseksi tärkeää säätää niiden henkilöiden asemasta, jotka asuvat tai oleskelevat muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella,

olisi annettava säännöksiä kuolemantapauksen johdosta annettavista avustuksista,

työvoiman liikkuvuuden mahdollistamiseksi parhaissa mahdollisissa olosuhteissa on tarpeen varmistaa täydellisempi yhteensovittaminen kaikkien jäsenvaltioiden vakuutusjärjestelmien ja työttömyystuen välillä,

tämä huomioon ottaen ja työn etsimisen helpottamiseksi eri jäsenvaltioissa olisi ennen muuta myönnettävä yksityiselle työntekijälle etu käyttää rajoitetun ajan sen jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyjä työttömyysetuuksia, jonka lainsäädännön alainen hän on viimeksi ollut,

perhe-etuuksiin sovellettavan lainsäädännön määräytymisen kannalta työskentelyperuste varmistaa yhdenvertaisen kohtelun kaikkien niiden työntekijöiden välillä, joihin sovelletaan samaa lainsäädäntöä,

etuuksien perusteettoman kertymisen välttämiseksi on säädettävä ensisijaisuussäännöistä sen varalta, että oikeuksia perhe-etuuksiin kertyy toimivaltaisen valtion lainsäädännön ja perheenjäsenten asuinvaltion lainsäädännön perusteella,

kansallisten järjestelmien erityinen ja toisistaan poikkeava luonne huomioon ottaen olisi vahvistettava kansallisten järjestelmien yhteensovittamista koskevat erityiset säännöt, joissa määrätään eläkkeisiin oikeutettujen huollettavina olevien lasten sekä orpojen perusteella annettavista etuuksista ,

on tarpeen perustaa hallintotoimikunta, jossa on kunkin jäsenvaltion hallituksen edustaja; tämän toimikunnan tehtävänä on erityisesti käsitellä kaikki tämän asetuksen säännöksistä johtuvat hallinnolliset ja tulkinnalliset kysymykset sekä edistää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä,

on suotavaa koota työntekijöiden ja työnantajien edustajat neuvoa-antavaan komiteaan, joka tutkii hallintotoimikunnan käsittelemiä kysymyksiä, ja

on tarpeen antaa kansallisten lainsäädäntöjen ominaispiirteitä vastaavia erityisiä säännöksiä, jotta helpotetaan yhteensovittamista koskevien sääntöjen soveltamista,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I osasto Yleisiä säännöksiä

1 artikla (10) (15) Määritelmät

Tässä asetuksessa:

a) "palkatulla työntekijällä" ja "itsenäisellä ammatinharjoittajalla" tarkoitetaan:

i) henkilöä, joka on pakollisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella vakuutettu yhden tai useamman palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmän taikka virkamiesten erityisjärjestelmän kattaman vakuutustapahtuman varalta, (1606/98)

ii) henkilöä, joka on pakollisesti vakuutettu yhden tai useamman tässä asetuksessa tarkoitetun sosiaaliturvan alan kattaman vakuutustapahtuman varalta sosiaaliturvajärjestelmässä, joka koskee kaikkia asukkaita tai koko työssäolevaa, väestöä, jos tällainen henkilö:

– voidaan määrittää palkatuksi työntekijäksi tai itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi sen perusteella, kuinka tällainen järjestelmä on hallinnollisesti järjestetty tai rahoitettu, tai

– jollei tällaista perustetta ole, on vakuutettu joidenkin muiden liitteessä I eriteltyjen vakuutustapahtumien varalta palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien järjestelmässä, tai iii alakohdassa tarkoitetussa järjestelmässä joko pakollisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella, tai jollei kyseisessä jäsenvaltiossa ole sellaista järjestelmää, vastaa liitteessä I olevaa määritelmää;

iii) henkilöä, joka on pakollisesti vakuutettu tässä asetuksessa tarkoitettujen alojen kattaman useamman vakuutustapahtuman varalta tavallisessa sosiaaliturvajärjestelmässä, joka kattaa koko maaseutuväestön liitteessä I säädettyjen perusteiden mukaisesti;

iv) henkilöä, joka on vapaaehtoisesti vakuutettu yhden tai useamman tässä asetuksessa tarkoitetun alan kattaman vakuutustapahtuman varalta jäsenvaltion palkattuja työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia tai kaikkia asukkaita tai tiettyjä asukasryhmiä koskevassa sosiaaliturvajärjestelmässä:

– jos tällainen henkilö toimii palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, tai

– jos tällainen henkilö on aiemmin ollut pakollisesti vakuutettu saman vakuutustapahtuman varalta saman jäsenvaltion palkattuja työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevassa järjestelmässä;

b) "rajatyöntekijällä" tarkoitetaan palkattua työntekijää tai itsenäistä ammatinharjoittajaa, joka harjoittaa ammattiaan jäsenvaltion alueella ja asuu toisen jäsenvaltion alueella, johon hän palaa säännönmukaisesti päivittäin tai vähintään kerran viikossa; kuitenkin rajatyöntekijä, jonka se yritys, jossa hän tavallisesti toimii tai joka tarjoaa palveluita muualla saman tai toisen jäsenvaltion alueella, on lähettänyt muualle saman tai toisen jäsenvaltion alueella, säilyttää rajatyöntekijän aseman sen ajan, joka on enintään neljä kuukautta, vaikka hän ei voi tänä aikana palata päivittäin tai vähintään kerran viikossa asuinpaikalleen;

c) "kausityöntekijällä" tarkoitetaan palkattua työntekijää, joka menee muun kuin sen jäsenvaltion alueelle, jossa hän asuu, työskennelläkseen siellä kausiluontoisesti tämän valtion yrityksen tai työnantajan palveluksessa ajan, joka ei missään tapauksessa saa ylittää kahdeksaa kuukautta, ja joka oleskelee sanotun valtion alueella työskentelynsä ajan; kausiluontoisella työllä tarkoitetaan työtä, joka on riippuvainen kausien peräkkäisyydestä ja toistuu itsestään joka vuosi;

c a) "opiskelijalla" tarkoitetaan henkilöä, joka ei ole tässä asetuksessa tarkoitettu palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja tai heidän perheenjäsenensä taikka jälkeenjääneensä ja joka harjoittaa jäsenvaltionviranomaisten virallisesti tunnustamaan pätevyyteen johtavia opintoja tai saa tällaista ammatillista koulutusta sekä on vakuutettu yleisen sosiaaliturvajärjestelmän tai opiskelijoihin sovellettavan erityisen sosiaaliturvajärjestelmän puitteissa, (307/1999)

d) "pakolaisella" tarkoitetaan Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 allekirjoitetun pakolaisten oikeusase-maa koskevan yleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitettua henkilöä;

e) "valtiottomalla henkilöllä" tarkoitetaan New Yorkissa 28 päivänä syyskuuta 1954 allekirjoitetun valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitettua henkilöä;

f) i) "perheenjäsenellä" tarkoitetaan henkilöä, joka määritellään tai tunnustetaan perheenjäseneksi tai osoitetaan talouteen kuuluvaksi jäseneksi lainsäädännössä, jonka perusteella etuudet annetaan, tai tapauksissa, joita tarkoitetaan 22 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 31 artiklassa, sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jonka alueella tällainen henkilö asuu; kuitenkin jos sanotussa lainsäädännössä perheenjäseneksi tai talouteen kuuluvaksi henkilöksi katsotaan vain henkilö, joka asuu samassa taloudessa kuin palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja tai opiskelija, tämä edellytys katsotaan täytetyksi, jos se, jonka etua asia koskee, on pääasiallisesti riippuvainen tästä henkilöstä. Jos jäsenvaltion lainsäädännön perusteella ei perheenjäseniä voida erottaa muista sellaisista henkilöistä, joihin lainsäädäntöä sovelletaan, käsite "perheenjäsen" ymmärretään liitteen I merkityksessä; (307/1999)

ii) kuitenkin, jos kysymys on sellaisista työkyvyttömille annettavista etuuksista, jotka jäsenvaltio myöntää kaikille vaaditut edellytykset täyttäville kansalaisilleen, "perheenjäsenellä" tarkoitetaan ainakin palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan tai opiskelijan puolisoa ja alaikäisiä lapsia, samoin kuin tällaisen henkilön huollettavina olevia täysi-ikäisiä lapsia; (307/1999)

g) "jälkeenjääneellä" tarkoitetaan sen lainsäädännön mukaan jälkeenjääneeksi määriteltyä tai tunnustettua henkilöä, jonka perusteella etuudet myönnetään; jos kuitenkin sanotussa lainsäädännössä jälkeenjääneeksi katsotaan vain henkilö, joka asui samassa taloudessa vainajan kanssa, tämä edellytys katsotaan täytetyksi, jos tällainen henkilö oli pääasiallisesti riippuvainen vainajasta;

h) "asumisella" tarkoitetaan vakinaista oleskelua;

i) "oleskelulla" tarkoitetaan tilapäistä oleskelua;

j) "lainsäädännöllä" tarkoitetaan jokaisen jäsenvaltion osalta lakeja, asetuksia ja muita määräyksiä sekä kaikkia muita täytäntöönpanotoimenpiteitä, nykyisiä tai tulevia, jotka liittyvät 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin sosiaaliturvan aloihin tai järjestelmiin, tai 4 artiklan 2 a kohdassa tarkoitetuista maksuihin perustumattomista erityisetuuksista.

Käsitteeseen eivät sisälly nykyiset tai tulevat työmarkkinasopimusten määräykset riippumatta siitä, onko ne saatettu voimaan viranomaisten päätöksillä, jotka tekevät niistä pakollisia tai laajentavat niiden soveltamisalaa. Kuitenkin jos tällaisilla määräyksillä:

i) vaikutetaan edellisessä alakohdassa tarkoitettuihin lakeihin tai asetuksiin perustuvan pakollisen vakuutuksen voimaan saattamiseen; tai

ii) muodostetaan järjestelmä, jonka hallinnosta vastaa sama laitos kuin se, joka vastaa edellisessä alakohdassa tarkoitetuilla laeilla ja asetuksilla muodostettujen järjestelmien hallinnosta, käsitteen rajoitus voidaan milloin tahansa poistaa kyseisen jäsenvaltion julistuksella, jossa eritellään tämänkaltaiset järjestelmät, joihin tätä asetusta sovelletaan. Tällainen julistus annetaan tiedoksi ja julkaistaan 97 artiklan säännösten mukaisesti.

Edellisen alakohdan säännöksistä ei seuraa, että sellaiset järjestelmät, joihin sovelletaan asetusta N:o 3, suljettaisiin tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Käsitteen "lainsäädäntö" alaan eivät myöskään kuulu sellaisia itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmiä koskevat säännökset, joiden muodostaminen on jätetty asianomaisten henkilöiden oman aloitteen varaan tai joita sovelletaan vain osassa kyseisen jäsenvaltion aluetta, riippumatta siitä, ovatko viranomaiset päättäneet tehdä ne pakollisiksi tai laajentaa niiden soveltamisalaa. Kyseiset erityisjärjestelmät eritellään liitteessä II;

j a) "virkamiesten erityisjärjestelmällä" tarkoitetaan sosiaaliturvajärjestelmää, joka poikkeaa kyseisen jäsenvaltion yleisestä palkattuihin työntekijöihin sovellettavasta sosiaaliturvajärjestelmästä ja jonka piiriin kaikki virkamiehet tai virkamiehiin rinnastettavat henkilöt tai tietyt virkamiesryhmät suoraan kuuluvat, (1606/98)

k) "sosiaaliturvasopimuksella" tarkoitetaan kaikkia kahden- tai monenvälisiä järjestelyjä, jotka sitovat tai tulevat sitomaan kahta tai useampaa jäsenvaltiota yksinomaisesti ja kaikkia muita monenvälisiä järjestelyjä, jotka sitovat tai tulevat sitomaan ainakin kahta jäsenvaltiota ja yhtä tai useampia muita valtioita sosiaaliturvan alalla kaikkien 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa määriteltyjen alojen ja järjestelmien tai sellaisen osan suhteen, yhdessä kaikenlaisten sopimusten kanssa, jotka on tehty mainittujen järjestelyjen perusteella;

l) "toimivaltaisella viranomaisella" tarkoitetaan kunkin jäsenvaltion osalta ministeriä, ministereitä tai muuta vastaavaa viranomaista, joka on vastuussa sosiaaliturvajärjestelmistä koko kyseisen valtion alueella tai osassa sitä;

m) "hallintotoimikunnalla" tarkoitetaan 80 artiklassa tarkoitettua toimikuntaa;

n) "laitoksella" tarkoitetaan kunkin jäsenvaltion osalta toimielintä tai viranomaista, joka on vastuussa koko lainsäädännön tai sen osan hallinnosta;

o) "toimivaltaisella laitoksella" tarkoitetaan:

i) laitosta, jossa se, jonka etua asia koskee, on vakuutettu hakiessaan etuutta;

ii) laitosta, josta sillä, jonka etua asia koskee, on oikeus tai olisi oikeus etuuksiin, jos hän tai hänen perheenjäsenensä asuisivat sen jäsenvaltion alueella, jossa laitos sijaitsee;

iii) laitosta, jonka kysymyksessä olevan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen nimeää, tai

iv) sellaisten järjestelmien kohdalla, joissa on kysymys työnantajan vastuusta 4 artiklan 1 kohdan etuuksiin nähden, joko työnantajaa tai asiaan liittyvää vakuuttajaa, tai jos sellaista ei ole, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämää toimielintä tai viranomaista;

p) "asuinpaikan laitoksella" ja "oleskelupaikan laitoksella" tarkoitetaan vastaavasti laitosta, joka on toimivaltainen antamaan etuudet paikassa, jossa se, jonka etua asia koskee, asuu, ja laitosta, joka on toimivaltainen antamaan etuudet paikassa, jossa se, jonka etua asia koskee, oleskelee, tämän laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, tai jos tällaista laitosta ei ole, laitosta, jonka kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen nimeää;

q) "toimivaltaisella valtiolla" tarkoitetaan jäsenvaltiota, jonka alueella toimivaltainen laitos sijaitsee;

r) "vakuutuskausilla" tarkoitetaan maksukausia tai työskentelykausia tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausia, sen mukaan kuin ne on määritelty tai tunnustettu vakuutuskausiksi siinä lainsäädännössä, jonka mukaan ne on täytetty tai niitä pidetään täytettyinä, ja kaikkia kausia, joita käsitellään sellaisina, jos niitä pidetään sanotun lainsäädännön mukaan vakuutuskausia vastaavina, myös virkamiesten erityisjärjestelmän piirissä täyttyneitä kausia pidetään vakuutuskausina; (1606/98)

s) "työskentelykausilla" ja "itsenäisen ammatinharjoittamisen kausilla" tarkoitetaan kausia, jotka on sellaisiksi määritelty tai tunnustettu siinä lainsäädännössä, jonka mukaan ne on täytetty, ja kaikkia kausia, joita käsitellään sellaisina, jos niitä pidetään sanotun lainsäädännön mukaan työskentelykausia tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausia vastaavina, myös virkamiesten erityisjärjestelmän piirissä täyttyneitä kausia pidetään työskentelykausina; (1606/98)

s) a) "asumiskausilla" tarkoitetaan kausia, jotka on määritelty tai tunnustettu sellaisiksi siinä lainsäädännössä, jonka mukaan ne ovat täyttyneet tai niitä pidetään täyttyneinä;

t) "etuuksilla" ja "eläkkeellä" tarkoitetaan kaikkia etuuksia ja eläkkeitä, mukaan lukien kaikki niiden osat, jotka maksetaan julkisista varoista, arvon säilyttäviä korotuksia ja lisäavustuksia, joihin sovelletaan III osaston säännöksiä, kuten myös kertasuoritteisia etuuksia, jotka maksetaan eläkkeiden yhteydessä, ja maksujen palauttamisen muodossa annettavia rahasuorituksia:

u) i) "perhe-etuuksilla" tarkoitetaan kaikkia luontois- tai rahaetuuksia, jotka on tarkoitettu korvaamaan perhekustannuksia 4 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitetun lainsäädännön mukaisesti, lukuun ottamatta liitteessä II mainittuja erityisiä syntymä- tai adoptioavustuksia;

ii) "perheavustuksilla" tarkoitetaan yksinomaan perheenjäsenten lukumäärän ja tapauksen mukaan iän perusteella määräajoin suoritettavia rahaetuuksia;

v) "kuolemantapauksen johdosta annettavilla avustuksilla tarkoitetaan kaikkia kertasuorituksia kuolemantapauksen yhteydessä, lukuun ottamatta kertasuoritteisia etuuksia, joita tarkoitetaan t alakohdassa.

2 artikla (307/1999) Asetuksen soveltamisalaan kuuluvat henkilöt

1. Tätä asetusta sovelletaan palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja opiskelijoihin, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön piiriin ja jotka ovat jäsenvaltion kansalaisia tai jotka ovat valtiottomia henkilöitä tai pakolaisia, jotka asuvat jäsenvaltion alueella, sekä heidän perheenjäseniinsä tai jälkeenjääneisiinsä.

2. Tätä asetusta sovelletaan yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisina olleiden palkattujen työntekijöiden, itsenäisten ammatinharjoittajien ja opiskelijoiden jälkeenjääneisiin riippumatta kyseisten henkilöiden kansalaisuudesta, jos heidän jälkeenjääneensä ovat jäsenvaltion kansalaisia taikka valtiottomia henkilöitä tai pakolaisia, jotka asuvat jäsenvaltion alueella.

3 artikla Yhdenvertainen kohtelu

1. Jollei tämän asetukseen erityisistä säännöksistä muuta johdu, henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat jäsenvaltion lainsäädännön mukaan samojen velvoitteiden alaisia ja nauttivat samoja etuja kuin tämän valtion kansalaiset. (647/2005)

2. Edellä 1 kohdan säännöksiä sovelletaan oikeuteen valita sosiaaliturvalaitosten toimielinten jäsenet tai osallistua heidän nimittämiseensä, mutta niillä ei ole vaikutusta jäsenvaltion säännöksiin, jotka koskevat asianomaisten henkilöiden kelpoisuutta tai nimitystapaa näihin toimielimiin.

3. Jollei liitteen III säännöksistä muuta johdu, 7 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti voimaan jäävien sosiaaliturvasopimusten määräyksiä sovelletaan kaikkiin henkilöihin, joihin tätä asetusta sovelletaan. (647/2005)

Ks. Edilex-uutinen EYTI:n ennakkoratkaisusta ( asia C-346/05, Monique Chateignier) koskien jäsenvaltiossa tapahtuvan työskentelykauden täyttämisen asettamista työttömyyskorvauksien saamisen edellytykseksi toisen jäsenvaltion kansalaiselle.

4 artikla (10) Asiallinen ulottuvuus

1. Tätä asetusta sovelletaan kaikkeen lainsäädäntöön, joka koskee seuraavia sosiaaliturvan aloja:

a) sairaus- ja äitiysetuuksia;

b) työkyvyttömyysetuuksia, mukaan lukien ne joiden tarkoituksena on ansiokyvyn ylläpitäminen tai parantaminen;

c) vanhuusetuuksia;

d) jälkeenjääneiden etuuksia;

e) työtapaturma- ja ammattitautietuuksia;

f) kuolemantapauksen johdosta annettavia avustuksia;

g) työttömyysetuuksia;

h) perhe-etuuksia.

2. Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin yleisiin ja erityisiin sosiaaliturvajärjestelmiin riippumatta siitä, ovatko ne maksuihin perustuvia vai maksuihin perustumattomia, sekä järjestelmiin, jotka koskevat työnantajan tai laivanvarustajan vastuuta, kun kysymys on 1 kohdassa tarkoitetuista etuuksista.

2 a. Tätä artiklaa sovelletaan maksuihin perustumattomiin rahallisiin erityisetuuksiin, jotka annetaan sellaisen lainsäädännön mukaan, jolla on henkilöllisen soveltamisalansa, tavoitteidensa ja/tai oikeutta koskevien edellytysten vuoksi sekä 1 kohdassa tarkoitetun sosiaaliturvalainsäädännön että sosiaalihuollon piirteitä.

Maksuihin perustumattomat rahalliset erityisetuudet ovat etuuksia,

a) jotka on tarkoitettu

i) antamaan lisä-, korvaavaa tai täydentävää turvaa sellaista tapahtumaa vastaan, joka kuuluu 1 kohdassa tarkoitettuihin sosiaaliturvan aloihin, ja jotka takaavat asianomaisille henkilöille vähimmäistoimeentulon ottaen huomioon taloudellinen ja sosiaalinen tilanne kyseisessä jäsenvaltiossa;

tai

ii) vain vammaisten erityistä suojelemista varten ja jotka liittyvät läheisesti kyseisen henkilön sosiaaliseen ympäristöön kyseisessä jäsenvaltiossa;

ja

b) joiden rahoitus saadaan yksinomaan pakollisesta verotuksesta, joka on tarkoitettu kattamaan yleiset julkiset menot, ja joiden myöntämis- ja laskentaedellytykset eivät riipu mistään etuudensaajan osalta suoritettavasta maksusta. Maksuihin perustuvan etuuden lisänä myönnettäviä etuuksia ei kuitenkaan katsota maksuihin perustuviksi etuuksiksi yksinomaan tästä syystä;

ja

c) jotka on lueteltu liitteessä II a.

(647/2005)

2 b. Tätä asetusta ei sovelleta niihin jäsenvaltion lainsäädännön maksuihin perustumattomia erityisetuuksia koskeviin säännöksin, joita tarkoitetaan liitteessä II olevassa III jaksossa ja joita sovelletaan vain osassa valtion aluetta.

3. Tämän asetuksen III osaston säännökset eivät kuitenkaan vaikuta jäsenvaltion säännöksiin, jotka koskevat laivanvarustajan vastuuta.

4. Tätä asetusta ei sovelleta sosiaalihuoltoon ja lääkinnälliseen huoltoon, sodan tai sen seurauksien uhrien etuusjärjestelmiin. (1606/98)

5 artikla (10) Jäsenvaltioiden julistukset tämän asetuksen soveltamisalasta

Jäsenvaltioiden on täsmennettävä 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu lainsäädäntö ja järjestelmät, 4 artiklan 2 a kohdassa tarkoitetut maksuihin perustumattomat erityisetuudet, 50 artiklassa tarkoitetut vähimmäisetuudet ja 77 ja 78 artiklassa tarkoitetut etuudet julistuksilla, jotka annetaan tiedoksi ja julkaistaan 97 artiklan mukaisesti.

6 artikla Tämän asetuksen korvaamat sosiaaliturvasopimukset

Jollei 7 ja 8 artiklan sekä 46 artiklan 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, tällä asetuksella korvataan sen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden ja asioiden osalta kaikkien sosiaaliturvasopimusten määräykset, jotka sitovat;

a) yksinomaan kahta tai useampaa jäsenvaltiota; tai

b) ainakin kahta jäsenvaltiota ja yhtä tai useampaa muuta valtiota, jos kysymyksessä olevien tapausten ratkaiseminen ei koske viimeksi mainittujen valtioiden laitoksia.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 5 artikla.

7 artikla (7) Kansainväliset määräykset, joihin tämä asetus ei vaikuta

1. Tällä asetuksella ei vaikuteta velvoitteisiin, jotka syntyvät:

a) kansainvälisen työjärjestön sopimuksista, jotka yhden tai useamman jäsenvaltion ratifioitua ne ovat tulleet voimaan; ja

b) Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden 11 päivänä joulukuuta 1953 tekemistä Euroopan väliaikaisista sosiaaliturvasopimuksista.

2. Sen estämättä, mitä 6 artiklassa säädetään, sovelletaan edelleen:

a) Reinin laivurien sosiaaliturvaa koskevien 27 päivänä heinäkuuta 1950 ja 30 päivänä marraskuuta 1979 tehtyjen sopimusten määräykset;

b) kansainvälisen kuljetusliikenteen työntekijöiden sosiaaliturvaa koskevan 9 päivänä heinäkuuta 1956 tehdyn Euroopan sopimuksen määräyksiä, ja

c) jäsenvaltioiden jo ennen tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivää tekemien tiettyjen sosiaaliturvasopimusten määräykset, mikäli ne ovat etuudensaajien kannalta edullisempia tai jos ne johtuvat tietyistä historiallisista olosuhteista ja niiden vaikutus on ajallisesti rajoitettu, jos ne ilmoitetaan liitteessä III. (647/2005)

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 5 artikla.

8 artikla Sopimusten tekeminen jäsenvaltioiden välillä

1. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio voivat tarpeen mukaan tehdä toistensa kanssa sopimuksia, jotka ovat tämän asetuksen periaatteiden ja hengen mukaisia.

2. Kukin jäsenvaltio antaa 97 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti tiedoksi kaikki toisen jäsenvaltion kanssa 1 kohdan säännösten mukaisesti tehdyt sopimukset.

9 artikla Vapaaehtoinen tai valinnainen jatkuva vakuutus

1. Jäsenvaltion säännöksiä, joiden mukaan vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen edellytyksenä on asuminen tämän valtion alueella, ei sovelleta henkilöihin, jotka asuvat toisen jäsenvaltion alueella, edellyttäen, että he ovat joskus heidän ollessaan aiemmin työelämässä olleet palkattuina työntekijöinä tai itsenäisinä ammatinharjoittajina ensiksi mainitun valtion lainsäädännön alaisia.

2. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen edellytyksenä on vakuutuskausien täyttyminen, vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, on otettava huomioon tarvittavassa määrin ikään kuin ne olisi täytetty ensiksi mainitun valtion lainsäädännön mukaan.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 6 artikla.

9 a artikla (647/2005) Viitekauden pidentäminen

Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuutta koskevan oikeuden tunnustaminen edellyttää vähimmäisvakuutuskauden täyttymistä tiettynä aikana ennen vakuutustapahtumaa, jota vastaan vakuutus on otettu (viitekausi), ja jos edellä mainittu lainsäädäntö edellyttää, että kaudet, joiden aikana etuuksia on myönnetty tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, tai kaudet, jotka on tarkoitettu lasten kasvattamiseen tämän jäsenvaltion alueella, johtavat viitekauden pidentämiseen, kaudet, joiden aikana työkyvyttömyyseläkkeitä tai vanhuuseläkkeitä tai sairausetuuksia, työttömyysetuuksia tai työtapaturmaetuuksia tai ammattitautietuuksia on myönnetty toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ja kaudet, jotka on tarkoitettu lasten kasvattamiseen toisen jäsenvaltion alueella, johtavat samoin edellä sanotun viitekauden pidentämiseen.

10 artikla Asumista koskevasta edellytyksestä luopuminen – Pakollisen vakuutuksen vaikutus maksujen palauttamiseen

1. Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, työkyvyttömyys-, vanhuus- tai jälkeenjääneiden rahaetuuksia, työtapaturma- tai ammattitautieläkkeitä ja kuolemantapauksen johdosta annettavia avustuksia, joihin on saavutettu oikeus yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ei saa vähentää, muuttaa, keskeyttää, peruuttaa tai takavarikoida sen vuoksi, että etuuden saaja asuu muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jossa maksamisesta vastuussa oleva laitos sijaitsee.

Edellä olevaa alakohtaa sovelletaan myös kertasuoritteisiin etuuksiin, jotka myönnetään leskeneläkkeeseen oikeutetun jälkeenjääneen puolison avioituessa uudelleen.

2. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan maksujen palauttamisen edellytyksenä on, että se, jonka etua asia koskee, on lakannut olemasta pakollisesti vakuutettu, tätä edellytystä ei katsota täyttyneeksi niin kauan kuin se, jonka etua asia koskee, on pakollisesti vakuutettu toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan. (307/1999)

10 a artikla (10) Maksuihin perustumattomat erityisetuudet

1. Edellä 10 artiklan ja III osaston säännöksiä ei sovelleta 4 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettuihin erityisiin maksuihin perustumattomiin rahaetuuksiin. Henkilöille, joihin tätä asetusta sovelletaan, myönnetään näitä etuuksia yksinomaan sen jäsenvaltion alueella, jossa he asuvat, ja kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, edellyttäen että nämä etuudet on lueteltu liitteessä II a. Etuudet myöntää asuinpaikan laitos omalla kustannuksellaan. (647/2005)

2. Sen jäsenvaltion vakuutuslaitos, jonka lainsäädännön mukaan 1 kohdassa tarkoitettua etuutta koskevan oikeuden saavuttamiseksi edellytetään työskentely-, yrittäjä- tai asumiskausien täyttymistä, ottaa tarpeellisessa määrin huomioon työskentely-, yrittäjä- ja asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion alueella, ikään kuin ne olisivat ensiksi mainitun jäsenvaltion alueella täyttyneitä kausia.

3. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan 1 kohdassa tarkoitetun lisänä myönnettävän etuuden saavuttamiseksi edellytetään jonkin 4 artiklan 1 kohdan a–h alakohdassa mainitun etuuden saamista, eikä sovellettavan lainsäädännön mukaan tällaisen etuuden suorittamiseen ole velvollisuutta, toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla myönnettyä vastaavaa etuutta pidetään ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan myönnettynä etuutena, kun kysymys on oikeudesta lisään.

4. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan 1 kohdassa tarkoitetun vammais- tai työkyvyttömyysetuuden saamiseksi edellytetään, että vammaisuus tai työkyvyttömyys todettiin ensimmäisen kerran tämän jäsenvaltion alueella, tämä edellytys katsotaan täyttyneeksi, jos vammaisuus tai työkyvyttömyys todettiin ensimmäisen kerran jonkin toisen jäsenvaltion alueella.

11 artikla Etuuksien arvon säilyttäminen

Jäsenvaltion lainsäädännössä määrättyjä arvon säilyttämistä koskevia sääntöjä sovelletaan tämän lainsäädännön mukaan suoritettaviin etuuksiin ottaen huomioon tämän asetuksen säännökset.

12 artikla (9) (11) Etuuksien päällekkäisyyden estäminen

1. Tällä asetuksella ei anneta eikä pysytetä oikeutta useisiin samanlaisiin etuuksiin yhden ja saman pakollisen vakuutuskauden perusteella. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta työkyvyttömyyden, vanhuuden, kuoleman (eläkkeet) eikä ammattitaudin perusteella suoritettuihin etuuksiin, jotka kahden tai useamman jäsenvaltion laitokset ovat myöntäneet 41 artiklan, 43 artiklan 2 ja 3 kohdan, 46, 50 ja 51 artiklan tai 60 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

2. Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia jäsenvaltion lainsäädännön säännöksiä voidaan soveltaa muiden sosiaaliturvaetuuksien ollessa päällekkäisiä tai muun tulon vuoksi, vaikka tällaiset etuudet saavutettiin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai tällainen tulo ansaittiin toisen jäsenvaltion alueella.

3. Jäsenvaltion säännöksiä etuuden vähentämiseksi, keskeyttämiseksi tai peruuttamiseksi tapauksessa, jonka työkyvyttömyysetuuksia tai ennenaikaisia vanhuus-etuuksia saava henkilö harjoittaa ammatillista toimintaa, voidaan soveltaa tällaisen henkilön vahingoksi, vaikka hän harjoittaa toimintaansa toisen jäsenvaltion alueella.

4. Alankomaiden lainsäädännön mukaan maksettavaa työkyvyttömyyseläkettä voidaan sellaisessa tapauksessa, jossa alankomaalainen laitos on velvollinen 57 artiklan 5 kohdan tai 60 artiklan 2 kohdan b alakohdan säännösten mukaan osallistumaan myös toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti myönnettyjen ammattitaudin korvausten kustannusten korvaamiseen, vähentää sellaisen toisen jäsenvaltion laitoksen maksamalla määrällä, joka on vastuussa ammattitaudin korvauksen myöntämisestä.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 7–10 a artiklat.

II osasto Sovellettava lainsäädäntö

13 artikla (9) Yleiset säännöt

1. Jollei 14 c tai 14 f artiklasta muuta johdu, henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia. Tämä lainsäädäntö määrätään tämän osaston säännösten mukaisesti. (1606/98)

2. Jollei 14–17 artiklasta muuta johdu:

a) jäsenvaltion alueella työskentelevä henkilö on tämän valtion lainsäädännön alainen, vaikka hän asuu toisen jäsenvaltion alueella ja vaikka hänen työnantajanaan toimivan yrityksen tai yksityisen henkilön kotipaikka on toisen jäsenvaltion alueella;

b) jäsenvaltion alueella itsenäisenä ammatinharjoittajana toimiva henkilö on tämän jäsenvaltion lainsäädännön alainen, vaikka hän asuu toisen jäsenvaltion alueella;

c) jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella työskentelevä henkilö on tämän valtion lainsäädännön alainen;

d) virkamiehet ja sellaisina pidettävät henkilöt ovat sen jäsenvaltion lainsäädännön alaisia, johon heidän työnantajanaan toimiva hallinto kuuluu;

e) jäsenvaltion asevoimien palvelukseen tai siviilipalvelukseen kutsuttu tai uudelleen kutsuttu henkilö on tämän valtion lainsäädännön alainen. Jos tämän lainsäädännön mukaan oikeus riippuu vakuutuskausien täyttymisestä ennen tällaiseen ase- tai siviilipalvelukseen astumista tai siitä vapautumisen jälkeen, minkä tahansa muun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet otetaan huomioon tarpeellisessa määrin, samalla tavoin, kuin jos ne olisivat ensiksi mainitun valtion lainsäädännön mukaan täyttyneitä vakuutuskausia. Asevoimien palvelukseen tai siviilipalvelukseen kutsuttu tai uudelleen kutsuttu palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja säilyttää palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan aseman;

f) henkilö, johon jäsenvaltion lainsäädäntöä lakataan soveltamasta ilman, että toisen jäsenvaltion lainsäädäntö tulee sovellettavaksi häneen jonkin tämän kohdan edellä olevassa alakohdassa säädetyn säännön mukaisesti taikka jonkin artikloissa 14–17 säädetyn poikkeuksen tai erityissäännöksen perusteella, kuuluu sen jäsenvaltion lainsäädännön piiriin, jonka alueella hän asuu, yksinomaan tämän lainsäädännön määräysten mukaisesti.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 10 b–14 artiklat.

14 artikla Palkatussa työssä olevia muita henkilöitä kuin merimiehiä koskevat erityissäännöt

Edellä 13 artiklan 2 kohdan a alakohdassa olevaa sääntöä sovelletaan ottaen huomioon seuraavat poikkeukset ja olot:

1) a) Jäsenvaltion alueella toimivan yrityksen palveluksessa tavallisesti työskentelevään henkilöön, jonka tämä yritys lähettää toisen jäsenvaltion alueelle suorittamaan siellä työtä tämän yrityksen palveluksessa, sovelletaan edelleen ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädäntöä edellyttäen, että tämän työskentelyn arvioitu kesto ei ole enempää kuin 12 kuukautta ja että häntä ei lähetetä korvaamaan toista työntekijää, jonka komennus on päättynyt.

b) Jos tehtävän työn kesto ennalta arvaamattomista syistä on alun perin arvioitua pidempi ja on pidempi kuin 12 kuukautta, ensiksi mainitun valtion lainsäädäntöä sovelletaan edelleen työn päättymiseen saakka edellyttäen, että sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jonka alueelle kysymyksessä oleva henkilö on lähetetty, tai tämän viranomaisen nimeämä toimielin, antaa siihen suostumuksensa; tällaista suostumusta on pyydettävä ennen alkuperäisen 12 kuukauden kauden päättymistä. Tällaista suostumusta ei kuitenkaan voida antaa kaudeksi, joka on pidempi kuin 12 kuukautta.

2) Kahden tai useamman jäsenvaltion alueella tavallisesti työskentelevään henkilöön sovelletaan seuraavalla tavalla määrättyä lainsäädäntöä:

a) Matkustavan tai lentävän henkilökunnan jäsen yrityksessä, joka toisen lukuun tai omaan lukuunsa harjoittaa kansainvälistä liikennettä kuljettaen matkustajia tai tavaraa rautateitse, maanteitse, lentoteitse tai sisävesitse ja jolla on kotipaikka jäsenvaltion alueella, on viimeksi mainitun valtion lainsäädännön alainen seuraavin rajoituksin:

i) jos kysymyksessä olevalla yrityksellä on sivutoimipaikka tai pysyvä edustusto muun jäsenvaltion alueella kuin sen, missä sillä on kotipaikka, tällaisen sivutoimipaikan tai pysyvän edustuston palveluksessa oleva henkilö on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella tällainen sivutoimipaikka tai pysyvä edustusto sijaitsee; tai

ii) jos henkilö pääasiallisesti työskentelee sen jäsenvaltion alueella, jossa hän asuu, hän on tämän valtion lainsäädännön alainen, vaikka yrityksen, jonka palveluksessa hän on, kotipaikka ei ole tällä alueella eikä sillä ole siellä sivutoimipaikkaa eikä pysyvää edustustoa;

b) Muu kuin a alakohdassa tarkoitettu henkilö on

i) sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hän asuu, jos hän harjoittaa toimintaansa osittain tällä alueella tai jos hän työskentelee useille yrityksille tai useille työnantajille, joiden kotipaikat ovat eri jäsenvaltioiden alueella; tai

ii) sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hänet työllistävän yrityksen tai henkilön kotipaikka sijaitsee, jos hän ei asu minkään sellaisen jäsenvaltion alueella, joissa hän harjoittaa toimintaansa.

3) Henkilöön, joka työskentelee jäsenvaltion alueella sellaisessa yrityksessä, jonka kotipaikka on toisen jäsenvaltion alueella ja joka toimii näiden valtioiden yhteisen rajan kummallakin puolella, sovelletaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jonka alueella yrityksen kotipaikka on.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 10 b–14 artiklat.

Ks. Edilex-uutinen EUT:n ennakkoratkaisusta ( asia C-620/15, A-Rosa Flussschiff), jonka mukaan toisen maan antama lähetetyn työntekijän todistus sitoo silloinkin, vaikka asianomaisen työntekijän työskentelyä koskevat olosuhteet eivät kuulu 14 artiklan 2 kohdan a alakohdan asialliseen soveltamisalaan.

14 a artikla Muita itsenäisiä ammatinharjoittajia kuin merenkulkijoita koskevat erityissäännöt

Edellä 13 artiklan 2 kohdan b alakohtaa sovelletaan ottaen huomioon seuraavat poikkeukset ja olot:

1) a) Jäsenvaltion alueella tavallisesti toimivaan itsenäiseen ammatinharjoittajaan, joka suorittaa työnsä toisen jäsenvaltion alueella, sovelletaan edelleen ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädäntöä edellyttäen, että työn arvioitu kesto ei ole enempää kuin 12 kuukautta.

b) Jos tehtävän työn kesto ennalta arvaamattomista syistä on alunperin arvioitua pidempi ja pidempi kuin 12 kuukautta, ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädäntöä sovelletaan edelleen tällaisen työn päättymisen saakka edellyttäen, että sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jonka alueelle se, jonka etua asia koskee, on tullut kysymyksessä olevaa työtä tekemään, tai tämän viranomaisen nimeämä toimielin, antaa siihen suostumuksensa; tällaista suostumusta on pyydettävä ennen alkuperäisen 12 kuukauden kauden päättymistä. Tällaista suostumusta ei kuitenkaan voida antaa kaudeksi, joka on pidempi kuin 12 kuukautta.

2) Tavallisesti kahden tai useamman jäsenvaltion alueella toimiva itsenäinen ammatinharjoittaja on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hän asuu, jos hän harjoittaa osaa toiminnastaan tämän jäsenvaltion alueella. Jos hän ei harjoita toimintaansa lainkaan sen jäsenvaltion alueella, jossa hän asuu, hän on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hän harjoittaa pääosaa toiminnastaan. Perusteet pääasiallisen toiminnan määrittämiseksi säädetään 98 artiklassa tarkoitetussa asetuksessa.

3) Henkilö, joka toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana yrityksessä, jonka kotipaikka on jäsenvaltion alueella ja joka toimii kummallakin puolella kahden jäsenvaltion välistä rajaa, on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella yrityksellä on kotipaikka.

4) Jos sen lainsäädännön mukaan, jonka alainen henkilön pitäisi 2 tai 3 kohdan mukaisesti olla, tällaisella henkilöllä ei ole mahdollisuutta edes vapaaehtoisella perusteella liittyä eläkejärjestelmään, se, jonka etua asia koskee, on sellaisen toisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jota sovellettaisiin häneen riippumatta näistä nimenomaisista säännöksistä tai määräyksistä, tai jos tällä tavalla häneen sovellettaisiin kahta tai useampaa lainsäädäntöä, sen lainsäädännön alainen, joka määräytyy kyseisten jäsenvaltioiden tai niiden toimivaltaisten viranomaisten yhteisellä sopimuksella.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 10 b–14 artiklat.

14 b artikla Merenkulkijoihin sovellettavat erityissäännöt

Edellä 13 artiklan 2 kohdan c alakohdassa olevaa sääntöä sovelletaan ottaen huomioon seuraavat poikkeukset ja seikat:

1) Jäsenvaltion alueella toimivassa yrityksessä tai jäsenvaltion lippua käyttävällä aluksella tavallisesti työskentelevä henkilö, jonka tämä yritys on lähettänyt toisen valtion lippua käyttävälle alukselle suorittamaan siellä työtä tälle yritykselle, on 14 artiklan 1 kohdassa säädetyin edellytyksin edelleen ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön alainen.

2) Henkilö, joka tavallisesti toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana joko jäsenvaltion alueella tai jäsenvaltion lippua käyttävällä aluksella ja joka harjoittaa toimintaa omaan lukuunsa toisen jäsenvaltion lippua käyttävällä aluksella, on 14 a artiklan 1 kohdassa säädetyin edellytyksin edelleen ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön alainen.

3) Henkilö, joka ei normaalisti työskentele merellä ja joka työskentelee jäsenvaltion aluevesillä tai satamassa toisen jäsenvaltion lippua näillä aluevesillä tai tässä satamassa käyttävällä aluksella, mutta ei ole tämän aluksen miehistön jäsen, on ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön alainen.

4) Jäsenvaltion lippua käyttävällä aluksella työskentelevä henkilö, jonka työstä maksaa korvauksen yritys tai henkilö, jonka kotipaikka on toisen jäsenvaltion alueella, on viimeksi mainitun valtion lainsäädännön alainen, jos hän asuu tämän valtion alueella; korvauksen maksava yritys tai henkilö katsotaan työnantajaksi mainittua lainsäädäntöä sovellettaessa.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 10 b–14 artiklat.

14 c artikla (5) Samanaikaisesti yhden jäsenvaltion alueella palkatussa työssä olevia ja toisen jäsenvaltion alueella itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivia henkilöitä koskevat erityissäännökset

Henkilö, joka samanaikaisesti on palkatussa työssä jäsenvaltion alueella ja toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana toisen jäsenvaltion alueella, on:

a) jollei b alakohdasta muuta johdu, sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hän toimii palkatussa työssä tai jos hän harjoittaa tällaista toimintaa kahden tai useamman jäsenvaltion alueella, 14 artiklan 2 tai 3 kohdan säännösten mukaisesti määräytyvän lainsäädännön alainen;

b) liitteessä VII mainituissa tapauksissa:

– sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hän toimii palkatussa työssä, jolloin tämä lainsäädäntö määräytyy 14 artiklan 2 tai 3 kohdan säännösten mukaisesti, jos hän harjoittaa tällaista toimintaa kahden tai useamman jäsenvaltion alueella, ja

– sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hän toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana, jolloin tämä lainsäädäntö määräytyy 14 a artiklan 2, 3 tai 4 kohdan mukaisesti, jos hän harjoittaa tällaista toimintaa kahden tai useamman jäsenvaltion alueella.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 10 b–14 artiklat.

14 d artikla (5) Erinäisiä säännöksiä

1. Edellä 14 artiklan 2 ja 3 kohdassa, 14 a artiklan, 2, 3 ja 4 kohdassa, 14 c artiklan a alakohdassa ja 14 e artiklassa tarkoitettua henkilöä kohdellaan sen lainsäädännön soveltamisen osalta, joka määräytyy näiden säännösten mukaisesti, niin kuin hän harjoittaisi kaikkea ammatillista toimintaansa kyseisen jäsenvaltion alueella. (1606/98)

2. Edellä 14 c artiklan b alakohdassa tarkoitettua henkilöä kohdellaan määritettäessä itsenäiseltä ammatinharjoittajalta perittävien maksujen määrää sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jonka alueella hän toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana, niin kuin hän toimisi palkatussa työssään kyseisen jäsenvaltion alueella.

3. Sen jäsenvaltion säännöksiä, jonka mukaan ammatillista toimintaa harjoittava eläkkeen saaja ei ole pakollisesti vakuutettu tällaisen toiminnan osalta, sovelletaan myös eläkkeen saajaan, jonka oikeus eläkkeeseen on saavutettu toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jollei se, jonka etua asia koskee, nimenomaisesti pyydä saada kuulua järjestelmään tekemällä hakemuksen ensiksi mainitun jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämälle ja 98 artiklassa tarkoitetun asetuksen liitteessä 10 mainitulle laitokselle.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 10 b–14 artiklat.

14 e artikla (1606/98) Sellaisia henkilöitä koskevat erityissäännöt, jotka on vakuutettu virkamiesten erityisjärjestelmässä ja jotka samanaikaisesti työskentelevät palkattuina työntekijöinä ja/tai itsenäisinä ammatinharjoittajina yhden tai useamman muun jäsenvaltion alueella

Henkilö, joka työskentelee samanaikaisesti virkamiehenä tai häneen rinnastettavana henkilönä ja on vakuutettu virkamiesten erityisjärjestelmässä yhdessä jäsenvaltiossa ja joka työskentelee työntekijänä ja/tai palkattuna työntekijänä yhden tai useamman muun jäsenvaltion alueella, on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jossa hän on vakuutettuna virkamiesten erityisjärjestelmässä.

14 f artikla (1606/98) Sellaisia henkilöitä koskevat erityissäännöt, jotka työskentelevät samanaikaisesti useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa ja jotka on vakuutettu erityisjärjestelmässä yhdessä näistä valtioista

Henkilö, joka työskentelee samanaikaisesti kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa virkamiehenä tai häneen rinnastettavana henkilönä ja on vakuutettu virkamiesten erityisjärjestelmässä ainakin yhdessä kyseisistä jäsenvaltioista, on kunkin kyseessä olevan jäsenvaltion lainsäädännön alainen.

15 artikla Vapaaehtoista tai valinnaista jatkuvaa vakuutusta koskevat säännöt

1. Edellä 13–14 d artiklaa ei sovelleta vapaaehtoiseen vakuutukseen tai valinnaiseen jatkuvaan vakuutukseen, jollei jonkin 4 artiklassa tarkoitetun alan osalta jossakin jäsenvaltiossa ole ainoastaan vapaaehtoinen vakuutusjärjestelmä.

2. Jos kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön soveltamisesta seuraa vakuutuksen päällekkäisyys:

– pakollisen vakuutusjärjestelmän ja yhden tai useamman vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutusjärjestelmän välillä se, jonka etua asia koskee, kuuluu yksinomaan pakolliseen vakuutusjärjestelmään, tai

– kahden tai useamman vapaaehtoisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutusjärjestelmän välillä se, jonka etua asia koskee, voi liittyä vain vapaaehtoiseen tai valinnaiseen jatkuvaan vakuutusjärjestelmään, jonka hän on valinnut.

3. Kuitenkin, kun kysymys on työkyvyttömyydestä, vanhuudesta ja kuolemantapauksesta (eläkkeet), se, jonka etua asia koskee, voi liittyä jäsenvaltion vapaaehtoisen tai valinnaiseen jatkuvaan vakuutusjärjestelmään, vaikka häneen sovelletaan pakollisesti toisen jäsenvaltion lainsäädäntöä niiltä osin kuin ensiksi mainittu jäsenvaltion nimenomaisesti tai epäsuorasti hyväksyy tällaisen päällekkäisyyden.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 10 b–14 artiklat.

16 artikla Diplomaattisten tai konsuliedustustojen palveluksessa olevia henkilöitä ja Euroopan yhteisöjen avustavaa henkilökuntaa koskevat erityissäännöt

1. Edellä 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan säännöksiä sovelletaan henkilöihin, jotka työskentelevät diplomaattisissa tai konsuliedustustoissa ja tällaisen edustuston virkamiesten henkilökohtaisina palvelijoina.

2. Kuitenkin sellaiset 1 kohdassa tarkoitetut työntekijät, jotka ovat valtuuttavan tai lähettävän jäsenvaltion kansalaisia, voivat valita, sovelletaanko heihin tämän valtion lainsäädäntöä. Tällainen valintaoikeus voidaan uudistaa jokaisen kalenterivuoden päättyessä, eikä sillä ole takautuvaa vaikutusta.

3. Euroopan yhteisöjen avustava henkilökunta voi valita, sovelletaanko heihin sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jonka alueella he työskentelevät, sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jota heihin viimeksi sovellettiin, tai sen valtion lainsäädäntöä, jonka kansalaisia he ovat, kun kysymys on muista kuin sellaisiin perheavustuksiin liittyvistä säännöksistä, joiden myöntäminen määräytyy tällaiseen henkilökuntaan sovellettavien työskentelyehtojen mukaisesti. Tämä valintaoikeus, jota voidaan käyttää vain kerran, tulee voimaan työsuhteen alkamispäivästä.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 10 b–14 artiklat.

17 artikla (9) Poikkeukset 13–16 artiklaan

Kaksi tai useampi jäsenvaltio, näiden valtioiden toimivaltaiset viranomaiset tai näiden viranomaisten nimeämät toimielimet voivat yhteisellä sopimuksella määrätä poikkeuksista 13–16 artiklan määräyksiin tiettyjen henkilöryhmien tai tiettyjen henkilöiden eduksi.

17 a artikla (9) Kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan eläkettä saavia henkilöltä koskevat erityissäännökset

Henkilö, joka saa eläkettä yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai eläkkeitä kahden tai useamman jäsenvaltion alueella, voi pyynnöstään tulla suljetuksi viimeksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön piiristä edellyttäen, että hän ei kuulu tämän lainsäädännön piiriin ammatillisen toiminnan vuoksi.

III osasto Eri etuusryhmiä koskevia erityissäännöksiä

1 luku Sairaus ja äitiys

1 jakso Yhteisiä säännöksiä

18 artikla Vakuutus-, työskentely- tai asumiskausien yhteenlaskeminen

1. Sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädännön mukaan etuuksia koskevan oikeuden saavuttamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi edellytetään vakuutus-, työskentely- tai asumiskausien täyttymistä, ottaa tarpeellisessa määrin huomioon vakuutus-, työskentely- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ikään kuin nämä kaudet olisivat täyttyneet sen soveltaman lainsäädännön mukaan.

2. Edellä 1 kohdan säännöksiä sovelletaan kausityöntekijöihin myös sellaisten ennen vakuutuksen katkeamista olevien kausien osalta, jotka ylittävät toimivaltaisen valtion lainsäädännön salliman kauden, edellyttäen kuitenkin, että se, jonka etua asia koskee, ei ole lakannut olemasta vakuutettu yli neljän kuukauden ajaksi.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 16 artikla.

2 jakso Palkatut työntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat sekä heidän perheenjäsenensä

19 artikla Asuminen muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa – Yleisiä sääntöjä

1. Palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka asuu muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella ja joka täyttää toimivaltaisen valtion lainsäädännössä asetetut edellytykset etuuksien saamiseksi ottaen tarpeen mukaan huomioon 18 artiklan säännökset, saa asuinvaltiossaan:

a) toimivaltaisen laitoksen puolesta luontoisetuudet asuinpaikan laitoksesta tämän laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti ikään kuin hänet olisi vakuutettu siinä; ja

b) rahaetuudet toimivaltaisesta laitoksesta sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti. Kuitenkin toimivaltaisen laitoksen ja asuinpaikan laitoksen välisellä sopimuksella tällaiset etuudet voidaan maksaa viimeksi mainitusta laitoksesta ensiksi mainitun puolesta, toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti perheenjäseniin, jotka asuvat muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella, sikäli kuin heillä ei ole oikeutta tällaisiin etuuksiin sen valtion lainsäädännön mukaan, jonka alueella he asuvat.

Jos perheenjäsenet asuvat sellaisen jäsenvaltion alueella, jonka lainsäädännön mukaan oikeus saada luontoisetuuksia ei edellytä vakuutusta tai työskentelyä, heidän saamiaan luontoisetuuksia pidetään sen laitoksen puolesta suoritettuina, jossa palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on vakuutettu, paitsi jos puoliso tai lapsista huolehtiva henkilö harjoittaa ammattia mainitun jäsenvaltion alueella.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 17 ja 18 artiklat.

Ks. Edilex-uutinen EYTI:n ennakkoratkaisusta ( asia C-286/03, Silvia Hosse vastaan Land Salzburg) koskien siirtotyöläisten sosiaaliturvaa.

20 artikla Rajatyöntekijät ja heidän perheenjäsenensä – Erityissääntöjä

Rajatyöntekijä voi myös saada etuuksia toimivaltaisen valtion alueella. Tällaiset etuudet antaa toimivaltainen laitos tämän valtion lainsäädännön mukaisesti, niin kuin se, jonka etua asia koskee, asuisi tässä valtiossa. Hänen perheenjäsenensä voivat saada etuuksia samoin edellytyksin; kuitenkin tällaisten etuuksien saaminen, kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta, edellyttää kyseisten valtioiden tai näiden valtioiden toimivaltaisten viranomaisten välistä sopimusta tai, jollei sellaista ole, toimivaltaisen laitoksen etukäteen antamaa valtuutusta.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 19 artikla.

21 artikla Toimivaltaisessa valtiossa oleskelu tai asuinpaikan muuttaminen sinne

1. Edellä 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka oleskelee toimivaltaisen valtion alueella, saa etuudet tämän valtion lainsäädännön mukaisesti ikään kuin hän asuisi siellä, vaikka hän on jo saanut etuuksia samasta sairaus- tai äitiystapauksesta ennen oleskeluaan.

2. Edellä 1 kohta sovelletaan vastaavasti 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin perheenjäseniin.

Kuitenkin jos viimeksi mainitut henkilöt asuvat muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jonka alueella palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja asuu, luontoisetuudet antaa oleskelupaikan laitos niiden, joiden etua asia koskee, asuinpaikan laitoksen puolesta.

3. Edellä 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta rajatyöntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä.

4. Palkattu työntekijä ja itsenäinen ammatinharjoittaja sekä hänen 19 artiklassa tarkoitetut perheenjäsenensä, jotka muuttavat toimivaltaisen valtion alueelle asumaan, saavat etuudet tämän valtion lainsäädännön mukaan, vaikka he ovat jo saaneet etuuksia samasta sairaus- tai äitiystapauksesta ennen asuinpaikan muuttamista.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 19 a artikla.

22 artikla Oleskelu toimivaltaisen valtion ulkopuolella – Paluu tai asuinpaikan muuttaminen toiseen jäsenvaltioon sairauden tai äitiyden aikana – Tarve mennä toiseen jäsenvaltioon tarkoituksena saada asianmukaista hoitoa

1. Palkatulla työntekijällä tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla, joka täyttää toimivaltaisen valtion lainsäädännössä asetetut edellytykset oikeuden saamiseksi etuuksiin, ottaen tarpeen mukaan huomioon 18 artiklan säännökset; ja:

a) jonka tila edellyttää toisen jäsenvaltion alueella oleskelun aikana lääketieteellisistä syistä välttämättömiksi tulevia luontoisetuuksia ottaen huomioon etuuksien luonne ja oleskelun ennakoitu kesto; (631/2004)

b) joka, sen jälkeen kun hän on saanut oikeuden toimivaltaiselta laitokselta veloitettaviin etuuksiin, on saanut tältä laitokselta luvan palata sen jäsenvaltion alueelle, jossa hän asuu, tai muuttaa asuinpaikkansa toisen jäsenvaltion alueelle; taikka

c) jolle toimivaltainen laitos on antanut luvan mennä toisen jäsenvaltion alueelle saamaan siellä hänen tilansa kannalta aiheellista hoitoa,

on oikeus:

i) toimivaltaisen laitoksen puolesta annettaviin luontoisetuuksiin oleskelu- tai asuinpaikan laitoksesta, sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, ikään kuin hänet olisi vakuutettu siinä; sen kauden pituus, jonka aikana etuuksia annetaan, määrätään kuitenkin toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti;

ii) rahaetuuksiin toimivaltaisesta laitoksesta sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti. Kuitenkin toimivaltaisen laitoksen ja oleskelu- tai asuinpaikan laitoksen välisellä sopimuksella tällaiset etuudet voidaan antaa viimeksi mainitusta laitoksesta ensiksi mainitun puolesta toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

1 a. Hallintotoimikunta laatii luettelon luontoisetuuksista, joiden antaminen toisessa jäsenvaltiossa oleskelun aikana edellyttää käytännön syistä ennakolta tehtävää sopimusta kyseisen henkilön ja hoidon antavan laitoksen välillä; (631/2004)

2. Edellä 1 kohdan b alakohdan mukaisesti vaadittu lupa voidaan evätä vain, jos osoitetaan, että sen, jonka alueella se, jonka etua asia koskee, liikkuminen olisi hänen terveydentilansa tai sairaanhoidon saamisen kannalta vahingollista.

Edellä 1 kohdan c alakohdan mukaisesti vaadittua lupaa ei voida evätä, jos kysymyksessä oleva hoito kuuluu sen jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyjen etuuksien joukkoon, jonka etua asia koskee, asuu, ja jos hänelle ei ole voitu antaa tällaista hoitoa siinä ajassa kuin on tavallisesti välttämätöntä kyseisen hoidon saamiseksi jäsenvaltiossa, jossa hän asuu, ottaen huomioon hänen senhetkinen terveydentilansa ja todennäköinen taudinkulku.

3. Edellä 1, 1 a ja 2 kohtaa sovelletaan vastaavasti palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan perheenjäseniin. (631/2004)

Kuitenkin, kun 1 kohdan a ja c alakohdan i alakohtaa sovelletaan 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin perheenjäseniin, jotka asuvat muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jonka alueella palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja asuu:

a) luontoisetuudet annetaan sen jäsenvaltion laitoksen puolesta, jossa perhe asuu, oleskelupaikan, laitoksesta sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, niin kuin työntekijä tai yrittäjä olisi vakuutettu siinä.

Kausi, jolta etuuksia annetaan, määrätään kuitenkin sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jonka alueella perheenjäsenet asuvat; ja

b) edellä 1 kohdan c alakohdassa vaadittu lupa annetaan sen jäsenvaltion laitoksesta, jonka alueella perheenjäsenet asuvat.

4. Se, että 1 kohdan säännöksiä sovelletaan palkattuun työntekijään tai itsenäiseen ammatinharjoittajaan, ei vaikuta hänen perheenjäsentensä oikeuteen saada etuuksia.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 20–24 artiklat.

Ks. Päätös N:o 195 ( 2004/481/EY) neuvoston asetuksen (ETY) 1408/71 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan yhdenmukaisesta soveltamisesta raskauteen ja synnytykseen liittyvässä sairaanhoidossa.

Ks. Päätös N:o 196 ( 2004/482/EY) neuvoston asetuksen (ETY) 1408/71 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisesta dialyysissä ja happiterapiassa olevien henkilöiden osalta.

Ks. Edilex-uutinen EYTI:n ennakkoratkaisusta ( asia C‑466/04, Manuel Acereda Herrera), jonka mukaan toisessa jäsenmaassa saadusta sairaalahoidosta aiheutuneita matka-, oleskelu- ja ateriakuluja ei tarvitse korvata.

22 a artikla (631/2004) Tiettyihin henkilöryhmiin sovellettavat erityissäännöt

Sen estämättä, mitä 2 artiklassa säädetään, 22 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja c alakohtaa sekä 1 a kohtaa sovelletaan myös henkilöihin, jotka ovat jonkin jäsenvaltion kansalaisia ja jotka on vakuutettu jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, ja heidän kanssaan asuviin perheenjäseniin.

Ks. Euroopan yhteisön siirtotyölaisten sosiaaliturvan hallintotoimikunta — Päätös N:o 174 ( 2000/141/EY) asetuksen (ETY) N:o 1408/71 22 a artiklan tulkinnasta.

22 b artikla on kumottu asetuksella EPNAs 631/2004.

22 c artikla poistettu asetuksella NAs 307/1999.

23 artikla (A) Rahaetuuksien laskeminen

1. Toimivaltainen laitos jäsenvaltiossa, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään, että rahaetuuksien laskemisen on perustuttava keskimääräisiin ansioihin, määrää tällaiset keskimääräiset ansiot yksinomaisesti sellaisten ansioiden perusteella, jotka on vahvistettu maksetuiksi asianomaisen lainsäädännön mukaan täytettyjen kausien aikana.

2. Sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään, että rahaetuuksien laskemisen on perustuttava vakioansioihin, on otettava huomioon yksinomaan vakioansiot tai tarpeen mukaan vakioansioiden keskimäärä niiltä kausilta, jotka on täytetty sanotun lainsäädännön mukaan.

2 a. Edellä 1 ja 2 kohdan säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun toimivaltaisen laitoksen soveltamassa lainsäädännössä asetetaan tietty viitekausi ja tämä kausi vastaa kyseisessä tapauksessa kokonaisuudessaan tai osittain yhden tai useamman muun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan asianomaiselle henkilölle täyttyneitä vakuutuskausia. (647/2005)

3. Sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädännön mukaan rahaetuuksien määrä vaihtelee perheenjäsenten lukumäärän mukaan, ottaa myös huomioon asianomaisen henkilön perheenjäsenet, jotka asuvat toisen jäsenvaltion alueella, niin kuin he asuisivat toimivaltaisen valtion alueella.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 25 artikla.

24 artikla Merkittävät luontoisetuudet

1. Jos jäsenvaltion laitos on tunnustanut palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan tai heidän perheenjäsentensä oikeuden proteeseihin, merkittäviin apuvälineisiin tai muihin merkittäviin luontoisetuuksiin ennen kuin hänet vakuutetaan toisen jäsenvaltion laitoksessa, asianomainen palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja saa tällaiset etuudet ensiksi mainitun laitoksen kustannuksella, vaikka ne myönnetään sen jälkeen, kun hänet vakuutetaan toisessa laitoksessa.

2. Hallintotoimikunta laatii luettelon etuuksista, joihin 1 kohdan säännöksiä sovelletaan.

3 jakso Työttömät ja heidän perheenjäsenensä

25 artikla

1. Työtön, joka aikaisemmin oli palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja ja johon sovelletaan 69 artiklan 1 kohdan tai 71 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan toisen virkkeen säännöksiä ja joka täyttää toimivaltaisen valtion lainsäädännössä asetetut edellytykset oikeuden saamiseksi luontois- ja rahaetuuksiin, ottaen tarvittaessa huomioon 18 artiklan säännökset, saa 69 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn ajan:

a) luontoisetuuksia, jotka tulevat hänelle lääketieteellisistä syistä välttämättömiksi hänen oleskellessaan sen jäsenvaltion alueella, josta hän hakee työtä, ottaen huomioon etuuksien luonne ja oleskelun ennakoitu kesto. Nämä luontoisetuudet antaa toimivaltaisen laitoksen puolesta laitos siinä jäsenvaltiossa, josta henkilö hakee työtä, viimeksi mainitun laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, niin kuin henkilö olisi vakuutettu siinä laitoksessa;

b) rahaetuuksia toimivaltaisesta laitoksesta sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti. Toimivaltaisen laitoksen ja sen jäsenvaltion laitoksen, josta työtön hakee työtä, välisellä sopimuksella etuudet voidaan kuitenkin antaa viimeksi mainitusta laitoksesta ensiksi mainitun laitoksen puolesta toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti. 69 artiklan 1 kohdan mukaisia työttömyysetuuksia ei myönnetä ajalta, jolta suoritetaan rahaetuuksia.

(631/2004)

1 a. 22 artiklan 1 a kohtaa sovelletaan vastaavasti. (631/2004)

2. Kokonaan työtön, joka aikaisemmin oli työssä ja johon 71 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan tai 71 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan ensimmäisen virkkeen säännöksiä sovelletaan, saa luontois- ja raha-etuudet sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella hän asuu, niin kuin hän olisi ollut tämän lainsäädännön alainen hänen viimeisen työskentelynsä aikana ottaen tarvittaessa huomioon 18 artiklan säännökset; tällaisten etuuksien kustannuksista vastaa asuinvaltion laitos.

3. Jos työtön täyttää sen jäsenvaltion lainsäädännössä asetetut edellytykset, joka on vastuussa työttömyysetuuksien kustannuksista, sairaus- ja äitiysetuuksia koskevan oikeuden osalta ottaen tarvittaessa huomioon 18 artiklan säännökset, hänen perheenjäsenensä saavat nämä etuudet riippumatta siitä, minkä jäsenvaltion alueella he asuvat tai oleskelevat. Tällaiset etuudet myönnetään:

i) kun kysymys on luontoisetuuksista, asuin- tai oleskelupaikkakunnan laitoksesta sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen puolesta, joka on vastuussa työttömyysetuuksien kustannuksista; tai

ii) kun kysymys on rahaetuuksista, sen jäsenvaltion toimivaltaiselta laitokselta, joka on vastuussa työttömyysetuuksien kustannuksista, sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti.

4. Ylivoimaisen esteen sattuessa toimivaltainen laitos voi pidentää 1 kohdassa vahvistettua määräaikaa tämän laitoksen soveltamassa lainsäädännössä vahvistetuin rajoituksin, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen jäsenvaltion lainsäädännön soveltamista, jossa sallitaan sairausetuuksien suorittaminen pidemmältä kaudelta.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 26 ja 27 artiklat.

25 a artikla (14) Kokonaan työttöminä olevien henkilöiden vastuulla olevat maksut

Luontois- ja rahaetuuksia 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille työttömille myöntävä laitos, joka on jäsenvaltiossa, jonka lainsäädännön mukaisesti määrätään työttömien vastuulla olevien maksujen vähentämisestä sairaus- ja äitiysetuuksien kattamiseksi, saa suorittaa niiden vähentämisen sen lainsäädännön määräysten mukaisesti.

4 jakso Eläkkeenhakijat ja heidän perheenjäsenensä

26 artikla Oikeus luontoisetuuksiin tapauksissa, joissa oikeus viimeksi toimivaltaisena olleesta laitoksesta saataviin etuuksiin lakkaa

1. Palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, hänen perheenjäsenensä tai hänen jälkeenjääneensä, jonka oikeus luontoisetuuksiin viimeksi toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan lakkaa eläkehakemuksen käsittelyn aikana, saa siitä huolimatta tällaiset etuudet seuraavin edellytyksin: luontoisetuudet annetaan sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella ne, joiden etua asia koskee, asuvat, edellyttäen, että heillä on oikeus tällaisiin etuuksiin tämän lainsäädännön mukaan, jos he asuisivat tuon valtion alueella, ottaen tarvittaessa huomioon 18 artiklan säännökset.

2. Eläkkeenhakijan, jolla on oikeus luontoisetuuksiin sellaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, joka velvoittaa asianomaisen henkilön maksamaan sairausvakuutusmaksuja eläkehakemuksen käsittelyn aikana, oikeus luontoisetuuksiin lakkaa sitä kuukautta seuraavan toisen kuukauden päättyessä, jolta hän ei ole maksanut maksuja.

3. Edellä 1 kohdan säännösten mukaisesti annetut luontoisetuudet kustantaa se laitos, joka on kerännyt maksut 2 kohdan säännösten mukaisesti; jos 2 kohdan säännösten mukaan mitään maksuja ei tarvitse maksaa, laitos, joka on vastuussa luontoisetuuksien kustannuksista eläkkeen myöntämisen jälkeen 28 artiklan säännösten mukaisesti, palauttaa myönnettyjen etuuksien määrän asuinpaikan laitokselle.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 28 artikla.

5 jakso Eläkeläiset ja heidän perheenjäsenensä

27 artikla Usean valtion lainsäädännön mukaan maksettavat eläkkeet, jos oikeus etuuksiin on asuinmaassa

Eläkeläinen, jolla on oikeus eläkkeisiin kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, joista yhden jäsenvaltion alueella hän asuu, ja jolla on oikeus etuuksiin viimeksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ottaen tarvittaessa huomioon 18 artiklan säännökset ja liitteen VI määräykset, saa yhdessä perheenjäsentensä kanssa tällaiset etuudet asuinpaikan laitoksesta ja tämän laitoksen kustannuksella, niin kuin se, jonka etua asia koskee, olisi eläkeläinen, jonka eläke maksettaisiin yksinomaan viimeksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

28 artikla Yhden tai useamman valtion lainsäädännön mukaan maksettavat eläkkeet tapauksissa, joissa ei ole oikeutta etuuksiin asuinmaassa

1. Eläkeläinen, jolla on oikeus eläkkeeseen yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai eläkkeisiin kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ja jolla ei ole oikeutta etuuksiin sen jäsenvaltion lain säädännön mukaan, jonka alueella hän asuu, saa siitä huolimatta sellaiset etuudet itselleen ja perheenjäsenilleen sikäli kuin hänellä olisi, ottaen tarvittaessa huomioon 18 artiklan säännökset ja liitteen VI määräykset, ollut oikeus niihin sen jäsenvaltion tai ainakin yhden eläkkeiden suhteen toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jos hän asui sellaisen valtion alueella. Etuudet annetaan seuraavien edellytysten mukaan:

a) luontoisetuudet annetaan 2 kohdassa tarkoitetun laitoksen puolesta asuinvaltion laitoksesta, niin kuin kysymyksessä oleva henkilö olisi eläkeläinen sen valtion lainsäädännön mukaan, jonka alueella hän asuu, ja hänellä olisi oikeus sellaisiin etuuksiin;

b) rahaetuudet annetaan tarvittaessa 2 kohdan sääntöjen mukaisesti määrätystä toimivaltaisesta laitoksesta sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti. Kuitenkin toimivaltaisen laitoksen ja asuinpaikan laitoksen välisellä sopimuksella tällaiset etuudet voidaan antaa viimeksi mainitusta laitoksesta ensiksi mainitun puolesta toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa luontoisetuuksien kustannuksista vastaa laitos, joka määrätään seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a) jos eläkeläisellä on oikeus mainittuihin etuuksiin yhden ainoan jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, kustannuksista vastaa tämän valtion toimivaltainen laitos, tai

b) jos eläkeläisellä on oikeus mainittuihin etuuksiin kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, niitä koskevat kustannukset kuuluvat sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen vastattavaksi, jonka lainsäädännön alainen eläkeläinen on ollut pisimmän ajan; jos tämän säännön soveltaminen johtaa siihen, että useampi laitos olisi vastuussa etuuksien kustannuksista, kustannuksista vastaa se laitos, joka soveltaa sitä lainsäädäntöä, jonka alainen eläkeläinen on viimeksi ollut.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 29 artikla.

28 a artikla Yhden tai useamman muun jäsenvaltion kuin asuinvaltion lainsäädännön mukaan maksettavat eläkkeet, kuin oikeus etuuksiin on viimeksi mainitussa maassa

Niissä tapauksissa, joissa eläkkeensaaja, jolla on oikeus eläkkeeseen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai eläkkeisiin kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, asuu sellaisen jäsenvaltion alueella, jonka lainsäädännön mukaan oikeus saada luontoisetuuksia ei edellytä vakuuttamista tai työskentelyä, eikä oikeutta eläkkeeseen ole, hänelle tai hänen perheenjäsenilleen annettujen luontoisetuuksien kustannuksista vastaa yhden sellaisen jäsenvaltion laitos, joka on toimivaltainen eläkkeiden osalta ja joka määrätään 28 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti, siihen määrään asti, johon eläkeläisellä ja hänen perheenjäsenillään olisi ollut oikeus tällaisiin etuuksiin sanotun laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan, jos he asuisivat sen jäsenvaltion alueella, jossa tämä laitos sijaitsee.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 29 artikla.

29 artikla Perheenjäsenten asuminen muussa kuin siinä valtiossa, jossa eläkeläinen asuu – Asuinpaikan muuttaminen valtioon, jossa eläkeläinen asuu

1. Jos sellaisen eläkeläisen perheenjäsenet, jolla on oikeus eläkkeeseen yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai eläkkeisiin kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, asuvat muun kuin sen jäsenvaltion alueella, jossa eläkeläinen asuu, he saavat, jos eläkeläisellä on oikeus etuuksiin yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, etuudet niin kuin eläkeläinen asuisi samalla alueella kuin he. Etuudet annetaan seuraavin edellytyksin:

a) luontoisetuudet antaa perheenjäsenten asuinpaikan laitos tämän laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti ja kustannuksista vastaa laitos, joka määräytyy 27 artiklan tai 28 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti; jos asuinpaikka sijaitsee toimivaltaisessa valtiossa, toimivaltainen laitos antaa luontoisetuudet ja vastaa kustannuksista; (1223/98)

b) rahaetuudet antaa tarvittaessa toimivaltainen laitos, joka määräytyy 27 artiklan tai 28 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti, sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti. Kuitenkin toimivaltaisen laitoksen ja perheenjäsenten asuinpaikan laitoksen välisellä sopimuksella tällaiset etuudet voidaan antaa viimeksi mainitusta laitoksesta ensiksi mainitun puolesta toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut perheenjäsenet, jotka muuttavat asuinpaikkansa jäsenvaltioon, jossa eläkeläinen asuu, saavat:

a) luontoisetuudet tämän valtion lainsäädännön mukaisesti, vaikka he olisivat jo saaneet etuuksia saman sairaus- tai äitiystapauksen perusteella ennen muuttamistaan;

b) tarvittaessa rahaetuudet toimivaltaisesta laitoksesta, joka määräytyy 27 artiklan tai 28 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti, sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti. Kuitenkin toimivaltaisen laitoksen ja eläkeläisen asuinpaikan laitoksen välisellä sopimuksella tällaiset etuudet voidaan antaa viimeksi mainitusta laitoksesta ensiksi mainitun puolesta toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 30 artikla.

30 artikla Merkittävät luontoisetuudet

Edellä 24 artiklan säännöksiä sovelletaan vastaavasti eläkeläisiin.

31 artikla (631/2004) Eläkkeensaajan ja/tai hänen perheenjäsentensä oleskelu muussa jäsenvaltiossa kuin asuinvaltiossa

1. Eläkkeensaaja, jolla on oikeus eläkkeeseen tai eläkkeisiin yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai eläkkeisiin kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ja jolla on oikeus etuuksiin näistä valtioista yhden lainsäädännön mukaan, saa muun jäsenvaltion kuin asuinvaltionsa alueella oleskelevien perheenjäsentensä kanssa

a) luontoisetuudet, jotka tulevat lääketieteellisistä syistä välttämättömiksi muun jäsenvaltion kuin asuinvaltion alueella oleskelun aikana ottaen huomioon etuuksien luonne ja oleskelun ennakoitu kesto. Nämä luontoisetuudet antaa oleskelupaikan laitos soveltamansa lainsäädännön mukaisesti eläkkeensaajan tai hänen perheenjäsentensä asuinpaikan laitoksen puolesta,

b) tarvittaessa rahaetuudet toimivaltaisesta laitoksesta, joka määräytyy 27 artiklan tai 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti. Toimivaltaisen laitoksen ja oleskelupaikan laitoksen välisen sopimuksen perusteella nämä etuudet voidaan kuitenkin antaa viimeksi mainitusta laitoksesta ensiksi mainitun puolesta toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

2. 22 artiklan 1 a kohtaa sovelletaan vastaavasti.

32 artikla (15)

— —

33 artikla (7) Eläkeläisten maksamat maksut

1. Jäsenvaltion laitoksella, joka on vastuussa eläkkeen maksamisesta ja joka soveltaa lainsäädäntöä, jonka mukaan eläkkeitä vähennetään sairauden ja äitiyden vuoksi perittävien maksujen osalta, on oikeus tehdä tällaiset vähennykset laskettuina kyseisen lainsäädännön mukaan tällaisesta laitoksesta maksettavasta eläkkeestä siihen määrään saakka, johon etuuksia koskevat kustannukset ovat 27, 28, 28 a, 29, 31 ja 32 artiklan mukaisesti sanotun jäsenvaltion laitoksen vastuulla.

2. Jos 28 a artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa etuuksien saavuttaminen sairauden ja äitiyden osalta edellyttää maksujen tai vastaavien suoritusten maksamista asumisen perusteella sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jonka alueella kyseinen eläkeläinen asuu, näitä maksuja ei makseta.

34 artikla Yleisiä säännöksiä

1. Edellä 28, 28 a, 28 ja 31 artiklaa sovellettaessa eläkeläinen, joka saa kahta tai useampaa eläkettä yhden ainoan jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, katsotaan näiden säännösten mukaisesti eläkeläiseksi, jolla on oikeus saada eläkettä yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

2. Edellä 27–33 artiklaa ei sovelleta eläkeläiseen tai hänen perheenjäseniinsä, joilla on oikeus etuuksiin jäsenvaltion lainsäädännön mukaan sen perusteella, että he harjoittavat ammatillista toimintaa. Tällaisessa tapauksessa se, jonka etua asia koskee, täytäntöönpantaessa tätä lukua, katsotaan palkatuksi työntekijäksi tai itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi tai sellaisen perheenjäseneksi.

Ks. EY:n siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan päätös 156 ( 95/419/EY) sairaus- ja äitiysvakuutusoikeuksien etusijaa koskevista säännöistä.

5 a jakso (307/1999) Opiskelevat tai ammatillista koulutusta saavat henkilöt ja heidän perheenjäsenensä

34 a artikla (631/2004) Opiskelijoita ja heidän perheenjäseniään koskevat erityissäännökset

18 ja 19 artiklaa, 22 artiklan 1 kohdan a ja c alakohtaa ja 1 a kohtaa, 22 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa, 22 artiklan 3 kohtaa, 23 ja 24 artiklaa sekä 6 ja 7 jaksoa sovelletaan vastaavasti opiskelijoihin ja heidän perheenjäseniinsä tarvittaessa.

34 b artikla on kumottu asetuksella EPNAs 631/2004.

6 jakso Erinäisiä säännöksiä

35 artikla Järjestelmä, jota sovelletaan, kun oleskelu- tai asuinmaassa on useita järjestelmiä – Aikaisempi sairaus – Enimmäisaika, jolta etuuksia myönnetään

1. Jollei 2 kohdasta muuta johdu ja jos oleskelu- tai asuinvaltion lainsäädännössä on useita sairaus- tai äitiysvakuutusjärjestelmiä, 19 artiklan, 21 artiklan 1 kohdan, 22, 25 ja 26 artiklan, 28 artiklan 1 kohdan, 29 artiklan 1 kohdan tai 31 artiklan nojalla sovellettavat säännökset ovat niitä järjestelmiä koskevia säännöksiä, jotka koskevat ruumiillisen työn tekijöitä terästeollisuudessa. Jos kuitenkin mainitussa lainsäädännössä on erityisjärjestelmä kaivoksissa ja vastaavanlaisissa yrityksissä työskenteleville, tällaisen järjestelmän säännöksiä sovelletaan tähän työntekijäryhmään ja heidän perheenjäseniinsä edellyttäen, että oleskelu- tai asuinpaikan laitos, johon hakemus tehdään, on toimivaltainen tällaisen järjestelmän soveltamisessa.

2. Kohta on poistettu asetuksella EPNAs 647/2005.

3. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan myönnettävät etuudet riippuvat sairauden alkuperästä, tätä edellytystä ei sovelleta henkilöihin, joihin tätä asetusta sovelletaan, riippumatta jäsenvaltiosta, jonka alueella he asuvat. (307/1999)

4. Jos jäsenvaltion lainsäädännössä on etuuksien myöntämiselle vahvistettu enimmäiskausi, tätä lainsäädäntöä soveltava laitos voi tarvittaessa ottaa huomioon kaudet, joilta etuuksia on jo annettu toisen jäsenvaltion laitoksesta saman sairauden tai äitiyden vuoksi.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 32–34 artiklat.

7 jakso Korvaukset laitosten kesken

36 artikla (15)

1. Jäsenvaltion laitoksen tämän luvun säännösten nojalla toisen jäsenvaltion laitoksen puolesta antamat luontoisetuudet korvataan täysimääräisesti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut korvaukset määrätään ja suoritetaan 98 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa säädetyn menettelyn mukaisesti, joko osoittamalla todelliset kustannukset tai kertasuorituksiin pohjautuen.

Viimeksi mainitussa tapauksessa kertasuoritusten on oltava sellaisia, että kustannusten korvaus on niin lähellä todellisia kustannuksia kuin mahdollista.

3. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio tai näiden valtioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia muista tavoista kustannusten korvaamiseksi tai voivat luopua kaikesta korvaamisesta niiden toimivaltaan kuuluvien laitosten välillä.

2 luku (11) Työkyvyttömyys

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 3 luku.

1 jakso Palkatut työntekijät tai itsenäiset ammatinharjoittajat, jotka ovat yksinomaan sellaisen lainsäädännön alaisia, jonka mukaan työkyvyttömyysetuuksien määrä on riippumaton vakuutuskausien kestosta

37 artikla (11) Yleisiä säännöksiä

1. Palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka on peräkkäin tai vuorottain ollut kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alainen ja jonka osalta vakuutuskaudet ovat täyttyneet yksinomaan sellaisen lainsäädännön mukaan, jossa työkyvyttömyysetuuksien määrä on riippumaton vakuutuskausien kestosta, saa etuudet 39 artiklan säännösten mukaisesti. Tämä artikla ei vaikuta lasten perusteella eläkkeeseen maksettaviin korotuksiin tai lisiin, jotka myönnetään 8 luvun säännösten mukaisesti.

2. Liitteessä IV olevassa A osassa luetellaan jokaisen jäsenvaltion osalta, jota asia koskee, niiden alueella voimassa oleva, 1 kohdassa tarkoitetun tyyppinen lainsäädäntö.

38 artikla (11) Sen lainsäädännön mukaan täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien huomioon ottaminen, jonka alainen palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on etuuksia koskevan oikeuden ansaitsemisesta, säilyttämisestä tai takaisinsaamisesta määrättäessä

1. Jos jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään muun kuin 2 tai 3 kohdassa tarkoitettuun erityisjärjestelmään kuuluvaa etuutta koskevan oikeuden saavuttamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi, että vakuutus- tai asumiskaudet täyttyvät, tämän jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen on otettava huomioon tarpeellisessa määrin ne vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan joko yleisessä järjestelmässä tai erityisjärjestelmässä ja joko palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana. Se ottaa huomioon nämä kaudet ikään kuin ne olisivat sen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneitä kausia.

2. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tiettyjen etuuksien myöntämisen edellytyksenä on, että vakuutuskaudet täyttyvät vain ammatissa, joka kuuluu palkattujen työntekijöiden erityisjärjestelmään tai tapauksen mukaan erityisen työn piiriin, muiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan täyttyneet kaudet otetaan huomioon näitä etuuksia myönnettäessä vain, jos ne ovat täyttyneet vastaavassa järjestelmässä tai, jollei tällaista ole, samassa ammatissa tai tapauksen mukaan samassa työssä.

Jos, sen jälkeen kun näin täyttyneet kaudet on otettu huomioon se, jonka etua asia koskee, ei täytä näiden etuuksien saamiseksi asetettuja edellytyksiä, nämä kaudet otetaan huomioon myönnettäessä etuuksia yleisestä järjestelmästä tai, jos tällaista ei ole, järjestelmästä, jota sovelletaan ruumiillisen työn tekijään tai toimihenkilöön tapauksen mukaan edellyttäen, että se, jonka etua asia koskee, on ollut vakuutettu jommassakummassa näistä järjestelmistä.

3. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tiettyjen etuuksien myöntäminen riippuu siitä, että vakuutuskaudet ovat täyttyneet vain ammatissa, joka kuuluu itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmään, muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan täyttyneet kaudet otetaan huomioon myönnettäessä tällaisia etuuksia vain, jos ne ovat täyttyneet vastaavassa järjestelmässä tai, jollei tällaista ole, samassa ammatissa. Liitteessä IV olevassa B osassa luetellaan jokaisen jäsenvaltion osalta, jota asia koskee, tässä kohdassa tarkoitetun tyyppiset itsenäisiin ammatinharjoittajiin sovellettavat järjestelmät.

Jos sen jälkeen kun tässä kohdassa tarkoitetut kaudet on otettu huomioon, se, jonka etua asia koskee, ei täytä näiden etuuksien saamiseksi asetettuja edellytyksiä, nämä kaudet otetaan huomioon myönnettäessä etuuksia yleisestä järjestelmästä tai, jollei tällaista ole, järjestelmästä, jota sovelletaan ruumiillisen työn tekijään tai toimihenkilöön tapauksen mukaan edellyttäen, että se, jonka etua asia koskee on ollut vakuutettu jommassakummassa näistä järjestelmistä.

39 artikla (11) (14) Etuuksien myöntäminen

1. Sen jäsenvaltion vakuutuslaitos, jonka lainsäädäntöä sovellettiin silloin, kun työkyvyttömyyteen johtanut kykenemättömyys tehdä työtä ilmaantui, määrää tämän lainsäädännön mukaisesti, täyttääkö kysymyksessä oleva henkilö edellytykset oikeuden saamiseksi etuuksiin, ottaen tarvittaessa huomioon 38 artiklan.

2. Henkilö, joka täyttää 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset, saa etuudet yksinomaan mainitusta vakuutuslaitoksesta sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti.

3. Henkilö, jolla ei 1 kohdan mukaan ole oikeutta etuuksiin, saa etuudet, joihin hänellä vielä on oikeus toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen tarvittaessa huomioon 38 artikla.

4. Jos 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun lainsäädännön mukaan edellytetään, että etuuksien määrää määrättäessä on otettava huomioon muut perheenjäsenet kuin lapset, toimivaltaisen vakuutuslaitoksen on otettava myös huomioon asianomaisen henkilön perheenjäsenet, jotka asuvat toisen jäsenvaltion alueella, niin kuin he asuisivat toimivaltaisen valtion alueella.

5. Jos 2 tai 3 kohdassa tarkoitetussa lainsäädännössä säädetään etuuksien pienentämisestä, keskeyttämisestä tai peruuttamisesta niiden ollessa päällekkäisiä muun tulon tai 46 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen erilaisten etuuksien kanssa, 46 a artiklan 3 kohtaa ja 46 c artiklan 5 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

6. Kokonaan työtön työntekijä, johon sovelletaan 71 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 71 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii ensimmäisen virkkeen säännöksiä, saa työkyvyttömyysetuudet sen jäsenvaltion toimivaltaisesta laitoksesta, jonka alueella hän asuu ja sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, niin kuin hän olisi ollut tämän lainsäädännön alainen viimeisen työskentelynsä aikana, ottaen tarvittaessa huomioon 38 artikla ja/tai 25 artiklan 2 kohta. Asuinmaan laitos vastaa näiden etuuksien maksamisesta.

Jos kyseinen laitos soveltaa lainsäädäntöä, jossa määrätään työttömien vastuulla olevien maksujen vähentämisestä työkyvyttömyysetuuksien kattamiseksi, sille annetaan lupa suorittaa vähentäminen lainsäädäntönsä määräysten mukaisesti.

Jos tämän vakuutuslaitoksen soveltamassa lainsäädännössä edellytetään etuuksien laskemisen perustumista palkkaan tai palkkioon, vakuutuslaitoksen on otettava huomioon palkat tai palkkiot, jotka on saatu viimeisestä työskentelymaasta ja asuinmaasta soveltamansa lainsäädännön mukaisesti. Jos mitään palkkaa tai palkkiota ei ole saatu asuinmaasta, toimivaltainen vakuutuslaitos viittaa tarpeen mukaan ja sen lainsäädännön säännösten mukaisesti palkkoihin, jotka saatiin viimeisessä työskentelymaassa.

2 jakso Palkatut työntekijät tai itsenäiset ammatinharjoittajat, jotka ovat joko yksinomaan sellaisen lainsäädännön alaisia, jonka mukaan työkyvyttömyysetuuden määrä riippuu vakuutus- tai asumiskausien kestosta, tai tällaisen ja 1 jaksossa tarkoitetun lainsäädännön alaisia

40 artikla (11) Yleisiä säännöksiä

1. Palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka on peräkkäin tai vuorottain ollut kahden tai useamman jäsenvaltion sellaisen lainsäädännön alainen, joista ainakin yksi ei ole 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tyyppiä, saa etuudet 2 luvun säännösten mukaan, joita sovelletaan soveltuvin osin ottaen huomioon 4 kohdan säännökset.

2. Kuitenkin henkilö, joka kärsii sellaisesta työkyvyttömyydestä johtuvasta kykenemättömyydestä työhön, jonka hän on saanut ollessaan liitteessä IV olevassa A osassa luetellun lainsäädännön alainen, saa etuudet 37 artiklan 1 kohdan mukaisesti seuraavin edellytyksin:

– hän täyttää, ottaen tarvittaessa huomioon 38 artikla, tässä lainsäädännössä tai muissa samaa tyyppiä olevissa lainsäädännöissä säädetyt edellytykset ilman, että sellaisten lainsäädäntöjen mukaan täyttyneitä vakuutuskausia, joita ei ole lueteltu liitteessä IV olevassa A osassa, otetaan huomioon ja

– hän ei täytä edellytyksiä oikeuden saamiseksi etuuksiin sellaisen lainsäädännön mukaan, jota ei ole lueteltu liitteessä IV olevassa A osassa, ja

– hän ei hae vanhuusetuuksia ottaen huomioon 44 artiklan 2 kohdan toinen virke.

3. a) Oikeuden määräämiseksi etuuksiin liitteessä IV olevassa A osassa luetellun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa työkyvyttömyysetuuksien myöntämiseksi edellytetään, että se, jonka etua asia koskee, on tiettynä aikana sairauden perusteella saanut rahaetuuksia tai ollut kykenemätön työhön, ja jos palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka on ollut tämän lainsäädännön alainen, kärsii sellaisesta työkyvyttömyydestä johtuvasta kykenemättömyydestä työhön, jonka hän on saanut ollessaan toisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, on otettava huomioon rajoittamatta kuitenkaan 37 artiklan 1 kohdan soveltamista:

i) jokainen kausi, jonka aikana hän on tämän työhön kykenemättömyyden osalta toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan saanut sairauden perusteella rahaetuuksia tai niiden sijasta edelleen saanut palkkaansa;

ii) jokainen kausi, jonka aikana hän on saanut sen työkyvyttömyyden osalta, joka seurasi tätä kykenemättömyyttä työhön, tämän 2 luvun ja jäljempänä olevan 3 luvun mukaista etuutta toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan,

niin kuin kyseessä olisi kausi, jonka aikana sairauden perusteella annettavia rahaetuuksia olisi maksettu hänelle ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai jonka aikana hän oli kykenemätön työhön tämän lainsäädännön mukaan.

b) Oikeuden työkyvyttömyysetuuksiin ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan on oltava saavutettu joko tämän lainsäädännön alkuperäisen sairauskorvauksen kauden päättymisen jälkeen tai tämän lainsäädännön vaatiman alkuperäisen työkyvyttömyyden kauden päättymisen jälkeen ja aikaisintaan:

i) päivänä, jolloin oikeus a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuihin etuuksiin saavutetaan toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, tai

ii) päivänä, joka seuraa viimeistä päivää, jolta sillä, jonka etua asia koskee, on sairauden perusteella oikeus rahaetuuteen toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

4. Jäsenvaltion laitoksen tekemä päätös, joka koskee hakijan työkyvyttömyyden astetta, sitoo kyseisen toisen jäsenvaltion laitosta edellyttäen, että näiden valtioiden lainsäädäntöjen keskinäinen vastaavuus työkyvyttömyysasteen edellytysten osalta on tunnustettu liitteessä V.

3 jakso Työkyvyttömyyden paheneminen

41 artikla (11)

1. Sellaisen työkyvyttömyyden pahentuessa, josta palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja saa etuuksia yhden ainoan jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, sovelletaan seuraavia säännöksiä:

a) jos se, jonka etua asia koskee, ei ole ollut toisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen sinä aikana, kun hän on saanut etuuksia, ensiksi mainitun valtion toimivaltainen laitos myöntää etuudet sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti ottaen pahenemisen huomioon;

b) jos se, jonka etua asia koskee, on ollut yhden tai useamman muun jäsenvaltion lainsäädännön alainen sinä aikana, kun hän on saanut etuuksia, etuudet myönnetään hänelle ottaen paheneminen huomioon 37 artiklan 1 kohdassa tai 40 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitettujen säännösten mukaisesti tapauksen mukaan;

c) jos b alakohdan säännösten mukaan maksettavan etuuden tai maksettavien etuuksien kokonaismäärä on pienempi kuin sen etuuden määrä, jonka asianomainen henkilö sai aikaisemmin suorituksesta vastanneen laitoksen kustannuksella, tämä laitos maksaa hänelle lisän, joka on suuruudeltaan sanottujen määrien välinen erotus;

d) jos b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa alkuperäisestä työkyvyttömyydestä vastuussa oleva laitos on Alankomaiden laitos ja jos:

i) sairaus, joka aiheutti pahenemisen, on sama, joka aiheutti etuuksien myöntämisen Alankomaiden lainsäädännön mukaan;

ii) tämä sairaus on ammattitauti sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jonka lainsäädännön alainen hän viimeksi oli, ja sen perusteella hänellä on oikeus 60 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua lisää koskevaan suoritukseen; ja

iii) lainsäädäntö, jonka tai lainsäädännöt, joiden alainen se, jonka etua asia koskee, oli sinä aikana, jona hän on saanut etuuksia, on jokin liitteessä IV olevassa A osassa lueteltu lainsäädäntö,

Alankomaiden laitos jatkaa alkuperäisen etuuden suorittamista sen jälkeen, kun paheneminen ilmenee, ja viimeisen sellaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukainen etuus, jonka alainen se, jonka etua asia koskee, oli, vähennetään Alankomaiden etuuden määrällä;

e) jos b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa sillä, jonka etua asia koskee, ei ole oikeutta etuuksiin, toisen jäsenvaltion laitos myöntää etuudet tämän valtion lainsäädännön mukaisesti ottaen huomioon pahenemisen ja tarpeen mukaan 38 artiklan.

2. Niissä tapauksissa, joissa työkyvyttömyys, josta palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja saa etuuksia kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, pahenee, etuudet myönnetään hänelle, ottaen paheneminen huomioon, 40 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti.

4 jakso Etuuksien antamisen jatkaminen keskeyttämisen tai peruuttamisen jälkeen – Työkyvyttömyysetuuksien muuttaminen vanhuusetuuksiksi – Niiden etuuksien uudelleen laskeminen, jotka on myönnetty 39 artiklan mukaan

42 artikla (11) Vastuussa olevan laitoksen määrääminen etuuksien suorittamiseksi, kun työkyvyttömyysetuuksia aletaan suorittaa uudelleen

1. Jos etuuksien antaminen on aloitettava uudelleen niiden keskeyttämisen jälkeen, siitä on vastuussa se laitos tai ne laitokset, joka oli tai jotka olivat vastuussa etuuksien suorittamisesta niiden keskeyttämisen aikana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 43 artiklan soveltamista.

2. Jos etuuksien peruuttamisen jälkeen sen, jonka etua asia koskee, tila oikeuttaa etuuksien myöntämiseen uudelleen, ne myönnetään tapauksen mukaan 37 artiklan 1 kohdassa tai 40 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitettujen säännösten mukaan.

43 artikla (11) Työkyvyttömyysetuuksien muuttaminen vanhuusetuuksiksi – Niiden etuuksien uudelleen laskeminen, jotka on myönnetty 39 artiklan mukaan

1. Työkyvyttömyysetuudet muutetaan tarvittaessa vanhuusetuuksiksi siinä lainsäädännössä tai niissä lainsäädännöissä säädetyin edellytyksin, jonka tai joiden mukaan ne on myönnetty, ja 3 luvun säännösten mukaisesti.

2. Työkyvyttömyysetuuksien suorittamisesta jäsenvaltion lainsäädännön mukaan vastaava laitos jatkaa sellaisten työkyvyttömyysetuuksien suorittamista työkyvyttömyysetuutta saavalle henkilölle, joihin tällä on oikeus yhden tai useamman jäsenvaltion soveltaman lainsäädännön mukaan, jos tämä voi 49 artiklan säännösten mukaisesti hakea vanhuusetuutta toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, kunnes 1 kohdan säännökset tulevat sovellettaviksi tämän laitoksen osalta tai kunnes se, jonka etua asia koskee, täyttää tarvittavat edellytykset etuuksien saamiseksi.

3. Jos 39 artiklan mukaisesti jäsenvaltion lainsäädännön nojalla myönnetyt työkyvyttömyysetuudet on muutettu vanhuusetuuksiksi ja jos se, jonka etua asia koskee, ei vielä täytä edellytyksiä, joita vaaditaan yhden tai useamman kansallisen lainsäädännön mukaan näiden etuuksien saamiseksi, asianomainen henkilö saa tästä jäsenvaltiosta tai näistä jäsenvaltioista muuttamispäivästä alkaen 3 luvun säännösten mukaisesti myönnettäviä työkyvyttömyysetuuksia, ikään kuin tätä lukua olisi sovellettava silloin, kun työkyvyttömyyteen johtanut kykenemättömyys tehdä työtä ilmeni, kunnes se, jonka etua asia koskee, täyttää vanhuusetuutta koskevan oikeuden saamisen edellytykset, joista on säädetty kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä tai muissa lainsäädännöissä, tai jos tällaista muuttamista ei tehdä, niin kauan kuin hänellä on oikeus työkyvyttömyysetuuksiin kyseessä olevan lainsäädännön tai lainsäädäntöjen nojalla.

4. Työkyvyttömyysetuudet, jotka on myönnetty 39 artiklan mukaisesti, myönnetään uudelleen 3 luvun säännösten mukaisesti heti, kun etuutta saava henkilö täyttää työkyvyttömyysetuuksia koskevan oikeuden saamisen edellytykset sellaisen lainsäädännön nojalla, jota ei ole lueteltu liitteessä IV olevassa A osassa, tai kun hän saa vanhuusetuuksia toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla.

5 jakso (1606/98) Virkamiesten erityisjärjestelmään kuuluvat henkilöt

43 a artikla (1606/98)

1. Asetuksen 37 artiklan, 38 artiklan 1 kohdan ja 39 artiklan sekä 2, 3 ja 4 jakson säännöksiä sovelletaan vastaavasti virkamiesten erityisjärjestelmään kuuluviin henkilöihin.

2. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan virkamiesten erityisjärjestelmän mukaisten etuuksien saaminen, suorittaminen, säilyttäminen tai palauttaminen kuitenkin voi tapahtua vain sillä edellytyksellä, että kaikki vakuutuskaudet ovat täyttäneet kyseisen jäsenvaltion yhden tai useamman virkamiesten erityisjärjestelmän piirissä tai että ne kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä katsotaan tällaisia kausia vastaaviksi, otetaan huomioon vain ne kaudet, jotka voidaan kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tunnustaa.

Jos näillä edellytyksillä täyttyneet kaudet on otettu huomioon, eikä henkilö täytä kyseisten etuuksien saamiseksi vaadittavia edellytyksiä, kaudet otetaan huomioon myönnettäessä yleisen järjestelmän mukaisia etuuksia tai, jos sellaista ei ole, tapauksien mukaan ruumiillisen työn tai toimistotyön tekijöihin sovellettavan järjestelmän mukaisia etuuksia myönnettäessä.

3. Jos jonkin jäsenvaltion lainsäädännössä etuudet lasketaan viitekauden aikana ansaitun viimeisen palkan tai palkkojen perusteella, kyseisen valtion toimivaltaisen laitoksen on etuuksia laskiessaan otettava huomioon ainoastaan ne asianmukaisesti uudelleenarvioidut palkat, jotka on ansaittu kautena tai kausina, joina asianomaiseen henkilöön on sovellettu kyseistä lainsäädäntöä.

3 luku (11) Vanhuus ja kuolema (eläkkeet)

44 artikla (11) Yleisiä säännöksiä etuuksien myöntämisestä, kun palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on ollut kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alainen

1. Palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan, joka on ollut kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alainen, tai hänen jälkeenjääneensä oikeudet etuuksiin muodostuvat tämän luvun säännösten mukaisesti.

2. Jollei 49 artiklasta muuta johdu ja kun etuuden myöntämistä koskeva hakemus on toimitettu, sen myöntämisessä on otettava huomioon kaikki lainsäädännöt, joiden alainen palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on ollut. Tästä säännöstä poiketaan, jos se, jonka etua asia koskee, nimenomaisesti pyytää sellaisen vanhuuseläkkeen myöntämisen siirtämistä, johon hänellä olisi oikeus yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.

3. Tätä lukua ei sovelleta lasten osalta suoritettaviin eläkkeiden korotuksiin tai lisiin eikä sellaisiin orvoneläkkeisiin, jotka myönnetään 8 luvun säännösten mukaisesti. (1399/1999)

45 artikla (11) (14) Sellaisten lainsäädäntöjen mukaan täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien huomioon ottaminen etuuksia koskevien oikeuksien saavuttamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi, joiden alainen palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on ollut

1. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuuksia koskevan oikeuden saavuttamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi järjestelmässä, joka ei ole 2 tai 3 kohdan mukainen erityisjärjestelmä, edellytetään vakuutus- tai asumiskausien täyttymistä, tämän jäsenvaltion toimivaltainen vakuutuslaitos ottaa huomioon tarpeellisessa määrin muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutus- tai asumiskaudet, olivatpa ne täyttyneet yleisessä järjestelmässä tai erityisjärjestelmässä ja joko palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana. Nämä kaudet otetaan huomioon ikään kuin ne olisivat sovellettavan lainsäädännön mukaisesti täyttyneitä kausia.

2. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tiettyjen etuuksien myöntäminen riippuu siitä, että vakuutuskaudet ovat täyttyneet vain palkattujen työntekijöiden erityisjärjestelmään kuuluvassa ammatissa tai tapauksesta riippuen tietyssä työssä, muiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan täyttyneet kaudet otetaan huomioon myönnettäessä tällaisia etuuksia vain, jos ne ovat täyttyneet vastaavassa järjestelmässä tai, jos tällaista ei ole, samassa ammatissa tai tarvittaessa samassa työssä. Jos näin täyttyneet kaudet huomioon ottaen se, jonka etua asia koskee, ei täytä näiden etuuksien saamiseksi asetettuja edellytyksiä, nämä kaudet otetaan huomioon myönnettäessä etuuksia yleisestä järjestelmästä tai, jollei tällaista ole, tapauksen mukaan ruumiillisen työntekijöihin tai toimihenkilöihin sovellettavasta järjestelmästä, edellyttäen että se, jonka etua asia koskee, on vakuutettu jommassakummassa näistä järjestelmistä.

3. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tiettyjen etuuksien myöntämisen edellytyksenä on, että vakuutuskaudet ovat täyttyneet vain itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmään kuuluvassa ammatissa, toisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan täyttyneet kaudet otetaan huomioon myönnettäessä tällaisia etuuksia vain, jos ne ovat täyttyneet vastaavassa järjestelmässä tai, jollei sellaista ole, samassa ammatissa. Tässä kohdassa tarkoitetut itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmät luetellaan jokaisen jäsenvaltion osalta liitteessä IV olevassa B osassa. Jos tässä kohdassa tarkoitetut kaudet huomioon ottaen se, jonka etua asia koskee, ei täytä näiden etuuksien saamiseksi asetettuja edellytyksiä, nämä kaudet otetaan huomioon myönnettäessä etuuksia yleisestä järjestelmästä tai, jollei sellaista ole, tapauksen mukaan ruumiillisen työn tekijöihin tai toimihenkilöihin sovellettavasta järjestelmästä edellyttäen, että asianomainen henkilö on myös ollut vakuutettu jommassakummassa näistä järjestelmistä.

4. Vakuutuskaudet, jotka ovat täyttyneet jäsenvaltion erityisjärjestelmässä, otetaan huomioon yleisessä järjestelmässä tai jos sellaista ei ole, tapauksen mukaan toisen jäsenvaltion ruumiillisiin työntekijöihin tai toimihenkilöihin sovellettavassa järjestelmässä, kun kysymys on etuuksia koskevan oikeuden saavuttamisesta, säilyttämisestä tai takaisinsaamisesta edellyttäen, että se, jonka etua asia koskee, on ollut vakuutettu jommassakummassa näistä järjestelmistä, vaikka nämä kaudet on jo otettu huomioon viimeksi mainitun valtion 2 kohdassa tai 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetussa järjestelmässä.

5. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuutta koskevan oikeuden saavuttamisen, säilyttämisen tai takaisinsaamisen edellytyksenä on, että se, jonka etua asia koskee, on vakuutettu riskin toteutumishetkellä, tämä edellytys katsotaan täytetyksi, kun on kyse toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesta vakuutuksesta, kunkin kysymyksessä olevan jäsenvaltion liitteessä VI määräämän menettelyn mukaisesti.

6. Sen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka alueella palkattu työntekijä asuu, ottaa huomioon täyden työttömyyden kauden ja sen aikana 71 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan tai b alakohdan ii alakohdan ensimmäisen virkkeen mukaan myönnetyt etuudet soveltamansa lainsäädännön mukaan niin kuin palkattu työntekijä olisi ollut tämän lainsäädännön alainen viimeisen työpaikkansa aikana.

Jos kyseinen laitos soveltaa lainsäädäntöä, jossa määrätään työttömien vastuulla olevien maksujen vähentämisestä vanhuuseläkkeiden ja kuolemantapauksen vuoksi myönnettävien eläkkeiden kattamiseksi, sille annetaan lupa suorittaa vähentäminen lainsäädäntönsä määräysten mukaisesti.

Jos täyden työttömyyden kausi sen henkilön asuinmaassa, jonka etua asia koskee, voidaan ottaa huomioon vain, jos vakuutusmaksukaudet ovat täyttyneet tässä maassa, tämä edellytys katsotaan täyttyneeksi, jos vakuutusmaksukaudet ovat täyttyneet toisessa jäsenvaltiossa.

46 artikla (11) Etuuksien myöntäminen

1. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan vaaditut edellytykset etuuksia koskevan oikeuden saamiseksi ovat täyttyneet ilman, että 45 artiklan tai 40 artiklan 3 kohdan säännösten soveltaminen on välttämätöntä, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a) toimivaltainen laitos laskee sille kuuluvan etuuden määrän:

i) yhtäältä ainoastaan sen soveltaman lainsäädännön säännösten mukaan;

ii) toisaalta soveltaen 2 kohdan säännöksiä;

b) toimivaltainen laitos voi kuitenkin luopua a kohdan ii alakohdan mukaisesta laskemisesta, jos tämän laskemisen tulos, ottamatta huomioon eroja, jotka syntyvät pyöreiden lukujen käyttämisestä, on sama tai pienempi kuin sen laskennan tulos, joka suoritetaan a kohdan i alakohdan säännösten mukaan, niiltä osin kuin tämä laitos ei sovella lainsäädäntöä, joka sisältää 46 b ja 46 c artiklassa tarkoitettuja sääntöjä päällekkäisyyden estämiseksi, tai jos edellä mainittu laitos soveltaa lainsäädäntöä, joka sisältää 46 c artiklassa tarkoitettuja päällekkäisyyttä koskevia sääntöjä edellyttäen, että sanottu lainsäädäntö määrää, että erilaiset etuudet on otettava huomioon vain tämän lainsäädännön mukaan täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien suhteessa tässä lainsäädännössä vaadittuihin vakuutus- tai asumiskausiin, jotta täysi oikeus etuuksiin myönnettäisiin.

Liitteessä IV olevassa C osassa luetellaan kunkin kysymyksessä olevan jäsenvaltion osalta tapaukset, joissa kaksi laskutapaa voisi johtaa tällaiseen tulokseen.

2. Jos jäsenvaltion lainsäädännön vaatimat edellytykset oikeudesta etuuksiin eivät täyty, ellei oteta huomioon 45 artiklan ja/tai 40 artiklan 3 kohdan säännöksiä, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a) toimivaltainen laitos laskee sen etuuden teoreettisen määrän, jota kysymyksessä oleva henkilö voisi hakea, jos kaikki vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet niiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan, joiden alainen palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on, olisivat täyttyneet kyseisessä jäsenvaltiossa ja sen soveltaman lainsäädännön mukaan etuuden myöntämispäivänä. Jos tämän lainsäädännön mukaan etuuden määrä on riippumaton täyttyneiden vakuutuskausien kestosta määrää pidetään tässä a alakohdassa tarkoitettuna teoreettisena määränä;

b) toimivaltainen laitos määrää sen jälkeen etuuden todellisen määrän a alakohdassa tarkoitetun teoreettisen määrän perusteella ja tämän laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan ennen riskin toteutumista täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien keston suhteessa niiden vakuutus- tai asumiskausien kokonaispituuteen, jotka ovat täyttyneet kaikissa kyseessä olevissa jäsenvaltioissa ennen riskin toteutumista.

3. Sillä, jonka etua asia koskee, on oikeus 1 ja 2 kohdan säännösten mukaan laskettuun korkeimpaan määrään kunkin jäsenvaltion toimivaltaiselta laitokselta tämän rajoittamatta niiden pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevien säännösten soveltamista, joista säädetään etuuden myöntävässä lainsäädännössä.

Jos edellä mainittuja säännöksiä sovelletaan, vertailu tehdään soveltamisen jälkeen jäävien määrien kesken.

4. Jos työkyvyttömyys-, vanhuus- tai jälkeenjääneiden eläkkeiden osalta kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaisten laitosten maksettavien etuuksien kokonaismäärä 6 artiklan b alakohdassa tarkoitettujen monenvälisten sosiaaliturvasopimusten säännösten mukaisesti on pienempi kuin se kokonaismäärä, joka maksettaisiin 1–3 kohdan mukaan tällaisista jäsenvaltioista, asianomaisen henkilön eduksi sovelletaan tämän luvun säännöksiä.

46 a artikla (11) Työkyvyttömyyden, vanhuuden tai jälkeenjääneisyyden perusteella jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti myönnettyjen etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia yleisiä säännöksiä

1. Tässä luvussa samanlaisten etuuksien päällekkäisyydellä tarkoitetaan: kaikkien sellaisten työkyvyttömyys-, vanhuus- ja jälkeenjääneiden etuuksien päällekkäisyyttä, jotka on laskettu tai myönnetty saman henkilön osalta täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien perusteella.

2. Tässä luvussa erilaisten etuuksien päällekkäisyydellä tarkoitetaan kaikkien sellaisten etuuksien päällekkäisyyttä, joiden ei voida katsoa olevan 1 kohdan mukaan samanlaisia.

3. Seuraavia sääntöjä sovelletaan sellaisten pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevien säännösten soveltamiseen, joista säädetään jäsenvaltion lainsäädännössä työkyvyttömyys-, vanhuus- tai jälkeenjääneen etuuden ollessa päällekkäinen samanlaisen etuuden, erilaisen etuuden tai muun tulon kanssa:

a) Etuudet, jotka on ansaittu toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, tai toisessa jäsenvaltiossa ansaittu muu tulo otetaan huomioon vain, jos ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään ulkomailla ansaittujen etuuksien tai tulon huomioonottamisesta;

b) huomioon otetaan toisesta jäsenvaltiosta myönnettävien etuuksien määrä ennen verojen, sosiaaliturvamaksujen ja muiden henkilökohtaisten pidätysten vähentämistä;

c) huomioon ei oteta niiden toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ansaittujen etuuksien määrää, jotka on myönnetty vapaaehtoisen vakuutuksen tai jatkuvan valinnaisen vakuutuksen perusteella;

d) jos pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia säännöksiä sovelletaan vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön nojalla siksi, että se, jonka etua asia koskee, saa samanlaisia tai erilaisia etuuksia toisten jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan tai muiden jäsenvaltioiden alueella ansaittua muuta tuloa, ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan maksettavaa etuutta voidaan alentaa vain muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan maksettavien etuuksien tai niiden alueella ansaitun tulon määrällä.

46 b artikla (11) Erityissäännöksiä, joita sovelletaan samanlaisten etuuksien ollessa päällekkäisiä kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan

1. Jäsenvaltion lainsäädännön säännöksiä, jotka koskevat etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista, ei sovelleta etuuteen, jotka on laskettu 46 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti.

2. Jäsenvaltion lainsäädännön säännöksiä, jotka koskevat etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista, sovelletaan 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan säännösten mukaisesti laskettuun etuuteen ainoastaan, jos kysymyksessä oleva etuus on:

a) joko etuus, jota tarkoitetaan liitteessä IV olevassa D osassa ja jonka määrä on riippumaton täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien kestosta;

tai

b) etuus, jonka määrä lasketaan täyttyneeksi katsotun riskin toteutumispäivän ja myöhemmän päivän välisen laskennallisen kauden perusteella. Viimeksi mainitussa tapauksessa sanottuja säännöksiä sovelletaan tällaisen etuuden ollessa päällekkäinen:

i) joko samanlaisen etuuden kanssa, paitsi jos kahden tai useamman jäsenvaltion välillä on tehty sopimus, jonka tarkoituksena on estää saman laskennallisen kauden huomioon ottaminen kahdesti tai useammin;

ii) tai a alakohdassa tarkoitetun etuuden kanssa

Etuudet, joita tarkoitetaan a ja b alakohdassa, luetellaan liitteessä IV olevassa D osassa.

46 c artikla (11) Erityissäännöksiä, joita sovelletaan yhden tai useamman 46 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetun etuuden ollessa päällekkäinen yhden tai useamman erilaisen etuuden tai muun tulon kanssa, jos asia koskee kahta tai useampaa jäsenvaltiota

1. Jos erilaisten etuuksien tai muun tulon saaminen johtaa kahden tai useamman sellaisen etuuden pienentämiseen, keskeyttämiseen tai peruuttamiseen, joita tarkoitetaan 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa, määrät, joita ei maksettaisi sovellettaessa ankarasti etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia kyseisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen säännöksiä, jaetaan niiden etuuksien lukumäärällä, joita pienentäminen, keskeyttäminen tai peruuttaminen koskee.

2. Jos kyseessä on 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettu etuus, otetaan huomioon muista jäsenvaltioista saatava erilainen etuus tai erilaiset etuudet tai muu tulo ja kaikki muut jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyt tekijät pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia säännöksiä sovellettaessa 46 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen vakuutus- tai asumiskausien välisessä suhteessa ja käytetään mainitun etuuden laskemiseksi.

3. Jos erilaisten etuuksien tai muun tulon saaminen johtaa yhden tai useamman 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan i alakohdassa 2 kohdassa tarkoitetun etuuden pienentämiseen, keskeyttämiseen tai peruuttamiseen, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a) jos kyse on 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetusta etuudesta tai etuuksista, määrät, joita ei maksettaisi sovellettaessa ankarasti etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia kyseisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen säännöksiä, jaetaan niiden etuuksien lukumäärällä, joihin pienentäminen, keskeyttäminen tai peruuttaminen kohdistuu;

b) jos kyse on 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettavista etuuksista, pienentäminen, keskeyttäminen tai peruuttaminen tehdään 2 kohdan mukaisesti.

4. Jos 1 kohdan ja 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään, että pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia säännöksiä sovellettaessa otetaan huomioon erilaiset etuudet tai muu tulo ja kaikki muut erät suhteessa 46 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin vakuutuskausiin, mainituissa kohdissa säädetty jakaminen ei koske tätä jäsenvaltiota.

5. Kaikkia edellä mainittuja säännöksiä sovelletaan soveltuvilta osin, jos yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään, että oikeutta etuuteen ei voida saavuttaa silloin kun se, jonka etua asia koskee, saa toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaista erilaista etuutta tai muuta tuloa.

47 artikla (11) Täydentäviä säännöksiä etuuksien laskemiseksi

1. Asetuksen 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun teoreettisen ja pro rata -määrän laskemiseksi sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a) jos niiden vakuutus- ja asumiskausien kokonaiskesto, jotka ovat täyttyneet ennen riskin toteutumista kaikkien kyseessä olevien jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan, on pidempi kuin enimmäisaika, joka vaaditaan yhden näiden valtioiden lainsäädännön mukaan täyden etuuden saamiseksi, tämän valtion toimivaltainen laitos ottaa huomioon tämän enimmäisajan täyttyneiden kausien kokonaispituuden ajasta. Tämä laskutapa ei saa aiheuttaa kyseessä olevalle laitokselle suurempaa maksuvelvollisuutta kuin sen soveltaman lainsäädännön mukainen täyden edun määrä. Tätä säännöstä ei sovelleta etuuksiin, joiden määrä on riippumaton vakuutuksen kestosta;

b) päällekkäisten kausien huomioon ottamisesta säädetään 98 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa;

c) jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuudet lasketaan keskimääräisten ansioiden, keskimääräisten maksujen tai keskimääräisen korotuksen perusteella tai perustuen siihen suhteeseen, joka oli vakuutuskausien aikana hakijan bruttoansioiden ja keskimääräisten kaikkien muiden vakuutettujen henkilöiden kuin oppisopimuksen perusteella työskentelevien henkilöiden bruttoansioiden välillä, tällaiset keskimääräiset luvut tai suhteet määrää tämän valtion toimivaltainen laitos yksinomaan sanotun valtion lainsäädännön mukaan täyttyneiden vakuutuskausien perusteella tai ainoastaan asianomaisen henkilön näiden kausien aikana saamien bruttoansioiden perusteella;

d) jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuudet lasketaan ansioiden, maksujen tai korotusten määrän perusteella, tämän valtion toimivaltainen laitos määrää ansiot, maksut ja korotukset, jotka on otettava huomioon toisen valtion lainsäädännön mukaan täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien osalta sellaisten keskimääräisten ansioiden, maksujen tai korotusten perusteella, jotka on rekisteröity sen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneiden vakuutuskausien osalta;

e) jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuudet lasketaan vakioansioiden tai kiinteän määrän perusteella, tämän valtion toimivaltainen laitos pitää vakioansioita tai kiinteää määrää, joka sen on otettava huomioon toisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien osalta, yhtäläisinä niiden vakioansioiden tai kiinteiden määrien tai tapauksen mukaan vakioansioiden tai kiinteiden määrien keskiarvon kanssa,jotka vastaavat sen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneitä vakuutuskausia;

f) jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuudet lasketaan joidenkin kausien osalta ansioiden määrän perusteella ja toisten kausien osalta vakioansioiden tai kiinteiden määrien perusteella, tämän valtion toimivaltainen laitos ottaa toisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien osalta huomioon ansiot tai kiinteät määrät, jotka määrätään edellä olevien d tai e alakohdan säännösten mukaisesti, tai tarvittaessa näiden ansioiden tai kiinteiden määrien keskiarvon; jos etuudet lasketaan vakioansioiden tai kiinteiden määrien perusteella kaikkien sen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien osalta, yhtäläisinä sellaisten laskennallisten ansioiden kanssa, jotka vastaavat vakioansioita tai kiinteää määrää;

g) jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuudet lasketaan keskimääräisten vakuutusmaksujen perusteella, tämän valtion toimivaltainen laitos määrää tämän keskimääräisen luvun yksinomaan sanotun valtion lainsäädännön mukaan täyttyneiden vakuutuskausien perusteella.

2. Jäsenvaltion lainsäädännön säännöksiä, jotka koskevat etuuksien laskemisessa huomioon otettavien tekijöiden rahanarvon säilyttämistä, sovelletaan 1 kohdan mukaisesti tietyissä tapauksissa tekijöihin, jotka tämän valtion toimivaltaisen laitoksen tulee ottaa huomioon, kun kysymys on muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan täyttyneistä vakuutus- tai asumiskausista.

3. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuuksien määrä määrätään ottaen huomioon muut perheenjäsenet kuin lapset, tämän valtion toimivaltainen laitos ottaa myös huomioon asianomaisen henkilön ne perheenjäsenet, jotka asuvat toisen jäsenvaltion alueella, niin kuin he asuisivat toimivaltaisen valtion alueella.

4. Jos jäsenvaltion toimivaltaisen vakuutuslaitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan on palkka otettava huomioon etuuksia laskettaessa, jos on sovellettu 45 artiklan 6 kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa, ja jos tässä jäsenvaltiossa eläkkeitä myönnettäessä otetaan huomioon vain 71 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohtaa tai 71 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan ensimmäistä virkettä soveltaen hyvitetyt täyden työttömyyden kaudet, tämän jäsenvaltion toimivaltainen laitos myöntää eläkkeen soveltamansa lainsäädännön mukaisesti sen palkan perusteella, jota se käytti viitepalkkana myöntäessään mainitut työttömyysetuudet.

48 artikla (11) Alle vuoden pituiset vakuutus- tai asumiskaudet

1. Sen estämättä mitä 46 artiklan 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltion laitos ei ole velvollinen myöntämään etuuksia sen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneiden sellaisten kausien osalta, jotka on otettava huomioon riskin toteutumishetkellä, jos:

– sanottujen kausien kesto ei ole yhtä vuotta,

ja

– jos tämän lainsäädännön mukaan oikeutta etuuteen ei saavuteta vain näiden kausien perusteella.

2. Jokaisen muun jäsenvaltion toimivaltainen laitos ottaa huomioon 1 kohdassa tarkoitetut kaudet soveltaessaan 46 artiklan 2 kohtaa, lukuun ottamatta b alakohdan säännöksiä.

3. Jos 1 kohdan säännösten soveltamisen tuloksena olisi vapautus kaikille kyseisten jäsenvaltioiden laitoksille velvoitteistaan, etuudet myönnetään yksinomaan viimeisen sellaisen valtion lainsäädännön mukaan, jonka mukaiset edellytykset täyttyvät, niin kuin kaikki täyttyneet ja 45 artiklan 1–4 kohdan säännösten mukaan huomioon otetut vakuutus- ja asumiskaudet olisivat täyttyneet tämän valtion lainsäädännön mukaan.

49 artikla (11) (15) Etuuksien laskeminen, kun se, jonka etua asia koskee, ei samanaikaisesti täytä kaikkien niiden lainsäädäntöjen mukaisia edellytyksiä, joiden mukaan vakuutus- tai asumiskaudet ovat täyttyneet, tai kun hän on nimenomaisesti pyytänyt vanhuusetuuksien myöntämisen siirtämistä

1. Jos se, jonka etua asia koskee, ei tiettynä hetkenä täytä kaikkien jäsenvaltioiden sellaisten lainsäädäntöjen mukaisia etuuden myöntämisen edellytyksiä, joiden alainen hän on ollut, ottaen tarvittaessa huomioon 45 artikla tai 40 artiklan 3 kohta, vaan täyttää näistä vain yhden tai useamman lainsäädännön mukaiset edellytykset, sovelletaan seuraavia säännöksiä:

a) jokainen sellaista lainsäädäntöä soveltavista toimivaltaisista laitoksista, jonka mukaiset edellytykset täytetään, laskee sen maksettavaksi kuuluvan etuuden määrän 46 artiklan mukaisesti;

b) kuitenkin:

i) jos se, jonka etua asia koskee, täyttää ainakin kahden lainsäädännön mukaiset edellytykset ottamatta huomioon sellaisten lainsäädäntöjen mukaisesti täyttyneitä vakuutus- tai asumiskausia, joiden edellytyksiä ei täytetä, näitä kausia ei oteta huomioon 46 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa, ellei näiden kausien huomioon ottaminen anna aihetta suuremman etuuden määräämiseen;

ii) jos asianomainen täyttää vain yhden lainsäädännön vaatimukset, ilman että on tarvetta vedota vakuutus- tai asumiskausiin sellaisissa maissa, joiden lainsäädäntöjen ehdot eivät täyty, maksettavan etuuden määrä lasketaan 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan perusteella vain sen lainsäädännön mukaisesti, jonka ehdot täyttyvät ja ottaen huomioon vain sen lainsäädännön mukaiset kaudet, ellei niiden lainsäädäntöjen, joiden ehdot eivät täyty, alaisten kausien huomioon ottaminen anna aihetta suuremman etuuden määräämiseen 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan perusteella.

Tämän kohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti, jos se, jonka etua asia koskee, on nimenomaisesti pyytänyt vanhuusetuuksien myöntämisen siirtämistä 44 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen säännösten mukaisesti.

2. Etuus tai etuudet, jotka on myönnetty yhden tai useamman kyseeseen tulevan lainsäädännön mukaan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, lasketaan ilman eri toimenpiteitä uudelleen 46 artiklan mukaisesti sikäli kuin yhdessä tai useammassa muussa sellaisessa lainsäädännössä säädetyt edellytykset, joiden alainen henkilö on ollut, täyttyvät, ja siten kuin ne olisivat täyttyneet, ottaen huomioon tarpeen mukaan 45 artikla ja ottaen tarpeen mukaan uudelleen huomioon 1 kohta. Tätä kohtaa sovelletaan vastaavasti, kun henkilö pyytää yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön nojalla saavutettujen vanhuusetujen myöntämistä, jota oli siihen saakka lykätty 44 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaisesti.

3. Uudelleen laskeminen tehdään ilman eri toimenpiteitä 1 kohdan mukaisesti ja noudattaen, mitä 40 artiklan 2 kohdassa säädetään, kun yhdessä tai useammassa kyseeseen tulevassa lainsäädännössä säädetyt edellytykset eivät enää täyty.

50 artikla (11) Lisän myöntäminen, kun eri jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan maksettavien etuuksien kokonaismäärä ei yllä vähimmäismäärään sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella etuuden saaja asuu

Sellaiselle etuuksien saajalle, johon tätä lukua sovelletaan, ei voida siinä valtiossa, jonka alueella hän asuu ja jonka lainsäädännön mukaista etuutta hänelle maksetaan, myöntää etuutta, joka on pienempi kuin sanotun lainsäädännön mukainen vähimmäisetuus sellaiselta vakuutus- tai asumiskaudelta, joka on yhtä pitkä kuin kaikki suoritusta varten huomioon otetut vakuutuskaudet edeltävien artiklojen säännösten mukaisesti. Tämän valtion toimivaltainen laitos maksaa hänelle tarvittaessa koko hänen asuinaikansa ajan sen alueella lisän, joka on yhtä suuri kuin tämän luvun mukaisesti maksettavien etuuksien kokonaismäärän ja vähimmäisetuuden määrän erotus.

51 artikla (11) Etuuksien arvon säilyttäminen ja uudelleen laskeminen

1. Jos elinkustannusten nousun tai ansiotason muutosten tai muiden tarkistusta vaativien seikkojen vuoksi kyseeseen tulevien valtioiden etuuksia muutetaan kiinteällä prosenttimäärällä tai muulla määrällä, tällaista prosenttimäärää tai määrää on sovellettava sellaisenaan etuuksiin, jotka määräytyvät 46 artiklan mukaisesti ilman, että uudelleenlaskemista tuon artiklan mukaisesti tarvitaan.

2. Toisaalta jos etuuksien määräytymistapaa tai laskemissääntöjä muutettaisiin, uudelleenlaskeminen tehdään 46 artiklan mukaisesti.

51 a artikla (1606/98) Virkamiesten erityisjärjestelmään kuuluvat henkilöt

1. Asetuksen 44 artiklan, 45 artiklan 1, 5 ja 6 kohdan sekä 46–51 artiklan säännöksiä sovelletaan vastaavasti virkamiesten erityisjärjestelmään kuuluviin henkilöihin.

2. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan virkamiesten erityisjärjestelmän mukaisten etuuksien saaminen, suorittaminen, säilyttäminen tai palauttaminen kuitenkin voi tapahtua vain sillä edellytyksellä, että kaikki vakuutuskaudet ovat täyttyneet kyseisen jäsenvaltion yhden tai useamman virkamiesten erityisjärjestelmän piirissä tai että ne kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä katsotaan tällaisia kausia vastaaviksi, otetaan huomioon vain ne kaudet, jotka voidaan kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tunnustaa. Jos näillä edellytyksillä täyttyneet kaudet on otettu huomioon, eikä henkilö täytä kyseisten etuuksien saamiseksi vaadittavia edellytyksiä, kaudet otetaan huomioon myönnettäessä yleisen järjestelmän mukaisia etuuksia tai, jos sellaista ei ole, tapauksen mukaan ruumiillisen työn tai toimistotyön tekijöihin sovellettavan järjestelmän mukaisia etuuksia myönnettäessä.

3. Jos jonkin jäsenvaltion lainsäädännössä etuudet lasketaan viitekauden aikana ansaitun viimeisen palkan tai palkkojen perusteella, kyseisen valtion toimivaltaisen laitoksen on etuuksia laskiessaan otettava huomioon ainoastaan ne asianmukaiset uudelleenarvioidut palkat, jotka on ansaittu kautena tai kausina, joina asianomaiseen henkilöön on sovellettu kyseistä lainsäädäntöä.

4 luku Työtapaturmat ja ammattitaudit

1 jakso Oikeus etuuksiin

52 artikla Asuminen muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa – Yleisiä sääntöjä

Palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, jolle sattuu työtapaturma tai joka saa ammattitaudin ja joka asuu muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella, saa siinä valtiossa, jossa hän asuu:

a) luontoisetuudet, jotka annetaan toimivaltaisen laitoksen puolesta asuinpaikan laitoksesta sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, niin kuin hänet olisi vakuutettu siinä; ja

b) rahaetuudet, jotka myöntää toimivaltainen laitos soveltamansa lainsäädännön mukaisesti. Kuitenkin toimivaltaisen laitoksen ja asuinpaikan laitoksen välisellä sopimuksella nämä etuudet voidaan antaa viimeksi mainitusta laitoksesta ensiksi mainitun laitoksen puolesta toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 60 ja 61 artiklat sekä 65 ja 66 artiklat.

53 artikla Rajatyöntekijät – Erityissääntö

Rajatyöntekijä voi myös saada etuuksia toimivaltaisen valtion alueella. Tällaiset etuudet antaa toimivaltainen laitos tämän valtion lainsäädännön mukaisesti niin kuin se, jonka etua asia koskee, asuisi siellä.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 60 ja 61 artiklat sekä 65 ja 66 artiklat.

54 artikla Oleskelu toimivaltaisessa valtiossa tai asuinpaikan muuttaminen sinne

1. Edellä 52 artiklassa tarkoitettu palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka oleskelee toimivaltaisen valtion alueella, saa etuuksia tämän valtion lainsäädännön mukaisesti, vaikka hän on jo saanut etuuksia ennen oleskeluaan. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta rajatyöntekijään.

2. Edellä 52 artiklassa tarkoitettu palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka muuttaa asuinpaikkansa toimivaltaisen valtion alueelle, saa etuuksia tämän valtion lainsäädännön mukaisesti, vaikka hän on jo saanut etuuksia ennen asuinpaikkansa muuttoa.

55 artikla Oleskelu toimivaltaisen valtion ulkopuolella – Paluu tai asuinpaikan muuttaminen toiseen jäsenvaltioon tapaturman sattumisen tai ammattitaudin saamisen jälkeen – Tarve mennä toiseen jäsenvaltioon tarkoituksena saada asianmukaista hoitoa

1. Palkatulla työntekijällä tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla, jolle sattuu työtapaturma tai joka saa ammattitaudin ja:

a) joka oleskelee muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella;

b) joka sen jälkeen, kun on saanut oikeuden etuuksiin toimivaltaisen laitoksen kustannuksella, saa tältä laitokselta luvan palata sen jäsenvaltion alueelle, jossa hän asuu, tai muuttaa asuinpaikkansa toisen jäsenvaltion alueelle;

c) joka saa toimivaltaiselta laitokselta luvan mennä toisen jäsenvaltion alueelle tarkoituksenaan saada siellä tilansa vaatimaa hoitoa,

on oikeus:

i) luontoisetuuksiin, jotka antaa toimivaltaisen laitoksen puolesta oleskelu- tai asuinpaikan laitos tämän laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, niin kuin hänet olisi vakuutettu siinä; aika, jolta etuudet annetaan, määrätään kuitenkin toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaan;

ii) rahaetuuksiin, jotka antaa toimivaltainen laitos sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti. Kuitenkin toimivaltaisen ja oleskelu- tai asuinpaikan laitoksen välisellä sopimuksella nämä etuudet voidaan myöntää viimeksi mainitusta laitoksesta ensiksi mainitun laitoksen puolesta toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdan b alakohdan mukaan vaadittava lupa voidaan evätä vain, jos todetaan, että sen, jonka etua asia koskee, liikkuminen olisi haitallista hänen terveydentilansa tai annettavan sairaanhoidon kannalta.

Edellä 1 kohdan c alakohdan mukaan vaadittavaa lupaa ei saa evätä, jos kyseistä hoitoa ei voida antaa sille, jonka etua asia koskee, sen jäsenvaltion alueella, jossa hän asuu.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 62–64 artiklat sekä 65 ja 66 artiklat.

56 artikla Tapaturmat matkan aikana

Tapaturma matkan aikana, joka sattuu muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella, katsotaan tapahtuneeksi toimivaltaisen valtion alueella.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 65 ja 66 artiklat .

57 artikla (7) Ammattitautietuudet, jos kyseinen henkilö on ollut alttiina samalle riskille useassa jäsenvaltiossa

1. Kun henkilö, joka on saanut ammattitaudin, on kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan harjoittanut toimintaa, joka luonteensa vuoksi on todennäköisesti aiheuttanut tämän taudin, etuudet, jotka hän tai hänen jälkeenjääneensä voivat hakea, myönnetään yksinomaan viimeisen sellaisen valtion lainsäädännön mukaan, jonka mukaiset edellytykset täyttyvät, ottaen huomioon, kun siihen on aihetta, 2–5 kohdan säännökset.

2. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuuksien myöntämiseksi ammattitautien perusteella edellytetään, että kysymyksessä oleva tauti ensin todettiin sen alueella, tällainen edellytys katsotaan täytetyksi, jos tauti ensiksi todettiin toisen jäsenvaltion alueella.

3. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuuksien myöntämiseksi ammattitaudin perusteella edellytetään, että kysymyksessä oleva tauti ensin todettiin tietyn määräajan kuluessa viimeisen sellaisen toiminnan lakkaamisesta, joka todennäköisesti on saattanut aiheuttaa tällaisen taudin, tämän valtion toimivaltainen laitos tutkiessaan aikaa, jona tällaista toimintaa harjoitettiin, ottaa huomioon tarpeellisessa määrin samanlaisen toiminnan, jota harjoitettiin muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan, niin kuin sitä olisi harjoitettu ensiksi mainitun valtion lainsäädännön mukaan.

4. Jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan etuuksien myöntämiseksi ammattitaudin perusteella edellytetään, että toimintaa, joka todennäköisesti aiheuttaa kyseisen ammattitaudin, on harjoitettu tietty aika, valtion toimivaltainen laitos ottaa huomioon tarpeellisessa määrin kaudet, joiden aikana tällaista toimintaa harjoitettiin muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan, ikään kuin sitä olisi harjoitettu ensiksi mainitun valtion lainsäädännön mukaan.

5. Sklerogeenisen pneumokonioosin kohdalla rahaetuuksien kustannukset, mukaan lukien eläkkeet, jaetaan niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten laitosten kesken, joiden alueella kyseinen henkilö harjoitti taudin todennäköisesti aiheuttavaa toimintaa. Tämä jako suoritetaan sen suhteen perustella, joka 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kunkin valtion lainsäädännön mukaan täyttyneiden vanhuusvakuutuksen kausien tai asumiskausien pituudella on sellaisten vanhuusvakuutuksen kausien tai asumiskausien kokonaispituuteen, jotka ovat täyttyneet kaikkien valtioiden lainsäädäntöjen mukaan päivänä, jolloin etuudet alkoivat.

6. Neuvosto määrää yksimielisesti komission ehdotuksesta ammattitaudit, joihin 5 kohdan säännösten soveltamista laajennetaan.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 67–69 artiklat.

58 artikla Rahaetuuksien laskeminen

1. Sellaisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään, että rahaetuuksien laskeminen perustuu keskimääräisiin ansioihin, määrää tällaisen keskimääräisen ansion yksinomaan ottaen huomioon ansiot, jotka on vahvistettu maksetuiksi sanotun lainsäädännön mukaan täyttyneiden kausien aikana.

2. Sellaisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään, että rahaetuuksien laskeminen perustuu vakioansioihin, ottaa huomioon yksinomaan vakioansiot tai tietyissä tapauksissa keskimääräiset vakioansiot sanotun lainsäädännön mukaisesti täyttyneiltä kausilta.

3. Sellaisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään, että rahaetuuksien määrä vaihtelee perheenjäsenten lukumäärän mukaan, on otettava huomioon myös sen, jonka etua asia koskee, perheenjäsenet, jotka asuvat toisen jäsenvaltion alueella, niin kuin he asuisivat toimivaltaisen valtion alueella.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 70 artikla.

59 artikla Sellaisen henkilön kuljetuskustannukset, jolle on sattunut tapaturma tai joka kärsii ammattitaudista

1. Sellaisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädännössä säädetään sellaisen henkilön, jolle on sattunut työtapaturma tai joka kärsii ammattitaudista, kuljettamisesta joko hänen asuinpaikkaansa tai sairaalaan aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta, vastaa tällaisista kuljetuskustannuksista vastaavaan paikkaan sen toisen jäsenvaltion alueella, jossa henkilö asuu, edellyttäen, että tämä laitos antaa ennakolta luvan sellaiseen kuljettamiseen ottaen asianmukaisesti huomioon syyt, joiden vuoksi se on perusteltua. Tällaista lupaa ei vaadita rajatyöntekijän kohdalla.

2. Sellaisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädännössä säädetään työtapaturmassa kuolleen henkilön ruumiin kuljettamisesta hautauspaikalle aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta, vastaa sen soveltaman lainsäädännön mukaan tällaisista kuljetuskustannuksista vastaavaan paikkaan sen toisen jäsenvaltion alueella, jossa henkilö asui tapaturman sattuessa.

2 jakso Sellaisen ammattitaudin paheneminen, josta etuutta on myönnetty

60 artikla (7) (11)

1. Mikäli sellainen ammattitauti, josta palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on saanut tai saa etuutta jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, pahenee, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a) jos se, jonka etua asia koskee, ei etuuksien saamisen aikana ole työskennellyt toisen jäsenvaltion alueella ammatissa, joka saattaisi aiheuttaa tai pahentaa kyseistä tautia, ensiksi mainitun jäsenvaltion toimivaltainen laitos vastaa etuuksien kustannuksista soveltamansa lainsäädännön mukaisesti ottaen pahenemisen huomioon;

b) jos se, jonka etua asia koskee, etuuksien saamisen aikana on harjoittanut sellaista toimintaa toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ensiksi mainitun jäsenvaltion toimivaltainen laitos vastaa etuuksien kustannuksista soveltamansa lainsäädännön mukaisesti ottamatta pahenemista huomioon. Toisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos myöntää sille, jonka etua asia koskee, lisän, joka vastaa pahenemisen jälkeen maksettavan etuuden määrän ja sen etuuden määrän, jollaisena etuus olisi katsottu asianmukaiseksi ennen pahenemista, välistä erotusta, soveltamansa lainsäädännön mukaisesti, niin kuin kysymyksessä oleva tauti olisi puhjennut tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaan;

c) jos b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa palkatulla työntekijällä tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla, joka kärsii sklerogeenisesta pneumokonioosista tai 57 artiklan 6 kohdan mukaan määrätystä taudista, ei ole oikeutta etuuksiin toiseksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, ensiksi mainitun jäsenvaltion toimivaltainen laitos vastaa etuuksien antamisesta sen soveltaman lainsäädännön mukaisesti ottaen huomioon taudin pahenemisen. Toiseksi mainitun jäsenvaltion toimivaltainen laitos vastaa kuitenkin kustannuksista sen erotuksen osalta, joka on ensiksi mainitun jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen maksettavien rahaetuuksien määrän, mukaan lukien eläkkeet ja ottaen huomioon taudin paheneminen, ja sen määrän välillä, joka vastaa etuuksia, jotka olisivat olleet asianmukaisia ennen taudin pahenemista;

d) pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia jäsenvaltion lainsäädännön säännöksiä ei sovelleta edunsaajiin, jotka saavat kahden jäsenvaltion laitosten myöntämiä etuuksia b alakohdan mukaisesti.

2. Niissä tapauksissa, joissa ammattitauti, joka antaa aiheen 57 artiklan 5 kohdan säännösten soveltamiseen, pahenee, sovelletaan seuraavia säännöksiä:

a) toimivaltainen laitos, joka on myöntänyt etuudet 57 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti, vastaa etuuksien suorittamisesta soveltamansa lainsäädännön mukaan ottaen taudin pahenemisen huomioon; ja

b) rahaetuuksien, mukaan lukien eläkkeet, kustannukset jaetaan edelleen niiden laitosten välillä, jotka ovat jakaneet aiempien etuuksien kustannukset 57 artiklan 5 kohdan säännösten mukaisesti. Jos henkilö on kuitenkin jälleen harjoittanut toimintaa, joka on saattanut aiheuttaa tai pahentaa kyseistä ammattitautia joko sellaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa hän oli jo harjoittanut samantyyppistä toimintaa, tai toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, sellaisen valtion toimivaltainen laitos vastaa sen etuuksien määrän, jossa on otettu huomioon taudin paheneminen, ja ennen pahenemista maksettavan etuuksien määrän välisestä kustannusten määrän erotuksesta.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 71 artikla.

3 jakso Erinäisiä säännöksiä

61 artikla Säännöt, joiden mukaan otetaan huomioon tiettyjen lainsäädäntöjen erityispiirteet

1. Jos sellaisen jäsenvaltion alueella, jossa se, jonka etua asia koskee, sattuu olemaan, ei ole vakuutusta työtapaturmien tai ammattitautien varalta, tai jos tällainen vakuutus on olemassa mutta ei ole luontoisetuuksien antamisesta vastuussa olevaa laitosta, nämä etuudet antaa oleskelu- tai asuinpaikan laitos, joka on vastuussa luontoisetuuksien antamisesta sairaustapauksissa.

2. Jos toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaan edellytetään täysin ilmaisten luontoisetuuksien antamiseksi, että on käytettävä työnantajan järjestämiä sairaanhoitopalveluja, luontoisetuudet, jotka annetaan 52 artiklassa ja 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, katsotaan annetuiksi tällaisista sairaanhoitopalveluista.

3. Jos toimivaltaisen valtion lainsäädäntöön kuuluu työnantajan velvollisuuksia koskeva järjestelmä, luontoisetuudet, jotka annetaan 52 artiklassa ja 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, katsotaan annetuiksi toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä.

4. Jos toimivaltaisen valtion järjestelmä työtapaturmien korvaamisessa ei ole luonteeltaan pakollista vakuutusta, luontoisetuudet antaa suoraan työnantaja tai kyseinen vakuuttaja.

5. Jos jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään nimenomaisesti tai muutoin, että työtapaturmat tai ammattitaudit, jotka ovat sattuneet tai jotka on todettu aiemmin, otetaan huomioon arvioitaessa työkyvyttömyyden astetta vahvistettaessa oikeutta etuuteen tai määrättäessä etuuden määrää, tämän jäsenvaltion toimivaltainen laitos ottaa myös huomioon työtapaturmat ja ammattitaudit, jotka ovat sattuneet tai jotka on todettu aiemmin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, niin kuin ne olisivat sattuneet tai ne olisi todettu sen soveltaman lainsäädännön mukaan.

6. Jos jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään nimenomaisesti tai muutoin, että työtapaturmat tai ammattitaudit, jotka ovat sattuneet tai jotka on todettu peräkkäisesti, otetaan huomioon arvioitaessa työkyvyttömyyden astetta vahvistettaessa oikeutta etujen tai määrättäessä tällaisen etuuden määrää, tämän jäsenvaltion toimivaltainen laitos ottaa huomioon myös työtapaturmat tai ammattitaudit, jotka ovat sattuneet tai jotka on todettu peräkkäisesti toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, niin kuin ne olisivat sattuneet tai ne olisi todettu sen soveltaman lainsäädännön mukaan, mutta vain jos:

1) mitään korvausta ei ole suoritettu sellaisen työtapaturman tai ammattitaudin osalta, joka oli sattunut tai todettu aikaisemmin sen soveltaman lainsäädännön mukaan; ja

2) mitään korvausta ei ole suoritettu sellaisen toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa tapaturma tai ammattitauti sattui tai todettiin peräkkäisesti, kun on otettu huomioon 5 kohdan säännökset tämän työtapaturman tai ammattitaudin osalta.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 72 artikla.

62 artikla Sovellettava järjestelmä, jos oleskelu- tai asuinmaassa on useita järjestelmiä – Etuuksien enimmäiskesto

1. Jos oleskelu- tai asuinmaan lainsäädännössä on useita vakuutusjärjestelmiä, 52 artiklan tai 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin palkattuihin työntekijöihin tai itsenäisiin ammatinharjoittajiin sovelletaan terästeollisuuden ruumiillisen työn tekijöiden järjestelmän säännöksiä. Kuitenkin jos tuohon lainsäädäntöön kuuluu erityisjärjestelmä kaivostyöntekijöille tai vastaavien yritysten työntekijöille, tämän järjestelmän säännöksiä sovelletaan tähän työntekijäryhmään, jos oleskelu- tai asuinpaikan laitos, johon he toimittavat hakemuksensa, on toimivaltainen soveltamaan tätä järjestelmää.

2. Jos jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään enimmäisaika, jolta etuuksia voidaan myöntää, tätä lainsäädäntöä soveltava laitos saa ottaa huomioon ajan, jolta etuuksia on jo suoritettu toisen jäsenvaltion laitoksesta.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 73–77 artiklat.

4 jakso Laitosten väliset korvaukset

63 artikla

1. Toimivaltaisen laitoksen on korvattava niiden luontoisetuuksien määrä, jotka on sen puolesta annettu 52 artiklan ja 55 artiklan 1 kohdan säännösten mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut korvaukset määrätään ja suoritetaan 98 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa säädetyn menettelyn mukaisesti todellisten kustannusten mukaan.

3. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio tai tällaisten valtioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia muista korvaustavoista tai luopua korvauksista jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvien laitosten välillä.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 96 artikla.

5 jakso (307/1999) Opiskelijat

63 a artikla (307/1999)

Tämän luvun 1–4 jakson säännöksiä sovelletaan vastaavasti opiskelijoihin.

5 luku Kuolemantapauksen johdosta annettavat avustukset

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 5 luku.

64 artikla Vakuutus- tai asumiskausien yhteenlaskeminen

Toimivaltaisen laitoksen siinä jäsenvaltiossa, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään kuolemantapauksen johdosta annettavaa avustusta koskevan oikeuden saamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi vakuutus- tai asumiskausien täyttymistä, on otettava huomioon tarpeellisessa määrin vakuutus- ja asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan, niin kuin ne olisivat täyttyneet sen soveltaman lainsäädännön mukaan.

65 artikla Oikeus avustuksiin kuoleman tapahtuessa tai jos etuuteen oikeutettu henkilö asuu muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa

1. Jos palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, eläkeläinen tai eläkkeenhakija tai hänen perheenjäsenensä kuolee muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella, kuoleman katsotaan tapahtuneen toimivaltaisen valtion alueella.

2. Toimivaltainen laitos on velvollinen myöntämään soveltamansa lainsäädännön mukaan maksettavat kuolemantapauksen johdosta annettavat avustukset, vaikka edunsaaja asuu muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella.

3. Edellä 1 ja 2 kohdan säännöksiä sovelletaan myös, kun kuolema aiheutuu työtapaturmasta tai ammattitaudista.

66 artikla Etuuksien antaminen sellaisen eläkeläisen kuollessa, joka oli asunut muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka laitos oli vastuussa luontoisetuuksien antamisesta

Jos eläkeläinen, jolla oli oikeus eläkkeeseen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai eläkkeisiin kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, kuollessaan asui muun jäsenvaltion alueella kuin sen, jonka laitos oli velvollinen antamaan hänelle luontoisetuudet 28 artiklan säännösten mukaan, tämän laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan maksettavat kuolemantapauksen johdosta annettavat avustukset annetaan tästä laitoksesta sen omalla kustannuksella, niin kuin eläkeläinen olisi asunut tämän laitoksen jäsenvaltion alueella kuolinhetkellään.

Edellä olevan alakohdan säännöksiä sovelletaan vastaavasti eläkeläisen perheenjäseniin.

66 a artikla (307/1999) Opiskelijat

Edellä 64–66 artiklan säännöksiä sovelletaan vastaavasti opiskelijoihin ja heidän perheenjäseniinsä.

6 luku Työttömyysetuudet

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 6 luku.

1 jakso Yhteisiä säännöksiä

67 artikla Vakuutus- tai työskentelykausien yhteenlaskeminen

1. Sellaisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään etuuksia koskevan oikeuden saamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi vakuutuskausien täyttymistä, on otettava huomioon tarpeellisessa määrin vakuutus- tai työskentelykaudet, jotka ovat täyttyneet palkattuna työntekijänä toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, niin kuin ne olisivat sen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneitä vakuutuskausia edellyttäen kuitenkin, että työskentelykaudet olisi laskettu vakuutuskausiksi, jos ne olisivat täyttyneet tämän lainsäädännön mukaan.

2. Sellaisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään etuuksia koskevan oikeuden saamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi työskentelykausien täyttymistä, on otettava huomioon tarpeellisessa määrin vakuutus- tai työskentelykaudet, jotka ovat täyttyneet palkattuna työntekijänä toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, niin kuin ne olisivat sen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneitä työskentelykausia.

3. Lukuun ottamatta 71 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuja tapauksia, 1 ja 2 kohdan säännösten soveltaminen edellyttää, että sen osalta, jonka etua asia koskee, olisivat viimeksi täyttyneet:

– 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa vakuutuskaudet ja

– 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa työskentelykaudet

sen lainsäädännön mukaisesti, jonka mukaan etuuksia haetaan.

4. Jos sen kauden pituus, joksi ajaksi etuuksia voidaan myöntää, riippuu vakuutus- tai työskentelykausien pituudesta, 1 tai 2 kohdan säännöksiä sovelletaan kunkin tapauksen mukaisesti.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 80 artikla.

Ks. Edilex-uutinen EUT:n ennakkoratkaisusta ( asia C‑284/15, ONEm ja M) koskien toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneiden vakuutus- tai työskentelykausien huomioon ottamista osa-aikatyöntekijän työttömyyskorvauksen laskemisessa.

68 artikla Etuuksien laskeminen

1. Sellaisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään, että etuuksien laskemisen on perustuttava aiempien ansioiden määrään, on otettava huomioon yksinomaan ansiot, jotka se, jonka etua asia koskee, on saanut viimeisestä työskentelystään tämän valtion alueella. Kuitenkin jos se, jonka etua asia koskee, on työskennellyt viimeksi tällä alueella vähemmän kuin neljä viikkoa, etuudet lasketaan sellaisten normaaliansioiden perusteella, jotka vastaavat ansioita työttömän asuin- tai oleskelupaikalla vastaavassa tai samanlaisessa työssä kuin hänen viimeinen työnsä toisen jäsenvaltion alueella.

2. Sellaisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen, jonka lainsäädännön mukaan edellytetään, että etuuksien määrä vaihtelee perheenjäsenten lukumäärän mukaan, on otettava huomioon myös sen, jonka etua asia koskee, perheenjäsenet, jotka asuvat toisen jäsenvaltion alueella, niin kuin he asuisivat toimivaltaisen valtion alueella. Tätä säännöstä ei sovelleta, jos perheenjäsenten asuinmaassa toisella henkilöllä on oikeus työttömyysetuuksiin, joiden laskemisessa perheenjäsenet otetaan huomioon.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 81 ja 82 artiklat.

2 jakso Muuhun jäsenvaltioon kuin toimivaltaiseen valtioon lähtevät työttömät

69 artikla Etuutta koskevan oikeuden säilyttämisen edellytykset ja rajoitukset

1. Palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka on kokonaan työtön ja täyttää jäsenvaltion lainsäädännön mukaiset edellytykset oikeudesta etuuksiin ja joka lähtee yhteen tai useampaan muuhun jäsenvaltioon hakeakseen siellä työtä, säilyttää oikeutensa tällaisiin etuuksiin seuraavin edellytyksin ja rajoituksin:

a) ennen lähtöään hänet on täytynyt rekisteröidä työn hakijana, ja hänen täytyy pysyä toimivaltaisen valtion työvoimaviranomaisten käytettävänä vähintään neljän viikon ajan työttömäksi tulemisen jälkeen. Kuitenkin toimivaltaiset viranomaiset tai laitokset voivat antaa luvan hänen lähtöönsä ennen tällaisen ajan päättymistä;

b) hänen täytyy rekisteröityä työn hakijana jokaisen sellaisen jäsenvaltion työvoimaviranomaisissa, joihin hän lähtee, ja kuulua niiden valvontamenettelyn alaisuuteen. Tämä edellytys katsotaan täytetyksi ajalta ennen rekisteröitymistä, jos se, jonka etua asia koskee, rekisteröityy seitsemän päivän kuluessa siitä päivästä, jolloin hän lakkasi olemasta työvoimaviranomaisten käytettävissä valtiossa, josta hän lähti. Poikkeuksellisissa tapauksissa toimivaltaiset viranomaiset tai laitokset voivat jatkaa tätä aikaa;

c) oikeus etuuksiin jatkuu kolmen kuukauden enimmäisajan siitä päivästä, jona se, jonka etua asia koskee, lakkasi olemasta lähtövaltionsa työvoimaviranomaisten käytettävissä edellyttäen, että etuuksien kokonaiskesto ei ylitä niiden etuuksien kestoa, joihin hänellä oli oikeus tämän valtion lainsäädännön mukaan. Kausityöntekijän kohdalla tämä kesto voidaan kuitenkin rajoittaa sen kauden jäljellä olevaan aikaan, jona hän työskentelee.

2. Jos se, jonka etua asia koskee, palaa toimivaltaiseen valtioon ennen sen kauden loppumista, jonka aikana hänellä on oikeus etuuksiin 1 kohdan c alakohdan säännösten mukaisesti, hänellä on edelleen oikeus etuuksiin tämän valtion lainsäädännön mukaan; hän menettää kaikki oikeudet etuuksiin toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaan, jos hän ei palaa sinne ennen tämän kauden päättymistä. Poikkeuksellisissa tapauksissa toimivaltaiset viranomaiset tai laitokset voivat jatkaa tätä määräaikaa.

3. Edellä 1 kohdan säännöksiä voidaan soveltaa vain kerran kahden työskentelykauden välissä.

4. Kohta on poistettu asetuksella EPNAs 647/2005.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 83 artikla.

Ks. TyöttömyysturvaL 1290/2002 5 luku.

70 artikla Etuuksien ja korvauksien suorittaminen

1. Edellä 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa etuudet antaa kunkin sellaisen valtion laitos, johon työtön lähtee hakeakseen työtä.

Sellaisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos, jonka lainsäädäntöä palkattuun työntekijään tai itsenäiseen ammatinharjoittajaan sovellettiin hänen viimeisen työskentelynsä aikana, on velvollinen korvaamaan tällaisten etuuksien määrän.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut korvaukset määrätään ja suoritetaan 98 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa säädetyn menettelyn mukaisesti todellisten kustannusten mukaan tai kertasuorituksina.

3. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio tai näiden valtioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia muista korvausten tai suoritusten tavoista tai voivat luopua kaikista niiden toimivaltaan kuuluvien laitosten välillä suoritettavista korvauksista.

Ks. TyöttömyysturvaL 1290/2002 6 luku.

3 jakso Työttömät, jotka viimeisen työskentelynsä aikana asuivat muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa

71 artikla

1. Työtön, joka aiemmin oli työssä ja joka viimeisen työskentelynsä aikana asui muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella, saa etuudet seuraavien säännösten mukaisesti:

a) i) rajatyöntekijä, joka on osittain tai ajoittain työttömänä hänet työllistävästä yrityksestä, saa etuudet toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti, niin kuin hän asuisi tämän valtion alueella; nämä etuudet antaa toimivaltainen laitos;

ii) rajatyöntekijä, joka on kokonaan työtön, saa etuudet sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella hän asuu, niin kuin hän olisi ollut tämän lainsäädännön alainen viimeksi työskennellessään; nämä etuudet antaa asuinpaikan laitos omalla kustannuksellaan; sekä

b) i) muu palkattu työntekijä kuin rajatyöntekijä, joka on osittain, ajoittain tai kokonaan työtön ja joka asettuu työnantajansa tai työvoimaviranomaisten käytettäväksi toimivaltaisen valtion alueella, saa etuudet tämän valtion lainsäädännön mukaisesti, niin kuin hän asuisi sen alueella; nämä etuudet antaa toimivaltainen laitos;

ii) muu palkattu työntekijä kuin rajatyöntekijä, joka on kokonaan työtön ja joka asettuu työvoimaviranomaisten käytettäväksi työnsaantia varten sen jäsenvaltion alueella, jossa hän asuu, tai joka palaa tälle alueelle, saa etuudet tämän valtion lainsäädännön mukaisesti, niin kuin hän olisi viimeksi työskennellyt siellä; asuinpaikan laitos antaa tällaiset etuudet omalla kustannuksellaan. Kuitenkin jos tällainen palkattu työntekijä on saanut oikeuden etuuksiin sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen kustannuksella, jonka lainsäädännön alainen hän viimeksi oli, hän saa etuudet 69 artiklan säännösten mukaan. Etuuksien saaminen sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa hän asuu, keskeytetään siksi ajaksi, jona työtön voi 69 artiklan säännösten mukaan hakea etuuksia sen lainsäädännön mukaan, jonka alainen hän viimeksi oli.

2. Työtön ei saa hakea etuuksia sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jonka alueella hän asuu, siltä ajalta, jolta hänellä on oikeus etuuksiin 1 kohdan a alakohdan i alakohdan tai b alakohdan i alakohdan säännösten mukaan.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 84 artikla.

4 jakso (1606/98) Virkamiesten erityisjärjestelmään kuuluvat henkilöt

71 a artikla (1606/98)

1. Tämän luvun 1 ja 2 jakson säännöksiä sovelletaan vastaavasti erityiseen virkamiesten työttömyysjärjestelmään kuuluviin henkilöihin.

2. Tämän luvun 3 jakson säännöksiä ei sovelleta erityiseen virkamiesten työttömyysjärjestelmään kuuluviin henkilöihin. Työtön, joka kuuluu erityiseen virkamiesten työttömyysjärjestelmään, on osittain tai kokonaan työttömänä ja on viimeisen työskentelynsä aikana asunut muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella, saa etuudet toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukaisesti niin kuin hän asuisi kyseisen valtion alueella; nämä etuudet antaa toimivaltainen laitos omalla kustannuksellaan.

7 luku (8) Perhe-etuudet

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 7 luku.

72 artikla (8) Vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausien yhteenlaskeminen

Jos jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään etuuksia koskevan oikeuden saamiseksi, että vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet ovat täyttyneet, tämän valtion toimivaltainen laitos ottaa huomioon tarpeellisessa määrin vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion alueella, niin kuin ne olisivat sen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneitä kausia.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 85 artikla.

72 a artikla (9) (14) Työntekijät, jotka ovat tulleet täysin työttömiksi

Työntekijä, joka on tullut täysin työttömäksi ja johon sovelletaan 71 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan tai b alakohdan ii alakohdan ensimmäistä virkettä, saa perheenjäseniään varten, jotka asuvat saman jäsenvaltion alueella kuin hän, perhe-etuuksia tämän valtion lainsäädännön mukaisesti, niin kuin hän olisi ollut tämän lainsäädännön alainen viimeisen työskentelynsä aikana, ottaen aiheellisella tavalla huomioon 72 artiklan määräykset. Näitä etuuksia annetaan asuinpaikan vakuutuslaitoksesta ja sen kustannuksella.

Jos kyseinen laitos soveltaa lainsäädäntöä, jossa määrätään työttömien vastuulla olevien maksujen vähentämisestä perhe-etuuksien kattamiseksi, sille annetaan lupa suorittaa vähentäminen lainsäädäntönsä määräysten mukaisesti.

73 artikla (8) Palkatut työntekijät tai itsenäiset ammatinharjoittajat, joiden perheenjäsenet asuvat muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa

Palkatulla työntekijällä tai itsenäisellä ammatinharjoittajalla, johon sovelletaan jäsenvaltion lainsäädäntöä, on toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsentensä osalta oikeus perhe-etuuksiin, joista säädetään ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä, niin kuin he asuisivat tässä valtiossa, jollei liitteen VI säännöksistä muuta johdu.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 86 artikla.

74 artikla (8) Työttömät, joiden perheenjäsenet asuvat muussa jäsenvaltiossa kuin toimivaltaisessa valtiossa

Työttömällä, joka oli aiemmin palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja ja joka saa työttömyysetuuksia jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, on toisessa jäsenvaltiossa asuvien perheenjäsentensä osalta oikeus perhe-etuuksiin joista säädetään ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä, niin kuin he asuisivat tässä valtiossa, jollei liitteen VI säännöksistä muuta johdu.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 88 artikla.

75 artikla (8) Etuuksien antaminen

1. Perhe-etuuksia annetaan 73 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa sen valtion toimivaltaisesta laitoksesta, jonka lainsäädäntöä palkattuun työntekijään tai itsenäiseen ammatinharjoittajaan sovelletaan, ja 74 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa sen valtion toimivaltaisesta laitoksesta, jonka lainsäädännön mukaan työtön, joka aiemmin oli palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, saa työttömyysetuuksia. Ne annetaan tällaisten laitosten soveltamien säännösten mukaan riippumatta siitä, asuuko tai oleskeleeko luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolle sellaisia etuuksia maksetaan, toimivaltaisen valtion tai toisen jäsenvaltion alueella tai onko sillä siinä toimipaikka.

2. Kuitenkin jos henkilö, jolle annettaisiin perhe-etuuksia perheenjäsentensä ylläpitoa varten, ei käytä niitä, toimivaltainen laitos vapautuu laillisista velvollisuuksistaan antamalla sanottuja etuuksia luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, joka tosiasiallisesti huolehtii perheenjäsenistä, heidän asuinpaikkansa laitoksen toimiston tai heidän asuinvaltionsa toimivaltaisen viranomaisen tätä tarkoitusta varten nimenneen laitoksen tai toimielimen pyynnöstä ja kautta.

3. Kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio voivat sopia 8 artiklan säännösten mukaisesti, että toimivaltainen laitos antaa yhden tai useamman tällaisen valtion lainsäädännön mukaiset perhe-etuudet luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, joka tosiasiallisesti huolehtii perheenjäsenistä, joko suoraan tai heidän asuinpaikkansa laitoksen toimiston kautta.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 86 artikla.

76 artikla (8) Ensisijaisuussäännöt tilanteessa, jossa toimivaltaisen valtion lainsäädännön mukainen ja perheenjäsenten asuinvaltion lainsäädännön mukainen oikeus perhe-eläkkeeseen on päällekkäinen

1. Jos samana aikana samaa perheenjäsentä varten ja ammatin harjoittamisen perusteella voidaan perhe-etuuksia suorittaa sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella perheenjäsenet asuvat, oikeus perhe-etuuksiin, jotka olisi tarvittaessa 73 tai 74 artiklan mukaan maksettava toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, keskeytetään määrään, josta säädetään ensiksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä.

2. Jos etuuksia ei haeta jäsenvaltiossa, jonka alueella perheenjäsenet asuvat, toisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos voi soveltaa 1 kohdan säännöksiä, niin kuin etuudet olisi myönnetty ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa.

76 a artikla (307/1999) Opiskelijat

Edellä 72 artiklan säännöksiä sovelletaan vastaavasti opiskelijoihin.

8 luku Etuudet eläkeläisten huollettaville lapsille ja orvoille

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 8 luku.

77 artikla Eläkeläisten huollettavat lapset

1. Ilmaisulla "etuudet" tarkoitetaan tässä artiklassa perheavustuksia henkilöille, jotka saavat vanhuus-, työkyvyttömyys- tai tapaturma- tai ammattitautieläkettä ja tällaisiin eläkkeisiin maksettavia korotuksia tai lisiä tällaisten eläkeläisten lasten suhteen, poikkeuksena lisät, jotka myönnetään työtapaturma- ja ammattitautivakuutusjärjestelmistä.

2. Etuudet myönnetään seuraavien sääntöjen mukaisesti riippumatta jäsenvaltiosta, jonka alueella eläkeläinen tai lapset asuvat:

a) eläkeläiselle, joka saa eläkettä vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, joka on vastuussa eläkkeestä;

b) eläkeläiselle, joka saa eläkettä useamman kuin yhden jäsenvaltion lainsäädännön mukaan:

i) sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella hän asuu, edellyttäen, että tarvittaessa huomioon ottaen 79 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännökset oikeus yhteen 1 kohdassa tarkoitetuista etuuksista on saavutettu tämän valtion lainsäädännön mukaan; tai

ii) muissa tapauksissa sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alainen hän on ollut pisimmän ajan, edellyttäen, että tarvittaessa huomioon ottaen 79 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännökset oikeus yhteen 1 kohdassa tarkoitetuista etuuksista on saavutettu tämän lainsäädännön mukaan; jos mitään oikeutta etuuteen ei ole saavutettu tämän lainsäädännön mukaan, edellytykset tällaisen oikeuden saamiseksi muiden kysymyksessä olevien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan tutkitaan alenevassa järjestyksessä sellaisten vakuutus- tai asumiskausien pituuden mukaan, jotka ovat täyttyneet näiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 90–92 artiklat.

78 artikla Orvot

1. Ilmaisulla ’etuudet’ tarkoitetaan tässä artiklassa perheavustuksia ja tietyissä tapauksissa orpojen lisä- tai erityisavustuksia. (1399/1999)

2. Orvon etuudet myönnetään seuraavien sääntöjen mukaisesti riippumatta jäsenvaltiosta, jonka alueella orpo tai hänestä tosiasiallisesti huolehtiva luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö asuu:

a) sellaisen palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan, joka on vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alainen, orvolle tämän valtion lainsäädännön mukaisesti;

b) sellaisen kuolleen palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan orvolle, joka on usean jäsenvaltion lainsäädännön alainen;

i) sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella orpo asuu, edellyttäen, että ottaen tarvittaessa huomioon 79 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännökset oikeus yhteen 1 kohdassa tarkoitetuista etuuksista on saavutettu tämän valtion lainsäädännön mukaan; tai

ii) muissa tapauksissa sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jonka alainen vainaja oli pisimmän ajan, edellyttäen, että ottaen tarvittaessa huomioon 79 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännökset oikeus yhteen 1 kohdassa tarkoitetuista etuuksista on saavutettu tämän lainsäädännön mukaan; jos mitään oikeutta ei ole saavutettu tämän lainsäädännön mukaan, edellytykset tällaisen oikeuden saavuttamiselle muiden jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen mukaan tutkitaan alenevassa järjestyksessä sellaisten vakuutus- tai asumiskausien pituuden mukaan, jotka ovat täyttyneet näiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti.

Kuitenkin sen jäsenvaltion lainsäädäntö, jota sovelletaan 77 artiklassa tarkoitettujen etuuksien suorittamiseen eläkeläisen lapselle, jää sovellettavaksi mainitun eläkeläisen kuoleman jälkeen hänen orvoilleen suoritettavien etuuksien suorittamisen osalta.

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 90–92 artiklat.

78 a artikla (1399/1999)

Orvoneläkkeitä, lukuun ottamatta työtapaturmia tai ammattitauteja koskevista vakuutusjärjestelmistä myönnettyjä, pidetään 78 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina ’etuuksina’, jos vainaja oli jonakin ajankohtana ollut sellaisen järjestelmän piirissä, josta maksetaan vain perheavustuksia tai orpojen lisä- tai erityisavustuksia. Nämä järjestelmät luetellaan liitteessä VIII.

79 artikla (7) Eläkeläisten huollettavien lapsien ja orpojen etuuksia koskevia yhteisiä säännöksiä

1. Edellä 77, 78 ja 78 a artiklassa tarkoitetut etuudet annetaan sen lainsäädännön mukaisesti, joka määräytyy noiden artiklojen säännöksiä soveltamalla, laitoksesta, joka on vastuussa tämän lainsäädännön soveltamisesta, ja sen kustannuksella, niin kuin eläkeläiseen tai vainajaan olisi sovellettu vain toimivaltaisen valtion lainsäädäntöä. (1399/1999)

Kuitenkin:

a) jos tämän lainsäädännön mukaisesti edellytetään, että etuuksia koskevan oikeuden saaminen, säilyttäminen tai takaisinsaaminen riippuu vakuutus-, työskentely-, itsenäisen ammatinharjoittamisen tai asumiskausien pituudesta, tällainen pituus määrätään ottaen tarvittaessa huomioon 45 artiklan säännökset tai 72 artiklan säännökset;

b) jos tämän lainsäädännön mukaan edellytetään, että etuuksien määrä on laskettava eläkkeen määrän perusteella tai että se riippuu vakuutuskausien pituudesta, näiden etuuksien määrä lasketaan teoreettisen määrän perusteella, joka määrätään 46 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti.

2. Tapauksessa, jossa 77 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa ja 78 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa vahvistettujen sääntöjen soveltamisesta seuraisi, että useampi jäsenvaltio olisi toimivaltainen kausien pituuden ollessa sama, 77, 78 tai 78 a artiklassa tarkoitetut etuudet myönnetään kussakin tapauksessa sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jota eläkeläiseen tai vainajaan viimeksi sovellettiin. (1399/1999)

3. Oikeus etuuksiin pelkästään kansallisen lainsäädännön mukaan tai 2 kohdan ja 77, 78 ja 78 a artiklan säännösten perusteella keskeytetään, jos lapset saavat oikeuden perhe-etuuksiin tai perheavustuksiin jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ammatillisen tai kaupallisen toiminnan harjoittamisen vuoksi. Tällaisessa tapauksessa niitä, joiden etua asia koskee, pidetään palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan perheenjäseninä. (1399/1999)

Ks. täytäntöönpanoasetuksen NAs 574/72 90–92 artiklat.

79 a artikla (1606/98) Virkamiesten erityisjärjestelmän mukaisiin etuuksiin oikeutetuille orvoille maksettavia etuuksia koskevat säännökset

1. Sen estämättä, mitä 78 a artiklassa säädetään, virkamiesten erityisjärjestelmästä myönnetyt lapseneläkkeet lasketaan 3 luvun säännösten mukaisesti. (1399/1999)

2. Jos 1 kohdan tapauksessa vakuutuskaudet, kaudet palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana tai asumiskaudet ovat täyttyneet myös yleisen järjestelmän mukaan, tämän yleisen järjestelmän mukaiset etuudet maksetaan 8 luvun säännösten mukaisesti, jollei 44 artiklan 3 kohdasta muuta johdu. Virkamiesten erityisjärjestelmän säännösten mukaan täyttyneet vakuutuskaudet tai työskentelykaudet palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana tai kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä tällaisia kausia vastaaviksi katsotut kaudet otetaan tarvittaessa huomioon tämän yleisen järjestelmän säännösten mukaisen etuuksia koskevan oikeuden saamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi. (1399/1999)

IV osasto Siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunta

80 artikla Kokoonpano ja toiminta

1. Komission yhteyteen perustetaan siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunta, jäljempänä "hallintotoimikunta", jossa on jäsenvaltioiden hallitusten edustajat tarvittaessa asiaa tuntevien neuvonantajien avustamina. Komission edustaja osallistuu hallintotoimikunnan kokouksiin neuvoa-antavassa ominaisuudessa.

2. Hallintotoimikuntaa avustaa teknisissä kysymyksissä Kansainvälinen työjärjestö, Euroopan yhteisön ja Kansainvälisen työjärjestön välillä tätä varten tehtyjen sopimusten mukaisesti.

3. Hallintotoimikunnan jäsenet sopivat yhdessä toimikunnan säännöistä.

Jäljempänä 81 artiklan a alakohdassa tarkoitetut tulkintakysymyksiä koskevat päätökset tehdään yksimielisesti. Päätökset on julkistettava tarvittavalla tavalla.

4. Komissio huolehtii hallintotoimikunnan sihteeristötehtävistä.

81 artikla Hallintotoimikunnan tehtävät

Hallintotoimikunnan tehtävänä on:

a) käsitellä kaikkia hallinnollisia kysymyksiä ja tulkintakysymyksiä, jotka johtuvat tämän asetuksen ja myöhempien asetusten säännöksistä tai mistä tahansa sopimuksesta, joka on tehty näiden alalta, tämän rajoittamatta kyseisten viranomaisten, laitosten tai henkilöiden oikeutta turvautua kansallisessa lainsäädännössä, tässä asetuksessa ja perustamissopimuksessa säädettyyn tai määrättyyn menettelyyn tai tuomiovaltaan;

b) huolehtia jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, laitosten ja tuomioistuimien pyynnöstä tämän asetuksen soveltamiseen liittyvien kaikkien asiakirjojen kääntämisestä sekä erityisesti sellaisten hakemusten kääntämisestä, joita ovat toimittaneet henkilöt, joilla saattaa olla oikeus etuuksiin tämän asetuksen säännösten mukaan;

c) edistää ja kehittää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sosiaaliturva-asioissa, erityisesti kun kysymyksessä ovat yhteisten etujen mukaiset terveydelliset ja sosiaaliset toimenpiteet;

d) edistää ja kehittää jäsenvaltioiden yhteistyötä uudenaikaistamalla tiedonvaihdossa tarvittavia menettelyjä, erityisesti mukauttamalla toimielinten välinen tiedonkulku telemaattiseen tiedonvaihtoon ottaen huomioon tietojenkäsittelyn kehitys kussakin jäsenvaltiossa. Tämän uudenaikaistamisen tarkoituksena on ennen kaikkea nopeuttaa etuuksien myöntämistä; (1290/97)

e) kerätä tilitystä laadittaessa huomioon otettavat tiedot jäsenvaltioiden laitoksille syntyneistä tämän asetuksen säännösten mukaisista kustannuksista ja hyväksyä sanottujen vakuutuslaitosten välinen vuosittainen tilitys;

f) harjoittaa muuta toimintaa, joka kuuluu sen toimivaltaan tämän asetuksen ja myöhempien asetusten säännösten tai minkä tahansa niiden mukaisesti tehdyn sopimuksen määräysten mukaan;

g) tehdä komissiolle ehdotuksia muiden asetusten valmistelemiseksi ja tämän asetuksen ja muiden asetusten uudistamiseksi.

V osasto Siirtotyöläisten sosiaaliturvan neuvoa-antava komitea

82 artikla (B) Perustaminen, kokoonpano ja toiminta

1. Perustetaan siirtotyöläisten sosiaaliturvan neuvoa-antava komitea, jäljempänä "neuvoa-antava komitea", jossa on 162 jäsentä kaikista jäsenvaltioista: (1791/2006)

a) kaksi hallituksen edustajaa, joista ainakin toisen on oltava hallintotoimikunnan jäsen;

b) kaksi työntekijäjärjestöjen edustajaa;

c) kaksi työnantajajärjestöjen edustajaa.

Kutakin edellä mainittua ryhmää varten nimitetään varajäsen jokaisesta jäsenvaltiosta.

2. Neuvoa-antavan komitean jäsenet ja heidän varajäsenensä nimittää neuvosto, joka pyrkii työntekijäjärjestöjen ja työnantajajärjestöjen edustajia valitessaan saamaan komiteaan tasapuolisen edustuksen niiltä eri aloilta, joiden edusta on kysymys.

Neuvosto julkaisee luettelon jäsenistä ja heidän varajäsenistään Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

3. Jäsenten ja heidän varajäsentensä toimikausi on kaksi vuotta. Heidät voidaan nimittää uudelleen. Heidän toimikautensa päätyttyä jäsenet ja varajäsenet hoitavat tehtäviään, kunnes heidän tilalleen on nimitetty uudet henkilöt tai heidät on nimitetty uudelleen.

4. Neuvoa-antavan komitean puheenjohtajana toimii komission edustaja. Puheenjohtaja ei osallistu äänestyksin.

5. Neuvoa-antava komitea kokoontuu joka vuosi vähintään kerran. Sen kutsuu koolle puheenjohtaja joko omasta aloitteestaan tai kirjallisesta hakemuksesta, jonka on tehnyt vähintään kolmasosa jäsenistä. Tällaiseen hakemukseen on sisällyttävä täsmällinen ehdotus asialistaksi.

6. Puheenjohtajansa ehdotuksesta neuvoa-antava komitea voi poikkeuksellisesti päättää kuulla keitä tahansa sellaisia henkilöitä tai järjestöjen edustajia, joilla on laaja kokemus sosiaaliturva-asioista. Lisäksi komitea saa teknistä apua Kansainväliseltä työjärjestöltä samoin edellytyksin kuin hallintotoimikunta sen sopimuksen mukaisesti, joka on tehty Euroopan yhteisön ja Kansainvälisen työjärjestön välillä.

7. Neuvoa-antavan komitean lausunnot ja ehdotukset on perusteltava. Niistä päätetään ehdottomalla enemmistöllä annetuista äänistä.

Komitea laatii enemmistöpäätöksellä työjärjestyksensä, jonka neuvosto hyväksyy komission lausunnon perusteella.

8. Komissio huolehtii neuvoa-antavan komitean sihteeristötehtävistä.

83 artikla Neuvoa-antavan komitean tehtävät

Neuvoa-antavan komitean toimivaltaan kuuluu Euroopan yhteisöjen komission tai hallintotoimikunnan pyynnöstä tai omasta aloitteestaan:

a) tarkastella yleisiä kysymyksiä tai periaatteellisia kysymyksiä ja ongelmia, jotka johtuvat perustamissopimuksen 51 artiklan määräysten mukaisesti annettujen asetusten soveltamisesta;

b) laatia lausuntoja hallintotoimikunnalle ja ehdotuksia asetusten muuttamiseksi.

VI osasto Erinäisiä säännöksiä

84 artikla (7) Toimivaltaisten viranomaisten yhteistyö

1. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toimittavat toisilleen kaikkea tietoa, joka koskee:

a) tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi toteutettuja toimenpiteitä;

b) sellaisia muutoksia jäsenvaltioiden lainsäädäntöön, jotka saattavat vaikuttaa tämän asetuksen täytäntöönpanoon.

2. Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi jäsenvaltioiden viranomaiset ja laitokset antavat apuaan niin kuin ne panisivat täytäntöön oman valtionsa lainsäädäntöä. Mainittujen viranomaisten ja laitosten antama hallinnollinen apu on pääsääntöisesti maksutonta. Kuitenkin jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia, että tietyt kustannukset korvataan.

3. Jäsenvaltioiden viranomaiset ja laitokset voivat tätä asetusta täytäntöön pantaessa olla suoraan yhteydessä toisiinsa ja niihin, joiden etua asia koskee, tai heidän edustajiinsa.

4. Jäsenvaltion viranomaiset, laitokset ja tuomioistuimet eivät saa jättää tutkimatta niille toimitettuja hakemuksia tai muita asiakirjoja sillä perusteella, että ne on kirjoitettu toisen jäsenvaltion virallisella kielellä. Niiden on tarpeen mukaan nojauduttava 81 artiklan b alakohdan säännöksiin.

5. a) Jos tämän asetuksen mukaan tai 98 artiklassa tarkoitetun täytäntöönpanoasetuksen mukaan jäsenvaltion viranomaiset tai laitokset toimittavat henkilötietoja toisen jäsenvaltion viranomaisille tai laitoksille, toimittaminen tapahtuu sen jäsenvaltion tietosuojaa koskevan lainsäädännön mukaan, joka antaa tiedot.

Kaikki myöhemmät siirrot sekä tietojen varastointi, muuttaminen ja hävittäminen tapahtuu vastaanottavan jäsenvaltion tietosuojaa koskevan lainsäädännön mukaan.

b) Henkilötietojen käyttäminen muuhun kuin sosiaaliturvan tarkoituksiin edellyttää kyseisen henkilön suostumusta tai sen on tapahduttava muiden kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen takuiden mukaisesti.

84 a artikla (631/2004) Asetuksen soveltamisalaan kuuluvien laitosten ja henkilöiden väliset suhteet

1. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla laitoksilla ja henkilöillä on vastavuoroinen tiedotus- ja yhteistyövelvollisuus, jonka tarkoituksena on varmistaa asetuksen moitteeton soveltaminen.

Laitosten on hyvän hallintotavan periaatteen mukaisesti vastattava kaikkiin kyselyihin kohtuullisessa ajassa ja tässä yhteydessä toimitettava asianomaisille henkilöille kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen heidän tämän asetuksen mukaisten oikeuksiensa käyttämiseksi.

Asianomaisten henkilöiden on ilmoitettava mahdollisimman pian toimivaltaisen valtion ja asuinvaltion laitokselle kaikista henkilökohtaisessa tai perheensä tilanteessa tapahtuneista muutoksista, jotka vaikuttavat heidän oikeuteensa etuuksiin tämän asetuksen perusteella.

2. Jos 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettua tiedottamisvelvollisuutta ei noudateta, siitä voi aiheutua oikeasuhteisia toimenpiteitä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Toimien on kuitenkin oltava vastaavia kuin ne, joita sovelletaan samanlaisissa tilanteissa kotimaan lain mukaan, eivätkä ne saa käytännössä tehdä mahdottomaksi tai kohtuuttoman vaikeaksi tällä asetuksella asianomaisille henkilöille annettujen oikeuksien käyttämistä.

3. Jos tämän asetuksen tulkinnassa tai soveltamisessa ilmenee vaikeuksia, jotka voisivat vaarantaa asetuksen soveltamisalaan kuuluvan henkilön oikeudet, toimivaltaisen valtion laitoksen tai kyseisen henkilön asuinvaltion laitoksen on otettava yhteyttä laitokseen tai laitoksiin asianomaisessa jäsenvaltiossa tai asianomaisissa jäsenvaltioissa. Jos asiaa ei pystytä ratkaisemaan kohtuullisessa ajassa, kyseiset viranomaiset voivat kääntyä hallintotoimikunnan puoleen.

85 artikla Veroista vapauttaminen tai niiden alentaminen – Oikeaksi todistamisesta vapauttaminen

1. Kaikki jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyt vapautukset veroista, leimaveroista, notariaatti- tai rekisteröintimaksuista tai niiden alentaminen tämän valtion lainsäädännön soveltamiseksi tarvittavien todistusten tai asiakirjojen osalta, on ulotettava samanlaisiin asiakirjoihin, jotka vaaditaan toisen jäsenvaltion lainsäädännön tai tämän asetuksen soveltamiseksi.

2. Selvitykset, asiakirjat ja todistukset, joita vaaditaan tämän asetuksen soveltamiseksi, vapautetaan velvoitteesta, jonka mukaan diplomaattisten tai konsuliviran-omaisten on todistettava ne oikeaksi.

3. Toisen jäsenvaltion viranomainen tai laitos ei voi hylätä sähköistä viestiä, jonka jokin laitos lähettää tämän asetuksen ja sen täytäntöönpanoasetuksen säännösten mukaisesti, siksi että se on vastaanotettu sähköisesti, kun vastaanottava laitos on ilmoittanut kykenevänsä ottamaan vastaan sähköisiä viestejä. Tällaisten viestien jäljennösten ja tallenteiden oletetaan olevan alkuperäisen asiakirjan moitteettomia ja oikeellisia toisintoja tai esittävän tiedon, johon asiakirjassa viitataan, jollei toisin todisteta.

Sähköistä viestiä pidetään pätevänä, jos tietokonejärjestelmässä, johon kyseinen viesti on tallennettu, on tarvittavat turvamekanismit kyseisen tallenteen muuttamisen tai edelleen viestittämisen tai siihen käsiksi pääsyn estämiseksi. Tallennettu tieto on millä hetkellä hyvänsä voitava tulostaa heti luettavassa muodossa. Kun jokin sosiaaliturvalaitos lähettää sähköisen viestin toiselle sosiaaliturvalaitokselle, toteutetaan aiheellisia turvatoimenpiteitä yhteisön asianomaisten säännösten mukaisesti.

(1209/97)

86 artikla (14) Hakemukset, ilmoitukset tai valitukset, jotka on toimitettu muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion viranomaiselle, laitokselle tai tuomioistuimelle

1. Hakemukset, ilmoitukset tai valitukset, jotka on toimitettava jäsenvaltion lainsäädännön vaatimusten mukaan tietyssä ajassa tämän valtion viranomaiselle, laitokselle tai tuomioistuimelle, katsotaan jätetyksi määräajan kuluessa, jos ne on toimitettu samassa ajassa toisen jäsenvaltion vastaavalle viranomaiselle, laitokselle tai tuomioistuimelle. Tällaisessa tapauksessa viranomainen, laitos tai tuomioistuin, joka vastaanottaa hakemuksen, ilmoituksen tai valituksen, toimittaa sen viipymättä ensiksi mainitun valtion toimivaltaiselle viranomaiselle, laitokselle tai tuomioistuimelle joko suoraan tai kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kautta. Päivämäärä, jona tällaiset hakemukset, ilmoitukset tai valitukset on toimitettu toisen valtion viranomaiselle, laitokselle tai tuomioistuimelle, katsotaan päivämääräksi, jolloin ne on toimitettu toimivaltaiselle viranomaiselle, laitokselle tai tuomioistuimelle.

2. Jos jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti hakemuksen tekemiseen oikeutettu henkilö on jättänyt tähän jäsenvaltioon perhe-etuuksia koskevan hakemuksen ja jos kyseinen jäsenvaltio ei ole ensisijaisesti toimivaltainen, päivää, jona ensimmäinen hakemus tehtiin, pidetään päivänä, jolloin hakemus jätettiin toimivaltaiselle viranomaiselle, laitokselle tai tuomioistuimelle, jos tämän valtion lainsäädännön mukaisesti hakemuksen tekemiseen oikeutettu henkilö jättää uuden hakemuksen ensisijaisesti toimivaltaisessa jäsenvaltiossa. Tämä toinen hakemus on jätettävä enintään vuosi ensimmäisen hakemuksen hylkäämisen ilmoittamisesta tai etuuksien maksamisen keskeyttämisestä ensimmäisessä jäsenvaltiossa.

87 artikla Lääkärintarkastukset

1. Jäsenvaltion lainsäädännön mukaan edellytetyt lääkärintarkastukset voi tehdä toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä toisen jäsenvaltion alueella sen henkilön, jolla on oikeus etuuksiin, oleskelu- tai asuinpaikan laitos, edellytyksin, joista on säädetty 98 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa tai, jos tällaisia ei ole, edellytyksin, joista on sovittu kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä.

2. Lääkärintarkastukset, jotka tehdään 1 kohdassa säädetyin edellytyksin, katsotaan tehdyiksi toimivaltaisen valtion alueella.

88 artikla Jäsenvaltiosta toiseen tämän asetuksen perustella maksettavien rahasummien siirtäminen

Tarvittaessa rahansiirrot, jotka tehdään tämän asetuksen mukaisesti, toteutetaan kyseisten valtioiden välillä siirron ajankohtana voimassa olevien asiaa koskevien sopimusten mukaisesti. Jollei sellaisia sopimuksia kahden jäsenvaltion välillä ole voimassa, sanottujen valtioiden toimivaltaiset viranomaiset tai kansainvälisistä maksusuorituksista vastuussa olevat viranomaiset määräävät keskinäisellä sopimuksella tarvittavista toimenpiteistä tällaisten siirtojen suorittamiseksi.

89 artikla Erityismääräykset tiettyjen lainsäädäntöjen täytäntöön panemiseksi

Erityismääräykset tiettyjen jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen täytäntöön panemiseksi ovat liitteessä VI.

90 artikla (8)

— —

91 artikla Sellaisilta työnantajilta tai yrityksiltä perittävät maksut, jotka eivät ole sijoittautuneet toimivaltaiseen valtioon

Työnantaja ei ole velvollinen maksamaan korotettuja maksuja sen vuoksi, että hänen kotipaikkansa tai yrityksen kotipaikka on muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen jäsenvaltion alueella.

92 artikla Maksujen periminen

1. Jäsenvaltion laitokselle maksettavat maksut voidaan periä toisen jäsenvaltion alueella viimeksi mainitun valtion vastaavalle laitokselle maksettavien maksujen perimisessä noudatettavien hallinnollisten menettelyjen ja sovellettavien takuiden ja etuoikeuksien mukaisesti.

2. Yksityiskohtaiset säännökset 1 kohdan säännösten täytäntöön panemiseksi annetaan tarvittaessa 98 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa tai jäsenvaltioiden välisellä sopimuksella. Tällainen täytäntöönpanomenettely voi myös kattaa maksun pakkoperintämenettelyn.

93 artikla Etuuksista vastuussa olevien vakuutuslaitosten oikeudet vastuussa olevia kolmansia osapuolia kohtaan

1. Jos henkilö saa etuuksia jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tapaturmasta, joka oli seurausta toisen valtion alueella sattuneesta tapahtumasta, kaikki etuuksista vastuussa olevan laitoksen oikeudet kolmatta osapuolta vastaan, joka joutuu suorittamaan korvausta tapaturmasta, määrätään seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a) jos etuuksista vastuussa oleva laitos sai sen soveltaman lainsäädännön perusteella oikeudet, jotka etuuden saajalla on kolmatta osapuolta vastaan, tällainen takautumisoikeus tunnustetaan kaikissa jäsenvaltioissa;

b) jos mainitulla laitoksella on välittömiä oikeuksia kolmatta osapuolta vastaan, kaikki jäsenvaltiot tunnustavat tällaiset oikeudet.

2. Jos henkilö saa etuuksia jäsenvaltion lainsäädännön mukaan toisen jäsenvaltion alueella sattuneesta tapaturmasta, mainitun lainsäädännön säännöksiä, jotka määrittävät, missä tapauksissa työnantajat tai heidän palveluksessaan olevat henkilöt vapautuvat vahingonkorvausvastuusta, sovelletaan mainittuun henkilöön tai toimivaltaiseen laitokseen.

Edellä 1 kohdan säännöksiä sovelletaan myös etuudesta vastuussa olevan laitoksen kaikkiin oikeuksiin työnantajaan tai hänen palveluksessaan oleviin henkilöihin nähden niissä tapauksissa, joissa heitä ei ole vapautettu vastuusta.

3. Jos 36 artiklan 3 kohdan ja/tai 63 artiklan 3 kohdan säännösten mukaisesti kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio taikka näiden valtioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat tehneet sopimuksen lainsäädäntönsä alaisten laitosten välisistä korvauksista luopumiseksi, kaikki oikeudet, jotka syntyvät vastuussa olevaa kolmatta osapuolta vastaan, määrätään seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a) jos oleskelu- tai asuinpaikan jäsenvaltion laitos myöntää etuuksia henkilölle sen alueella sattuneen tapaturman johdosta, tämän jäsenvaltion sanotun laitoksen on huolehdittava jäsenvaltion soveltaman lainsäädännön mukaisesti takautumisoikeudesta tai suorista toimenpiteistä kolmatta osapuolta vastaan, joka on vastuussa tapaturmaa koskevan korvauksen maksamisesta;

b) edellä a alakohtaa sovellettaessa:

i) etuuksia saava henkilö katsotaan vakuutetuksi oleskelu- tai asuinpaikan vakuutuslaitoksessa, ja

ii) tämä laitos katsotaan velallisena olevaksi laitokseksi;

c) edellä 1 ja 2 kohdan säännöksien sovellettavuus jatkuu kaikkien sellaisten etuuksien osalta, joita tässä kohdassa tarkoitettu korvauksista luopumista koskeva sopimus ei koske.

VII osasto Siirtymä- ja loppusäännökset

94 artikla (7) (8) (11) (12) Palkattuja työntekijöitä koskevia siirtymäsäännöksiä

1. Tämän asetuksen mukaan ei saavuteta oikeuksia ajalta ennen 1 päivää lokakuuta 1972 tai ennen päivää, jolloin sitä alettiin soveltaa sen jäsenvaltion alueella, jota asia koskee, tai osassa kyseisen valtion aluetta.

2. Kaikki vakuutuskaudet ja tapauksesta riippuen kaikki työskentely- tai asumiskaudet, jotka on täytetty jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ennen 1 päivää lokakuuta 1972 tai ennen päivää, jolloin asetusta alettiin soveltaa tämän jäsenvaltion alueella, tai osassa kyseisen valtion aluetta, otetaan huomioon määrättäessä saavutettuja oikeuksia tämän asetuksen säännösten mukaisesti.

3. Jollei 1 kohdan säännöksistä muuta johdu, oikeus saavutetaan asetuksen (ETY) N:o 1248/92 mukaan, vaikka se liittyy vakuutustapahtumaan, joka on sattunut ennen 1 päivää kesäkuuta 1992.

4. Kaikki etuudet, joita ei ollut myönnetty tai joiden suorittaminen oli keskeytetty asianomaisen henkilön kansalaisuuden tai asuinpaikan vuoksi, myönnetään tai palautetaan asianomaisen henkilön hakemuksesta 1 päivästä lokakuuta 1972 alkaen tai siitä päivästä alkaen, jolloin sen jäsenvaltion alueella, jota asia koskee, tai osassa kyseisen valtion aluetta, asetusta alettiin soveltaa edellyttäen, että aiemmin määrätyt oikeudet eivät johtaneet kertasuoritukseen.

5. Sellaisen henkilön oikeuksia, jolle myönnettiin eläke ennen 1 päivää lokakuuta 1972 tai ennen päivää, jolloin sen jäsenvaltion alueella, jota asia koskee, tai osassa kyseisen valtion aluetta, asetusta alettiin soveltaa, voidaan asianomaisen henkilön hakemuksesta muuttaa ottaen huomioon tämän asetuksen säännökset. Tätä säännöstä sovelletaan myös muihin 78 artiklassa tarkoitettuihin etuuksiin.

6. Jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu hakemus tehdään kahden vuoden kuluessa 1 päivästä lokakuuta 1972 tai siitä päivästä, jona tätä asetusta alettiin soveltaa sen jäsenvaltion alueella, jota asia koskee, asetuksen mukaan saavutetut oikeudet tulevat voimaan siitä alkaen, eikä jäsenvaltion oikeuksien menettämistä tai rajoittamista koskevia säännöksiä sovelleta henkilöön, jonka etua asia koskee.

Tätä säännöstä noudatetaan myös sovellettaessa tätä asetusta Saksan liittotasavaltaan 3 päivänä lokakuuta 1990 liitetyillä alueilla, jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu hakemus tehdään kahden vuoden kuluessa 1 päivästä kesäkuuta 1992.

7. Jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu hakemus tehdään sen jälkeen, kun kaksi vuotta on kulunut 1 päivästä lokakuuta 1972 tai siitä päivästä, jolloin sen jäsenvaltion alueella, jota asia koskee, tätä asetusta alettiin soveltaa, oikeudet, joita ei ole lakkautettu tai jotka eivät ole aikaan sidottuja, tulevat voimaan sinä päivänä, jona hakemus tehtiin, paitsi jos jäsenvaltion lainsäädännön soveltaminen on asianomaiselle edullisempaa.

Tätä säännöstä noudatetaan myös sovellettaessa tätä asetusta Saksan liitotasavaltaan 3 päivänä lokakuuta 1990 liitetyillä alueilla, jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu hakemus tehdään kahden vuoden kuluessa 1 päivästä kesäkuuta 1992.

8. Sklerogeenisen pneumokonioosin kohdalla 57 artiklan 5 kohtaa sovelletaan rahaetuuksiin sellaisen ammattitaudin osalta, jonka kustannuksia ei voida jakaa niiden laitosten kesken, joita asia koskee, ennen 1 päivää lokakuuta 1972, sen vuoksi ettei laitosten kesken ole tehty sopimusta.

9. Perheavustusten, joita Ranskassa työskentelevä palkattu työntekijä tai Ranskan lainsäädännön mukaista työttömyysavustusta saava työttömänä oleva palkattu työntekijä saa toisessa jäsenvaltiossa asuvia perheenjäseniään varten 15 päivänä marraskuuta 1989, maksamista jatketaan määrältään tänä päivämääränä sovellettavien rajoitusten mukaisina ja tuolloin sovellettavien menettelyjen mukaan, niin kauan kuin niiden määrä ylittää niiden etuuksien määrän, jotka annettaisiin 16 päivän marraskuuta 1989 jälkeen ja niin kauan kuin kyseisiin henkilöihin sovelletaan Ranskan lainsäädäntöä. Huomioon ei oteta keskeytyksiä, jotka kestävät vähemmän kuin yhden kuukauden, eikä työttömyys- tai sairauskausia.

Tämän kohdan täytäntöönpanomenettelystä ja erityisesti näiden etuuksien kustannusten jakamisesta määrätään kyseisten jäsenvaltioiden tai niiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisellä sopimuksella hallintotoimikunnan annettua lausunnon.

10. Sellaisten henkilöiden oikeuksia, joille myönnettiin eläke ennen 45 artiklan 6 kohdan voimaantuloa, voidaan asianosaisen hakemuksesta tarkistaa ottaen huomioon 45 artiklan 6 kohdan säännökset.

95 artikla (6) (12) Itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevia siirtymäsäännöksiä

1. Tämän asetuksen mukaan ei saavuteta oikeuksia kaudelta ennen 1 päivää heinäkuuta 1982 tai ennen sen täytäntöönpanoa kyseisen jäsenvaltion alueella, tai osassa tämän valtion aluetta.

2. Kaikki vakuutuskaudet ja tapauksen mukaan kaikki työskentely-, itsenäisen ammatinharjoittamisen tai asumiskaudet, jotka on täytetty jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ennen 1 päivää heinäkuuta 1982 tai ennen tämän asetuksen täytäntöönpanoa kyseisen jäsenvaltion alueella, tai osassa tämän valtion aluetta otetaan huomioon määrättäessä tämän asetuksen mukaan saavutetuista oikeuksista.

3. Jollei 1 kohdasta muuta johdu, oikeus saavutetaan tämän asetuksen mukaan, vaikka se liittyy vakuutustapahtumaan, joka sattui ennen 1 päivää heinäkuuta 1982 tai ennen tämän asetuksen täytäntöönpanoa sen jäsenvaltion alueella, jota asia koskee, tai osassa tämän valtion aluetta.

4. Kaikki etuudet, joita ei ollut myönnetty tai jotka oli keskeytetty kyseisen henkilön kansalaisuuden tai asuinpaikan vuoksi, myönnetään tai palautetaan sen henkilön hakemuksesta, jota asia koskee, 1 päivästä heinäkuuta 1982 tai tämän asetuksen täytäntöönpanosta alkaen sen jäsenvaltion alueella, jota asia koskee, tai osassa tämän valtion aluetta edellyttäen, että aiemmin määrätyt oikeudet eivät johtaneet kertasuoritukseen.

5. Oikeudet henkilölle, jolle eläke on myönnetty ennen 1 päivää heinäkuuta 1982 tai ennen tämän asetuksen täytäntöönpanoa sen jäsenvaltion alueella, jota asia koskee, tai osassa tämän valtion aluetta voidaan asianomaisen henkilön hakemuksesta tarkistaa ottaen huomioon tämä asetuksen säännökset. Tätä säännöstä sovelletaan myös muihin 78 artiklassa tarkoitettuihin etuuksiin.

6. Jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu hakemus toimitetaan kahden vuoden kuluessa 1 päivästä heinäkuuta 1982 tai tämän asetuksen täytäntöönpanosta sen jäsenvaltion alueella, jota asia koskee, tämän asetuksen mukaan saavutetut oikeudet tulevat voimaan tästä päivästä, ja jäsenvaltion säännöksiä, jotka koskevat oikeuksien lakkauttamista tai rajoittamista, ei sovelleta asianomaisten henkilöiden vahingoksi.

Tätä säännöstä noudatetaan myös sovellettaessa tätä asetusta Saksan liittotasavaltaan 3 päivänä lokakuuta 1990 liitettyihin alueisiin, jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu hakemus tehdään kahden vuoden kuluessa 1 päivästä kesäkuuta 1992.

7. Jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu hakemus toimitetaan sen jälkeen, kun on kulunut kaksi vuotta 1 päivästä heinäkuuta 1982 tai tämän asetuksen täytäntöönpanosta kyseisen jäsenvaltion alueella, oikeudet, joita ei ole lakkautettu tai rajoitettu, tulevat voimaan siitä päivästä, jona hakemus toimitettiin, paitsi jos jäsenvaltion edullisempia säännöksiä on sovellettava.

Tätä säännöstä noudatetaan myös sovellettaessa tätä asetusta Saksan liitotasavaltaan 3 päivänä lokakuuta 1990 liitettyihin alueisiin, jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu hakemus tehdään kahden vuoden kuluessa 1 päivästä kesäkuuta 1992.

95 a artikla (11) Asetuksen (ETY) N:o 1248/92 (EYVL N:o L 136, 19.5.1992, s. 7) soveltamista koskevia siirtymäsäännöksiä

1. Asetuksen (ETY) N:o 1248/92 nojalla ei saavuteta oikeuksia ajalta ennen 1 päivää kesäkuuta 1992.

2. Kaikki jäsenvaltion vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ennen 1 päivää kesäkuuta 1992, otetaan huomioon määrättäessä asetuksen (ETY) N:o 1248/92 säännösten mukaisesti saavutettuja oikeuksia.

3. Jollei 1 kohdan säännöksistä muuta johdu, oikeus saavutetaan asetuksen (ETY) N:o 1248/92 mukaan, vaikka se liittyy tapahtumaan, joka on sattunut ennen 1 päivää kesäkuuta 1992.

4. Sellaisten henkilöiden oikeuksia, joille myönnettiin eläke ennen 1 päivää kesäkuuta 1992, voidaan asianosaisen hakemuksesta muuttaa ottaen huomioon asetuksen (ETY) N:o 1248/92 säännökset.

5. Jos 4 kohdassa tarkoitettu hakemus tehdään kahden vuoden kuluessa 1 päivästä kesäkuuta 1992, asetuksen (ETY) N:o 1248/92 mukaan saavutetut oikeudet tulevat voimaan siitä päivästä alkaen, eikä jäsenvaltion oikeuksien menettämistä tai rajoittamista koskevia säännöksiä sovelleta henkilöön, jonka etua asia koskee.

6. Jos 4 kohdassa tarkoitettu hakemus tehdään myöhemmin kuin kahden vuoden kuluttua 1 päivästä kesäkuuta 1992, oikeudet, joita ei ole lakkautettu tai jotka eivät ole aikaan sidottuja, tulevat voimaan sinä päivänä, jona hakemus tehtiin, jollei jäsenvaltion lainsäädännön asianomaiselle edullisemmista säännöksistä muuta johdu.

95 b artikla (12) Siirtymäsäännökset asetuksen (ETY) N:o 1247/92 (EYVL N:o L 136, 19.5.1992, s. 1) täytäntöönpanoa varten

1. Asetuksessa (ETY) N:o 1247/92 ei anneta mitään oikeuksia ajalle ennen 1 päivää kesäkuuta 1992.

2. Asumiskaudet tai kaudet, jotka palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on työskennellyt jäsenvaltion alueella ennen 1 päivää kesäkuuta 1992, otetaan huomioon määritettäessä asetuksen (ETY) N:o 1247/92 säännösten mukaisesti saatuja oikeuksia.

3. Jollei 1 kohdan säännöksistä muuta johdu, oikeus saavutetaan asetuksen (ETY) N:o 1247/92 mukaan, vaikka se liittyy vakuutustapahtumaan, joka on sattunut ennen 1 päivää kesäkuuta 1992.

4. Kaikki maksuihin perustumattomat erityisetuudet, joita ei ole myönnetty tai joiden maksaminen on keskeytetty asianomaisen henkilön kansalaisuuden vuoksi, myönnetään tai palautetaan 1 päivästä kesäkuuta 1992 asianomaisen pyynnöstä, jolleivät aikaisemmat oikeudet ole antaneet aihetta kertakorvauksen maksamiseen.

5. Eläkettä ennen 1 päivää kesäkuuta 1992 saaneiden henkilöiden oikeudet voidaan tarkistaa heidän pyynnöstään, ottaen huomioon asetuksen (ETY) N:o 1247/92 säännökset.

6. Jos 4 kohdassa tai 5 kohdassa tarkoitettu hakemus jätetään kahden vuoden määräajassa 1 päivästä kesäkuuta 1992 lukien, asetuksen (ETY) N:o 1247/92 mukaisesti saavutetut oikeudet ovat voimassa kyseisestä päivämäärästä alkaen, eikä minkään jäsenvaltion lainsäädännön oikeuksien menettämistä tai vanhentumista koskevia säännöksiä voida soveltaa asianomaista vastaan.

7. Jos 4 kohdassa tai 5 kohdassa tarkoitettu hakemus jätetään 1 päivästä kesäkuuta 1992 alkaneen kahden vuoden määräajan päättymisen jälkeen, oikeudet, joita ei ole menetetty tai jotka eivät ole aikaan sidottuja, ovat voimassa hakemuksen päivämäärästä alkaen, jollei jäsenvaltioiden lainsäädännössä ole asiasta edullisempia säännöksiä.

8. Asetuksen (ETY) N:o 1247/92 1 artiklan soveltaminen ei saa johtaa siihen, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset laitokset poistaisivat ennen 1 päivää kesäkuuta 1992 asetuksen (ETY) N:o 1408/71 III osaston mukaisesti myönnetyt etuudet, joihin sovelletaan tämän viimeksi mainitun asetuksen 10 artiklaa.

9. Asetuksen (ETY) N:o 1247/92 1 artiklan soveltaminen ei saa johtaa sellaisen hakemuksen hylkäämiseen, jolla haetaan eläkkeen täydennykseksi myönnettyä maksuihin perustumatonta erityisetuutta ja jonka tekee henkilö, joka täytti kyseisen etuuden myöntämistä koskevat edellytykset ennen 1 päivää kesäkuuta 1992, vaikka kyseinen henkilö asuisi muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella, edellyttäen että hakemus etuuden saamiseksi on tehty viiden vuoden määräajassa 1 päivästä kesäkuuta 1992.

10. Edellä 1 kohdan säännöksistä huolimatta kaikki maksuihin perustumattomat erityisetuudet, jotka on myönnetty eläkkeen täydennykseksi ja joita ei ole myönnetty tai joiden maksaminen on keskeytetty sen vuoksi, että asianomainen asuu muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella, myönnetään tai palautetaan asianomaisen pyynnöstä 1 päivästä kesäkuuta 1992 alkaen, jolloin se tulee ensimmäisessä tapauksessa voimaan sinä päivänä, jona etuus olisi pitänyt myöntää, ja toisessa tapauksessa päivänä, jona etuuden saaminen on keskeytetty.

11. Jos asetuksen (ETY) N:o 1408/71 artiklan 2 a kohdassa tarkoitetut maksuihin perustumattomat erityisetuudet voidaan samana kautena ja saman henkilön osalta kyseisen asetuksen 10 a artiklan mukaisesti myöntää sen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen toimesta jonka alueella tämä henkilö asuu, ja tämän artiklan 1 ja 10 kohdan mukaisesti toisen jäsenvaltion laitoksen toimesta, asianomainen voi kerätä kyseisiä etuuksia ainoastaan suurimman erityisetuuden määrän rajoissa, jota hänellä olisi mahdollisuus vaatia jonkin kyseeseen tulevan lainsäädännön mukaisesti.

12. Siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunta päättää 11 kohdan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, erityisesti niistä, jotka koskevat kyseisessä kohdassa tarkoitettujen etuuksien osalta niitä vähentämistä, keskeyttämistä tai poistamista koskevia lausekkeita, joista määrätään yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännössä, sekä täydentävistä tasausmääristä, ja tarvittaessa määritys tehdään asianomaisten jäsenvaltioiden yhteisellä suostumuksella tai toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella.

95 c artikla (1606/98) Asetusta (EY) N:o 1606/98 koskevat siirtymäsäännökset

1. Asetuksessa (EY) N:o 1606/98 (EYVL L 209, 25.7.1998, s. 1) ei anneta mitään oikeuksia ajalle ennen 25 lokakuuta 1998.

2. Kaikki ennen 25 lokakuuta 1998 jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet ja tarvittaessa työskentelykaudet, kaudet itsenäisenä ammatinharjoittajana tai asumiskaudet otetaan huomioon määritettäessä asetuksen (EY) N:o 1606/98 säännösten mukaisesti saavutettuja oikeuksia.

3. Jollei 1 kohdan säännöksistä muuta johdu, oikeus saavutetaan asetuksen (EY) N:o 1606/98 nojalla, vaikka se liittyy vakuutustapahtumaan, joka on sattunut ennen 25 lokakuuta 1998.

4. Kaikki etuudet, joita ei ole myönnetty tai joiden maksaminen on keskeytetty asianomaisen henkilön kansalaisuuden tai asuinpaikan vuoksi, myönnetään tai palautetaan asianomaisen pyynnöstä 25 lokakuuta 1998 jolleivät ne oikeudet, joiden johdosta etuuksia on aiemmin suoritettu, ole antaneet aihetta kertakorvauksen maksamiseen.

5. Sellaisten henkilöiden oikeudet, joille on myönnetty eläke ennen 25 lokakuuta 1998, voidaan heidän pyynnöstään tarkistaa, ottaen huomioon asetuksen (EY) N:o 1606/98 säännökset. Tätä säännöstä sovelletaan myös muihin 78 ja 79 artiklassa mainittuihin etuuksiin, mikäli siihen sovelletaan 78 ja 79 a artiklaa.

6. Jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu pyyntö jätetään kahden vuoden kuluessa 25 päivästä lokakuuta 1998, asetuksen (EY) N:o 1606/98 mukaisesti saadut oikeudet ovat voimassa kyseisestä päivämäärästä, eikä kyseiseen henkilöön voida soveltaa oikeuksien menettämistä tai raukeamista koskevaa minkään jäsenvaltion lainsäädäntöä.

7. Jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu hakemus jätetään 25 päivänä lokakuuta 1998 alkaneen kahden vuoden määräajan päättymisen jälkeen, oikeudet, joita ei ole menetetty tai jotka eivät ole rauenneet, ovat voimassa hakemuksen päivämäärästä alkaen, jollei jäsenvaltioiden lainsäädännössä ole asiasta edullisempia säännöksiä.

95 d artikla (307/1999) Opiskelijoihin sovellettavat siirtymäsäännökset

1. Tässä asetuksessa ei anneta mitään oikeuksia opiskelijoille tai opiskelijan perheenjäsenille tai jälkeenjääneille ajalla ennen 1. toukokuuta 1999.

2. Kaikki ennen 1. toukokuuta 1999 jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet ja tarvittaessa työskentelykaudet, kaudet itsenäisenä ammatinharjoittajana tai asumiskaudet otetaan huomioon määritettäessä tämän asetuksen säännösten mukaisesti saatuja oikeuksia.

3. Jollei 1 kohdan säännöksistä muuta johdu, oikeus saavutetaan tämän asetuksen nojalla, vaikka se liittyy vakuutustapahtumaan, joka on sattunut ennen 1. toukokuuta 1999.

4. Kaikki etuudet, joita ei ole myönnetty tai joiden maksaminen on keskeytetty asianomaisen henkilön kansalaisuuden tai asuinpaikan vuoksi, myönnetään tai palautetaan asianomaisen pyynnöstä 1 päivästä toukokuuta 1999, jolleivät aikaisemmat oikeudet ole antaneet aihetta kertakorvauksen maksamiseen.

5. Jos 4 kohdassa tarkoitettu pyyntö jätetään kahden vuoden kuluessa 1 päivästä toukokuuta 1999, tämän asetuksen mukaisesti saaadut opiskelijan tai opiskelijan perheenjäsenen tai jälkeenjääneiden oikeudet ovat voimassa kyseisestä päivämäärästä, eikä kyseiseen henkilöön voida soveltaa minkään jäsenvaltion oikeuksien menettämistä tai raukeamista koskevaa lainsäädäntöä.

6. Jos 4 kohdassa tarkoitettu hakemus jätetään 1 päivästä toukokuuta 1999 alkaneen kahden vuoden määräajan päättymisen jälkeen, asetuksen mukaisesti saadut oikeudet, joita ei ole menetetty tai jotka eivät ole rauenneet, ovat voimassa hakemuksen päivämäärästä alkaen, jollei jäsenvaltioiden lainsäädännössä ole asiasta edullisempia säännöksiä.

95 e artikla (1399/1999)

Siirtymäsäännökset asetuksen (EY) N:o 1399/1999 soveltamiseksi (EYVL L 164, 30.6.1999, s. 1)

1. Asetusta (EY) N:o 1399/1999 sovelletaan orvon oikeuksiin, jos se vanhemmista, jonka perusteella orvolla on niihin oikeus, on kuollut 1. syyskuuta 1999 jälkeen.

2. Kaikki ennen 1. syyskuuta 1999 jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutuskaudet ja asumiskaudet otetaan huomioon määritettäessä asetuksen (EY) N:o 1399/1999 säännösten mukaisesti saavutettuja oikeuksia.

3. Sellaisten orpojen oikeudet, joiden vanhemmista se, jonka perusteella orvolla on niihin oikeus, on kuollut ennen 1. syyskuuta 1999 voidaan heidän pyynnöstään tarkistaa asetuksen (EY) N:o 1399/1999 säännösten mukaisesti.

4. Jos 3 kohdassa tarkoitettu pyyntö jätetään kahden vuoden kuluessa syyskuun 1. päivästä 1999 asetuksen (EY) N:o 1399/1999 mukaisesti saadut oikeudet ovat voimassa kyseisestä päivämäärästä, eikä kyseisiin henkilöihin voida soveltaa oikeuksien menettämistä tai raukeamista koskevaa minkään jäsenvaltion lainsäädäntöä.

5. Jos 3 kohdassa tarkoitettu pyyntö jätetään 1. syyskuuta 1999 alkaneen kahden vuoden määräajan päättymisen jälkeen, oikeudet, joita ei ole menetetty tai jotka eivät ole rauenneet, ovat voimassa hakemuksen päivämäärästä alkaen, jollei jäsenvaltioiden lainsäädännössä ole asiasta edullisempia säännöksiä.

95 f artikla (647/2005) Liitteessä II olevan I jakson kohtien ’D. SAKSA’ ja ’R. ITÄVALTA’ muuttamista koskevat siirtymäsäännökset

1. Liitteessä II olevan I jakson kohdissa ’D. SAKSA’ ja ’R. ITÄVALTA’, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/ 71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta 13 päivänä huhtikuuta 2005 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 647/2005 (EUVL L 117, 4.5.2005, s. 1) muutetussa muodossa, ei anneta mitään oikeuksia ajalle ennen 1 päivää tammikuuta 2005.

2. Kaikki vakuutuskaudet ja mahdolliset työskentelykaudet, kaudet itsenäisenä ammatinharjoittajana tai asumiskaudet, jotka ovat jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täyttyneet ennen 1 päivää tammikuuta 2005, otetaan huomioon määritettäessä tämän asetuksen säännösten mukaisesti saatuja oikeuksia.

3. Jollei 1 kohdan säännöksistä muuta johdu, oikeus saavutetaan tämän asetuksen nojalla, vaikka se liittyy vakuutustapahtumaan, joka on sattunut ennen 1 päivää tammikuuta 2005.

4. Kaikki etuudet, joita ei ole myönnetty tai joiden maksaminen on keskeytetty asianomaisen henkilön kansalaisuuden tai asuinpaikan vuoksi, myönnetään tai palautetaan asianomaisen pyynnöstä 1 päivästä tammikuuta 2005, jolleivät aikaisemmat oikeudet ole antaneet aihetta kertakorvauksen maksamiseen.

5. Sellaisten henkilöiden oikeudet, joille on myönnetty eläke tai elinkorko ennen 1 päivää tammikuuta 2005, voidaan heidän pyynnöstään tarkistaa, ottaen huomioon tämän asetuksen säännökset. Tätä säännöstä sovelletaan myös muihin 78 artiklassa tarkoitettuihin etuuksiin.

6. Jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu pyyntö jätetään kahden vuoden kuluessa 1 päivästä tammikuuta 2005, tämän asetuksen mukaisesti saadut oikeudet ovat voimassa kyseisestä päivämäärästä eikä kyseisiin henkilöihin voida soveltaa oikeuksien menettämistä tai raukeamista koskevaa minkään jäsenvaltion lainsäädäntöä.

7. Jos 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu pyyntö jätetään 1 päivänä tammikuuta 2005 alkaneen kahden vuoden määräajan päättymisen jälkeen, oikeudet, joita ei ole menetetty tai jotka eivät ole rauenneet, ovat voimassa pyynnön päivämäärästä alkaen, jollei jäsenvaltioiden lainsäädännössä ole asiasta edullisempia säännöksiä.

95 g artikla (647/2005)

Liitteessä II a olevan, itävaltalaista huoltoavustusta (Pflegegeld) koskevan merkinnän poistamista koskevat siirtymäsäännökset

Jos Itävallan liittovaltion huoltoavustuslain mukaista huoltoavustusta on haettu tämän asetuksen 10 a artiklan 3 kohdan nojalla viimeistään 8 päivänä maaliskuuta 2001, on sovellettava asetuksen tätä säännöstä niin kauan kuin avustuksen saajan asuinpaikka pysyy Itävallassa 8 päivän maaliskuuta 2001 jälkeen.

96 artikla Laitosten välisiä korvauksia koskevat sopimukset

Edellä 36 artiklan 3 kohdan, 63 artiklan 3 kohdan ja 70 artiklan 3 kohdan mukaisesti ennen 1 päivää heinäkuuta 1982 tehtyjä sopimuksia sovelletaan vastaavasti henkilöihin, joihin tämän asetuksen soveltamisalaa laajennettiin mainittuna päivänä, paitsi jos sopimuspuolena oleva jäsenvaltio vastustaa sitä.

Tämä vastustus otetaan huomioon vain, jos tämän jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen toimittaa siitä kirjallisen ilmoituksen sen toisen jäsenvaltion, jota asia koskee, tai jäsenvaltioiden toimivaltaiselle viranomaiselle ennen 1 päivää lokakuuta 1983. Jäljennös tästä ilmoituksesta on toimitettava hallintotoimikunnalle.

97 artikla Tiedoksi antaminen tiettyjen määräysten mukaisesti

1. Edellä 1 artiklan j alakohdassa, 5 artiklassa ja 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedoksiannot osoitetaan neuvoston puheenjohtajalle. Niissä on mainittava kysymyksessä olevien lakien ja järjestelmien voimaantulopäivä tai 1 artiklan j alakohdassa tarkoitettujen tiedoksiantojen osalta päivä, josta alkaen tätä asetusta sovelletaan jäsenvaltioiden ilmoituksissa mainittuihin järjestelmiin.

2. Edellä 1 kohdan määräysten mukaisesti vastaanotetut tiedoksiannot julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

98 artikla Täytäntöönpanoasetus

Tämän asetuksen täytäntöön panemisessa noudatettavat menettelyt vahvistetaan toisessa asetuksessa.

Liite I (A) (B) (8) (9) (13) (14) (15) Asetuksen henkilöllinen ulottuvuus

I. Palkatut työntekijät ja/tai itsenäiset ammatinharjoittajat (asetuksen 1 artiklan 2 alakohdan ii ja iii alakohta)

A. BELGIA

Ei mitään.

B. BULGARIA

Ilman sosiaaliturvalain 4 artiklan 3 kohdan 5 ja 6 alakohdassa tarkoitettua työsopimusta työskenteleviä henkilöitä pidetään asetuksen 1 artiklan a kohdan ii alakohdassa tarkoitettuina itsenäisinä ammatinharjoittajina.

(1791/2006)

C. TŠEKIN TASAVALTA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

D. TANSKA (1791/2006)

1. Henkilöä, joka toimii palkattuna työntekijänä ja johon tämän vuoksi sovelletaan:

a) työtapaturma- ja ammattitautilainsäädäntöä 1 päivää syyskuuta 1977 edeltävältä ajalta;

b) työntekijöiden lisäeläkelainsäädäntöä (arbejdsmarkedets tillaegspension, ATP) 1 päivästä syyskuuta 1977 alkaen, pidetään asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna palkattuna työntekijänä.

2. Henkilöä, jolla sairauden tai äitiyden johdosta on oikeus päivärahaetuuksia koskevan lain perusteella tällaisiin etuuksiin muun ansiotulon kuin palkan perusteella, pidetään asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna itsenäisenä ammatinharjoittajana.

E. SAKSA (1791/2006)

Jos toimivaltainen laitos, joka myöntää perhe-etuuksia asetuksen III osaston 7 luvun mukaisesti, on saksalainen laitos, asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdan mukaan:

a) palkatulla työntekijällä tarkoitetaan henkilöä, joka on pakollisesti vakuutettu työttömyyden varalta, tai henkilöä, joka tällaisen vakuutuksen perusteella saa sairausvakuutuksen nojalla rahaetuuksia tai niihin verrattavia etuuksia tai vakinaista virkamiestä, jonka virkamiesaseman mukainen palkka on vähintään sellaisen palkan suuruinen, jonka perusteella palkatulla työntekijällä on pakollinen työttömyysvakuutus; (1399/1999)

b) itsenäisellä ammatinharjoittajalla tarkoitetaan henkilöä, joka harjoittaa itsenäisesti ammattia ja on velvollinen:

– ottamaan vanhuusvakuutuksen itsenäisten ammatinharjoittajien järjestelmästä tai maksamaan siihen maksuja,

taikka

– ottamaan pakollisen eläkevakuutuksen.

F. VIRO (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

G. KREIKKA (1791/2006)

1. Henkilöä, joka on vakuutettu OGA-järjestelmässä ja joka toimii yksinomaan palkattuna työntekijänä tai johon sovelletaan tai on sovellettu toisen jäsenvaltion lainsäädäntöä ja joka näin ollen on tai on ollut ”palkattu työntekijä” asetuksen 1 artiklan a alakohdan mukaan, pidetään asetuksen 1 artiklan a alakohdan iii alakohdassa tarkoitettuna palkattuna työntekijänä.

2. Kansallisten perheavustusten myöntämisen osalta asetuksen 1 artiklan a alakohdan i ja iii alakohdassa mainittuja henkilöitä pidetään asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuina palkattuina työntekijöinä.

H. ESPANJA (1791/2006)

Ei mitään.

I. RANSKA (1791/2006)

Jos Ranskan laitos on toimivaltainen laitos myöntämään perhe-etuuksia asetuksen III osaston 7 luvun mukaisesti:

1. ”palkatulla työntekijällä” asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdan mukaan tarkoitetaan henkilöä, joka on pakollisesti vakuutettu sosiaaliturvajärjestelmässä sosiaaliturvalain L 311–2 artiklan mukaisesti ja joka täyttää työtä tai palkkausta koskevat sosiaaliturvalain L 313-1 artiklassa säädetyt vähimmäisedellytykset, jotta saataisiin rahaetuuksia sairausvakuutuksen äitiys- tai työkyvyttömyysturvan mukaan, tai henkilöä, joka saa näitä rahaetuuksia;

2. ”itsenäisellä ammatinharjoittajalla” asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdan mukaan tarkoitetaan henkilöä, joka harjoittaa itsenäisesti ammattitoimintaa ja jota vaaditaan ottamaan vakuutus ja maksamaan vanhuusetuusmaksuja itsenäisten ammatinharjoittajien järjestelmään.

J. IRLANTI (1791/2006)

1. Henkilöä, joka on pakollisesti tai vapaaehtoisesti vakuutettu vuoden 2005 konsolidoidun sosiaaliturvalain (Social Welfare Consolidation Act 2005) 12, 24 ja 70 § :n säännösten mukaan, pidetään asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna palkattuna työntekijänä. (592/2008)

2. Henkilöä, joka on pakollisesti tai vapaaehtoisesti vakuutettu vuoden 2005 konsolidoidun sosiaaliturvalain (Social Welfare Consolidation Act 2005) 20 ja 24 § :n säännösten mukaan, pidetään asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna itsenäisenä ammatinharjoittajana. (592/2008)

K. ITALIA (1791/2006)

Ei mitään.

L. KYPROS (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

M. LATVIA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

N. LIETTUA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

O. LUXEMBURG (1791/2006)

Ei mitään.

P. UNKARI (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

Q. MALTA (1791/2006)

Vuoden 1987 sosiaaliturvalaissa (318 luku) tarkoitettuja itsenäisiä tai vapaita ammatinharjoittajia pidetään asetuksen 1 artiklan a kohdan ii alakohdassa tarkoitettuina itsenäisinä ammatinharjoittajina.

(103TN02)

R. ALANKOMAAT (1791/2006)

Henkilöä, joka harjoittaa ammattia ilman työsopimusta, pidetään asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna itsenäisenä ammatinharjoittajana.

S. ITÄVALTA (1791/2006)

Ei mitään.

T. PUOLA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

U. PORTUGALI (1791/2006)

Ei mitään.

V. ROMANIA

Ei mitään.

(1791/2006)

W. SLOVENIA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

X. SLOVAKIA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

Y. SUOMI (1791/2006)

Henkilöä, joka on työeläkejärjestelmää koskevassa lainsäädännössä tarkoitettu palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, pidetään vastaavasti asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana.

Z. RUOTSI (1791/2006)

Ansiotoimintaa harjoittavia henkilöitä, jotka maksavat omat maksunsa näistä ansioista sosiaalivakuutusmaksulain (2000:980) 3 luvun 3 kohdan mukaisesti, pidetään itsenäisinä ammatinharjoittajina.

(1992/2006)

AA. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA (1791/2006)

Henkilöä, joka on ”palkattuna työntekijänä ansaitseva” (employed earner) tai ”itsenäisenä ammatinharjoittajana ansaitseva” (self-employed earner) Ison-Britannian tai Pohjois-Irlannin lainsäädännön mukaan, pidetään asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna palkattuna työntekijänä (employed earner) tai itsenäisenä ammatinharjoittajana. Henkilöä, jonka osalta maksetaan maksuja ”palkattuna työntekijänä” (employed earner) tai ”itsenäisenä ammatinharjoittajana” (self-employed earner) Gibraltarin lainsäädännön mukaisesti, pidetään asetuksen 1 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana.

II. Perheenjäsenet (asetuksen 1 artiklan f alakohdan toinen virke)

A. BELGIA

Ei mitään.

B. BULGARIA

Ei mitään.

(1791/2006)

C. TŠEKIN TASAVALTA (1791/2006)

Määrättäessä oikeudesta luontoisetuuksiin asetuksen III osaston 1 luvun säännösten nojalla ’perheenjäsenellä’ tarkoitetaan puolisoa ja/tai huollettavana olevaa lasta siten kuin sosiaalitukilaissa N:o 117/995 Sb. määritellään.

(103TN02)

D. TANSKA (1791/2006)

Sen määrittämiseksi, onko henkilöllä oikeus luontoisetuuksiin sairaus- tai äitiystapauksissa asetuksen 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 31 artiklan mukaisesti, ilmaisulla ”perheenjäsen” tarkoitetaan:

1) palkatun työntekijän, itsenäisen ammatinharjoittajan tai muun henkilön, joka on edunsaaja asetuksen mukaisesti, puolisoa sikäli kuin puoliso ei ole itse henkilökohtaisesti edunsaaja asetuksen mukaisesti, tai

2) alle 18-vuotiasta lasta, joka on sellaisen henkilön huollettavana, joka on edunsaaja asetuksen mukaan.

E. SAKSA (1791/2006)

Ei mitään.

F. VIRO (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

G. KREIKKA (1791/2006)

Ei mitään.

H. ESPANJA (1791/2006)

Ei mitään.

I. RANSKA (1791/2006)

Määriteltäessä oikeutta perheavustuksiin tai perhe-etuuksiin käsitteellä ”perheenjäsen” tarkoitetaan kaikkia sosiaaliturvalain L 512-3 artiklassa mainittuja henkilöitä. (1290/97)

J. IRLANTI (1791/2006)

Oikeuden määrittämiseksi sairautta ja äitiyttä koskeviin luontaisetuuksiin asetuksen mukaisesti ilmaisulla "perheenjäsen" tarkoitetaan kaikkia henkilöitä, joiden katsotaan olevan palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan huollettavina vuosien 1947 ja 2004 välisenä aikana annettujen terveyttä koskevien lakien mukaisesti (Health Acts 1947–2004). (592/2008)

K. ITALIA (1791/2006)

Ei mitään.

L. KYPROS (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

M. LATVIA (1791/2006)

Määrättäessä oikeudesta luontoisetuuksiin asetuksen III osaston 1 luvun säännösten nojalla ’perheenjäsenellä’ tarkoitetaan puolisoa tai alle 18-vuotiasta lasta.

(103TN02)

N. LIETTUA (1791/2006)

Määrättäessä oikeudesta luontoisetuuksiin asetuksen III osaston 1 luvun säännösten nojalla ’perheenjäsenellä’ tarkoitetaan puolisoa tai alle 18-vuotiasta lasta.

(103TN02)

O. LUXEMBURG (1791/2006)

Ei mitään.

P. UNKARI (1791/2006)

Määrättäessä oikeudesta luontoisetuuksiin asetuksen III osaston 1 luvun säännösten nojalla "perheenjäsenellä" tarkoitetaan puolisoa tai huollettavana olevaa lasta, siten kuin siviililain 685 artiklan b alakohdassa määritellään. (592/2008)

Q. MALTA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

R. ALANKOMAAT (1791/2006)

Tämän asetuksen III osaston 1 ja 4 luvussa tarkoitettuja etuuksia koskevaa oikeutta määritettäessä tarkoitetaan ilmaisulla "perheenjäsen" puolisoa, rekisteröityä kumppania tai alle 18-vuotiasta lasta. (1992/2006)

S. ITÄVALTA (1791/2006)

Ei mitään.

T. PUOLA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

U. PORTUGALI (1791/2006)

Ei mitään.

V. ROMANIA

Määrättäessä oikeudesta luontoisetuuksiin asetuksen III osaston 1 luvun säännösten nojalla ‘perheenjäsenellä’ tarkoitetaan puolisoa, huollettavana olevaa vanhempaa, alle 18-vuotiasta lasta (tai alle 26-vuotiasta huollettavana olevaa lasta).

(1791/2006)

W. SLOVENIA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

X. SLOVAKIA (1791/2006)

Määrättäessä oikeudesta luontoisetuuksiin asetuksen III osaston 1 luvun säännösten nojalla ‘perheenjäsenellä’ tarkoitetaan puolisoa ja/tai huollettavana olevaa lasta siten kuin lapsilisää koskevassa laissa on määritelty. (629/2006)

Y. SUOMI (1791/2006)

Määrättäessä oikeudesta luontoisetuuksiin asetuksen III osaston 1 luvun säännösten nojalla ”perheenjäsenellä” tarkoitetaan puolisoa tai lasta siten, kuin sairausvakuutuslaissa on määritelty.

Z. RUOTSI (1791/2006)

Määrättäessä oikeudesta luontoisetuuksiin asetuksen III osaston 1 luvun säännösten nojalla ”perheenjäsenellä” tarkoitetaan puolisoa tai alle 18-vuotiasta lasta.

AA. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA (1791/2006)

Oikeuden määrittämiseksi luontaisetuuksiin ilmaisulla ”perheenjäsen” tarkoitetaan:

1. Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin lainsäädännön osalta:

1) puolisoa, jos

a) kyseinen henkilö, riippumatta siitä, onko hän palkattu työntekijä vai itsenäinen ammatinharjoittaja tai asetuksen mukainen edunsaaja,

i) joka asuu puolisonsa kanssa tai

ii) osallistuu puolison toimeentulon hankkimiseen, ja

b) puoliso ei

i) saa ansioita palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana tai tuloa asetuksen mukaisena edunsaajana tai

ii) saa sosiaaliturvaetuutta tai eläkettä, joka perustuu puolison omaan vakuutukseen;

2) henkilöä, jolla on huollettavanaan lapsi, jos

a) palkattu työntekijä, itsenäinen ammatinharjoittaja tai asetuksen mukainen edunsaaja

i) asuu kyseisen henkilön kanssa aviomiehenä tai -vaimona tai

ii) osallistuu kyseisen henkilön toimeentulon hankkimiseen, ja

b) kyseinen henkilö ei

i) saa ansioita palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana tai tuloa asetuksen mukaisena edunsaajana tai

ii) saa sosiaaliturvaetuutta tai eläkettä, joka perustuu puolison omaan vakuutukseen;

3) lasta josta henkilö, palkattu työntekijä, itsenäinen ammatinharjoittaja tai muu asetuksen mukainen edunsaaja saa tai voi saada lasta koskevaa etuutta.

2. Gibraltarin lainsäädännön osalta kaikkia henkilöitä, jotka katsotaan huollettaviksi vuonna 1973 annetun Group Practice Scheme Ordinance -asetuksen mukaisesti.

Liite II (A) (B) (8) (9) (13) (15)

(Asetuksen 1 artiklan j ja u alakohta)

I. Sellaisia itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevat erityisjärjestelmät, jotka on suljettu asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle 1 artiklan j alakohdan neljännen alakohdan nojalla

A. BELGIA

Ei mitään.

B. BULGARIA (1791/2006)

Ei mitään.

C. TŠEKIN TASAVALTA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

D. TANSKA (1791/2006)

Ei mitään.

E. SAKSA (1791/2006)

Ei mitään. (647/2005)

F. VIRO (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

G. KREIKKA (1791/2006)

Ei mitään.

H. ESPANJA (1791/2006)

1. Itsenäiset ammatinharjoittajat, joita tarkoitetaan yleisen sosiaaliturvalain (kuninkaallinen lain tasoinen asetus 1/94, annettu 20 päivänä kesäkuuta 1994) tarkistetun tekstin 10 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja 20 päivänä elokuuta 1970 annetussa asetuksessa n:o 2530/1970, joka sääntelee sellaisten itsenäisten ammattioppilaitoksissa toimivien ammatinharjoittajien erityisjärjestelmää, jotka liittyvät ammattioppilaitoksensa perustamaan keskinäiseen vakuutusjärjestelmään sen sijaan, että ne liittyisivät itsenäisten ammatinharjoittajien erityiseen sosiaaliturvajärjestelmään. (1209/97)

2. Sosiaalijärjestelmät tai luonteeltaan sosiaalihuoltoa ja/tai -apua olevat järjestelmät, joita hallinnoiviin laitoksiin ei sovelleta 6 päivänä joulukuuta 1941 annettua yleistä sosiaaliturvalakia.

I. RANSKA (1791/2006)

Käsityö-, teollisuuden tai kaupan alalla työskentelevien tai vapaita ammatteja harjoittavien itsenäisten ammatinharjoittajien lisäetuusjärjestelmät, vapaita ammatteja harjoittavien itsenäisten ammatinharjoittajien vanhuusvakuutuksen lisäetuusjärjestelmät, jotka kattavat työkyvyttömyyden tai kuoleman, sekä lääkärien ja muun hoitohenkilöstön vanhuusvakuutuksen lisäetuusjärjestelmät, joista on säädetty sosiaaliturvalain (Code de la sécurité sociale) L. 615–20, L.644–1, L.644–2, L.645–1 ja L.723–14 artiklassa. (592/2008)

J. IRLANTI (1791/2006)

Ei mitään.

K. ITALIA (1791/2006)

Ei mitään.

L. KYPROS (1791/2006)

1. Lääkäreitä (liitot, erikoisalat ja eläkerahasto) koskevan vuoden 1967 lain (laki 16/67), sellaisena kuin se on muutettuna, nojalla annettujen lääkäreitä (eläkkeet ja tuet) koskevien vuoden 1999 sääntöjen (P.I. 295/99) mukaisesti perustettu yksityislääkäreiden eläkejärjestelmä.

2. Asianajajia koskevan lain (2 luku), sellaisena kuin se on muutettuna, nojalla annettujen asianajajia (eläkkeet ja tuet) koskevien vuoden 1966 sääntöjen (P.I. 642/66), sellaisena kuin ne ovat muutettuina, mukaisesti perustettu asianajajien eläkejärjestelmä.

(103TN02)

M. LATVIA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

N. LIETTUA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

O. LUXEMBURG (1791/2006)

Ei mitään.

P. UNKARI (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

Q. MALTA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

R. ALANKOMAAT (1791/2006)

Ei mitään.

S. ITÄVALTA (1791/2006)

Ei mitään. (647/2005)

T. PUOLA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

U. PORTUGALI (1791/2006)

Ei mitään.

V. ROMANIA

Ei mitään.

(1791/2006)

W. SLOVENIA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

X. SLOVAKIA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

Y. SUOMI (1791/2006)

Ei mitään.

Z. RUOTSI (1791/2006)

Ei mitään.

AA. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA (1791/2006)

Ei mitään.

II. Erityiset syntymä- tai adoptionvastukset, jotka eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan 1 artiklan a kohdan 1 alakohdan mukaisesti

A. BELGIA

a) Syntymäavustus,

b) Adoptioavustus.

B. BULGARIA

Kertaluonteinen äitiysavustus (perheavustuksia lapsille koskeva laki).

(1791/2006)

C. TŠEKIN TASAVALTA (1791/2006)

Synnytysavustus.

(103TN02)

D. TANSKA (1791/2006)

Ei mitään.

E. SAKSA (1791/2006)

Ei mitään.

F. VIRO (1791/2006)

a) Synnytysavustus

b) Adoptioavustus.

(629/2006)

G. KREIKKA (1791/2006)

Ei mitään.

H. ESPANJA (1791/2006)

Synnytysavustukset (kertakorvauksena suoritettavat rahaetuudet, joita maksetaan perheille kolmannesta lapsesta alkaen, sekä kertakorvauksena suoritettavat rahaetuudet, jos lapsia syntyy kerralla kaksi tai useampia). (647/2005)

I. RANSKA (1791/2006)

Syntymä- tai adoptioavustus (pienten lasten hoitoetuus) (647/2005)

J. IRLANTI (1791/2006)

Ei mitään.

K. ITALIA (1791/2006)

Ei mitään.

L. KYPROS (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

M. LATVIA (1791/2006)

a) Syntymälisä

b) Adoptioavustus.

(629/2006)

N. LIETTUA (1791/2006)

Syntymälisä.

(103TN02)

O. LUXEMBURG (1791/2006)

a) Syntymää edeltävä avustus;

b) Synnytysavustus.

P. UNKARI (1791/2006)

Äitiysavustus.

(103TN02)

Q. MALTA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

R. ALANKOMAAT (1791/2006)

Ei mitään.

S. ITÄVALTA (1791/2006)

Ei mitään. (1223/98)

T. PUOLA (1791/2006)

Kertaluonteinen sosiaalituen synnytysetuus (laki perhe-etuuksista). (592/2008)

U. PORTUGALI (1791/2006)

Ei mitään.

V. ROMANIA

Synnytysavustus.

(1791/2006)

W. SLOVENIA (1791/2006)

Äitiysavustus.

(103TN02)

X. SLOVAKIA (1791/2006)

Synnytysavustus.

(103TN02)

Y. SUOMI (1791/2006)

Äitiysavustuslain nojalla myönnettävät äitiyspakkaus, kertasuoritteinen äitiysavustus ja kertasuoritteinen tuki kansainvälisen lapseksiottamisen kustannusten korvaamiseksi. (647/2005)

Z. RUOTSI (1791/2006)

Ei mitään.

AA. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA (1791/2006)

Ei mitään.

III. Maksuihin perustamattomat 4 artiklan 2 b kohdan mukaiset erityisetuudet, jotka eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan

A. BELGIA

Ei mitään.

B. BULGARIA

Ei mitään.

(1791/2006)

C. TŠEKIN TASAVALTA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

D. TANSKA (1791/2006)

Ei mitään.

E. SAKSA (1791/2006)

a) Etuudet, jotka myönnetään osavaltioiden (”Länder”) lainsäädännön mukaan työkyvyttömille, erityisesti sokeille.

b) Alakohta on poistettu asetuksella EPNAs 647/2005.

F. VIRO (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

G. KREIKKA (1791/2006)

Ei mitään.

H. ESPANJA (1791/2006)

Ei mitään.

I. RANSKA (1791/2006)

Ei mitään.

J. IRLANTI (1791/2006)

Ei mitään.

K. ITALIA (1791/2006)

Ei mitään.

L. KYPROS (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

M. LATVIA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

N. LIETTUA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

O. LUXEMBURG (1791/2006)

Ei mitään.

P. UNKARI (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

Q. MALTA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

R. ALANKOMAAT (1791/2006)

Ei mitään.

S. ITÄVALTA (1791/2006)

Ei mitään.

(1992/2006)

T. PUOLA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

U. PORTUGALI (1791/2006)

Ei mitään.

V. ROMANIA

Ei mitään.

(1791/2006)

W. SLOVENIA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

X. SLOVAKIA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

Y. SUOMI (1791/2006)

Ei mitään.

Z. RUOTSI (1791/2006)

Ei mitään.

AA. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA (1791/2006)

Ei mitään.

Liite II a (647/2005) Erityiset maksuihin perustumattomat rahaetuudet

(10 a artikla)

A. BELGIA

a) Tuloja korvaava tuki (27 päivänä helmikuuta 1987 annettu laki).

b) Vanhuksille taattu toimeentulo (22 päivänä maaliskuuta 2001 annettu laki).

B. BULGARIA

Vanhusten sosiaalieläke (Sosiaaliturvalain 89 artikla).

(1791/2006)

C. TŠEKIN TASAVALTA (1791/2006)

Sosiaaliavustus (sosiaalitukilaki N:o 117/1995 Sb.)

D. TANSKA (1791/2006)

Eläkkeensaajien asumiskulut (laki yksilöllisestä asumistuesta, kodifioitu lailla N:o 204 29 päivänä maaliskuuta 1995).

E. SAKSA (1791/2006)

Työnhakijoiden perusturvaan liittyvät toimeentuloetuudet, ellei henkilö ole oikeutettu kyseisten etuuksien väliaikaiseen lisäosaan työttömyysetuuden jälkeen (sosiaaliturvalain toisen osan 24 artiklan 1 kohta). (629/2006)

F. VIRO (1791/2006)

a) Aikuisia vammaisia koskeva avustus (27 päivänä tammikuuta 1999 annettu vammaisten sosiaalietuuksia koskeva laki).

b) Valtion työttömyysavustus (1 päivänä lokakuuta 2000 annettu työttömien sosiaalista suojelua koskeva laki).

G. KREIKKA (1791/2006)

Erityisetuudet vanhuksille (laki 1296/82).

H. ESPANJA (1791/2006)

a) Taattu vähimmäistoimeentulo (7 päivänä huhtikuuta 1982 annettu laki N:o 13/82).

b) Vanhusten ja työhön kykenemättömien vammaisten avustamiseksi annetut rahaetuudet (24 päivänä heinäkuuta 1981 annettu kuninkaallinen asetus N:o 2620/81).

c) Yleisen sosiaaliturvalain kodifioidun tekstin (hyväksytty kuninkaallisella lainsäädännön toimeenpanoasetuksella N:o 1/1994 20 päivänä kesäkuuta 1994) 38 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut maksuihin perustumattomat työkyvyttömyyseläkkeet ja vanhuuseläkkeet.

d) Liikkuvuuden edistämiseksi ja kuljetuskustannusten korvaamiseksi tarkoitetut avustukset (7 päivänä huhtikuuta 1982 annettu laki N:o 13/1982).

I. RANSKA (1791/2006)

a) Lisäavustukset erityisinvaliditeettirahastosta ja vanhusten avustusrahastosta (30 päivänä kesäkuuta 1956 annettu laki, kodifioitu sosiaaliturvalain VIII kirjaan).

b) Vammaisten aikuisten avustus (30 päivänä kesäkuuta 1975 annettu laki, kodifioitu sosiaaliturvalain VIII kirjaan).

c) Erityisavustus (10 päivänä heinäkuuta 1952 annettu laki, kodifioitu sosiaaliturvalain VIII kirjaan).

J. IRLANTI (1791/2006)

a) Työnhakijan tuki (Social Welfare Consolidation Act 2005, 3 osa, 2 luku).

b) Kansaneläke (maksuihin perustumaton) (Social Welfare Consolidation Act 2005, 3 osa, 4 luku).

c) Leskeneläkkeet (maksuihin perustumattomat) (Social Welfare Consolidation Act 2005, 3 osa, 6 luku).

d) Vammaisavustus (Social Welfare Consolidation Act 2005, 3 osa, 10 luku).

e) Liikuntakyvyttömälle tarkoitettu avustus (Health Act, 1970, 61 §).

f) Sokeaineläke (Social Welfare Consolidation Act 2005, 3 osa, 5 luku).

(592/2008)

K. ITALIA (1791/2006)

a) Sosiaalieläkkeet toimeentuloa vailla oleville henkilöille (30 päivänä huhtikuuta 1969 annettu laki N:o 153).

b) Eläkkeet ja avustukset vammaisille tai työkyvyttömille siviilihenkilöille (30 päivänä maaliskuuta 1974 annettu laki N:o 118, 11 päivänä helmikuuta 1980 annettu laki N:o 18 ja 23 päivänä marraskuuta 1988 annettu laki N:o 508).

c) Eläkkeet ja avustukset kuuroille ja mykille (26 päivänä toukokuuta 1970 annettu laki N:o 381 ja 23 päivänä marraskuuta 1988 annettu laki N:o 508).

d) Eläkkeet ja avustukset sokeille siviilihenkilöille (27 päivänä toukokuuta 1970 annettu laki N:o 382 ja 23 päivänä marraskuuta 1988 annettu laki N:o 508).

e) Peruseläkettä täydentävät etuudet (4 päivänä huhtikuuta 1952 annettu laki N:o 218, 11 päivänä marraskuuta 1983 annettu laki N:o 638 ja 29 päivänä joulukuuta 1990 annettu laki N:o 407).

f) Vammaisavustuksia täydentävät etuudet (12 päivänä kesäkuuta 1984 annettu laki N:o 222).

g) Sosiaaliavustus (8 päivänä elokuuta 1995 annettu laki N:o 335).

h) Sosiaalinen korotus (29 päivänä joulukuuta 1988 annetun lain N:o 544 1 pykälän 1 ja 12 momentti sekä myöhemmin tehdyt muutokset).

L. KYPROS (1791/2006)

a) Sosiaalieläke (vuoden 1995 sosiaalieläkelaki (laki 25(I)/95) sellaisena kuin se on muutettuna).

b) Vakavasti liikuntavammaisten tuki (ministerineuvoston päätökset N:o 38 210, tehty 16 päivänä lokakuuta 1992, N:o 41 370, tehty 1 päivänä elokuuta 1994, N:o 46 183, tehty 11 päivänä kesäkuuta 1997 ja N:o 53 675, tehty 16 päivänä toukokuuta 2001).

c) Sokeiden erityistuki (erityistukia koskeva vuoden 1996 laki (laki 77(I)/96 sellaisena kuin se on muutettuna).

M. LATVIA (1791/2006)

a) Valtion sosiaaliturvaetuus ( 1 päivänä tammikuuta 2003 annettu laki valtion sosiaalietuuksista)

b) Avustus liikuntarajoitteisten vammaisten kuljetuksista aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi ( 1 päivänä tammikuuta 2003 annettu laki valtion sosiaalietuuksista).

(629/2006)

N. LIETTUA (1791/2006)

a) Sosiaaliavustuseläke (vuonna 2005 annettu laki valtion sosiaalietuuksista, 5 artikla).

b) Erityisavustus (vuonna 2005 annettu laki valtion sosiaalietuuksista, 15 artikla).

c) Erityinen liikuntarajoitteisten vammaisten kuljetuskorvaus (vuonna 2000 annettu laki kuljetuskorvauksista, 7 artikla).

(1992/2006)

O. LUXEMBURG (1791/2006)

Vaikeavammaisten tulot (1 artiklan 2 kohta, 12 päivänä syyskuuta 2003 annettu laki), lukuun ottamatta vammaisiksi työntekijöiksi tunnustettuja henkilöitä, jotka toimivat yleisillä työmarkkinoilla tai suojatyössä.

P. UNKARI (1791/2006)

a) Työkyvyttömyysetuus (ministerineuvoston asetus N:o 83/1987 (XII 27) työkyvyttömyysetuuksista).

b) Maksuihin perustumaton vanhuusavustus (sosiaalihallintoa ja sosiaalietuuksia koskeva vuoden 1993 laki III).

c) Kuljetusavustus (vakavasti fyysisesti vammaisten kuljetusavustuksia koskeva hallituksen asetus N:o 164/1995 (XII 27)).

Q. MALTA (1791/2006)

a) Lisäavustus (vuoden 1987 sosiaaliturvalain 73 pykälä (318 luku)). b) Ikään perustuva eläke (vuoden 1987 sosiaaliturvalaki (318 luku)).

R. ALANKOMAAT (1791/2006)

a) Laki vammaisten nuorten työkyvyttömyysavustuksista, 24 päivänä huhtikuuta 1997 annettu laki (Wajong).

b) Laki lisäetuuksista, annettu 6 päivänä marraskuuta 1986 (TW).

S. ITÄVALTA (1791/2006)

Korvauslisä (yleisestä sosiaalivakuutuksesta 9 päivänä syyskuuta 1955 annettu liittovaltion laki - ASVG, kaupan alalla työskentelevien henkilöiden sosiaalivakuutuksesta 11 päivänä lokakuuta 1978 annettu liittovaltion laki - GSVG ja maanviljelijöiden sosiaalivakuutuksesta 11 päivänä lokakuuta 1978 annettu liittovaltion laki - BSVG).

T. PUOLA (1791/2006)

Sosiaalieläke (27 päivänä kesäkuuta 2003 annettu laki sosiaalieläkkeestä).

(629/2006)

U. PORTUGALI (1791/2006)

a) Maksuihin perustumaton valtion vanhuus- ja työkyvyttömyyseläke (13 päivänä lokakuuta 1980 annettu laintasoinen asetus N:o 464/80).

b) Maksuihin perustumaton leskeyseläke (11 päivänä marraskuuta 1981 annettu sääntelyasetus N:o 52/81).

V. ROMANIA

Kuukausittainen avustus vammaisille (Erityisavustus N:o 102/1999 vammaisten erityissuojasta ja työllistämisestä, hyväksytty lailla N:o 519/2002).

(1791/2006)

W. SLOVENIA (1791/2006)

a) Valtion eläke (23 päivänä joulukuuta 1999 annettu eläke- ja vammaisvakuutuslaki).

b) Eläkeläisten tulotuki (23 päivänä joulukuuta 1999 annettu eläke- ja vammaisvakuutuslaki).

c) Elatusapu (23 päivänä joulukuuta 1999 annettu eläke- ja vammaisvakuutuslaki).

X. SLOVAKIA (1791/2006)

a) Ainoana tulonlähteenä olevien eläkkeiden tarkistukset, jotka on tehty ennen 1 päivää tammikuuta 2004.

b) Ennen 1 päivää tammikuuta 2004 myönnetty sosiaalieläke.

(1992/2006)

Y. SUOMI (1791/2006)

a) Vammaistuki (vammaistukilaki, 124/88).

b) Lapsen hoitotuki (laki lapsen hoitotuesta, 444/69).

c) Eläkkeensaajien asumistuki (eläkkeensaajien asumistukilaki, 591/78).

d) Työmarkkinatuki (työttömyysturvalaki 1290/2002).

e) Maahanmuuttajan erityistuki (laki maahanmuuttajan erityistuesta, 1192/2002).

Z. RUOTSI (1791/2006)

a) Eläkkeensaajien asumislisä (laki 2001: 761).

b) Vanhustuki (laki 2001: 853).

c) Vammaistuki ja vammaisen lapsen hoitotuki (laki 1998: 703).

AA. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA (1791/2006)

a) Valtion eläkehyvitys (valtion eläkehyvityslaki 2002).

b) Tulosidonnaiset työnhakutuet (Jobseekers Act 1995, 28.6.1995, 1, (2)(d)(ii) ja 3 pykälä, ja Jobseekers (Northern Ireland) Order 1995, 18.10.1995, 3(2)(d)(ii) ja 5 pykälä).

c) Tulotuki (sosiaaliturvalait Social Security Act 1986, 25.7.1986, 20-22 pykälä ja 23 pykälä sekä Social Security (Northern Ireland) Order 1986, 5.11.1986, 21-24 pykälä).

d) Vammaisen elämisavustus (Disability Living Allowance and Disability Working Allowance Act 1991, 27.6.1991, 1 pykälä, ja Disability Living Allowance and Disability Working Allowance (Northern Ireland) Order 1991, 24.7.1991, 3 pykälä).

e) Avustajalisä (Social Security Act 1975, 20.3.1975, 35 pykälä, ja Social Security (Northern Ireland) Act 1975, 20.3.1975, 35 pykälä).

f) Huoltajan avustus (Social Security Act 1975, 20.3.1975, 37 pykälä, ja Social Security (Northern Ireland) Act 1975, 20.3.1975, 37 pykälä).

Liite III (A) (B) (6) (7) (12) (14) (15) Sellaisten sosiaaliturvasopimusten määräykset, jotka jäävät sovellettaviksi sen estämättä, mitä asetuksen 6 artiklassa säädetään – sellaisten sosiaaliturvasopimusten määräykset, joita ei sovelleta kaikkiin henkilöihin, joihin asetusta sovelletaan

(Asetuksen 7 artiklan 2 kohdan c alakohta ja 3 artiklan 3 kohta)

Yleiset huomautukset

1. Niiltä osin kuin tämän liitteen määräykset sisältävät viittauksia muiden sopimusten määräyksiin, nämä viittaukset korvataan viittauksilla tämän asetuksen vastaaviin säännöksiin, jollei kysymyksessä olevien sopimusten määräyksiä ole lueteltu tässä liitteessä.

2. Sellaisessa sosiaaliturvasopimuksessa olevaa irtisanomislauseketta, jonka jotkut määräykset on lueteltu tässä liitteessä sovelletaan edelleen noiden määräysten osalta.

3. Kun otetaan huomioon tämän asetuksen 6 artiklan säännökset, on huomattava, että niitä kahdenvälisten yleissopimusten määräyksiä, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan ja jotka ovat edelleen voimassa jäsenvaltioiden välillä, kuten määräyksiä kolmannessa maassa täyttyneiden vakuutuskausien yhteenlaskemisesta, ei luetella tässä liitteessä. (647/2005)

A. Sosiaaliturvasopimusten määräykset, jotka jäävät sovellettaviksi sen estämättä, mitä asetukseen 6 artiklassa säädetään (asetuksen 7 artiklan 2 kohdan c alakohta).

1. BELGIA — SAKSA (629/2006)

Yleissopimukseen, tehty 7 päivänä joulukuuta 1957, liittyvän kyseisenä päivänä tehdyn loppupöytäkirjan 3 ja 4 artikla, sellaisina kuin ne ovat 10 päivänä marraskuuta 1960 tehdyssä lisäpöytäkirjassa (ottaen huomioon eräillä raja-alueilla ennen toista maailmansotaa, sen aikana ja sen jälkeen täyttyneet vakuutuskaudet) (647/2005)

b) Kohta on poistettu asetuksella EPNAs 647/2005.

2. BULGARIA — SAKSA

a) Sosiaaliturvasta 17 päivänä joulukuuta 1997 tehdyn sopimuksen 28 artiklan 1 kohdan b alakohta.

b) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan 10 kohta.

(1791/2006)

3. BULGARIA — ITÄVALTA

Sosiaaliturvasta 14 päivänä huhtikuuta 2005 tehdyn sopimuksen 38 artiklan 3 kohta.

(1791/2006)

4. BULGARIA — SLOVENIA

Sosiaaliturvasta 18 päivänä joulukuuta 1957 tehdyn sopimuksen 32 artiklan 2 kohta.

(1791/2006)

5. TŠEKIN TASAVALTA — SAKSA (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 27 päivänä heinäkuuta 2001 tehdyn sopimuksen 39 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta;

Sosiaaliturvasta 27 päivänä heinäkuuta 2001 tehtyyn sopimukseen liitetyn päätöspöytäkirjan 14 kohta.

(629/2006)

6. TŠEKIN TASAVALTA — KYPROS (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 19 päivänä tammikuuta 1999 tehdyn sopimuksen 32 artiklan 4 kohta. (629/2006)

7. TŠEKIN TASAVALTA — LUXEMBURG (1791/2006)

17 päivänä marraskuuta 2000 tehdyn sopimuksen 52 artiklan 8 kohta. (629/2006)

8. TŠEKIN TASAVALTA — ITÄVALTA (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 20 päivänä heinäkuuta 1999 tehdyn sopimuksen 32 artiklan 3 kohta.

(103TN02)

9. TŠEKIN TASAVALTA — SLOVAKIA (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 29 päivänä lokakuuta 1992 tehdyn sopimuksen 12, 20 ja 33 artikla.

(629/2006)

10. TANSKA — SUOMI (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehdyn Pohjoismaisen sopimuksen 10 artikla kotimatkasta asuinmaahan aiheutuneiden lisäkustannusten korvaamisesta silloin, kun asianomainen henkilö joutuu toisessa Pohjoismaassa oleskellessaan sairautensa vuoksi käyttämään kalliimpaa matkustustapaa kuin hän muutoin olisi käyttänyt (647/2005)

11. TANSKA — RUOTSI (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehdyn Pohjoismaisen sopimuksen 10 artikla kotimatkasta asuinmaahan aiheutuneiden lisäkustannusten korvaamisesta silloin, kun asianomainen henkilö joutuu toisessa Pohjoismaassa oleskellessaan sairautensa vuoksi käyttämään kalliimpaa matkustustapaa kuin hän muutoin olisi käyttänyt (647/2005)

12. SAKSA — KREIKKA (1791/2006)

a) Kohta on poistettu asetuksella EPNAs 647/2005.

Työttömyysvakuutuksia koskevassa sopimuksessa, tehty 31 päivänä toukokuuta 1961, olevat 8 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan b alakohta ja 3 kohta, 9-11 artikla sekä I ja IV luku, sikäli kuin ne koskevat edellä mainittuja artikloja, ja 14 päivänä kesäkuuta 1980 tehdyssä pöytäkirjassa oleva huomautus (työttömyysetuutta koskevien vakuutuskausien tunnustaminen muutettaessa asuinpaikkaa valtiosta toiseen) (647/2005)

c) Kohta on poistettu asetuksella EPNAs 647/2005.

13. SAKSA — ESPANJA (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 4 päivänä joulukuuta 1973 tehdyn sopimuksen 45 artiklan 2 kohta (diplomaatti- ja konsuliviranomaisten toimesta tapahtuva edustus) (647/2005)

14. SAKSA — RANSKA (1791/2006)

a) Yleissopimukseen, tehty 10 päivänä heinäkuuta 1950, kyseisenä päivänä tehty lisäsopimus N:o 4, sellaisena kuin se on lisäsopimuksessa N:o 2, tehty 18 päivänä kesäkuuta 1955 (mukaan lukien 1 päivän heinäkuuta 1940 ja 30 päivän kesäkuuta 1950 välisenä aikana täyttyneet vakuutuskaudet)

b) Edellä mainitussa lisäsopimuksessa N:o 2 oleva I osasto (mukaan lukien ennen 8 päivää toukokuuta 1945 täyttyneet vakuutuskaudet)

c) Yleissopimukseen, tehty 10 päivänä heinäkuuta 1950, liittyvän kyseisenä päivänä tehdyn yleispöytäkirjan 6, 7 ja 8 kohta (hallintojärjestelyt)

d) Sopimuksessa, tehty 20 päivänä joulukuuta 1963, olevat II, III ja IV osastot (sosiaaliturva Saarin alueella)

(647/2005)

15. SAKSA — LUXEMBURG (1791/2006)

Sopimuksen, tehty 11 päivänä heinäkuuta 1959, 4, 5, 6 ja 7 artikla (ottaen huomioon vuoden 1940 syyskuun ja vuoden 1946 kesäkuun välisenä aikana täyttyneet vakuutuskaudet) (647/2005)

16. SAKSA — UNKARI (1791/2006)

a) Sosiaaliturvasta 2 päivänä toukokuuta 1998 tehdyn sopimuksen 40 artiklan 1 kohdan b alakohta.

b) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan 16 kohta.

(592/2008)

17. SAKSA — ALANKOMAAT (1791/2006)

a) Sopimus 29 päivältä maaliskuuta 1951, 3 artiklan 2 kohta.

b) Sopimukseen 29 päivältä maaliskuuta 1951 liittyvä lisäsopimus N:o 4 21 päivältä joulukuuta 1956, 2 ja 3 artikla (hollantilaisten työntekijöiden 13 päivän toukokuuta 1940 ja 1 päivän syyskuuta 1945 välisensä aikana saamien Saksan sosiaalivakuutusjärjestelmän mukaisten oikeuksien järjestäminen).

18. SAKSA — ITÄVALTA (1791/2006)

a–g Alakohdat on poistettu asetuksella EPNAS 647/2005.

Työttömyysvakuutuksista 19 päivänä heinäkuuta 1978 tehdyn sopimuksen 1 artiklan 5 kohtaa ja 8 artiklaa sekä kyseiseen sopimukseen liittyvän loppupöytäkirjan 10 kohtaa (työttömyyskorvauksen myöntäminen rajatyöntekijöille edellisessä työskentelyvaltiossa) sovelletaan edelleen henkilöihin, jotka ovat työskennelleet rajatyöntekijöinä 1 päivänä tammikuuta 2005 tai sitä ennen ja joutuneet työttömiksi ennen 1 päivää tammikuuta 2011. (647/2005)

19. SAKSA - PUOLA (1791/2006)

a) Sosiaaliturvasta 8 päivänä joulukuuta 1990 tehdyn sopimuksen 27 artiklan 2-4 kohdassa määriteltyjen edellytysten ja soveltamisalan mukaisesti 9 päivänä lokakuuta 1975 tehty sopimus vanhuus- ja työtapaturmamääräyksistä.

b) Sosiaaliturvasta 8 päivänä joulukuuta 1990 tehdyn sopimuksen 11 artiklan 3 kohta, 19 artiklan 4 kohta, 27 artiklan 5 kohta ja 28 artiklan 2 kohta.

(103TN02)

20. SAKSA — ROMANIA

a) Sosiaaliturvasta 8 päivänä huhtikuuta 2005 tehdyn sopimuksen 28 artiklan 1 kohdan b alakohta.

b) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan 13 kohta.

(1791/2006)

21. SAKSA - SLOVENIA (1791/2006)

a) Sosiaaliturvasta 24 päivänä syyskuuta 1997 tehdyn sopimuksen 42 artikla.

b) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan 15 kohta.

(103TN02)

22. SAKSA - SLOVAKIA (1791/2006)

12 päivänä syyskuuta 2002 tehdyn sopimuksen 29 artiklan 1 kohdan 2 ja 3 alakohta 12 päivänä syyskuuta 2002 tehtyyn sopimukseen liitetyn päätöspöytäkirjan 9 kohta. (629/2006)

23. SAKSA — YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA (1791/2006)

a) Sosiaaliturvasta 20 päivänä huhtikuuta 1960 tehdyn sopimuksen 7 artiklan 5 ja 6 kohta (asevoimien palveluksessa oleviin siviileihin sovellettava lainsäädäntö)

b) Työttömyysvakuutuksista 20 päivänä huhtikuuta 1960 tehdyn sopimuksen 5 artiklan 5 ja 6 kohta (asevoimien palveluksessa oleviin siviileihin sovellettava lainsäädäntö)

(647/2005)

24. ESPANJA — PORTUGALI (1791/2006)

Yleissopimuksen, tehty 11 päivänä kesäkuuta 1969, 22 artikla (työttömyysetuuksien maasta vienti) (647/2005)

25. IRLANTI — YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 14 päivänä syyskuuta 1971 tehdyn sopimuksen 8 artikla (koskee eräiden vammaisille myönnettävien etuuksien siirtämistä ja huomioon ottamista) (647/2005)

26. ITALIA — SLOVENIA (1791/2006)

a) Sopimus sosiaalivakuutusten vastavuoroisten velvoitteiden sääntelemisestä koskien rauhansopimuksen liitteen XIV 7 kohtaa (tehty noottien vaihtona 5 päivänä helmikuuta 1959).

b) Entistä Triesten vapaa-alueen B-vyöhykettä koskevan, 7 päivänä heinäkuuta 1997 tehdyn sosiaaliturvasopimuksen 45 artiklan 3 kohta.

(103TN02)

27. LUXEMBURG — SLOVAKIA (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 23 päivänä toukokuuta 2002 tehdyn sopimuksen 50 artiklan 5 kohta. (629/2006)

28. UNKARI — ITÄVALTA (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 31 päivänä maaliskuuta 1999 tehdyn sopimuksen 36 artiklan 3 kohta. (592/2008)

29. UNKARI — SLOVENIA (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 7 päivänä lokakuuta 1957 tehdyn sopimuksen 31 artikla.

(103TN02)

30. ALANKOMAAT — PORTUGALI (1791/2006)

Sopimuksen, tehty 19 päivänä heinäkuuta 1979, 31 artikla (työttömyysetuuksien maasta vienti) (647/2005)

31. ITÄVALTA - PUOLA (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 7 päivänä syyskuuta 1998 tehdyn sopimuksen 33 artiklan 3 kohta.

(103TN02)

32. ITÄVALTA — SLOVENIA (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 10 päivänä maaliskuuta 1997 tehdyn sopimuksen 37 artikla.

(103TN02)

33. ITÄVALTA — SLOVAKIA (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 21 päivänä joulukuuta 2001 tehdyn sopimuksen 34 artiklan 3 kohta. (629/2006)

34. PORTUGALI — YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA (629/2006)

a) Sairaanhoitoa koskeva pöytäkirja 15 päivältä marraskuuta 1978, 2 artiklan 1 kohta.

b) Kun kysymys on portugalilaisista palkatuista työntekijöistä ja kaudesta 22 päivästä lokakuuta 1987 alkaen Espanjan ja Portugalin liittymisasiakirjan 220 artiklan 1 kohdassa määrätyn siirtymäkauden loppuun: sosiaaliturvasopimuksen joka on tehty 15 päivänä marraskuuta 1978, 26 artikla sellaisena kuin se on muutettuna kirjeenvaihdolla 28 päivältä syyskuuta 1987.

35. SUOMI — RUOTSI (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehdyn Pohjoismaisen sopimuksen 10 artikla kotimatkasta asuinmaahan aiheutuneiden lisäkustannusten korvaamisesta silloin, kun asianomainen henkilö joutuu toisessa Pohjoismaassa oleskellessaan sairautensa vuoksi käyttämään kalliimpaa matkustustapaa kuin hän muutoin olisi käyttänyt (647/2005)

B. Sopimusmääräykset, joita ei sovelleta kaikkiin henkilöihin, joihin asetusta sovelletaan (Asetuksen 3 artiklan 3 kohta)

1. BULGARIA - ITÄVALTA

Sosiaaliturvasta 14 päivänä huhtikuuta 2005 tehdyn sopimuksen 38 artiklan 3 kohta.

(1791/2006)

2. TSEKIN TASAVALTA - KYPROS (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 19 päivänä tammikuuta 1999 tehdyn sopimuksen 32 artiklan 4 kohta. (629/2006)

3. TSEKIN TASAVALTA - ITÄVALTA (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 20 päivänä heinäkuuta 1999 tehdyn sopimuksen 32 artiklan 3 kohta.

(103TN02)

4. SAKSA - UNKARI (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 2 päivänä toukokuuta 1998 tehdyn sopimuksen päätöspöytäkirjan 16 kohta.

(103TN02)

5. SAKSA - SLOVENIA (1791/2006)

a) Sosiaaliturvasta 24 päivänä syyskuuta 1997 tehdyn sopimuksen 42 artikla.

b) Mainitun sopimuksen päätöspöytäkirjan 15 kohta.

(103TN02)

6. ITALIA - SLOVENIA (1791/2006)

a) Sopimus sosiaalivakuutusten vastavuoroisten velvoitteiden sääntelemisestä koskien rauhansopimuksen liitteen XIV 7 kohtaa (tehty noottien vaihtona 5 päivänä helmikuuta 1959).

b) Entistä Triesten vapaa-alueen B-vyöhykettä koskevan, 7 päivänä heinäkuuta 1997 tehdyn sosiaaliturvasopimuksen 45 artiklan 3 kohta.

(103TN02)

7. UNKARI - ITÄVALTA (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 31 päivänä maaliskuuta 1999 tehdyn sopimuksen 36 artiklan 3 kohta.

(103TN02)

8. UNKARI - SLOVENIA (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 7 päivänä lokakuuta 1957 tehdyn sopimuksen 31 artikla.

(103TN02)

9. ITÄVALTA - PUOLA (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 7 päivänä syyskuuta 1998 tehdyn sopimuksen 33 artiklan 3 kohta.

(103TN02)

10. ITÄVALTA - SLOVENIA (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 10 päivänä maaliskuuta 1997 tehdyn sopimuksen 37 artikla.

(103TN02)

11. ITÄVALTA - SLOVAKIA (1791/2006)

Sosiaaliturvasta 21 päivänä joulukuuta 2001 tehdyn sopimuksen 34 artiklan 3 kohta. (629/2006)

Liitteen III A ja B osasta on poistettu kohtia asetuksilla EPNAS 647/2005, EPNAs 629/2006 ja EPNAs 1992/2006. Kohtien järjestystä on muutettu asetuksilla EPNAs 629/2006 ja NAs 1791/2006.

Liite IV (B) (11) (13) (15)

(Asetuksen 37 artiklan 2 kohta, 38 artiklan 3 kohta, 45 artiklan 3 kohta, 46 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 46 b artiklan 2 kohta)

A. Asetuksen 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut lainsäädännöt, joiden mukaan työkyvyttömyysetuuksien määrä on riippumaton vakuutuskausien kestosta

A. BELGIA

a) Yleistä työkyvyttömyyseläkejärjestelmää, erityistä kaivostyöläisten työkyvyttömyyseläkejärjestelmää, erityistä kauppamerenkulun merimiesten eläkejärjestelmää koskeva lainsäädäntö.

b) Yrittäjäin työkyvyttömyyseläkejärjestelmää koskeva lainsäädäntö.

c) Merentakaisia alueita koskevaan sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvaa työkyvyttömyyttä ja Belgian Kongossa ja Ruanda-Urundissa aiemmin työskennelleiden työkyvyttömyysjärjestelmää koskeva lainsäädäntö.

B. BULGARIA

Ei mitään.

(1791/2006)

C. TSEKIN TASAVALTA (1791/2006)

Täysi työkyvyttömyyseläke henkilöille, joiden täysi työkyvyttömyys ilmeni ennen 18. ikävuotta ja jotka eivät ole olleet vakuutettuina vaadittua aikaa (eläkevakuutuslain N:o 155/1995 Kok. 42 pykälä). (629/2006)

D. TANSKA (1791/2006)

Ei mitään

E. SAKSA (1791/2006)

Ei mitään.

F. VIRO (1791/2006)

a) Työkyvyttömyyseläkkeet, jotka on myönnetty ennen 1 päivää huhtikuuta 2000 valtionavustuksia koskevan lain nojalla ja jotka ovat voimassa valtion eläkevakuutuslain mukaisesti.

b) Työkyvyttömyyden perusteella myönnetyt kansaneläkkeet valtion eläkevakuutuslain mukaisesti.

c) Työkyvyttömyyseläkkeet, jotka on myönnetty puolustusvoimissa palvelusta annetun lain, poliisivoimissa palvelusta annetun lain, syyttäjänvirastolain, tuomarien asemasta annetun lain, Riigikogun jäsenten palkoista, eläkkeistä ja muista sosiaalivakuuksista annetun lain ja tasavallan presidentin virallisista etuuksista annetun lain nojalla.

(103TN02)

G. KREIKKA (1791/2006)

Maatalouden vakuutusjärjestelmää koskeva lainsäädäntö.

H. ESPANJA (1791/2006)

Yleisen järjestelmän ja erityisjärjestelmien mukaista työkyvyttömyysvakuutusta koskeva lainsäädäntö, lukuun ottamatta virkamiehiä, asevoimia ja oikeushallintoa koskevia erityisjärjestelmiä. (1606/98)

I. RANSKA (1791/2006)

1. Palkatut työntekijät:

Työkyvyttömyysvakuutusta koskeva lainsäädäntö lukuun ottamatta kaivosyöntekijöiden sosiaaliturvajärjestelmän työkyvyttömyysvakuutusta koskevaa lainsäädäntöä.

2. Itsenäiset ammatinharjoittajat:

Maatalousyrittäjien työkyvyttömyysvakuutusta koskeva lainsäädäntö.

J. IRLANTI (1791/2006)

Vuoden 2005 konsolidoidun sosiaaliturvalain (Social Welfare Consolidation Act 2005) 2 osan 17 luku. (592/2008)

K. ITALIA (1791/2006)

Ei mitään.

L. KYPROS (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

M. LATVIA (1791/2006)

1 päivänä tammikuuta 1996 annetun kansaneläkelain 16 artiklan 1 kohdan 2 alakohta.

(103TN02)

N. LIETTUA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

O. LUXEMBURG (1791/2006)

Ei mitään.

P. UNKARI (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

Q. MALTA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

R. ALANKOMAAT (1791/2006)

a) Laki työkyvyttömyysvakuutuksesta 18 päivältä helmikuuta 1966 muutoksineen.

b) Laki itsenäisten ammatinharjoittajien työkyvyttömyysvakuutuksesta (WAZ) 24 päivältä huhtikuuta 1997 muutoksineen. (1223/98)

c) Työkyvyttömyysasteen mukaan määräytyvää työkyvyttömyyttä koskeva laki (de Wet werk en inkomen naar arbeidsvermogen — WIA) 10 päivältä marraskuuta 2005. (592/2008)

S. ITÄVALTA (1791/2006)

Ei mitään.

T. PUOLA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

U. PORTUGALI (1791/2006)

Ei mitään.

V. ROMANIA

Ei mitään.

(1791/2006)

W. SLOVENIA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

X. SLOVAKIA (1791/2006)

Työkyvyttömyyseläke henkilölle, joka on vammautunut ollessaan vielä huollettava lapsi ja jonka kohdalla vakuutuskausivaatimuksen katsotaan kaikissa tapauksissa täyttyneen (sosiaalivakuutuksesta annettu laki nro 461/2003 muutoksineen, 70 § :n 2 momentti, 72 § :n 3 momentti sekä 73 § :n 3 ja 4 momentti).

(1992/2006)

Y. SUOMI (1791/2006)

Vammaisina syntyneille tai nuorena vammautuneille myönnettävä kansaneläke (kansaneläkelaki 547/93).

Z. RUOTSI (1791/2006)

Lainsäädäntö, joka koskee pitkäaikaisesta työkyvyttömyydestä johtuvia ansioperusteisia etuuksia (yleisestä vakuutuksesta annetun lain (1962:381) 8 luku, sellaisena kuin se on muutettuna) (629/2006)

AA. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA (1791/2006)

a) Iso-Britannia:

Vuoden 1975 sosiaaliturvalain (Social Security Act 1975) 15 ja 36 jakso.

Vuoden 1975 sosiaaliturvaeläkelain (Social Security Pensions Act 1975) 14, 15 ja 16 jakso.

b) Pohjois-Irlanti:

Vuoden 1975 sosiaaliturvalain (Pohjois-Irlanti) [Social Security (Northern Ireland) Act 1975] 15 ja 36 jakso.

Vuoden 1975 sosiaaliturvaeläkepäätöksen (Pohjois-Irlanti) [Social Security Pensions (Northern Ireland) Order 1975] 16, 17 ja 18 artikla.

B. Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 38 artiklan 3 kohdan ja 45 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmät

A. BELGIA

Ei mitään.

B. BULGARIA (1791/2006)

Ei mitään.

C. TSEKIN TASAVALTA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

D. TANSKA (1791/2006)

Ei mitään.

E. SAKSA (1791/2006)

Maanviljelijöiden vanhuusvakuutus (Alterssicherung der Landwirte). (647/2005)

F. VIRO (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

G. KREIKKA (1791/2006)

Ei mitään.

H. ESPANJA (1791/2006)

Sellaisten merenkulun alalla työskentelevien itsenäisten ammatinharjoittajien eläkeiän alentamisjärjestelmä, jotka harjoittavat 30 päivänä joulukuuta 2004 annetussa kuninkaallisessa asetuksessa nro 2390/2004 tarkoitettua toimintaa.

(1992/2006)

I. RANSKA (1791/2006)

Ei mitään.

J. IRLANTI (1791/2006)

Ei mitään.

K. ITALIA (1791/2006)

Seuraavien alojen eläkevakuutusjärjestelmät (Assicurazione pensioni per):

— lääkärit (medici),

— farmaseutit (farmacisti),

— eläinlääkärit (veterinari),

— sairaanhoitajat, apuhoitajat ja lastenhoitajat (infermieri, assistenti sanitari, vigilatrici infanzia),

— psykologit (psicologi),

— insinöörit ja arkkitehdit (ingegneri ed architetti),

— maanmittaajat (geometri),

— asianajajat (avvocati),

— taloustieteilijät (dottori commercialisti),

— tilintarkastajat ja liike-elämän asiantuntijat (ragionieri e periti commerciali),

— työvoima-asiantuntijat (consulenti del lavoro),

— notaarit (notai),

— tullivirkailijat (spedizionieri doganali),

— biologit (biologi),

— maatalousteknikot ja maatalousasiantuntijat (agrotecnici e periti agrari),

— kaupalliset agentit ja edustajat (agenti e rappresentanti di commercio),

— toimittajat (giornalisti),

— teollisuusasiantuntijat (periti industriali),

— aktuaarit, kemistit, agronomit, metsänhoitajat ja geologit (attuari, chimici, dottori agronomi, dottori forestali, geologi).

(647/2005)

L. KYPROS (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

M. LATVIA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

N. LIETTUA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

O. LUXEMBURG (1791/2006)

Ei mitään.

P. UNKARI (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

Q. MALTA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

R. ALANKOMAAT (1791/2006)

Ei mitään.

S. ITÄVALTA (1791/2006)

Vapaiden ammattien yhteenliittymien eläkelaitosten eläkejärjestelmät (Kammern der Freien Berufe). (647/2005)

T. PUOLA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

U. PORTUGALI (1791/2006)

Ei mitään.

V. ROMANIA

Ei mitään.

(1791/2006)

W. SLOVENIA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

X. SLOVAKIA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

Y. SUOMI (1791/2006)

Ei mitään.

Z. RUOTSI (1791/2006)

Ei mitään.

AA. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA (1791/2006)

Ei mitään.

C. Asetuksen 46 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tapaukset, joissa etuuden laskemisesta 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti voidaan luopua

A. BELGIA

Ei mitään.

B. BULGARIA

Kaikki valtuuskausille esitetyt eläkehakemukset sekä vanhuuseläkettä, työkyvyttömyyseläkettä tavanomaisen sairauden vuoksi ja edellä mainituista eläkkeistä johdettuja perhe-eläkkeitä koskevat hakemukset.

(1791/2006)

C. TSEKIN TASAVALTA (1791/2006)

Työkyvyttömyyseläkkeet (täysimääräiset ja osittaiset) ja perhe-eläkkeet (lesken- ja orvoneläkkeet) siinä tapauksessa, että niitä ei johdeta vanhuuseläkkeestä, johon kuollut henkilö olisi kuolinhetkellään ollut oikeutettu.

(629/2006)

D. TANSKA (1791/2006)

Sosiaalieläkelaissa tarkoitettuja eläkkeitä koskevat hakemukset, lukuun ottamatta liitteessä IV olevassa D jaksossa lueteltuja eläkkeitä.

E. SAKSA (1791/2006)

Ei mitään.

F. VIRO (1791/2006)

Kaikki työkyvyttömyys-, vanhuus- ja perhe-eläkehakemukset, joiden osalta

- vakuutuskaudet Virossa ovat täyttyneet 31 päivään joulukuuta 1998 mennessä,

- Viron lainsäädännön mukaisesti maksettu hakijan henkilökohtainen rekisteröity sosiaalivero on asianomaisena vakuutusvuotena vähintään keskimääräisen sosiaaliveron suuruinen.

(629/2006)

G. KREIKKA (1791/2006)

Ei mitään.

H. ESPANJA (1791/2006)

Ei mitään.

I. RANSKA (1791/2006)

Kaikki työntekijöiden lisäeläkejärjestelmän mukaisia eläke-etuuksia tai jälkeenjääneiden etuuksia koskevat hakemukset, lukuun ottamatta siviili-ilmailualan lentohenkilökunnan lisäeläkejärjestelmän mukaisia vanhuuseläkkeitä tai jälkeenjääneen puolison eläkkeitä koskevia hakemuksia. (1386/2001)

J. IRLANTI (1791/2006)

Vanhuuseläkkeitä, maksuihin perustuvia vanhuuseläkkeitä ja maksuihin perustuvia leskeneläkkeitä koskevat hakemukset. (1223/98)

K. ITALIA (1791/2006)

Työkyvyttömyys-, vanhuus- ja jälkeenjääneiden eläkkeet, jotka koskevat palkattuja työntekijöitä ja seuraavia itsenäisten ammatinharjoittajien ryhmiä: varsinaista maanviljelyä harjoittavat maanviljelijät, vuokraviljelijät, maanviljelijät, käsityöläiset ja kaupallisen alan edustajat.

L. KYPROS (1791/2006)

Kaikki vanhuus-, työkyvyttömyys- ja leskeneläkkeitä koskevat hakemukset.

(103TN02)

M. LATVIA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

N. LIETTUA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

O. LUXEMBURG (1791/2006)

Ei mitään.

P. UNKARI (1791/2006)

Ei mitään. (592/2008)

Q. MALTA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

R. ALANKOMAAT (1791/2006)

Yleisestä vanhuusvakuutuksesta 31 päivänä toukokuuta 1956 annetun lain mukaisia vanhuuseläkkeitä koskevat hakemukset.

S. ITÄVALTA (1791/2006)

1. Kaikki yleisestä sosiaalivakuutuksesta annetun lain (Allgemeines Sozialversicherungsgesetz — ASVG), kaupan alalla työskentelevien henkilöiden sosiaalivakuutuksesta annetun lain (Gewerbliches Sozialversicherungsgesetz — GSVG) ja maanviljelijöiden sosiaalivakuutuksesta annetun lain (Bauern-Sozialversicherungsgesetz — BSVG) mukaisia etuuksia koskevat hakemukset, jos asetuksen 46 b ja 46 c artiklaa ei sovelleta.

2. Kaikki jäljempänä mainittuja etuuksia koskevat, yleiseen eläkevakuutuslakiin (Allgemeines Pensionsgesetz — APG) perustuvat hakemukset, jos asetuksen 46 b ja 46 c artiklaa ei sovelleta.

a) vanhuuseläkkeet;

b) työkyvyttömyyseläkkeet;

c) perhe-eläkkeet edellyttäen, että ylimääräisistä vakuutuskuukausista johtuvaa etuuden korotusta ei voida laskea APG:n 7 § :n 2 momentin mukaisesti.

(592/2008)

T. PUOLA (1791/2006)

Kaikki vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeitä koskevat hakemukset.

(103TN02)

U. PORTUGALI (1791/2006)

Työkyvyttömyys-, vanhus- ja leskeneläkkeitä koskevat hakemukset.

V. ROMANIA

Ei mitään.

(1791/2006)

W. SLOVENIA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

X. SLOVAKIA (1791/2006)

Perhe-eläke (lesken- ja orvoneläke), jonka määrä perustuu edunjättäjälle aiemmin maksettuun vanhuus-, varhais- tai työkyvyttömyyseläkkeeseen.

(1992/2006)

Y. SUOMI (1791/2006)

Ei mitään.

Z. RUOTSI (1791/2006)

Ansiosidonnaiset vanhuuseläkkeet (laki 1998:674) ja vanhuuseläkkeenä maksettavat takuueläkkeet (laki 1998:702).

(1992/2006)

AA. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA (1791/2006)

Kaikki vanhuus- ja leskeneläkehakemukset, jotka ratkaistaan soveltaen asetuksen III osaston 3 luvun määräyksiä lukuun ottamatta hakemuksia, joissa (joiden osalta):

a) 6 päivänä huhtikuuta 1975 tai sen jälkeen alkavan verovuoden aikana

i) asianomainen on täyttänyt Yhdistyneen kuningaskunnan ja jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön vakuutus-, työskentely- tai asumiskausia koskevat vaatimukset, ja

ii) yhtä (tai useampaa) i alakohdassa tarkoitetuista verovuosista ei pidetä huomioon otettavana vuotena Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan;

b) vakuutuskaudet, jotka ovat täyttyneet Yhdistyneessä kuningaskunnassa 5 päivää heinäkuuta 1948 edeltävien kausien osalta voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti, otetaan huomioon asetuksen 46 artiklan 2 kohdan mukaisissa laskelmissa sovellettaessa jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisia vakuutus-, työskentely- ja asumiskausia.

D. Asetuksen 46 b artiklan 2 kohdassa tarkoitetut etuudet ja sopimukset (103TN02)

1. Asetuksen 46 b artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut etuudet, joiden määrä on riippumaton täytettyjen vakuutus- tai asumiskausien pituudesta:

a) työkyvyttömyysetuudet, joita tarkoitetaan tämän liitteen A osassa luetelluissa lainsäädännöissä;

b) sellaisen henkilön 10 vuoden asumisella ansaitsema täysi Tanskan kansaneläkkeen vanhuuseläke, jolle eläke on myönnetty viimeistään 1 päivänä lokakuuta 1989;

c) Viron kansaneläke, joka on myönnetty valtion eläkevakuutuslain mukaisesti, vanhuuseläkkeet, jotka on myönnetty valtion tilintarkastuslain, poliisivoimissa palvelusta annetun lain ja syyttäjänvirastolain mukaisesti sekä vanhuus- ja perheeläkkeet, jotka on myönnetty oikeuskanslerilain, puolustusvoimissa palvelusta annetun lain, tuomarien asemasta annetun lain, Riigikogun jäsenten palkoista, eläkkeistä ja muista sosiaalivakuuksista annetun lain ja tasavallan presidentin virallisista etuuksista annetun lain mukaisesti.

d) Espanjan hautausavustukset ja jälkeenjääneiden eläkkeet, jotka on myönnetty yleisissä ja erityisissä järjestelmissä;

e) Ranskan yleisen sosiaaliturvajärjestelmän tai maatalousalan palkattujen työntekijöiden järjestelmän leskille annettavan vakuutuksen mukainen leskien avustus;

f) Ranskan yleisen sosiaaliturvajärjestelmän tai maatalouden palkattujen työntekijöiden järjestelmän mukainen leskien työkyvyttömyyseläke, jos se on laskettu kuolleen puolison työkyvyttömyyseläkkeen perusteella ja maksettu 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti;

g) Slovakian työkyvyttömyyseläkkeet sekä niistä johdetut perhe-eläkkeet; (629/2006)

h) Suomen 8 päivänä kesäkuuta 1956 annetun kansaneläkelain mukaisesti määräytyvät ja kansaneläkelain (547/93) siirtymämääräysten mukaisesti myönnettävät kansaneläkkeet ja 17 päivänä tammikuuta 1969 annetun perhe-eläkelain mukainen orvoneläkkeen täydennysmäärä;

i) Ruotsin takuueläke ja takuukorvaus, joilla on korvattu ennen 1 päivää tammikuuta 1993 sovelletun kansaneläkelainsäädännön mukainen Ruotsin täysi kansaneläke, kyseisestä ajankohdasta sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien siirtymäsäännösten mukaisesti myönnettävä täysi kansaneläke sekä Ruotsin ansiosidonnainen sairauskorvaus ja aktivointikorvaus. (1992/2006)

(103TN02)

2. Asetuksen 46 b artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut etuudet, joiden suuruus määrätään sellaisen laskennallisen kauden perusteella, joka katsotaan täytetyksi riskin toteutumispäivän ja myöhemmän päivämäärän välillä:

a) Tanskan varhaiseläkkeet, joiden määrä määrätään ennen 1 päivää lokakuuta 1984 voimassa olleen lainsäädännön mukaan;

b) Saksan työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden eläkkeet, joihin otetaan huomioon lisäkausi, ja Saksan vanhuuseläkkeet, joihin otetaan huomioon jo ansaittu lisäkausi;

c) Italian täyden työkyvyttömyyden eläkkeet (’inabilità’);

d) Latvian työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet, joihin otetaan huomioon vakuutuksen hyvityskausi;

e) Liettuan sosiaaliturvaan kuuluvat työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet;

f) Luxemburgin työkyvyttömyys- ja jälkeenjääneiden eläkkeet;

g) Slovakian työkyvyttömyyseläkkeet sekä niistä johdetut perhe-eläkkeet; (629/2006)

h) Suomen työeläkkeet, joihin otetaan huomioon kansallisen lainsäädännön mukaisesti tulevat ajanjaksot;

i) Takuukorvauksena maksettava sairauskorvaus ja aktivointikorvaus (laki 1962:381 muutettuna lailla 2001:489), hyväksyttävien vakuutuskausien perusteella laskettu perhe-eläke (lait 2000:461 ja 2000:462) sekä Ruotsin takuueläkkeenä maksettava vanhuuseläke, joka on laskettu aiemmin huomioon otettujen kausien perusteella (laki 1998:702). (1992/2006)

(103TN02)

3. Asetuksen 46 b artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetut sopimukset, joiden tarkoituksena on estää saman laskennallisen kauden huomioon ottaminen kahdesti tai useammin:

a) sosiaaliturvasta 18 päivänä elokuuta 2003 tehty pohjoismainen sopimus (1992/2006)

b) sosiaaliturvasta 28 päivänä huhtikuuta 1997 Saksan liittotasavallan ja Suomen tasavallan välillä tehty sopimus.

c) sosiaaliturvasta 10 päivänä marraskuuta 2000 tehty Suomen tasavallan ja Luxemburgin suurherttuakunnan sopimus. (1992/2006)

(103TN02)

Liite V (15) Jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen vastaavuus työkyvyttömyyden astetta koskevien edellytysten suhteen

Liite V on jätetty pois tästä esityksestä. Ks. EYVL L 28 30.1.1997.

Liite VI (A) (B) (2) (7) (8) (9) (11) (12) (13) (14) (15) Erityismääräykset tiettyjen jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen soveltamiseksi

(Asetuksen 89 artikla)

A. BELGIA

1. Henkilöt, joiden oikeus sairausvakuutuksen luontoisetuuksiin perustuu Belgian itsenäisten ammatinharjoittajien pakollisen sairaus- ja työkyvyttömyysvakuutusjärjestelmän säännöksiin tai määräyksiin, saavat oikeudet asetuksen III osaston 1 luvun säännösten mukaisesti, mukaan lukien 35 artiklan 1 kohta, seuraavin edellytyksin:

a) Niissä tapauksissa, joissa se, jonka etua asia koskee, asuu tilapäisesti muun jäsenvaltion kuin Belgian alueella, hänellä on oikeus:

i) luontoisetuuksiin, joista säädetään tilapäisen asuinpaikan jäsenvaltion lainsäädännössä, kun kysymys on sairaalahoidosta;

ii) korvauksiin muista luontoisetuuksista, joista säädetään Belgian järjestelmän mukaan, toimivaltaisesta belgialaisesta laitoksesta, siihen määrään saakka kuin tilapäisen asuinpaikan jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään;

b) Niissä tapauksissa, joissa se, jonka etua asia koskee, asuu vakinaisesti muun jäsenvaltion kuin Belgian alueella, hänellä on oikeus luontoisetuuksiin, joista säädetään sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jonka alueella hän asuu, edellyttäen, että hän maksaa asianomaiselle belgialaiselle laitokselle asiaankuuluvan Belgian säännöksissä säädetyn lisämaksun.

2. Belgian toimivaltaisen laitoksen soveltaessa asetuksen III osaston 7 ja 8 luvun säännöksiä lasta pidetään kasvatettuna siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella hän asuu.

3. Asetuksen 46 artiklan 2 kohdan säännöksiä sovellettaessa Belgian lainsäädännön mukaan ennen 1 päivää tammikuuta 1945 täytettyjä vanhuusvakuutuskausia pidetään myös yleisessä työkyvyttömyysjärjestelmässä ja merimiesten järjestelmässä Belgian lainsäädännön mukaan täytettyinä vakuutuskausina.

4. Asetuksen 40 artiklan 3 kohdan a alakohdan ii alakohdan säännöksiä sovellettaessa otetaan huomioon vain kaudet, joina palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on ollut Belgian lainsäädännön mukaan työkyvytön.

5. Asetuksen 46 artiklan 2 kohdan säännöksiä sovellettaessa Belgian lainsäädännön mukaan ennen itsenäisten ammatinharjoittajien työkyvyttömyyslainsäädännön voimaantuloa itsenäisenä ammatinharjoittajana täytetyt vanhuusvakuutuskaudet katsotaan viimeksi mainitun lainsäännön mukaan täyttyneiksi kausiksi.

6. Jotta määrättäisiin, ovatko Belgian lainsäädännössä asetetut vaatimukset työttömyysetuuksia koskevasta oikeudesta täytetyt, otetaan huomioon vain päivät palkatussa työssä; kuitenkin huomioon otetaan päivät, jotka on hyväksytty vastaaviksi sanotun lainsäädännön mukaan vain niiltä osin, kuin niitä edeltäneet työpäivät olivat päiviä palkatussa työssä.

7. Asetuksen 72 artiklan ja 79 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännöksiä sovellettaessa otetaan huomioon työskentelykaudet tai vakuutuskaudet, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jos oikeus etuuksiin Belgian lainsäädännön mukaan edellyttää tietyn aiemman kauden osalta, että edellytykset oikeudesta perhe-etuuksiin palkattujen työntekijöiden järjestelmässä täyttyvät.

8. Sovellettaessa asetuksen (ETY) N:o 1408/71 14 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa 14 c artiklan a alakohtaa ja 14 d artiklaa viitevuoden liiketulot, jotka ovat pohjana määrättäessä vakuutusmaksuja itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaalijärjestelyn perusteella, lasketaan käyttäen apuna keskimääräistä vuosittaista kurssia sitä vuotta varten, jonka aikana tämä tulo saatiin.

Muuntokurssi on niiden vuosittaisten muuttamiskurssien keskimäärä, jotka julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä asetuksen (ETY) N:o 574/72 107 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

9. Laskettaessa asetuksen 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua työttömyyseläkkeen teoreettista määrää Belgian toimivaltainen laitos ottaa perustaksi tulon, jonka se, jonka etua asia koskee, on ansainnut viimeksi harjoittamassaan ammatissa.

10. Palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka ei ole enää Belgiassa vakuutettu Belgian sairaus- tai työkyvyttömyyslainsäädännön nojalla, jonka mukaan etuutta koskevan oikeuden saamisen edellytyksenä on, että asianosainen on riskin toteutumishetkellä vakuutettu, katsotaan asetuksen III osaston 3 luvun säännöksiä sovellettaessa edelleen vakuutetuksi riskin toteutumishetkellä, jos hän on vakuutettu toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan saman riskin varalta.

11. Jos sillä, jonka etua asia koskee, on asetuksen 45 artiklan mukaan oikeus Belgian työkyvyttömyysetuuteen, tämä etuus myönnetään asetuksen 46 artiklan 2 kohdan määräämien sääntöjen mukaisesti:

a) pakollisen sairaus- ja työkyvyttömyysvakuutusjärjestelmän perustamisesta ja järjestämisestä 9 päivänä elokuuta 1963 annetun lain säännösten mukaisesti, jos se, jonka etua asia koskee, oli työkyvyttömyyden alkamishetkellä vakuutettu saman riskin varalta toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan asetuksen 1 artiklan a kohdan tarkoittamana palkattuna työntekijänä;

b) itsenäisten ammatinharjoittajien työkyvyttömyysvakuutusjärjestelmästä 20 päivänä heinäkuuta 1971 annetun kuninkaallisen asetuksen säännösten mukaisesti, jos se, jonka etua asia koskee, oli työkyvyttömyyden alkamishetkellä asetuksen 1 artiklan a kohdan tarkoittama itsenäinen ammatinharjoittaja.

12. Tietyistä sotilaseläkkeiden mukautuksista sekä ilmaisen lääkärinhoidon ja reseptilääkkeiden myöntämisestä rauhan aikana vammautuneille varusmiehille 9 päivänä maaliskuuta 1953 annetun lain 1 artiklassa tarkoitettu vahinkotapahtuma vastaa tämän asetuksen III osaston 4 luvussa tarkoitettua työtapaturmaa tai ammattitautia. (1606/98)

B. BULGARIA

Ei mitään.

(1791/2006)

C. TSEKIN TASAVALTA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

D. TANSKA (1791/2006)

1. Kohta on poistettu asetuksella NAs 1223/98.

2. Henkilöt, joilla on asetuksen III osaston I luvun säännösten nojalla oikeus luontoisetuuksiin oleskellessaan tai asuessaan Tanskassa, saavat kyseisiä etuuksia samoin edellytyksin kuin Tanskan julkista terveydenhuoltoa koskevan lain (lov om offentlig sygesikring) mukaisesti luokassa 1 vakuutetut henkilöt. Henkilöt, jotka sijoittautuvat Tanskaan ja jotka hyväksytään Tanskan sairausvakuutusjärjestelmään, voivat kuitenkin niin halutessaan vakuuttaa itsensä luokassa 2 samoin edellytyksin kuin tanskalaiset vakuutetut. (1209/97)

3. a) Tanskan lainsäädännön sosiaalieläkettä koskevia säännöksiä, joiden mukaan oikeus eläkkeeseen edellyttää hakijan asumista Tanskassa, ei sovelleta palkattuihin työntekijöihin tai itsenäisiin ammatinharjoittajiin tai heidän jälkeenjääneisiinsä, jotka asuvat muun jäsenvaltion kuin Tanskan alueella.

b) Rajatyöntekijän tai kausityöntekijän osalta Tanskassa täyttyneet työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet katsotaan eläkettä laskettaessa jälkeenjääneen puolison osalta Tanskassa täyttyneiksi asumiskausiksi niiltä osin kuin jälkeenjäänyt puoliso oli näiden kausien aikana avioliitossa rajatyöntekijän tai kausityöntekijän kansa ilman, että he asuivat erillään yhteisestä kodistaan tai tosiasiallisesti erossa yhteensopimattomuuden vuoksi, ja edellyttäen, että näiden kausien aikana puoliso asui toisen jäsenvaltion alueella.

c) Muun palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan kuin rajatyöntekijän tai kausityöntekijän osalta Tanskassa ennen 1 päivää tammikuuta 1984 täyttyneitä työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausia pidetään eläkettä laskettaessa jälkeenjääneen puolison osalta Tanskassa täyttyneinä asumiskausina niiltä osin kuin jälkeenjäänyt puoliso oli näiden kausien aikana avioliitossa palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan kanssa ilman, että he asuivat erillään yhteisestä kodistaan tai tosiasiallisesti erossa yhteensopimattomuuden vuoksi, ja edellyttäen, että puoliso asui näiden kausien aikana toisen jäsenvaltion alueella.

d) Edellä b ja c alakohdan mukaan huomioon otettavia kausia ei oteta huomioon, jos ne ovat päällekkäisiä kyseisen henkilön toisen jäsenvaltion pakollista vakuutusta koskevan lainsäädännön mukaan eläkettä laskettaessa huomioon otettujen kausien kanssa tai sellaisten kausien kanssa, joiden aikana kyseinen henkilö sai eläkettä tällaisen lainsäädännön mukaan.

Nämä kaudet otetaan kuitenkin huomioon, jos mainitun eläkkeen vuosittainen määrä on vähemmän kuin puolet sosiaalieläkkeen perusmäärästä.

4. Tämän asetuksen säännökset eivät vaikuta Tanskan lain 7 päivänä kesäkuuta 1972 annettujen siirtymäsäännösten soveltamiseen, jotka koskevat Tanskan sellaisten kansalaisten eläkeoikeuksia, jotka ovat tosiasiallisesti asuneet välittömästi ennen hakemuksen jättöpäivää Tanskassa tietyn ajan. Kuitenkin eläke myönnetään sellaisille jäsenvaltioiden kansalaisille, jotka ovat tosiasiallisesti asuneet Tanskassa vuoden ajan välittömästi ennen hakemuksen jättöpäivää samoin edellytyksin, jotka koskevat Tanskan kansalaisia.

5. a) Kaudet, joina muun jäsenvaltion kuin Tanskan alueella asuva rajatyöntekijä on harjoittanut ammatillista tai kaupallista toimintaa. Tanskassa, katsotaan Tanskan lainsäädäntöä sovellettaessa asumiskausiksi. Samaa sovelletaan kausiin, joina rajatyöntekijä on komennettu muuhun jäsenvaltioon kuin Tanskan tai tarjoaa siellä palveluja.

b) Kaudet, joina muun jäsenvaltion kuin Tanskan alueella asuva kausityöntekijä on harjoittanut ammattiaan Tanskassa. Katsotaan Tanskan lainsäädäntöä sovellettaessa asumiskausiksi. Samaa sovelletaan kausiin, joina kausityöntekijä on komennettu toisen jäsenvaltion kuin Tanskan alueelle.

6. Määrättäessä, täyttyvätkö edellytykset oikeudesta sairaus- tai äitiyspäivärahoihin sairaus- tai äitiyspäivärahaetuuksista annetun lain mukaan sellaisissa tapauksissa, joissa asianomaiseen henkilöön ei ole sovellettu Tanskan lainsäädäntöä kaikkina niinä kausina, joita tarkoitetaan edellä mainitussa laissa: (592/2008)

a) otetaan huomioon muun jäsenvaltion kuin Tanskan lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutus- tai työskentelykaudet sanottujen tarkastelujaksojen kuluessa, jos asianomainen henkilö ei ole ollut Tanskan lainsäädännön alainen, niin kuin nuo kaudet olisivat täyttyneet viimeksi mainitun lainsäädännön mukaan;

b) Alakohta on poistettu asetuksella EPNAs 647/2005.

7. Asetuksen 46 a artiklan 3 kohdan d alakohtaa ja 46 c artiklan 1 ja 3 kohtaa ja täytäntöönpanoasetuksen 7 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta Tanskan lainsäädännön mukaisesti myönnettäviin eläkkeisiin.

8. Asetuksen 67 artiklan säännöksiä sovellettaessa Tanskassa vakuutettujen itsenäisten ammatinharjoittajien työttömyysetuudet lasketaan Tanskan lainsäädännön mukaisesti.

9. Jos tanskalaisen vanhuuseläkkeen tai varhaiseläkkeen saajalla on myös oikeus toisen, jäsenvaltion myöntämään jälkeenjääneen eläkkeeseen. Näitä eläkkeitä pidetään Tanskan lainsäädäntöä sovellettaessa asetuksen 46 a artiklan 1 kohdan tarkoittamina samanlaisina etuuksina edellyttäen kuitenkin, että sen henkilön osalta, jonka vakuutus- tai asumiskausia käytetään perustana jälkeenjääneen eläkkeen laskemisessa, on täyttynyt asumiskausia Tanskassa.

10. Sellaisen henkilön osalta, joka kuuluu virkamiesten erityisjärjestelmän piiriin, joka asuu Tanskassa ja

a) johon ei sovelleta III osaston 1 luvun 2 ja 7 jakson säännöksiä, ja

b) joka ei ole oikeutettu eläkkeeseen Tanskassa,

toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää maksua Tanskassa suoritettujen luontaisetujen kustannuksista silloin, kun luontoisedut kuuluvat kyseenä olevan erityisjärjestelmän ja/tai sitä täydentävän henkilökohtaisen vakuutuksen piiriin. Säännöstä sovelletaan myös tällaisen henkilön puolisoon ja alle 18-vuotiaisiin lapsiin.

(1606/98)

11. Joustaviin työjärjestelyihin (ledighedsydelse) (aktiivisesta sosiaalipolitiikasta annetun lain mukaisesti) hyväksyttyjen työttömien henkilöiden tilapäinen etuus kuuluu III osaston 6 lukuun (Työttömyysetuudet). Toiseen jäsenvaltioon lähtevien työttömien henkilöiden osalta sovelletaan asetuksen 69 ja 71 artiklaa silloin, kun kyseisellä jäsenvaltiolla on samanlaiset työllisyysjärjestelmät samaan ryhmään kuuluville henkilöille. (592/2008)

E. SAKSA (1791/2006)

1. Asetuksen 10 artiklan säännökset eivät vaikuta säännöksiin, joiden mukaan tapaturmat (ja ammattitaudit), jotka sattuvat Saksan liittotasavallan ulkopuolella, ja kaudet, jotka ovat täyttyneet tämän alueen ulkopuolella, eivät anna aihetta etuuksien maksamiseen tai antavat aiheen etuuksien maksamiseen vain tietyin edellytyksin, jos niihin oikeutetut asuvat Saksan liittotasavallan alueen ulkopuolella.

2. a) Vakiokausi (pauschale Anrechnungszeit) määritetään ottaen huomioon vain Saksan kaudet.

b) Otettaessa huomioon Saksan eläkejaksoja kaivostyöntekijäin eläkevakuutusta laskettaessa sovelletaan vain Saksan lainsäädäntöä.

c) Otettaessa huomioon Saksan korvaavia eläkejaksoja (Ersatzzeiten) sovelletaan vain Saksan lainsäädäntöä.

3. Kohta on poistettu asetuksella EPNAs 647/2005.

4. Sosiaalivakuutuslain VI kirjan 7 artiklaa sovelletaan muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin sekä valtiottomiin henkilöihin ja pakolaisiin, jotka asuvat muiden jäsenvaltioiden alueella, seuraavien menettelysääntöjen mukaisesti.

Jos yleiset edellytykset täyttyvät, vapaaehtoiset maksut voidaan maksaa Saksan eläkevakuutusjärjestelmään:

a) jos asianomaisella henkilöllä on koti- tai asuinpaikka Saksan liittotasavallan alueella;

b) jos asianomaisella henkilöllä on koti- tai asuinpaikka toisen jäsenvaltion alueella ja hän on milloin tahansa aikaisemmin kuulunut pakollisesti tai vapaaehtoisesti Saksan eläkevakuutusjärjestelmään;

c) jos asianomainen henkilö on toisen jäsenvaltion kansalainen ja hänellä on koti- tai asuinpaikka kolmannen valtion alueella ja hän on maksanut maksuja Saksan eläkevakuutuksen vähintään 60 kuukautta tai hänellä oli oikeus vapaaehtoiseen vakuutukseen sosiaalivakuutuslain VI kirjan 232 artiklan perusteella, eikä hän ole pakollisesti tai vapaaehtoisesti vakuutettu muun jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

5. ......

6. ......

7. ......

8. ......

9. Jos sellaisten luontoisetuuksien kustannukset, jotka muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisessa laitoksessa vakuutettujen eläkeläisten tai heidän perheenjäsentensä asuinpaikan saksalainen laitos on myöntänyt, korvataan kuukausittaisten kertasuoritusten perusteella, tällaisia eläkeläisten sairausvakuutuksen kustannuksia käsitellään kustannusten taloudelliseksi tasaamiseksi laitosten kesken Saksan sairausvakuutusjärjestelmän kustannuksina eläkeläisille. Kertasuorituksia, jotka on korvattu saksalaisille asuinpaikan laitoksille muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisista laitoksista, pidetään saatavina, jotka on otettava huomioon edellä mainitussa taloudellisessa tasaamisessa.

10. Itsenäisten ammatinharjoittajien työttömyyskorvauksen (”Arbeitslosenhilfe”) myöntämistä varten edellytetään, että asianomainen henkilö on ennen ilmoittautumistaan työttömäksi työskennellyt ainakin vuoden pääsiallisesti itsenäisenä ammatinharjoittajana Saksan liittotasavallan alueella eikä ole vain lähtenyt tästä työstä tilapäisesti.

11. Kohta on poistettu asetuksella EPNAs 647/2005.

12. Toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan täytetyt pakollisen vakuutuksen kaudet joko käsityöläisten erityisjärjestelmässä tai, jollei tällaista järjestelmää ole, itsenäisten ammatinharjoittajien erityisjärjestelmässä tai yleisessä järjestelmässä otetaan huomioon laskettaessa vaadittavaa pakollisen vakuutuksen 18:aa vuotta, jotta saataisiin oikeus vetäytyä pakollisesta käsityöläisyrittäjien eläkevakuutusjärjestelmästä.

13. Sovellettaessa Saksan lainsäädäntöä pakollisesta eläkeläisten sairausvakuutuksesta siten kuin määrätään sosiaalivakuutussäädöksen (Fünftes Buch Sozialgesetzbuch - SGB V) V osan 5 artiklan 1 kohdan 11 alakohdassa ja sairausvakuutuksen uudistuslain (Gesundheitsreformgesetz) 56 artiklassa, vakuutus- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan aikana, jona kysymyksessä olevalla henkilöllä oli oikeus sairaanhoitoetuuksiin, otetaan huomioon tarpeellisessa määrin vakuutuskausina, jotka ovat täyttyneet Saksan lainsäädännön mukaan edellyttäen, että ne eivät ole päällekkäisiä tämän lainsäädännön mukaan täyttyneiden vakuutuskausien kanssa.

14. Rahaetuuksien myöntämiseksi Saksan sosiaalivakuutussäädöksen V osan (SGB V) 47 artiklan 1 kohdan perusteella ja Saksan sosiaalivakuutuslain (Reichsversicherungsordnung RVO) 200 artiklan 2 kohdan ja 561 artiklan 1 kohdan perusteella Saksan vakuutuslaitokset määräävät nettokorvauksen, joka otetaan huomioon etuuksia laskettaessa, niin kuin vakuutettu asuisi Saksan liittotasavallassa.

15. Kreikkalaiset opettajat, joilla on virkamiehen asema ja jotka sen perusteella, että he ovat opettaneet saksalaisissa kouluissa, ovat suorittaneet maksuja Saksan pakolliseen eläkevakuutusjärjestelmään ja erityiseen Kreikan virkamiesjärjestelmään ja joiden kuuluminen pakolliseen Saksan vakuutukseen päättyi 31 päivän joulukuuta 1978 jälkeen, voivat pyynnöstä saada takaisin pakolliset eläkevakuutusmaksut sosiaaliturvalain VI kirjan 210 artiklan mukaisesti. Maksunpalautushakemukset on esitettävä tämän määräyksen voimaanastumista seuraavan kalenterivuoden aikana. Asianomainen voi esittää vaatimuksensa myös kuuden kalenterikuukauden kuluessa siitä, kun hän lakkasi olemasta pakollisen vakuutuksen piirissä.

Sosiaaliturvalain VI kirjan 210 artiklan 6 kohtaa sovelletaan vain niiden kausien osalta, joina maksettiin pakollisia maksuja eläkevakuutusjärjestelmään erityisen Kreikan virkamiesjärjestelmän lisäksi, ja välittömästi niitä maksukausia seuraavien kausien osalta, joina suoritettiin näitä pakollisia maksuja.

16. ......

17. Kohta on poistettu asetuksella EPNAs 647/2005.

18. Henkilöllä, joka saa eläkettä sekä Saksan lainsäädännön että toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, katsotaan asetuksen 27 artiklaa sovellettaessa olevan oikeus sairauden ja äitiyden perusteella annettaviin sairaanhoitoetuuksiin, jos Saksan sosiaalivakuutussäädöksen (SGB V) V osan 8 artiklan 1 kohdan 4 alakohdan mukaan tämä henkilö on suljettu pois pakollisesta sairausvakuutuksesta (Krankenversicherung).

19. Vakuutuskausi lapsen hoitamista varten Saksan lainsäädännön mukaan on pätevä myös sellaisen kauden osalta, jonka aikana kysymyksessä oleva työntekijä hoiti lasta toisessa jäsenvaltiossa edellyttäen, että tämä henkilö ei voinut harjoittaa ammattitoimintaa äitien suojelulain (Mutterschutzgesetz) 6 artiklan 1 kohdan perusteella tai otti vanhempainlomaa liittovaltion lastenhoitoavustuslain (Bundeserziehungsgeldgesetz) 15 artiklan mukaan, eikä työskennellyt missään vähäisemmässä (geringfügig) työssä SGB IV:n 8 artiklan mukaisesti.

20. Kun sovelletaan 31 päivänä joulukuuta 1991 voimassa olleen Saksan eläkelain säännöksiä, liitteen VI säännöksiä sovelletaan niin ikään siinä muodossa, missä ne olivat voimassa 31 päivänä joulukuuta 1991.

21. a) Asetuksen III osaston 1 luvun 2-7 jaksoa ei luontaisetuuksien osalta sovelleta henkilöihin, joilla on oikeus virkamiesten tai heihin rinnastettavien henkilöiden järjestelmän mukaisiin luontaisetuuksiin, kun näitä henkilöitä ei ole vakuutettu lakisääteisen sairausvakuutusjärjestelmän mukaisesti.

b) Jos virkamiesten järjestelmään kuuluva henkilö kuitenkin asuu jäsenvaltiossa, jonka lainsäädännön mukaan

– oikeus saada luontaisetuuksia ei edellytä vakuutusta tai työskentelyä, ja

– oikeutta eläkkeeseen ei ole,

hänen sairausvakuutuslaitoksensa kehottaa häntä ilmoittamaan asuinjäsenvaltion asianmukaisille viranomaisille, että hän ei halua käyttää asuinjäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaista oikeuttaan luontaisetuuksiin. Tarvittaessa tämä voidaan tehdä viittaamalla asetuksen 17 a artiklaan.

(1606/98)

22. Sen estämättä, mitä edellä 21 kohdassa säädetään luontoisetuuksista, katsotaan, että asetuksen 27 artiklan säännöksiä sovelletaan henkilöön, jolla on oikeus sekä Beamtenversorgungsrechtin mukaiseen eläkkeeseen että toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaiseen eläkkeeseen. (1606/98)

23. III osaston 4 lukua ei sovelleta henkilöihin, joilla on oikeus virkamiesten tai heihin verrattavien henkilöiden tapaturmavakuutukseen kuuluviin luontoisetuuksiin. (1606/98)

24. Laskettaessa asetuksen 46 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua teoreettista määrää vapaiden ammattien eläkejärjestelmissä toimivaltainen laitos ottaa huomioon jokaisen muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti täyttyneen vakuutusvuoden osalta keskimääräisen vuosittaisen eläkeoikeuden, joka on hankittu maksamalla maksuja toimivaltaisen laitoksen jäsenenä. (647/2005)

25. Asetuksen 79 a artiklaa sovelletaan soveltuvin osin vapaiden ammattien eläkejärjestelmistä maksettavan orvoneläkkeen sekä lasten perusteella maksettavien korotusten tai lisien laskemiseen. (647/2005)

F. VIRO (1791/2006)

Vanhempainetuutta laskettaessa katsotaan muissa jäsenvaltioissa kuin Virossa täyttyneiden työskentelykausien perustuvan määrään, joka vastaa niiden kanssa yhteen laskettavien, Virossa työskenneltyjen jaksojen aikana maksettua keskimääräistä sosiaaliveroa. Jos henkilö on viitevuotena työskennellyt pelkästään muissa jäsenvaltioissa, etuuden laskentaperusteena käytetään sitä keskimääräistä sosiaaliveroa, joka on maksettu Virossa viitevuoden ja äitiysloman välisenä aikana.

(1992/2006)

G. KREIKKA (1791/2006)

1. ......

2. Lakia N:o 1469/84, joka koskee Kreikan kansalaisten ja kreikkalaista alkuperää olevien ulkomaiden kansalaisten vapaaehtoista liittymistä eläkevakuutusjärjestelmään, sovelletaan muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin, valtiottomiin henkilöihin ja pakolaisiin, jotka asuvat jäsenvaltioiden alueella toisen alakohdan mukaisesti.

Jos tämän lain muut edellytykset on täytetty, maksut voidaan suorittaa:

a) jos kyseisellä henkilöllä on kotipaikka tai hän asuu jäsenvaltion alueella ja on aikaisemmin kuulunut pakollisesti Kreikan eläkevakuutusjärjestelmään;

tai

b) riippumatta koti- tai asuinpaikasta, jos kyseinen henkilö on joko aikaisemmin asunut Kreikassa 10 vuotta, joko yhtäjaksoisesti tai keskeytyksin tai häneen on aikaisemmin sovellettu Kreikan lainsäädäntöä joko pakollisesti tai vapaaehtoisesti, 1500 päivän ajan.

3. Sen estämättä, mitä OGA:n soveltamassa asiaa koskevassa lainsäädännössä säädetään, kaudet, jotka lasketaan eläkekausiksi työtapaturmaan tai ammattitautiin perustuvaa eläkettä varten jäsenvaltion näitä riskejä erityisesti koskevan lainsäädännön mukaisesti, ja jotka ovat yhteneväisiä Kreikassa maatalousalalla täyttyneiden työskentelykausien kanssa, katsotaan tämän asetuksen 1 artiklan r kohdassa tarkoitetuiksi vakuutuskausiksi OGA:n soveltaman lainsäädännön mukaisesti.

4. Kreikan lainsäädännössä asetuksen 49 artiklan 2 kohdan soveltaminen edellyttää, että mainitussa artiklassa tarkoitettu uusi laskeminen ei ole asianomaisen henkilön etujen vastainen.

5. Kun Kreikan ylimääräisen eläkesäätiön säännöksissä määrätään mahdollisuudesta tunnustaa pakolliset eläkevakuutuskaudet, jotka ovat täyttyneet Kreikan lakisääteisen perusvakuutuksen eläkevakuutuslaitoksissa, näitä säännöksiä sovelletaan myös niihin pakollisiin eläkevakuutuskausiin, jotka ovat täyttyneet minkä tahansa jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti tämän asetuksen soveltamisalalla.

6. Työntekijöitä, jotka kuuluivat 31 päivään joulukuuta 1992 saakka muun jäsenvaltion kuin Kreikan pakolliseen eläkevakuutusjärjestelmään (lainsäädännön mukainen perusjärjestelmä) ja jotka kuuluvat Kreikan pakolliseen sosiaaliturvaan ensimmäisen kerran 1 päivän tammikuuta 1993 jälkeen, pidetään ”aikaisemmin vakuutettuina henkilöinä” lain N:o 2084/92 määräysten mukaisesti.

7. Virassa tai eläkkeellä olevat virkamiehet, sellaisina pidettävät sekä heidän perheenjäsenensä, jotka kuuluvat sairaanhoidon erityisjärjestelmään, voivat saada luontoisetuuksia sairauden ja äitiyden osalta äkillisissä tapauksissa oleskellessaan toisen jäsenvaltion alueella tai kun he menevät sinne saadakseen terveydentilaansa soveltuvaa hoitoa Kreikan toimivaltaisen laitoksen etukäteen antamalla valtuutuksella, tämän asetuksen 22 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa ja 3 kohdassa ja 31 artiklan a alakohdassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti, samoin edellytyksin kuin Kreikan sosiaaliturvalainsäädännön (lakisääteiset järjestelmät) piiriin kuuluvat työntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat. (1290/97)

8. Asetuksen 22 b artiklaa sovelletaan vastaavasti kaikkiin virkamiehiiin, sellaisina pidettäviin sekä heidän perheisiinsä, jotka kuuluvat Kreikan sairaanhoidon erityisjärjestelmään. (1290/97)

7. (SIC! 9.) Sellaisiin virkamiehiin ja heihin verrattaviin henkilöihin, jotka on otettu palvelukseen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1982, sovelletaan vastaavasti asetuksen III osaston 2 ja 3 luvun säännöksiä, jos asianomaiset henkilöt ovat täyttäneet vakuutuskausia toisessa jäsenvaltiossa joko virkamiesten tai heihin verrattavien henkilöiden erityisen eläkejärjestelmän mukaan tai yleisen järjestelmän mukaan sillä edellytyksellä, että asianomaiset henkilöt ovat työskennelleet virkamiehinä tai heihin verrattavina henkilöinä Kreikan lainsäädännön mukaisesti. (1606/98)

8. (SIC! 10.) 43 a artiklan 2 kohdan ja 51 a artiklan 2 kohdan säännösten soveltaminen silloin, kun eläkeoikeuksia ei ole saatu virkamiesten tai heihin rinnastettavien henkilöiden erityisjärjestelmästä, ei vaikuta Kreikan lainsäädännön soveltamiseen (siviili- ja sotilaseläkelaki), kun kyseessä on vakuutusjaksojen siirtäminen virkamiesten erityisjärjestelmästä työntekijöiden yleiseen vakuutusjärjestelmään suorittamalla edellytetty maksu. (1606/98)

H. ESPANJA (1791/2006)

1. Se että henkilön on asetuksen 1 artiklan a alakohdan iv alakohdan mukaisesti pitänyt työskennellä työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana tai olla aiemmin pakollisesti vakuutettuna saman riskin varalta samassa jäsenvaltiossa työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia varten perustetussa järjestelmässä, ei koske henkilöitä, jotka ovat 6 päivänä helmikuuta 1985 annetun kuninkaallisen asetuksen n:o 317/1985 säännösten mukaisesti vapaaehtoisesti liittyneet yhteiseen sosiaaliturvajärjestelmään hallitustenvälisen kansainvälisen järjestön virkamiehenä tai työntekijänä. (1290/97)

2. Joulukuun 7 päivänä 1979 annetussa kuninkaallisessa asetuksessa n:o 2805/79 säädettyjä vapaaehtoista yleiseen sosiaaliturvajärjestelmään liittymistä koskevia etuuksia laajennetaan tasa-arvoisen kohtelun periaatteen mukaisesti käsittämään yhteisön alueella asuvat muiden jäsenvaltioiden kansalaiset, pakolaiset ja valtiottomat henkilöt, jotka eivät enää ole pakollisesti vakuutettuina Espanjan sosiaaliturvajärjestelmässä siirryttyään kansainvälisen järjestön palvelukseen. (1290/97)

3. a) Kaikissa Espanjan sosiaaliturvajärjestelmissä, lukuun ottamatta virkamiesten, asevoimien ja oikeushallinnon järjestelmää, palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan katsotaan olevan vielä vakuutettu riskin toteutumishetkellä asetuksen III osaston 3 luvun säännöksiä sovellettaessa, jos hän on vakuutettu toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan riskin toteutumishetkellä, tai jos näin ei ole, siinä tapauksessa, että hänellä on saman riskin osalta oikeus etuuteen toisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla. Viimeksi mainittu edellytys katsotaan kuitenkin täyttyneeksi 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa.

b) Asetuksen III osaston 3 luvun säännöksiä sovellettaessa vuodet, joina työntekijä ei ole eläkkeeseen oikeuttavassa iässä tai pakollisessa eläkeiässä siten kuin niistä säädetään valtion eläkkeensaajia koskevan lain konsolidoidun tekstin 31 artiklan 4 kohdassa, otetaan huomioon palveluksessa olemisena ainoastaan, jos sen riskin toteutumishetkellä, jonka perusteella työkyvyttömyys- tai perhe-eläkkeet maksetaan, etuudensaaja kuului Espanjan virkamiesten erityisjärjestelmään tai harjoitti toimintaa, jonka perusteella myönnetään kyseisen järjestelmän mukainen kohtelu.

(1606/98)

4. a) Asetuksen 47 artiklan mukaisesti Espanjan teoreettinen etuus lasketaan niiden vakuutetun tosiasiallisten maksujen perusteella, jotka kuuluvat viimeisen vakuutusmaksun espanjalaiseen sosiaaliturvaan maksamista välittömästi edeltäneille vuosille.

b) Saatua eläkkeen määrää korotetaan lisien määrällä ja rahanarvon muutoksilla, jotka samanluontoisten eläkkeiden osalta lasketaan jokaista laskemisen jälkeistä vuotta kohden. (1223/98)

5. Toisissa jäsenvaltioissa täyttyneitä kausia, jotka on laskettava virkamiesten, asevoimien ja oikeushallinnon erityisjärjestelmän mukaan, käsitellään asetuksen 47 artiklaa sovellettaessa samalla tavalla kuin ajallisesti viimeisimpiä Espanjan valtion virkamiehien täyttyneitä kausia. (1606/98)

6. Virkamiesten, asevoimien ja oikeushallinnon järjestelmässä ilmauksella acto de servicio (virassa sattunut tapahtuma) tarkoitetaan työtapaturmia ja ammattitauteja asetuksen III osaston 4 luvun säännösten merkityksessä ja näiden säännösten täytäntöönpanoa varten. (1606/98)

7. a) Asetuksen III osaston 1 luvun 2-7 jaksoa ei luontoisetuuksien osalta sovelleta virkamiesten, asevoimien ja oikeushallinnon erityisjärjestelmän etuudensaajiin, jotka kuuluvat Espanjan Mutualismo administrativo -järjestelmään.

b) Jos johonkin näistä järjestelmistä kuuluva henkilö kuitenkin asuu jäsenvaltiossa, jonka lainsäädännön mukaan

– oikeus saada luontaisetuuksia ei edellytetä vakuutusta tai työskentelyä, ja

– oikeutta eläkkeeseen ei ole,

hänen sairausvakuutuslaitoksensa kehottaa häntä ilmoittamaan asuinjäsenvaltion asianmukaisille viranomaisille, että hän ei halua käyttää asuinjäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaista oikeuttaan luontoisetuuksiin. Tarvittaessa tämä voidaan tehdä viittaamalla asetuksen 17 a artiklaan.

(1606/98)

8. Sen estämättä, mitä edellä 7 kohdassa säädetään luontoisetuuksista, katsotaan, että asetuksen 27 artiklan säännöksiä sovelletaan henkilöön, jolla on oikeus sekä virkamiesten, asevoimien ja oikeushallinnon erityisjärjestelmän mukaiseen eläkkeeseen että toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaiseen eläkkeeseen. (1606/98)

9. Espanjan opiskelijoiden erityisjärjestelmä (Seguro Escolar) ei perustu etuuksien myötämisen osalta vakuutus-, työskentely- ja asumiskausien täyttymiseen siten kuin ne määritellään asetuksen 1 artiklan r, s ja s a alakohdassa. Tämän vuoksi Espanjan laitokset eivät voi antaa asiaankuuluvia todistuksia kausien yhdistämistä varten.

Espanjan opiskelijoiden erityisjärjestelmää sovelletaan kuitenkin opiskelijoihin, jotka ovat muiden jäsenvaltioiden kansalaisia ja jotka opiskelevat Espanjassa, samoin edellytyksin kuin opiskelijoihin, jotka ovat Espanjan kansalaisia.

(307/1999)

I. RANSKA (1791/2006)

1. a) Avustus vanhemmille palkatuille työntekijöille ja avustus vanhemmille itsenäisille ammatinharjoittajille sekä maataloudenvanhuusavustus myönnetään Ranskan lainsäädännön mukaan ranskalaisille työntekijöille asetettujen edellytysten mukaisesti kaikille palkatuille työntekijöille tai itsenäisille ammatinharjoittajille, jotka ovat muiden jäsenvaltioiden kansalaisia ja jotka hakemuksensa tekemisen aikana asuvat Ranskan alueella.

b) Samaa sovelletaan pakolaisiin ja valtiottomiin henkilöihin.

c) Asetuksen säännöksillä ei vaikuteta Ranskan lainsäädännön säännöksiin, joiden mukaan vain työskentelykaudet palkattuna työntekijänä tai kaudet, joita pidetään sellaisina, tai tapauksen mukaan työskentelykaudet itsenäisenä ammatinharjoittajana ranskan tasavallan Euroopassa olevilla alueilla ja merentakaisilla alueilla (Guadeloupe, Guayana, Martinique ja Réunion), otetaan huomioon tarkasteltaessa vanhemmille työntekijöille annettavaa avustusta koskevan oikeuden saavuttamista.

2. Erityisavustus ja kasautuva korvaus, jotka annetaan kaivosten sosiaaliturvaa koskevan erityisen lainsäädännön mukaan, annetaan vain työntekijöille, jotka työskentelevät Ranskan kaivoksissa.

3. Lakia 10 päivältä heinäkuuta 1965 N:o 65-555, jolla myönnetään Ranskan kansalaisille ulkomailla ammatillista tai kaupallista toimintaa harjoittaville tai harjoittaneille oikeus liittyä vapaaehtoiseen vanhuusvakuutusjärjestelmään, sovelletaan toisten jäsenvaltioiden kansalaisiin seuraavin edellytyksin:

– ammatillista toimintaa, joka antaa perusteen vapaaehtoiseen vakuutukseen Ranskan järjestelmässä, ei voida eikä ole voitu harjoittaa Ranskan, alueella tai sen jäsenvaltion alueella, jonka kansalainen palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on.

– palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan on hakemusta tehdessään joko osoitettava että hän on asunut Ranskassa vähintään 10 vuotta yhdenjaksoisesti, tai että hän on jatkuvasti ollut samanpituisen ajan Ranskan lainsäädännön alainen pakollisesti tai valinnaisella pohjalla.

Edellä mainitut edellytykset ovat voimassa myös sovellettaessa muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin säännöksiä, joiden mukaan Ranskan ulkopuolella ammatillista toimintaansa harjoittava ranskalainen palkattu työntekijä voi vapaaehtoisesti liittyä Ranskan työntekijöiden lisäeläkejärjestelmään joko suoraan tai työnantajansa välityksellä. (1386/2001)

4. Henkilöllä, johon sovelletaan Ranskan lainsäädäntöä asetuksen 14 artiklan 1 kohdan tai 14 a artiklan 1 kohdan mukaan, on oikeus seuraaviin perhe-etuuksiin mukanaan seuraavien perheenjäsenten osalta sen jäsenvaltion alueella, jossa hän harjoittaa ammattia:

a) pienten lasten avustus, jota annetaan kolmen kuukauden ikään saakka;

b) perhe-etuuksiin, jotka annetaan asetuksen 73 artiklan mukaisesti.

5. Laskettaessa asetuksen 46 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua teoreettista määrää perus- tai lisäjärjestelmissä, joissa vanhuuseläkkeet lasketaan eläkepisteiden perusteella, toimivaltainen laitos ottaa huomioon muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti täyttyneen jokaisen vakuutusvuoden osalta vakuutuspisteiden lukumäärän, joka on laskettu jakamalla toimivaltaisen laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti kertyneiden vakuutuspisteiden lukumäärä näitä pisteitä vastaavien vuosien lukumäärällä. (1386/2001)

6. a) Rajatyöntekijällä, joka harjoittaa toimintaa palkattuna työntekijänä muun jäsenvaltion kuin Ranskan alueella ja joka asuu Ranskan Haut-Rhinin, Bas-Rhinin ja Mosellen alueilla, on oikeus näillä alueilla luontoisetuuksiin, jotka myönnetään paikallisesta Alsace-Lorrainen, järjestelmästä 12 päivänä kesäkuuta 1946 annetun lain N:o 46-1428 ja 25 päivänä syyskuuta 1967 annetun lain N:o 67-814 perusteella asetuksen 19 artiklan mukaisesti

b) Näitä säännöksiä sovelletaan vastaavasti henkilöihin, jotka saavat oikeuden etuuksiin asetuksen 25 artiklan 2 ja 3 kohdan ja 28 ja 29 artiklan mukaan.

7. Sen estämättä, mitä tämän asetuksen 73 ja 74 artiklassa säädetään, asumistuet ja hoitotapalisä (pienten lasten hoitoetuus) myönnetään ainoastaan asianomaisille Ranskan alueella asuville henkilöille ja heidän perheenjäsenilleen, jotka asuvat Ranskan alueella. (647/2005)

8. Palkatun työntekijän, joka ei enää ole Ranskan yleisen sosiaaliturvajärjestelmän leskeysvakuutusta koskevan lainsäädännön tai maatalouden palkattujen työntekijöiden järjestelmän alainen, katsotaan asetuksen III osaston 3 luvun säännöksiä sovellettaessa säilyttävän tämän lainsäädännön mukaisen vakuutetun henkilön asemansa riskin toteutumishetkellä, jos henkilö on vakuutettu työntekijänä toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan riskin toteutumishetkellä tai, jollei näin ole, jos hänellä on oikeus jälkeenjääneen etuuteen toisen jäsenvaltion työntekijöitä koskevan lainsäädännön nojalla. Tämä edellytys katsotaan kuitenkin täyttyneeksi 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa.

9. Asetuksen III osaston 3 luvussa tarkoitettuihin palkattuihin työntekijöihin tai entisiin palkattuihin työntekijöihin sovellettavan Ranskan lainsäädännön katsotaan kattavan sekä vanhuuseläkevakuutuksen perusjärjestelmän (tai perusjärjestelmät) että lisäeläkejärjestelmän (tai lisäjärjestelmät), johon (joihin) kyseinen henkilö on kuulunut. (1386/2001)

J. IRLANTI (1791/2006)

1. Irlannissa asuvilla tai oleskelevilla palkatuilla työntekijöillä tai itsenäisillä ammatinharjoittajilla, työttömillä, eläkkeenhakijoilla ja eläkeläisillä yhdessä heidän perheenjäsentensä kanssa, joita tarkoitetaan asetuksen 19 artiklan 1 kohdassa, 22 artiklan 1 ja 3 kohdassa, 25 artiklan 1 ja 3 kohdassa, 26 artiklan 1 kohdassa, 28 a, 29 ja 31 artiklassa, on oikeus saada ilmaiseksi kaikkea sairaanhoitoa, josta säädetään Irlannin lainsäädännössä, jos tämän hoidan kustannukset maksetaan muun jäsenvaltion kuin Irlannin laitoksesta.

2. Irlannissa asuvan tai oleskelevan palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan perheenjäsenillä, jotka kuuluvat muun jäsenvaltion kuin Irlannin lainsäädännön piiriin ja jotka täyttävät tämän lainsäädännön mukaiset edellytykset oikeudesta etuuksiin kun huomioon on otettu tarpeen mukaan asetuksen 18 artikla, on oikeus saada ilmaiseksi kaikkea sairaanhoitoa, josta säädetään Irlannin lainsäädännössä.

Tällaisten etuuksien kustannukset maksetaan laitoksesta, jossa palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on vakuutettu.

Kuitenkin jos palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan puoliso tai henkilö, joka huolehtii lapsista, harjoitta ammatillista toimintaa Irlannissa, perheenjäsenten etuudet jäävät Irlannin laitoksen maksettaviksi siinä laajuudessa kuin oikeus tällaisiin etuuksiin myönnetään yksinomaan Irlannin lainsäädännön mukaan.

3. Jos palkattu työntekijä, johon sovelletaan Irlannin lainsäädäntöä, on työskentelynsä kuluessa lähtenyt jäsenvaltion alueelta mennäkseen toisen jäsenvaltion alueelle ja hänelle sattuu tapaturma ennen sinne saapumistaan, hänen oikeutensa etuuksiin sanotun tapaturman osalta määrätään:

a) niin kuin tämä tapaturma olisi sattunut Irlannin alueella,

ja

b) ottamatta huomioon hänen poissaoloaan Irlannin alueelta määrättäessä siitä, oliko hän työskentelynsä perusteella vakuutettu sanotun lainsäädännön mukaan.

4. ......

5. Laskettaessa ansioita Irlannin lainsäädännön mukaisten sairaus- ja työttömyysetuuksien myöntämistä varten otetaan asetuksen 23 artiklan 1 kohdasta ja 68 artiklan 1 kohdasta poiketen palkatun työntekijän jokaiselta työviikolta, jonka hän on jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ollut palkatussa työssä kyseisen ajanjakson aikana, huomioon määrä, joka vastaa mies- tai vastaavasti naispuolisen työntekijän keskimääräistä viikkoansiota tuona vuonna. (1223/98)

6. Sovellettaessa 40 artiklan 3 kohdan a alakohdan ii alakohdan säännöksiä otetaan huomioon ainoastaan kaudet, joiden aikana palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja oli kykenemätön työhön Irlannin lainsäädännön mukaan.

7. Asetuksen 44 artiklan 2 kohdan säännöksiä sovellettaessa palkatun työntekijän katsotaan nimenomaisesti pyytäneen lykkäystä vanhuuseläkkeen myöntämiseen, johon hänellä olisi oikeus Irlannin lainsäädännön mukaan, jos eläkkeelle siirtymisen ollessa edellytyksenä vanhuuseläkkeen saamiseksi hän ei ole siirtynyt eläkkeelle.

8. ......

9. Irlantiin kolmen sellaisen kuukauden kauden jälkeen palaavalla työttömällä, jolta hän edelleen sai etuuksia Irlannin lainsäädännön mukaan sovellettaessa asetuksen 69 artiklan 1 kohtaa, on oikeus hakea työttömyysetuuksia sen estämättä, mitä 69 artiklan 2 kohdassa säädetään, jos hän täyttää edellä mainitussa lainsäädännössä olevat edellytykset.

10. Vakuutuskautta, joka on täyttynyt Irlannin lainsäädännön mukaan asetuksen 13 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaisesti:

i) ei saa ottaa huomioon tämän säännöksen mukaisesti Irlannin lainsäädännön mukaan täytettynä vakuutuskautena sovellettaessa asetuksen III osastoa:

ii) eikä se tee Irlantia asianomaiseksi valtioksi asetuksen 18 artiklan, 38 artiklan tai 39 artiklan 1 kohdan mukaan myönnettävien etuuksien osalta.

11. Kohta on poistettu asetuksella EPNAs 647/2005.

K. ITALIA (1791/2006)

Ei mitään.

L. KYPROS (1791/2006)

Sovellettaessa asetuksen 18 artiklan 1 kohtaa, 38 artiklaa, 45 artiklan 1-3 kohtaa, 64 artiklaa, 67 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 72 artiklaa minä tahansa aikana, joka alkaa 6 päivänä lokakuuta 1980 tai sen jälkeen, Kyproksen lainsäädännön mukainen vakuutusviikko määritellään jakamalla eläkkeen laskennassa huomioon otettavat kokonaistulot asianomaisella kaudella kyseiseen eläkemaksuvuoteen sovellettavien laskennassa huomioon otettavien perustulojen viikoittaisella määrällä edellyttäen, että näin määritettyjen viikkojen lukumäärä ei ylitä asianomaisen kauden kalenteriviikkojen määrää.

(103TN02)

M. LATVIA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

N. LIETTUA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

O. LUXEMBURG (1791/2006)

1. Riippumatta asetuksen 94 artiklan 2 kohdassa säädetystä, vakuutuskaudet tai sellaisina pidettävät kaudet, jotka on täytetty Luxemburgin työkyvyttömyys-, vanhuus- tai kuolemantapauksen eläkevakuutuksen mukaan joko ennen 1 päivänä tammikuuta 1946 tai ennen aiempaa päivämäärää, josta on määrätty kahdenvälisessä sopimuksessa, otetaan huomioon sovellettaessa tätä lainsäädäntöä vain, jos kysymyksessä oleva henkilö osoittaa, että hän on täyttänyt kuuden kuukauden vakuutuksen Luxemburgin järjestelmässä kysymyksessä olevan päivämäärän jälkeen. Jos useampia kahdenvälisiä sopimuksia sovelletaan, vakuutuskaudet tai sellaisina pidettävät kaudet otetaan huomioon aikaisintaan näistä päivämääristä alkaen.

2. Sellaisten palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien osalta, jotka eivät asu Luxemburgin alueella, Luxemburgin lainsäädännön mukaan täytettyjä vakuutuskausia pidetään 1 päivästä lokakuuta 1972 alkaen asumiskausina myönnettäessä Luxemburgin eläkkeiden kiinteää osaa.

3. Asetuksen 22 artiklan 2 kohdan toinen alakohta ei vaikuta Luxemburgin lainsäädännön säännöksin, jotka koskevat sairauskassan antamaa lupaa, jonka mukaan hoidon antamista ulkomailla ei voida evätä, jos vaadittua hoitoa ei voida antaa Luxemburgissa.

4. Sellaisen vakuutuskauden huomioon ottamiseksi, josta säädetään sosiaalivakuutussäädöksen (Code des Assurances Sociales) 171 artiklan 2 kohdassa, Luxemburgin vakuutuslaitos tunnustaa vakuutuskaudet, jotka kysymyksessä olevan henkilön osalta ovat täyttyneet muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan, niin kuin ne olisivat sen soveltaman lainsäädännön mukaan täyttyneitä kausia. Tämän säännöksen soveltaminen edellyttää, että kysymyksessä olevan henkilön osalta vakuutuskausia on viimeksi täyttynyt Luxemburgin lainsäädännön mukaan.

5. Sellaisen virkamiehen osalta, joka ei ole Luxemburgin lainsäädännön alainen palveluksesta lähtiessään, eläkkeen laskentaperusteena käytetään viimeisintä palkkaa, joka asianomaisella henkilöllä on ollut tämän lähtiessä Luxemburgin valtion palveluksesta, siten että palkka vahvistetaan eläkkeen erääntymisajankohtana voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. (1606/98)

6. Siirryttäessä Luxemburgin lakisääteisestä järjestelmästä virkamiesten tai heihin verrattavien henkilöiden erityisjärjestelmään toisessa jäsenvaltiossa, lakkaa takautuvaa vakuutusta koskeva Luxemburgin lainsäädännön soveltaminen. (1606/98)

7. Luxemburgin lakisääteisessä järjestelmässä kausien hyväksyminen perustuu ainoastaan Luxemburgissa täyttyneisiin kausiin. (1606/98)

8. Henkilöt, jotka kuuluvat Luxemburgin suurherttuakunnan sairausvakuutusjärjestelmään ja jotka harjoittavat opintoja toisessa jäsenvaltiossa, on opiskelijoina vapautettu velvollisuudesta liittyä opiskelumaansa lainsäädännön mukaiseen sairausvakuutusjärjestelmään. (307/1999)

P. UNKARI (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

Q. MALTA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

R. ALANKOMAAT (1791/2006)

1. Hoitovakuutus(1992/2006)

a) Kun kyse on oikeudesta luontoisetuuksiin Alankomaiden lainsäädännön mukaan, tarkoitetaan pantaessa tämän asetuksen III osaston 1 ja 4 luvun säännöksiä täytäntöön luontoisetuuksiin oikeutetuilla henkilöillä (1992/2006)

i) henkilöitä, joilla on Zorgverzekeringswet-lain (hoitovakuutuslain) 2 artiklan mukaisesti velvollisuus ottaa vakuutus hoitovakuutuslaitoksesta

ja

(1992/2006)

ii) sikäli kuin nämä eivät kuulu i alakohdan piiriin, palveluksessa olevan sotilashenkilöstön perheenjäseniä, jotka asuvat toisessa jäsenvaltiossa, ja henkilöitä, jotka asuvat toisessa jäsenvaltiossa ja joilla on asetuksen mukaisesti oikeus terveydenhoitoon asuinvaltioissaan Alankomaiden vastatessa kustannuksista. (592/2008)

b) Edellä a alakohdan i alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden on Zorgverzekeringswet-lain (hoitovakuutuslain) säännösten mukaisesti otettava vakuutus hoitovakuutuslaitoksesta, ja a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden on rekisteröidyttävä College voor zorgverzekeringen -vakuutusvirastossa. (1992/2006)

c) Edellä a alakohdassa tarkoitettuihin henkilöihin ja heidän perheenjäseniinsä sovelletaan hoitovakuutuslain (Zorgverzekeringswet) ja erityissairaanhoitokuluja koskevan yleisen lain (Algemene Wet Bijzondere Ziektekosten) säännöksiä, jotka koskevat velvollisuutta suorittaa maksuja. Perheenjäsenten kohdalla maksut peritään siltä, johon oikeus terveydenhoitoon perustuu, lukuun ottamatta sotilashenkilöstön perheenjäseniä, jotka asuvat toisessa jäsenvaltiossa ja joilta maksut peritään suoraan. (592/2008)

d) Zorgverzekeringswet-lain (hoitovakuutuslain) säännöksiä, jotka koskevat viivästynyttä vakuutuksen ottamista, sovelletaan soveltuvin osin, kun kyse on a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden viivästyneestä rekisteröitymisestä College voor zorgverzekeringen -vakuutusvirastossa. (1992/2006)

e) Jos Alankomaissa asuvalla tai siellä tilapäisesti oleskelevalla henkilöllä on toisen jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuva oikeus luontoisetuuksiin, hänellä on oikeus vastaaviin luontoisetuuksiin kuin Alankomaissa vakuutetuilla on asuin- tai oleskelupaikan laitoksen tarjoaman turvan mukaisesti, ottaen huomioon Zorgverzekeringswet-lain (hoitovakuutuslain) 11 artiklan 1–3 momentti ja 19 artiklan 1 momentti, samoin kuin oikeus Algemene wet bijzondere ziektekosten -lain (erityissairaanhoitokuluja koskevan yleisen lain) mukaisiin luontoisetuuksiin. (1992/2006)

f) Tämän asetuksen 27–34 artiklaa sovellettaessa pidetään seuraavia eläkkeitä niiden säännösten mukaan maksettavina eläkkeinä, jotka mainitaan Alankomaiden kuningaskunnan tämän asetuksen 5 artiklan mukaisesti antaman ilmoituksen b alakohdassa (työkyvyttömyys) ja c alakohdassa (vanhuus):

- eläkkeet, jotka on myönnetty virkamiesten ja heidän jälkeenjääneidensä eläkkeistä 6 päivänä tammikuuta 1966 annetun lain mukaisesti (Algemene burgerlijke pensioenwet) (Alankomaiden virkamieseläkelaki)

- eläkkeet, jotka on myönnetty sotilashenkilöiden ja heidän jälkeenjääneidensä eläkkeistä 6 päivänä lokakuuta 1966 annetun lain mukaan (Algemene militaire pensioenwet) (sotilaseläkelaki)

- eläkkeet, jotka on myönnetty Alankomaiden rautatieyhtiön (NV Nederlandse Spoorwegen) työntekijöiden ja heidän jälkeenjääneidensä eläkkeistä 15 päivänä helmikuuta 1967 annetun lain mukaan (Spoorwegpensioenwet) (rautatie-eläkelaki)

- eläkkeet, jotka on myönnetty työskentelyedellytyksistä Alankomaiden rautatieyhtiössä annetun asetuksen mukaan (Reglement Dienstvoorwaarden Nederlandse Spoorwegen)

- etuudet, jotka annetaan eläkkeelle siirtyneelle ennen 65 vuoden eläkeiän saavuttamista sellaisen eläkejärjestelmän mukaan, jossa tarkoituksena on antaa vanhuusavustusta entisille työntekijöille, tai varhaiseläkkeet, jotka annetaan 55 vuotta täyttäneille jäsenvaltion laatimien säännösten mukaisesti tai yhteisellä varhaiseläkkeistä tehdyllä sopimuksella

- etuudet, jotka annetaan sotilashenkilöstöön kuuluville ja virkamiehille henkilöstön vähentämistä, työn luonteen vuoksi ikäsyistä tapahtuvaa irtisanomista ja varhaiseläkkeelle siirtymistä koskevan järjestelyn mukaisesti

(1992/2006)

g) Sovellettaessa tämän asetuksen III osaston 1 ja 4 lukua on korvaushakemuksettomalta kaudelta maksettavaa palautusta, joka myönnetään Alankomaiden järjestelmän mukaan terveydenhoitopalvelujen vähäisen käytön perusteella, pidettävä sairauden perusteella myönnettävänä rahaetuutena. (1992/2006)

2. Alankomaiden yleistä vanhuusvakuutusta koskevan lainsäädännön soveltaminen

a) Vähennystä, jota tarkoitetaan AOV:n 13 artiklan 1 kohdassa, ei sovelleta sellaisilta kalenterivuosilta tai niiden osilta ennen 1 päivää tammikuuta 1957, joiden aikana etuuden saaja, joka ei täytä edellytyksiä saada tällaiset vuodet käsitellyksi vakuutuskausina, asui Alankomaiden alueella 15–65 ikävuoden välillä, tai jonka aikana asuessaan toisen jäsenvaltion alueella hän harjoitti toimintaa työntekijänä Alankomaissa työnantajalle, jonka kotipaikka oli tässä maassa.

Poiketen siitä, mitä AOW:n 7 artiklassa säädetään, henkilöillä, jotka asuivat tai työskentelivät edellä mainittujen edellytysten mukaisesti vain ennen 1 päivää tammikuuta 1957, katsotaan myös olevan oikeus eläkkeeseen.

b) Vähentämistä, jota tarkoitetaan AOW:n 13 artiklan 1 kohdassa, ei sovelleta 2 päivää elokuuta 1989 edeltäviin kalenterivuosiin tai kalenterivuoden osiin, joiden aikana naimisissa oleva tai naimisissa ollut henkilö ei viidentoista ja seitsemänkymmenenviiden ikävuotensa välisenä aikana ollut vakuutettu edellä mainitun lainsäädännön mukaan, vaikka hän asui muun jäsenvaltion kuin Alankomaiden alueella, jos nämä kalenterivuodet tai kalenterivuosien osat ovat päällekkäisiä yhtäältä niiden vakuutuskausien kanssa, jotka hänen puolisonsa osalta ovat täyttyneet tämän lainsäädännön mukaan edellyttäen, että he ovat olleet naimisissa keskenään näiden kausien ajan ja toisaalta a alakohdan mukaan huomioon olettavien kalenterivuosien tai kalenterivuoden osien kanssa.

Poiketen siitä, mitä AOW:n 7 artiklassa säädetään, tätä henkilöä pidetään etuudensaajana.

c) Vähentämistä, jota tarkoitetaan AOW:n 13 artiklan 2 kohdassa, ei sovelleta 1 päivää tammikuuta 1957 edeltäviin kalenterivuosiin tai kalenterivuoden osiin, joiden aikana sellaisen etuudensaajan puoliso, joka ei täytä näiden vuosien rinnastamiselle vakuutuskausiin asetettuja edellytyksiä, asui Alankomaissa viidentoista ja kuudenkymmenenviiden ikävuotensa välisenä aikana, tai joiden aikana hän on toisen jäsenvaltion alueella asuen harjoittanut palkattua työtä Alankomaissa Alankomaihin sijoittuneelle työnantajalle.

d) Vähentämistä, jota tarkoitetaan AOW:n 13 artiklan 2 kohdassa, ei sovelleta 2 päivää elokuuta 1989 edeltäviin kalenterivuosiin tai kalenterivuoden osiin, joiden aikana etuudensaajan puoliso asui viidentoista ja kuudenkymmenenviiden ikävuotensa välisenä aikana muussa jäsenvaltiossa kuin Alankomaissa, eikä ollut edellä mainitun lainsäädännön mukaan vakuutettu, jos nämä kalenterivuodet tai kalenterivuosien osat ovat päällekkäisiä yhtäältä niiden vakuutuskausien kanssa, jotka etuudensaajan osalta ovat täyttyneet tämän lainsäädännön mukaan edellyttäen, että he ovat olleet naimisissa keskenään näiden kausien ajan ja toisaalta a alakohdan mukaan huomioon otettavien kalenterivuosien tai kalenterivuoden osien kanssa.

e) Edellä a, b, c ja d alakohdassa tarkoitettuja säännöksiä sovelletaan vain, jos kysymyksessä oleva henkilö on asunut kuuden vuoden ajan yhden tai useamman jäsenvaltion alueella täytettyään 59 vuotta ja niin kauan kuin tämä henkilö asuu yhden tällaisen jäsenvaltion alueella.

f) Poiketen yleisen vanhuusvakuutuslain (AOW) 45 artiklan 1 kohdan ja yleistä perhe-eläkettä koskevan lain (ANW) 63 artiklan 1 kohdan säännöksistä palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan puolisolle, joka kuuluu pakolliseen vakuutusjärjestelmään ja asuu muussa jäsenvaltiossa kuin Alankomaissa, annetaan lupa ottaa vapaaehtoinen vakuutus tämän lainsäädännön mukaan, mutta vain 2 päivän elokuuta 1989 jälkeisiä kausia varten, joiden aikana palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on tai oli pakollisesti vakuutettu yllämainitun lainsäädännön mukaan. Tämä lupa lakkaa päivänä, jolloin palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan pakollinen vakuutus päättyy. (1223/98)

Edellä mainittu lupa ei kuitenkaan lakkaa, jos palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan pakollinen vakuutus päättyy hänen kuolemansa vuoksi ja jos hänen leskensä saa vain Alankomaiden yleistä perhe-eläkettä koskevan lainsäädännön mukaista eläkettä. (1223/98)

Kaikissa tapauksissa lupa vapaaehtoisen vakuutuksen osalta lakkaa päivänä, jolloin vapaaehtoisesti vakuutettu henkilö saavuttaa 65 vuoden iän.

Maksut sellaisen palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan puolisoa varten, joka on pakollisesti vakuutettu Alankomaiden yleistä vanhuusvakuutusta (AOW) koskevan lainsäädännön ja Alankomaiden yleistä perhe-eläkettä koskevan lainsäädännön mukaan, vahvistetaan niiden säännösten mukaisesti, jotka koskevat pakollisen vakuutuksen vakuutusmaksujen määräämistä ja jotka edellyttävät, että hänen tulonsa katsotaan saaduksi Alankomaissa. (1223/98)

Pakollisesti vakuutettuna 2 päivänä elokuuta 1989 tai sen jälkeen olevan palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan puolisoa varten määrätään maksut niiden säännösten mukaisesti, jotka koskevat vapaaehtoisen vakuutuksen vakuutusmaksujen määräämistä Alankomaiden yleistä vanhuusvakuutusta koskevan lainsäädännön ja Alankomaiden yleistä perhe-eläkettä koskevan lainsäädännön mukaan. (1223/98)

g) Lupa, jota tarkoitetaan f alakohdassa, annetaan vain jos työntekijän tai yrittäjän puoliso ilmoitti Sociale Verzekeringsbank -nimiselle pankille vuoden kuluessa pakollisen vakuutuskauden alkamisesta aikomuksestaan ottaa vapaaehtoinen vakuutus.

Sellaisen palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan puolisoa varten, joka oli pakollisesti vakuutettu välittömästi ennen tai 2 päivää elokuuta 1989, vuoden kausi alkaa 2 päivänä elokuuta 1989.

Sellaisen palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan muualla kuin Alankomaissa asuva puoliso, johon sovelletaan asetuksen 14 artiklan 1 kohtaa, 14 artiklan 1 kohtaa tai 17 artiklaa, ei voi käyttää hyväkseen f alakohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, jos kyseisellä puolisolla yksinomaan Alankomaiden lainsäädännön mukaisesti on tai on ollut oikeus ottaa vapaaehtoinen vakuutus.

h) Mitä a, b, c, d ja f alakohdassa säädetään, ei sovelleta kausiin, jotka ovat päällekkäisiä niiden kausien kanssa, jotka voidaan ottaa huomioon laskettaessa oikeutta eläkkeeseen muun jäsenvaltion kuin Alankomaiden vanhuusvakuutusta koskevan lainsäädännön mukaan, eikä myöskään kausiin, joiden aikana kyseinen henkilö on saanut vanhuuseläkettä sellaisen lainsäädännön mukaan.

i) Sovellettaessa asetuksen 46 artiklan 2 kohtaa vain sellaiset vakuutuskaudet, jotka ovat Alankomaiden yleisen vanhuusvakuutuslain (AOW) mukaan täyttyneet sen jälkeen kun asianomainen täytti 15 vuotta, otetaan huomioon vakuutuskausina.

3. Alankomaiden yleistä perhe-eläkettä koskevan lainsäädännön soveltaminen (1223/98)

a) Palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan, joka ei enää ole Alankomaiden yleistä perhe-eläkettä koskevan lainsäädännön alainen, katsotaan asetuksen III osaston 3 luvun säännöksiä sovellettaessa olevan vakuutettu riskin toteutumishetkellä tämän lainsäädännön mukaan, jos hän on vakuutettu saman riskin varalta toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, tai jos näin ei ole, siinä tapauksessa, että hänen oikeutensa jälkeenjääneen etuuteen perustuu toisen jäsenvaltion lainsäädäntöön. Viimeksi mainittu edellytys katsotaan kuitenkin täyttyneeksi 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa. (1223/98)

b) Jos a alakohtaa sovellettaessa leskellä on Alankomaiden yleistä perhe-eläkettä koskevan lainsäädännön mukaan oikeus leskeneläkkeeseen, tämä eläke lasketaan asetuksen 46 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti. (1223/98)

Näitä säännöksiä sovellettaessa kaudet ennen 1 päivää lokakuuta 1959, joiden aikana palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja asui Alankomaiden alueella 15 vuotta täytettyään, tai jona aikana, asuessaan toisen jäsenvaltion alueella, hän harjoitti toimintaa palkattuna työntekijänä Alankomaissa sellaisen työnantajan palveluksessa, jolla oli toimipaikka tässä valtiossa, otetaan myös huomioon vakuutuskausina, jotka ovat täyttyneet Alankomaiden edellä mainitun lainsäädännön mukaan.

c) Kausia, jotka otetaan huomioon b alakohdan säännösten mukaan, ei oteta huomioon, jos ne ovat päällekkäisiä sellaisten vakuutuskausien kanssa, jotka ovat täyttyneet toisen jäsenvaltion jälkeenjääneiden eläkkeitä koskevan lainsäädännön mukaan.

d) Sovellettaessa asetuksen 46 artiklan 2 kohtaa vain sellaiset vakuutuskaudet, jotka ovat Alankomaiden lainsäädännön mukaisesti täyttyneet 15 ikävuoden jälkeen, otetaan huomioon vakuutuskausina. (1223/98)

4. Alankomaiden työkyvyttömyyslainsäädännön soveltaminen (592/2008)

a) Palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, joka ei enää ole vakuutettu 11 päivänä joulukuuta 1975 annetun työkyvyttömyyslain (Algemene arbeidsongeschiktheidswet — AAW), 24 päivänä huhtikuuta 1997 annetun itsenäisten ammatinharjoittajien työkyvyttömyysvakuutusta koskevan lain (Wet arbeidsongeschiktheidsverzekering zelfstandigen — WAZ), 18 päivänä helmikuuta 1966 annetun työkyvyttömyysvakuutuslain (Wet op de arbeidsongeschiktheidsverzekering — WAO) tai 10 päivänä marraskuuta 2005 annetun työkyvyttömyysasteen mukaan määräytyvää työkyvyttömyyttä koskevan lain (Wet werk en inkomen naar arbeidsvermogen — WIA) mukaan, katsotaan edelleen vakuutetuksi riskin toteutumishetkellä asetuksen III osaston 3 luvun säännöksiä sovellettaessa, jos hän on vakuutettu saman riskin varalta toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai, jollei näin ole, siinä tapauksessa että asianosaisella on oikeus etuuteen toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan saman riskin osalta. Viimeksi mainittu edellytys katsotaan kuitenkin täyttyneeksi 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa. (592/2008)

b) Jos a alakohtaa sovellettaessa asianomaisella henkilöllä on oikeus Alankomaiden työkyvyttömyysetuuteen, etuus määräytyy asetuksen 46 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti:

i) jos henkilö viimeksi ennen työkyvyttömyyden ilmenemistä työskenteli asetuksen 1 artiklan a alakohdan mukaisena palkattuna työntekijänä, WAO:n säännösten mukaisesti, jos työkyvyttömyys ilmeni ennen 1 päivää tammikuuta 2004. Jos työkyvyttömyys ilmeni 1 päivänä tammikuuta 2004 tai kyseisen päivän jälkeen, etuuden määrä lasketaan WIA:n perusteella;i) jos henkilö viimeksi ennen työkyvyttömyyden ilmenemistä työskenteli asetuksen 1 artiklan a alakohdan mukaisena palkattuna työntekijänä, WAO:n säännösten mukaisesti, jos työkyvyttömyys ilmeni ennen 1 päivää tammikuuta 2004. Jos työkyvyttömyys ilmeni 1 päivänä tammikuuta 2004 tai kyseisen päivän jälkeen, etuuden määrä lasketaan WIA:n perusteella;

ii) jos henkilö viimeksi ennen työkyvyttömyyden ilmenemistä työskenteli muuna kuin asetuksen 1 artiklan a alakohdan mukaisena palkattuna työntekijänä, WAZ:n säännösten mukaisesti.

(592/2008)

c) WAO:n, WIA:n tai WAZ:n mukaisesti myönnettäviä etuuksia laskettaessa Alankomaiden laitosten on otettava huomioon:

- ansiotyön kaudet tai vastaavat kaudet, jotka ovat täyttyneet Alankomaissa ennen 1 päivää heinäkuuta 1967,

- vakuutuskaudet, jotka ovat täyttyneet WAO:n mukaan,

- vakuutuskaudet, jotka asianomaisen henkilön osalta ovat täyttyneet sen jälkeen kun hän on saavuttanut 15 vuoden iän AAW:n mukaan, jos ne eivät ole päällekkäisiä niiden vakuutuskausien kanssa, jotka ovat täyttyneet WAO:n mukaan,

- vakuutuskaudet, jotka ovat täyttyneet WAZ:n mukaan,

- vakuutuskaudet, jotka ovat täyttyneet WIA:n mukaan.

(592/2008)

d) Soveltaessaan asetuksen 40 artiklan 1 kohtaa viranomaiset eivät laskiessaan Alankomaiden työkyvyttömyysetuutta ota huomioon etuudensaajalle lisiä koskevan lain nojalla mahdollisesti myönnettävää lisää. Tätä lisää koskeva oikeus ja lisän määrä lasketaan vain lisiä koskevan lain säännösten perusteella. (592/2008)

5. Alankomaiden perheavustuksia koskevan lainsäädännön soveltaminen

a) Palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja, johon Alankomaiden perhe-etuuksia koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan vuosineljänneksen ajan ja joka oli tämän vuosineljänneksen ensimmäisenä päivänä toisen jäsenvaltion vastaavan lainsäädännön alainen, katsotaan vakuutetuksi tästä ensimmäisestä päivästä Alankomaiden lain mukaan.

b) Perhe-etuuksien määrä, jota sellainen työntekijä tai yrittäjä voi hakea, jonka katsotaan a alakohdan mukaisesti olevan vakuutettu Alankomaiden perhe-etuuksia koskevan lainsäädännön mukaan, vahvistetaan niiden yksityiskohtaisten säännösten mukaisesti, joista on säädetty asetuksen 98 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa.

6. Tiettyjen siirtymäsäännösten soveltaminen

Edellä 45 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta kun arvioidaan oikeuden saamista etuuksiin siirtymäsäännösten mukaan yleistä vanhuusvakuutusta (46 artikla), yleistä leskien ja orpojen vakuutusta ja yleistä työkyvyttömyysvakuutusta koskevassa lainsäädännössä.

7. Henkilön, jota pidetään vuoden 1964 tuloverolain tarkoittamassa mielessä työntekijänä ja joka on tämän vuoksi vakuutettu kansallisessa vakuutusjärjestelmässä, katsotaan asetuksen II osaston säännöksiä sovellettaessa työskentelevän palkattuna työntekijänä. (629/2006)

S. ITÄVALTA (1791/2006)

1. Asetusta sovellettaessa pysyy siirtosumman maksamisella tapahtuvasta vakuutuskausien siirtämisestä annettu Itävallan lainsäädäntö voimassa vaihdettaessa yleisestä järjestelmästä virkamiesten erityisjärjestelmään. (1606/98)

2. Sovellettaessa asetuksen 46 artiklan 2 kohdan säännöksiä ei Itävallan lainsäädännön mukaisia maksujen korotuksia lisävakuutusta ja kaivostyöntekijöiden lisäetuutta varten oteta huomioon. Näissä tapauksissa asetuksen 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettua määrää korotetaan lisävakuutuksen ja kaivostyöntekijöiden lisäetuuden maksujen korotuksilla.

3. Sovellettaessa asetuksen 46 artiklan 2 kohdan säännöksiä pidetään Itävallan lainsäädäntöä sovellettaessa eläkkeen kannalta olennaista päivää (Stichtag) päivänä, jolloin riski toteutuu.

4. Asetuksen säännösten soveltaminen ei vähennä mitään Itävallan lainsäädännön nojalla annettavaa etuutta koskevaa oikeutta sellaisten henkilöiden osalta, joiden sosiaaliturvatilanne on kärsinyt poliittisten tai uskonnollisten syiden tai heidän syntyperäänsä koskevien syiden vuoksi.

5. Asetuksen 22 artiklan 1 kohdan a alakohtaa sovelletaan myös henkilöihin, jotka kuuluvat sairausvakuutuksen piiriin erityisuhrien suojelua koskevan Itävallan lainsäädännön (Versorgungsgesetze) mukaisesti. (1223/98)

6. Asetusta sovellettaessa asevoimille annettavaa apua koskevan lain (Heeresversorgungsgesetz - HVG) mukaisia etuuksia käsitellään työtapaturmiin ja ammattitauteihin liittyvinä etuuksina. (1606/98)

7. Erityisavustuksesta 30 päivänä marraskuuta 1973 annetun lain ("Sonderunter-stützungsgesetz") mukaista erityisavustusta pidetään tätä asetusta sovellettaessa vanhuuseläkkeenä. (1386/2001)

8. Laskettaessa asetuksen 46 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua teoreettista määrää vapaiden ammattien yhteenliittymien (Kammern der Freien Berufe) eläkejärjestelmien etuuksien tai niiden osien osalta, silloin kun ne rahoitetaan yksinomaan rahastoivalla järjestelmällä tai ne perustuvat eläketilijärjestelmään, toimivaltainen laitos ottaa huomioon jokaisen muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti täyttyneen vakuutuskuukauden osalta pääoman suhteessa pääomaan, joka on tosiasiallisesti karttunut asianomaisessa eläkejärjestelmässä tai jonka katsotaan karttuneen eläketilijärjestelmässä, sekä asianomaisessa eläkejärjestelmässä täyttyneiden vakuutuskausien kuukausien lukumäärään. (647/2005)

9. Asetuksen 79 a artiklaa sovelletaan soveltuvin osin vapaiden ammattien yhteenliittymien (Kammern der Freien Berufe) eläkejärjestelmistä maksettavan orvoneläkkeen sekä lasten perusteella maksettavien korotusten tai lisien laskemiseen. (647/2005)

10. Laskettaessa asetuksen 46 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua teoreettista määrää yleisen eläkevakuutuslain (Allgemeines Pensionsgesetz — APG) mukaiseen eläketiliin perustuvien etuuksien osalta, toimivaltainen laitos ottaa huomioon jokaisen muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti täyttyneen vakuutuskuukauden osalta sen osuuden APG:n mukaisesti määräytyvästä kokonaiskarttumasta eläkkeen kannalta olennaisena päivänä, joka lasketaan jakamalla kokonaiskarttuma sen perustana olevien vakuutuskuukausien lukumäärällä. (592/2008)

T. PUOLA (1791/2006)

Sovellettaessa opettajista 26 päivänä tammikuuta 1982 annetun lain 88 artiklaa opettajien varhaiseläkeoikeuden osalta toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti opettajana toimitut kaudet katsotaan Puolan lainsäädännön mukaisesti opettajana toimituiksi kausiksi, ja toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti päättynyt opettajan työsuhde katsotaan Puolan lainsäädännön mukaisesti päättyneeksi opettajan työsuhteeksi.

(103TN02)

U. PORTUGALI (1791/2006)

Sellaisten henkilöiden osalta, jotka kuuluvat virkamiesten tai sellaisina pidettävien henkilöiden erityisjärjestelmään ja jotka eivät enää työskentele Portugalin hallinnossa, kun he jäävät eläkkeelle tai kun heidän eläkeoikeutensa määritetään, otetaan eläkettä laskettaessa huomioon kyseiseltä hallinnolta viimeksi saatu palkka. (1606/98)

V. ROMANIA

Laskettaessa asetuksen 46 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua teoreettista määrää järjestelmissä, joissa eläkkeet lasketaan eläkepisteiden perusteella, toimivaltainen laitos ottaa huomioon muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti täyttyneen jokaisen vakuutusvuoden osalta vakuutuspisteiden lukumäärän, joka on laskettu jakamalla toimivaltaisen laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti kertyneiden vakuutuspisteiden lukumäärä näitä pisteitä vastaavien vuosien lukumäärällä.

(1791/2006)

W. SLOVENIA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

X. SLOVAKIA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

Y. SUOMI (1791/2006)

1. Sovellettaessa 46 artiklan 2 kohdan a alakohtaa Suomen työeläkelainsäädännön mukaisen tulevan ajan ansioiden laskemiseksi silloin, kun henkilö on työskennellyt osan Suomen lainsäädännön mukaista tarkasteluaikaa toisessa jäsenvaltiossa ja hänelle on täyttynyt siihen perustuvia eläkevakuutuskausia, tulevan ajan ansioiden on katsottava vastaavan summaa, jonka henkilö on ansainnut tarkasteluaikana Suomessa ja joka jaetaan Suomessa tarkasteluaikana täyttyneiden vakuutuskuukausien lukumäärällä. (1992/2006)

2. Kun Suomessa oleva laitos Suomen lainsäädännön mukaisesti maksaa korotuksen etuutta koskevan hakemuksen käsittelyn viivästymisen vuoksi, katsotaan hakemus, joka on kyseistä korotusta koskevan suomalaisen lainsäädännön soveltamista varten jätetty toisen jäsenvaltion laitokselle, jätetyksi päivänä, jolloin kyseinen hakemus tarvittavine liitteineen saapuu Suomessa olevalle toimivaltaiselle laitokselle.

3. Palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan, joka ei enää ole vakuutettu kansaneläkejärjestelmän mukaan, katsotaan tämän asetuksen III osaston 3 luvun säännöksiä sovellettaessa säilyttävän vakuutetun henkilön asemansa, jos hän riskin toteuttamishetkellä on vakuutettu toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai, jos näin ei ole, hänellä on saman riskin osalta oikeus eläkkeeseen toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan. Viimeksi mainittu vaatimus katsotaan kuitenkin täyttyneeksi 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa. (1223/98)

4. Tapauksissa, joissa virkamiesten erityisjärjestelmään kuuluva henkilö asuu Suomessa ja

a) asetuksen III osaston 1 luvun 2–7 jakson säännöksiä ei sovelleta eikä

b) henkilöllä ole oikeutta eläkkeeseen Suomesta,

henkilö vastaa hänelle tai hänen perheenjäsenelleen Suomessa annettujen luontoisetuuksien kustannuksista siinä laajuudessa kuin ne korvataan virkamiesten erityisjärjestelmästä ja sitä täydentävästä henkilökohtaisesta vakuutusjärjestelystä.

(1606/98)

Z. RUOTSI (1791/2006)

1. Tämän asetuksen säännöksiä vakuutus- tai oleskelukausien yhteenlaskemisesta ei sovelleta Ruotsin lainsäädännön siirtymäsäännöksiin, jotka koskevat sellaisten vuonna 1937 tai aikaisemmin syntyneiden oikeutta takuueläkkeeseen, jotka ovat asuneet Ruotsissa tietyn ajan ennen eläkehakemuksen jättämistä (laki 2000:798). (1992/2006)

2. Laskettaessa teoreettisia tuloja yleisen sosiaaliturvalain (Lag 1962:381 om allmän försäkring) 8 luvun mukaisia ansiosidonnaisia sairaus- ja aktivointikorvauksia varten sovelletaan seuraavia:

a) kun vakuutettu on viitekautena kuulunut työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana myös yhden tai useamman toisen jäsenvaltion lainsäädännön piiriin, kyseisissä jäsenvaltioissa saatujen tulojen katsotaan vastaavan vakuutetun Ruotsissa viitekautena saamia keskimääräisiä bruttotuloja siten, että Ruotsissa saadut tulot jaetaan niiden ansaintavuosien lukumäärällä

b) kun lasketaan tämän asetuksen 40 § :n mukaisesti sellaisten henkilöiden etuuksia, jotka eivät ole vakuutettuja Ruotsissa, viitekausi määritetään edellä mainitun lain 8 luvun 2 ja 8 § :n mukaisesti ikään kuin kyseinen henkilö olisi vakuutettu Ruotsissa. Ellei asianomaisella henkilöllä ole kyseiseltä kaudelta ansiosidonnaisesta vanhuuseläkkeestä annetun lain (1998:674) mukaisia eläkettä kerryttäviä tuloja, viitekauden voidaan katsoa alkavan aikaisimmasta ajankohdasta, jolloin vakuutetulla oli tuloja ansiotoiminnasta Ruotsissa.

(1992/2006)

3. a) Laskettaessa teoreettisia eläkevaroja ansiosidonnaista perhe-eläkettä varten (laki 2000:461) otetaan siinä tapauksessa, ettei Ruotsin lainsäädännön mukainen vaatimus eläkeoikeudesta vähintään kolmelta viidestä vakuutetun kuolemaa edeltävältä vuodelta (viiteaika) täyty, huomioon myös muissa jäsenvaltioissa täyttyneet vakuutuskaudet ikään kuin ne olisivat täyttyneet Ruotsissa. Muissa jäsenvaltioissa täyttyneiden vakuutuskausien katsotaan perustuvan Ruotsin keskimääräiseen eläkekarttumaan. Jos asianomaiselle on karttunut eläkettä Ruotsista vain yhden vuoden ajalta, kaikkien toisessa jäsenvaltiossa täyttyneiden vakuutuskausien katsotaan olevan määrältään samoja.

b) Laskettaessa teoreettisia eläkepisteitä 1 päivän tammikuuta 2003 jälkeen sattuneeseen kuolemantapaukseen liittyvää leskeneläkettä varten on siinä tapauksessa, ettei Ruotsin lainsäädännön mukainen vaatimus eläkepisteistä vähintään kahdelta neljästä vakuutetun kuolemaa edeltävältä vuodelta (viiteaika) täyty mutta viitekautena on täyttynyt vakuutuskausia toisessa jäsenvaltiossa, pidettävä kyseisten vuosien perustana Ruotsissa vietettyä vuotta vastaavaa eläkepistemäärää.

(1992/2006)

5. Virkamiesten erityisjärjestelmän piiriin kuuluvan henkilön, joka asuu Ruotsissa ja

a) johon ei sovelleta III osaston 1 luvun 2–7 jaksoa ja

b) joka ei ole oikeutettu eläkkeeseen Ruotsissa,

on maksettava Ruotsissa saadusta lääkärinhoidosta niiden taksojen mukaisesti, joita Ruotsin lainsäädännön mukaan sovelletaan ulkomaalaisiin, mikäli annettu hoito kuuluu kyseessä olevan erityisjärjestelmän ja/tai sitä täydentävän henkilökohtaisen vakuutusjärjestelyn piiriin. Tätä sovelletaan myös kyseessä olevan henkilön puolisoon ja alle 18-vuotiaisiin lapsiin.

(1606/98)

AA. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA (1791/2006)

1. Jos henkilö, joka pysyvästi asuu Gibraltarilla tai jota on vaadittu sen jälkeen, kun hän viimeksi saapui Gibraltarille, maksamaan maksuja Gibraltarin lainsäädännön mukaan palkattuna työntekijänä, hakee työkyvyttömyyden, äitiyden tai työttömyyden johdosta vapautusta maksujen maksamisesta tietyltä ajalta ja pyytää maksujen hyvittämistä hänelle tuolta ajalta, pidetään hänen hakemustaan varten kaikkia kausia, joina tämä henkilö on työskennellyt muun jäsenvaltion kuin Yhdistyneen kuningaskunnan alueella kautena, jona hän on työskennellyt Gibraltarilla ja joina hän on maksanut vakuutusmaksuja palkattuna työntekijänä Gibraltarin lainsäädännön mukaan.

2. Jos Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan henkilöllä voi olla oikeus vanhuusseläkkeeseen, jos

a) entisen puolison maksut otetaan huomioon ikään kuin ne olisivat tämän henkilön omia maksuja

tai

b) tämän henkilön puoliso tai entinen puoliso täyttää asianmukaiset maksuedellytykset,

jolloin kaikissa tapaukissa edellytetään, että puoliso tai entinen puoliso on tai oli palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittajia, johon oli sovellettu kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädäntöä, asetuksen III osaston 3 luvun säännöksiä sovelletaan määrättäessä oikeudesta etuuteen Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan. Tässä tapauksessa viittauksia sanotussa 3 luvussa ”vakuutuskausiin” pidetään viittauksena vakuutuskausiin, jotka ovat täyttyneet:

i) puolison tai entisen puolison osalta, jos hakemuksen tekee:

— avioliitossa oleva nainen, tai

— henkilö, jonka avioliitto on päättynyt muutoin kuin puolison kuoleman vuoksi;

tai

(647/2005)

ii) entisen puolison osalta, jos hakemuksen tekee:

— leskeksi jäänyt mies, joka välittömästi ennen eläkeikää ei ole oikeutettu leskeksi jääneen vanhemman avustukseen, tai

— leskeksi jäänyt nainen, joka välittömästi ennen eläkeikää ei ole oikeutettu leskeksi jääneen äidin etuuteen, leskeksi jääneen vanhemman avustukseen tai leskeneläkkeeseen tai joka on oikeutettu vain ikään suhteutettuun leskeneläkkeeseen, joka on laskettu asetuksen 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti; tässä yhteydessä ’ikään suhteutetulla leskeneläkkeellä’ tarkoitetaan leskeneläkettä, jota maksetaan alennettu määrä vuonna 1992 maksuista ja etuuksista annetun lain (Social Security Contributions and Benefits Act) 39 pykälän 4 momentin mukaisesti.

(647/2005)

3. a) Jos Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan annettava työttömyysetuus maksetaan henkilölle asetuksen 71 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan tai b alakohdan ii alakohdan mukaisesti, täytettäessä Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön asettamia edellytyksiä lapsietuuteen (child benefit) Isossa-Britanniassa tai tapauksen mukaan Pohjois-Irlannissa olon ajalta, vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet, jotka tämän henkilön osalta ovat täyttäneet toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, katsotaan Isossa-Britanniassa tai tapauksesta riippuen Pohjois-Irlannissa olon kausiksi.

b) Jos asetuksen II osaston mukaisesti, lukuun ottamatta 13 artiklan 2 kohdan f alakohtaa Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöä sovelletaan palkattuun työntekijän tai itsenäiseen ammatinharjoittajaan, joka ei tätä Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön asettamia edellytyksiä lapsietuuteen (child benefit), kun on kysymys:

i) oleskelusta Isossa-Britanniassa tai tapauksen mukaan Pohjois-Irlannissa, hänen katsotaan tällaisen edellytyksen täyttämiseksi olleen tällä tavoin siellä;

ii) vakuutus-, työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet Isossa-Britanniassa tai tapauksen mukaan Pohjois-Irlannissa, jotka sanottu työntekijä on täyttänyt toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, katsotaan tällaisen edellytyksen täyttämiseksi Isossa-Britanniassa tai tapauksen mukaan Pohjois-Irlannissa olon kausiksi.

c) Perheavustuksia (family allowances) koskevien Gibraltarin lainsäädännön mukaisten hakemusten osalta edellä olevia a ja b alakohdan määräyksiä sovelletaan vastaavasti.

4. Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan myönnettyä leskeneläkettä käsitellään asetuksen 3 luvun mukaan jälkeenjääneen eläkkeenä.

5. Sovellettaessa 10 a artiklan 2 kohtaa oikeudesta hoitoavustuksiin, työkyvyttömän hoitamisavustukseen ja työkyvyttömän elatusavustukseen säänteleviin säännöksin työskentely-, itsenäisen ammatinharjoittamisen tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet muun jäsenvaltion kuin Yhdistyneen kuningaskunnan alueella, otetaan huomion siinä määrin kuin on tarpeellista, jotta oleskelua Yhdistyneessä kuningaskunnassa koskevat edellytykset täyttyvät, ennen päivää, jolloin oikeus kyseessä olevaan avustukseen saavutetaan.

6. Jos palkattu työntekijä, joka on Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön alainen, joutuu tapaturman uhriksi matkan aikana lähdettyään työskentelynsä kuluessa jäsenvaltion alueelta toisen jäsenvaltion alueelle mutta ennen sinne saapumistaan, hänen oikeutensa etuuksiin tämän tapaturman osalta määrätään:

a) niin kuin tapartuma olisi sattunut Yhdistyneen kuningaskunnan alueella,

ja

b) määrättäessä, oliko hän palkatussa työssä oleva (employed earner) Ison-Britannian lainsäädännön tai Pohjois-Irlannin lainsäädännön mukaan vai palkattu työntekijä (employed person) Gibraltarin lainsäädännön mukaan, ottamatta huomioon hänen poissaoloaan noilta alueilta.

7. Asetusta ei sovelleta niihin Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön säännöksin, joiden tarkoituksena on saattaa voimaan mikä tahansa sosiaaliturvasopimus, joka on tehty Yhdistyneen Kuningaskunnan ja kolmannen valtion välillä.

8. Sovellettaessa asetuksen III osaston 3 luvun säännöksiä huomioon ei oteta portaittaisia maksuja, jotka vakuutettu henkilö on maksanut Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan, eikä portaittaisia vanhuusetuuksia, jotka maksetaan tämän lainsäädännön mukaan. Portaittaisten etuuksien määrä lisätään Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaisen etuuden määrään siten kuin ne on määrätty sanotun luvun mukaisesti. Näiden kahden määrän kokonaismäärä muodostaa etuuden, jonka asianomainen henkilö saa.

9. ......

10. Sovellettaessa maksuihin perustumatonta sosiaalivakuutusetuus- ja työttömyysvakuutusasetusta (Gibraltar) katsotaan henkilöiden, joihin tätä asetusta sovelletaan, olevan Gibraltarilla vakinaisesti asuvia, jos he asuvat jäsenvaltion alueella.

11. Tämän asetuksen 27, 28, 28 a, 29, 30 ja 31 artiklan mukaisesti ainoastaan tämän asetuksen 95 b artiklan 8 kohdan perusteella Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolella maksettavat etuudet katsotaan työkyvyttömyysetuisuuksiksi. (1290/97)

12. Asetuksen 10 artiklan 1 kohdan säännöksiä sovellettaessa Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaisia edunsaajia, jotka oleskelevat toisen jäsenvaltion alueella, kohdellaan tämän oleskelun aikana niin kuin he asuisivat tämän toisen jäsenvaltion alueella.

13.1 Ansiotekijän lukemiseksi, määrättäessä oikeudesta etuuksiin Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan, jollei 15 kohdasta muuta johdu, jokainen viikko, jonka aikana työntekijä tai yrittäjä on kuulunut muun jäsenvaltion lainsäädännön piiriin ja joka alkoi asianmukaisena tuloverotusvuonna Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan, otetaan huomioon seuraavalla tavalla:

a) Kaudet 6 päivän huhtikuuta 1975 ja 5 päivän huhtikuuta 1987 välisenä aikana:

i) jokaista työntekijänä täyttynyttä vakuutus-, työskentely- tai asumisviikkoa kohden kysymyksessä olevan henkilön katsotaan maksaneen vakuutusmaksuja ansiotyöntekijänä sellaisten ansioiden perusteella, jotka ovat määrältään 2/3 tämän viikon ylemmästä ansiorajasta;

ii) jokaista yrittäjänä täyttynyttä vakuutus-, yrittäjä- tai asumisviikkoa kohden kysymyksessä olevan henkilön katsotaan maksaneen 2 luokan vakuutusmaksuja yrittäjänä.

b) Kaudet 6 päivästä huhtikuuta 1987 alkaen:

i) jokaista vakuutus-, työskentely- tai asumisviikkoa kohden kysymyksessä olevan henkilön katsotaan saaneen ja maksaneen vakuutusmaksuja ansiotyöntekijänä viikottaisista ansioista, jotka ovat määrältään 2/3 tämän viikon ylemmästä ansiorajasta;

ii) jokaista vakuutus-, yrittäjä- tai asumisviikkoa varten yrittäjänä kysymyksessä olevan henkilön katsotaan maksaneen 2 luokan vakuutusmaksuja yrittäjänä.

c) Jokaista täyttä viikkoa kohden, jonka aikana hänen, osaltaan vakuutus-, työskentely- tai asumiskautena pidettävä kausi on täyttynyt, kysymyksessä olevalla henkilöllä katsotaan olevan hänelle laskettuja vakuutusmaksuja tai ansioita tapauksesta riippuen, mutta vain vaadittavaan määrään tuomaan hänen kokonaisansiotekijänä tätä vuotta varten tasolle, jota edellytetään tänä verovuonna hyväksilaskettavaa vuotta varten Yhdistyneen kuningaskunnan vakuutusmaksujen tai ansioiden hyväkäsilukemista koskevan lainsäädännön mukaan.

13.2. Asetuksen 46 artiklan 2 kohdan b alakohtaa sovellettaessa:

a) jos jonakin tuloverotusvuonna, joka alkaa 6 päivänä huhtikuuta 1975 tai sen jälkeen, työntekijän vakuutus-, työskentely- tai asumiskausia on täyttynyt yksinomaan muussa jäsenvaltiossa kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja 1 kohdan a alakohdan i alakohdan tai 1 kohdan b alakohdan i alakohdan soveltamisesta seuraa, että tänä vuonna hyväksi luettavan vuoden saamiseksi Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan sovellettaessa asetuksen 46 artiklan 2 kohdan a alakohtaa hänen katsotaan olleen vakuutettuna 52 viikkoa tuon vuoden aikana toisessa jäsenvaltiossa,

b) jos mitään tuloverovuotta, joka alkaa 6 päivänä huhtikuuta 1975 tai sen jälkeen, ei lasketa vaatimukset täyttäväksi vuodeksi Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan sovellettaessa asetuksen 46 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, kaikki vakuutus-, työskentely- tai asumiskaudet, jotka ovat täyttyneet tuona vuonna, jätetään ottamatta huomioon.

13.3. Muutettaessa ansiotekijä vakuutuskaudeksi jaetaan saavutettu ansiotekijä kyseisenä tuloverotusvuonna Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan tämän vuoden alemmalla ansiorajalla. Tulos ilmaistaan kokonaislukuna ja kaikki jäljelle jäävät osat jäävät huomiotta. Näin lasketun luvun katsotaan osoittavan niiden vakuutusviikkojen määrän, jotka ovat täytetyt Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan tuon vuoden aikana edellyttäen, että tällainen luku ei ole suurempi kuin niiden viikkojen määrä, joiden aikana se, jonka etua asia koskee, tuona vuonna kuului tämän lainsäädännön piiriin.

14. Sovellettaessa 40 artiklan 3 kohdan a alakohdan ii alakohdan säännöksiä huomioon otetaan vain kaudet, joiden aikana palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja on ollut kykenemätön työhön Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan.

15.1. Laskettaessa asetuksen 46 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan teoreettista määrää sen eläkkeen osan osalta, joka sisältää Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaisen lisäosan:

a) ilmauksella ”ansiot”, ”maksut” tai ”korotukset” asetuksen 47 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetaan ansiotekijöiden ylimääriä siten kuin on säädetty vuoden 1975 sosiaaliturvaeläkelaissa (Social Security Pensions Act 1975) tai tietyissä tapauksissa vuoden 1975 sosiaaliturvaeläkesäännössä (Pohjois-Irlanti) [Social Security Pensions) (Nothern Ireland) Order 1975];

b) ylimäärien keskimäärä ansiotekijässä lasketaan asetuksen 47 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti kuten on edellä a alakohdassa säädetty jakamalla Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan kertyneet kasautuneet ylimäärät tuloverotusvuosien lukumäärällä Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan (lukien osittaiset tuloverotusvuodet), jotka ovat täyttyneet tämän lainsäädännön mukaan 6 päivän huhtikuuta 1978 jälkeen ja jotka ovat sattuneet kysymyksessä olevan vakuutuskauden aikana.

15.2. Ilmauksella ”vakuutus- tai asumiskaudet” asetuksen 46 artiklan 2 kohdassa tarkoitetaan määrättäessä sitä osa eläkkeestä, joka sisältää Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaisen lisäosan, sellaista vakuutus- tai asumiskautta, joka on täyttynyt 6 päivän huhtikuuta 1978 jälkeen.

16. Työttömällä, joka palaa Yhdistyneeseen kuningaskuntaan 3 kuukauden kauden jälkeen, jonka aikana hän sai etuuksia Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan asetuksen 69 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on poikkeuksena 69 artiklan 2 kohdasta edelleen oikeus työttömyysetuuksiin, jos hän täyttää edellä mainitussa lainsäädännössä olevat edellytykset

17. Kun kysymys on oikeudesta vakavasti vammaisen avustukseen, työntekijää tai yrittäjää, joka on tai on ollut Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön alainen asetuksen II osaston mukaisesti, lukuun ottamatta 13 artiklan 2 kohdan f alakohtaa:

a) käsitellään koko ajan, jonka aikana hän palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana oli Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön alainen oleskellessaan tai asuessaan toisessa jäsenvaltiossa, niin kuin hän olisi oleskellut tai asunut Yhdistyneessä kuningaskunnassa;

b) hänellä on oikeus saada palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toisen jäsenvaltion alueella täyttyneitä vakuutuskausia käsitellyiksi tämän lainsäädännön mukaisina Yhdistyneessä kuningaskunnassa olemisen tai asumisen kausina.

18. Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön alaisena olemisen kautta ei asetuksen 13 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaisesti:

i) oteta huomioon tämän määräyksen mukaisesti Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön piiriin kuulumisen kautena asetuksen III osastoa sovellettaessa,

eikä

ii) se tee Yhdistyneestä kuningaskunnasta toimivaltaista valtiota myönnettäessä etuuksia, joita tarkoitetaan asetuksen 18 artiklassa, 38 artiklassa tai 39 artiklan 1 kohdassa.

19. Jollei yksittäisten jäsenvaltioiden välillä tehdyistä sopimuksista muuta johdu, lakkaa Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntö olemasta asetuksen 13 artiklan 2 kohdan f alakohdan ja toimeenpanoasetuksen 10 b artiklan mukaan kolmannen päivän jälkeen sovellettavissa henkilöön, joka aiemmin oli Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön alainen palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana:

a) päivästä, jolloin 13 artiklan 2 kohdan f alakodassa tarkoitettu asuminen siirtyi toiseen jäsenvaltioon;

b) sellaisen pysyvän tai tilapäisen työskentely- tai itsenäisen ammatinharjoittamisen lakkaamisen päivistä, jonka aikana tämä henkilö oli Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön alainen;

c) kaikkien niiden kausien viimeisestä päivästä, jolta saatiin Yhdistyneen kuningaskunnan sairaus- tai äitiysetuutta (mukaan lukien sairaanhoitoetuudet, joissa Yhdistynyt kuningaskunta on toimivaltainen valtio) tai työttömyysetuutta, joka:

i) alkoi ennen muuttamispäivää toiseen jäsenvaltioon tai, jos myöhemmin,

ii) välittömästi seuraten työskentelyä tai yrittäjätoimintaa toisessa jäsenvaltiossa sinä aikana, kun henkilö oli yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön alainen.

20. Se seikka, että henkilö on tullut toisen jäsenvaltion lainsäädännön alaiseksi asetuksen 13 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaan, toimeenpanoasetuksen 10 b artiklan ja edellä olevan 19 kohdan mukaisesti, ei estä:

a) että Yhdistynyt kuningaskunta soveltaa toimivaltaisena valtiona häneen säännöksiä, jotka koskevat palkattuja työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia asetuksen III osaston 1 luvun ja 2 luvun 1 jakson tai 40 artiklan 2 kohdan mukaan, jos hän jää palkatuksi työntekijäksi tai itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ja oli viimeksi sellaisena vakuutettu Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaan;

b) että häntä käsitellään palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana asetuksen III osaston 7 ja 8 luvun mukaan tai toimeenpanoasetuksen 10 tai 10 a artiklan mukaan edellyttäen, että Yhdistyneen kuningaskunnan etuutta III osaston 1 luvun mukaan maksetaan hänelle a kohdan mukaisesti.

21. Opiskelijoiden tai opiskelijan perheenjäsenen tai jälkeenjääneiden osalta asetuksen 10 a artiklan 2 kohtaa ei sovelleta etuuksiin, jotka on tarkoitettu yksinomaan vammaisten erityistä suojelemista varten. (307/1999)

22. Kohta on poistettu asetuksella EPNAs 647/2005.

Kohdassa Y. SUOMI alakohtien numerointia on muutettu asetuksella EPNAs 1992/2006.

Liite VII (1791/2006) Tapaukset, joissa henkilöön sovelletaan samanaikaisesti kahden jäsenvaltion lainsäädäntöä

(Asetuksen 14 c artiklan 1 kohdan b alakohta)

1. Jos henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Belgiassa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

2. Jos henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Bulgariassa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

3. Jos henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Tekin tasavallassa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

4. Jos Tanskassa asuva henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Tanskassa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

5. Maanviljelijöiden tapaturma- ja eläkevakuutusjärjestelmän osalta: jos henkilö on itsenäinen maataloudenharjoittaja Saksassa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

6. Jos Virossa asuva henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Virossa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

7. Itsenäisten ammatinharjoittajien eläkevakuutusjärjestelmän osalta: jos henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Kreikassa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

8. Jos Espanjassa asuva henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Espanjassa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

9. Jos henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Ranskassa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa Luxemburgia lukuun ottamatta.

10. Jos henkilö on itsenäinen maataloudenharjoittaja Ranskassa ja palkattu työntekijä Luxemburgissa.

11. Jos henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Italiassa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

12. Jos Kyproksessa asuva henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Kyproksessa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

13. Jos henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Maltassa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

14. Jos henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Portugalissa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

15. Jos henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Romaniassa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

16. Jos Suomessa asuva henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Suomessa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

17. Jos henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Slovakiassa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

18. Jos Ruotsissa asuva henkilö on itsenäinen ammatinharjoittaja Ruotsissa ja palkattu työntekijä missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

Liite VIII (1399/1999) Järjestelmät, jotka koskevat vain perheavustuksia tai orpojen lisä- tai erityisavustuksia

(Asetuksen 78 a artikla)

A. BELGIA

a) Perheavustukset, joista säädetään palkattujen työntekijöiden perheavustuksia koskevissa yhteensovitetuissa laeissa.

b) Perhe-etuudet, joista säädetään itsenäisten ammatinharjoittajien perhe-etuuksia koskevassa lainsäädännössä.

c) Perhe-etuudet, joista säädetään Belgian Kongossa ja Ruanda-Urundissa palvelleita entisiä toimihenkilöitä koskevassa järjestelmässä.

B. BULGARIA

Ei mitään.

(1791/2006)

C. TSEKIN TASAVALTA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

D. TANSKA (1791/2006)

"Erityiset perheavustukset sekä tavanomainen ja ylimääräinen perheavustus maksetaan, mikäli huoltajuus on yksinhuoltajalla.

Lisäksi annetaan lapsiperheavustus kaikille alle 18-vuotiaille Tanskassa asuville lapsille, jos huoltajalla on Tanskan lainsäädännön mukaan täysi verovelvollisuus."

E. SAKSA (1791/2006)

Ei mitään

F. VIRO (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

G. KREIKKA (1791/2006)

Ei mitään

H. ESPANJA (1791/2006)

Ei mitään

I. RANSKA (1791/2006)

Koko perussosiaaliturvajärjestelmä lukuun ottamatta muita palkattujen työntekijöiden erityisjärjestelmiä (virkamiehet, valtion työntekijät, merimiehet, notaarin apulaiset, EDF-GDF:n, SNCF:n ja RATP:n toimihenkilöt, Oopperan ja Comédie francaisen henkilöstö jne.) kuin kaivostyöntekijöiden järjestelmää.

J. IRLANTI (1791/2006)

Lapsilisä, holhoojan (maksuihin perustuva) avustus ja lesken eläkkeen (maksuihin perustuvat) korotukset, jotka maksetaan vuoden 2005 konsolidoidun sosiaaliturvalain ja sitä muuttaneen lainsäädännön vaatimukset täyttävien lasten osalta. (592/2008)

K. ITALIA (1791/2006)

Ei mitään

L. KYPROS (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

M. LATVIA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

N. LIETTUA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

O. LUXEMBURG (1791/2006)

Ei mitään

P. UNKARI (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

Q. MALTA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

R. ALANKOMAAT (1791/2006)

Ei mitään

S. ITÄVALTA (1791/2006)

Ei mitään

T. PUOLA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

U. PORTUGALI (1791/2006)

Ei mitään

V. ROMANIA

Ei mitään

(1791/2006)

W. SLOVENIA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

X. SLOVAKIA (1791/2006)

Ei mitään.

(103TN02)

Y. SUOMI (1791/2006)

Ei mitään

Z. RUOTSI (1791/2006)

Ei mitään

AA. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA (1791/2006)

"1. Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti

Vuoden 1992 Social Security Contributions and Benefits Act (sosiaaliturvamaksut ja -etuudet) ja vuoden 1992 Social Security Contributions and Benefits (Pohjois-Irlanti) Act -lakien säännökset, jotka koskevat lapsilisää (mukaan lukien mahdollisesti korkeammat korvaukset yksinhuoltajille); eläkeläisille maksettavat huoltajuusavustukset ja holhoojan avustus."

2. Gibraltar

Vuoden 1957 sosiaaliturva-asetuksen (Open Long-Term Benefits Scheme, avoin pitkän aikavälin etuusjärjestelmä) ja vuoden 1996 sosiaaliturva-asetuksen (Closed Long-Term Benefits Scheme, suljettu pitkän aikavälin etuusjärjestelmä) säännökset, jotka koskevat eläkeläisille maksettavia huoltajuuskorotuksia ja holhoojan avustusta.

Muutokset

NAs (EY) N:o 118/97 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta ja saattamisesta ajan tasalle 2.12.1996

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 51 ja 235 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (EYVL N:o C 249, 27.8.1996, s. 10),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (EYVL N:o C 362, 2.12.1996),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

sekä katsoo,

että johdonmukaisuuden ja selkeyden vuoksi on tarpeen mukauttaa sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (EYVL N:o L 149, 5.7.1971, s. 2, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 3096/95 (EYVL N:o L 335, 30.12.1995, s. 10)) sekä sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21 päivänä maaliskuuta 1972 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 (EYVL N:o L 74, 27.3.1972, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 3096/95 (EYVL N:o L 335, 30.12.1995, s. 10)) tiettyjen säännösten sanamuotoa sekä kumota eräitä muita säännöksiä, jotka ovat vanhentuneet tai käyneet tarpeettomiksi; nämä muutokset ovat luonteeltaan yksinomaan teknisiä ja niillä on tarkoitus tehdä parannuksia edellä mainittuihin asetuksiin,

sen jälkeen kun (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 on viimeksi saatettu ajan tasalle asetuksella (ETY) N:o 2001/83 (EYVL N:o L 230, 22.8.1983, s. 1), on tapahtunut useita muutoksia, ja sen vuoksi on tarpeen asianomaisten yhteisön säännösten avoimuuden ja saatavuuden varmistamiseksi toteuttaa edellä mainittujen asetusten ajan tasalle saattaminen sisällyttämällä kyseisiin asetuksiin (ETY) N:o 1408/71 ja N:o 574/72 tässä järjestyksessä liitteessä A olevan I osan ja II osan yhtenäinen teksti; olisi myös sisällytettävä tässä liitteessä A olevaan II osaan lisäliitteeksi asetuksen (ETY) N:o 574/72, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 3095/95 (EYVL N:o L 335, 30.12. 1995, s. 1), 95 artiklan teksti, jota sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1998, ja suhteissa Ranskan tasavallan kanssa 1 päivästä tammikuuta 2002,

Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen maksutasetta koskevan 106 artiklan sisältö kumottiin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen g artiklalla; Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 73 b artiklan 2 kohdassa kielletään erityisesti kaikki rajoitukset, jotka koskevat maksuja jäsenvaltioiden välillä,

työntekijöiden vapaan liikkuvuuden tavoitteen saavuttamiseksi sosiaaliturvan alalla on tarpeen ja aiheellista, että kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamiseen liittyvien sääntöjen muutos toteutetaan yhteisön oikeudellisella välineellä, joka on sitova ja jota sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa, ja

tähän asetukseen sisältyvät muutokset ovat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 3 b artiklassa määrättyjen edellytysten mukaiset

1 artikla muuttaa asetusta NAs 1408/71.

2 artikla

Asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 otsikko, johdanto-osan kappaleet sisällysluettelo ja säännökset korvataan tässä järjestyksessä liitteessä A olevien I ja II osien tekstillä, jossa otetaan huomioon tämän asetuksen 1 artiklalla tehdyt muutokset.

Liitteessä B on luettelo säädöksistä, joilla muutetaan ensimmäisessä alakohdassa mainittuja asetuksia.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kuukauden ensimmäisenä päivänä, joka seuraa sen julkaisemista Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Liitteet muuttavat asetuksia NAs 1408/71 ja NAs 574/72.

Liitteet on jätetty pois tästä esityksestä. Ks. EYVL L 28 30.1.1997.

NAs (EY) N:o 1290/97 sosiaaliturvajärjestelmän soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta 27.6.1997

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 51 ja 235 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (EYVL N:o C 341, 13.11.1996, s. 6), jonka se on antanut kuultuaan siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintokomiteaa,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (EYVL N:o C 182, 16.6.1997),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (EYVL N:o C 89, 19.3.1997, s. 20),

sekä katsoo, että

1) on tarpeen tehdä tiettyjä muutoksia sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 1408/71 (EYVL N:o L 149, 5.7.1971, s. 2, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL N:o L 28, 30.1.1997, s. 1).) sekä sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21 päivänä maaliskuuta 1972 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 574/72 (EYVL N:o L 74, 27.3.1972, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL N:o L 28, 30.1.1997, s. 1).); jotkut kyseisistä muutoksista liittyvät jäsenvaltioiden lainsäädännössä tapahtuneisiin sosiaaliturvaa koskeviin muutoksiin, jotkut ovat luonteeltaan teknisiä ja niiden tarkoituksena on täydentää kyseisiä asetuksia,

2) selkeyden vuoksi olisi mukautettava 1 artiklan f alakohdan i alakohdan viimeistä virkettä, joka koskee käsitteen "perheenjäsen" merkitystä,

3) asetuksen (ETY) N:o 1408/71 soveltamisalaan kuuluviin henkilöihin olisi nimenomaisesti sisällytettävä virkamiesten ja virkamiehiin rinnastettavan henkilöstön perheenjäsenet ja jälkeenjääneet,

4) on toivottavaa antaa muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa opiskelun tai ammatillisen koulutuksen vuoksi oleskeleville henkilöille sekä heidän mukanaan seuraaville perheenjäsenille mahdollisuus hyödyntää asetuksen (ETY) N:o 1408/71 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännöksiä kaikissa tilanteissa, jotka edellyttävät etuuksien saamista; Alankomaiden kuningaskunnan osalta olisi säädettävä siirtymäkaudesta kyseiselle valtiolle mahdollisesti koituvien hallinnollisten vaikeuksien huomioon ottamiseksi,

5) jäsenvaltioiden sosiaaliturvalaitosten välisten tietojen vaihdon nykyisten keinojen uudenaikaistaminen parantaa yhteisön alueella liikkuvien vakuutettujen saamia palveluja,

6) telemaattisten palvelujen käyttö laitosten välisessä tietojen vaihdossa vaatii säännökset sen takaamiseksi, että sähköisesti vaihdetut asiakirjat hyväksytään paperiasiakirjojen tavoin,

7) tietoja vaihdetaan noudattaen yksilöiden suojaa henkilötietojen käsittelyssä koskevia yhteisön säännöksiä,

8) on käynyt ilmi, että tiedonsiirrossa käytettävien telemaattisten palvelujen kehitys ja käyttö edellyttävät, että perustetaan siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan alainen tekninen toimikunta, jolla on erityinen toimivalta tietojenkäsittelyn alalla,

9) on tarpeen muuttaa asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteessä I olevaa II osaa, jotta selvennetään otsikkokohdassa "E. RANSKA" olevan maininnan soveltamisala,

10) ottaen huomioon Espanjan asiaa koskevaan lainsäädäntöön tehdyt muutokset on syytä muuttaa liitteessä II olevan I osan otsikkokohtaa "D. ESPANJA",

11) olisi mukautettava liitteen II a otsikkokohtaa "D. ESPANJA", jotta otetaan huomioon Espanjan asiaa koskevan lainsäädännön kodifiointi, sekä "L. PORTUGALI" ja "N. RUOTSI" otsikkokohtaa, koska tiettyjen etuuksien nimitykset ovat muuttuneet,

12) Saksan ja Luxemburgin lainsäädäntöön tehtyjen muutosten vuoksi olisi poistettava asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteessä IV olevan D osan 3 alakohdassa oleva viittaus kyseisten jäsenvaltioiden väliseen sopimukseen,

13) olisi mukautettava asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteen VI otsikkokohdan "B. TANSKA" 2 alakohtaa, jotta otetaan huomioon Tanskan sairausvakuutusta koskevan sääntelyn erityispiirteet,

14) Saksan asiaa koskevaan lainsäädäntöön tehtyjen muutosten vuoksi on syytä mukauttaa asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteessä VI olevaa otsikkokohtaa "C. SAKSA",

15) olisi otettava huomioon Espanjan lainsäädäntöön otetut uudet säännökset, jotka koskevat ulkomailla asuvien kansainvälisten järjestöjen virkamiesten vapaaehtoista vakuutusta, sekä johdonmukaistaa asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteessä VI olevan otsikkokohdan "D. ESPANJA" kahden ensimmäisen alakohdan sanamuotoa,

16) on myös syytä lisätä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteen VI otsikkokohtaan "F. KREIKKA" alakohta, jotta virassa tai eläkkeellä olevat virkamiehet ja sellaisina pidettävät sekä heidän perheensä voivat saada luontoisetuuksia sairauden ja/tai äitiyden osalta äkillisissä tapauksissa oleskellessaan toisen jäsenvaltion alueella tai kun he menevät sinne saadakseen terveydentilaansa soveltuvaa hoitoa Kreikan toimivaltaisen laitoksen etukäteen antamalla valtuutuksella,

17) on myös aiheellista laajentaa asetuksen (ETY) N:o 1408/91 22 b artiklan soveltamisalaa koskemaan kaikkia virkamiehiä, sellaisina pidettäviä sekä heidän perheitään, jotka kuuluvat Kreikan sairaanhoidon erityisjärjestelmään,

18) asetuksen 1247/92 säätämisen ja Yhdistyneen kuningaskunnan asiaa koskevaan lainsäädäntöön tehtyjen muutosten vuoksi on tarpeen muuttaa liitteessä VI olevaa otsikkokohtaa 11 "O. YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA" sen selventämiseksi, että mainitun asetuksen 10 artikla ei koske avustajalisää ja että tietyt vakuutusmaksuista riippumattomat erityiskorvaukset katsotaan sairausetuuksia määriteltäessä eläkkeiksi,

19) on käynyt ilmi, että on tarpeen täydentää asetuksen (ETY) N:o 574/72 93 artiklaa ottaen huomioon asetuksella (EY) N:o 3095/95 ja asetuksella (EY) N:o 3096/95 tehdyt sekä uuden 22 c artiklan muutokset,

20) Belgian, Tanskan, Saksan, Espanjan, Kreikan, Alankomaiden ja Portugalin hallinnon uudelleenjärjestelyn vuoksi on syytä mukauttaa asetuksen (ETY) N:o 574/72 liitteissä 1, 4 ja 10 olevaa otsikkokohtaa "A. BELGIA", liitteissä 2, 3, 4 ja 10 olevaa otsikkokohtaa "B. TANSKA", liitteissä 2, 3, 4, 6 ja 10 olevaa otsikkokohtaa "C. SAKSA", liitteissä 1 ja 10 olevaa otsikkokohtaa "D. ESPANJA", liitteissä 1 ja 10 olevaa otsikkokohtaa "F. KREIKKA", liitteessä 1 olevaa otsikkokohtaa "J. ALANKOMAAT", liitteissä 1, 2, 3, 4 ja 10 olevaa otsikkokohtaa "L. PORTUGALI" ja liitteessä 10 olevaa otsikkokohtaa "N. RUOTSI",

21) on lisättävä asetuksen (ETY) N:o 574/72 liitteeseen 5 viitteet "58. RANSKA - SUOMI" ja "59. RANSKA - RUOTSI" sekä mukautettava kyseisen liitteen otsikkokohtia "12. BELGIA - SUOMI", "17. TANSKA - RANSKA", "54. RANSKA - LUXEMBURG" ja "102. SUOMI - YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA",

22) olisi täydennettävä asetuksen (ETY) N:o 574/72 liitettä 8,

23) on mukautettava asetuksen (ETY) N:o 574/72 liitteessä 9 olevaa viitettä "C. SAKSA",

24) jotta saavutettaisiin tavoitteena oleva työntekijöiden vapaa liikkuvuus yhteisössä, on tarpeen ja asianmukaista, että kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamiseksi annettuja säännöksiä muutetaan yhteisön sitovalla säädöksellä, jota sovelletaan suoraan kaikissa jäsenvaltioissa, ja

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla muuttaa asetusta NAs 1408/71.

2 artikla muuttaa asetusta NAs 574/72.

3 artikla

1. Tämä asetus tulee voimaan 4 päivänä lokakuuta 1997.

2. Asetuksen 1 artiklan 3 kohta tulee voimaan Alankomaissa opiskelevien tai ammatillisessa koulutuksessa olevien sekä kyseisen ajan heidän mukanaan seuraavien perheenjäsenien osalta, kun asetuksen (ETY) N:o 574/72 93 artiklan 3 kohdan mukaista korvaamista koskevat asianmukaiset säännökset on annettu ja viimeistään 1 päivänä tammikuuta 1999.

NAs (EY) N:o 1223/98 sosiaaliturvajärjestelmän soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta 4.6.1998

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 51 ja 235 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (EYVL C 290, 24.9.1997, s. 28), joka on esitetty siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan kuulemisen jälkeen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (EYVL C 152, 18.5.1998),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (EYVL C 73, 9.3.1998, s. 42),

sekä katsoo, että

1) on tarpeen tehdä tiettyjä muutoksia sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 1408/71 (EYVL L 149, 5.7.1971, s. 2, asetus sellaisena kuin se on ajan tasalle saatettuna asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL L 28, 30.1.1997, s. 1) ja viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1290/97 (EYVL L 176, 4.7.1997, s. 1).) sekä sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21 päivänä maaliskuuta 1972 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 574/72 (EYVL L 74, 27.3.1972, s. 1. asetus sellaisena kuin se on ajan tasalle saatettuna asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL L 28, 30.1.1997, s. 1) ja viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1290/97 (EYVL L 176, 4.7.1997, s. 1).); nämä muutokset liittyvät jäsenvaltioiden kansallisissa sosiaaliturvalainsäädännössä tehtyihin muutoksiin,

2) asetuksen (ETY) N:o 1408/71 29 ja 31 artiklaa ja asetuksen (ETY) N:o 574/72 29, 30 31, 93 ja 95 artiklaa on muutettava asetuksen (ETY) N:o 574/72 95 artiklaan asetuksella (EY) N:o 3095/95 (EYVL L 335, 30.12.1995, s. 1) tehdyn muutoksen johdosta, jonka mukaisesti perhekohtainen kertakorvaus korvataan henkilökohtaisella kertakorvauksella,

3) asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteessä I olevan otsikkokohdan "G. IRLANTI" 1 ja 2 kohtaa on muutettava Irlannin sosiaaliturva- ja sosiaalipalvelulainsäädännön muutosten huomioon ottamiseksi,

4) asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteessä II olevan II osan otsikkokohdasta "K. ITÄVALTA" on Itävallan lainsäädännön muutosten vuoksi poistettava viittaus synnytysavustukseen,

5) asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteessä II a olevia otsikkokohtia "G. IRLANTI", "H. ITALIA", "J. ALANKOMAAT" ja "M. SUOMI" olisi aiheellista muuttaa Irlannin, Italian, Alankomaiden ja Suomen lainsäädännön muutosten huomioon ottamiseksi,

6) asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteessä IV olevan A osan otsikkokohtaa "G. IRLANTI", kyseisen liitteen A osan otsikkokohdan "ALANKOMAAT" b alakohtaa sekä kyseisen liitteen D osan 1 kohdan f alakohdan säädösviittauksia on muutettava Irlannin ja Alankomaiden lainsäädännössä toteutettujen muutosten vuoksi,

7) asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteen VI otsikkokohdan "B. TANSKA" 1 kohta on tarpeen poistaa Tanskan työttömyysvakuutuslainsäädännön muutosten huomioon ottamiseksi,

8) yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön noudattamiseksi, erityisesti asiassa C-251/94, Lafuente Nieto, annettu tuomio, asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteen VI otsikkokohdan "D. ESPANJA" 4 kohdan b alakohtaa on tarpeen mukauttaa suhteessa kansallisiin säännöksiin, joiden mukaan eläkkeiden perustana oleva määrä lasketaan aiempien vakuutusmaksujen perusteella,

9) asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteen VI otsikkokohdan "E. RANSKA" 7 kohtaa on tarpeen täydentää lisäämällä siihen viittaus laillistetun perhepäivähoitajan palkkaamista varten myönnettävään perheavustukseen,

10) asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteen VI otsikkokohdan "G. IRLANTI" 5 kohtaa on tarpeen muuttaa sairaus- ja työttömyysetuuksien myöntämistä varten käytettävän palkan laskentamenetelmän huomioon ottamiseksi,

11) asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteen VI otsikkokohtaa "J. ALANKOMAAT" on tarpeen mukauttaa leskiä ja orpoja sekä itsenäisten ammatinharjoittajien työkyvyttömyyttä koskevan Alankomaiden lainsäädännön muutosten vuoksi,

12) on tarpeen selventää Suomen kansaneläkelain soveltamista; asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteen VI otsikkokohtaan "M. SUOMI" on siten tarpeen lisätä uusi 4 kohta,

13) asetuksen (ETY) N:o 574/72 liitteiden 2, 3, 4 ja 10 otsikkokohtaa "B. TANSKA" liitteiden 1, 2 ja 10 otsikkokohtaa "F. KREIKKA", liitteiden 2, 3 ja 4 otsikkokohtaa "G. IRLANTI", liitteiden 2, 3 ja 10 otsikkokohtaa "H. ITALIA", liitteen 10 otsikkokohtaa "I. LUXEMBURG", liitteiden 2, 3, 4 ja 10 otsikkokohtaa "J. ALANKOMAAT", liitteiden 1, 2, 3, 4 ja 10 otsikkokohtaa "K. ITÄVALTA" ja liitteiden 2, 3, 4 ja 10 otsikkokohtaa "M. SUOMI" on tarpeen mukauttaa Tanskassa, Kreikassa, Irlannissa, Italiassa, Luxemburgissa, Alankomaissa, Itävallassa ja Suomessa toteutettujen hallinnollisten uudelleenjärjestelyjen vuoksi,

14) asetuksen (ETY) N:o 574/72 liitteen 5 otsikkokohtia "9. BELGIA-ALANKOMAAT", "77. ITALIA-ALANKOMAAT", "87. LUXEMBURG-RUOTSI", "93. ALANKOMAAT-YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA" ja "103. RUOTSI-YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA" on tarpeen mukauttaa

15) asetuksen (ETY) N:o 574/72 liitteen 9 otsikkokohtaa "K. ITÄVALTA" on tarpeen muuttaa sairaus- ja äitiysetuuksia koskevan Itävallan lainsäädännön muutosten huomioon ottamiseksi,

16) työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevan tavoitteen saavuttamiseksi sosiaaliturvan alalla on tarpeen ja aiheellista, että kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhdenmukaistamiseen liittyviä sääntöjä muutetaan sitovalla ja sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavalla yhteisön oikeudellisella välineellä, ja

17) tämä periaate on yhdenmukainen perustamissopimuksen 3 b artiklan kolmannen kohdan määräysten kanssa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla muuttaa asetusta NAs 1408/71.

2 artikla muuttaa asetusta NAs 574/72.

3 artikla

1. Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

2. Tämän asetuksen 1 artiklan 7 kohdan d alakohtaa, 8 kohdan e alakohdan 1 alakohtaa ja 2 alakohdan i-iv alakohtaa sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 1996.

3. Tämän asetuksen 2 artiklan 7 kohdan e alakohtaa, 8 kohdan d alakohtaa, 9 kohdan c alakohtaa ja 12 kohdan g alakohtaa sovelletaan 1 päivästä maaliskuuta 1997.

4. Tämän asetuksen 1 artiklan 5 kohdan e alakohtaa, 7 kohdan b alakohtaa ja 8 kohdan e alakohdan 3 alakohdan ii-iv alakohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1998.

5. Tämän asetuksen 1 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 2 artiklan 1-5 kohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1998, Ranskan tasavaltaan liittyvien suhteiden osalta kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 2002.

NAs (EY) N:o 1606/98 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta niiden soveltamisalan ulottamiseksi koskemaan virkamiesten erityisjärjestelmiä 29.6.1998

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 51 ja 235 artiklan,

ottaa huomioon komission siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikuntaa kuultuaan tekemän ehdotuksen (EYVL C 46, 20.2.1992, s. 1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (EYVL C 94, 13.4.1992, s. 4),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (EYVL C 98, 21.4.1992, s. 4),

sekä katsoo, että

1. asetusten (ETY) N:o 1408/71 (EYVL L 149, 5.7.1971, s. 2, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1223/98 (EYVL L 168, 13.6.1998, s. 1)) ja (ETY) N:o 574/72 (EYVL L 74, 27.3.1972, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1223/98 (EYVL L 168, 13.6.1998, s. 1)) soveltamisala olisi ulotettava koskemaan virkamiesten ja heihin rinnastettavien henkilöiden erityisjärjestelmiä, ottaen huomioon Euroopan yhteisön tuomioistuimen marraskuussa 1995 asiassa C-443/93 (Loannis Vougioukas v. Idryma Koinonikon Asfalikseon - IKA), Kok. 1995, s. I-4022), antaman tuomion,

2. mainittu tuomio huomioon ottaen ja kyseisten asetusten soveltamiseksi on tarkoituksenmukaista pitää virkamiesten ja heihin rinnastettavien henkilöiden erityisjärjestelmien jäseniä palkattuina työntekijöinä, ellei tässä asetuksessa olevista erityisjärjestelyistä muuta johdu,

3. henkilöt, jotka on vakuutettu virkamiesten ja heihin rinnastettavien henkilöiden erityisjärjestelmissä, voivat olla samanaikaisesti itsenäisiä ammatinharjoittajia; Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa ei anneta tarvittavia toimivaltuuksia aiheellisiin toimenpiteisiin ryhtymiseksi sosiaaliturvan alalla itsenäisten ammatinharjoittajien osalta ja siksi 235 artiklan käyttäminen on perusteltua,

4. asetusten (ETY) N:o 1408/71 ja 574/72 artiklan osaan tehtävät mukautukset edellyttävät joidenkin niiden liitteiden mukauttamista,

5. yhteensovittamisen soveltamisedellytysten osalta on tiettyjä erityisjärjestelmiä tarpeen täsmentää liitteessä,

6. on tarpeen ottaa huomioon joissakin jäsenvaltioissa käytössä olevien, virkamiehille tarkoitettujen erityisten eläkejärjestelmien ainutkertaiset piirteet ja erityisesti erityisjärjestelmien ja yleisen järjestelmän yhteensovittamisjärjestelmien puuttuminen joissakin jäsenvaltioissa, näiden järjestelmien erityisten yhteensovittamisjärjestelmien olemassaolo eräissä muissa jäsenvaltioissa ja niiden rajoitettu soveltamisala toisissa jäsenvaltioissa sekä niiden erityiset rahoitus- ja korvausrakenteet, esimerkiksi oikeudet, jotka ovat suoraan yhteydessä pitkiin palveluksessaoloaikoihin,

7. virkamiesten käsitteestä ei ole yhteistä määritelmää, ja asiaan liittyy huomattavia eroja sekä sosiaalisen suojelun järjestelmissä, joiden piiriin virkamiehet kuuluvat, että näiden järjestelmien aineellisessa ja henkilöllisessä soveltamisalassa,

8. näin ollen on perusteltua rajoitetusti poiketa yleisestä yhteenlaskemisen periaatteesta näiden erityisten eläkejärjestelmien ainutkertaisten piirteiden huomioon ottamiseksi ja samalla yhteensovittamisjärjestelmän yleisen tasapainon säilyttämiseksi siten, että näiden järjestelmien mukaan ei toisen jäsenvaltion erityisjärjestelmässä täyttyneitä kausia tarvitse ottaa huomioon, jolloin näiden kausien menettäminen kuitenkin vältetään siten, että edellytetään niiden huomioon ottamista ensimmäisen jäsenvaltion yleisessä järjestelmässä, vaikka asianomaiselle ei tässä järjestelmässä olisi täyttänyt kausia,

9. on niin ikään tarpeen ottaa huomioon tällaisten erityisjärjestelmien ainutkertaiset piirteet ottamalla käyttöön rajoitettu poikkeus sovellettavan lainsäädännön määräytymistä koskevista tavanomaisista järjestelyistä siten, että tietyissä olosuhteissa virkamiesten erityisjärjestelmien piiriin kuuluvat henkilöt voisivat olla useamman kuin yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia, ja

10. virkamiesten ja heihin rinnastettavien henkilöiden erityisjärjestelmien jäsenten etujen mukaista on, että kyseisiin järjestelmiin kuuluvat lapseneläkkeet olisi laskettava III osaston 3 luvun eikä 8 luvan mukaisesti,

11. Euroopan yhteisön alueella liikkuvien palkattujen työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien lisäeläkeoikeuksien suojaamisesta 29 päivänä kesäkuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/49/EY (Ks. tämän virallisen lehden sivu 46) soveltamisalaan kuuluvien lisäeläkejärjestelmien erityisluonne ja ominaispiirteet sekä tällaisten järjestelmien erilaisuus jäsenvaltioissa ja niiden välillä merkitsee, että ne eivät kuulu tässä asetuksessa säädetyn yhteensovittamisjärjestelmän piiriin eikä järjestelmää olisi sovellettava niihin, lukuun ottamatta niitä järjestelmiä, jotka kuuluvat käsitteen "lainsäädäntö" piiriin asetuksen (ETY) N:o 1408/71 1 artiklan j kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyllä tavalla, tai joiden osalta jäsenvaltio antaa mainitun artiklan mukaisen julistuksen,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla muuttaa asetusta NAs 1408/71.

2 artikla muuttaa asetusta NAs 574/72.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 25 päivänä lokakuuta 1998.

NAs (EY) N:o 307/1999 sosiaaliturva- järjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta niiden soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan opiskelijoita 8.2.1999

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 51 ja 235 artiklan,

ottaa huomioon siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan kuulemisen jälkeen tehdyn komission ehdotuksen (EYVL C 46, 20.2.1992, s. 1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (EYVL C 94, 13.4.1992, s. 326),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (EYVL C 98, 21.4.1992, s. 4),

sekä katsoo, että

(1)perustamissopimuksen 3 artiklan c alakohdassa määrätään, että yhteisön toimintaan sisältyy kyseisessä sopimuksessa määrätyin edellytyksin henkilöiden vapaata liikkuvuutta rajoittavien esteiden poistaminen jäsenvaltioiden väliltä,

(2)perustamissopimuksen 7 a artiklassa määrätään, että sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan kyseisen sopimuksen määräysten mukaisesti,

(3)palkattujen työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien vapaan liikkuvuuden toteuttamiseksi sekä sellaisten esteiden poistamiseksi, jotka sosiaaliturvan alalla johtuisivat yksinomaan kansallisen lainsäädännön soveltamisesta, neuvosto antoi perustamissopimuksen 51 ja 235 artiklan nojalla asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä (EYVL L 149, 5.7.1971, s. 2, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1606/98 (EYVL L 209, 25.7.1998, s. 1)), sekä asetuksen (ETY) N:o 574/72 asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä (EYVL L 74, 27.3.1972, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1606/98 (EYVL L 209, 25.7.1998, s. 1)),

(4)asetuksen (ETY) N:o 1408/71 soveltamisalaa olisi lisäksi laajennettava periaatteessa opiskelijoiden erityisjärjestelmiin,

(5)yksinomaan kansallisen lainsäädännön soveltaminen ei anna sosiaaliturvan alalla riittävää suojelua yhteisön alueella liikkuville opiskelijoille; henkilöiden vapaan liikkuvuuden täysimääräiseksi toteuttamiseksi opiskelijoihin sovellettavat sosiaaliturvajärjestelmät olisi yhteensovitettava,

(6)opiskelijoihin olisi oikeudenmukaisuuden vuoksi sovellettava palkattuihin työntekijöihin ja itsenäisiin ammatinharjoittajiin sovellettavia erityissääntöjä; kyseisten sääntöjen olisi yksinkertaisuuden ja selvyyden vuoksi täydennettävä palkattuja työntekijöitä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia ja heidän perheenjäseniään koskevia, jo voimassa olevia säännöksiä,

(7)on tarpeen mukauttaa asetuksia (ETY) N:o 1408/71 ja N:o 574/72 siten kuin on tarpeen niiden säännösten soveltamiseksi yhteisön alueella liikkuviin opiskelijoihin ottaen huomioon näiden henkilöiden erityistilanne, heihin sovellettavien vakuutusjärjestelmien erityispiirteet sekä ne etuudet, joihin heillä on oikeus,

(8)vaikka opiskelijoiden erityistilanteen vuoksi ei ole voitu vahvistaa sovellettavan lainsäädännön määrittämistä koskevia sääntöjä, olisi kuitenkin vältettävä mahdollisuuksien mukaan sitä, että asianomaisilta perittäisiin maksut kahteen kertaan tai että he saisivat oikeuden kaksinkertaisiin etuuksiin,

(9)asetuksen (ETY) N:o 1408/71 artiklaosaan tehtävät mukautukset edellyttävät sen liitteen VI mukauttamista,

(10)Luxemburgissa kaikki ulkomailla opiskelevat opiskelijat ovat oikeutettuja terveydenhoitoon, ja tämän erityistilanteen vuoksi on perusteltua, että nämä opiskelijat vapautetaan automaattisesti velvollisuudesta liittyä sairausvakuutusjärjestelmään siinä maassa, jossa he harjoittavat opintojaan,

(11)opiskelijoiden erityistilanteen vuoksi ei ole ollut mahdollista perustaa yhteisön tasolla kattavaa järjestelmää opiskelijoiden sosiaaliturvaan liittyvien oikeuksien yhteensovittamiseksi, erityisesti opiskelijoiden työkyvyttömyysetuuksien osalta; opiskelijoiden sosiaaliturvaetuudet ovat hyvin erilaiset eri jäsenvaltioissa erityisesti sellaisten maksuihin perustumattomien erityisetuuksien osalta, joita myönnetään vammaisten hoito- ja liikkumistarpeista aiheutuvien kustannusten kattamiseksi; Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tunnustanut, että tiettyjen etuuksien myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat kiinteässä yhteydessä taloudelliseen ja sosiaaliseen erityistilanteeseen; rajoitettu poikkeaminen säännöistä, jotka koskevat asetuksen (ETY) N:o 1408/71 10 a artiklan 2 kohdan mukaisesti sovellettavien kausien yhteensovittamista, on näin ollen perusteltua,

(12)perustamissopimuksessa ei ole määräyksiä tarvittavista valtuuksista aiheellisten toimien toteuttamiseksi opiskelijoiden sosiaaliturvan alalla, joten 235 artiklan käyttö oikeusperustana 51 artiklan lisäksi on perusteltua, ja

(13)tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta opiskelijoiden oleskeluoikeudesta 29 päivänä lokakuuta 1993 annetussa neuvoston direktiivissä 93/96/ETY (EYVL L 317, 18.12.1993, s. 59) säädettyjä edellytyksiä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla muuttaa asetusta NAs 1408/71.

2 artikla muuttaa asetusta NAs 574/72.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sen Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaisemista seuraavan kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

NAs (EY) N:o 1399/1999 sosiaaliturva- järjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta 29.4.1999

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 51 ja 235 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (EYVL C 325, 23.10.1998, s. 12), joka on esitetty siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan kuulemisen jälkeen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (EYVL C 150, 28.5.1999),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (EYVL C 101, 12.4.1999, s. 41),

sekä katsoo, että

(1) on tarpeen tehdä tiettyjä muutoksia sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä heinäkuuta 1971 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 1408/71 (EYVL L 149, 5.7.1971, s. 2, asetus sellaisena kuin se on saatettuna ajan tasalle asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL L 28, 30.1.1997) ja viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 307/1999 (EYVL L 38, 12.2.1999)) sekä sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkittuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä 21 päivänä maaliskuuta 1972 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 574/72 (EYVL L 74, 27.3.1972, s. 1, asetus sellaisena kuin se on saatettuna ajan tasalle asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL L 28, 30.1.1997) ja viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 307/1999 (EYVL L 38, 12.2.1999)); nämä muutokset liittyvät jäsenvaltioiden kansallisissa sosiaaliturvalainsäädännöissä tehtyihin muutoksiin,

(2) koska 8 luvun soveltaminen orvoneläkkeisiin aiheuttaa hallinnollisia ja tulkintaongelmia, on asianomaisten henkilöiden edun mukaista laskea orvoneläkkeet III osaston 3 luvun eikä 8 luvun säännösten mukaisesti,

(3) orvoneläkkeiden laskeminen 3 luvun mukaisesti ei vaikuta velvoitteeseen maksaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti erotusmaksuja 8 lukuun jäävien etuuksien osalta,

(4) on tarkoituksenmukaista muuttaa liitteen II a jaksoa "L. PORTUGALI" Portugalin lainsäädäntöön tehtyjen muutosten huomioon ottamiseksi,

(5) olisi lisättävä uusi kohta liitteen VI jaksoon "G. IRLANTI" samoin kuin jaksoon "YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA", jotta voitaisiin ottaa huomioon ensisijaisuussäännöt, joita sovelletaan sellaisten Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön mukaisten perheavustuksia koskevien oikeuksien päällekkäisyyteen, jotka perustuvat ammatin harjoittamiseen toisessa näistä jäsenvaltioista,

(6) asetuksen (ETY) N:o 574/72 säännöksillä ei ole välitöntä vaikutusta yksittäisten henkilöiden oikeuksien määrittämiseen,

(7) olisi oltava mahdollista muuttaa asetuksen (ETY) N:o 574/72 kaikkia liitteitä komission asetuksella kyseisen jäsenvaltion tai jäsenvaltioiden tai niiden toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä sen jälkeen, kun hallintotoimikunta on antanut asiassa lausunnon; liitteiden muuttamisen tarkoituksena on ainoastaan asianomaisten jäsenvaltioiden tai niiden toimivaltaisten viranomaisten tekemien päätösten sisällyttäminen yhteisön säädökseen,

(8) on muutettava asetuksen (ETY) N:o 574/72 liitteen 5 jaksoa "43. ESPANJA-ITALIA",

(9) poikkeuksellisen lähettämisen ja lähettämisen pidentämiseksi tehtyjen hakemusten käsittelyä koskeneen, Ranskassa toteutetun hallintouudistuksen vuoksi olisi vastaavasti muutettava asetuksen (ETY) N:o 574/72 liitteen 10 jaksoa "E. RANSKA",

(10) työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevan tavoitteen saavuttamiseksi sosiaaliturvan alalla on tarpeen ja aiheellista, että kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevia sääntöjä muutetaan sitovalla ja sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavalla yhteisön lainsäädäntövälineellä, ja

(11) tämä periaate on yhdenmukainen perustamissopimuksen 3 b artiklan kolmannen kohdan määräysten kanssa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla muuttaa asetusta NAs 1408/71.

2 artikla muuttaa asetusta NAs 574/72.

3 artikla

1. Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1999.

2. Asetuksen 1 artiklan 12 kohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2000.

Liite muuttaa asetusta NAs 1408/71.

Liite on jätetty pois tästä esityksestä. Ks. EYVL L 164 30.6.1999.

EPNAs (EY) N:o 1386/2001 annettu 5 päivänä kesäkuuta 2001, sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta 5.6.2001

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 42 ja 308 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen (EYVL C 274 E, 26.9.2000, s. 113), jonka komissio on tehnyt siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikuntaa kuultuaan,

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (EYVL C 367, 20.12.2000, s. 18),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (Euroopan parlamentin lausunto, annettu 15. helmikuuta 2001 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 14. toukokuuta 2001),

sekä katsovat seuraavaa:

(1) On aiheellista tehdä tiettyjä muutoksia neuvoston asetuksiin (ETY) N:o 1408/71 (EYVL L 149, 5.7.1971, s. 2. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1399/1999 (EYVL L 164, 30.6.1999, s. 1)) sekä (ETY) N:o 574/72 (EYVL L 74, 27.3.1972, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1399/1999). Nämä muutokset liittyvät niihin muutoksiin, jotka jäsenvaltiot ovat toteuttaneet sosiaaliturvalainsäädännössään.

(2) Ranskan hallitus on ilmoittanut neuvoston puheenjohtajalle julistuksesta, jolla Ranskan lisäeläkejärjestelmät ARRCO ja AGIRC saatetaan asetuksen (ETY) N:o 1408/71 soveltamisalan piiriin, minkä vuoksi olisi aiheellista helpottaa asetuksen (ETY) N:o 1408/71 soveltamista kyseisiin järjestelmiin lisäämällä liitteessä IV olevaan C osaan ja liitteeseen VI uudet kohdat, joilla erityisesti otetaan huomioon kyseisten järjestelmien täydentävä luonne perusjärjestelmiin verrattuna sekä se, että näiden järjestelmien mukaiset etuudet lasketaan karttuneiden eläkepisteiden perusteella riippumatta täyttyneistä kausista.

(3) On aiheellista täsmentää, että Itävallan lakisääteisen erityisavustusjärjestelmän etuudet myönnetään asetuksen (ETY) N:o 1408/71 III osaston 3 luvun säännösten mukaisesti.

(4) Olisi muutettava liitteessä VI olevaa jaksoa "N. RUOTSI" siten, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-275/96 Kuusijärvi v. Riksförsäkringsverket 11 päivänä kesäkuuta 1998 antama tuomio (Kok. 1998, s. I-3419) otetaan huomioon.

(5) On aiheellista muuttaa asetuksen (ETY) N:o 574/72 34 artiklan 5 kohta, jotta se erotetaan 34 artiklan 4 kohdasta eikä siis enää viitata enimmäismäärää käyttävään korvausmenettelyyn, jos kustannukset ovat aiheutuneet oleskeltaessa jäsenvaltiossa, jossa ei ole säädetty korvausten enimmäismääristä.

(6) On tarpeen muuttaa asetuksen (ETY) N:o 574/72 93 artiklan 1 kohta siten, että otetaan huomioon neuvoston asetus (EY) N:o 307/1999 (EYVL L 38, 12.2.1999, s. 1), jolla asetuksen (ETY) N:o 1408/71 soveltamisala ulotetaan koskemaan opiskelijoita.

(7) On aiheellista muuttaa asetuksen (ETY) N:o 574/72 107 artikla, koska euro on otettu käyttöön 1 päivänä tammikuuta 1999.

(8) Työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevan tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen ja aiheellista, että kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevia sääntöjä muutetaan sitovalla ja sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavalla yhteisön lainsäädäntövälineellä.

(9) Lukuun ottamatta 42 artiklaa, perustamissopimuksessa ei ole muita määräyksiä tämän päätöksen tekemiseksi tarvittavista valtuuksista kuin 308 artikla,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteet II a, IV ja VI tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla muuttaa asetusta NAs 574/72.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sen julkaisemista Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

Tämän asetuksen 1 artiklaa sovelletaan asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteessä IV olevan C osan jaksoon "E. Ranska" ja liitteessä VI olevaan jaksoon "E. Ranska" tehtyjen muutosten osalta 1 päivästä tammikuuta 2000 alkaen.

Liite muuttaa asetusta NAs 1408/71.

Liite on jätetty pois tästä esityksestä. Ks. EYVL L 187 10.7.2001.

EPNAs (EY) N:o 631/2004 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta oikeuksien yhdenmukaistamisen ja menettelyiden yksinkertaistamisen osalta 31.3.2004

(ETA:n ja Sveitsin kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 42 ja 308 artiklan,

ottavat huomioon 15 ja 16 päivänä maaliskuuta 2002 pidetyn Barcelonan Eurooppa-neuvoston päätelmät eurooppalaisen sairausvakuutuskortin luomisesta,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (EUVL C 32, 5.2.2004, s. 78),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (Euroopan parlamentin lausunto, annettu 4. joulukuuta 2003 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, annettu 4. maaliskuuta 2004),

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Barcelonassa 15 ja 16 päivänä maaliskuuta 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaan eurooppalainen sairausvakuutuskortti korvaisi nykyiset paperilomakkeet, joita tarvitaan toisessa jäsenvaltiossa tapahtuvaa hoitoa varten. Komissiota pyydettiin esittämään asiaa koskeva ehdotus ennen kevään 2003 Eurooppa-neuvoston kokousta. Tällainen kortti yksinkertaistaisi menettelyjä.

(2) Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja jopa ylittämiseksi hyödyntämällä mahdollisimman hyvin eurooppalaisen sairausvakuutuskortin vakuutetuille henkilöille ja laitoksille tarjoamat edut on tarpeen tehdä eräitä muutoksia sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annettuun neuvoston asetukseen (ETY) N:o 1408/71 (EYVL L 149, 5.7.1971, s. 2. Asetus sellaisena kuin se on konsolidoituna asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL L 28, 30.1.1997, s. 1) ja viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1386/2001 (EYVL L 187, 10.7.2001, s. 1)).

(3) Asetuksessa (ETY) N:o 1408/71 edellytetään tällä hetkellä erityyppisten luontoisetuuksien saamista oleskeltaessa tilapäisesti muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa tai asuinjäsenvaltiossa, riippuen siitä, mihin luokkaan vakuutettu henkilö kuuluu, ja siinä tehdään ero "välittömästi tarvittavan hoidon" ja "tarvittavan hoidon" välille. Vakuutettujen suojan lisäämiseksi olisi säädettävä kaikkien vakuutettujen henkilöiden oikeuksien yhdenmukaistamisesta luontoisetuuksien saamisen osalta heidän oleskellessaan tilapäisesti muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa asianomainen henkilö on vakuutettu tai jossa hän asuu. Näiden ehtojen mukaisesti kaikki vakuutetut henkilöt ovat oikeutettuja luontoisetuuksiin, jotka tulevat lääketieteellisistä syistä välttämättömäksi toisen jäsenvaltion alueella oleskelun aikana ottaen huomioon etuuksien luonne ja oleskelun ennakoitu kesto.

(4) On tärkeää, että ryhdytään kaikkiin toimiin 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa erityisesti hoidon tarjoajien osalta.

(5) Tietyntyyppisten jatkuvien ja erityistä infrastruktuuria vaativien hoitojen, kuten dialyysihoidon, osalta on potilaan kannalta ratkaisevaa, että hoito on saatavissa toisessa jäsenvaltiossa oleskelun aikana. Tämän vuoksi hallintotoimikunta laatii luettelon luontoisetuuksista, joista on ennakolta tehtävä sopimus vakuutetun henkilön ja hoidon antavan laitoksen välillä, jotta taataan hoidon saatavuus ja vakuutetun vapaus oleskella tilapäisesti toisessa jäsenvaltiossa.

(6) Luontoisetuuksien saaminen oleskeltaessa tilapäisesti toisessa jäsenvaltiossa edellyttää periaatteessa sellaisen asiaa koskevan lomakkeen esittämistä, josta säädetään asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 574/72 (EYVL L 74, 27.3.1972, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on konsolidoituna asetuksella (EY) N:o 118/97 ja viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 1851/2003 (EUVL L 271, 22.10.2003, s. 3)). Eräät jäsenvaltiot vaativat lisäksi - elleivät käytännössä niin ainakin muodollisesti - lisämuodollisuuksien noudattamista niiden alueelle saavuttaessa. Nämä vaatimukset, etenkin velvollisuus esittää aina ennalta oleskelupaikan laitokselle todistus oikeudesta luontoisetuuksiin, vaikuttavat nykyään tarpeettoman rajoittavilta ja kyseisten henkilöiden vapaata liikkuvuutta haittaavilta.

(7) Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällä asetuksella käyttöön otetuista oikeuksien ja velvollisuuksien muutoksista tiedotetaan asianmukaisesti.

(8) Jotta asetuksen (ETY) N:o 1408/71 soveltaminen olisi tehokasta ja oikeudenmukaista, vaaditaan laitosten ja asetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden välistä toimivaa yhteistyötä. Yhteistyö edellyttää sekä laitoksilta että vakuutetuilta henkilöiltä täydellisten tietojen antamista kaikista tilanteen muutoksista, jotka saattavat vaikuttaa etuuksia koskeviin oikeuksiin, esimerkiksi vakuutetun henkilön työsuhteen tai itsenäisen ammatinharjoittamisen päättymisestä tai niitä koskevista muutoksista, vakuutetun tai hänen perheenjäsenensä asuin- tai oleskelupaikan muuttumisesta tai perhetilanteen muuttumisesta taikka lainsäädännön muutoksista.

(9) Kun otetaan huomioon henkilöiden liikkuvuuteen liittyvien tiettyjen yksittäisten tilanteiden monimutkaisuus, olisi säädettävä mekanismista, jonka avulla laitokset voivat käsitellä yksittäisiä tapauksia, joissa asetuksen (ETY) N:o 1408/71 ja sen täytäntöönpanoasetuksen tulkintaerot vaarantavat kyseisen henkilön oikeudet. Ellei asiassa päästä ratkaisuun, jossa otetaan huomioon vakuutetun kaikki oikeudet, olisi säädettävä mahdollisuudesta kääntyä hallintotoimikunnan puoleen.

(10) Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 saattamiseksi ajan tasalle tietojenkäsittelytekniikan kehittymisen osalta, jossa eurooppalainen sairausvakuutuskortti on keskeinen tekijä, koska siitä on tarkoitus tulla elektronisesti luettava väline kaikissa jäsenvaltioissa, olisi muutettava asetuksen (ETY) N:o 574/72 tiettyjen artiklojen tekstiä, jotta "asiakirjan" käsitteellä tarkoitettaisiin kaikkea sisältöä tallennusvälineestä riippumatta, olipa kyseessä paperituloste, sähköinen tallenne taikka ääni-, kuva- tai audiovisuaalitallenne,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla muuttaa asetusta NAs 1408/71.

2 artikla muuttaa asetusta NAs 574/72.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällä asetuksella käyttöön otetuista oikeuksien ja velvollisuuksien muutoksista tiedotetaan asianmukaisesti.

4 artikla

Tämän asetuksen täytäntöönpanoa varten oleskeluvaltion laitosten on varmistettava, että kaikki hoidon tarjoajat tuntevat täysin asetuksen (ETY) N:o 1408/71 22 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa mainitut edellytykset.

5 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2004.

Mahdollisuus kääntyä suoraan hoidon tarjoajan puoleen on taattava 1 päivään heinäkuuta 2004 mennessä.

EPNAs (EY) N:o 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004

Muutossäädös on jätetty pois tästä esityksestä. Ks. EPNAs 883/2004.

EPNAs (EY) N:o 647/2005 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta 13.4.2005

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 42 ja 308 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (EUVL C 80, 30.3.2004, s. 118),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (Euroopan parlamentin lausunto, annettu 11. maaliskuuta 2004 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston yhteinen kanta, hyväksytty 15. marraskuuta 2004 (EUVL C 38 E, 15.2.2005, s. 21), ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 8. maaliskuuta 2005 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä)),

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Asetuksiin (ETY) N:o 1408/71 (EYVL L 149, 5.7.1971, s. 2. Asetus ajantasaistettu asetuksella (EY) N:o 118/97 (EYVL L 28, 30.1.1997, s. 1), viimeksi muutettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 631/2004 (EUVL L 100, 6.4.2004, s. 1) ja kumotaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 883/2004 (EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1) täytäntöönpanoasetuksen voimaantulopäivästä) ja (ETY) N:o 574/72 (EYVL L 74, 27.3.1972, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 631/2004) olisi tehtävä eräitä muutoksia Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen viimeaikaisen oikeuskäytännön ottamiseksi huomioon, kyseisten asetusten soveltamisen helpottamiseksi ja jäsenvaltioiden sosiaaliturvalainsäädännössä tapahtuneiden muutosten ottamiseksi huomioon.

(2) Oikeuskäytännön viimeaikaisen kehityksen huomioonottamiseksi olisi vedettävä johtopäätökset, varsinkin asioissa Johann Franz Duchon vastaan Pensionsversicherungsanstalt der Angestellten (Asia C-290/2000, tuomio 18.4.2002 (Kok. 2002, s. I-3567)) ja Office national de l’emploi vastaan Calogero Spataro (Asia C-170/95, tuomio 13.6.1996 (Kok. 1996, s. I-2921)) annetuista tuomioista.

(3) Asiassa Friedrich Jauch vastaan Pensionsversicherungsanstalt der Arbeiter ja asiassa Ghislain Leclere ja Alina Deaconescu vastaan Caisse nationale des prestations familiales annetut tuomiot (Asia C-215/99, tuomio 8.3.2001 (Kok. 2001, s. I-1901) ja asia C-43/99, tuomio 31.5.2001 (Kok. 2001, s. I-4265)), jotka koskevat etuuksien määrittämistä maksuihin perustumattomiksi erityisetuuksiksi, edellyttävät oikeusvarmuuden vuoksi, että täsmennetään huomioon otettavat kaksi kumulatiivista kriteeriä, joiden perusteella tällaiset etuudet voidaan pätevästi merkitä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteeseen II a. On aiheellista tarkistaa liitettä tältä pohjalta ottaen huomioon jäsenvaltioiden lainsäädännössä tapahtuneet muutokset, jotka koskevat tämän tyyppisiä etuuksia, jotka yhdistelmäluonteensa vuoksi kuuluvat erityisen yhteensovittamisen piiriin. Etuudensaajien oikeuksien turvaamiseksi on myös tärkeää antaa tarkat siirtymäsäännökset etuudesta, jota edellä mainittu asiassa Jauch annettu tuomio koskee.

(4) Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 ja kahdenvälisten sosiaaliturvasopimusten välisiä suhteita koskevan oikeuskäytännön perusteella on tarpeen tarkistaa kyseisen asetuksen liitettä III. Liitteessä III olevan A osan merkinnät ovat perusteltuja vain kahdessa tapauksessa: jos ne ovat edullisempia siirtotyöläisille (Yhteisöjen tuomioistuin on muistuttanut edullisimman kohtelun periaatteesta seuraavissa asioissa antamissaan tuomioissa: asia C-227/89, tuomio 7.2.1991 (Kok. 1991, s. I-323); asia C-475/93, tuomio 9.11.1995 (Kok. 1995, s. I-3813), asia C-75/99, tuomio 9.11.2000 (Kok. 2000, s. I-9399) ja asia C-277/99, tuomio 5.2.2002 (Kok. 2002 s. I-1261)) tai jos ne koskevat erityisiä - yleensä historiallisiin tilanteisiin liittyviä - poikkeuksellisia olosuhteita. Lisäksi B osaan ei ole aiheellista hyväksyä merkintöjä kuin siinä tapauksessa, että poikkeukselliset ja objektiiviset tilanteet edellyttävät poikkeamista asetuksen 3 artiklan 1 kohdasta sekä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 12, 39 ja 42 artiklasta (Asia C-214/94, tuomio 30.4.1996, Kok. 1996, s. I-2253. - Asia C-308/93, tuomio 30.4.1996, Kok. 1996, s. I-2097. - Asia C-55/2000, tuomio 15.1.2002, Kok. 2002, s. I-413).

(5) Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 soveltamisen helpottamiseksi olisi oltava tiettyjä säännöksiä, jotka koskevat virkamiehiä tai sellaisina pidettäviä henkilöitä ja toisaalta matkustavan tai lentävän henkilökunnan jäseniä yrityksissä, jotka harjoittavat kansainvälistä liikennettä kuljettaen matkustajia tai tavaraa rautateitse, maanteitse, lentoteitse tai sisävesitse; lisäksi olisi oltava yksityiskohtaiset säännöt mainitun asetuksen 23 artiklan mukaisen huomioon otettavan keskimäärän määrittämiseksi.

(6) Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteen II a tarkistaminen johtaa eräiden nykyisten merkintöjen poistamiseen ja, ottaen huomioon joidenkin jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön muutokset, eräiden uusien merkintöjen lisäämiseen. Jälkimmäisessä tapauksessa on kyseisten jäsenvaltioiden asiana harkita, ovatko siirtymäjärjestelyt tai kahdenväliset ratkaisut tarpeen niiden henkilöiden osalta, joiden saatuihin oikeuksiin tämä voi vaikuttaa,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla muuttaa asetusta NAs 1408/71.

2 artikla muuttaa asetusta NAs 574/72.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämän asetuksen 1 artiklan 9 kohtaa, siltä osin kuin on kyse asetuksen (ETY) N:o 1408/71 95 f artiklasta, tämän asetuksen liitteessä I olevan 1 kohdan a alakohtaa ja b alakohtaa sekä tämän asetuksen liitteessä II olevaa 2 kohtaa ja 4 kohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2005.

Liite I muuttaa asetusta NAs 1408/71 ja liite II muuttaa asetusta NAs 574/72.

Liitteet I ja II on jätetty pois tästä esityksestä. Ks. EUVL L 117 4.5.2005.

EPNAs (EY) N:o 629/2006 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta 5.4.2006

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 42 ja 308 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (EUVL C 24, 31.1.2006, s. 25.),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (Euroopan parlamentin lausunto, annettu 15. marraskuuta 2005 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 10. maaliskuuta 2006.),

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sekä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta oikeuksien yhdenmukaistamisen ja menettelyiden yksinkertaistamisen osalta (ETA:n ja Sveitsin kannalta merkityksellinen teksti) 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 631/2004 (EUVL L 100, 6.4.2004, s. 1.) tultua voimaan on yksinkertaistettu sairauden perusteella annettavien luontoisetuuksien saamiseksi tarvittavia menettelyjä oleskeltaessa tilapäisesti toisessa jäsenvaltiossa. Olisi asianmukaista laajentaa yksinkertaistetut menettelyt koskemaan asetuksiin (ETY) N:o 1408/71 (EYVL L 149, 5.7.1971, s. 2, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 647/2005 (EUVL L 117, 4.5.2005, s. 1).) ja (ETY) N:o 574/72 (EYVL L 74, 27.3.1972, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 207/2006 (EUVL L 36, 8.2.2006, s. 3).) sisältyviä säännöksiä työtapaturmien ja ammattitautien perusteella myönnettävistä etuuksista.

(2) Jotta otettaisiin huomioon eräiden jäsenvaltioiden lainsäädännön muutokset ja etenkin ne, jotka on tehty uusien jäsenvaltioiden lainsäädäntöön liittymisneuvottelujen päättymisen jälkeen, asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteitä on mukautettava.

(3) Asetukset (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72 olisi näin ollen muutettava vastaavasti.

(4) Oikeusvarmuuden turvaamiseksi ja asianomaisten henkilöiden perusteltujen odotusten suojaamiseksi on säädettävä, että tietyt asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteen III muutokset tulevat voimaan takautuvasti 1 päivästä toukokuuta 2004.

(5) Perustamissopimuksessa ei ole sen 308 artiklassa määrätyn toimivallan lisäksi muita määräyksiä muiden henkilöiden kuin palkattujen työntekijöiden sosiaaliturvaan liittyvien asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi tarvittavista valtuuksista,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteet I, II, II a, III, IV ja VI tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla muuttaa asetusta NAs 574/72.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Liitteessä olevan 5 kohdan a alakohdan ii–ix alakohtaa sekä 5 kohdan b alakohdan ii ja iv alakohtaa sovelletaan 1 päivästä toukokuuta 2004.

Liite muuttaa asetusta NAs 1408/71.

Liite on jätetty pois tästä esityksestä. Ks. EUVL L 114 27.4.2006.

NAs (EY) N:o 1791/2006 tiettyjen asetusten ja päätösten mukauttamisesta tavaroiden vapaan liikkuvuuden, henkilöiden vapaan liikkuvuuden, yhtiöoikeuden, kilpailupolitiikan, maatalouden (eläinlääkintä- ja kasvinsuojelulainsäädäntö mukaan luettuna), liikennepolitiikan, verotuksen, tilastojen, energian, ympäristön, oikeus- ja sisäasioiden yhteistyön, tulliliiton, ulkosuhteiden, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä toimielinten aloilla Bulgarian ja Romanian liittymisen johdosta 20.11.2006

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO,

joka ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Bulgarian ja Romanian liittymissopimuksen (EUVL L 157, 21.6.2005, s. 11.) ja erityisesti sen 4 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon Bulgarian ja Romanian liittymisasiakirjan ja erityisesti sen 56 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen

sekä katsoo seuraavaa:

1) Liittymisasiakirjan 56 artiklan mukaan jos toimielinten antamia säädöksiä, joiden voimassaolo jatkuu yli 1 päivän tammikuuta 2007, on liittymisen johdosta mukautettava eikä tarvittavista mukautuksista määrätä liittymisasiakirjassa tai sen liitteissä, tarvittavat säädökset antaa neuvosto, paitsi jos alkuperäisen säädöksen on antanut komissio.

2) Liittymissopimuksen laatineen konferenssin päätösasiakirjassa ilmoitettiin, että korkeat sopimuspuolet olivat päässeet poliittiseen yhteisymmärrykseen tietyistä toimielinten antamia säädöksiä koskevista mukautuksista, jotka ovat tarpeen liittymisen johdosta, ja kehotettiin neuvostoa ja komissiota hyväksymään nämä mukautukset ennen liittymistä, tarvittaessa täydennettyinä ja ajan tasalle saatettuina unionin lainsäädännön kehityksen ottamiseksi huomioon.

3) Seuraavat asetukset olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti:

— tavaroiden vapaan liikkuvuuden alalla: asetukset (EY) N:o 2003/2003 (EUVL L 304, 21.11.2003, s. 1.) ja (EY) N:o 339/93 (EYVL L 40, 17.2.1993, s. 1.),

— henkilöiden vapaan liikkuvuuden alalla: asetukset (ETY) N:o 1408/71 (EYVL L 149, 5.7.1971, s. 2.) ja (ETY) N:o 574/72 (EYVL L 74, 27.3.1972, s. 1.),

— yhtiöoikeuden alalla: asetus (EY) N:o 2157/2001 (EYVL L 294, 10.11.2001, s. 1.),

— kilpailupolitiikan alalla: asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1.),

— maatalouden alalla (eläinlääkintälainsäädäntö mukaan luettuna): asetukset: N:o 79/65/ETY (EYVL 109, 23.6.1965, s. 1859.), (ETY) N:o 1784/77 (EYVL L 200, 8.8.1977, s. 1.), (ETY) N:o 2092/91 (EYVL L 198, 22.7.1991, s. 1.), (ETY) N:o 2137/92 (EYVL L 214, 30.7.1992, s. 1.), (EY) N:o 1493/1999 (EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1.), (EY) N:o 1760/2000 (EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1.), (EY) N:o 999/2001 (EYVL L 147, 31.5.2001, s. 1.), (EY) N:o 2160/2003 (EUVL L 325, 12.12.2003, s. 1.), (EY) N:o 21/2004 (EUVL L 5, 9.1.2004, s. 8.), (EY) N:o 853/2004 (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55.), (EY) N:o 854/2004 (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 206.), (EY) N:o 882/2004 (EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1.) ja (EY) N:o 510/06 (EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.),

— liikennepolitiikan alalla: asetukset (ETY) N:o 1108/70 (EYVL L 130, 15.6.1970, s. 4.), (ETY) N:o 3821/85 (EYVL L 370, 31.12.1985, s. 8.), (ETY) N:o 881/92 (EYVL L 95, 9.4.1992, s. 1.), (ETY) N:o 684/92 (EYVL L 74, 20.3.1992, s. 1.), (ETY) N:o 1192/69 (EYVL L 156, 28.6.1969, s. 8.) ja (ETY) N:o 2408/92 (EYVL L 240, 24.8.1992, s. 8.),

— verotuksen alalla: asetus (EY) N:o 1798/2003 (EUVL L 264, 15.10.2003, s. 1.),

— tilastojen alalla: asetukset (ETY) N:o 2782/75 (EYVL L 282, 1.11.1975, s. 100.), (ETY) N:o 357/79 (EYVL L 54, 5.3.1979, s. 124.), (ETY) N:o 837/90 (EYVL L 88, 3.4.1990, s. 1.), (ETY) N:o 959/93 (EYVL L 98, 24.4.1993, s. 1.), (EY) N:o 1172/98 (EYVL L 163, 6.6.1998, s. 1.), (EY) N:o 437/2003 (EUVL L 66, 11.3.2003, s. 1.) ja (EY) N:o 1177/2003 (EUVL L 165, 3.7.2003, s. 1.),

— energian alalla: asetus (EY) N:o 1407/2002 (EYVL L 205, 2.8.2002, s. 1.),

— ympäristön alalla: asetukset (EY) N:o 761/2001 (EYVL L 114, 24.4.2001, s. 1.) ja (EY) N:o 2037/2000 (EYVL L 244, 29.9.2000, s. 1.),

— oikeus- ja sisäasioiden yhteistyön alalla: asetukset (EY) N:o 1346/2000 (EYVL L 160, 30.6.2000, s. 1.), (EY) N:o 44/2001 (EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.), (EY) N:o 1683/95 (EYVL L 164, 14.7.1995, s. 1.) ja (EY) N:o 539/2001 (EYVL L 81, 21.3.2001, s. 1.),

— tulliliiton alalla: asetus (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1.),

— ulkosuhteiden alalla: asetukset (ETY) N:o 3030/93 (EYVL L 275, 8.11.1993, s. 1.), (EY) N:o 517/94 (EYVL L 67, 10.3.1994, s. 1.), (EY) N:o 152/2002 (EYVL L 25, 29.1.2002, s. 1.), (EY) N:o 2368/2002 (EYVL L 358, 31.12.2002, s. 28.) ja (EY) N:o 1236/2005 (EUVL L 200, 30.7.2005, s. 1.),

— yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla: asetukset (EY) N:o 2488/2000 (EYVL L 287, 14.11.2000, s. 19.), (EY) N:o 2580/2001 (EYVL L 344, 28.12.2001, s. 70.), (EY) N:o 881/2002 (EYVL L 139, 29.5.2002, s. 9.), (EY) N:o 1210/2003 (EUVL L 169, 8.7.2003, s. 6.), (EY) N:o 131/2004 (EUVL L 21, 28.1.2004, s. 1.), (EY) N:o 234/2004 (EUVL L 40, 12.2.2004, s. 1.), (EY) N:o 314/2004 (EUVL L 55, 24.2.2004, s. 1.), (EY) N:o 872/2004 (EUVL L 162, 30.4.2004, s. 32.), (EY) N:o 1763/2004 (EUVL L 315, 14.10.2004, s. 14.), (EY) N:o 174/2005 (EUVL L 29, 2.2.2005, s. 5.), (EY) N:o 560/2005 (EUVL L 95, 14.4.2005, s. 1.), (EY) N:o 889/2005 (EUVL L 152, 15.6.2005, s. 1.), (EY) N:o 1183/2005 (EUVL L 193, 23.7.2005, s. 1.), (EY) N:o 1184/2005 (EUVL L 193, 23.7.2005, s. 9.), (EY) N:o 1859/2005 (EUVL L 299, 16.11.2005, s. 23.), (EY) N:o 305/2006 (EUVL L 51, 22.2.2006, s. 1.), (EY) N:o 765/2006 (EUVL L 134, 20.5.2006, s. 1.) ja (EY) N:o 817/2006 (EUVL L 148, 2.6.2006, s. 1.),

— toimielinten alalla: asetus (ETY) 1/58 (EYVL 17, 6.10.1958, s. 385.).

(4) ja seuraavat päätökset olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti:

— henkilöiden vapaan liikkuvuuden alalla: Euroopan yhteisöjen siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan päätökset N:o 117, tehty 7 päivänä heinäkuuta 1982 (EYVL C 238, 7.9.1983, s. 3.), N:o 136, tehty 1 päivänä heinäkuuta 1987 (EYVL C 64, 9.3.1988, s. 7.), N:o 150, tehty 26 päivänä kesäkuuta 1992 (EYVL C 229, 25.8.1993, s. 5.), ja N:o 192 (EUVL L 104, 8.4.2004, s. 114.), tehty 29 päivänä lokakuuta 2003,

— maatalouden alalla (eläinlääkintä- ja kasvinsuojelulainsäädäntö mukaan luettuna): päätökset 79/542/ETY (EYVL L 146, 14.6.1979, s. 15.), 82/735/ETY (EYVL L 311, 8.11.1982, s. 16.), 90/424/ETY (EYVL L 224, 18.8.1990, s. 19.), 2003/17/EY (EYVL L 8, 14.1.2003, s. 10.) ja 2005/834/EY (EUVL L 312, 29.11.2005, s. 51.),

— liikennepolitiikan alalla: päätös N:o 1692/96/EY (EYVL L 228, 9.9.1996, s. 1.),

— energian alalla: päätös 77/270/Euratom (EYVL L 88, 6.4.1977, s. 9.) ja Euratomin hankintakeskuksen perussääntö (EYVL 27, 6.12.1958, s. 534.),

— ympäristön alalla: päätökset 97/602/EY (EYVL L 242, 4.9.1997, s. 64.) ja 2002/813/EY (EYVL L 280, 18.10.2002, s. 62.),

— oikeus- ja sisäasioiden yhteistyön alalla: toimeenpanevan komitean päätös, tehty 28 päivänä huhtikuuta 1999, yhteisen käsikirjan ja yhteisen konsuliohjeiston lopullisista versioista ( EYVL L 239, 22.9.2000, s. 317.) ja toimeenpanevan komitean päätös, tehty 22 päivänä joulukuuta 1994, 75 artiklan mukaisesta todistuksesta, mikä oikeuttaa lääkärin määräämien huumaavien ja/tai psykotrooppisten aineiden mukana kuljettamiseen ( EYVL L 239, 22.9.2000, s. 463.).

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Muutetaan seuraavat asetukset liitteen mukaisesti:

— tavaroiden vapaan liikkuvuuden alalla: asetukset (EY) N:o 2003/2003 ja (EY) N:o 339/93,

— henkilöiden vapaan liikkuvuuden alalla: asetukset (ETY) N:o 1408/71 ja (ETY) N:o 574/72,

— yhtiöoikeuden alalla: asetus (EY) N:o 2157/2001,

— kilpailun alalla: asetus (EY) N:o 659/1999,

— maatalouden alalla (eläinlääkintää koskevat osat mukaan luettuina): asetukset: N:o 79/65, (ETY) N:o 1784/77, (ETY) N:o 2092/91, (ETY) N:o 2137/92, (EY) N:o 1493/1999, (EY) N:o 1760/2000, (EY) N:o 999/2001, (EY) N:o 2160/2003, (EY) N:o 21/2004, (EY) N:o 853/2004, (EY) N:o 854/2004, (EY) N:o 882/2004 ja (EY) N:o 510/06,

— liikennepolitiikan alalla: asetukset (ETY) N:o 1108/70, (ETY) N:o 3821/85, (ETY) N:o 881/92, (ETY) N:o 684/92, (ETY) N:o 1192/69 ja (ETY) N:o 2408/92,

— verotuksen alalla: asetus (EY) N:o 1798/2003,

— tilastojen alalla: asetukset (ETY) N:o 2782/75, (ETY) N:o 357/79, (ETY) N:o 837/90, (ETY) N:o 959/93, (EY) N:o 1172/98, (EY) N:o 437/2003 ja (EY) N:o 1177/2003,

— energian alalla: asetus (EY) N:o 1407/2002,

— ympäristön alalla: asetukset (EY) N:o 761/2001 ja (EY) N:o 2037/2000,

— oikeus- ja sisäasioiden yhteistyön alalla: asetukset (EY) N:o 1346/2000, (EY) N:o 44/2001, (EY) N:o 1683/95 ja (EY) N:o 539/2001,

— tulliliiton alalla: asetus (ETY) N:o 2913/92,

— ulkosuhteiden alalla: asetukset (ETY) N:o 3030/93, (EY) N:o 517/94, (EY) N:o 152/2002, (EY) N:o 2368/2002 ja (EY) N:o 1236/2005,

— yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla: asetukset (EY) N:o 2488/2000, (EY) N:o 2580/2001, (EY) N:o 881/2002, (EY) N:o 1210/2003, (EY), N:o 131/2004, (EY) N:o 234/2004, (EY) N:o 314/2004, (EY) N:o 872/2004, (EY) N:o 1763/2004, (EY) N:o 174/2005, (EY) N:o 560/2005, (EY) N:o 889/2005, (EY) N:o 1183/2005, (EY) N:o 1184/2005, (EY) N:o 1859/2005, (EY) N:o 305/2006, (EY) N:o 765/2006 ja (EY) N:o 817/2006,

— toimielinten alalla: asetus (ETY) 1/58.

2. Muutetaan seuraavat päätökset liitteen mukaisesti:

— henkilöiden vapaan liikkuvuuden alalla: Euroopan yhteisöjen siirtotyöläisten sosiaaliturvan hallintotoimikunnan päätökset N:o 117, tehty 7 päivänä heinäkuuta 1982, N:o 136, tehty 1 päivänä heinäkuuta 1987, N:o 150, tehty 26 päivänä kesäkuuta 1992, ja N:o 192, tehty 29 päivänä lokakuuta 2003,

— maatalouden alalla (eläinlääkintä- ja kasvinsuojelulainsäädäntö): päätökset 79/542/ETY, 82/735/ETY, 90/424/ETY, 2003/17/EY ja 2005/834/EY,

— liikennepolitiikan alalla: päätös N:o 1692/96/EY,

— energian alalla: päätös 77/270/Euratom ja Euratomin hankintakeskuksen perussääntö;

— ympäristön alalla: päätökset 97/602/EY ja 2002/813/EY,

— oikeus- ja sisäasioiden yhteistyön alalla: toimeenpanevan komitean päätös, tehty 28 päivänä huhtikuuta 1999, yhteisen käsikirjan ja yhteisen konsuliohjeiston lopullisista versioista ja toimeenpanevan komitean päätös, tehty 22 päivänä joulukuuta 1994, 75 artiklan mukaisesta todistuksesta, mikä oikeuttaa lääkärin määräämien huumaavien ja/tai psykotrooppisten aineiden mukana kuljettamiseen.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan Bulgarian ja Romanian liittymissopimuksen voimaantulopäivänä edellyttäen, että liittymissopimus tulee voimaan.

Liite muuttaa mm. asetusta NAs 1408/71.

Liite on jätetty pois tästä esityksestä. Ks. EUVL L 363 20.12.2006.

EPNAs (EY) N:o 1992/2006 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 muuttamisesta 18.12.2006

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 42 ja 308 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (Lausunto annettu 13. joulukuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (Euroopan parlamentin lausunto, annettu 14. marraskuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) ja neuvoston päätös, tehty 18. joulukuuta 2006.),

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Tiettyjen jäsenvaltioiden lainsäädäntöön tehtyjen muutosten ottamiseksi huomioon on tiettyjä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteitä muutettava.

(2) Sen vuoksi asetus (ETY) N:o 1408/71 olisi muutettava vastaavasti.

(3) Jotta huolehdittaisiin siitä, että 1 päivästä tammikuuta 2006 voimaan tullut Alankomaiden hoitovakuutusjärjestelmän perinpohjainen uudistus olisi otettu asianmukaisesti huomioon yhteisön yhdenmukaistamissäännöksissä jo voimaantulopäivästään, ja siten varmistettaisiin sairausetuuksien yhdenmukaistamista koskeva oikeusvarmuus, on tarpeen säätää, että asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteisiin I ja VI tehtäviä muutoksia, jotka liittyvät Alankomaiden hoitovakuutusjärjestelmän uudistukseen, sovelletaan takautuvasti 1 päivästä tammikuuta 2006.

(4) Perustamissopimuksessa ei ole sen 308 artiklassa määrätyn toimivallan lisäksi muita määräyksiä muiden henkilöiden kuin palkattujen työntekijöiden sosiaaliturvaan liittyvien asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi tarvittavista valtuuksista,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteet I, II, II a, III, IV ja VI tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Alankomaita koskevia liitteen 1 kohdan b alakohtaa ja 6 kohdan b alakohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2006, lukuun ottamatta asetuksen (ETY) N:o 1408/71 liitteessä VI olevan jakson "Q. ALANKOMAAT" 1 kohdan f alakohdan kuudetta luetelmakohtaa, sellaisena kuin se on lisättynä tämän asetuksen liitteessä olevan 6 kohdan b alakohdalla, jota sovelletaan tämän artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetystä päivästä lukien.

Liite muuttaa asetusta NAs 1408/71.

Liite on jätetty pois tästä esityksestä. Ks. EUVL L 392 30.12.2006.

EPNAs (EY) N:o 592/2008 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 muuttamisesta 17.6.2008

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 42 ja 308 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (Lausunto annettu 25. lokakuuta 2007 (EUVL C 44, 16.2.2008, s. 106).),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (Euroopan parlamentin lausunto, annettu 15. tammikuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 14. toukokuuta 2008.),

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Tiettyjen jäsenvaltioiden lainsäädäntöön tehtyjen muutosten huomioon ottamiseksi tiettyjä asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (EYVL L 149, 5.7.1971, s. 2, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1992/2006 (EUVL L 392, 30.12.2006, s. 1).) liitteitä on mukautettava.

(2) Sen vuoksi asetus (ETY) N:o 1408/71 olisi muutettava vastaavasti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Bilagorna I, II, IIa, III, IV, VI och VIII till förordning (EEG) nr 1408/71 ska ändras på det sätt som anges i bilagan till denna förordning.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Liite muuttaa asetusta NAs 1408/71.

Liite on jätetty pois tästä esityksestä. Ks. EUVL L 177 4.7.2008.

Voit linkata dokumentin tähän kohtaan kopioimalla osoitteen selaimen osoitepalkista tai tästä: http://www.saadospalvelu.fi/fi/linkit/lainsaadanto/eu/31971R1408/%3Asection