Sisällysluettelo

Merimieseläkelaki

Ks. muutosehdotukset HE 20/2023 ja HE 27/2023.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

YLEISET SÄÄNNÖKSET

Lain tarkoitus

Lain tarkoitus

Tässä laissa säädetään merenkulkijan oikeudesta vanhuuseläkkeeseen, osittaiseen varhennettuun vanhuuseläkkeeseen, kuntoutukseen, työkyvyttömyyseläkkeeseen ja työuraeläkkeeseen sekä merenkulkijan edunsaajan oikeudesta perhe-eläkkeeseen. (29.1.2016/78)

Työnantaja on velvollinen järjestämään merenkulkijalle tämän lain mukaisen eläketurvan sekä kustantamaan sen yhdessä merenkulkijan ja valtion kanssa siten kuin tässä laissa säädetään.

Tämän lain mukaisen työeläkevakuutustoiminnan harjoittaminen kuuluu Merimieseläkekassalle, jonka kotipaikka on Helsinki.

(29.1.2016/78) Keskeiset määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) työntekijällä merityösopimuslain (756/2011) mukaisessa työsuhteessa olevaa merenkulkijaa;

2) työsuhteella merityösopimuslain 1 luvun 1 §:n mukaiseen työsopimukseen perustuvaa työsuhdetta tai sitä vastaavaa työsuhdetta ulkomaisessa aluksessa;

3) päällystöllä kansi- ja konepäällystöä sekä miehistöllä kansi- ja konemiehistöä, taloushenkilökuntaa ja muuta laivahenkilökuntaa;

4) eläkekassalla 1 §:n 3 momentissa mainittua Merimieseläkekassaa;

5) työeläkkeellä 3 §:ssä tarkoitettujen lakien mukaista eläkettä;

6) palkattomalla ajalla aikaa, jolta työntekijälle on maksettu sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaista raskaus-, erityisraskaus- tai vanhempainrahaa, sairauspäivärahaa, osasairauspäivärahaa tai erityishoitorahaa, tartuntatautilain (1227/2016) mukaista tartuntatautipäivärahaa, vuorotteluvapaalain (1305/2002) mukaista vuorottelukorvausta, työttömyysturvalain (1290/2002) mukaista ansioon suhteutettua päivärahaa, aikuiskoulutusetuuksista annetun lain (1276/2000) mukaista aikuiskoulutustukea, työeläkelakien tai Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) mukaista kuntoutusrahaa, liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991) mukaista ansionmenetyskorvausta taikka työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015), maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (873/2015), sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annetun lain (1521/2016) tai tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävässä annetun lain (1522/2016) mukaista päivärahaa tai kuntoutusrahaa taikka liikennevakuutuslain (460/2016) mukaista tilapäistä ansionmenetyskorvausta; (14.1.2022/42)

7) ansaitulla eläkkeellä tässä laissa tarkoitettujen työansioiden, päättyneen eläkkeelläoloajan ja 6 kohdassa tarkoitettujen palkattomien aikojen perusteella karttunutta eläkettä sekä valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta annetun lain (644/2003) perusteella karttunutta etuutta;

8) ensisijaisella etuudella 97 ja 98 §:ssä tarkoitettua etuutta, joka maksetaan työeläkkeen määrästä riippumatta täysimääräisesti ja vähennetään tämän lain mukaisesta etuudesta;

9) EU:n sosiaaliturvan perusasetuksella sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 883/2004 ja EU:n sosiaaliturvan täytäntöönpanoasetuksella sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 987/2009;

10) tietosuoja-asetuksella luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus);

11) EU- ja ETA-maalla maata, jossa sovelletaan EU:n sosiaaliturvan perusasetusta tai sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 1408/71;

12) sosiaaliturvasopimuksella Suomea sitovaa kansainvälistä, sosiaaliturvaa koskevaa sopimusta;

13) teoreettisella eläkkeellä laskennallista eläkettä, jota määrättäessä työeläkelakien alainen ja EU- ja ETA-maan työskentelyaika luetaan tämän lain mukaiseksi työskentelyajaksi;

14) alimmalla vanhuuseläkeiällä 8 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettua työntekijän syntymävuoden perusteella määräytyvää vanhuuseläkeikää;

15) leskellä edunjättäjän kanssa avioliiton solminutta henkilöä sekä edunjättäjän kanssa yhteistaloudessa avioliittoa solmimatta elänyttä henkilöä.

(19.11.2021/1009)

Tässä laissa eläketapahtumalla tarkoitetaan:

1) vanhuuseläkkeen alkamista edeltävän kalenterikuukauden viimeistä päivää;

2) osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen alkamista edeltävän kalenterikuukauden viimeistä päivää;

3) työkyvyttömyyden alkamista 35 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla;

4) työuraeläkkeen saamisen edellytysten täyttymistä 53 a §:n mukaisesti; tai

5) edunjättäjän kuolemaa.

SotilastapaturmaL 1211/1990 on kumottu L:lla sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta 1521/2016.

Työeläkelait

Työeläkelakeja ovat yksityisten ja julkisten alojen työeläkelait. Yksityisten alojen työeläkelakeja ovat tämän lain lisäksi:

1) työntekijän eläkelaki (395/2006);

2) yrittäjän eläkelaki (1272/2006); ja

3) maatalousyrittäjän eläkelaki (1280/2006).

Julkisten alojen työeläkelakeja ovat:

1) julkisten alojen eläkelaki (81/2016);

2) ortodoksisesta kirkosta annettu laki (985/2006);

3 kohta on kumottu L:lla 11.6.2020/457.

4) eräiden valtakunnassa voimassa olevien valtion eläkkeitä koskevien säännösten soveltamisesta Ahvenanmaan maakunnassa annettu maakuntalaki (ÅFS 54/2007).

(29.1.2016/78)

Lain soveltamisala

(26.3.2021/261) Lain soveltamisalaan kuuluva työntekijä

Tätä lakia sovelletaan työntekijään, joka tekee merityösopimuslaissa tarkoitettua työtä:

1) ulkomaanliikenteeseen käytettävässä suomalaisessa kauppa-aluksessa;

2) merellä ansiotarkoituksessa toimivassa suomalaisessa pelastus- tai kalastusaluksessa;

3) muunlaisessa suomalaisessa jäänmurtaja-aluksessa kuin satamajäänmurtajassa;

4) sellaisessa pääasiassa kotimaan meriliikenteessä olevassa suomalaisessa lastialuksessa, hinaajassa tai työntäjässä, joka on merkitty meriliikenteessä käytettävien alusten kilpailukyvyn parantamisesta annetun lain (1277/2007) 4 §:n 1 momentin 2 tai 3 kohdan perusteella kauppa-alusluetteloon;

5) suomalaisessa aluksessa, jota käytetään järjestelmälliseen merenmittaustoimintaan kansainväliselle kilpailulle alttiissa meriliikenteessä;

6) ulkomaanliikenteeseen käytettävässä suomalaisessa kauppa-aluksessa, joka on pääasiassa ilman miehistöä vuokrattu ulkomaiselle laivanvarustajalle edellyttäen, että työntekijä on työsuhteessa laivan omistajaan tai tämän käyttämään työnantajaan; ja

7) työnantajan määräyksestä väliaikaisesti muulla kuin 1–6 kohdassa tarkoitetuissa aluksissa.

Tätä lakia sovelletaan myös työntekijään, joka tekee merityösopimuslaissa tarkoitettua työtä vastaavaa työtä:

1) ulkomaanliikenteeseen käytettävässä ulkomaisessa kauppa-aluksessa, jonka suomalainen laivanvarustaja on vuokrannut pääasiassa ilman miehistöä edellyttäen, että työntekijä on työsuhteessa laivanvarustajaan tai sen käyttämään muuhun työnantajaan;

2) ulkomaanliikenteeseen käytettävässä ulkomaisessa kauppa-aluksessa, kun työntekijään sovelletaan Suomen lainsäädäntöä EU:n sosiaaliturvan perusasetuksen tai sosiaaliturvasopimuksen sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien määräysten perusteella;

3) ulkomaanliikenteeseen käytettävässä ulkomaisessa kauppa-aluksessa edellyttäen, että hän on lähetettynä työntekijänä työsuhteessa suomalaiseen työnantajaan; ja

4) suomalaisen yhtiön ulkomaisen tytäryhtiön omistamassa ulkomaisessa ulkomaanliikenteeseen käytettävässä aluksessa edellyttäen, että työntekijä on Suomen kansalainen tai Suomessa asuva ja että suomalainen emoyhtiö on antanut eläkekassalle sitoumuksen tai sen hyväksymän vakuuden eläkevakuutusmaksun suorittamisesta; eläkekassan hallitus voi hakemuksesta hyväksyä tämän lain piiriin samoilla edellytyksillä myös muun ulkomaisen yhtiön palveluksessa olevan edellä tarkoitetun työntekijän edellyttäen, että suomalaisilla yhtiöillä on ehdoton määräämisvalta sanotussa yhtiössä.

Lain soveltamisalan rajaukset

Tämä laki ei koske työsuhdetta:

1) ajalta ennen 17 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alkua;

2) sen kalenterikuukauden jälkeen, jona vuonna 1957 tai sitä ennen syntynyt työntekijä täyttää 68 vuotta, vuosina 1958–1961 syntynyt työntekijä täyttää 69 vuotta ja vuonna 1962 ja sen jälkeen syntynyt työntekijä täyttää 70 vuotta (vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja); tai

3) jossa työntekijä toimii muusikkona, näyttelijänä, tanssijana tai muuna esiintyvänä taiteilijana.

(29.1.2016/78)

Tämä laki ei koske työntekijää:

1) johon ei sovelleta Suomen lainsäädäntöä EU:n sosiaaliturvan perusasetuksen tai sosiaaliturvasopimuksen sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien määräysten perusteella; (14.5.2010/356)

2) joka on työssä meriliikenteessä käytettävien alusten kilpailukyvyn parantamisesta annetun lain (1277/2007) mukaiseen kauppa-alusluetteloon merkityssä suomalaisessa aluksessa, jollei hän ole Suomen kansalainen tai vakituisesti Suomessa asuva, eikä EU:n sosiaaliturvan perusasetuksen tai sosiaaliturvasopimuksen sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien määräysten perusteella muuta seuraa; (14.5.2010/356)

3) joka on työssä kalastusaluksessa, jonka toiminta-alue ei ulotu Itämeren ulkopuolelle.

(21.12.2010/1193) Johtavassa asemassa oleva henkilö

Edellä 4 §:ssä tarkoitettuun työntekijään rinnastetaan osakeyhtiössä tai muussa yhteisössä johtavassa asemassa työskentelevä henkilö, vaikka hän ei ole työsuhteessa osakeyhtiöön tai muuhun yhteisöön, jos:

1) osakeyhtiössä johtavassa asemassa työskentelevä osakas omistaa yksin yhtiön osakkeista enintään 30 prosenttia tai hän ja hänen perheenjäsenensä yhdessä omistavat enintään 50 prosenttia yhtiön osakkeista ja tästä hänen oma omistusosuutensa on enintään 30 prosenttia taikka hänellä on yksin enintään 30 prosenttia tai hänellä ja hänen perheenjäsenillään on yhdessä enintään 50 prosenttia yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä ja tästä hänen oma äänimääränsä on enintään 30 prosenttia; tai

2) muussa yhteisössä johtavassa asemassa työskentelevällä henkilöllä yksin tai hänellä ja hänen perheenjäsenillään yhdessä on enintään 1 kohdassa tarkoitettua vastaava määräämisvalta yhteisössä.

Johtavalla asemalla ja perheenjäsenellä tarkoitetaan samaa kuin mitä yrittäjän eläkelain 3 §:n 4 ja 5 momentissa säädetään johtavasta asemasta ja perheenjäsenestä. Omistusosuutta ja määräämisvaltaa laskettaessa sovelletaan lisäksi, mitä yrittäjän eläkelain 3 §:n 6 ja 7 momentissa säädetään osakeyhtiön tai muun yhteisön välillisestä omistamisesta ja määräämisvallasta.

Avoimen yhtiön yhtiömiestä tai muun yhteisön tai yhtymän sellaista osakasta tai yhtiömiestä, joka on henkilökohtaisesti vastuussa yhteisön tai yhtymän velvoitteista ja sitoumuksista, ei rinnasteta 4 §:ssä tarkoitettuun työntekijään.

Ks. voimaantulosäännökset 1193/2010.

Ratkaisu lain soveltamisesta

Eläkekassan hallitus ratkaisee epäselvissä soveltamistilanteissa asianosaisia kuultuaan valituskelpoisella päätöksellä, sovelletaanko tätä lakia tiettyyn työntekijään tai tietyssä aluksessa palveleviin työntekijöihin.

ELÄKKEITÄ JA KUNTOUTUSTA SEKÄ NIIDEN TOIMEENPANOA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

Eläke- ja kuntoutusetuudet

Vanhuuseläke

(29.1.2016/78) Oikeus vanhuuseläkkeeseen

Työntekijällä on oikeus jäädä vanhuuseläkkeelle alimman vanhuuseläkeiän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta.

Työntekijän alin vanhuuseläkeikä määräytyy hänen syntymävuotensa mukaan seuraavasti:

1) vuonna 1954 ja sitä ennen syntyneellä 63 vuotta;

2) vuonna 1955 syntyneellä 63 vuotta ja 3 kuukautta;

3) vuonna 1956 syntyneellä 63 vuotta ja 6 kuukautta;

4) vuonna 1957 syntyneellä 63 vuotta ja 9 kuukautta;

5) vuonna 1958 syntyneellä 64 vuotta;

6) vuonna 1959 syntyneellä 64 vuotta ja 3 kuukautta;

7) vuonna 1960 syntyneellä 64 vuotta ja 6 kuukautta;

8) vuonna 1961 syntyneellä 64 vuotta ja 9 kuukautta;

9) vuosina 1962–1964 syntyneellä 65 vuotta.

Vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneen työntekijän alin vanhuuseläkeikä sopeutetaan eliniän muutokseen 88 §:n ja työntekijän eläkelain 83 §:n mukaisesti ja ikä vahvistetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella vuodelle, jona työntekijä täyttää 62 vuotta.

Vanhuuseläkkeen myöntämisen edellytyksenä on, ettei työntekijä enää ole siinä työsuhteessa, josta hän jää eläkkeelle.

9–10 § on kumottu L:lla 20.3.2015/296.

(29.1.2016/78) Vanhuuseläkkeen määrä

Jos vanhuuseläke alkaa työntekijän alimman vanhuuseläkeiän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta, vanhuuseläkkeen määrä on eläkkeen alkamisajankohtaan mennessä ansaittu eläke.

Jos työntekijän vanhuuseläke alkaa myöhemmin kuin alimman vanhuuseläkeiän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta, ensimmäisen vanhuuseläkkeen alkamista edeltävän kuukauden loppuun mennessä ansaittua eläkettä korotetaan 0,4 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolta eläkkeen alkamisaikaa lykätään alimman vanhuuseläkeiän täyttämistä seuraavaa kalenterikuukautta myöhemmäksi (lykkäyskorotus). Työntekijällä ei ole oikeutta lykkäyskorotukseen hänelle myönnetyn ensimmäisen työeläkelain mukaisen vanhuuseläkkeen alkamisen jälkeen. (30.12.2019/1471)

Työntekijällä ei ole oikeutta lykkäyskorotukseen samalta ajalta, jolta hän on saanut työttömyysetuutta tai työkyvyttömyyseläkettä. (21.12.2016/1256)

Vanhuuseläkkeen hakemisesta ks. VNa merimieseläkelain täytäntöönpanosta 1408/2006 2 § 2 mom.

(29.1.2016/78)

12 § on kumottu L:lla 29.1.2016/78.

(19.12.2018/1272) Vanhuuseläkkeen alkaminen

Vanhuuseläke alkaa sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona työntekijä on täyttänyt vanhuuseläkkeen saamiseen oikeuttavan iän ja lopettanut työn, jonka perusteella hän hakee vanhuuseläkettä. Vanhuuseläke voidaan myöntää takautuvasti, ei kuitenkaan ilman pätevää syytä pidemmältä ajalta kuin eläkkeen hakemiskuukautta edeltäneiltä kolmelta kuukaudelta.

Jos työntekijä jatkaa työntekoa vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan täytettyään, vanhuuseläke myönnetään eläkkeen hakemista seuraavan kalenterikuukauden alusta. Vanhuuseläke voidaan tällöin myöntää myös takautuvasti, ei kuitenkaan ilman pätevää syytä pidemmältä ajalta kuin eläkkeen hakemiskuukautta edeltäneiltä kolmelta kuukaudelta vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan täyttämisen jälkeen. (30.12.2019/1471)

Vanhuuseläkkeen aikana alkaneen työsuhteen työansioista karttunut eläke myönnetään hakemuksesta aikaisintaan työntekijän vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta.

Jos työntekijän työskentely on alkanut ennen vanhuuseläkkeen alkamista ja jatkunut mainitun vanhuuseläkkeen rinnalla, tästä työskentelystä karttunut eläke myönnetään hakemuksesta eläkkeen hakemista seuraavan kalenterikuukauden alusta edellyttäen, että työskentely on päättynyt.

Jos työntekijä on saanut osittaista varhennettua vanhuuseläkettä, vanhuuseläke alkaa sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona työntekijä on täyttänyt 8 §:ssä säädetyt edellytykset ja lopettanut työeläkelakien mukaan vakuutetun pääasiallisen työnsä.

(29.1.2016/78) Vanhuuseläkkeen lakkauttaminen

Työntekijä voi hakea vanhuuseläkkeensä lakkauttamista, jos hänelle on myönnetty kuntoutustuki sellaisen määräaikaisen työkyvyttömyyden perusteella, jonka on kuntoutustukea myönnettäessä arvioitu jatkuvan sen jälkeen, kun työntekijä täyttää alimman vanhuuseläkeikänsä. Vanhuuseläkkeen lakkauttamista on haettava kuukauden kuluessa arvioidun työkyvyttömyyden päättymisestä ja vanhuuseläke lakkautetaan työkyvyttömyyden päättymiseen.

Osittainen varhennettu vanhuuseläke (29.1.2016/78)

(29.1.2016/78) Oikeus osittaiseen varhennettuun vanhuuseläkkeeseen

Työntekijällä on oikeus jäädä osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle aikaisintaan hänen syntymävuotensa mukaan määräytyvän alaikärajan täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta.

Työntekijän osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen alaikäraja määräytyy seuraavasti:

1) vuonna 1963 ja sitä ennen syntyneellä alaikäraja on 61 vuotta;

2) vuonna 1964 syntyneellä alaikäraja on 62 vuotta;

3) vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneellä osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen alaikäraja sopeutetaan eliniän muutokseen 88 §:n ja työntekijän eläkelain 83 §:n mukaisesti.

Työntekijällä ei ole oikeutta osittaiseen varhennettuun vanhuuseläkkeeseen, jos hän eläkkeen alkaessa saa muuta omaan työskentelyynsä perustuvaa työeläkelakien mukaista etuutta taikka maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain (612/2006) tai maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain (1293/1994) mukaista luopumistukea.

(29.1.2016/78) Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen määrä

Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen perusteena on eläkkeen alkamista edeltäneen kalenterivuoden loppuun mennessä työeläkelakien mukaan ansaittu eläke. Tämän lain mukaisen eläkeosuuden määrä on työntekijän hakemuksen mukaan 25 tai 50 prosenttia osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen perusteena olevasta tämän lain mukaisesta eläkkeestä.

Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen eläkeosuudesta vähennetään pysyvästi 0,4 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolta tämän eläkeosuuden alkamisaikaa varhennetaan ennen työntekijän alimman vanhuuseläkeiän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alkua (varhennusvähennys).

Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen eläkeosuutta korotetaan pysyvästi 0,4 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolta tämän eläkeosuuden alkamisaikaa lykätään työntekijän alimman vanhuuseläkeiän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alkua myöhemmäksi (lykkäyskorotus).

Jos osittainen varhennettu vanhuuseläke on myönnetty 25 prosentin suuruisena eläkkeenä ja työntekijä hakee toisen 25 prosentin myöntämistä, jälkimmäinen osuus lasketaan samasta 1 momentissa tarkoitetusta osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen perusteena olevasta eläkkeestä kuin ensin myönnetty osuus. Jos jälkimmäiseen osuuteen lasketaan varhennusvähennys tai lykkäyskorotus, se lasketaan jälkimmäisen osuuden alkamisajankohdan mukaan.

(29.1.2016/78) Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen alkaminen

Osittainen varhennettu vanhuuseläke alkaa eläkkeen hakemista seuraavan kalenterikuukauden alusta tai hakijan ilmoittamasta myöhemmästä ajankohdasta. Osittaista varhennettua vanhuuseläkettä ei myönnetä takautuvasti.

Osittaista varhennettua vanhuuseläkettä samoin kuin jälkimmäisen 25 prosentin osuuden myöntämistä on haettava alkavaksi samasta ajankohdasta kaikkien työeläkelakien mukaan.

Eläkkeensaaja voi hakemuksesta peruuttaa osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen kolmen kuukauden kuluessa eläkkeen myöntämistä koskevan päätöksen antamisesta. Eläkekassa poistaa peruutettua eläkettä koskevan päätöksen. Aiheettomasti maksetun eläkkeen takaisinperinnästä säädetään 123 §:ssä.

(29.1.2016/78) Vanhuuseläke ja sen määrä osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen

Osittainen varhennettu vanhuuseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi, kun työntekijälle myönnetään vanhuuseläke. Vanhuuseläkkeen määrä lasketaan tällöin seuraavista osista:

1) osittaisesta varhennetusta vanhuuseläkkeestä;

2) osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen alkamisvuotta edeltäneen vuoden loppuun mennessä ansaitusta, vielä myöntämättä olevasta eläkeosuudesta; ja

3) osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen alkamisvuonna ja sen jälkeen vanhuuseläkkeen alkamiseen mennessä päättyneistä työsuhteista, 75 §:ssä tarkoitetun päättyneen työkyvyttömyyseläkkeen ajalta ja 80 §:ssä tarkoitetuista palkattomien aikojen etuuksien perusteena olevista tuloista ansaitusta eläkkeestä sekä valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta annetun lain mukaan karttuneesta etuudesta. (30.12.2019/1471)

Sen estämättä, mitä 8 §:ssä säädetään, jos työntekijälle myönnetään muun yksityisten alojen työeläkelain tai julkisten alojen työeläkelain mukainen vanhuuseläke osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen, työntekijälle myönnetään osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen alkamisvuotta edeltäneen vuoden loppuun mennessä tämän lain mukaan ansaitusta eläkkeestä vielä myöntämättä oleva osuus.

Jos vanhuuseläke alkaa myöhemmin kuin työntekijän alimman vanhuuseläkeiän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta, 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun eläkeosaan ja osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen alkamisvuonna ja sen jälkeen ensimmäisen vanhuuseläkkeen alkamiseen mennessä ansaittuun eläkkeeseen lisätään lykkäyskorotus siten kuin 11 §:ssä säädetään.

(29.1.2016/78) Työkyvyttömyyseläkkeen määrä osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen

Jos osittaisella varhennetulla vanhuuseläkkeellä oleva työntekijä tulee työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavasti työkyvyttömäksi, työkyvyttömyyseläkkeen määrä lasketaan 18 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista eläkkeen osista, osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen alkamisvuonna ja sen jälkeen työkyvyttömyyden alkamista edeltävän vuoden loppuun mennessä ansaitusta eläkkeestä sekä tulevan ajan eläkeosasta.

Jos työkyvyttömyyseläke myöhemmin lakkaa, sen maksaminen keskeytetään tai se jätetään lepäämään työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhönpaluun edistämisestä annetun lain (738/2009) mukaan, osittainen varhennettu vanhuuseläke jatkuu aiemmin myönnetyn suuruisena.

(29.1.2016/78) Työuraeläkkeen määrä osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen

Työuraeläkkeen määrä osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen lasketaan 18 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista eläkkeen osista sekä osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen alkamisvuonna ja sen jälkeen työuraeläkkeen alkamista edeltävän kuukauden loppuun mennessä ansaitusta eläkkeestä.

Jos työuraeläke myöhemmin jätetään lepäämään 53 f §:n mukaan, osittainen varhennettu vanhuuseläke jatkuu aiemmin myönnetyn suuruisena.

(29.1.2016/78) Työkyvyttömyyseläke, työuraeläke ja vanhuuseläke osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen

Jos osittaista varhennettua vanhuuseläkettä saavalle työntekijälle myönnetään työkyvyttömyyseläke, työuraeläke tai vanhuuseläke samalle ajalle, jolta on jo maksettu osittaista varhennettua vanhuuseläkettä, osittainen varhennettu vanhuuseläke otetaan huomioon muun myönnettävän eläkkeen osasuorituksena.

22–24 § on kumottu L:lla 29.1.2016/78.

Työeläkekuntoutus

Oikeus työeläkekuntoutukseen

Työntekijällä, joka ei ole täyttänyt alinta vanhuuseläkeikäänsä, on oikeus saada ammatillista kuntoutusta, jos: (9.12.2022/1032)

1) asianmukaisesti todettu sairaus, vika tai vamma todennäköisesti aiheuttaa sellaisen uhkan, että hän tulee työkyvyttömäksi 35 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla;

2) työntekijällä on työskentelystä saatuja vakuutettuja työansioita 82 §:ssä tarkoitettuna tulevan ajan tarkasteluaikana vähintään 25 133,40 euroa; ja

3) työntekijällä ei ole oikeutta kuntoutukseen tapaturmavakuutuksen tai liikennevakuutuksen kuntoutusta koskevien säännösten perusteella; (9.12.2022/1032)

4) työntekijällä on työeläkelakien mukaan vakuutettuja, muita kuin julkisten alojen eläkelain 4 §:n 2 momentin 2–4 kohdassa tarkoitettujen palvelussuhteiden perusteella maksettuja työansioita kuntoutushakemuksen vireilletulokuukautta välittömästi edeltäneiden 36 kalenterikuukauden aikana tai työntekijä on tämän ajan tai osan siitä hoitanut lastaan, minkä perusteella on maksettu sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaista vanhempainpäivärahaa, lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain (1128/1996) mukaista kotihoidon tukea tai vastaavaa Ahvenanmaan maakuntalainsäädännön mukaista lapsen kotihoidon tukea tai työntekijä esittää eläkelaitokselle riittävän selvityksen ansiotyöstä estymisestään lapsensa hoitamisen vuoksi, jos etuutta ei ole maksettu kyseisenä aikana, vaikka etuuteen olisi voinut olla oikeus; ja (9.12.2022/1032)

5) kuntoutus on tarkoituksenmukaista työntekijän työkyvyttömyyden estämiseksi tai työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi. (9.12.2022/1032)

(29.1.2016/78)

Kuntoutuksen tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon työntekijän ikä, ammatti, aikaisempi toiminta, koulutus sekä se, johtaako haettu ammatillinen kuntoutus todennäköisesti työntekijän terveydentilalle sopivassa työssä jatkamiseen tai työhön palaamiseen. Lisäksi tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon, lykkääkö ammatillinen kuntoutus työntekijän eläkkeelle jäämistä. (9.12.2022/1032)

Työkyvyttömyyden uhkalla tarkoitetaan tilannetta, jossa on todennäköistä, että työntekijälle lähivuosina ilman ammatillista kuntoutusta tulisi myönnettäväksi täysi tai osatyökyvyttömyyseläke, vaikka hoidon ja lääkinnällisen kuntoutuksen toteutuksen mahdollisuudet otetaan huomioon.

Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu tulevan ajan tarkasteluaika määräytyy siten kuin työntekijä olisi tullut työkyvyttömäksi kuntoutushakemuksen tullessa vireille. (7.12.2007/1168)

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös sellaisen työntekijän kuntoutukseen, joka on 35 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla työkyvytön. Tällöin 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut ansiot määräytyvät samoin kuin tulevan ajan ansiot hänen työkyvyttömyyseläkkeessään ja 1 momentin 4 kohdan tarkoittaman edellytyksen täyttymistä tarkastellaan työkyvyttömyyden alkamiskuukautta välittömästi edeltäneiden 36 kuukauden ajalta. (9.12.2022/1032)

Ammatillisen kuntoutuksen sisältö ja kuntoutussuunnitelma

Ammatillisella kuntoutuksella tarkoitetaan työkokeilua, työhön valmennusta, työhön tai ammattiin johtavaa koulutusta ja tukea elinkeinotoiminnan aloittamiseen tai jatkamiseen. Työntekijälle korvataan ammatillisesta kuntoutuksesta aiheutuvat välttämättömät ja tarpeelliset kustannukset. (9.12.2022/1032)

Ennen ammatillisen kuntoutuksen käynnistämistä työntekijällä on oltava suunnitelma ammatillisesta kuntoutuksesta (kuntoutussuunnitelma), jonka laatimista eläkekassa voi tukea.

Ennakkopäätös oikeudesta työeläkekuntoutukseen

Työntekijällä on oikeus saada ennakkopäätös siitä, täyttyvätkö työeläkekuntoutuksen saamisen edellytykset. Ennakkopäätös on eläkekassaa sitova, jos työntekijä toimittaa eläkekassalle kuntoutussuunnitelman yhdeksän kuukauden kuluessa siitä, kun ennakkopäätös on tullut lainvoimaiseksi.

Kuntoutusraha

Työntekijällä on oikeus kuntoutusrahaan niiltä kalenterikuukausilta, joiden aikana hän on kokonaan tai osittain estynyt tekemästä ansiotyötä ammatillisen kuntoutuksen vuoksi.

Kuntoutusraha on yhtä suuri kuin niiden työeläkkeiden yhteismäärä korotettuna 33 prosentilla, joihin työntekijällä olisi oikeus, jos hän olisi tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavasti työkyvyttömäksi kuntoutushakemuksen tullessa vireille.

Jos työntekijä on jäänyt sairauslomalle työsuhteessa ollessaan ja kuntoutustarve oli olemassa jo sairausloman alkaessa, kuntoutusraha on kuitenkin yhtä suuri kuin niiden työeläkkeiden yhteismäärä korotettuna 33 prosentilla, joihin työntekijällä olisi oikeus, jos hän olisi tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavasti työkyvyttömäksi sairausloman alkaessa.

Osakuntoutusraha

Jos työntekijä ansaitsee ammatillisen kuntoutuksen aikana enemmän kuin puolet vakiintuneesta ansiosta, kuntoutusrahan määrä on puolet 28 §:n mukaisesta kuntoutusrahasta.

Työkyvyttömyyseläkkeensaajan kuntoutuskorotus

Jos työntekijä saa 35 §:n mukaista työkyvyttömyyseläkettä, hänellä ei ole oikeutta 28 §:n mukaiseen kuntoutusrahaan. Työkyvyttömyyseläkkeen saajalle maksetaan ammatillisen kuntoutuksen kestoajalta työkyvyttömyyseläkkeen lisäksi kuntoutuskorotus. Kuntoutuskorotus on 33 prosenttia työkyvyttömyyseläkkeen määrästä.

Osatyökyvyttömyyseläke voidaan maksaa ammatillisen kuntoutuksen ajalta täytenä eläkkeenä ja siten korotettuna kuin 1 momentissa säädetään.

Kuntoutusavustus

Työntekijälle voidaan myöntää kuntoutusrahaa työkyvyttömyyseläkkeen suuruisena harkinnanvaraisena kuntoutusavustuksena kuntoutuspäätöksen antamisen ja kuntoutuksen alkamisen väliseltä ajalta sekä kuntoutusjaksojen väliseltä ajalta. Harkinnanvarainen kuntoutusavustus voidaan myöntää myös 26 §:n 2 momentissa tarkoitetun kuntoutussuunnitelman laatimista varten.

Kuntoutusavustusta maksetaan enintään kolmelta kuukaudelta kalenterivuotta kohden erikseen laskettuna kuntoutuspäätöksen antamisen ja kuntoutuksen alkamisen väliseltä ajalta sekä kuntoutusjaksojen väliseltä ajalta. Kuntoutusavustusta voidaan kuitenkin maksaa pidemmältäkin ajalta, jos se on kuntoutuksen turvaamiseksi perusteltua.

Kuntoutusrahan tai työkyvyttömyyseläkkeensaajan kuntoutuskorotuksen keskeyttäminen ja lakkauttaminen  (9.12.2022/1032)

Jos ammatillinen kuntoutus keskeytyy yli 30 kalenteripäivän ajaksi kuntoutusetuuden saajan sairauden tai muun hänestä riippumattoman syyn vuoksi tai kuntoutusetuuden saaja keskeyttää ammatillisen kuntoutuksen muusta pätevästä syystä, kuntoutusrahan tai kuntoutuskorotuksen maksaminen voidaan keskeyttää kuntoutuksen keskeytymistä seuraavan kalenterikuukauden alusta. (9.12.2022/1032)

Kuntoutusraha tai kuntoutuskorotus voidaan lakkauttaa, jos sen saaja kieltäytyy ammatillisesta kuntoutuksesta tai keskeyttää tällaisen kuntoutuksen ilman pätevää syytä. (9.12.2022/1032)

Työntekijällä ei ole oikeutta ilman pätevää syytä työkyvyttömyyseläkkeeseen ennen kuin hänen oikeutensa työeläkelakien tai Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain mukaiseen kuntoutusrahaan on päättynyt.

Eläkekassan ilmoitusvelvollisuus

Eläkekassan on ilmoitettava Kansaneläkelaitokselle ammatillisesta kuntoutuksesta sekä kuntoutusrahaa ja -korotusta koskevasta päätöksestään.

(29.1.2016/78) Kuntoutusta koskevat muut säännökset

Mitä tässä laissa säädetään työkyvyttömyyseläkkeen hakemisesta, määräytymisestä entisin perustein, kertakorotuksesta, palkka- ja hintatason muutosten huomioon ottamisesta, ensisijaisten etuuksien vähentämisestä, eläkekassan takautumisoikeudesta, maksamisesta, työkyvyttömyyseläkkeen tarkistamisesta ja määrän muuttamisesta, osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen myönnettävästä työkyvyttömyyseläkkeestä, viivästyskorotuksesta, takaisinperinnästä, tietojen antamisesta ja saamisesta, muutoksenhausta ja työkyvyttömyyseläkkeen saajan ilmoitusvelvollisuudesta, koskee kuntoutusrahaa, kuntoutuskorotusta sekä niiden saajaa, jollei tässä laissa muuta säädetä. Aiheettomasti maksetut ammatillisen kuntoutuksen kustannusten korvaukset voidaan periä takaisin siten kuin tässä laissa säädetään aiheettomasti maksetun eläkkeen takaisinperinnästä.

Kuntoutusraha ja -korotus voidaan maksaa myös kuukautta lyhyemmältä ajalta. Sairausvakuutuslain mukainen ensisijaisuusaika ei vaikuta kuntoutusrahan alkamisaikaan. Kuntoutusraha-ajalta ei kartu eläkettä 75 §:n mukaisesti eikä kuntoutusetuuksia oteta perhe-eläkkeen perusteeksi.

Työkyvyttömyyseläke

Oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen

Työntekijällä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen, jos hänen työkykynsä arvioidaan olevan heikentynyt sairauden, vian tai vamman vuoksi vähintään kahdella viidesosalla yhtäjaksoisesti ainakin vuoden ajan. Työkyvyttömyyseläke myönnetään täytenä eläkkeenä, jos työntekijän työkyky on heikentynyt vähintään kolmella viidesosalla. Muussa tapauksessa työkyvyttömyyseläke myönnetään osatyökyvyttömyyseläkkeenä.

Työkyvyn heikentymistä arvioitaessa otetaan huomioon työntekijän jäljellä oleva kyky hankkia itselleen ansiotuloja sellaisella saatavissa olevalla työllä, jota työntekijän voidaan kohtuudella edellyttää tekevän. Tällöin otetaan huomioon myös työntekijän koulutus, aikaisempi toiminta, ikä, asuinpaikka ja muut näihin rinnastettavat seikat. Jos työkyky vaihtelee, otetaan huomioon työntekijän vuotuinen ansio.

Sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, arvioitaessa 60 vuotta täyttäneen työntekijän oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen painotetaan työkyvyttömyyden ammatillista luonnetta.

(7.11.2014/885) Kuntoutusmahdollisuuksien selvittäminen

Ennen kuin eläkekassa tekee päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä, sen on selvitettävä, onko työntekijällä oikeus 25 §:n mukaiseen kuntoutukseen ja varmistettava, että työntekijän mahdollisuudet muun lainsäädännön mukaiseen kuntoutukseen on selvitetty. Jos työntekijällä on oikeus 25 §:n mukaiseen kuntoutukseen, eläkekassa antaa oikeudesta kuntoutukseen ennakkopäätöksen 27 §:n mukaan.

(29.1.2016/78) Työkyvyttömyyseläke julkisten alojen eläkelain mukaan myönnetyn eläkkeen perusteella

Työntekijällä on oikeus tämän lain mukaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen, jos hänelle on myönnetty työkyvyttömyyseläke julkisten alojen eläkelain 33 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella.

Lisäksi työntekijällä on oikeus tämän lain mukaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen, jos hänelle on myönnetty työkyvyttömyyseläke julkisten alojen palvelussuhteen jatkuessa alkaneen työkyvyttömyyden perusteella julkisten alojen eläkelain 33 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla ja hänen yksityisten alojen työeläkelakien mukaisen karttuneen eläkkeensä määrä kuukaudessa on enintään 688,02 euroa.

(20.3.2015/296) Työkyvyttömyyseläkkeen määrä

Täyden työkyvyttömyyseläkkeen määrä on eläketapahtumavuotta edeltävän vuoden loppuun mennessä ansaitun eläkkeen ja 73 §:n mukaisen tulevan ajan eläkeosan yhteismäärä. Osatyökyvyttömyyseläke on puolet täydestä työkyvyttömyyseläkkeestä.

Ennakkopäätös oikeudesta osatyökyvyttömyyseläkkeeseen

Työntekijällä on oikeus saada ennakkopäätös siitä, täyttääkö hän 35 §:n 1 momentissa mainitut osatyökyvyttömyyseläkkeen saamisen edellytykset. Eläkekassa antaa ennakkopäätöksen siinä tapauksessa, kun se olisi toimivaltainen ratkaisemaan eläkehakemuksen, jos työntekijä hakisi ennakkopäätöksen sijasta eläkettä.

Ennakkopäätös on eläkekassaa sitova, jos siihen perustuva eläkehakemus tehdään yhdeksän kuukauden tai työntekijän ja hänen työnantajansa sopiman sitä pidemmän ajan kuluessa siitä, kun ennakkopäätös on tullut lainvoimaiseksi.

(12.3.2021/210) Eläkekassan asiantuntijalääkäri

Laillistetun lääkärin on osallistuttava työkyvyttömyys- ja kuntoutusasioiden sekä muiden lääketieteellisiä kysymyksiä sisältävien asioiden valmisteluun ja merkittävä perusteltu arvionsa ja johtopäätöksensä potilasasiakirjoissa olevista keskeisistä löydöksistä ja havainnoista asiakirjoihin. Kannanotot on vahvistettava sanoin ”käytettävissä olevien tietojen, asiantuntemukseni ja omantuntoni kautta”. Merkinnät on tehtävä selkeästi ja yleisesti tunnettuja käsitteitä käyttäen niin, että niitä voidaan hyödyntää perusteltaessa eläkekassan päätöksiä.

Täyden työkyvyttömyyseläkkeen alkaminen

Täysi työkyvyttömyyseläke alkaa aikaisintaan sairausvakuutuslain 12 luvun 3 §:ssä tarkoitetun päivärahan ensisijaisuusajan päättymistä seuraavan kalenterikuukauden alusta.

Täysi työkyvyttömyyseläke alkaa kuitenkin työkyvyttömyyden alkamista seuraavan kuukauden alusta, jos:

1) eläkehakemus on tehty ennen kuin Kansaneläkelaitos on vahvistanut sairauspäivärahan ensisijaisuusajan ja eläkehakemuksen tekemistä seuraavan toisen kalenterikuukauden loppuun mennessä ei ole myönnetty vähintään kuukauden ajalta yhtäjaksoisesti maksettavaa päivärahaa, joka kohdistuu työkyvyttömyyden alkamisen jälkeiseen aikaan;

2) työkyvyttömyyden alkamisen jälkeiseen aikaan kohdistuva päivärahahakemus on hylätty eikä työntekijälle ole myönnetty hylkäämisen jälkeiseen aikaan kohdistuvaa vähintään kuukaudelta yhtäjaksoisesti maksettavaa päivärahaa; tai

3) työkyvyttömyys alkaa sairauspäivärahan ensisijaisuusajan päättymisen jälkeen ja työntekijälle on myönnetty työkyvyttömyyden alkamisen jälkeiselle ajalle sairausvakuutuslain 8 luvun 9 §:n 5 momentin mukaista sairauspäivärahaa.

(21.12.2010/1249)

Jos työntekijällä on oikeus saada sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa vastaavaa ulkomailta maksettavaa etuutta, se otetaan huomioon työkyvyttömyyseläkkeen alkamisaikaa määrättäessä samalla tavalla kuin sairausvakuutuslain mukainen sairauspäiväraha, kuitenkin enintään sairausvakuutuslain mukaiseen enimmäissuoritusaikaan saakka.

Osatyökyvyttömyyseläkkeen alkaminen

Osatyökyvyttömyyseläke alkaa eläketapahtumaa seuraavan kuukauden alusta.

(21.12.2016/1256) Työkyvyttömyyseläkkeen ja työuraeläkkeen maksaminen takautuvalta ajalta

Työkyvyttömyyseläkettä ei makseta ilman pätevää syytä takautuvasti pidemmältä ajalta kuin eläkkeen hakemiskuukautta edeltäneiltä kuudelta kuukaudelta.

Jos työkyvyttömyyseläke myönnetään takautuvasti, sitä ei makseta ajalta, jolta työntekijä on saanut työeläkelakien, työtapaturma- ja ammattitautilain tai maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain mukaista kuntoutusrahaa taikka ansionmenetyskorvausta liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain perusteella.

Jos työkyvyttömyyseläke myönnetään takautuvasti ja samalta ajalta on maksettu Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain mukaista muuta kuin mainitun lain 34 §:n mukaista eläkkeensaajan kuntoutusrahaa, työkyvyttömyyseläkettä maksetaan työntekijälle tältä ajalta vain kuntoutusrahan määrän ylittävä osa.

Jos työkyvyttömyyseläke myönnetään takautuvasti osatyökyvyttömyyseläkkeenä tai täytenä työkyvyttömyyseläkkeenä 41 §:n 2 momentin perusteella ja samalta ajalta on maksettu sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa tai osasairauspäivärahaa, työkyvyttömyyseläkettä maksetaan tältä ajalta päivärahan määrän ylittävä osa.

Mitä 2 ja 3 momentissa säädetään, sovelletaan työuraeläkkeen maksamiseen takautuvalta ajalta.

Työkyvyttömyyseläkkeen kestoaika

Työkyvyttömyyseläke myönnetään toistaiseksi tai kuntoutustukena määräajaksi.

Jos työntekijän työkyky on heikentynyt määräaikaisesti ainakin vuoden ajan, hänellä on oikeus saada kuntoutustukea työkykynsä palauttamiseksi niin pitkältä ajalta kuin hänen arvioidaan olevan työkyvytön tässä laissa tarkoitetulla tavalla.

Kuntoutustukea myönnettäessä eläkekassan on varmistettava, että työntekijälle on laadittu hoito- tai kuntoutussuunnitelma. Kuntoutustuki voidaan myöntää työkyvyttömälle työntekijälle myös hoito- tai kuntoutussuunnitelman valmistelun ajaksi.

Työkyvyttömyyseläkkeensaajan ilmoitusvelvollisuus

Työkyvyttömyyseläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan eläkekassalle työkykynsä palautumisesta, ansiotyön aloittamisesta tai lisäämisestä ja kuntoutuksen keskeytymisestä.

Selvitys työkyvyttömyyden jatkumisesta

Jos eläkekassalla on perusteltua syytä olettaa, että eläkkeensaajan työkyky on palautunut, eläkkeensaaja on velvollinen käymään eläkekassan määräyksestä työkyvyttömyyden jatkumisen selvittämistä varten tutkittavana eläkekassan nimeämän laillistetun lääkärin luona tai eläkekassan osoittamassa kuntoutus- tai tutkimuslaitoksessa. Eläkekassan on tällöin korvattava tutkimuksesta ja mahdollisista matkoista aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.

Työkyvyttömyyseläkeoikeuden tarkistaminen

Jos työkyvyttömyyseläkkeen saajan työkyky muuttuu, hänen oikeutensa työkyvyttömyyseläkkeeseen tarkistetaan hänen hakemuksestaan tai eläkekassan aloitteesta.

Työkyvyttömyyseläkkeen saajan työkyvyn muuttumista tai palautumista arvioitaessa otetaan huomioon työntekijän työansioissa tapahtuneet muutokset. Työntekijällä ei ole oikeutta täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen aikana, jolloin hänen työansionsa ovat enemmän kuin 40 prosenttia työkyvyttömyyden alkamista edeltävästä vakiintuneesta keskiansiosta, eikä osatyökyvyttömyyseläkkeeseen aikana, jolloin hänen työansionsa ovat enemmän kuin 60 prosenttia mainitusta keskiansiosta, ellei ansiorajan ylitys ole tilapäistä.

Työkyvyttömyyseläkkeen määrän muuttaminen

Jos täyttä työkyvyttömyyseläkettä saavan työntekijän työkyky muuttuu siten, että hänellä on oikeus saada osatyökyvyttömyyseläkettä ja muutoksen voidaan arvioida kestävän vähintään vuoden, täysi työkyvyttömyyseläke muutetaan osatyökyvyttömyyseläkkeeksi muutosta seuraavan kuukauden alusta.

Jos osatyökyvyttömyyseläkettä saavan työntekijän työkyky muuttuu siten, että hänellä on oikeus saada täyttä työkyvyttömyyseläkettä, ja muutoksen voidaan arvioida kestävän vähintään vuoden, osatyökyvyttömyyseläke muutetaan täydeksi työkyvyttömyyseläkkeeksi. Täysi työkyvyttömyyseläke alkaa siten kuin 41 §:ssä säädetään. Osatyökyvyttömyyseläkettä maksetaan täyden työkyvyttömyyseläkkeen alkamiseen saakka.

Työkyvyttömyyseläkkeen lakkauttaminen

Jos työkyvyttömyyseläkkeensaajan työkyky palautuu siinä määrin, ettei hän enää täytä eläkkeen saamisen edellytyksiä, työkyvyttömyyseläke lakkautetaan työkyvyn palautumista seuraavan kalenterikuukauden alusta.

Jos työkyvyttömyyseläke lakkautetaan tai kuntoutustuki päättyy, eläkettä voidaan työhön paluun tukemiseksi jatkaa osatyökyvyttömyyseläkkeen suuruisena kuntoutustukena vuotta lyhyemmältäkin ajalta.

Työkyvyttömyyseläkkeen maksamisen keskeyttäminen

Työkyvyttömyyseläkkeen maksaminen voidaan keskeyttää, jos eläkkeensaaja:

1) on ansiotyössä ja tästä työstä saadut ansiot ovat tilapäisesti yli 60 prosenttia työkyvyttömyyden alkamista edeltävästä vakiintuneesta keskiansiosta;

2) ei suostu eläkekassan 46 §:n mukaan määräämään tutkimukseen, ei kuitenkaan, jos kieltäytymiseen on hyväksyttävä syy;

3) ei toimita 46 §:ssä tarkoitetun tutkimuksen tuloksia eläkekassalle sen määräämässä kohtuullisessa ajassa; tai

4) kieltäytyy eläkekassan järjestämästä kuntoutuksesta tai koulutuksesta ilman pätevää syytä.

(22.12.2011/1429) Työkyvyttömyyseläkkeen takautuva tarkistaminen

Työkyvyttömyyseläke voidaan lakkauttaa tai tarkistaa tai sen maksaminen voidaan keskeyttää enintään kahden vuoden ajalta takautuvasti. Tämä kahden vuoden aika lasketaan eläkkeensaajan tarkistushakemuksen vireilletuloa tai eläkelaitoksen tarkistustoimenpiteisiin ryhtymistä seuraavan kalenterikuukauden alusta. Jos työkyvyttömyyseläkkeen maksaminen on ollut keskeytettynä, eläke tarkistetaan tai lakkautetaan kuitenkin keskeyttämisajankohdasta.

(29.1.2016/78) Työkyvyttömyyseläkkeen muuttuminen vanhuuseläkkeeksi

Täysi työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi ja osatyökyvyttömyyseläke täyttä työkyvyttömyyseläkettä vastaavaksi vanhuuseläkkeeksi sitä seuraavan kuukauden alusta, jonka aikana eläkkeensaaja täyttää alimman vanhuuseläkeikänsä.

Työntekijällä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeen aikana tehdyn työn perusteella karttuneeseen eläkkeeseen hakemuksesta, kun hänen työkyvyttömyyseläkkeensä muuttuu 1 momentin mukaisesti vanhuuseläkkeeksi, jos työntekijä ei ole enää siinä työsuhteessa, josta hän on siirtymässä vanhuuseläkkeelle. Jos työntekijä tekee työtä muun työeläkelain kuin tämän lain mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen aikana tai tämän lain tai muun työeläkelain mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen päätyttyä, työntekijällä on oikeus tämän työn perusteella karttuneeseen eläkkeeseen, kun hänelle myönnetään vanhuuseläke. Työntekijällä on oikeus edellä tarkoitetun työkyvyttömyyseläkkeen aikana tai sen päätyttyä tehdyn työn perusteella karttuneeseen eläkkeeseen myös, jos hänelle myönnetään aikaisemman työkyvyttömyyseläkkeen päättymisen jälkeen uusi työkyvyttömyyseläke, johon ei sovelleta, mitä 86 §:n 2 momentissa säädetään eläkkeen määräytymisestä entisin perustein.

Työkyvyttömyyseläkkeen sijaan eläke lasketaan ja myönnetään vanhuuseläkkeenä alimman vanhuuseläkeiän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta, jos:

1) työntekijä on täyttänyt alimman vanhuuseläkeikänsä ennen sairausvakuutuslain 12 luvun 3 §:ssä tarkoitetun ensisijaisuusajan päättymistä; tai

2) työntekijälle ei vahvisteta sairausvakuutuslain 12 luvun 3 §:n 2 momentin perusteella ensisijaisuusaikaa, koska työntekijä on täyttänyt alimman vanhuuseläkeikänsä.

(19.12.2014/1234) Tiedottaminen ja ohjaus kuntoutukseen

Jos työkyvyttömyyseläkettä tai työeläkekuntoutusta koskeva hakemus hylätään, eläkekassan on huolehdittava siitä, että työntekijälle annetaan tietoa muista kuntoutusmahdollisuuksista ja että hänet ohjataan hänen kuntoutustarvettaan vastaavaan muuhun kuntoutukseen tai muihin palveluihin yhteistyössä niitä järjestävien tahojen kanssa.

Työuraeläke (29.1.2016/78)

(29.1.2016/78) Oikeus työuraeläkkeeseen

Työntekijällä on oikeus työuraeläkkeeseen 63 vuotta täytettyään, jos:

1) hän on työskennellyt vähintään 38 vuoden ajan työeläkelakien mukaan vakuutettavassa työssä, joka on ollut 53 b §:ssä tarkoitettua rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavaa työtä;

2) hänen työkykynsä on sairauden, vian tai vamman vuoksi heikentynyt, mutta kuitenkin vähemmän kuin 35 §:ssä tarkoitetun täyden työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen edellyttää;

3) hänen mahdollisuutensa jatkaa työssä ovat 1 ja 2 kohdassa mainituista syistä pysyvästi heikentyneet; ja

4) työuraeläkkeen alaikärajan täyttämishetkellä tai sen jälkeen eläkehakemuksen vireille tullessa 1 kohdassa tarkoitettu työ jatkuu tai sen päättymisestä on kulunut enintään vuosi.

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuksi työskentelyajaksi luetaan myös raskaus- ja vanhempainrahakaudet enintään kolmen vuoden ajalta. Lisäksi mainitussa kohdassa tarkoitettuun aikaan luetaan vähäiset poissaolojaksot työsuhteen aikana sairauden tai lomautuksen vuoksi sekä tilapäinen työttömyys. (14.1.2022/42)

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun työeläkelakien mukaan vakuutettavaan työhön rinnastetaan toisessa EU- ja ETA-maassa sekä Suomen kanssa sosiaaliturvasopimuksen solmineessa maassa vakuutettava 53 b §:ssä tarkoitettu rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttava työ.

(29.1.2016/78) Rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttava työ

Työntekijän 53 a §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun työn rasittavuutta ja kuluttavuutta arvioitaessa edellytetään, että työ on merkittävässä määrin sisältänyt yhtä tai useampaa seuraavista tekijöistä:

1) suurta lihasvoimaa edellyttäviä tai lihaksia pitkäkestoisesti kuormittavia työliikkeitä;

2) hengitys- ja verenkiertoelimistön erityisen voimakasta kuormittumista;

3) kuormittavia ja hankalia työasentoja;

4) voimaa tai suurta nopeutta vaativia toistuvia työliikkeitä taikka työliikkeitä, jotka sisältävät samanaikaisesti käsien puristusta, kiertoa ja voimaa;

5) työskentelyä erityisen vaativassa ja poikkeuksellista henkistä kuormitusta aiheuttavassa vuorovaikutteisessa työssä; taikka

6) työskentelyä jatkuvaa varuillaan oloa tai erityistä tarkkaavaisuutta edellyttävässä tehtävässä, jossa on korkea tapaturman tai onnettomuuden riski taikka ilmeinen väkivallan uhka.

Arvioitaessa sisältääkö työ merkittävässä määrin yhtä tai useampaa 1 momentissa tarkoitettua tekijää, rasittavuutta ja kuluttavuutta lisäävänä tekijänä otetaan huomioon työn poikkeukselliset fysikaaliset tekijät, kuormitusta lisäävien suojavarusteiden käyttö, toistuvaa yötyötä sisältävä tai muutoin kuormittava vuorotyö sekä toistuvat pitkät työvuorot.

Työn rasittavuutta ja kuluttavuutta arvioidaan 1 ja 2 momentissa mainittujen eri tekijöiden yhteisvaikutus kokonaisuutena huomioiden.

(29.1.2016/78) Työuraeläkkeen määrä

Työuraeläkkeen määrä on työuraeläkkeen alkamista edeltävän kuukauden loppuun mennessä ansaittu eläke.

(29.1.2016/78) Työuraeläkkeen alkaminen

Työuraeläke alkaa sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona työntekijä täyttää 53 a §:ssä säädetyt edellytykset, kuitenkin aikaisintaan hakemista seuraavan kuukauden alusta.

Työuraeläke myönnetään toistaiseksi.

(29.1.2016/78) Ennakkopäätös oikeudesta työuraeläkkeeseen

Työntekijällä on oikeus saada ennakkopäätös siitä, täyttääkö hän 53 a §:ssä tarkoitetut työuraeläkkeen saamisen edellytykset. Ennakkopäätöksen antaa se eläkelaitos, joka olisi toimivaltainen ratkaisemaan eläkehakemuksen, jos työntekijä hakisi ennakkopäätöksen sijasta eläkettä.

Työuraeläkkeestä annettu ennakkopäätös on eläkekassaa sitova, jos siihen perustuva eläkehakemus tehdään kuuden kuukauden tai työntekijän ja hänen työnantajansa sopiman pidemmän ajan kuluessa siitä, kun ennakkopäätös on tullut lainvoimaiseksi. Ennakkopäätös voi kuitenkin olla voimassa enintään alimpaan vanhuuseläkeikään asti.

(29.1.2016/78) Työuraeläkkeen lepäämään jättäminen

Jos työuraeläkkeensaajan ansiot ylittävät työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhönpaluun edistämisestä annetun lain 3 §:ssä säädetyn kiinteän ansaintarajan, työuraeläke voidaan jättää lepäämään noudattaen, mitä mainitun lain 4 §:n 1 ja 2 momentissa, 6 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 7–10 §:ssä säädetään.

(29.1.2016/78) Työuraeläkkeen takautuva tarkistaminen

Työuraeläke voidaan jättää lepäämään enintään kahden vuoden ajalta takautuvasti. Tämä kahden vuoden aika lasketaan eläkkeensaajan tarkistushakemuksen vireilletuloa tai eläkekassan tarkistustoimenpiteisiin ryhtymistä seuraavan kalenterikuukauden alusta.

(29.1.2016/78) Työuraeläkkeen muuttuminen vanhuuseläkkeeksi

Työuraeläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi sitä seuraavan kuukauden alusta, jonka aikana eläkkeensaaja täyttää alimman vanhuuseläkeikänsä.

Työntekijällä on hakemuksesta oikeus työuraeläkkeen aikana tehdyn työn perusteella karttuneeseen eläkkeeseen, kun hänen työuraeläkkeensä muuttuu 1 momentin mukaisesti vanhuuseläkkeeksi, jos työntekijä ei ole enää siinä työsuhteessa, josta hän on siirtymässä vanhuuseläkkeelle.

Jos työntekijän työsuhde päättyy alimman vanhuuseläkeiän täyttämisen jälkeen, työntekijällä on oikeus hakemuksesta eläkkeen aikana tehdyn työn perusteella karttuneeseen eläkkeeseen aikaisintaan työsuhteen päättymistä seuraavan kuukauden alusta lukien.

(29.1.2016/78) Vanhuuseläkkeen myöntäminen työuraeläkkeen sijaan

Työuraeläkkeen sijaan eläke lasketaan ja myönnetään vanhuuseläkkeenä alimman vanhuuseläkeiän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta, jos työntekijä on täyttänyt alimman vanhuuseläkeiän ennen työuraeläkkeen alkamista.

(29.1.2016/78) Työuraeläkkeenhakijan kuntoutusmahdollisuuksien selvittäminen

Jos eläkekassa hylkää työuraeläkehakemuksen, sen on selvitettävä, onko työntekijällä oikeus 25 §:n mukaiseen kuntoutukseen ja varmistettava, että työntekijän mahdollisuudet muun lainsäädännön mukaiseen kuntoutukseen on selvitetty. Jos työntekijällä on oikeus 25 §:n mukaiseen kuntoutukseen, eläkekassa antaa oikeudesta kuntoutukseen ennakkopäätöksen 27 §:n mukaan.

(29.1.2016/78) Työuraeläke julkisten alojen eläkelain mukaan myönnetyn eläkkeen perusteella

Työntekijällä on oikeus tämän lain mukaiseen työuraeläkkeeseen, jos hänelle on myönnetty työuraeläke julkisten alojen eläkelain 51 §:n perusteella.

(29.1.2016/78) Työuraeläkkeensaajan ilmoitusvelvollisuus

Työuraeläkkeensaaja on velvollinen ilmoittamaan eläkekassalle ryhtymisestään ansiotyöhön.

Perhe-eläke

Perhe-eläke ja perhe-eläkkeen saajat

Edunjättäjä on työntekijä, jolle on karttunut eläkettä tämän lain mukaan ja jonka kuoleman jälkeen maksetaan perhe-eläkettä edunsaajille siten kuin jäljempänä säädetään.

Edunsaaja on henkilö, jolla on oikeus saada perhe-eläkettä edunjättäjän kuoleman jälkeen. Edunsaajia ovat jäljempänä säädetyin edellytyksin leski, edunjättäjän sekä lesken lapset ja edunjättäjän entinen puoliso.

Perhe-eläke maksetaan leskeneläkkeenä ja lapseneläkkeenä.

Perhe-eläkkeeseen ei ole oikeutta henkilöllä, joka on rikoksella tahallisesti aiheuttanut edunjättäjän kuoleman.

Lesken eläkeoikeus

Leskellä on oikeus leskeneläkkeeseen, jos hän on:

1) solminut avioliiton edunjättäjän kanssa ennen kuin tämä oli täyttänyt 65 vuotta ja hänellä on tai on ollut yhteinen lapsi edunjättäjän kanssa; tai

2) muuttanut asumaan yhteistalouteen edunjättäjän kanssa ennen kuin tämä on täyttänyt 65 vuotta, yhteistalous on edunjättäjän kuollessa jatkunut vähintään viisi vuotta ja hänellä on edunjättäjän kanssa yhteinen alle 18-vuotias lapsi, joka asui edunjättäjän ja lesken kanssa samassa taloudessa; edunjättäjällä tai leskellä ei tarkoiteta sellaista henkilöä, joka on samaan aikaan avioliitossa muun kuin yhteistaloudessa asuneen puolison kanssa.

(19.11.2021/1009)

Leskeneläkkeeseen on oikeus myös sellaisella leskellä, jonka avioliitto on solmittu ennen kuin leski oli täyttänyt 50 vuotta ja edunjättäjä 65 vuotta ja avioliitto oli jatkunut vähintään viisi vuotta, jos:

1) leski on edunjättäjän kuollessa täyttänyt 50 vuotta; tai

2) leski sai edunjättäjän kuollessa työeläkelain tai kansaneläkelain (568/2007) mukaista työkyvyttömyyseläkettä, joka oli jatkunut vähintään kolmen vuoden ajan. (7.12.2007/1168)

Leskellä ei ole oikeutta leskeneläkkeeseen 1 momentin nojalla, jos lapsi on annettu ottolapseksi perheen ulkopuolelle ennen edunjättäjän kuolemaa, eikä sellaisen edunjättäjän lapsen perusteella, jonka leski on ottanut ottolapsekseen edunjättäjän kuoltua.

Jos leskellä on aikaisemman avioliiton tai yhteistalouden perusteella oikeus saada työeläkelakien mukaista perhe-eläkettä, hänellä ei ole oikeutta uuteen perhe-eläkkeeseen, ennen kuin hänen oikeutensa aikaisempaan perhe-eläkkeeseen on lakannut. (19.11.2021/1009)

(19.11.2021/1009) Lapsen eläkeoikeus

Lapseneläkkeeseen on oikeus edunjättäjän kuollessa alle 20-vuotiaalla:

1) edunjättäjän lapsella; ja

2) edunjättäjän kanssa avioliitossa olleen lesken lapsella, joka asui edunjättäjän kuollessa tämän ja lesken kanssa samassa taloudessa.

Lapseneläke myönnetään ensisijaisesti oman vanhemman jälkeen. Lapseneläkkeeseen ei ole oikeutta useamman kuin kahden edunjättäjän jälkeen samanaikaisesti. Jos kahden edunjättäjän jälkeen lapseneläkettä saavalle lapselle myönnetään myöhemmin lapseneläke oman vanhemman jälkeen, muun edunjättäjän jälkeen ensiksi myönnetty lapseneläke lakkaa siitä ajankohdasta, josta oman vanhemman jälkeen myönnettävä lapseneläke alkaa.

Lapseneläkkeeseen kuuluu laskennallinen osuus lesken 90 §:n mukaan määräytyvästä perhe-eläkkeestä jos:

1) edunjättäjän jälkeen ei ole jäänyt leskeä, joka on tämän lain mukaan oikeutettu perhe-eläkkeeseen; tai

2) leskeneläkkeeseen oikeutettu leski on kuollut tai hänen oikeutensa leskeneläkkeeseen on lakannut avioliiton solmimisen vuoksi, ennen kuin lesken oikeus perhe-eläkkeeseen olisi päättynyt.

(8.7.2022/575) Entisen puolison eläkeoikeus

Edunjättäjän entisellä puolisolla on oikeus leskeneläkkeeseen, jos edunjättäjä oli kuollessaan tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai tuomion taikka hyvinvointialueen vahvistaman sopimuksen perusteella velvollinen määräajoin maksamaan hänelle elatusapua. Entiseen puolisoon ja hänen oikeuteensa leskeneläkkeeseen sovelletaan, mitä leskestä ja lesken oikeudesta leskeneläkkeeseen säädetään.

Mitä tässä pykälässä säädetään hyvinvointialueesta, sovelletaan Ahvenanmaan maakunnan osalta Ahvenanmaan maakunnan kuntiin.

Perhe-eläkkeen alkaminen ja takautuva maksaminen

Perhe-eläkettä maksetaan edunjättäjän kuolemaa seuraavan kuukauden alusta. Edunjättäjän kuoleman jälkeen syntyneelle lapselle perhe-eläkettä maksetaan lapsen syntymää seuraavan kuukauden alusta.

Perhe-eläkettä ei makseta takautuvasti ilman pätevää syytä pidemmältä ajalta kuin eläkkeen hakemiskuukautta edeltäneen kuuden kuukauden ajalta.

Ilmoitusvelvollisuus

Leskeneläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan eläkekassalle solmimastaan avioliitosta.

Jos lapseneläkettä saava lapsi annetaan ottolapseksi muulle kuin edunjättäjän leskelle tai lesken uudelle puolisolle, lapsen ottovanhemmat ovat velvolliset ilmoittamaan ottolapseksi ottamisesta eläkekassalle.

(19.11.2021/1009) Perhe-eläkkeen lakkaaminen

Leskeneläke lakkaa, jos:

1) leskellä on oikeus perhe-eläkkeeseen 55 §:n 1 momentin 1 kohdan tai 2 momentin perusteella, sen kuukauden lopussa, jonka aikana eläketapahtumasta on kulunut kymmenen vuotta tai jos edunjättäjän kuollessa hänen ja lesken kanssa samassa taloudessa asui lapsi tai lapsia, joilla on oikeus perhe-eläkkeeseen edunjättäjän jälkeen, aikaisintaan sen kuukauden lopussa, jonka aikana nuorin perhe-eläkkeeseen oikeutetuista lapsista täyttää 18 vuotta; tai

2) leskellä on oikeus perhe-eläkkeeseen 55 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella, sen kuukauden lopussa, jonka aikana nuorin perhe-eläkkeeseen oikeutetuista edunjättäjän ja lesken yhteisistä lapsista täyttää 18 vuotta; tai

3) leski solmii uuden avioliiton ennen kuin hän on täyttänyt 50 vuotta, avioliiton solmimiskuukauden lopussa.

Lapseneläke lakkaa sen kuukauden lopussa, jonka aikana lapsi täyttää 20 vuotta tai hänet annetaan ottolapseksi muulle kuin edunjättäjän leskelle tai tämän uudelle puolisolle.

(19.11.2021/1009) Perhe-eläkkeen myöntäminen todennäköisen kuoleman perusteella

Jos edunjättäjän kuolemasta ei voida esittää selvitystä, mutta on todennäköistä, että hän on kuollut hukkumisen, muun onnettomuuden tai muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi, eläkekassa arvioi poliisille tehdyn katoamisilmoituksen tai muun vastaavan selvityksen perusteella edunjättäjän todennäköisen kuolinpäivän ja myöntää perhe-eläkkeen edellä mainittua todennäköistä kuolinpäivää seuraavan kuukauden alusta.

(19.11.2021/1009) Leskeneläkkeen maksaminen kertasuorituksena

Kun leskeneläke lakkautetaan 60 §:n mukaisesti uuden avioliiton perusteella, leskelle maksetaan kertasuorituksena määrä, joka on yhtä suuri kuin hänen leskeneläkkeensä kolmen vuoden ajalta olisi ollut tai jos leskeneläke olisi jatkunut kolmea vuotta lyhyemmän ajan kertasuorituksena maksetaan määrä, joka on yhtä suuri kuin hänen leskeneläkkeensä olisi ollut tältä ajalta. Kertasuoritusta ei makseta, jos saman edunjättäjän jälkeen perhe-eläkkeeseen oikeutettu lapsi saa 56 §:n 3 momentin mukaan oikeuden laskennalliseen osuuteen lesken perhe-eläkkeestä.

Kertasuorituksen perusteena käytetään viimeksi maksettua kuukausieläkettä tai, jos eläkekassa toimii 108 §:ssä tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena, sen maksamaa eläkkeiden yhteismäärää kuukaudessa.

(20.3.2015/296)

63 § on kumottu L:lla 20.3.2015/296.

Eläkkeen määräytyminen

Eläkkeen karttuminen

(29.1.2016/78)

64 § on kumottu L:lla 29.1.2016/78.

65–71 § on kumottu L:lla 20.3.2015/296.

(29.1.2016/78) Eläkkeen karttuminen

Eläkettä karttuu 1,5 prosenttia 78 §:ssä tarkoitetuista kunkin vuoden eläkkeen perusteena olevista työansioista (vuosiansio), jotka työntekijä on ansainnut 17 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaan saakka.

Eläkkeeseen eivät oikeuta työkyvyttömyyden alkamisvuoden ansiot, jos tuleva aika on työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä luettu eläkkeeseen oikeuttavaksi siten kuin 73 §:ssä säädetään. (21.12.2016/1256)

Eläkettä karttuu 1,5 prosenttia työntekijän kunakin kalenterivuonna palkattomalta ajalta saaman, 80 §:ssä tarkoitetun etuuden perusteena olevasta tulosta.

(29.1.2016/78) Eläkkeen määräytyminen tulevalta ajalta

Työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä eläkkeeseen oikeuttaa aika sen kalenterivuoden alusta, jona työntekijä on tullut työkyvyttömäksi, sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä täyttää alimman vanhuuseläkeikänsä (tuleva aika). Jos työntekijän alinta vanhuuseläkeikää ei ole eläketapahtumahetkellä säädetty, eläkkeeseen oikeuttaa aika sen kalenterivuoden alusta, jona työntekijä on tullut työkyvyttömäksi, sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä täyttää hänen omaa ikäluokkaansa lähimmälle ikäluokalle säädetyn alimman vanhuuseläkeiän. Tulevan ajan eläkkeen saamisen edellytyksenä on, että työntekijällä on työeläkelakien mukaisia työansioita yhteensä vähintään 12 566,70 euroa työkyvyttömyyden alkamisvuotta edeltäneiden kymmenen kalenterivuoden aikana.

Tulevan ajan eläke on 1,5 prosenttia vuotta kohden 82 §:ssä tarkoitetusta tulevan ajan eläkkeen perusteena olevasta ansiosta.

(29.1.2016/78)

74 § on kumottu L:lla 29.1.2016/78.

Eläkkeen karttuminen päättyneeltä työkyvyttömyyseläkeajalta (20.3.2015/296)

Jos työkyvyttömyyseläkettä saaneelle työntekijälle myöhemmin myönnetään uusin perustein eläke, eläkkeeseen oikeuttavaksi luetaan myös aika, jona työntekijä sai työkyvyttömyyseläkettä. Tältä ajalta eläkettä laskettaessa käytetään perusteena päättyneen työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan ansiota. (29.1.2016/78)

Edellä 1 momentin perusteella eläkettä karttuu työkyvyttömyyden alkamisvuoden alusta työkyvyttömyyseläkkeen päättymiskuukauden loppuun työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan eläkkeen perusteena olevasta ansiosta 1,5 prosenttia vuotta kohden. (14.8.2009/629)

Jos työntekijä sai tämän lain mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen lisäksi muun työeläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä, päättyneen työkyvyttömyyseläkkeen tämän lain mukainen tulevan ajan ansio on sama suhteellinen osuus työntekijän saamien työkyvyttömyyseläkkeiden tulevan ajan ansioista kuin tämän lain mukaisten työansioiden osuus on työeläkelakien mukaisten työansioiden yhteismäärästä 82 ja 84 §:n mukaisena tarkasteluaikana. (21.12.2016/1256)

Jos työntekijä on saanut työkyvyttömyyseläkettä aiheettomasti, uutta eläkettä laskettaessa ei lueta eläkkeeseen oikeuttavaksi tätä eläkkeelläoloaikaa.

76–77 § on kumottu L:lla 29.1.2016/78.

Eläkkeeseen oikeuttavat työansiot ja etuudet

Eläkkeeseen oikeuttavat työansiot

Eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä otetaan huomioon palkka, tulospalkkio tai muu vastike, joka on maksettu tai sovittu maksettavaksi korvauksena työstä. Tällainen vastike katsotaan eläkettä kartuttavaksi työansioksi myös silloin, kun sen maksaa työntekijälle työnantajan sijasta konkurssipesä, merimiesten palkkaturvalaissa (1108/2000) tarkoitettu palkkaturvasta huolehtiva viranomainen tai muu maksaja (sijaismaksaja).

Eläkkeen perusteena olevaan työansioon luetaan myös työstä maksettava vastike, joka on sovittu osaksi tai kokonaan hyvitettäväksi yleisöltä saatavilla palvelurahoilla. Palvelurahat otetaan huomioon samansuuruisina kuin viimeksi toimitetussa verotuksessa, jos muuta luotettavaa selvitystä niiden määrästä ei esitetä. Lisäksi eläkkeen perusteena olevaan työansioon luetaan myös työstä maksettava vastike, joka on sovittu osaksi tai kokonaan hyvitettäväksi tuloverolain (1535/1992) 33 b §:n 3 momentissa tarkoitettuna työpanokseen perustuvana osinkona. (30.12.2019/1471)

Edellä 1 momentissa tarkoitettuna vastikkeena työstä ei pidetä muun muassa:

1) työnantajalta saatua henkilökuntaetua;

2) korkoetua työsuhteen perusteella saadusta lainasta;

3) etua työsuhteeseen perustuvasta oikeudesta merkitä yhteisön osakkeita tai osuuksia käypää alempaan hintaan, jos etu on henkilöstön enemmistön käytettävissä;

4) tuloverolain 66 §:n 3 momentissa tarkoitettua työsuhdeoption käyttämisestä syntyvää etua tai sellaista työsuhteeseen perustuvaa suoritusta, joka määräytyy yhtiön osakkeen arvon muutoksen perusteella, ellei työsuhdeoptiolla merkittävän osakkeen sovittu merkintähinta olennaisesti alita osakkeen käypää arvoa työsuhdeoption antamishetkellä ja tällaista työsuhdeoptiota käytetä vuoden kuluessa työsuhdeoption antamisesta, tai ellei kyse ole sellaisesta palkkiosta, jota 5 kohdan perusteella pidetään vastikkeena työstä; (30.12.2019/1471)

5) palkkiota, joka annetaan työnantajayhtiön tai sen kanssa samaan konserniin tai muuhun vastaavaan taloudelliseen yhteenliittymään kuuluvan yhtiön viranomaisen valvonnan alaisella säännellyllä markkinalla tai viranomaisen valvonnan alaisessa monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä noteerattuina osakkeina, sijoitustalletuksena tai muulla vastaavalla tavalla, taikka osakkeiden sijasta osin tai kokonaan rahana, jos tällaisen palkkiona saatavan edun arvo riippuu kyseisten osakkeiden arvon kehityksestä vähintään vuoden ajan palkkion lupaamisen ja antamisen välisenä aikana; (30.12.2019/1471)

6) työmatkasta saatua päivärahaa tai muuta kustannusten korvausta;

7) merityösopimuslain 2 luvun 18 §:ssä tarkoitettua odotusajan palkkaa; (17.6.2011/765)

8) työsopimuksen päättämisestä maksettavaa korvausta tai muuta vahingonkorvausta;

9) henkilöstörahastolaissa (934/2010) tarkoitettuja henkilöstörahastoeriä ja niiden lisäosia, jotka on siirretty henkilöstörahastoon tai henkilöstörahastosta nostettua rahasto-osuutta;

10) henkilöstörahastolaissa tarkoitettuja henkilöstörahastoeriä ja niiden lisäosia, jotka on nostettu henkilöstörahastolain 37 §:n perusteella käteisenä rahaston sääntöjen mukaan määräytyvänä palkkiona edellyttäen, että erä on määräytynyt yrityksen kannattavuutta ja muita toiminnan tehokkuutta mittaavien tekijöiden perusteella;

11) eriä, jotka maksetaan työntekijälle yhtiökokouksen päätöksen perusteella voitonjakona tai käteisenä voittopalkkiona edellyttäen, että käteinen voittopalkkio maksetaan koko henkilöstölle eikä sillä pyritä korvaamaan työehtosopimuksen tai työsopimuksen edellyttämää palkkausjärjestelmää ja että käteisen palkkion määräytymisperusteet ovat 10 kohdan ja henkilöstörahastolain 2 §:n 2 ja 3 kohdan mukaiset ja että yhtiön vapaan pääoman määrä on suurempi kuin yhtiökokouksessa päätettävän käteisen voittopalkkion ja osakkeenomistajille maksettavien osinkojen yhteismäärä;

12) yhtiön osakkaan nostamaa voitto-osuutta tai osinkoa, ellei 2 momentista muuta johdu. (30.12.2019/1471)

(5.11.2010/941)

Edellä 3 momentin 11 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa edellytyksenä on lisäksi, että voittopalkkion maksamisesta ei ole tehty työnantajaa velvoittavaa sopimusta, omistajat tekevät sitovan päätöksen käteisen voittopalkkion maksamisesta yhtiökokouksessa tilikauden päätyttyä ja voittopalkkiot maksetaan tämän jälkeen. Lisäksi edellytyksenä on, että asia käsitellään yhteistoimintalain (1333/2021) mukaisella tai muulla vastaavalla tavalla. (30.12.2021/1349)

Yleisöltä palvelurahaa saavan työntekijän on ilmoitettava työnantajalleen veron perusteena olevan palvelurahan määrä.

(19.12.2018/1272) Maksuperiaate ja työansion kohdentaminen

Eläkkeen perusteena oleva työansio katsotaan sen kalenterikuukauden ansioksi, jona se on maksettu (maksuperiaate). Jos työansion katsominen sen maksamiskuukauden ansioksi vääristää eläkkeen määrää, työansio voidaan katsoa sen kalenterikuukauden ansioksi, jona se on ansaittu. Tarkemmat säännökset maksuperiaatteen soveltamisesta annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Eläkkeeseen oikeuttavat palkattomat ajat

Palkattomat ajat oikeuttavat eläkkeeseen, jos työntekijällä on ennen eläketapahtumavuoden alkua työeläkelakien mukaan vakuutettuja työansioita vähintään 12 566,70 euroa.

Eläkkeeseen oikeuttaa työntekijän 17 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta eläketapahtumaa edeltävän vuoden loppuun saakka palkattomalta ajalta saaman etuuden perusteena oleva tulo 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Vanhuuseläkettä laskettaessa työntekijän saaman etuuden perusteena oleva tulo otetaan kuitenkin huomioon vanhuuseläketapahtumakuukauden loppuun. (29.1.2016/78)

Palkattoman ajan etuuksien perusteena olevat tulot katsotaan sen kalenterivuoden ansioiksi, johon etuusaika kohdentuu. Etuuksien perusteena olevat tulot oikeuttavat eläkkeeseen seuraavasti:

1) 121 prosenttia raskaus-, erityisraskaus- tai vanhempainrahan perusteena olevasta sairausvakuutuslaissa tarkoitetusta vuositulosta siltä ajalta, jolta etuus on maksettu työntekijälle, ja 21 prosenttia siltä ajalta, jolta etuus on maksettu työnantajalle; (14.1.2022/42)

2) 55 prosenttia vuorotteluvapaalain mukaisen vuorottelukorvauksen perusteena olevasta ansiosta;

3) 75 prosenttia työttömyysturvalain mukaisen ansioon suhteutetun päivärahan perusteena olevasta ansiosta siltä osin kuin päivärahaa on saatu alimman vanhuuseläkeiän täyttämiskuukauden loppuun mennessä;

4) 65 prosenttia tartuntatautilain mukaisen tartuntatautipäivärahan perusteena olevasta palkasta siltä ajalta, jolta tartuntatautipäiväraha on maksettu työntekijälle;

5) 55 prosenttia Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain mukaisen kuntoutusrahan perusteena olevasta vuositulosta siltä ajalta, jolta etuus on maksettu työntekijälle, ei kuitenkaan, jos kuntoutusraha on maksettu eläkkeen lisänä;

6) 65 prosenttia aikuiskoulutusetuuksista annetun lain mukaisen aikuiskoulutustuen perusteena olevasta ansiosta;

7) 65 prosenttia työeläkelakien mukaisen kuntoutusrahan tai tapaturmavakuutuksen tai liikennevakuutuksen kuntoutusta koskevien säännösten perusteella myönnetyn ansionmenetyskorvauksen perusteena olevasta työansiosta siltä ajalta, jolta etuus on maksettu työntekijälle, ei kuitenkaan, jos kuntoutusraha on maksettu eläkkeen lisänä;

8) 62 prosenttia sairauspäivärahan, osasairauspäivärahan tai erityishoitorahan perusteena olevasta sairausvakuutuslaissa tarkoitetusta vuositulosta siltä ajalta, jolta etuus on maksettu työntekijälle, kuitenkin siten, että osasairauspäivärahan perusteena oleva tulo on puolet sairauspäivärahan perusteena olevasta vuositulosta;

9) 65 prosenttia tapaturma-, liikenne- tai sotilastapaturmavakuutusta koskevien säännösten mukaisen ansionmenetyskorvauksen perusteena olevasta työansiosta siltä ajalta, jolta päiväraha on maksettu työntekijälle, ei kuitenkaan siltä osin kuin eläkettä karttuu samasta syystä 8 kohdan mukaisesti.

(30.12.2019/1471)

Etuuksien perusteena oleva 3 momentin 1, 5 ja 8 kohdassa tarkoitettu vuositulo otetaan huomioon vain, jos vuosituloon sisältyy vähintään työntekijän eläkelain 4 §:n 3 momentin 1 kohdassa säädetyn euromäärän verran palkkatuloa tai yrittäjätuloa. Etuuden perusteena olevana tulona pidetään tämän pykälän 3 momentin 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa kuitenkin aina vähintään 523,62 euroa kuukaudessa. Jos mainitussa 1 kohdassa tarkoitettu etuus on työhön paluun vuoksi maksettu vähimmäispäivärahan suuruisena, etuuden perusteena olevana tulona pidetään kuitenkin työntekijälle maksetun vähimmäispäivärahan määrää. (30.12.2019/1471)

Etuuden perusteena olevan tulon perusteella ei kartu eläkettä siltä ajalta, jolta työntekijä on saanut työeläkelakien mukaista eläkettä. Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen ja perhe-eläkkeen ajalta eläkettä karttuu kuitenkin myös etuuden perusteena olevan tulon perusteella. (30.12.2019/1471)

Jos eläkkeensaajalla on oikeus eläkkeeseen kahden tai useamman työeläkelain mukaan, etuuksien perusteena olevat työ- ja ansiotulot otetaan huomioon vain kertaalleen.

Työeläkeote, sen antaminen ja tarkistaminen (22.12.2011/1457)

(29.1.2016/78) Työeläkeote

Työntekijälle, joka on 17–69-vuotias, annetaan hänen eläkkeeseen oikeuttavista ansioistaan työeläkeote. Työeläkeotteessa ilmoitetaan kuudelta otteen antamisvuotta edeltäneeltä kalenterivuodelta:

1) eläkkeeseen oikeuttavat työeläkelakien mukaiset työansiot työnantajittain;

2) eläkkeeseen oikeuttava yrittäjän eläkelain ja maatalousyrittäjän eläkelain mukaan vakuutettu työskentely sekä näiden kokonaistyötulot;

3) eläkkeeseen oikeuttavilta palkattomilta ajoilta maksettujen etuuksien perusteena olevat tulot etuuslajeittain;

4) peruste ja aika, jolta etuutta karttuu valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta annetun lain mukaan; ja

5) työeläkeotteen antamisvuotta edeltäneen vuoden loppuun mennessä karttuneen eläkkeen määrä, ei kuitenkaan silloin, kun työntekijä on osittaisella varhennetulla vanhuuseläkkeellä.

Työeläkeotteessa ilmoitetaan lisäksi työntekijän alin vanhuuseläkeikä, jos se on säädetty hänen ikäluokalleen työeläkeotetta annettaessa.

Eläkekassa tai muu yksityisten alojen eläkelaitos antaa työeläkeotteen, kun:

1) otteen saajan eläketurva on työeläkeotteen lähettämisvuotta edeltävän vuoden lopussa tai viimeksi sitä ennen järjestetty vain yksityisten alojen työeläkelakien mukaan tai rinnakkain yksityisten alojen ja julkisten alojen työeläkelakien mukaan; tai

2) otteen saajan eläketurva on työeläkeotteen lähettämisvuotta edeltävän vuoden lopussa tai viimeksi sitä ennen järjestetty vain julkisten alojen työeläkelakien mukaan ja hänellä on myös eläkkeeseen oikeuttavia yksityisten alojen työeläkelakien mukaisia työansioita kolmen työeläkeotteen lähettämisvuotta edeltävän vuoden aikana.

Eläketurvakeskus antaa työeläkeotteen, kun otteen saajalla ei ole rekisteröityjä työeläkelakien mukaan eläkkeeseen oikeuttavia työansioita lainkaan, mutta hänellä on 1 momentin 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuja rekisteröityjä etuusjaksoja.

(22.12.2011/1457) Työeläkeotteen antaminen

Työeläkeote annetaan työntekijälle sähköisenä tai kirjallisena.

Jos työntekijä haluaa työeläkeotteen vain sähköisenä, hänen on valittava sähköinen eläkeote eläkekassan sähköisessä asiointipalvelussa. Sähköiseen asiointipalveluun kirjautumisessa on käytettävä tietoturvallista ja todisteellista tunnistautumistekniikkaa. Sähköisen työeläkeotteen työntekijä saa sen eläkelaitoksen sähköisestä asiointipalvelusta, jossa työntekijän työsuhde oli vakuutettu sähköisen työeläkeotteen antamishetkellä tai viimeksi sitä ennen.

Jos Suomessa asuva, vain sähköisen työeläkeotteen valinnut työntekijä ei kirjaudu sähköisen työeläkeotteen sisältävään palveluun neljään kalenterivuoteen eikä ole tuona aikana muulla tavoin saanut työeläkeotetta yksityisten tai julkisten alojen eläkelaitokselta, työntekijän työsuhteen viimeksi vakuuttaneen eläkelaitoksen on lähetettävä työntekijälle kirjallinen työeläkeote seuraavan kalenterivuoden aikana. Kirjallista työeläkeotetta ei kuitenkaan lähetetä, jos työntekijällä ei ole mainitun neljän kalenterivuoden aikana eläkkeeseen oikeuttavia yksityisten alojen työeläkelakien mukaisia työansioita tai 81 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja rekisteröityjä etuusjaksoja.

Kirjallinen työeläkeote lähetetään Suomessa asuvalle työntekijälle joka kolmas vuosi, jos työntekijä ei ole otteen lähettämisvuonna saanut työeläkeotetta yksityisten tai julkisten alojen eläkelaitokselta. Kirjallinen työeläkeote voidaan antaa työntekijälle myös työntekijän pyynnöstä. Kirjallisen työeläkeotteen lähettää eläkekassa tai se yksityisten alojen eläkelaitos, jossa työntekijän työsuhde oli vakuutettu otteen lähettämisvuotta edeltäneen kalenterivuoden lopussa tai viimeksi sitä ennen.

Mitä 3 ja 4 momentissa säädetään kirjallisen työeläkeotteen lähettämisestä, sovelletaan myös Eläketurvakeskukseen sen antaessa työeläkeotteen 81 §:n 3 momentin nojalla. Työntekijä voi myös valita ja tarkastaa sähköisen työeläkeotteen työeläkejärjestelmän yhteisessä sähköisessä asiointipalvelussa kirjautumalla palveluun siten kuin tämän pykälän 2 momentissa säädetään.

(22.12.2011/1457) Työeläkeotteen tarkistaminen

Jos 81 §:ssä tarkoitetun työeläkeotteen tai julkisten alojen eläkelaitoksen antaman työeläkeotteen saanut työntekijä toteaa 81 §:n 1 momentin 1, 3 tai 4 kohdassa tarkoitetuissa eläkkeeseen oikeuttavissa tiedoissaan puutteen tai virheen, hänen tulee esittää otteen antaneelle eläkelaitokselle tai Eläketurvakeskukselle vaatimus tietojen oikeellisuuden selvittämisestä. Työntekijän on tarvittaessa esitettävä vaatimuksensa perusteista sellainen selvitys kuin häneltä kohtuudella voidaan edellyttää. Eläkekassa tai muu työeläkeotteen antanut eläkelaitos siirtää asian käsiteltäväksi sille yksityisten tai julkisten alojen eläkelaitokselle, jonka järjestettäväksi eläketurva selvittelyn kohteena olevasta työstä kuuluu tai Eläketurvakeskukselle. Eläkekassalla, muulla yksityisten alojen eläkelaitoksella ja Eläketurvakeskuksella ei ole velvollisuutta selvittää yksityisten alojen tietoja takautuvasti pidemmältä ajalta kuin kuudelta työeläkeotteen antamisvuotta edeltävältä kalenterivuodelta.

Jos työntekijä osoittaa riidattomasti, että hänellä on ollut edellä mainittua kuutta vuotta aikaisemmin sellaisia eläkkeeseen oikeuttavia yksityisten alojen 81 §:n 1 momentin 1, 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuja ansioita tai etuuksia, joita ei ole otettu huomioon oikein eläkkeeseen oikeuttavina, eläkekassa, muu yksityisten alojen eläkelaitos tai Eläketurvakeskus ottaa tiedot huomioon takautuvasti. Riidattomasti osoitetut työansiot otetaan huomioon maksamisvuoden ansioina ja palkattomilta ajoilta maksettujen etuuksien perusteena olevat tulot sekä alle kolmivuotiaan lapsen hoitoaika sekä opiskeluaika otetaan huomioon niiden vuosien ansioina, joihin etuusaika, lapsen hoitoaika tai opiskelu kohdistuu.

Työntekijällä on oikeus saada yksityisten alojen tietojen osalta päätös eläkkeeseen oikeuttavista tiedoista 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Päätöksen työansioiden osalta antaa työ- ja ansiotiedot selvittänyt eläkelaitos tai Eläketurvakeskus ja 81 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen tietojen osalta 81 §:ssä tarkoitetun työeläkeotteen antanut eläkelaitos tai Eläketurvakeskus. Jos tämän pykälän 1 ja 2 momentin mukaiset tiedot liittyvät Eläketurvakeskuksen käsiteltävänä olevaan työntekijän eläkelain 10 §:n mukaiseen lain soveltamista koskevaan asiaan, päätöksen myös näistä tiedoista antaa Eläketurvakeskus.

(29.1.2016/78) Tavoite-eläkeikä työeläkeotteella

Tavoite-eläkeikä on kullekin ikäluokalle se ikä, jossa tämän ikäluokan alimmasta vanhuuseläkeiästä laskettu lykkäyskorotuksen eläkettä suurentava vaikutus on vähintään yhtä suuri kuin elinaikakertoimen vanhuuseläkettä pienentävä vaikutus.

Työeläkeote, jossa ilmoitetaan arvio työntekijän tavoite-eläkeiästä sekä arvio hänen vanhuuseläkkeensä määrästä tavoite-eläkeiässä, lähetetään muulle kuin osittaisella varhennetulla vanhuuseläkkeellä olevalle työntekijälle viimeistään hänen alinta vanhuuseläkeikäänsä tai arvioitua alinta vanhuuseläkeikäänsä edeltävän kuudennen kalenterivuoden aikana. Tämän jälkeen arvio työntekijän tavoite-eläkeiästä ilmoitetaan muun työeläkeotteen antamisen yhteydessä.

Tuleva aika

Tulevan ajan eläkkeen perusteena olevat ansiot

Tulevan ajan eläkkeen perusteena olevat ansiot (tulevan ajan ansio) määrätään niiden työeläkelakien mukaisten työansioiden ja 80 §:ssä tarkoitettujen palkattomilta ajoilta saatujen etuuksien perusteena olevien tulojen perusteella, jotka työntekijällä on ollut työkyvyttömyyden alkamisvuotta edeltäneiden viiden kalenterivuoden aikana (tarkasteluaika). Tulevan ajan ansioihin luetaan myös tarkasteluaikana maksetun työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan ansio. Tulevan ajan ansio on kuukautta kohden näiden tarkasteluaikana saatujen työansioiden, palkattoman ajan etuuksien perusteena olevien tulojen, työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan ansion ja 4–6 momentissa tarkoitettujen tulojen summa jaettuna kuudellakymmenellä. (14.8.2009/629)

Tulevan ajan ansiota määrättäessä otetaan huomioon:

1) raskaus-, erityisraskaus- ja vanhempainrahan perusteena oleva tulo 80 §:n 3 ja 4 momentissa mainitun suuruisena; ja (14.1.2022/42)

1) äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainrahan perusteena oleva tulo 80 §:n 3 ja 4 momentissa mainitun suuruisena; ja

2) muut kuin 1 kohdassa mainittujen 80 §:ssä tarkoitettujen palkattomalta ajalta saatujen etuuksien perusteena olevat tulot 100 prosentin suuruisina.

(30.12.2019/1471)

3 momentti on kumottu L:lla 30.12.2019/1471.

Tulevan ajan ansiota määrättäessä otetaan tulona huomioon 1 047,22 euroa jokaiselta täydeltä kuukaudelta, jolta työntekijälle on tarkasteluaikana maksettu työttömyysturvalain mukaista peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea. (22.12.2009/1205)

Sairausvakuutuslain mukainen päiväraha otetaan huomioon 4 momentissa tarkoitetulla tavalla, jos sen perusteena olevaan vuosituloon sisältyy työttömyysturvalain mukaista peruspäivärahaa, mutta ei työntekijän eläkelain 4 §:n 3 momentin 1 kohdassa säädetyn euromäärän verran palkka- tai yrittäjätuloa. (30.12.2019/1471)

Tulevan ajan ansiota määrättäessä otetaan tulona huomioon 1 047,22 euroa jokaiselta täydeltä kuukaudelta, jolta työntekijälle on tarkasteluaikana karttunut valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta annetun lain mukaista etuutta. (14.8.2009/629)

Jos työntekijällä ei ole tarkasteluaikana eläkkeeseen oikeuttavia työansioita, tulevan ajan eläkkeenosaa ei lueta eläkkeeseen myöskään 80 §:ssä tarkoitettujen palkattomilta ajoilta saatujen etuuksien perusteena olevien tulojen tai 4–6 momentissa tarkoitettujen tulojen perusteella. (14.8.2009/629)

Lapsenhoitoajan vaikutus tulevan ajan eläkkeeseen

Jos työntekijän työansiot ovat 82 §:n 1 momentissa tarkoitettuna tarkasteluaikana hänen vakiintunutta ansiotasoaan pienemmät alle kolmivuotiaan lapsen hoitamisen vuoksi ja jos tällä seikalla on vähintään 20 prosentin vaikutus hänen työeläkelakien mukaisen eläkkeensä määrään, pidetään työntekijän hakemuksesta hänen 82 §:n 1 momentin mukaisena työansionaan sitä työansiota, jota lapsenhoitoaika ei ole pienentänyt. Tällöin työansioita otetaan kuitenkin huomioon enintään kymmeneltä viimeiseltä vuodelta.

Tulevan ajan eläkkeen määräytyminen alle viiden vuoden ansioiden perusteella

Jos työntekijällä on eläkkeeseen oikeuttavia työansioita vain työkyvyttömyyden alkamisvuonna tai sitä edeltävänä vuonna, tulevan ajan ansiota määrättäessä otetaan huomioon myös työkyvyttömyyden alkamisvuoden ansiot sen kuukauden loppuun, jona työntekijä on tullut työkyvyttömäksi. (21.12.2016/1256)

Jos työntekijä on tullut työkyvyttömäksi ennen sen kalenterivuoden päättymistä, jona hän täyttää 23 vuotta, tarkasteluaika on 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alkamisen ja työkyvyttömyyden alkamiskuukauden päättymisen välinen aika. Tällöin tulevan ajan ansio kuukautta kohden on tänä tarkasteluaikana saatujen 82 §:ssä tarkoitettujen tulevan ajan ansioiden summa, joka jaetaan samaan ajanjaksoon sisältyvien kuukausien lukumäärällä, kuitenkin enintään 60:llä.

(21.12.2016/1256) Tämän lain mukainen osuus tulevan ajan ansioista

Jos työntekijän eläkkeessä otetaan huomioon tuleva aika useamman eri työeläkelain perusteella, tämän lain mukainen tulevan ajan ansio on yhtä suuri osa tulevan ajan ansioiden yhteismäärästä kuin tämän lain mukaisten työansioiden osuus on työeläkelakien mukaisten työansioiden yhteismäärästä 82 tai 84 §:n mukaisena tarkasteluaikana.

Työkyvyttömyyseläkkeen määrään vaikuttavat muut seikat

Eläke entisin perustein

Jos työeläkelakien mukaista kuntoutusrahaa saaneelle työntekijälle myönnetään työkyvyttömyyseläke sellaisen työkyvyttömyyden perusteella, joka on alkanut ennen kuin kuntoutusrahakauden päättymisestä on kulunut kaksi vuotta, työkyvyttömyyseläke määräytyy samoin perustein kuin ensiksi myönnetty kuntoutusraha kuitenkin ilman kuntoutusrahaan liittyvää 33 prosentin korotusta. (21.12.2016/1256)

Jos työkyvyttömyyseläkettä saaneelle työntekijälle myöhemmin myönnetään työkyvyttömyyseläke sellaisen uuden työkyvyttömyyden perusteella, joka on alkanut ennen kuin ensiksi myönnetyn työkyvyttömyyseläkkeen päättymisestä on kulunut kaksi vuotta, uusi työkyvyttömyyseläke määrätään samoin perustein kuin ensiksi myönnetty työkyvyttömyyseläke. Samoin menetellään, jos uusi työkyvyttömyyseläke myönnetään työkyvyttömyyseläkettä saaneelle työntekijälle saman sairauden, vian tai vamman perusteella kuin aikaisempi työkyvyttömyyseläke.

3 momentti on kumottu L:lla 29.1.2016/78.

Työkyvyttömyyseläkkeen kertakorotus

Työntekijän työkyvyttömyyseläkkeeseen lisätään kertakorotus sen kalenterivuoden alusta, johon mennessä eläkkeen alkamisesta on kulunut viisi kalenterivuotta. Korotusta ei lisätä, jos työntekijä on täyttänyt 56 vuotta. Kertakorotusta ei lisätä kuntoutuskorotukseen. (14.8.2009/635)

Kertakorotus lasketaan työntekijän maksussa olevien yksityisten alojen työeläkelakien mukaisten eläkkeiden yhteismäärän perusteella. Korotus määrätään sen mukaan, minkä ikäinen työntekijä on korotusvuoden alussa. Korotusprosentti on 25, jos työntekijä on korotusvuoden alussa enintään 31-vuotias. Korotusprosentti pienenee kutakin seuraavaa ikävuotta kohden 1,0 prosenttiyksiköllä. (30.12.2019/1471)

Eläketurvan sopeuttaminen yleiseen eliniän muutokseen (29.1.2016/78)

(29.1.2016/78) Eläketurvan sopeuttaminen yleiseen eliniän muutokseen

Vuonna 1965 ja sen jälkeen syntyneen työntekijän alin vanhuuseläkeikä, osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen alaikäraja ja työuraeläkkeen alaikäraja sopeutetaan eliniän odotteen muutokseen. Ikärajat vahvistetaan sille vuodelle, jonka aikana työntekijä täyttää 62 vuotta.

Vanhuuseläke, osittainen varhennettu vanhuuseläke, työuraeläke ja työkyvyttömyyseläke sopeutetaan eliniän odotteen muutokseen työntekijän eläkelain 83 §:ssä tarkoitetulla elinaikakertoimella. Eläkkeen alkaessa eläke muunnetaan sille vuodelle vahvistetulla elinaikakertoimella, jonka aikana työntekijä täyttää 62 vuotta. Jos muu eläke kuin työkyvyttömyyseläke alkaa ennen tuota vuotta, se muunnetaan eläkkeen alkamisvuodelle vahvistetulla elinaikakertoimella. Jos työntekijän työkyvyttömyys alkaa ennen sitä vuotta, jonka aikana työntekijä täyttää 62 vuotta, työkyvyttömyyseläke muunnetaan työkyvyttömyyden alkamisvuodelle vahvistetulla elinaikakertoimella. Työkyvyttömyyseläkkeen tai työuraeläkkeen muuttuessa vanhuuseläkkeeksi eläkettä ei muunneta uudelleen elinaikakertoimella. Kun osittainen varhennettu vanhuuseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi, elinaikakertoimella muuntamaton osa vanhuuseläkkeestä muunnetaan sille vuodelle vahvistetulla elinaikakertoimella, jonka aikana työntekijä täyttää 62 vuotta.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut ikärajat määrätään siten kuin työntekijän eläkelain 83 §:ssä säädetään. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa asetuksella 1 momentissa tarkoitetut ikärajat vuosittain viimeistään kahta kuukautta ennen sen kalenterivuoden alkua, jona työntekijä täyttää 62 vuotta.

Perhe-eläkkeen määräytyminen

(29.1.2016/78) Perhe-eläkkeen peruste

Perhe-eläke määrätään edunjättäjän kuollessaan saaman tämän lain mukaisen vanhuuseläkkeen, täyden työkyvyttömyyseläkkeen tai työuraeläkkeen perusteella. Perhe-eläkkeen perusteeksi laskettavaan edunjättäjän eläkkeeseen lisätään edunjättäjän eläkkeellä ollessaan ansaitsema eläke.

Jos edunjättäjä ei kuollessaan saanut 1 momentissa mainittua eläkettä tai hän sai osittaista varhennettua vanhuuseläkettä, perhe-eläkkeen perusteeksi lasketaan eläke, jota edunjättäjä olisi saanut, jos hän olisi tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi kuolinpäivänään.

Perhe-eläkkeen perusteessa ei oteta huomioon 97–99 §:n mukaista edunjättäjän eläkkeen vähennystä.

Jos edunjättäjä oli kuollessaan täyttänyt jonkin työeläkelain mukaisen vanhuuseläkkeeseen oikeuttavan iän, mutta hän ei kuollessaan saanut vanhuuseläkettä tai sai osittaista varhennettua vanhuuseläkettä, perhe-eläkkeen perusteeksi lasketaan edunjättäjän kuolinpäivään mennessä tämän lain mukaan karttunut eläke.

Jos edunjättäjä oli kuollessaan työkyvyttömyyseläkkeellä, johon ei sisältynyt 87 §:ssä tarkoitettua kertakorotusta, maksussa olevaan perhe-eläkkeeseen lisätään kertakorotus sen kalenterivuoden alusta, johon mennessä edunjättäjän työkyvyttömyyseläke ja sen perusteella myönnetty perhe-eläke yhdessä ovat jatkuneet viisi kalenterivuotta. Jos edunjättäjä ei ollut kuollessaan eläkkeellä, kertakorotus lisätään maksussa olevaan perhe-eläkkeeseen sen kalenterivuoden alusta, johon mennessä perhe-eläke on jatkunut viisi kalenterivuotta. Kertakorotusprosentti määrätään 87 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla sen mukaan, mikä edunjättäjän ikä olisi korotushetkellä.

Lesken ja entisen puolison eläkkeen määrä

Leskeneläkkeen enimmäismäärä on perhe-eläkkeen perusteesta:

1) 6/12, jos edunsaajana on leski tai leski ja yksi lapsi;

2) 5/12, jos edunsaajana on leski ja kaksi lasta;

3) 3/12, jos edunsaajana on leski ja kolme lasta;

4) 2/12, jos edunsaajana on leski ja neljä tai useampia lapsia.

(19.11.2021/1009)

Edunjättäjän entisen puolison perhe-eläkkeen suuruus määrätään siten, että sen osuus 1 momentin mukaisesti lasketusta leskeneläkkeen määrästä on sama kuin mitä 60 prosenttia edunjättäjän entiselle puolisolleen maksamasta elatusavusta on 89 §:ssä tarkoitetusta edunjättäjän eläkkeestä. Jos edunsaajana on myös leski, entisten puolisoiden perhe-eläkkeiden yhteismäärä on enintään puolet leskeneläkkeestä. Yhteismäärä vähennetään leskeneläkkeestä ja jaetaan entisten puolisoiden kesken elatusapujen suhteessa.

Jos leskeneläkkeen edunsaajina on useampi kuin yksi leski, leskeneläkkeen enimmäismäärästä vähennetään 2 momentin mukainen entisen puolison osuus ja jäljelle jäävä osuus jaetaan tasan leskeneläkkeen edunsaajina olevien leskien kesken. Jos 2 momentin mukainen entisen puolison osuus olisi suurempi kuin leskeneläkkeen yhteismäärä jaettuna edunsaajina olevien leskien ja entisten puolisoiden määrällä, 2 momentin mukainen osuus voi kuitenkin olla enintään yhtäsuuriin osuuksiin jaetun 1 momentin mukaisen leskeneläkkeen suuruinen. (19.11.2021/1009)

Lapseneläkkeen määrä

Lapseneläkkeiden yhteismäärä on perhe-eläkkeen perusteesta, jollei 97 tai 98 §:stä muuta johdu:

1) 4/12, jos lapsia on yksi;

2) 7/12, jos lapsia on kaksi;

3) 9/12, jos lapsia on kolme; sekä

4) 10/12, jos lapsia on neljä tai useampia.

Lapseneläkkeen yhteismäärä jaetaan tasan edunsaajina olevien lasten kesken.

Lapseneläkkeenä maksettava 56 §:n 3 momentissa tarkoitettu osuus perhe-eläkkeestä jaetaan tasan edunsaajina olevien lasten kesken. (19.11.2021/1009)

Perhe-eläkkeen tarkistaminen

Perhe-eläkkeen määrä ja sen jakautuminen edunsaajien kesken tarkistetaan, kun edunsaajien lukumäärä muuttuu. Tarkistaminen tehdään muutosta seuraavan kalenterikuukauden alusta.

Perhe-eläkkeen määrä tarkistetaan myös, kun perhe-eläkkeen perusteena olevaan työkyvyttömyyseläkkeeseen lisätään 89 §:n 3 momentin mukaisesti kertakorotus. Tällöin perhe-eläke tarkistetaan samasta ajankohdasta kuin kertakorotus lisätään.

Leskeneläkkeen vähentäminen

Lesken ansiotyön perusteella saamat työeläkelakeihin ja niihin rinnastettaviin lakeihin perustuvat eläkkeet vähentävät leskeneläkettä. Leskeneläkettä vähennettäessä lesken saamat eläkkeet otetaan huomioon vähentämättä niistä 97 ja 98 §:ssä tarkoitettuja ensisijaisia etuuksia ja lesken saama osatyökyvyttömyyseläke otetaan huomioon täyden työkyvyttömyyseläkkeen määräisenä. Leskeneläkettä vähennettäessä lesken saaman vanhuuseläkkeen lisäksi otetaan huomioon lesken edunjättäjän kuolinvuotta edeltäneen vuoden loppuun mennessä ansaitsema eläke siitä työstä, josta eläkettä ei ole vielä myönnetty. Lisäksi leskeneläkettä vähennettäessä otetaan huomioon edellä mainittua eläkettä vastaava etuus, joka maksetaan tai olisi maksettava leskelle ulkomailta tai Euroopan unionin toimielimen taikka kansainvälisen järjestön palveluksen perusteella. (7.11.2014/885)

Jos leski ei saa 1 momentissa tarkoitettua eläkettä tai hän saa osittaista varhennettua vanhuuseläkettä, hänen työeläkkeenään pidetään kuitenkin sitä laskennallista eläkettä, joka hänelle olisi myönnetty, jos hän olisi tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi edunjättäjän kuolinpäivänä. Jos leski on täyttänyt jonkin työeläkelain mukaisen vanhuuseläkkeeseen oikeuttavan iän viimeistään edunjättäjän kuolinpäivänä, hänen työeläkkeenään pidetään sitä laskennallista eläkettä, joka hänelle on karttunut edunjättäjän kuolinvuotta edeltäneen vuoden loppuun mennessä. Jos leski on työskennellyt ulkomailla tai Euroopan unionin toimielimen tai kansainvälisen järjestön palveluksessa, hänen työeläkkeenään pidetään sitä laskennallista eläkettä, joka hänelle olisi myönnetty, jos hänen ulkomailla työskentelynsä taikka Euroopan unionin toimielimen tai kansainvälisen järjestön palvelukseen perustuvaan vakuutusaikaan luettava työskentelynsä olisi tämän lain mukaista. (11.11.2016/950)

Jos eläkekassa antaa lesken laskennallisen eläkkeen määrän julkisten alojen työeläkelakien toimeenpanosta huolehtivalle eläkelaitokselle julkisten alojen työeläkelakien mukaisen leskeneläkkeen määräämistä varten, leskellä on oikeus pyynnöstä saada eläkekassalta päätös laskennallisen eläkkeensä määrästä.

Leskeneläkkeen vähentämisen ajankohta

Leskeneläkettä vähennetään edunjättäjän kuolemaa seuraavan seitsemännen kalenterikuukauden alusta. Kuitenkin, jos leski on edunjättäjän kuollessa täyttänyt 65 vuotta tai hän saa 93 §:n 1 momentissa tarkoitettua eläkettä, leskeneläkettä vähennetään edunjättäjän kuolemaa seuraavan kalenterikuukauden alusta.

Jos edunjättäjän kuollessa hänen ja lesken kanssa samassa taloudessa asui lapsi tai lapsia, joilla on oikeus lapseneläkkeeseen edunjättäjän jälkeen, leskeneläkettä ei vähennetä ennen kuin nuorin lapsista täyttää 18 vuotta. Tällöin lesken laskennallisena eläkkeenä pidetään sitä työkyvyttömyyseläkettä, joka hänelle olisi myönnetty, jos hän olisi tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi nuorimman lapsen täyttäessä 18 vuotta. Jos leski tuolloin on täyttänyt vanhuuseläkkeeseen oikeuttavan iän, lesken laskennallisena eläkkeenä pidetään sitä vanhuuseläkettä, jonka hän on ansainnut nuorimman lapsen 18 vuoden iän täyttämistä edeltäneen vuoden loppuun mennessä. (7.11.2014/885)

Leskeneläkkeen vähentämisen peruste ja määrä

Leskeneläkettä vähennetään, jos lesken 93 §:ssä tarkoitetut työeläkkeet ylittävät eläkkeen vähennyksen perusteen. Eläkkeen vähennys on 50 prosenttia lesken 93 §:ssä tarkoitettujen työeläkkeiden ja eläkkeen vähennyksen perusteen erotuksesta. Eläkkeen vähennyksen peruste on 500 euroa kuukaudessa. (14.8.2009/629)

2 momentti on kumottu L:lla 14.8.2009/629.

Jos leskellä on oikeus saada tämän lain mukaisen leskeneläkkeen lisäksi muun työeläkelain mukaista leskeneläkettä, tämän lain mukaisesta leskeneläkkeestä vähennetään määrä, joka on yhtä suuri osa edellä tarkoitetusta vähennyksestä kuin tämän lain mukainen leskeneläke on kaikista työeläkelakien mukaisista leskeneläkkeistä.

Leskeneläkettä tarkistettaessa käytetään samaa eläkkeen vähennyksen perustetta kuin leskeneläkettä ensimmäisen kerran vähennettäessä. (7.11.2014/885)

Leskeneläkkeen vähentäminen erityistilanteissa

Leskeneläkettä vähennettäessä otetaan lesken hakemuksesta työeläkkeiden asemesta huomioon hänen saamansa keskimääräiset ansiotulot ja niihin perustuvat etuudet sekä osatyökyvyttömyyseläke tai osittainen varhennettu vanhuuseläke, jos:

1) leski ei saa omaan työhön perustuvaa työeläkettä tai jos leski saa osatyökyvyttömyyseläkettä tai osittaista varhennettua vanhuuseläkettä;

2) leski on tehnyt asiasta hakemuksen viiden vuoden kuluessa edunjättäjän kuolemasta tai silloin, kun leskeneläkettä vähennetään ensimmäisen kerran; ja

3) mainitut ansiotulot ja niihin perustuvat etuudet sekä osatyökyvyttömyyseläke tai osittainen varhennettu vanhuuseläke, kun ansiotuloista otetaan huomioon 60 prosenttia, ovat yhteensä vähintään 25 prosenttia pienemmät kuin lesken 93 §:n mukaisesti määrätty eläke.

(30.12.2019/1471)

Edellä 1 momentissa tarkoitettu keskimääräinen ansiotulo lasketaan lesken kuudelta kuukaudelta ennen hakemuksen tekemistä saamista ansiotuloista ja eläkkeen vähentäminen 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tehdään aikaisintaan tämän takautuvan jakson alusta.

3 momentti on kumottu L:lla 21.12.2016/1256.

4 momentti on kumottu L:lla 7.11.2014/885.

Ks. asian uudelleen ratkaisemisesta takautuvasti myönnetyn ensisijaisen etuuden tai muun eläkkeen johdosta 137 a §.

(21.12.2016/1256) Leskeneläkkeen tarkistaminen

Leskeneläke tarkistetaan, kun lesken olosuhteissa tapahtuu sellainen muutos, jonka takia 96 §:n 1 momentissa tarkoitetut edellytykset eivät enää täyty.

Jos leskeneläkettä ensimmäistä kertaa vähennettäessä lesken omana eläkkeenä on otettu huomioon laskennallinen työkyvyttömyyseläke tai jos leskeneläkkeen vähentäminen on tehty 96 §:n mukaan, leskeneläke tarkistetaan, kun leskelle myönnetään työeläkelakien tai niihin rinnastettavien lakien mukainen vanhuuseläke, työuraeläke tai työkyvyttömyyseläke.

Leskeneläke tarkistetaan myös, jos leskeneläkettä vähennettäessä huomioon otettu lesken saama työkyvyttömyyseläke lakkaa ja leskelle myöhemmin myönnetään muu uusi eläke kuin osittainen varhennettu vanhuuseläke, johon ei sovelleta 86 §:n säännöksiä eläkkeen myöntämisestä entisin perustein.

Leskeneläke tarkistetaan 2 tai 3 momentissa tarkoitetun eläkkeen alkamisesta lukien. Leskeneläkkeen vähentämisessä otetaan huomioon leskelle myönnetty eläke sekä lisäksi mainitun eläkkeen alkamista edeltäneen vuoden loppuun mennessä ansaittu eläke siitä työstä, josta leskelle ei ole myönnetty eläkettä.

Ensisijaisten etuuksien vähentäminen eläkkeestä

(22.12.2011/1429) Eläkkeestä vähennettävät etuudet

Tämän lain mukaisesta eläkkeestä vähennetään työntekijän saama ensisijainen etuus ja perhe-eläkkeestä ensisijaista etuutta vastaava perhe-eläke tai korvaus. Ensisijaisia etuuksia ovat:

1) työtapaturma- ja ammattitautilakiin perustuva ansionmenetyskorvaus lukuun ottamatta mainitun lain 68 §:n mukaista tapaturmaeläkettä ja ennen vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan täyttämistä maksettavaa päivärahaa, joka perustuu mainitussa lainkohdassa tarkoitettuun vahinkotapahtumaan, sekä ansionmenetyskorvausta, josta on vähennetty mainitun lain 202 §:n 2 momentissa tarkoitettu työeläke; (21.12.2016/1256)

2) maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilakiin perustuva ansionmenetyskorvaus lukuun ottamatta mainitun lain 58 §:n mukaista tapaturmaeläkettä ja ennen vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan täyttämistä maksettavaa päivärahaa, joka perustuu mainitussa lainkohdassa tarkoitettuun vahinkotapahtumaan; (21.12.2016/1256)

3) liikennevakuutuslain nojalla myönnetty omaan vammaan perustuva ansionmenetyskorvaus tai eläke;

4) liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain nojalla myönnetty ansionmenetyskorvaus;

5) sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annetun lain tai tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävässä annetun lain perusteella myönnetty ansionmenetyskorvaus. (17.12.2020/1150)

6 kohta on kumottu L:lla 17.12.2020/1150.

(29.1.2016/78)

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, ensisijaisen etuuden vähentämisen jälkeen eläke on kuitenkin vähintään ensisijaisen etuuden vahinkotapahtumavuoden jälkeen työntekijälle työansioiden perusteella karttuneen eläkkeen suuruinen. Tämän lain mukaisena eläkkeenä työntekijälle maksetaan kaikkien työeläkkeiden yhteismäärän ja ensisijaisen etuuden vähentämisen erotuksesta, kuitenkin vähintään edellä tarkoitetusta vähimmäismäärästä, yhtä suuri osa kuin tämän lain mukainen eläke on hänen kaikista työeläkkeistään.

Jos tämän lain mukaiseen eläkkeeseen tai ensisijaiseen etuuteen on lisätty kertakorotus, ensisijaista etuutta vähennettäessä eläke tai ensisijainen etuus otetaan huomioon kertakorotettuna.

Jos kuitenkin ensisijaisen etuuden vahinkotapahtuma on sattunut ennen vuotta 2004, 1 ja 2 momentissa tarkoitettua ensisijaisen etuuden vähentämistä ei tehdä.

Ulkomailta saatavan etuuden vähentäminen

Ensisijaisena etuutena pidetään myös 97 §:n 1 momentissa tarkoitettua etuutta vastaavaa muusta valtiosta maksettavaa etuutta.

Jos työntekijän eläkettä määrättäessä otetaan huomioon tuleva aika kahden tai useamman EU- tai ETA- taikka sosiaaliturvasopimusmaan eläkelainsäädännön mukaan, tulevan ajan päällekkäisyys estetään siten, että tulevaa aikaa myönnetään tämän lain perusteella siinä suhteessa kuin työntekijän työeläkelakien mukainen vakuutusaika on kaikkien tulevan ajan myöntävien maiden vakuutusaikaan.

Ensisijaisen etuuden tai eläkkeen muutoksen vaikutus eläkkeen määrään (29.10.2010/911)

Ensisijaisen etuuden vähentämistä eläkkeestä tarkistetaan, jos eläkkeensaajalle myönnetään uusi ensisijainen etuus tai jos ensisijaisen etuuden tai tämän lain mukaisen eläkkeen määrä muuttuu muusta syystä kuin indeksitarkistuksen tai kertakorotuksen vuoksi. Eläkkeen määrä tarkistetaan myös, jos tämän lain mukaisesta eläkkeestä on vähennetty ensisijainen etuus ja eläkkeensaajalle myönnetään muu työeläke. Osatyökyvyttömyyseläkkeestä ei kuitenkaan vähennetä työtapaturma- ja ammattitautilain, maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain tai sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annetun lain tai tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävässä annetun lain mukaista päivärahaa taikka liikennevakuutuslain mukaista ansionmenetyskorvausta, jos se on myönnetty osatyökyvyttömyyseläkkeen aikana sattuneen vahinkotapahtuman tai liikennevahingon perusteella. Osittaisesta varhennetusta vanhuuseläkkeestä tai työkyvyttömyyseläkkeen ja työuraeläkkeen osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen määrää vastaavasta osasta ei myöskään vähennetä työtapaturma- ja ammattitautilain, maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain, sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annetun lain, tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävässä annetun lain, liikennevakuutuslain tai liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain mukaista ansionmenetyskorvausta tai eläkettä, jos se on myönnetty osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen aikana sattuneen vahinkotapahtuman tai liikennevahingon perusteella, ennen kuin eläkkeensaaja on täyttänyt alimman vanhuuseläkeikänsä. (17.12.2020/1150)

Perhe-eläkkeen määrä tarkistetaan, jos eläkkeensaajalle myönnetään ensisijaista etuutta vastaava perhe-eläke tai työeläkelakien mukainen perhe-eläke ja tämän lain mukaisesta perhe-eläkkeestä on vähennetty ensisijainen etuus.

Eläke tarkistetaan siitä ajankohdasta, josta 1 momentissa tarkoitettu etuus myönnetään tai josta etuuden tai tämän lain mukaisen eläkkeen määrä muuttuu. Jos eläkkeensaajalle myönnetään 98 §:n 1 momentissa tarkoitettu etuus ulkomailta tai sen määrä muuttuu, eläkkeen määrä tarkistetaan sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jonka aikana eläkekassa saa tiedon tällaisen etuuden myöntämisestä tai muuttumisesta.

Eläkkeen määrää ei tarkisteta, jos ensisijainen etuus myönnetään tai sen määrä muuttuu enintään neljän kuukauden ajaksi etuuden alkamisesta tai sen muuttumisesta laskettuna.

Ks. asian uudelleen ratkaisemisesta takautuvasti myönnetyn ensisijaisen etuuden tai muun eläkkeen johdosta 137 a §.

Takautumisoikeus

Tämän lain mukainen eläke voidaan maksaa vähentämättömänä, kunnes ensisijaisen etuuden määrä on lopullisesti ratkaistu. Eläkkeensaajan oikeus ensisijaiseen etuuteen siirtyy eläkekassalle siltä osin kuin etuus olisi vähentänyt eläkettä.

Eläkekassalla on oikeus saada maksamansa työkyvyttömyyseläkkeen, perhe-eläkkeen ja kuntoutusetuuden määrä takaisin raideliikennevastuulain (113/1999) mukaan korvausvelvolliselta, jos työntekijän työkyvyttömyyden tai edunjättäjän kuoleman aiheuttaa raideliikennevastuulain mukaan korvattava vahinkotapahtuma. Eläkekassan oikeus korvaukseen voi olla enintään sen suuruinen, mitä vahinkoa kärsinyt tai edunsaaja raideliikennevastuulain mukaan olisi oikeutettu saamaan. (29.1.2016/78)

Jos työkyvyttömyyseläke, perhe-eläke tai kuntoutusetuus myönnetään ajalle, jolta on maksettu raideliikennevastuulain mukaista ansionmenetyskorvausta, maksetaan työntekijälle työkyvyttömyyseläkettä, perhe-eläkettä tai kuntoutusetuutta tältä ajalta vain raideliikennevastuulain mukaisen ansionmenetyskorvauksen määrän ylittävä osa. (30.12.2019/1471)

Eläkekassalla on oikeus saada maksamansa työkyvyttömyyseläkkeen ja kuntoutusetuuden määrä takaisin Potilasvakuutuskeskukselta, jos työntekijän työkyvyttömyyden aiheuttaa potilasvakuutuslain (948/2019) mukaan korvattava vahinkotapahtuma. Eläkekassan oikeus korvaukseen voi olla enintään sen suuruinen kuin vahinkoa kärsinyt potilasvakuutuslain mukaan olisi oikeutettu saamaan. (17.12.2020/1150)

Jos työkyvyttömyyseläke tai kuntoutusetuus myönnetään ajalle, jolta on maksettu potilasvakuutuslain mukaista ansionmenetyskorvausta, työntekijälle maksetaan työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutusetuutta tältä ajalta vain potilasvakuutuslain mukaisen ansionmenetyskorvauksen määrän ylittävä osa. (17.12.2020/1150)

Palkka- ja hintatason muutosten huomioon ottaminen

Ansiorajojen, rahamäärien ja vuosiansioiden tarkistaminen palkkakertoimella

Tässä laissa tarkoitetut ansiorajat, rahamäärät ja rajamäärät tarkistetaan vuosittain tammikuun alusta lukien työntekijän eläkelain 96 §:n 1 momentissa tarkoitetulla palkkakertoimella. Eläkettä laskettaessa vuosiansiot tarkistetaan palkkakertoimella eläkkeen alkamisvuoden tasoon. Lisäksi osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen maksettavaa muuta eläkettä tai osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkimmäistä eläkeosuutta laskettaessa osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen perusteen vielä myöntämättä oleva eläkeosuus tarkistetaan palkkakertoimella eläkkeen alkamisvuoden tasoon. (29.1.2016/78)

Tässä laissa tarkoitetut ansiorajat, rahamäärät ja rajamäärät vastaavat 1 momentissa tarkoitetun palkkakertoimen arvoa yksi (1,000) vuonna 2004.

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa asetuksella palkkakertoimen siten kuin työntekijän eläkelain 100 §:ssä säädetään.

Eläkkeiden indeksitarkistus

Maksussa oleva eläke tarkistetaan vuosittain tammikuun alusta lukien työntekijän eläkelain 98 §:ssä tarkoitetulla työeläkeindeksillä. Sosiaali- ja terveysministeriö antaa asetuksella työeläkeindeksin siten kuin työntekijän eläkelain 100 §:ssä säädetään.

Eläkkeen hakeminen ja päätökset

Eläkehakemus

Työntekijän on haettava eläkettä eläkekassalta hakemuksella, jossa on Eläketurvakeskuksen vahvistama, eläkeasian ratkaisemisen kannalta välttämätön tietosisältö. Jos eläkekassalla jo on eläkeasian ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot, eläkekassa voi ratkaista asian myös työntekijän muunlaisen hakemuksen perusteella. Hakemukseen on liitettävä eläkeasian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys. (30.12.2019/1471)

Jos työntekijällä on oikeus 25 §:n mukaiseen kuntoutukseen, eläkekassa antaa työkyvyttömyyseläkehakemuksen käsittelyn yhteydessä 36 §:n tai työuraeläkehakemuksen käsittelyn yhteydessä 53 j §:n perusteella ennakkopäätöksen työeläkekuntoutuksesta ilman kuntoutushakemusta. (29.1.2016/78)

3 momentti on kumottu L:lla 20.3.2015/296.

Tarkemmat säännökset eläkkeen hakemisesta annetaan valtioneuvoston asetuksella. (30.12.2019/1471)

Työkyvyttömyyseläkkeen hakijan terveydentilaselvitys

Työkyvyttömyyseläkkeen hakijan on toimitettava eläkekassalle terveydentilastaan laadittu lääkärinlausunto, joka sisältää hoito- tai kuntoutussuunnitelman. Eläkekassa voi kuitenkin hyväksyä muunkinlaisen lääkärinlausunnon tai sitä vastaavan selvityksen. Eläkekassa voi myös omalla kustannuksellaan hankkia lääkärinlausunnon, jos hakija on hoidettavana sairaalassa tai siihen on muu erityinen syy.

Työkyvyttömyyseläkkeen hakija on velvollinen eläkekassan osoituksesta käymään työkyvyn heikentymisen selvittämistä varten tutkittavana eläkekassan nimeämän laillistetun lääkärin luona tai eläkekassan osoittamassa kuntoutus- tai tutkimuslaitoksessa. Jos hakija ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyy tutkimuksesta, eläkehakemus voidaan ratkaista eläkekassan käytettävissä olevan selvityksen nojalla.

Eläkekassa on velvollinen korvaamaan työkyvyttömyyseläkkeen hakijalle 2 momentissa tarkoitetusta tutkimuksesta ja mahdollisista matkoista aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.

(29.1.2016/78) Työuraeläkkeen hakemista koskevat selvitykset

Työuraeläkkeen hakijan on toimitettava eläkekassalle työterveyshuollon lausunto, joka sisältää:

1) kuvauksen hakijan nykyisen työn sisällöstä sekä arvion sen 53 b §:n mukaisesta rasittavuudesta ja kuluttavuudesta sekä työkykyvaatimuksesta;

2) työterveyslääkärin lausunnon hakijan terveydentilasta ja työkyvystä;

3) arvion hakijan 53 a §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuista mahdollisuuksista jatkaa työssä; sekä

4) kuvauksen hakijan aikaisempien töiden sisällöstä sekä arvion niiden 53 b §:n mukaisesta rasittavuudesta ja kuluttavuudesta, jos selvitystä hakijan työhistoriasta on saatavilla.

Työuraeläkkeen hakijan on lisäksi toimitettava eläkekassalle työnantajan lausunto hakijan työn sisällöstä.

Jos työterveyshuollon tai työnantajan lausuntoa ei ole saatavilla tai toimitetut lausunnot eivät ole riittäviä eläkeasian ratkaisemiseksi, eläkekassa voi hyväksyä näitä lausuntoja vastaavan muun selvityksen. Hakijan on tällöin toimitettava eläkekassalle hakemuksen ratkaisemisen kannalta tarvittava selvitys terveydentilastaan, työkyvystään, työuran pituudesta tai työn sisällöstä.

Työuraeläkkeen hakija on velvollinen eläkekassan osoituksesta käymään työkyvyn heikentymisen selvittämistä tai tässä pykälässä säädetyn lausunnon hankkimista varten tutkittavana eläkekassan nimeämän laillistetun lääkärin luona tai eläkekassan osoittamassa kuntoutus- tai tutkimuslaitoksessa. Jos hakija ilman hyväksyttävää syytä kieltäytyy tutkimuksesta, eläkehakemus voidaan ratkaista eläkekassan käytettävissä olevan selvityksen nojalla.

Eläkekassa on velvollinen korvaamaan työuraeläkkeen hakijalle 4 momentissa tarkoitetusta tutkimuksesta ja mahdollisista matkoista aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.

Eläkkeen hakeminen työntekijän puolesta

Jos työntekijä ei itse pysty hakemaan eläkettä tai muuten hoitamaan eläkettään koskevia asioita iän, vamman, sairauden tai muun syyn takia eikä hänellä ole edunvalvojaa, eläkekassan hyväksymä työntekijän lähiomainen tai työntekijästä huolehtinut henkilö voi hakea työntekijän puolesta eläkettä ja muutenkin käyttää puhevaltaa hänen puolestaan tämän lain mukaista eläkettä koskevassa asiassa.

Eläkehakemuksen vireilletulo

Eläkehakemus katsotaan tehdyksi sinä päivänä, jona se on saapunut eläkekassalle tai muulle työeläkelaeissa tarkoitetulle eläkelaitokselle tai Eläketurvakeskukselle taikka eläkekassan, eläkelaitoksen tai Eläketurvakeskuksen sitä varten valtuuttamalle asiamiehelle. Mitä eläkehakemuksen vireilletulosta säädetään, koskee myös hautausavustushakemuksen vireilletuloa.

Päätös ja sen tiedoksianto

Oikeus tämän lain mukaiseen eläkkeeseen ja eläkkeen määrä ratkaistaan eläkekassan tai muun toimivaltaisen eläkelaitoksen antamalla päätöksellä. Eläkekassan tai muun toimivaltaisen eläkelaitoksen on ratkaistava eläkehakemus viipymättä, kun se on saanut tarpeelliset selvitykset.

2 momentti on kumottu L:lla 20.3.2015/296.

Eläkekassa tai muu toimivaltainen eläkelaitos voi antaa eläkkeen myöntämistä koskevan päätöksen väliaikaisena siksi ajaksi, jonka asian käsittely kestää ja asiasta on annettu lopullinen päätös. Väliaikaiseen päätökseen ei saa hakea muutosta. (22.12.2011/1429)

Eläkekassa tai muu toimivaltainen eläkelaitos antavat päätöksensä tiedoksi kirjeellä lähettämällä päätöksen vastaanottajalle hänen ilmoittamaansa osoitteeseen.

Tarkemmat säännökset eläkekassan ja muun toimivaltaisen eläkelaitoksen päätöksen koneellisesta allekirjoittamisesta annetaan valtioneuvoston asetuksella.

(7.11.2014/872) Päätöksen perusteleminen

Eläkekassan päätöksen perustelemiseen sovelletaan, mitä hallintolain (434/2003) 45 §:ssä säädetään. Jos eläkekassa hylkää etuushakemuksen kokonaan tai osittain ja päätös perustuu keskeisiltä osin lääketieteellisiin seikkoihin, päätöksen perustelujen tulee sisältää arviointiin pääasiallisesti vaikuttaneet seikat ja näiden seikkojen pohjalta tehdyt johtopäätökset.

(14.8.2009/635) Toimivaltainen eläkelaitos

Tämän lain mukainen toimivaltainen eläkelaitos ja sen tehtävät määräytyvät siten kuin työntekijän eläkelain 106, 107, 107 a, 107 b ja 108–111 §:ssä säädetään yksityisten alojen ratkaisevasta eläkelaitoksesta ja viimeisestä eläkelaitoksesta.

Eläkkeen maksaminen, viivästyskorotus ja takaisinperintä

Eläkkeen maksaminen

Eläke maksetaan eläkkeensaajalle, jollei tässä luvussa tai muussa laissa muuta säädetä. (30.12.2008/1103)

Eläke maksetaan kuukausittain jälkikäteen kunkin kalenterikuukauden viimeisenä päivänä eläkkeensaajan valitsemaan rahalaitokseen hänen ilmoittamalleen tilille. Jos kalenterikuukauden viimeinen päivä on pyhäpäivä tai arkilauantai, eläke maksetaan sitä edeltävänä arkipäivänä.

Maksamisen alkaminen, päättäminen, keskeyttäminen ja lakkauttaminen

Eläkettä aletaan maksaa sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona oikeus eläkkeen saamiseen on syntynyt, jollei 3 luvun säännöksistä muuta johdu. Eläkettä maksetaan sen kalenterikuukauden loppuun, jonka aikana oikeus eläkkeen saamiseen on lakannut.

Jos eläkekassalla on syytä epäillä, että eläkkeensaaja ei enää täytä eläkkeen saamisen edellytyksiä, eläkekassa voi keskeyttää eläkkeen maksamisen. Edellytyksenä on, että eläkekassa on pyytänyt eläkkeensaajalta selvityksen eläkkeen määrään tai eläkeoikeuteen liittyvistä seikoista, mutta eläkkeensaaja ei tällaista selvitystä eläkekassan ilmoittamassa kohtuullisessa ajassa esitä.

Jos eläkkeensaajan kuolemasta ei voida esittää selvitystä, mutta on todennäköistä, että hän on kuollut hukkumisen, muun onnettomuuden tai muun niihin rinnastettavan syyn vuoksi, eläkekassa lakkauttaa eläkkeen poliisille tehdyn katoamisilmoituksen tai muun vastaavan selvityksen perusteella arvioimaansa eläkkeensaajan todennäköistä kuolinpäivää seuraavan kuukauden alusta. (19.11.2021/1009)

Jos perhe-eläke on myönnetty tämän lain perusteella ja myöhemmin ilmenee, että edunjättäjä on elossa, perhe-eläke lakkautetaan selvityksen saamista seuraavan kuukauden alusta. (19.11.2021/1009)

Eläke kertasuorituksena

Jos vanhuuseläke, perhe-eläke tai täysi työkyvyttömyyseläke on ennen ensisijaisen etuuden vähentämistä pienempi kuin 20 euroa kuukaudessa, eläkekassa voi maksaa sen kertasuorituksena.

Kun 1 momentissa tarkoitetun eläkkeen määrä on vähintään 20 euroa, mutta enintään 50 euroa kuukaudessa, eläkekassa voi maksaa eläkkeen kertasuorituksena, jos eläkkeensaajalle on ilmoitettu eläkkeen maksamisesta kertasuorituksena eikä eläkkeensaaja ole vastustanut sitä eläkekassan ilmoittamassa kohtuullisessa ajassa.

Toistaiseksi myönnetyn työkyvyttömyyseläkkeen kertasuoritus sisältää myös sen jälkeen myönnettävän vanhuuseläkkeen.

Kun työkyvyttömyyseläke maksetaan kertasuorituksena, takautuvaa eläkettä ei makseta sairausvakuutusrahastolle.

Kun eläkekassa viimeisenä eläkelaitoksena maksaa työntekijän eläkelain 107 §:n mukaisen päätösyhdistelmän mukaisen eläkkeen, 1 ja 2 momentissa mainitulla eläkkeen määrällä tarkoitetaan päätösyhdistelmään sisältyvien eläkkeiden yhteismäärää.

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa asetuksella kertasuorituskertoimet, jotka tulee määrätä vakuutusmatemaattisten perusteiden mukaan.

Ks. STMa eläkkeen kertasuorituskertoimista 1095/2021.

Viivästyskorotus

Jos tämän lain mukaisen eläkkeen maksaminen viivästyy, eläkekassan on maksettava viivästynyt eläke viivästysajalta korotettuna. Eläkkeen korotus on vuotta kohden laskettuna korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen. Velvollisuus maksaa eläke korotettuna koskee myös niitä eläkkeitä, jotka eläkekassa maksaa viimeisenä eläkelaitoksena.

Velvollisuus maksaa eläke 1 momentin mukaan korotettuna ei koske sitä osaa eläkkeestä, joka maksetaan toiselle lakisääteistä vakuutusta harjoittavalle vakuutus- tai eläkelaitokselle tai Kansaneläkelaitokselle tai työttömyyskassalle tämän takautumisvaatimuksen vuoksi.

Viivästyskorotusta ei makseta, jos sen määrä on pienempi kuin 5,39 euroa.

Aika, jolta viivästyskorotus lasketaan

Eläkkeen korotus lasketaan viivästysajan jokaiselta päivältä, ei kuitenkaan ennen kuin kolme kuukautta on kulunut sen kalenterikuukauden päättymisestä, jonka aikana työntekijä on esittänyt eläkekassalle vaatimuksensa sekä eläkkeen perustetta koskevan sellaisen selvityksen, joka häneltä voidaan kohtuudella vaatia ottaen huomioon myös eläkekassan mahdollisuudet hankkia selvitys. Viivästyskorotus lasketaan eräpäivästä lukien saman päätöksen perusteella myöhemmin maksettavalle eläke-erälle.

Jos eläkkeen maksaminen viivästyy eläkkeensaajasta johtuvasta syystä, eläkekassa ei ole velvollinen maksamaan eläkettä korotettuna pidemmältä viivästysajalta kuin siitä päivästä lukien, jona eläkekassa on saanut tietää esteen lakkaamisesta.

Jos eläkkeen maksaminen viivästyy lain säännöksen tai maksuliikenteen keskeytymisen tai muun sen kaltaisen yleisen esteen takia, eläkekassa ei ole velvollinen maksamaan eläkettä korotettuna tällaisen esteen aiheuttamalta viivästysajalta.

Mitä 112 §:ssä ja tämän pykälän 1–3 momentissa säädetään eläkkeen viivästyskorotuksesta koskee myös hautausavustusta.

(21.12.2016/1256) Eläkkeen ja kuntoutusetuuden maksaminen työnantajalle

Jos eläkekassa on myöntänyt työntekijälle takautuvasti työkyvyttömyyseläkkeen tai työuraeläkkeen ja työnantaja on maksanut hänelle samalta ajalta sairausajan palkkaa, eläke maksetaan tältä ajalta hakemuksesta työnantajalle enintään samalta ajalta maksetun palkan määräisenä.

Jos työntekijälle on myönnetty työkyvyttömyyseläkkeen sijasta vanhuuseläke 52 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla takautuvasti alimman vanhuuseläkeiän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta ja työnantaja on maksanut hänelle samalta ajalta sairausajan palkkaa, eläke maksetaan työkyvyttömyysajalta hakemuksesta työnantajalle enintään samalta ajalta maksetun palkan määräisenä.

Jos eläkekassa on myöntänyt työntekijälle takautuvasti työkyvyttömyyseläkkeen, työuraeläkkeen tai 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa vanhuuseläkkeen ja työnantaja on maksanut hänelle samalta ajalta sairausajan palkan sijasta irtisanomisajan palkkaa, eläke maksetaan tältä ajalta hakemuksesta työnantajalle enintään samalta ajalta maksetun palkan määräisenä.

Jos työnantaja maksaa työntekijälle palkkaa samalta ajalta, jolta työntekijä saa kuntoutusrahaa tai työkyvyttömyyseläkettä ja siihen liittyvää kuntoutuskorotusta, kuntoutusraha tai työkyvyttömyyseläke siihen liittyvine kuntoutuskorotuksineen maksetaan tältä ajalta hakemuksesta työnantajalle enintään samalta ajalta maksetun palkan määräisenä.

Jos eläkekassa on myöntänyt työntekijälle takautuvasti eläkkeen samalle ajalle, jolta työnantaja on maksanut työntekijälle palkkaa tai sitä vastaavaa korvausta ajalta, jolloin työntekijä on tartuntataudin leviämisen estämiseksi määrätty olemaan poissa ansiotyöstään, eristettäväksi tai karanteeniin, eläke maksetaan tältä ajalta hakemuksesta työnantajalle enintään samalta ajalta maksetun palkan tai vastaavan korvauksen määräisenä.

Kuntoutusrahaa tai eläkettä ja kuntoutuskorotusta ei makseta työnantajalle siltä osin kuin se on 115 §:n perusteella maksettava sairausvakuutusrahastolle eikä silloin, kun työnantaja on saanut korvauksen maksamastaan palkasta muun lain mukaan.

Mitä 2 momentissa säädetään takautuvan vanhuuseläkkeen maksamisesta työnantajalle samalta ajalta maksetun sairausajan palkan korvaamiseksi, sovelletaan myös, jos työntekijälle myönnetään työuraeläkkeen sijasta vanhuuseläke 53 i §:ssä tarkoitetulla tavalla.

(21.12.2016/1256) Eläkkeen ja kuntoutusetuuden maksaminen sairausvakuutusrahastolle

Jos työntekijälle on maksettu sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa tai osasairauspäivärahaa tai tartuntatautilain mukaista tartuntatautipäivärahaa samalta ajalta, jolta hänelle myönnetään vanhuuseläke, vanhuuseläke maksetaan sairausvakuutusrahastolle siltä osin kuin se vastaa määrältään samalta ajalta maksettua sairauspäivärahaa, osasairauspäivärahaa tai tartuntatautipäivärahaa.

Jos täysi työkyvyttömyyseläke myönnetään takautuvasti 41 §:n 1 momentissa tarkoitetun ensisijaisuusajan jälkeen ja samalta ajalta on maksettu sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa tai osasairauspäivärahaa, työkyvyttömyyseläke maksetaan sairausvakuutusrahastolle siltä osin kuin se vastaa määrältään samalta ajalta maksettua sairauspäivärahaa tai osasairauspäivärahaa.

Jos kuntoutusraha tai -korotus myönnetään takautuvasti samalle ajalle, jolta työntekijälle on maksettu sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa tai osasairauspäivärahaa tai tartuntatautilain mukaista tartuntatautipäivärahaa, kuntoutusraha ja kuntoutuskorotus maksetaan sairausvakuutusrahastolle siltä osin kuin ne vastaavat määrältään samalta ajalta maksettua sairauspäivärahaa, osasairauspäivärahaa tai tartuntatautipäivärahaa.

Jos kuntoutusraha, kuntoutuskorotus tai työkyvyttömyyseläke ja siihen liittyvä kuntoutuskorotus myönnetään takautuvasti samalle ajalle, jolta työntekijälle on maksettu Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 6 §:n mukaisen ammatillisen kuntoutuksen perusteella kuntoutusrahaa, kuntoutusraha, kuntoutuskorotus tai työkyvyttömyyseläke ja siihen liittyvä kuntoutuskorotus maksetaan sairausvakuutusrahastolle siltä osin kuin ne vastaavat määrältään samalta ajalta maksettua Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain mukaista kuntoutusrahaa, ellei Kansaneläkelaitos vähennä niitä maksamastaan kuntoutusrahasta. (9.12.2022/1032)

Jos työuraeläke myönnetään takautuvasti samalle ajalle, jolta työntekijälle on maksettu sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa tai osasairauspäivärahaa, työuraeläke maksetaan sairausvakuutusrahastolle siltä osin kuin se vastaa määrältään samalta ajalta maksettua sairauspäivärahaa tai osasairauspäivärahaa.

(8.7.2022/575) Eläkkeen maksaminen Kansaneläkelaitokselle tai hyvinvointialueelle

Jos työntekijä on saanut toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) 23 §:ssä tarkoitettua toimeentulotukea ennakkona, eläkekassan on maksettava samalta ajalta takautuvasti myönnettävä eläke siltä osin kuin se vastaa määrältään maksettua toimeentulotuen ennakkoa Kansaneläkelaitokselle tai hyvinvointialueelle tämän vaatimuksesta.

Jos hyvinvointialue on järjestänyt eläkkeeseen oikeutetulle laitoshoitoa tai -huoltoa tai perhehoitoa, eläkekassan on hyvinvointialueen vaatimuksesta maksettava eläke laitoshoidon, -huollon tai perhehoidon ajalta hyvinvointialueelle käytettäväksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Mitä tässä pykälässä säädetään hyvinvointialueesta sosiaalihuoltona annettavan laitoshoidon tai -huollon tai perhehoidon järjestäjänä, sovelletaan Ahvenanmaan maakunnan osalta Ahvenanmaan maakunnan kuntiin.

SosiaalihuoltoL 710/1982 6 § on kumottu L:lla sosiaalihuoltolain muuttamisesta 588/2022 1.1.2023 alkaen.

Eläkkeen maksaminen Kansaneläkelaitokselle tai työttömyyskassalle

Jos työntekijä on väliaikaisesti saanut Kansaneläkelaitoksen maksamaa takuueläkettä takuueläkkeestä annetun lain (703/2010) 20 §:n 2 momentin mukaan tai eläkettä kansaneläkelain 72 §:n mukaan tai edellä mainittua eläkettä ja eläkkeensaajan asumistuesta annetun lain (571/2007) 8 §:n mukaista asumistukea samalta ajalta, jolta hänelle myönnetään muutoksenhaun perusteella tämän lain mukainen eläke takautuvasti, eläkekassan on maksettava takautuva eläke Kansaneläkelaitoksen vaatimuksesta Kansaneläkelaitokselle siltä osin kuin eläke vastaa määrältään Kansaneläkelaitoksen samalta ajalta liikaa maksaman etuuden määrää. (20.8.2010/718)

Eläkekassa maksaa takautuvasti myöntämänsä eläkkeen 1 momentissa säädetyllä tavalla Kansaneläkelaitokselle myös silloin, kun eläkekassa: (29.10.2010/911)

1) jatkaa muutoksenhaun perusteella myönnettyä kuntoutustukea;

2) myöntää edunsaajalle tämän lain mukaisen perhe-eläkkeen;

3) oikaisee 136 §:n mukaisesti aikaisemman päätöksen;

4) tarkistaa muutoin myönnetyn eläkkeen määrän; tai

5) myöntää oikaisupäätöksen jälkeen kuntoutustuelle jatkoa.

Eläkettä ei kuitenkaan makseta Kansaneläkelaitokselle sen liikaa maksaman asumistuen korvaamiseksi, jos samalla ei makseta takautuvaa eläkettä Kansaneläkelaitoksen liikaa maksaman eläkkeen korvaamiseksi.

Jos työntekijä on saanut työttömyysturvalain mukaista työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea samalta ajalta, jolta hänelle myönnetään muuta eläkettä kuin osittaista varhennettua vanhuuseläkettä takautuvasti, eläkekassan on työttömyyskassan tai Kansaneläkelaitoksen vaatimuksesta maksettava takautuvasti maksettava eläke työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle siltä osin kuin se vastaa määrältään samalta ajalta maksettua työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea. (29.1.2016/78)

Jos työntekijä on saanut opintotukilain (65/1994) mukaista opintorahaa tai asumislisää samalta ajalta, jolta hänelle myönnetään takautuvasti muuta kuin osatyökyvyttömyyseläkettä, eläkekassan on Kansaneläkelaitoksen vaatimuksesta maksettava takautuvasti maksettava eläke Kansaneläkelaitokselle siltä osin kuin se vastaa määrältään samalta ajalta maksettua opintotukea. (29.10.2010/911)

Ks. KansaneläkeL 568/2007 72 §.

(8.7.2022/575) Määräaika maksuvaatimuksen esittämiselle

Eläke maksetaan 114–117 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa sairausvakuutusrahastolle, työnantajalle, hyvinvointialueelle, Kansaneläkelaitokselle tai työttömyyskassalle vain sillä edellytyksellä, että eläkkeen maksamista koskeva vaatimus on tehty eläkekassalle vähintään kaksi viikkoa ennen maksupäivää.

Mitä tässä pykälässä säädetään hyvinvointialueesta, sovelletaan Ahvenanmaan maakunnan osalta Ahvenanmaan maakunnan kuntiin.

Eläkkeen maksaminen hyvinvointialueelle suostumuksen perusteella (8.7.2022/575)

Eläkekassa voi eläkkeensaajan suostumuksella päättää, että eläke maksetaan sille hyvinvointialueelle, jonka alueella eläkkeensaajan kotikunta sijaitsee, käytettäväksi eläkkeensaajan ja sellaisen henkilön huoltoon, jonka elatuksesta eläkkeensaaja on toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n mukaan velvollinen huolehtimaan. Edellytyksenä on, ettei eläkkeen maksamista sen saajalle itselleen voida pitää tarkoituksenmukaisena hänen elämäntapojensa, sairautensa tai muun erityisen syyn vuoksi eikä hänelle ole määrätty edunvalvojaa. (8.7.2022/575)

Esityksen eläkkeen maksamisesta hyvinvointialueelle voi tehdä eläkkeensaaja, hänen puolisonsa, muu omaisensa tai henkilö, joka pääasiallisesti huolehtii hänestä tai hyvinvointialue. (8.7.2022/575)

Eläkettä ei saa käyttää vastoin eläkkeensaajan suostumusta muuhun kuin sen kuukauden aikana annettavaan huoltoon, jolta eläke on maksettu.

Mitä tässä pykälässä säädetään hyvinvointialueesta, sovelletaan Ahvenanmaan maakunnan osalta Ahvenanmaan maakunnan kuntiin. (8.7.2022/575)

SosiaalihuoltoL 710/1982 6 § on kumottu L:lla sosiaalihuoltolain muuttamisesta 588/2022 1.1.2023 alkaen.

(21.12.2016/1256) Eläkkeen maksamisjärjestys

Jos eläke on maksettava muulle kuin eläkkeensaajalle itselleen tämän tai muun lain perusteella, ja kahdella tai useammalla viranomaisella, hyvinvointialueella, laitoksella tai toimielimellä taikka muulla taholla on oikeus siihen, eläke maksetaan seuraavassa järjestyksessä: (8.7.2022/575)

1) sairausvakuutusrahastolle 115 §:n mukaan;

2) eläkelaitokselle yrittäjän eläkelain 120 §:n 1 momentin mukaan tai Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle maatalousyrittäjän eläkelain 28 §:n mukaan maksamattomina vakuutusmaksuina;

3) eläkelaitokselle aiheettomasti maksetun eläkkeen takaisinperintänä 123 §:n mukaan;

4) työnantajalle 114 §:n mukaan;

5) työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle 117 §:n 4 momentin mukaan;

6) Kansaneläkelaitokselle 117 §:n 1 tai 2 momentin mukaan;

7) Kansaneläkelaitokselle 116 §:n 1 momentin mukaan;

8) hyvinvointialueelle 116 §:n 1 momentin mukaan; (8.7.2022/575)

9) hyvinvointialueelle 116 §:n 2 momentin mukaan; (8.7.2022/575)

10) Kansaneläkelaitokselle 117 §:n 5 momentin mukaan;

11) EU- tai ETA-maan laitokselle eläkkeen aiheeton maksu EU:n sosiaaliturvan täytäntöönpanoasetuksen 72 artiklan 2 kohdan mukaan;

12) ulosottoviranomaiselle ulosottokaaren (705/2007) 4 luvun 2 §:n mukaan;

13) EU- tai ETA-maan laitokselle muun etuuden kuin eläkkeen aiheeton maksu EU:n sosiaaliturvan täytäntöönpanoasetuksen 72 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaan;

14) sosiaaliturvasopimusten mukaisille sosiaaliturvasopimusmaiden laitoksille eläkkeen ja muun etuuden aiheeton maksu sosiaaliturvasopimusten määräysten mukaan;

15) hyvinvointialueelle 119 §:n mukaan. (8.7.2022/575)

Mitä tässä pykälässä säädetään hyvinvointialueesta, sovelletaan Ahvenanmaan maakunnan osalta Ahvenanmaan maakunnan kuntiin. (8.7.2022/575)

(20.3.2015/296) Eläkkeen siirtäminen tai panttaaminen sekä kustannuksen korvauksen ulosmittauskielto

Eläkettä ei saa siirtää toiselle henkilölle. Eläkkeen panttaamista tarkoittava sopimus on mitätön.

Tämän lain mukaan maksettavaa kustannusten korvausta ei saa ulosmitata.

(20.3.2015/296) Eläkkeen vanhentuminen

Oikeus saada eläkettä vanhentuu viiden vuoden kuluttua siitä päivästä lukien, jona eläke olisi pitänyt maksaa, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Vanhentumisen katkaisemisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika. Vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 10 tai 11 §:ssä säädetään. Vanhentumisaika voi pidentyä siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain 11 §:n 3 momentissa säädetään.

Aiheettomasti maksetun eläkkeen takaisinperintä

Jos eläkettä on maksettu enemmän kuin mihin sen saajalla on oikeus, eläkekassan on perittävä aiheettomasti maksettu eläke takaisin.

Eläkekassa voi luopua aiheettomasti maksetun eläkkeen takaisinperimisestä kokonaan tai osittain, jos tämä katsotaan kohtuulliseksi eikä eläkkeen maksaminen ole johtunut eläkkeen saajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä. Eläkekassa voi luopua aiheettomasti maksetun eläkkeen takaisinperimisestä myös silloin, kun takaisin perittävä määrä on vähäinen.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös, jos eläkekassa on yksityisten alojen ratkaisevana eläkelaitoksena tai viimeisenä eläkelaitoksena toimiessaan maksanut yksityisten alojen työeläkelakien mukaista eläkettä aiheettomasti. Jos eläkekassa viimeisenä eläkelaitoksena on maksanut aiheettomasti julkisten alojen eläkelain mukaista eläkettä, takaisinperinnästä päättää Keva siten kuin takaisinperinnästä julkisten alojen eläkelaissa säädetään. Eläkekassa antaa viimeisenä eläkelaitoksena takaisin perittävistä eläkkeistä päätösyhdistelmän ja perii takaisin perittävän määrän. (29.1.2016/78)

Päätös aiheettomasti maksetun eläkkeen takaisinperinnästä on tehtävä viiden vuoden kuluessa eläkkeen maksupäivästä lukien. Takaisinperintäpäätöksellä vahvistettu saatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua päätöksen antamisesta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Takaisinperintäpäätöksellä vahvistetun saatavan vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain 10 tai 11 §:ssä säädetään. Vanhentumisajan katkaisemisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika. Viiden vuoden vanhentumisaika voi pidentyä siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain 11 §:n 3 momentissa säädetään.

Jos eläkekassa on maksanut eläkkeensaajan rahalaitoksessa olevalle tilille aiheettomasti eläkkeen tai muun etuuden, joka kohdistuu eläkkeensaajan kuolinkuukauden jälkeiseen aikaan, on eläkekassalla oikeus saada suoritus rahalaitokselta takaisin ilman kuolinpesän suostumusta ja takaisinperintäpäätöstä. (21.12.2016/1256)

Aiheettomasti maksetun eläkkeen kuittaus

Eläkekassa voi periä aiheettomasti maksamansa eläkkeen myös kuittaamalla sen vastaisuudessa maksettavista eläke-eristä. Ilman eläkkeensaajan suostumusta kulloinkin maksettavasta eläke-erästä saa vähentää enintään kuudesosan siitä eläke-erän osasta, joka jää jäljelle sen jälkeen, kun eläke-erästä on toimitettu ennakkoperintälain (1118/1996) mukainen ennakonpidätys.

Jos eläkekassa viimeisenä eläkelaitoksena toimiessaan perii takaisinperittävän määrän kuittaamalla, 1 momentissa tarkoitettuna eläke-eränä pidetään eläkekassan viimeisenä eläkelaitoksena maksettavana olevien eläke-erien yhteismäärää.

(9.12.2022/1032) Kansaneläkelaitoksen takautuvasti myöntämän kuntoutusrahan periminen

Jos työntekijälle myönnetään takautuvasti Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 6 §:n mukaisen ammatillisen kuntoutuksen perusteella kuntoutusrahaa samalle ajalle, jolta työntekijä on saanut tämän lain mukaista kuntoutusrahaa tai työkyvyttömyyseläkettä ja siihen liittyvää kuntoutuskorotusta, eläkelaitoksella on oikeus periä Kansaneläkelaitokselta sen takautuvasti maksama kuntoutusraha siltä osin kuin se vastaa määrältään samalta ajalta maksettua kuntoutusrahaa tai työkyvyttömyyseläkettä ja siihen liittyvää kuntoutuskorotusta. Perimiseen ei kuitenkaan ole oikeutta, jos työeläkelaitoksen maksama kuntoutusetuus vähennetään Kansaneläkelaitoksen maksamasta kuntoutusrahasta.

Muutoksenhaku

(30.12.2019/1471) Muutoksen hakeminen

Muutoksenhakua varten on työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta ja sen jäsenistä säädetään työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annetussa laissa (677/2005) sekä vakuutusoikeudesta tuomioistuinlaissa (673/2016) ja oikeudenkäynnistä vakuutusoikeudessa annetussa laissa (677/2016).

Eläkekassan tai Eläketurvakeskuksen tämän lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan muutoksenhakuasiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vakuutusoikeuteen. Muutoksenhausta säädetään 9 luvussa ja oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

Eläketurvakeskuksen 108 §:n ja työntekijän eläkelain 111 §:n 1 momentin nojalla antamaan päätökseen, joka koskee toimivaltaisen eläkelaitoksen määräytymistä, ei saa hakea muutosta valittamalla.

(29.1.2016/78) Muutoksen hakeminen eläkekassan viimeisenä eläkelaitoksena antamaan päätösyhdistelmään

Eläkekassan viimeisenä eläkelaitoksena antamaan päätösyhdistelmään sovelletaan, mitä tässä luvussa säädetään päätöksestä. Jos eläkekassan päätös sisältyy Kevan viimeisenä eläkelaitoksena antamaan päätösyhdistelmään, siihen haetaan muutosta ja valitusasia käsitellään siten kuin julkisten alojen eläkelaissa säädetään.

Muutoksenhakuaika

Muutoksenhakuaika on 30 päivää siitä päivästä lukien, jona asianosainen on saanut tiedon eläkekassan tai työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksestä. Asianosaisen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen päivän jälkeen, jona päätös on postitettu hänen ilmoittamaansa osoitteeseen, jos muutoksenhaun yhteydessä ei muuta näytetä.

Perustevalitus maksuunpanosta

Asianosainen saa tehdä maksuunpanoa koskevan perustevalituksen, jos hän katsoo, että eläkekassan tämän lain perusteella määräämä maksuunpano tai työnantajan 142 tai 143 §:n perusteella tekemä työntekijän eläkevakuutusmaksun pidätys on ollut lain vastainen. Perustevalitus on tehtävä kirjallisesti ja se on toimitettava työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle viimeistään kahden vuoden kuluessa sitä seuraavan vuoden alusta lukien, jona saaminen on määrätty tai maksuunpantu.

Jos perustevalitus tehdään ulosmittauksen takia, on lisäksi voimassa, mitä verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään perustevalituksesta. (7.12.2007/1168)

Valituskirjelmän jättäminen

Asianosaisen on toimitettava eläkekassan tai työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksestä tehty valituskirjelmä muutoksenhakuajassa eläkekassalle.

Päätöksen oikaisu muutoksenhaun yhteydessä

Eläkekassa tutkii, voiko se itse oikaista antamansa päätöksen. Jos eläkekassa hyväksyy kaikilta osin sille toimitetussa valituksessa esitetyt vaatimukset, sen on annettava asiasta oikaisupäätös. Oikaisupäätökseen saa hakea muutosta siten kuin tässä luvussa säädetään.

Kun eläkekassa on viimeisenä eläkelaitoksena antanut päätösyhdistelmän, sen on pyydettävä lausunto Kevalta ennen asian käsittelemistä siltä osin kuin valitus koskee Kevan hoitamaa eläketurvaa. Lausuntoa ei kuitenkaan pyydetä, jos valitus koskee yksinomaan työkyvyn arviointia. (29.1.2016/78)

Jos eläkekassa ja kaikki muut eläkelaitokset, joiden päätöksiä valitus koskee, hyväksyvät muutoksenhakijan vaatimukset, eläkekassa antaa viimeisenä eläkelaitoksena uuden, oikaistun päätösyhdistelmän. Eläkekassa antaa uuden, oikaistun päätösyhdistelmän myös silloin, kun päätösyhdistelmästä tehty valitus koskee yksinomaan työkyvyn arviointia ja eläkekassa viimeisenä eläkelaitoksena hyväksyy sille toimitetussa valituksessa esitetyt vaatimukset. Näin oikaistuun päätösyhdistelmään saa hakea muutosta siten kuin tässä luvussa säädetään.

Jos eläkekassa oikaisee aikaisemman päätöksensä vain osin, sen on annettava asiasta väliaikainen päätös. Väliaikaiseen päätökseen ei saa hakea muutosta.

Valituksen siirto muutoksenhakuelimelle

Jos eläkekassa ei hyväksy muutoksenhakijan vaatimuksia kaikilta osin, sen on toimitettava valituskirjelmä sekä valitusta koskeva lausuntonsa 30 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle. Jos valitus koskee työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä, eläkekassan on toimitettava valituskirjelmä ja lausuntonsa mainitussa ajassa vakuutusoikeudelle.

Jos eläkekassa hyväksyy valituksessa esitetyt vaatimukset osin tai kokonaan sen jälkeen, kun valituskirjelmä on toimitettu muutoksenhakuelimelle, eläkekassa voi antaa asiasta väliaikaisen päätöksen. Väliaikaisesta päätöksestä on ilmoitettava viipymättä muutoksenhakuelimelle. Väliaikaiseen päätökseen ei saa hakea muutosta.

Eläkekassa voi poiketa 1 momentissa mainitusta määräajasta, jos valituksen käsittelyssä tarvittavan lisäselvityksen hankkiminen sitä edellyttää. Lisäselvityksen hankkimisesta on tällöin viipymättä ilmoitettava valittajalle. Valituskirjelmä ja lausunto on kuitenkin toimitettava asianomaiselle muutoksenhakuelimelle viimeistään 60 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä.

Jos eläkekassa päätösyhdistelmän antaneena viimeisenä eläkelaitoksena on pyytänyt 130 §:n 2 momentissa tarkoitetun lausunnon Kevalta eikä se oikaise päätöstään muutoksenhakijan vaatimalla tavalla, eläkekassan on toimitettava valituskirjelmä ja siitä annetut lausunnot tämän pykälän 1 momentissa tarkoitetulle muutoksenhakuelimelle 60 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä. (29.1.2016/78)

Muutoksenhakuajan jälkeen tullut valitus

Jos työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle tai vakuutusoikeudelle annettava valitus on saapunut eläkekassalle tai työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle tai vakuutusoikeudelle 127 tai 128 §:ssä säädetyn määräajan jälkeen, valitus voidaan tästä huolimatta ottaa tutkittavaksi, jos myöhästymiseen on ollut painava syy.

Päätöksen täytäntöönpano

Eläkekassan päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on ratkaistu lainvoimaisella päätöksellä.

Eläkekassan ja työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan lainvoimainen päätös saadaan panna täytäntöön niin kuin riita-asiassa annettu lainvoimainen tuomio.

Kirjoitus- tai laskuvirheen korjaaminen

Eläkekassan on korjattava antamassaan päätöksessä oleva ilmeinen kirjoitus- tai laskuvirhe taikka muu niihin verrattava selvä virhe. Virhettä ei kuitenkaan saa korjata, jos sen korjaaminen johtaa asianosaiselle kohtuuttomaan tulokseen.

Asiavirheen korjaaminen

Eläkekassa voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen, ilmeisen väärään lain soveltamiseen taikka päätöstä tehtäessä on tapahtunut menettelyvirhe.

Eläkekassa ei saa muuttaa päätöstään tai poistaa sitä asianosaisen vahingoksi, jollei asianosainen ole suostunut siihen.

(21.12.2016/1256) Lainvoimaisen päätöksen oikaisu uuden selvityksen perusteella

Jos asiassa ilmenee uutta selvitystä sen jälkeen, kun eläkekassan tai Eläketurvakeskuksen tekemä päätös on tullut lainvoimaiseksi, asia on tutkittava uudelleen. Eläkekassa voi tällöin myöntää evätyn eläkkeen tai tarkistaa jo myönnetyn eläkkeen aikaisempaa suuremmaksi. Eläketurvakeskus voi vastaavasti ratkaista sen päätettäväksi säädetyn asian asianosaisen eduksi. Myös työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä samoin muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Tällaiseen päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 125–127 §:ssä säädetään.

Lainvoimaisen päätöksen poistaminen

Jos eläkekassan tämän lain perusteella antama lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai se on ilmeisesti lain vastainen, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta voi asianosaisen tai eläkekassan vaatimuksesta poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan on varattava asianosaisille tilaisuus tulla kuulluiksi ennen asian ratkaisemista. Muutoksenhakulautakunnan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. (17.6.2011/680)

Jos työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan tai vakuutusoikeuden tämän lain perusteella antama lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai se on ilmeisesti lain vastainen, vakuutusoikeus voi asianosaisen tai eläkekassan vaatimuksesta poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Vakuutusoikeuden on varattava asianosaisille tilaisuus tulla kuulluksi ennen asian ratkaisemista.

Jos eläkekassa tekee päätöksen poistamista koskevan vaatimuksen, se voi keskeyttää eläkkeen maksamisen tai maksaa sen vaatimuksensa mukaisena siihen asti kunnes asia on uudelleen ratkaistu.

Päätöksen poistamista on haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman. Erityisen painavista syistä päätös voidaan poistaa määräajan jälkeenkin tehdystä hakemuksesta.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu kuuleminen toimitetaan tiedoksi siten kuin hallintolain (434/2003) 59 §:ssä säädetään. (17.6.2011/680)

(30.12.2019/1471) Asian uudelleen ratkaiseminen takautuvasti myönnetyn ensisijaisen etuuden tai muun eläkkeen johdosta

Jos eläkkeensaajalle on päätöksen antamisen jälkeen takautuvasti myönnetty 99 §:ssä tarkoitettu ensisijainen etuus tai eläke taikka 96 a §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu eläke, eläkekassa voi ilman päätöksen poistamista tai asianosaisen suostumusta ratkaista asian uudelleen.

VAKUUTTAMISTA JA KUSTANNUSTEN JAKOA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

Eläketurvan järjestäminen ja eläkekassalle suoritettavat maksut

Eläketurvan järjestäminen

(19.12.2018/1272) Työnantajan velvollisuus järjestää työntekijän eläketurva

Työnantajan on järjestettävä 4 §:ssä tarkoitetulle työntekijälleen eläketurva eläkekassassa, jos työnantaja on maksanut työntekijälle 78 §:ssä tarkoitettuja työansioita. Työnantajan on järjestettävä eläketurva viimeistään työansion maksamisen jälkeen ja ennen kuin työansio on tulotietojärjestelmästä annetun lain (53/2018) 12 §:n mukaan ilmoitettava tulorekisteriin.

(19.12.2018/1272) Eläketurvan järjestämistä ja hoitamista varten tehtävät ilmoitukset

Eläketurvan järjestämistä ja hoitamista varten työnantajan on ilmoitettava eläkekassalle tunnistetietonsa, eläkejärjestelynumeronsa sekä tämän lain mukaisessa työsuhteessa työskentelevien työntekijöidensä nimet, palkkatiedot, henkilötunnukset sekä muut tunnistetiedot, jos henkilöllä ei ole henkilötunnusta. Tiedot on ilmoitettava tulotietojärjestelmästä annetun lain 12 §:ssä säädetyssä määräajassa.

Työnantajan oikeus saada päätös vakuutuksen perusteena olevasta työansiosta

Eläkekassan on työnantajan hakemuksesta annettava päätös siitä, onko työntekijälle maksettava palkka tai muu vastike sellaista työansiota, jonka perusteella työnantajan on järjestettävä tämän lain mukainen eläketurva.

Eläkekassalle suoritettavat maksut

(20.3.2015/296) Eläkevakuutusmaksu

Tämän lain mukaisen eläketurvan kustantamiseksi työnantaja ja työntekijä ovat kumpikin velvolliset suorittamaan eläkevakuutusmaksun eläkekassalle. Eläkevakuutusmaksun perusteena oleva työansio määräytyy 78 §:n mukaisesti. Työntekijän eläkevakuutusmaksu on yhtä suuri kuin työntekijän työeläkevakuutusmaksu, josta säädetään työntekijän eläkelain 153 §:ssä. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa eläkekassan hakemuksesta työnantajan eläkevakuutusmaksuprosentin.

Valtio osallistuu tämän lain mukaisen eläketurvan kustantamiseen siten kuin 152 §:ssä säädetään.

(20.3.2015/296) Työnantajan eläkevakuutusmaksun korotus tai alennus

Työnantajan 141 §:ssä säädettyä eläkevakuutusmaksua korotetaan tai alennetaan sen mukaisesti, mikä on työnantajan palveluksessa olleille työntekijöille myönnetyistä työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutuva meno suhteessa työnantajan palvelussa olleiden työntekijöiden ikäjakauman perusteella laskettavaan teoreettiseen menoon (riskisuhde). Työnantajan kunkin vuoden eläkevakuutusmaksun korotus tai alennus määräytyy kahden maksuvuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden riskisuhteen perusteella. Eläkevakuutusmaksun korotus tai alennus määräytyy tarkemmin 202 §:ssä tarkoitettujen laskuperusteiden mukaisesti.

Työntekijän eläkevakuutusmaksun pidättäminen, eläkevakuutusmaksun suorittaminen ja työntekijän eläkevakuutusmaksun periminen

Työnantaja on velvollinen palkanmaksun yhteydessä pidättämään työntekijän palkasta (työansio) työntekijän eläkekassalle suoritettavan eläkevakuutusmaksun.

Työnantajan on suoritettava työntekijän palkasta pidättämänsä eläkevakuutusmaksu ja oma eläkevakuutusmaksunsa eläkekassalle viimeistään merityösopimuslain 2 luvun 17 §:ssä tarkoitettua palkanmaksukautta toiseksi seuraavan kalenterikuukauden 10 päivänä (eläkevakuutusmaksun eräpäivä). Saman ajan kuluessa työnantajan on toimitettava eläkevakuutusmaksuista eläkekassalle kalenterikuukausikohtainen tilitys, josta ilmenee kunkin aluksen osalta työntekijöiden palkoista pidätettyjen eläkevakuutusmaksujen määrä sekä työnantajan eläkevakuutusmaksun määrä. (20.3.2015/296)

Jos työnantaja ei ole suorittanut eläkekassalle pidättämäänsä työntekijän eläkevakuutusmaksua viimeistään eräpäivänä, eläkekassalla on oikeus periä eläkevakuutusmaksu työntekijän puolesta.

(19.12.2018/1272) Eläkevakuutusmaksun määrääminen arvion perusteella

Jos työnantaja laiminlyö 139 §:n mukaiset palkkatietojen ilmoittamisvelvoitteensa, eläkekassa voi arvioida työntekijälle työeläkevakuutusmaksun perusteena käytettävän palkan ja määrätä työeläkevakuutusmaksun arvioidun palkan perusteella. Palkka arvioidaan 202 §:ssä tarkoitettujen laskuperusteiden mukaisesti.

Työntekijän eläkevakuutusmaksun pidättäminen takautuvasti

Jos työntekijän eläkevakuutusmaksu on osaksi tai kokonaan jäänyt pidättämättä, työnantajalla on oikeus pidättää puuttuva määrä työntekijälle myöhemmin maksettavasta palkasta, kuitenkin viimeistään palkan maksamista seuraavan toisen kalenterivuoden loppuun mennessä.

Työntekijän eläkevakuutusmaksun pidättäminen sijaismaksajan maksamasta palkasta

Työntekijän eläkevakuutusmaksu pidätetään myös sijaismaksajan maksamasta palkasta.

Työnantajan vastuu pidättämättä jääneestä työntekijän eläkevakuutusmaksusta

Työnantaja on eläkekassalle vastuussa siitä työntekijän eläkevakuutusmaksusta, joka häneltä on jäänyt pidättämättä työntekijän palkasta.

(18.1.2013/45) Eläkevakuutusmaksun viivästyskorko

Jos työnantaja on laiminlyönyt eläkevakuutusmaksun maksamisen viimeistään eräpäivänä, työnantajan on maksettava eläkekassalle maksun viivästymisen ajalta korkolain 4 a §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen viivästyskorko.

Eläkevakuutusmaksun ulosottokelpoisuus

Tämän lain perusteella määrätty eläkevakuutusmaksu viivästyskorkoineen on suoraan ulosottokelpoinen. Näiden saatavien perinnästä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa. Saatavien perinnästä säädetään lisäksi saatavien perinnästä annetussa laissa (513/1999). (19.12.2018/1272)

Eläkevakuutusmaksu, jonka suorittamisesta on annettu 4 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettu sitoumus, saadaan ulosmitata 1 momentin mukaisesti siltä, joka on sitoumuksen antanut.

Jos työnantaja tai se, joka on antanut 4 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitetun sitoumuksen, on yhteisö tai yhtymä, jonka velvoitteista osakas tai yhtiömies vastaa kuin omasta velastaan, voidaan tämän lain perusteella määrätty eläkevakuutusmaksu ulosmitata osakkaalta tai yhtiömieheltä niin kuin 1 momentissa säädetään.

(14.8.2009/635) Konkurssipesän vastuu eläkevakuutusmaksuista

Jos työnantaja asetetaan konkurssiin, työnantajan tähän lakiin perustuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät konkurssin alkamisesta lukien konkurssipesälle. Eläkevakuutusmaksut konkurssin ajalta maksaa konkurssipesä.

Eläkevakuutusmaksun vanhentuminen

Eläkekassan on määrättävä tähän lakiin perustuva eläkevakuutusmaksu viiden vuoden kuluessa 142 §:n 2 momentin mukaisesta eläkevakuutusmaksun eräpäivästä lukien.

Jos työntekijälle lisätään hänen selvityksensä perusteella 81 b §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tai muulla perusteella takautuvasti yli viisi vuotta vanhoja eläkkeeseen oikeuttavia työansioita, eläkekassan on määrättävä näiden työansioiden perusteella eläkevakuutusmaksu kymmenen vuoden kuluessa 142 §:n 2 momentin mukaisesta eläkevakuutusmaksun eräpäivästä. (30.12.2008/1103)

Aiheettomasti pidätetyn työntekijän eläkevakuutusmaksun palautus

Työnantajan on työntekijän vaatimuksesta palautettava työntekijälle tämän palkasta aiheettomasti pidättämänsä työntekijän eläkevakuutusmaksu tai työntekijän eläkevakuutusmaksun ylittävä osa.

Aiheettomasti maksetun eläkevakuutusmaksun ja työntekijän palkasta pidätetyn työntekijän eläkevakuutusmaksun palautuksen vanhentuminen

Aiheettomasti maksetun eläkevakuutusmaksun ja työntekijän palkasta pidätetyn työntekijän eläkevakuutusmaksun palautus vanhentuu viiden vuoden kuluttua eläkevakuutusmaksun maksupäivästä tai työntekijän palkasta pidätetyn työntekijän eläkevakuutusmaksun pidätyspäivästä lukien, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain 10 tai 11 §:ssä säädetään. Vanhentumisajan katkaisemisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika. Viiden vuoden vanhentumisaika voi pidentyä siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain 11 §:n 3 momentissa säädetään.

(19.12.2018/1272) Laiminlyöntimaksu

Työnantaja, joka ei ole järjestänyt eläketurvaa viimeistään palkanmaksua seuraavan kalenterikuukauden kahdeksantena päivänä, on velvollinen maksamaan laiminlyöntimaksun, joka on enintään yhtä suuri kuin laiminlyöntiajalta maksettava eläkevakuutusmaksu. Laiminlyöntimaksua määrättäessä otetaan huomioon laiminlyöntiajan pituus, laiminlyönnin toistuvuus, laiminlyönnin tahallisuus, laiminlyöntiajan työeläkevakuutusmaksu ja laiminlyöntiajan työansiot.

Jos eläkekassa katsoo, että työnantaja on laiminlyönyt tämän lain mukaisen eläketurvan järjestämisen, sen on tehtävä Valtiokonttorille hakemus laiminlyöntimaksun määräämisestä. Valtiokonttori ratkaisee päätöksellään, onko työnantaja laiminlyönyt tämän lain mukaisen eläketurvan järjestämisen ja määrää laiminlyöntimaksun, joka suoritetaan laiminlyöntimaksun määräämistä koskevan hakemuksen tehneelle eläkekassalle. Eläkekassa vastaa laiminlyöntimaksun perinnästä. Finanssivalvonta antaa tarkempia määräyksiä eläkekassalle maksetun laiminlyöntimaksun sekä laiminlyöntimaksuun liittyvien menojen käsittelystä eläkekassassa.

Eläkekassa voi jättää 2 momentin mukaisen hakemuksen tekemättä, jos laiminlyöntiä ei voida pitää tahallisena ja laiminlyöntimaksun arvioitu määrä on enintään 215,98 euroa tai eläketurvan järjestämiseen velvollinen on toiminnallaan osoittanut, että ei ole pyrkinyt välttämään vakuuttamisvelvollisuuttaan tai jos laiminlyöntimaksua ei voitaisi määrätä 4 momentissa mainitusta syystä. Valtiokonttori jättää laiminlyöntimaksun kokonaan tai osittain määräämättä, jos laiminlyöntiä ei voida pitää tahallisena ja laiminlyöntimaksun määrääminen olisi 1 momentissa mainitut seikat huomioon ottaen tai muusta erityisestä syystä kohtuutonta.

Laiminlyöntimaksua ei voida määrätä sille, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa tai jota vastaan samasta teosta nostettu syyte on tuomioistuimessa lainvoimaisesti ratkaistu.

Mitä tässä laissa säädetään päätöksen tiedoksiannosta 107 §:n 4 momentissa, muutoksen hakemisesta 125 §:ssä, muutoksenhakuajasta 127 §:ssä, maksuunpanoa koskevasta perustevalituksesta 128 §:ssä, valituskirjelmän jättämisestä 129 §:ssä, päätöksen oikaisusta muutoksenhaun yhteydessä 130 §:ssä, valituksen siirrosta muutoksenhakuelimelle 131 §:ssä, muutoksenhakuajan jälkeen tulleesta valituksesta 132 §:ssä, päätöksen täytäntöönpanosta 133 §:n 2 momentissa, lainvoimaisen päätöksen poistamisesta 137 §:ssä, eläkevakuutusmaksun viivästyskorosta 146 §:ssä, eläkevakuutusmaksun ulosottokelpoisuudesta 147 §:ssä ja konkurssipesän vastuusta eläkevakuutusmaksuista 147 a §:ssä, sovelletaan myös laiminlyöntimaksua koskevassa asiassa.

Eläkekassan on maksuunpantava Valtiokonttorin määräämä laiminlyöntimaksu viipymättä sitä koskevan päätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Eläkekassan on perittävä laiminlyöntimaksu maksuunpanovuotta välittömästi seuraavan viiden kalenterivuoden kuluessa, tai oikeus sen saamiseen vanhentuu.

Valtion osuus

Valtio on velvollinen maksamaan eläkekassalle vuosina 2016–2020 31 prosenttia ja vuonna 2021 ja sitä myöhempinä vuosina 29 prosenttia niistä mainittuihin kalenterivuosiin kohdistuvista tämän lain mukaisista eläkkeistä ja kuntoutusrahoista, jotka eläkekassa tai muu eläkelaitos maksaa. (20.3.2015/296)

Valtio suorittaa kunakin vuonna valtion osuuden ennakkona määrän, joka vastaa valtion osuutena suoritettavaksi arvioitua määrää.

Valtion osuuden ja ennakon suorittamisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Kustannusten jako eläkelaitosten kesken

Eläkkeen vastuunjako-osan määräytyminen

Eläkekassa vastaa yksin tämän lain mukaisesta eläkkeestä siltä osin kuin eläke ylittää työntekijän eläkelain mukaista eläkettä vastaavan määrän.

Tämän lain mukaisen eläkkeen työntekijän eläkelain mukaista eläkettä vastaavasta määrästä ja tämän lain mukaisen kuntoutusrahan koko määrästä eläkekassa vastaa siten kuin 154–159 §:ssä säädetään.

Tarkemmat säännökset tämän lain mukaisen työntekijän eläkelain mukaista eläkettä vastaavan eläkkeen määrän laskemisesta annetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

Ks. STMa merimieseläkekassan vakuutusteknisen vastuuvelan laskuperusteista ja perusteista merimieseläkelain 153 §:n mukaista vastuunjakoa varten 1015/2013.

(29.1.2016/78) Eläkekassan vastuu vanhuuseläkkeestä

Eläkekassa on vastuussa:

1) työntekijän ja eläkkeensaajan vanhuuseläkkeen siitä osasta, joka perustuu työntekijän ennen ensimmäisen vanhuuseläkkeen alkamiskuukautta edeltävän kuukauden loppua tekemään työhön ja joka vastaa 0,4 prosentin vuotuista eläkkeen karttumaa käyttäen eläkeikänä 65 vuotta tai, jos vanhuuseläkkeen osa perustuu työntekijän 65 vuoden täyttämisvuoden jälkeiseen työhön, työntekijän ikää työntekovuonna, ja laskettuna sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien tai antamien laskuperusteiden mukaan; eläkekassan vastuuseen ei kuitenkaan lueta 101 §:n mukaisesta vuosiansioiden palkkakertoimella tarkistamisesta tai eläkkeen alkamisen jälkeen tehdystä 102 §:n mukaisesta indeksitarkistuksesta johtuvaa korotusta eikä elinaikakertoimesta johtuvaa muutosta;

2) määrästä, jolla eläkekassan vastuulla olevaa osaa on tarkistettu 155 §:n nojalla ja sosiaali- ja terveysministeriön antamien laskuperusteiden mukaisesti; ja (20.5.2022/360)

3) määrästä, joka on erikseen siirretty eläkekassan vastuulla olevaan vanhuuseläkkeen osaan rahastoidun osan kasvattamiseksi.

(20.5.2022/360) Vanhuuseläkevastuiden tarkistaminen eläkevastuun täydennyskertoimella

Vanhuuseläkkeiden rahastoituja osia tarkistetaan vuosittain määrällä, joka lasketaan 202 §:n nojalla säädettyihin laskuperusteisiin sisällytettävän työntekijän eläkelain 171 §:ssä tarkoitetun eläkevastuun täydennyskertoimen perusteen avulla.

Eläkekassan vastuu työkyvyttömyyseläkkeestä

Eläkekassa on vastuussa sellaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä aiheutuvista kustannuksista, jossa vakuutetun tämän lain ja työntekijän eläkelain mukaisten työansioiden yhteismäärä tämän lain 82 §:n 1 momentissa tarkoitetun tarkasteluajan kahden viimeisen kalenterivuoden aikana on vähintään 12 566,70 euroa. Eläkekassa vastaa kustannuksista samassa suhteessa kuin mikä on eläkekassassa vakuutettujen tämän lain alaisten työansioiden osuus vastaavien 3 §:ssä mainittujen eläkelakien mukaisten työansioiden, päättyneen työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan ansion sekä 80 §:ssä tarkoitettujen 82 §:n 2 momentin mukaisten työ- tai ansiotulojen ja mainitun pykälän 4–6 momentissa tarkoitettujen työ- tai ansiotulojen yhteismäärästä mainittuina kalenterivuosina. (30.12.2019/1471)

Eläkekassa ei vastaa työkyvyttömyyseläkkeestä siltä osin kuin 1 momentissa mainittuna kahtena kalenterivuonna eläkekassassa vakuutetut tämän lain alaiset työansiot alittavat 2 094,45 euroa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun eläkkeeseen luetaan mukaan myös työntekijän eläkelain perusteella saatava eläkkeenosa.

Eläkekassan vastuuseen ei kuitenkaan kuulu:

1) 30 §:n mukainen kuntoutuskorotus; kuntoutuskorotus ei kuulu eläkekassan vastuuseen myöskään siltä osin kuin korotus kohdistuu 153 §:n 1 momentissa tarkoitettuun tämän lain mukaisen eläkkeen työntekijän eläkelain mukaista eläkettä vastaavan määrän ylittävään osaan;

2) 80 §:ssä tarkoitetulta palkattomalta ajalta karttunut eläkkeen osa;

3) eläkkeen alkamisen jälkeen tehdystä 102 §:n mukaisesta indeksitarkistuksesta johtuva korotus; eikä

4) 87 §:n mukainen työkyvyttömyyseläkkeen kertakorotus.

Eläkekassan vastuu kuntoutusrahasta ja muista kuntoutuskustannuksista

Eläkekassan vastuu kuntoutusrahasta on yhtä suuri kuin 156 §:ssä tarkoitetulla tavalla määräytyvä vastuu sellaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä, johon vakuutetulla olisi oikeus, jos hän olisi tullut työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavasti työkyvyttömäksi 28 §:ssä tarkoitetulla hetkellä.

Eläkekassa vastaa yksin kuntoutuksesta huolehtivana eläkelaitoksena suorittamistaan muista kuin kuntoutustuen ja kuntoutusrahan aiheuttamista kustannuksista.

(21.12.2016/1256) Eläkekassan vastuu palkattomilta ajoilta karttuneesta eläkkeen osasta

Edellä 80 §:ssä tarkoitetuilta palkattomilta ajoilta karttuneesta eläkkeen osasta vastaavat 3 §:ssä mainittujen työeläkelakien mukaista eläketurvaa hoitavat eläkelaitokset yhteisesti eläkelaitoksessa vakuutettujen työansioiden mukaisessa suhteessa. Julkisten alojen eläkelain mukaan vakuutettujen työansioiden mukaisesta osuudesta vastaavat työansioiden mukaisessa suhteessa:

1) Keva sen mukaisesti kuin sen rahoitusvastuusta säädetään Kevasta annetun lain (66/2016) 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa;

2) valtio sen mukaisesti kuin sen rahoitusvastuusta säädetään valtion eläketurvan rahoituksesta annetun lain (67/2016) 1 §:ssä;

3) kirkon eläkerahasto sen mukaisesti kuin sen rahoitusvastuusta säädetään evankelis-luterilaisen kirkon eläketurvan rahoituksesta annetun lain (68/2016) 1 §:ssä;

4) Kansaneläkelaitos sen mukaisesti kuin sen rahoitusvastuusta säädetään Kansaneläkelaitoksesta annetun lain (731/2001) 13 §:ssä;

5) Suomen Pankki sen mukaisesti kuin se vastaa henkilöstönsä eläkkeiden rahoituksesta.

(11.6.2020/457)

Eläketurvakeskuksen hakemat perusteet eläkekassan mahdolliselle ennakkomaksulle ja lopulliselle maksulle sekä näiden maksujen suoritusajat sisältyvät työntekijän eläkelain 183 §:n 2 momentissa mainittuihin kustannustenjakoperusteisiin.

Eläkekassan vastuu yhteisesti kustannettavista etuuksista

Eläkekassa ja työntekijän eläkelain mukaista eläketurvaa hoitavat eläkelaitokset vastaavat yhteisesti seuraavista kuluista siltä osin kuin niitä ei saada muualta kustannetuiksi:

1) muut kuin 154 ja 156 §:ssä tarkoitetut vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeet, lukuun ottamatta työntekijän eläkelain 174 ja 175 §:n mukaisesti maksettavaa määrää;

2) eläkkeiden ja kuntoutusrahojen ne osat, jotka ylittävät 154–157 §:n mukaiset määrät; tällöin kuntoutusrahan kustannuksen katsotaan kokonaan määräytyvän sen eläkelain mukaan, jonka perusteella kuntoutusraha on myönnetty;

3) perhe-eläke;

4) osittainen varhennettu vanhuuseläke;

5) kuntoutuskorotus; kuntoutuskorotuksen määrään luetaan tällöin myös korotuksen määrä siltä osin kuin se kohdistuu 153 §:n 1 momentissa tarkoitettuun tämän lain mukaisen eläkkeen työntekijän eläkelain mukaista eläkettä vastaavan määrän ylittävään osaan;

6) sosiaali- ja terveysministeriön antamien vastuuvelan ja eläkevastuun laskuperusteiden muuttamisesta aiheutuvat kustannukset;

7) 154 §:n 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista siirroista aiheutuvat kustannukset;

8) työntekijän eläkelain 179 §:n 1 momentin 1–8 ja 10 kohdassa tarkoitetut, mainittuun lakiin perustuvan eläketurvan aiheuttamien kulujen osuudet; ja

9) työuraeläke.

(29.1.2016/78)

Edellä 1 momentissa lueteltuihin muihin kuin kuntoutusrahoista aiheutuviin kuluihin ei sisällytetä 158 §:ssä tarkoitettuja eläkkeen osia.

Eläkekassan osuus 1 momentin 1, 2 ja 4 kohdan mukaisista vanhuuseläkekuluista, lukuun ottamatta työkyvyttömyyseläkkeen yhteydessä kertasuorituksina maksettujen vanhuuseläkkeiden kuluja, määräytyy yhteisesti kustannettaviin kuluihin tarkoitettujen varojen mukaisessa suhteessa. Eläkekassan osuus 1 momentin 1 kohdan mukaisista työkyvyttömyyseläkekuluista, 1 momentin 2 kohdan mukaisista muista kuin vanhuuseläkekuluista, edellä mainituista 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaisista työkyvyttömyyseläkkeen yhteydessä kertasuorituksina maksettujen vanhuuseläkkeiden kuluista sekä 1 momentin 3, 5 ja 9 kohdan mukaisista kuluista määräytyy eläkekassassa vakuutettujen työansioiden mukaisessa suhteessa. Eläkekassan osuus 1 momentin 6 ja 7 kohdan mukaisista kuluista määräytyy siten kuin 4 momentin nojalla annetuissa laskuperusteissa tarkemmin määritellään. Eläkekassan osuus 1 momentin 8 kohdan mukaisista kuluista määräytyy kuten eläkekassan osuus vastaavista 1 momentin mukaisista yhteisesti kustannettavista kuluista. (21.12.2016/1256)

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset 1 momentin mukaisten kulujen jakamisesta eläkelaitosten kesken. Yhteisesti kustannettavien kulujen jakamista varten tarvittavat suureet määritellään sosiaali- ja terveysministeriön eläkekassalle asetuksella antamissa laskuperusteissa.

Ks. 1.1.2017 alkaen STMa yhteisesti kustannettavien kulujen jakamisesta eläkelaitosten kesken 963/2016.

Vastuu eläkekassan tai muun eläkelaitoksen joutuessa konkurssiin

Jos eläkekassan tai työntekijän eläkelain 1 §:n 3 momentissa tarkoitetun eläkelaitoksen konkurssin vuoksi eläke, kuntoutusetuus, 102 §:n mukaisesta indeksitarkistuksesta johtuva korotus taikka työntekijän eläkelain voimaanpanolain (396/2006) 30 a §:ssä tarkoitettu rekisteröity lisäetu jää kokonaan tai osittain turvaamatta, eläkekassa ja työntekijän eläkelain 1 §:n 3 momentissa tarkoitetut eläkelaitokset vastaavat niistä yhteisesti eläkekassassa ja mainituissa eläkelaitoksissa vakuutettujen työansioiden mukaisessa suhteessa. Tämän lain mukaisella eläkkeellä tarkoitetaan tällöin 153 §:n 2 momentissa säädettyä tämän lain mukaisen eläkkeen työntekijän eläkelain mukaista eläkettä vastaavaa osaa. Tarkemmat säännökset eläkekassan vastuusta annetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. (30.12.2013/1208)

2 momentti on kumottu L:lla 29.1.2016/78.

(30.12.2019/1471) Vastuu Eläketurvakeskuksen kustannuksista ja kustannusten selvittely

Eläkekassan vastuuseen Eläketurvakeskuksen kustannuksista, Työllisyysrahaston työeläkekustannusosuudesta, kustannusten selvittelyyn, kustannusten jakamista koskevaan päätökseen sekä eläkekassan ja muiden eläkelaitosten väliseen sopimisoikeuteen sovelletaan työntekijän eläkelain 180 ja 182–185 §:ää.

Työttömyysvakuutusrahaston ja Koulutusrahaston tilalle on tullut Työllisyysrahasto, ks. L 555/1998 3 luku ja L:n 522/2018 voimaantulosäännös.

Vakuuttamisen valvonta

Eläkekassan valvontavelvollisuus

Eläkekassa valvoo, että työnantaja täyttää tämän lain mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa.

Eläkekassan ja Eläketurvakeskuksen tarkastusoikeus

Eläkekassalla ja Eläketurvakeskuksella on oikeus tehdä tarkastus työnantajan toimitiloissa ja oikeus ryhtyä muihin valvontatoimenpiteisiin sen selvittämiseksi, onko työnantaja täyttänyt tämän lain mukaiset velvoitteensa. Tarkastettavan työnantajan on esitettävä tarkastuksessa palkkakirjanpitonsa, työaikakirjanpitonsa sekä esitys- tai tallennusmuodosta riippumatta kaikki muu aineisto, jolla voi olla vaikutusta tarkastettavan tämän lain mukaiseen vakuuttamisvelvollisuuteen.

Tarkastuksen tekemistä varten eläkekassalla ja Eläketurvakeskuksella on oikeus saada virka-apua poliisilta ja muilta viranomaisilta.

Työnantajan asunnossa tarkastus saadaan tehdä vain, jos on perusteltua syytä epäillä, että työnantaja on laiminlyönyt tämän lain mukaisen vakuuttamisvelvollisuutensa ja tarkastus on välttämätön asian selvittämiseksi. Tarkastuksen työnantajan asunnossa saa suorittaa vain poliisi tai veroviranomainen.

Eläketurvan järjestämisvelvollisuuden kiertäminen ja väärinkäyttö

Jos:

1) eläketurvan järjestämisvelvollisuuden kiertämiseksi;

2) eläkevakuutusmaksun välttämiseksi;

3) perusteettoman eläketurvan järjestämiseksi; tai

4) muusta vastaavasta syystä oikeustoimelle on annettu sellainen sisältö, joka ei vastaa asian todellista luonnetta tai tarkoitusta, tätä järjestämisvelvollisuutta ratkaistaessa, eläkevakuutusmaksua määrättäessä tai eläkeasiaa käsiteltäessä on meneteltävä asian todellisen luonteen tai tarkoituksen mukaisesti.

(21.12.2016/1256) Viittaus rikoslakiin

Rangaistus työeläkevakuutusmaksupetoksesta ja törkeästä työeläkevakuutusmaksupetoksesta säädetään rikoslain (39/1889) 29 luvun 4 a ja 4 b §:ssä.

ELÄKEKASSAN HALLINTO

Eläkekassan johto

Eläkekassan toimielimet

Eläkekassan valtuuskunta ja hallitus

Eläkekassassa on valtuuskunta ja hallitus. Henkilö ei saa samanaikaisesti olla valtuuskunnan ja hallituksen jäsenenä.

Valtuuskunnan nimittäminen ja kokoonpano

Sosiaali- ja terveysministeriö nimittää eläkekassan valtuuskunnan kolmeksi kalenterivuodeksi kerrallaan. Valtuuskuntaan kuuluu kolmetoista jäsentä sekä heille määrätyt henkilökohtaiset varajäsenet. Jäsenistä kaksi edustaa sosiaali- ja terveysministeriötä sekä yksi liikenne- ja viestintäministeriötä. Muista jäsenistä viisi edustaa työnantajia ja viisi työntekijöitä. Viimeksi mainituista kolme edustaa miehistöä, yksi kansipäällystöä ja yksi konepäällystöä.

Sosiaali- ja terveysministeriön on määrättävä yksi valtuuskunnan jäsenistä valtuuskunnan puheenjohtajaksi ja yksi varapuheenjohtajaksi.

Sosiaali- ja terveysministeriön on ennen työnantajia ja työntekijöitä edustavien valtuuskunnan jäsenten ja heidän varajäsentensä nimittämistä hankittava asianomaisen alan kunkin tunnustetun järjestön ehdotus jäseneksi ja varajäseneksi. Ministeriön on nimitettävä tässä momentissa tarkoitetut jäsenet ehdotusten perusteella. Jos järjestö ei tee asianmukaista ehdotusta ministeriön määräämässä ajassa, ministeriön on kuitenkin suoritettava nimittäminen.

Mitä tässä laissa säädetään valtuuskunnan jäsenestä, sovelletaan vastaavasti varajäseneen.

Valtuuskunnan jäsenen kelpoisuusehdot

Valtuuskunnan jäsenen on täytettävä seuraavat kelpoisuusehdot:

1) valtuuskunnan jäsenenä ei voi olla vajaavaltainen eikä konkurssissa oleva eikä myöskään henkilö, joka on määrätty liiketoimintakieltoon;

2) valtuuskunnan jäsenistä vähintään puolella on oltava asuinpaikka Euroopan talousalueella, jollei sosiaali- ja terveysministeriö myönnä eläkekassalle lupaa poiketa tästä; ja

3) valtuuskunnan jäsenellä tulee olla merenkulun, vakuutusalan tai sijoitustoiminnan tuntemusta.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, valtuuskunnan puheenjohtajalla tai varapuheenjohtajalla tulee olla hyvä työeläkevakuutustoiminnan tuntemus.

Valtuuskunnan jäsenen eroaminen tai erottaminen

Valtuuskunnan jäsen voi erota tehtävästään kesken valtuuskunnan toimikauden. Jäsen voidaan myös erottaa tehtävästään kesken toimikauden, jos tähän on erityistä syytä.

Jos jäsen eroaa tai erotetaan tehtävästään kesken valtuuskunnan toimikauden, hänen tilalleen on nimitettävä uusi jäsen jäljellä olevaksi toimikaudeksi.

Valtuuskunnan jäsenten palkkiot

Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa valtuuskunnan jäsenten palkkiot, jotka suoritetaan eläkekassan varoista.

Valtuuskunnan tehtävät

Valtuuskunta päättää eläkekassan toiminnan yleisistä periaatteista ja valvoo eläkekassan hallituksen ja toimitusjohtajan toimintaa. Valtuuskunta kokoontuu varsinaiseen kokoukseen vähintään kerran kalenterivuodessa viimeistään kesäkuun kuluessa.

Valtuuskunnan koolle kutsuminen

Valtuuskunnan kutsuu koolle sen puheenjohtaja tai hallitus.

Kutsu kokoukseen on toimitettava jokaiselle valtuuskunnan jäsenelle ja varajäsenelle hänen ilmoittamallaan osoitteella lähetettävällä kirjatulla kirjeellä, joka on annettava postin kuljetettavaksi varsinaisen kokouksen ollessa kysymyksessä vähintään kahta viikkoa ja ylimääräisen kokouksen ollessa kysymyksessä vähintään viikkoa ennen kokousta.

Hallituksen jäsenen oikeus olla läsnä valtuuskunnan kokouksessa

Hallituksen jäsenelle on varattava tilaisuus olla läsnä ja käyttää puheoikeutta valtuuskunnan kokouksessa.

(29.12.2009/1233) Valtuuskunnan varsinainen kokous

Valtuuskunnan varsinaisessa kokouksessa on:

1) esitettävä tilinpäätös, toimintakertomus ja tilintarkastuskertomus;

2) päätettävä edellisen vuoden tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen vahvistamisesta;

3) päätettävä niistä toimenpiteistä, joihin edellisen vuoden hallinto ja tilinpäätös antavat aihetta;

4) valittava tilintarkastaja ja mahdolliset varatilintarkastajat;

5) määrättävä hallituksen jäsenten ja varajäsenten sekä tilintarkastajan ja mahdollisten varatilintarkastajien palkkiot; sekä

6) käsiteltävä muut kokouskutsussa mainitut asiat.

Valtuuskunnan ylimääräinen kokous

Ylimääräinen valtuuskunnan kokous on pidettävä, jos Vakuutusvalvontavirasto niin määrää tai jos eläkekassan hallitus katsoo sen tarpeelliseksi taikka jos vähintään kuusi valtuuskunnan jäsentä sitä ilmoitettua asiaa varten kirjallisesti vaatii. Jos tilintarkastajat toimittamansa tarkastuksen perusteella katsovat sen tarpeelliseksi, ylimääräinen kokous on kutsuttava koolle heidän vaatimuksestaan.

Ylimääräinen kokous on pidettävä kuukauden kuluessa sen jälkeen, kun vaatimus ylimääräisen kokouksen pitämisestä on saapunut valtuuskunnan puheenjohtajalle tai hallitukselle.

Valtuuskunnan kokouksessa päätettävät asiat

Valtuuskunnan kokouksessa ei saa tehdä päätöstä muista asioista kuin niistä, jotka lain mukaan on siinä käsiteltävä tai jotka on kokouskutsussa erikseen mainittu. Tämän estämättä voidaan kuitenkin päättää uuden kokouksen pitämisestä määrättyä asiaa varten.

Jos valtuuskunnan jäsen haluaa saattaa jonkin asian kokouksen käsiteltäväksi, hänen on ilmoitettava siitä valtuuskunnan puheenjohtajalle tai hallitukselle vähintään kahta viikkoa ennen sitä ajankohtaa, jolloin kutsu kokoukseen viimeistään on toimitettava, ja näin ilmoitettu asia on mainittava kokouskutsussa. Jos kokouskutsu on lähetetty valtuuskunnan jäsenille ennen edellä tarkoitetun asian ilmoittamista, asiasta on erikseen ilmoitettava valtuuskunnan jäsenille edellä 172 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla.

Valtuuskunnan kokouksen päätöksenteko

Valtuuskunnan kokouksessa päätökset tehdään yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Äänten mennessä tasan päätökseksi tulee puheenjohtajan kannattama mielipide. Jos kolmannes läsnä olevista valtuuskunnan jäsenistä sitä vaatii, äänestys on toimitettava suljetuin lipuin.

Valtuuskunnan jäsen ei saa äänestää asiassa, joka koskee häntä henkilökohtaisesti.

Valtuuskunnan kokouksen pöytäkirja

Valtuuskunnan kokouksessa on pidettävä pöytäkirjaa, jonka laatiminen kuuluu puheenjohtajan valitsemalle sihteerille. Pöytäkirjaan on merkittävä saapuvilla olleet valtuuskunnan jäsenet, tehdyt ehdotukset ja päätökset sekä toimitetut äänestykset. Pöytäkirja on sihteerin varmennettava sekä puheenjohtajan ja vähintään kahden kokouksessa sitä varten valitun, saapuvilla olleen jäsenen tarkastettava ja allekirjoitettava.

Hallituksen nimittäminen ja kokoonpano

Sosiaali- ja terveysministeriö nimittää eläkekassan hallituksen neljäksi kalenterivuodeksi kerrallaan, jollei jäljempänä toisin säädetä. Hallitukseen kuuluu viisi jäsentä ja heille määrätyt henkilökohtaiset varajäsenet. Näistä puheenjohtajana ja samalla valtion edustajana toimii ministeriön määräämä jäsen ja varapuheenjohtajana hänen varajäsenensä. Muista jäsenistä kaksi edustaa työnantajia ja kaksi työntekijöitä. Työntekijöitä edustavista jäsenistä toinen edustaa miehistöä ja toinen päällystöä. Päällystöä edustava jäsen nimitetään kalenterivuodeksi kerrallaan siten, että hallituksessa vuorollaan ovat edustettuina kansipäällystö ja konepäällystö.

Sosiaali- ja terveysministeriön on ennen työnantajia ja työntekijöitä edustavien hallituksen jäsenten ja heidän varajäsentensä nimittämistä hankittava asianomaisen alan kunkin tunnustetun järjestön ehdotus jäseneksi ja varajäseneksi, jonka mukaan ministeriön on nimittäminen toimitettava. Jos järjestö ei tee asianmukaista ehdotusta ministeriön määräämässä ajassa, ministeriön on kuitenkin suoritettava nimittäminen.

Mitä tässä laissa säädetään hallituksen jäsenestä, sovelletaan vastaavasti varajäseneen.

Hallituksen jäsenen kelpoisuusehdot

Hallituksen jäsenen on täytettävä seuraavat kelpoisuusehdot:

1) hallituksen jäsenenä ei voi olla vajaavaltainen eikä konkurssissa oleva eikä myöskään henkilö, joka on määrätty liiketoimintakieltoon;

2) hallituksen jäsenistä vähintään puolella on oltava asuinpaikka Euroopan talousalueella, jollei sosiaali- ja terveysministeriö myönnä eläkekassalle lupaa poiketa tästä; ja

3) hallituksen jäsenen on oltava hyvämaineinen.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, hallituksen puheenjohtajalla ja varapuheenjohtajalla tulee olla hyvä työeläkevakuutustoiminnan tuntemus ja hallituksessa on oltava hyvä merenkulkualan ja sijoitustoiminnan asiantuntemus.

Hallituksen jäsenen eroaminen ja erottaminen

Hallituksen jäsen voi erota tehtävästään kesken hallituksen toimikauden. Jäsen voidaan myös erottaa tehtävästään kesken toimikauden, jos tähän on erityistä syytä.

Jos jäsen eroaa tai erotetaan tehtävästään kesken hallituksen toimikauden, hänen tilalleen on nimitettävä uusi jäsen jäljellä olevaksi toimikaudeksi.

Hallituksen koolle kutsuminen

Hallitus kokoontuu puheenjohtajan tai toimitusjohtajan kutsusta.

Puheenjohtajan on kutsuttava hallitus koolle, jos vähintään kaksi hallituksen jäsentä sitä ilmoitettua asiaa varten kirjallisesti vaatii.

Hallituksen toiminta jaostoina

Hallituksella on oikeus toimia jaostoina, joihin voi kuulua myös eläkekassan toimihenkilöitä, siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään.

Hallituksen tehtävät

Hallituksen tehtävänä on:

1) huolehtia eläkekassan hallinnosta ja sen toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä;

2) ratkaista eläkeasiat;

3) antaa lausuntoja ja tehdä esityksiä merenkulkijoiden eläketurvaa ja sen kehittämistä koskevissa asioissa;

4) huolehtia, että eläkekassan kirjanpidon ja varainhoidon valvonta on asianmukaisesti järjestetty ja että eläkekassalla on toimintansa laatuun ja laajuuteen nähden riittävä sisäinen valvonta ja riittävät riskienhallintajärjestelmät;

5) hyväksyä eläkekassan sijoitussuunnitelma;

6) päättää eläkekassan varojen sijoittamisesta;

7) nimittää eläkekassan toimitusjohtaja sekä muut johtavat toimihenkilöt sekä päättää heidän palkkauksestaan ja muista näihin toimiin liittyvistä asioista;

8) laatia vuosittain eläkekassan tilinpäätös ja toimintakertomus;

9) kantaa ja vastata eläkekassan puolesta;

10) hoitaa ne asiat, jotka eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta annetussa laissa (315/2015) säädetään hallituksen tehtäviksi; sekä (20.3.2015/320)

11) hoitaa eläkekassan ne asiat, jotka eivät kuulu valtuuskunnan hoidettaviksi.

Hallituksella on oikeus antaa 1 momentin 2, 6, 9 ja 11 kohdassa mainitut asiat tai osa niistä jaostonsa, jäsenensä taikka eläkekassan toimihenkilön ratkaistaviksi.

Vakuutusvalvontavirasto antaa tarkemmat määräykset 1 momentin 4 kohdassa mainitun sisäisen valvonnan ja riskien hallinnan järjestämisestä.

(3.6.2016/411) Riski- ja vakavaraisuusarvio

Eläkekassan hallituksen ja toimivan johdon tulee tehdä strategisen päätöksenteon ja riskienhallinnan osana riski- ja vakavaraisuusarvio, jossa arvioidaan:

1) oleellisten riskien vaikutus eläkekassan toimintaan;

2) ne toimenpiteet, jotka ovat aiheellisia arvioinnissa esiin nousseiden riskien hallitsemiseksi.

Riski- ja vakavaraisuusarvio on päivitettävä säännöllisesti sekä viipymättä, jos riskit ovat merkittävästi muuttuneet.

Eläkekassan on toimitettava Finanssivalvonnalle yhteenveto riski- ja vakavaraisuusarviosta sekä siitä tehdyt johtopäätökset. Finanssivalvonnalle toimitettavan yhteenvedon tulee sisältää ainakin riski- ja vakavaraisuusarvion tulokset, kuvaus käytetyistä menetelmistä ja tärkeimmät oletukset.

(17.5.2019/690) Omistajaohjauksen periaatteet

Eläkekassan hallituksen on vahvistettava periaatteet siitä, miten eläkekassan omistuksista muissa yhteisöissä johtuvia oikeuksia käytetään (omistajaohjauksen periaatteet). Omistajaohjauksen periaatteissa on arvioitava myös eläkekassan toimitusjohtajan ja palveluksessa olevien henkilöiden muiden yhteisöjen tai säätiöiden hallintoelinten jäsenyydet ottaen huomioon eläkekassan edut.

Omistajaohjauksen periaatteissa on kuvattava yleisellä tasolla sellaisten 1 momentissa tarkoitettujen kohdeyhteisöjen osalta, joiden osakkeet ovat kaupankäynnin kohteena säännellyllä markkinalla Euroopan talousalueella:

1) miten omistajaohjaus liittyy sijoitusstrategiaan;

2) menettelytavat kohdeyhteisöjen toiminnan seuraamiseksi sijoitusstrategian kannalta merkityksellisissä asioissa;

3) menettelytavat äänioikeuden ja muiden osakkeisiin liittyvien oikeuksien käyttämiseksi kohdeyhteisöissä;

4) miten eläkekassa käy vuoropuhelua kohdeyhteisöjen, niiden muiden osakkeenomistajien ja sidosryhmien kanssa;

5) miten eläkekassa tunnistaa, ehkäisee ja estää vaikuttamiseen liittyviä eturistiriitoja.

Eläkekassan on julkistettava internetsivuillaan maksutta omistajaohjauksen periaatteet.

Eläkekassan on julkistettava internetsivuillaan maksutta 2 momentissa tarkoitetut tiedot ja niiden osalta vuosittainen selvitys omistajaohjauksen periaatteiden täytäntöönpanosta. Jos eläkekassa ei kuitenkaan omistajaohjauksen periaatteissaan laadi kuvausta 2 momentissa tarkoitetuista tiedoista kokonaan tai osittain taikka julkista niitä tietoja tai niitä koskevaa selvitystä omistajaohjauksen periaatteiden täytäntöönpanosta, sen on julkistettava selvitys poikkeamisen syistä.

Hallituksen päätösvaltaisuus ja jäsenen esteellisyys

Hallitus on päätösvaltainen, kun saapuvilla on puheenjohtaja ja kaksi jäsentä, joista toisen tulee edustaa työnantajia ja toisen työntekijöitä, ja nämä ovat yksimieliset. Muissa tapauksissa päätösvaltaisuuden edellytyksenä on, että saapuvilla on puheenjohtaja ja vähintään kolme jäsentä.

Hallituksen jäsen ei saa osallistua hänen ja eläkekassan välistä sopimusta koskevan asian käsittelyyn. Hän ei myöskään saa osallistua eläkekassan ja kolmannen välistä sopimusta koskevan asian käsittelyyn, jos hänellä on odotettavissa siitä olennaista etua, joka saattaa olla ristiriidassa eläkekassan edun kanssa. Mitä tässä pykälässä säädetään sopimuksesta, sovelletaan vastaavasti muuhun oikeustoimeen sekä oikeudenkäyntiin ja muuhun puhevallan käyttämiseen.

Hallituksen päätöksenteko

Hallituksen päätös sijoitussuunnitelman hyväksymisestä on tehtävä kahden kolmasosan enemmistöllä jäsenten antamista äänistä. Muissa asioissa hallituksen päätökset tehdään yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Äänten mennessä tasan tulee päätökseksi puheenjohtajan kannattama mielipide.

Sillä tunnustetun päällystöjärjestön erikseen valtuuttamalla henkilöllä, joka ei ole 179 §:n 1 momentin mukaan hallituksessa jäsenyysvuorossa, on oikeus olla saapuvilla hallituksen kokouksessa ja osallistua siellä keskusteluun.

Toimitusjohtaja

Eläkekassalla on hallituksen nimittämä toimitusjohtaja. Eläkekassalla voi olla hallituksen nimittämä toimitusjohtajan sijainen. Mitä tässä laissa säädetään toimitusjohtajasta, sovelletaan vastaavasti toimitusjohtajan sijaiseen.

Toimitusjohtajan on oltava hyvämaineinen ja hänellä on oltava hyvä työeläkevakuutustoiminnan, sijoitustoiminnan ja liikkeenjohdon tuntemus.

Toimitusjohtaja hoitaa eläkekassan juoksevaa hallintoa hallituksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti. Toimitusjohtajan on huolehdittava siitä, että eläkekassan kirjanpito on lain mukainen ja varainhoito luotettavalla tavalla järjestetty.

Tiedoksianto eläkekassalle

Haaste tai muu tiedoksianto katsotaan toimitetuksi eläkekassalle, kun se on annettu laillisessa järjestyksessä tiedoksi hallituksen jäsenelle taikka henkilölle, jolla on oikeus yksin tai yhdessä toisen henkilön kanssa kirjoittaa eläkekassan nimi. Vähintään yhdellä tässä pykälässä tarkoitetulla henkilöllä on oltava asuinpaikka Suomessa.

Eläkekassan nimenkirjoitus

Eläkekassan nimen kirjoittaa:

1) hallituksen puheenjohtaja yhdessä hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan kanssa;

2) toimitusjohtaja yhdessä hallituksen jäsenen tai hallituksen siihen valtuuttaman henkilön kanssa; tai

3) kaksi hallituksen valtuuttamaa toimihenkilöä yhdessä.

Eläkekassan on viipymättä ilmoitettava sen nimen kirjoittamiseen oikeutettujen henkilöiden nimet ja kotipaikat sosiaali- ja terveysministeriölle ja Vakuutusvalvontavirastolle. Vakuutusvalvontavirasto antaa pyynnöstä todistuksen siitä, ketkä ovat oikeutettuja kirjoittamaan eläkekassan nimen.

Vahingonkorvausvelvollisuus

Hallituksen ja valtuuskunnan jäsen, eläkekassan toimitusjohtaja ja 184 §:n 2 momentissa mainittu hallitukseen kuulumaton henkilö on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on toimessaan tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttanut eläkekassalle. Sama koskee vahinkoa, joka tätä lakia, sosiaali- ja terveysministeriön tai Vakuutusvalvontaviraston määräyksiä tai vakuutusta koskevia perusteita rikkomalla on aiheutettu eläkekassan toimintapiiriin kuuluvalle tai kuuluneelle henkilölle, eläkkeen tai muun etuuden saajalle tai muulle henkilölle. Vahingonkorvauksen sovittelusta sekä korvausvastuun jakautumisesta kahden tai useamman korvausvelvollisen kesken on voimassa, mitä vahingonkorvauslain (412/1974) 2 ja 6 luvussa säädetään.

Työntekijän asemassa olevan vahingonkorvausvastuuseen on kuitenkin sovellettava vahingonkorvauslain 4 luvun ja työsopimuslain (55/2001) 12 luvun 1 §:n 3 momentin säännöksiä työntekijän korvausvastuusta.

Eläkekassan tilintarkastus

(12.8.2016/635) Sovellettava laki

Eläkekassan tilintarkastuksesta säädetään tässä luvussa ja tilintarkastuslaissa (1141/2015). Eläkekassan tilintarkastukseen ei sovelleta tilintarkastuslain 5 lukua.

Tilintarkastajan toimikauden tai peräkkäisten toimikausien yhteenlaskettu kesto voi olla enintään kymmenen vuotta. Enimmäisajan jälkeen Merimieseläkekassan tilintarkastaja voi osallistua uudelleen eläkekassan tilintarkastukseen aikaisintaan kahden vuoden kuluttua tilintarkastustehtävän päättymisestä. Jos tilintarkastajaksi on valittu tilintarkastusyhteisö, edellä tässä momentissa säädettyä ei sovelleta tilintarkastusyhteisöön vaan ainoastaan päävastuulliseen tilintarkastajaan.

Eläkekassan tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisön puolesta tilintarkastuksen suorittava päävastuullinen tilintarkastaja ei saa ottaa vastaan tarkastamansa eläkekassan tai sen kanssa samaan konserniin kuuluvan yhteisön hallituksen jäsenen, valtuuskunnan jäsenen tai toimitusjohtajan tehtävää, ennen kuin vähintään kaksi vuotta on kulunut tilintarkastustoimeksiannon päättymisestä. Tilintarkastusvalvonta määrää eläkekassan tilintarkastajan laaduntarkastukseen vähintään joka kolmas vuosi.

(18.9.2015/1194) Tilintarkastajan valinta ja kelpoisuus

Eläkekassassa on oltava vähintään yksi tilintarkastaja. Tilintarkastajan valitsee valtuuskunta. Vähintään yhden tilintarkastajan on oltava KHT-tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö, jonka päävastuullisen tilintarkastajan tulee olla KHT-tilintarkastaja.

Jos eläkekassalle on valittu vain yksi tilintarkastaja eikä tämä ole tilintarkastusyhteisö, on valittava ainakin yksi varatilintarkastaja. Mitä tässä laissa ja tilintarkastuslaissa säädetään tilintarkastajasta, sovelletaan myös varatilintarkastajaan.

(29.12.2009/1233) Tilintarkastajan toimikausi

Eläkekassan tilintarkastajan toimikausi päättyy ja uuden tilintarkastajan toimikausi alkaa uuden tilintarkastajan valinnasta päättävän valtuuskunnan kokouksen päättyessä, jollei uutta tilintarkastajaa valittaessa päätetä toisin. Valtuuskunnan kokouksessa ei voida päättää, että tilintarkastajan toimikausi jatkuu toistaiseksi.

(29.12.2009/1233) Eläkekassan tilintarkastusta koskevat erityiset säännökset

Eläkekassan tilintarkastajan suorittaman tilikauden aikaisen jatkuvan tarkastuksen on riittävänä pidettävässä laajuudessa ulotuttava vastuuvelkaan, vakavaraisuuspääomaan, sijoitustoimintaan, vakuuttamis- ja korvaustoimintaan sekä eläkekassan ja sen kanssa samaan konserniin kuuluvien yhteisöjen välisiin liiketoimiin. (20.7.2012/445)

2 momentti on kumottu L:lla 20.3.2015/320.

Tilintarkastajan 1 momentissa tarkoitetusta tarkastuksesta on annettava kertomus eläkekassan hallitukselle. (20.3.2015/320)

Eläkekassan hallituksen on vähintään kerran vuodessa kuultava kokouksessaan tilintarkastajaa eläkekassan taloudellisesta asemasta ja sisäisestä valvonnasta sekä muista tilintarkastuksessa esille tulleista seikoista.

(12.8.2016/635) Oikeus vaatia tilintarkastajan määräämistä

Finanssivalvonnan on ilmoituksesta määrättävä eläkekassalle kelpoisuusehdot täyttävä tilintarkastaja, jos:

1) tilintarkastajaa ei ole valittu tämän luvun tai tilintarkastuslain mukaisesti; tai

2) tilintarkastajalla ei ole tässä laissa tai tilintarkastuslain 2 luvun 1 §:ssä tarkoitettua kelpoisuutta tai jos tilintarkastaja ei ole tilintarkastuslain 4 luvun 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla riippumaton tai hän on saman lain 4 luvun 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla esteellinen.

Ilmoituksen 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa saa tehdä kuka tahansa. Eläkekassan hallitus on velvollinen tekemään ilmoituksen, jollei valtuuskunta viivytyksettä valitse kelpoisuusehdot täyttävää tilintarkastajaa.

Finanssivalvonnan on pyydettävä Patentti- ja rekisterihallituksen tilintarkastuslautakunnalta lausunto 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa riippumattomuutta tai esteellisyyttä koskevassa asiassa ennen sen ratkaisemista.

Ennen kuin 1 momentissa tarkoitettu tilintarkastajan määräys annetaan, eläkekassan hallitusta on kuultava. Määräys voidaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana. Määräys on voimassa siihen asti, kunnes eläkekassalle on säädetyssä järjestyksessä valittu tilintarkastaja Finanssivalvonnan määräämän tilintarkastajan tilalle. Määräystä ei voida antaa sen jälkeen, kun kyseistä tilikautta koskeva tilinpäätös on vahvistettu ja sitä koskeva päätös on saanut lainvoiman.

(19.12.2008/913)

195 § on kumottu L:lla 19.12.2008/913.

(29.12.2009/1233) Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuudet

Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä 193 a §:n 3 momentissa tarkoitetusta kertomuksesta.

Eläkekassan tilinpäätös ja toimintakertomus

(29.12.2009/1233) Sovellettavat lait

Eläkekassan kirjanpitoon sekä tilinpäätöksen, toimintakertomuksen ja konsernitilinpäätöksen laadintaan sovelletaan kirjanpitolakia (1336/1997), jollei tämän luvun säännöksistä muuta johdu, sekä kirjanpitoasetusta (1339/1997), jollei tämän luvun säännöksistä taikka 197 §:ssä tarkoitetusta sosiaali- ja terveysministeriön asetuksesta tai Finanssivalvonnan määräyksistä muuta johdu.

Sen lisäksi, mitä tässä luvussa säädetään, eläkekassan tilinpäätökseen ja toimintakertomukseen sovelletaan osakeyhtiölain (624/2006) 8 luvun 6 §:n säännöksiä lähipiirilainojen ilmoittamisesta ja vakuutusyhtiölain (521/2008) 8 luvun säännöksiä, lukuun ottamatta 1–3 §:ää, 14 §:n 1 momentin 2 kohtaa ja 24–26 §:ää. (30.12.2015/1667)

Eläkekassan tilinpäätökseen ja toimintakertomukseen ei sovelleta rekisteröintiä koskevaa kirjanpitolain 3 luvun 9 §:ää eikä jäljennösten antamisvelvollisuutta koskevaa 3 luvun 11 §:ää. Eläkekassan tilinpäätöksen laatimiseen ei sovelleta kirjanpitolain 5 luvun 2 a ja 2 b §:ää ja 7 a lukua. (30.12.2015/1667)

(30.12.2015/1667) Tarkemmat säännökset ja määräykset, poikkeusluvat ja kirjanpitolautakunnan lausunto

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan antaa Merimieseläkekassan toimintakertomusta, tilinpäätöstä ja konsernitilinpäätöstä koskevia tarkempia säännöksiä vakuutusyhtiölain 8 luvun 28 §:ssä mainituista seikoista. Finanssivalvonta voi antaa tarkempia määräyksiä vakuutusyhtiölain 8 luvun 29 §:ssä mainituista seikoista.

Finanssivalvonnan oikeuteen myöntää eläkekassalle poikkeuslupia säännösten noudattamisesta sovelletaan, mitä vakuutusyhtiölain 8 luvun 30 §:ssä säädetään vakuutusyhtiölle myönnettävistä poikkeusluvista. Velvollisuuteen pyytää kirjanpitolautakunnan lausunto sovelletaan, mitä vakuutusyhtiölain 8 luvun 31 §:ssä säädetään.

Ks. STMa Merimieseläkekassan ja Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen tilinpäätöksestä ja konsernitilinpäätöksestä 139/2016.

(30.12.2015/1667)

198 § on kumottu L:lla 30.12.2015/1667.

Tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen antaminen tilintarkastajille

Tilinpäätös ja toimintakertomus on annettava tilintarkastajille vähintään kuukausi ennen eläkekassan valtuuskunnan kokousta.

Eläkekassan vastuuvelka ja sen kattaminen

Vastuuvelan kirjaaminen

Eläkekassan on kirjattava vastuuvelkana tämän lain mukaisen eläketurvan järjestämisestä johtuvien tulevien menojen peittämiseen tarvittavat varat siihen määrään asti, johon eläkekassan ne tulot, joita ei ole käytettävä muihin tarkoituksiin, riittävät mainittujen menojen peittämiseen.

(20.3.2015/320)

201 § on kumottu L:lla 20.3.2015/320.

(20.3.2015/296) Vakuutusteknisen vastuuvelan sekä työnantajan eläkevakuutusmaksun korotuksen ja alennuksen laskuperusteet

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa asetuksella eläkekassalle vakuutusteknisen vastuuvelan sekä työnantajan eläkevakuutusmaksun korotuksen ja alennuksen laskuperusteet ottaen huomioon, mitä 141 a §:ssä, 152 §:n 1 momentissa ja 153–160 §:ssä sekä työntekijän eläkelain 167, 168, 170 ja 171 §:ssä säädetään.

Eläkekassan varojen sijoittaminen

Sijoitustoiminnan järjestäminen

Eläkekassan sijoitustoiminnan on oltava itsenäistä ja eläkekassassa on sitä varten oltava riittävä henkilöstö toiminnan luonne ja laajuus huomioon ottaen.

Vakuutusvalvontavirasto antaa tarvittaessa määräykset 1 momentissa tarkoitetusta sijoitustoiminnan itsenäisyydestä sekä sijoitustoimintaa täydentävien varojenhoitopalvelujen, asiantuntijapalvelujen, aputoimintojen ja näihin rinnastettavien palvelujen käytöstä.

Sijoitussuunnitelma

Hallituksen on laadittava eläkekassalle sen varojen sijoittamista koskeva suunnitelma (sijoitussuunnitelma). Sijoitussuunnitelmassa on erityisesti otettava huomioon eläkekassan harjoittaman vakuutustoiminnan luonne lakisääteisen sosiaaliturvan osana ja 207 §:ssä asetetut vaatimukset eläkekassan toiminnalle. Sijoitussuunnitelmaan on liitettävä eläkekassan vakuutusmatemaatikon lausunto siitä, täyttääkö sijoitussuunnitelma eläkekassan vastuuvelan luonteen asettamat vaatimukset eläkekassan sijoitustoiminnalle.

Sijoitussuunnitelmasta on käytävä ilmi, missä määrin eläkekassa ostaa varainhoitopalveluja, sijoitustoiminnan asiantuntijapalveluja, aputoimintoja tai niihin rinnastettavia muita palveluja.

Vakuutusvalvontavirasto antaa tarkemmat määräykset tässä pykälässä tarkoitetusta sijoitussuunnitelmasta.

Sijoituksia koskevat rajoitukset

Eläkekassan varoja ei saa käyttää sen toiminnalle vieraaseen tarkoitukseen.

Eläkekassa ei saa ilman Vakuutusvalvontaviraston lupaa hankkia kirjanpitolain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettua määräysvaltaa muuta liikettä kuin vakuutusliikettä harjoittavassa yhteisössä, jollei yhteisön toimintaa voida pitää työeläkevakuutusliikkeeseen liittyvänä ja tämän kannalta tarkoituksenmukaisena tai jollei kysymyksessä ole asunto- tai kiinteistöyhteisö.

Eläkekassa ei saa yksin eikä yhdessä tytäryhteisönsä kanssa ilman Finanssivalvonnan lupaa omistaa yli kymmentä prosenttia osakkeista, jäsenosuuksista tai yhtiöosuuksista eikä yli kymmentä prosenttia kaikkien osakkeiden, jäsenosuuksien tai yhtiöosuuksien tuottamasta äänimäärästä julkisen valvonnan alaisessa luotto- tai rahoituslaitoksessa eikä niissä määräysvaltaa käyttävässä luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014) 1 luvun 15 §:n 1 momentissa tarkoitetussa omistusyhteisössä. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske sijoitusrahastolaissa (48/1999) tarkoitettujen rahastoyhtiöiden, yhteissijoitusyritysten, ulkomaisten ETA-rahasto eikä vaihtoehtorahastojen hoitajista annetussa laissa (162/2014) tarkoitettujen vaihtoehtorahastojen hoitajien tai ulkomaisten vaihtoehtorahastojen hoitajien osakkeiden tai osuuksien tai niiden hallinnoimien sijoitusrahastojen ja yhteissijoitusyritysten tai hoitamien vaihtoehtorahastojen osuuksien omistamista. (8.8.2014/642)

Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitettuun omistukseen lasketaan myös sellaiset osakkeet ja niiden tuottama äänimäärä, jotka eläkekassa voi optio-oikeuden tai vaihtovelkakirjan nojalla merkitä.

Eläkekassan vakavaraisuus

Vakavaraisuus ja vakavaraisuuspääoma (20.7.2012/445)

Vakuutustekninen tutkimus

Eläkekassan on suoritettava vakuutustekninen tutkimus eläkekassan tilasta vähintään joka toinen vuosi sekä muulloinkin, jos Vakuutusvalvontavirasto pitää sitä tarpeellisena. Jos tutkimuksen perusteella havaitaan, että maksut eivät turvaa eläkekassan vakavaraisuutta tai että ne ovat liian korkeat, eläkekassan on viipymättä ilmoitettava siitä Vakuutusvalvontavirastolle ja tehtävä esitys sosiaali- ja terveysministeriölle maksujen muuttamiseksi.

(20.7.2012/445) Vakavaraisuuden järjestäminen

Eläkekassan vakavaraisuuspääoma ja muut eläkekassan vakavaraisuuteen vaikuttavat seikat on järjestettävä vakuutetun edut turvaavalla tavalla ottaen huomioon tuottojen ja kulujen todennäköinen vaihtelu ja arvioitavissa olevat muut epävarmuustekijät.

(20.7.2012/445) Vakavaraisuusrajan ja vakavaraisuuspääoman laskeminen

Eläkekassan vakavaraisuusraja lasketaan eläkelaitoksen vakavaraisuusrajan laskemisesta ja sijoitusten hajauttamisesta annetun lain mukaisesti. (20.3.2015/320)

Eläkekassan vakavaraisuuspääomalla tarkoitetaan sitä määrää, jolla eläkekassan varojen on katsottava ylittävän eläkekassan velat ja muut niihin rinnastettavat sitoumukset noudattaen työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain (354/1997) 16 a §:n 5 ja 8–10 kohtaa, 16 b §:ää, 16 c §:n 1 momentin 1 kohtaa ja 3 momenttia, 16 d §:n 2, 4, 5 ja 6 kohtaa sekä 16 e §:ää. Velkoihin kuuluvana vastuuvelkana käytetään tämän lain 202 §:n mukaista vakuutusteknistä vastuuvelkaa. (20.3.2015/320)

Eläkekassan on toimitettava Finanssivalvonnalle laskelma vakavaraisuuspääomaa koskevien määräysten täyttymisestä.

(20.7.2012/445) Vakavaraisuuden vahvistamista koskevat suunnitelmat

Jos eläkekassan vakavaraisuuspääoma on pienempi kuin 208 §:n mukainen vakavaraisuusraja, eläkekassan on viipymättä toimitettava Finanssivalvonnan hyväksyttäväksi taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelma. Tervehdyttämissuunnitelmassa on osoitettava, että eläkekassan vakavaraisuuspääoma ylittää vuoden tai erityisistä syistä Finanssivalvonnan luvalla enintään kahden vuoden kuluessa vakavaraisuusrajan.

Jos eläkekassan vakavaraisuuspääoma on pienempi kuin kolmasosa 208 §:n mukaisesta vakavaraisuusrajasta, eläkekassan on viipymättä toimitettava Finanssivalvonnan hyväksyttäväksi lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelma. Rahoitussuunnitelmassa on osoitettava, että eläkekassan vakavaraisuuspääoma on kolmen kuukauden kuluessa vähintään kolmasosa 208 §:n mukaisesta vakavaraisuusrajasta. Jos rahoitussuunnitelman mukaisia toimenpiteitä ei sanotussa ajassa ole saatu toteutetuiksi, Finanssivalvonta voi erityisen painavista syistä jatkaa määräaikaa enintään kolmella kuukaudella.

(29.12.2009/1233) Vakavaraisuutta ja vakavaraisuuspääomaa koskevat määräykset (20.7.2012/445)

Finanssivalvonta antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä 206 §:ssä tarkoitetusta esityksestä maksujen muuttamiseksi ja vakuutusteknisen tutkimuksen laatimisesta sekä 209 §:ssä tarkoitetuista suunnitelmista ja niissä annettavista tiedoista sekä 208 §:n 3 momentissa tarkoitetun laskelman laatimisesta ja sen toimittamisen ajankohdasta.

Eläkekassan valvonta

(19.12.2008/913) Eläkekassan valvonta ja toiminnasta annettavat tiedot

Eläkekassa on Finanssivalvonnan valvonnan alainen. Tässä laissa oleva viittaus Vakuutusvalvontavirastoon tarkoittaa viittausta Finanssivalvontaan.

Eläkekassan tulee vuosittain kahden viikon kuluessa tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen vahvistamisesta toimittaa Finanssivalvonnalle jäljennös tilinpäätöksestä, toimintakertomuksesta ja tilintarkastajien lausunnosta sekä kertomus toiminnastaan ja tilastaan. Kertomus on toimitettava Finanssivalvonnan vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella.

Eläkekassan on annettava sosiaali- ja terveysministeriölle sen määräämässä kohtuullisessa ajassa eläkekassan toiminnasta tietoja, jotka ovat tarpeen tässä laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi.

(13.5.2011/493) Finanssivalvonnan oikeus rangaistusvaatimuksen antamiseen

Jos 190 §:ssä tarkoitettu henkilö on samassa pykälässä mainitulla tavalla tuottanut eläkekassalle vahinkoa, Finanssivalvonta voi ryhtyä sellaiseen toimenpiteeseen, että syyttäjä määrätään tuomioistuimessa tekemään asiasta aiheutuva vahingonkorvaus- ja rangaistusvaatimus.

(19.12.2008/913)

213 § on kumottu L:lla 19.12.2008/913.

Omaisuuden luovutus- ja panttauskielto

Mitä työeläkevakuutusyhtiöistä annetun lain (354/1997) 31 §:ssä säädetään työeläkevakuutusyhtiön omaisuuden luovutus- ja panttauskiellosta, koskee myös eläkekassan omaisuuden luovuttamista ja panttaamista.

ERINÄISET SÄÄNNÖKSET

Tietojen antaminen, saaminen ja salassapito

Sovellettavat säännökset

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999; julkisuuslaki) sovelletaan eläkekassan ja Eläketurvakeskuksen asiakirjojen ja toiminnan julkisuuteen siltä osin kuin eläkekassa ja Eläketurvakeskus käyttävät julkisuuslain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettua julkista valtaa, jollei tässä tai muussa laissa toisin säädetä.

Myös silloin, kun kysymys ei ole julkisuuslain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun julkisen vallan käytöstä, sovelletaan eläkekassassa ja Eläketurvakeskuksessa tämän lain toimeenpanoon liittyvissä asioissa julkisuuslain:

1) asiakirjasalaisuutta;

2) vaitiolovelvollisuutta;

3) hyväksikäyttökieltoa;

4) salassa pidettäviä asiakirjoja koskevia 22–24 §:ää; ja

5) rangaistussäännöksiä sisältävää 35 §:ää.

Tietojen luovuttamisesta on tällöin voimassa, mitä salassapidosta poikkeamisesta ja sen lakkaamisesta säädetään julkisuuslain 7 luvussa.

Tätä lakia toimeenpantaessa sovelletaan tässä luvussa säädetyn lisäksi, mitä säädetään työntekijän eläkelain:

1) 197 §:ssä tiedoista eläkkeeseen oikeuttavien palkattomalta ajalta saatujen etuuksien perusteena olevista tuloista;

2) 198 §:ssä oikeudesta saada tietoja asian ratkaisemiseksi ja lakisääteisten tehtävien toimeenpanemiseksi;

3) 201 §:ssä tietojen antamisesta Eläketurvakeskukselle vanhuuseläkevastuiden täydennyskertoimien laskemiseksi;

4) 202 §:ssä tietojen maksuttomuudesta;

5) 205 §:ssä tietojen antamisesta rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi;

6) 206 §:ssä oikeudesta tietojen luovuttamiseen; (21.12.2016/1256)

7) 207 §:ssä tietojen antamisesta työntekijän ryhmähenkivakuutusta varten;

8) 208 §:ssä tietojen luovuttamisesta eteenpäin;

9) 209 §:ssä tietojen eteenpäin luovuttajan vastuusta; ja

10) 210 §:ssä tietojen antamisesta teknisen käyttöyhteyden avulla.

Mitä edellä mainituissa työntekijän eläkelain pykälissä säädetään eläkelaitoksista, koskee myös eläkekassaa.

Siltä osin kuin eläkekassan toiminnassa ei ole kysymys eläketurvan toimeenpanosta, eläkekassan toimintaan sovelletaan eläkesäätiöistä ja eläkekassoista annetun lain (946/2021) 16 luvun 4 §:ää ja 17 luvun 4–6 §:ää. (19.11.2021/960)

Työnantajan taloudellista asemaa koskevat tiedot

Sen lisäksi, mitä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdassa säädetään elinkeinonharjoittajaa koskevien tietojen salassa pitämisestä, myös sellaiset tämän lain toimeenpanoon perustuvat asiakirjat ja tiedot, jotka koskevat työnantajan taloudellista asemaa, ovat salassa pidettäviä.

(17.4.2020/248)

217 § on kumottu L:lla 17.4.2020/248.

(20.3.2015/296) Työnantajan oikeus saada tietoja

Työnantajalla on oikeus saada eläkekassalta salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä talous- ja henkilöstöhallintoaan ja yrityksen työeläkemaksun tarkastamista varten välttämättömät tiedot tämän lain mukaan myönnetystä eläkkeestä ja sen muodosta, myönnetyn eläkkeen alkamis- ja päättymispäivästä sekä työntekijän eläkeiästä.

Työnantajan velvollisuus antaa tietoja

Jos käsiteltävänä olevan vakuuttamis-, eläke- tai kuntoutusasian ratkaisemiseksi tai muuten tämän lain tai Eläketurvakeskuksesta annetun lain (397/2006) mukaisten tehtävien toimeenpanossa tarvitaan tietoja työntekijän työskentelystä ja työolosuhteista tai muista vastaavista seikoista, työnantaja on velvollinen antamaan tiedot eläkekassalle, Eläketurvakeskukselle ja tämän lain mukaiselle muutoksenhakuelimelle.

Pyydettäessä työnantajalta työntekijän eläke- tai kuntoutusasian käsittelyä varten tarvittavia tietoja, työnantajalle saa ilmoittaa vain ne työntekijää koskevat salassa pidettävät tiedot, jotka ovat välttämättömiä työnantajalta pyydettävien tietojen yksilöimiseksi. (17.4.2020/248)

(17.4.2020/248) Eläkekassan oikeus tietojen antamiseen eläkeasian ratkaisemista varten

Eläkekassalla on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä antaa työkyvyttömyys- ja työuraeläkeasian käsittelyyn liittyviä tietoja hakijan terveydentilan selvittämiseksi ja työkyvyn arvioimiseksi lääkärille tai muulle terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa tarkoitetulle ammattihenkilölle taikka terveydenhuollon toimintayksikölle, jos tietojen antaminen on välttämätöntä vireillä olevan etuusasian ratkaisemiseksi.

Selvitys eläkkeensaajalta eläkkeen määrään ja eläkeoikeuteen liittyvistä seikoista

Eläkekassa voi eläkkeensaajan ilmoitusvelvollisuudesta riippumatta vaatia eläkkeensaajalta selvityksen eläkkeen määrään ja eläkeoikeuteen vaikuttavista seikoista, jos on aihetta epäillä, että näissä seikoissa on tapahtunut muutoksia.

Eläkekassan oikeus saada tietoja valvontaa varten

Eläkekassalla on oikeus salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada työnantajalta, lakisääteistä vakuutusta toimeenpanevalta vakuutus- ja eläkelaitokselta, viranomaiselta ja muulta taholta, johon julkisuuslakia sovelletaan, tiedot, jotka ovat välttämättömiä 162 §:ssä säädetyn valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

(17.4.2020/248) Rekisteröidyn oikeuden rajaaminen

Tietosuoja-asetuksessa tarkoitetulla rekisteröidyllä ei ole tietosuoja-asetuksen 18 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista oikeutta siihen, että eläkekassa tai muu toimivaltainen eläkelaitos rajoittaa henkilötietojen käsittelyä silloin, kun se hoitaa tämän lain mukaista tehtävää, jos rekisteröidyn vaatimus käsittelyn rajoittamisesta on ilmeisen perusteeton.

Täydentävät säännökset ja voimaantulo

Päätös teoreettisen eläkkeen määrästä

Jos työntekijä on työskennellyt kahdessa tai useammassa EU- tai ETA-maassa ja hän hakee kansaneläkettä, hänellä on oikeus pyynnöstä saada päätös siitä teoreettisen eläkkeen määrästä, jonka eläkekassa ilmoittaa Kansaneläkelaitokselle hänen kansaneläkkeensä laskemista varten.

Eläkeoikeuden siirtäminen Euroopan yhteisöihin

Työntekijällä on oikeus siirtää tämän lain mukainen eläkeoikeutensa Euroopan yhteisöihin siten kuin eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä annetussa laissa (165/1999) säädetään.

Euroopan yhteisöihin siirtyvään ja sieltä palautettavaan eläkeoikeuteen sovelletaan eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä annetun lain säännöksiä siltä osin kuin mainitussa laissa on tämän lain säännöksistä poikkeavia säännöksiä.

(20.3.2015/296) Ajanjaksojen pituuksien laskeminen

Tämän lain mukaisten ajanjaksojen pituuksia ja 224 a §:ssä tarkoitettuja päiviä laskettaessa kalenterikuukauteen katsotaan sisältyvän 30 päivää. Kalenterikuukausien pituudet tasoitetaan siten, että kuukauden viimeistä päivää pidetään aina kalenterikuukauden 30 päivänä.

Ajanjakson pituus ja 224 a §:ssä tarkoitettujen päivien lukumäärä kuukausiksi muunnettuna lasketaan siten, että päivien lukumäärä jaetaan kolmellakymmenellä. Kalenterivuotta kohden otetaan huomioon enintään 360 päivää. Jos 224 a §:ssä tarkoitettujen päivien lukumäärästä kuukausiksi muunnettaessa täysien kuukausien lisäksi jää jäljelle vähintään viisitoista päivää, katsotaan niiden vastaavan yhtä kuukautta.

(19.12.2018/1272) Palveluaikaa laskettaessa huomioon otettava aika

Tämän lain mukaista palveluaikaa laskettaessa otetaan huomioon 78 §:ssä tarkoitetusta saman kalenterikuukauden aikana maksetusta palkasta yksi päivä jokaisen 40 euron ylittävältä osalta siten, että kalenterikuukaudelta huomioidaan kuitenkin enintään 30 päivää.

Palveluaikaa laskettaessa huomioon otettavat päivät muunnetaan kuukausiksi siten kuin 224 §:ssä säädetään.

Virka-apu

Eläkekassalla on oikeus kuulusteluttaa todistajia käräjäoikeudessa omasta aloitteestaan tai asianosaisen pyynnöstä käsiteltävänä olevan asian selvittämistä varten.

Esteellisyys

Sen estämättä, mitä hallintolain (434/2003) 28 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdassa säädetään, eläkekassan toimihenkilö ja hallituksen jäsen voivat käsitellä tämän lain täytäntöönpanoon kuuluvaa asiaa, joka koskee eläkekassassa eläketurvan järjestänyttä työnantajaa tai tällaisen työnantajan palveluksessa olevaa työntekijää.

(29.12.2009/1233) Vastuullinen vakuutusmatemaatikko

Vakuutusteknisten laskelmien ja selvitysten laatimista varten eläkekassalla on oltava vastuullinen vakuutusmatemaatikko. Vakuutusmatemaatikon kelpoisuuden vahvistamiseen sovelletaan vakuutusyhtiölain 31 luvun 6 §:n 3 momenttia.

Vakuutusmatemaatikon tehtäviin ja kelpoisuusehtoihin sovelletaan vakuutusyhtiölain 31 luvun 5–9 §:ää.

Vakuutusmatemaatikon ottamisesta ja eroamisesta on eläkekassan tehtävä ilmoitus Finanssivalvonnalle.

(30.12.2008/1103) Asiakirjojen säilyttäminen

Eläkekassan on säilytettävä tämän lain mukaisen eläketurvan järjestämiseen ja eläkeasiaan liittyvät asiakirjat siten kuin arkistolaissa (831/1994) säädetään. Jos arkistolaitos ei ole määrännyt säilytettäväksi edellä tarkoitettuja asiakirjoja pysyvästi, eläkekassan on säilytettävä:

1) vakuutuksen voimassaoloa ja päättymistä koskevat asiakirjat sekä vakuuttamisen, vakuutuksen hoidon ja vakuutusmaksun määräämisen kannalta muut tarpeelliset asiakirjat vakuutuksen voimassaoloajan ja kymmenen sen jälkeistä kalenterivuotta;

2) eläke- tai kuntoutusasiaan liittyvä hakemus, lääkärinlausunto, kuntoutussuunnitelma ja muut kuntoutusta tai eläkkeenhakijan terveydentilaa, työ- ja toimintakykyä tai kuntouttamismahdollisuuksia koskevat asiakirjat, muut eläke- tai kuntoutusetuuden myöntämisen, käsittelyn tai maksamisen kannalta tarpeelliset asiakirjat sekä eläke- tai kuntoutusasiaa koskeva päätös ja laskelma vakuutetun elossaoloajan sekä viisi sen jälkeistä kalenterivuotta;

3) perhe-eläkkeen myöntämisen, käsittelyn tai maksamisen kannalta tarpeelliset asiakirjat sekä perhe-eläkettä koskeva päätös ja laskelma perhe-eläkkeen maksuajan ja viisi sen jälkeistä kalenterivuotta;

4) vakuutusmaksun perinnän kannalta tarpeelliset asiakirjat perinnän päättymiseen ja viisi sen jälkeistä kalenterivuotta; sekä

5) valitusasiaa koskevat asiakirjat 50 vuotta, jollei niitä ole 1–4 kohdan mukaan säilytettävä tätä pidempää aikaa; valitusasiaa koskevien asiakirjojen säilytysaika alkaa siitä, kun ne ovat palautuneet eläkekassaan muutoksenhakuasteesta.

Valmiussuunnittelu

Eläkekassan tulee varmistaa tehtäviensä mahdollisimman häiriötön hoitaminen myös poikkeusoloissa osallistumalla vakuutusalan valmiussuunnitteluun ja valmistelemalla etukäteen poikkeusoloissa tapahtuvaa toimintaa sekä muin toimenpitein.

Jos 1 momentista aiheutuvat tehtävät edellyttävät sellaisia toimenpiteitä, jotka selvästi poikkeavat tavanomaisena pidettävästä eläkekassan toiminnasta ja joista aiheutuu olennaisia lisäkustannuksia, tällaiset kustannukset voidaan korvata huoltovarmuuden turvaamisesta annetussa laissa (1390/1992) tarkoitetusta huoltovarmuusrahastosta.

Vakuutusvalvontavirasto voi antaa ohjeita 1 momentin soveltamisesta.

Työntekijöiden ja työnantajien neuvonta

Ensisijainen vastuu tämän lain soveltamisalaan kuuluvien asioiden neuvonnasta on eläkekassalla.

Voimaantulo

Tämän lain voimaantulosta säädetään erikseen lailla.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

7.12.2007/1168:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.

HE 95/2007, StVM 9/2007, EV 55/2007

21.12.2007/1280:

Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

L 1280/2007 tuli voimaan 1.3.2008 A:n 126/2008 mukaisesti.

HE 115/2007, LiVM 13/2007, EV 111/2007

19.12.2008/913:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.

HE 66/2008, TaVM 20/2008, EV 109/2008

19.12.2008/968:

Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Tätä lakia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

L 968/2008 tuli voimaan 15.9.2009 A:n 675/2009 mukaisesti.

HE 148/2008, LiVM 13/2008, EV 123/2008

30.12.2008/1103:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.

Lain 228 §:ää sovelletaan lain voimaan tullessa eläkekassassa säilytettävänä oleviin ja lain voimaantulon jälkeen säilytettäviksi tuleviin asiakirjoihin.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 171/2008, StVM 41/2008, EV 215/2008

14.8.2009/629:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010. Lain 16 §:n 1 momentin johdantokappale, 64 §:n 1 momentin 3 kohta, 70 ja 76 § tulevat kuitenkin voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011. Osa-aikaeläkkeen ansion alenema luetaan tulevan ajan ansioihin lain voimaan tullessa voimassa olleen 82 §:n 1 momentin mukaisesti 31 päivää joulukuuta 2010 saakka.

Lain 67 §:n 2 momenttia, 69 §:n 2 momenttia, 73 §:n 2 momenttia, 75 §:n 2 momenttia, 82 §:n 6 momenttia ja 88 §:ää sovelletaan vanhuuseläkkeisiin, jotka alkavat 1 päivänä tammikuuta 2010 tai sen jälkeen, ja työkyvyttömyyseläkkeisiin, joissa eläketapahtuma on 1 päivänä tammikuuta 2010 tai sen jälkeen. Lain 95 §:n 1 momenttia sovelletaan perhe-eläkkeisiin, joissa leskeneläkkeen vähennys tehdään ensimmäisen kerran lain voimaantulon jälkeen.

Ennen vuotta 1953 syntyneen työntekijän osa-aikaeläkeoikeuteen, eläkkeen karttumiseen osa-aikaeläkkeen ajalta sekä tulevan ajan ansioon sovelletaan, mitä tämän lain voimaan tullessa voimassa olleessa laissa säädetään.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 68/2009, StVM 20/2009, EV 99/2009

14.8.2009/635:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

Lain 37 §, 65 §:n 1 ja 2 kohta, 108 § ja 123 §:n 3 momentti tulevat kuitenkin voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012 ja niitä sovelletaan eläkehakemukseen, joka tulee vireille mainittuna päivänä tai sen jälkeen. Edellä mainittujen lainkohtien sijasta sovelletaan kuitenkin ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita vastaavia säännöksiä, jos työntekijällä ei ole työeläkelakien mukaisia vakuutettuja työansioita vuoden 2004 jälkeen.

Lain 108 §:n estämättä viimeisen eläkelaitoksen järjestelyä ei sovelleta, jos järjestelyn piiriin kuuluvista eläkelaitoksista toinen soveltaa ennen 1 päivää tammikuuta 2005 voimassa olleita työeläkelakien säännöksiä ja toinen soveltaa 1 päivänä tammikuuta 2005 tai sen jälkeen voimaan tulevia työeläkelakien säännöksiä, eivätkä nämä eläkelaitokset sovi viimeisen eläkelaitoksen järjestelyn noudattamisesta. Sama koskee tilannetta, jossa yksityisten alojen eläkelaitos olisi viimeinen eläkelaitos ja työntekijä hakee työkyvyttömyyseläkettä, joka myönnetään 52 §:n 3 momentin perusteella työkyvyttömyyseläkkeen sijaan vähentämättömänä vanhuuseläkkeenä. Näissä tilanteissa tämän lain mukaisen eläkeoikeuden ja eläkkeen määrän ratkaisee työntekijän eläkelain 106 §:n mukainen yksityisten alojen ratkaiseva eläkelaitos.

Lain 37 §:ssä ja 82 §:n 3 momentissa mainitut rahamäärät vastaavat työntekijän eläkelain 96 §:ssä tarkoitetun palkkakertoimen arvoa yksi (1,000) vuonna 2004.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 73/2009, StVM 17/2009, EV 75/2009

22.12.2009/1205:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

Ennen tämän lain voimaantuloa myönnettyyn työttömyysturvalain (1290/2002) mukaiseen koulutuspäivärahaan ja julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) mukaiseen ansiotukeen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

HE 178/2009, PeVL 27/2009, StVL 20/2009, TyVM 11/2009, EV 224/2009

29.12.2009/1233:

Tämä laki tulee voimaan 30 päivänä joulukuuta 2009.

HE 181/2009, TaVM 26/2009, EV 237/2009

22.12.2009/1337:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

HE 208/2009, LiVM 23/2009, EV 203/2009

14.5.2010/356:

Tämä laki tulee voimaan 19 päivänä toukokuuta 2010.

Tilanteissa, joissa henkilöön sovelletaan EU:n sosiaaliturvan perusasetuksen 90 artiklan mukaan sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 1408/71, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 34/2010, StVM 8/2010, EV 68/2010

20.8.2010/718:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2011.

HE 50/2010, StVM 10/2010, EV 86/2010

29.10.2010/911:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.

Eläkehakemuksiin, jotka ovat tulleet vireille ennen 1 päivää tammikuuta 2011, sovelletaan lain 13 §:n 1 momenttia sellaisena kuin se oli voimassa 31 päivänä joulukuuta 2010.

HE 91/2010, StVM 19/2010, EV 126/2010

5.11.2010/941:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.

HE 44/2010, TyVM 6/2010, EV 132/2010

21.12.2010/1193:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.

Jos osakeyhtiössä tai muussa yhteisössä johtavassa asemassa työskentelevä henkilö oli tämän lain voimaan tullessa vakuutettu työntekijään rinnastettuna henkilönä, hänen vakuuttamiseensa sovelletaan 6 §:ää, sellaisena kuin se oli tämän lain voimaan tullessa, niin kauan kuin sama työskentely jatkuu, enintään kuitenkin 31 päivään joulukuuta 2013 saakka. Tämän jälkeen hänen työskentelynsä vakuuttamiseen sovelletaan, mitä tämän lain 6 §:ssä ja yrittäjän eläkelain (1272/2006) 3 §:ssä säädetään.

Jos 2 momentissa tarkoitetun, osakeyhtiössä tai muussa yhteisössä johtavassa asemassa työskentelevän henkilön oma omistusosuus tai määräämisvalta yksistään taikka hänen ja hänen perheenjäsentensä omistusosuus tai määräämisvalta yhteensä nousee tämän lain voimaantulon jälkeen, mutta ennen 1 päivää tammikuuta 2014, yli 50 prosenttiin osakeyhtiössä tai muussa yhteisössä, hän on velvollinen ottamaan yrittäjän eläkelain mukaisen vakuutuksen siten kuin yrittäjän eläkelaissa säädetään.

HE 135/2010, StVM 38/2010, EV 232/2010

21.12.2010/1249:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2011.

HE 198/2010, StVM 34/2010, EV 224/2010

13.5.2011/493:

Tämä laki tulee voimaan 17 päivänä toukokuuta 2011.

HE 286/2010, LaVM 34/2010, EV 311/2010

17.6.2011/680:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2011.

Lain 137 a §:ää sovelletaan, jos takautuva etuus tai eläke myönnetään tämän lain voimaantulon jälkeen.

Tämän lain voimaan tullessa muutoksenhakulautakunnassa ja vakuutusoikeudessa vireillä oleviin lainvoimaisen päätöksen poistamista koskeviin asioihin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

HE 274/2010, StVM 51/2010, EV 300/2010

17.6.2011/765:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2011.

HE 174/2010, TyVM 15/2010, EV 303/2010

22.12.2011/1429:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012.

Lain 97 § tulee voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta 2013. Sitä sovelletaan työntekijän hakemuksesta myös ennen vuotta 2013 hänelle myönnettyyn eläkkeeseen, jos eläketapahtuma on ollut 1 päivänä tammikuuta 2007 tai sen jälkeen, siitä on vähennetty ensisijainen etuus ja työntekijä saisi mainittua pykälää soveltaen aiempaa suuremman eläkkeen. Tällöin eläkkeen määrä tarkistetaan 1 päivästä tammikuuta 2013 alkaen, jos hakemus saapuu eläkelaitokselle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2013, ja mainitun päivämäärän jälkeen saapuneen hakemuksen perusteella hakemuksen saapumista seuraavan kalenterikuukauden alusta.

HE 89/2011, StVM 11/2011, EV 48/2011

22.12.2011/1457:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012. Lain 81 §:n 2 ja 3 momenttia sekä 81 a §:n 3–5 momenttia sovelletaan kuitenkin vasta 1 päivästä tammikuuta 2013.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

HE 74/2011, StVM 14/2011, EV 69/2011

8.6.2012/292:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2012.

HE 111/2011, TyVL 9/2011, PeVL 2/2012, StVM 1/2012, EV 18/2012

20.7.2012/445:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.

HE 9/2012, StVM 4/2012, TaVL 21/2012, EV 47/2012

14.12.2012/796:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.

Ennen vuotta 1952 syntyneen työntekijän oikeuteen jäädä varhennetulle vanhuuseläkkeelle ja varhennetun vanhuuseläkkeen määrään sovelletaan kuitenkin 8 §:n 3 ja 4 momenttia, 11 §:n 2 momenttia, 12 §:ää, 13 §:n 1 momenttia ja 52 §:n 2 momenttia sellaisina kuin ne olivat voimassa tämän lain voimaan tullessa.

Ennen vuotta 1958 syntyneen työntekijän, joka saa työttömyyspäivärahaa työttömyysturvalain (1290/2002) 6 luvun 9 §:ssä tarkoitetun lisäpäiväoikeuden perusteella, oikeuteen jäädä varhennusvähennyksellä vähentämättömälle vanhuuseläkkeelle 62 vuoden iässä sovelletaan 11 §:n 3 momenttia ja 13 §:n 1 momenttia sellaisina kuin ne olivat voimassa tämän lain voimaan tullessa. (7.11.2014/887)

Ennen vuotta 1954 syntyneellä työntekijällä on oikeus jäädä osa-aikaeläkkeelle tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

HE 77/2012, StVM 19/2012, EV 113/2012

18.1.2013/45:

Tämä laki tulee voimaan 16 päivänä maaliskuuta 2013.

Ennen tämän lain voimaantuloa erääntyneeseen maksuun sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

HE 57/2012, LaVM 14/2012, EV 126/2012

30.12.2013/1208:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

HE 162/2013, StVM 28/2013, EV 197/2013

7.3.2014/186:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä maaliskuuta 2014.

HE 94/2013, TaVM 38/2013, PeVL 43/2013, EV 4/2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU; (32011L0061); EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1

8.8.2014/642:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä elokuuta 2014.

HE 39/2014, TaVM 6/2014, EV 62/2014

7.11.2014/872:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

HE 109/2014, StVM 7/2014, EV 97/2014

7.11.2014/885:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleviin työkyvyttömyyseläkehakemuksiin sovelletaan 36 ja 103 §:ää sellaisina kuin ne olivat tämän lain voimaan tullessa.

Sen estämättä, mitä merimieseläkelain muuttamisesta annetun lain (629/2009) voimaantulosäännöksen 1 ja 2 momentissa säädetään 69 §:n 2 momentista ja 75 §:n 2 momentista, päättyneen työkyvyttömyyseläkkeen ajalta tulevan ajan eläkkeen perusteena olevasta ansiosta karttuu eläkettä 1,6 karttumisprosentin mukaan 69 §:n 2 momentin perusteella ja 1,5 karttumisprosentin mukaan 75 §:n 2 momentin perusteella, jos päättyneen työkyvyttömyyseläkkeen eläketapahtuma on vuonna 2006 tai sen jälkeen ja jos uusin perustein määrättävä vanhuuseläke alkaa 1 päivänä tammikuuta 2010 tai sen jälkeen tai uusin perustein määrättävän eläkkeen eläketapahtuma on 1 päivänä tammikuuta 2010 tai sen jälkeen. Tämän lain voimaan tullessa maksussa olevan tässä momentissa tarkoitetun eläkkeen määrän eläkekassa tarkistaa 1 päivästä tammikuuta 2015.

HE 120/2014, StVM 11/2014, EV 105/2014

7.11.2014/887:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

HE 120/2014, StVM 11/2014, EV 105/2014

19.12.2014/1234:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

HE 213/2014, StVM 22/2014, EV 180/2014

20.3.2015/296:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.

Tätä lakia sovelletaan eläkkeisiin, joissa eläketapahtuma sattuu tämän lain tultua voimaan. Sen estämättä, mitä ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleissa merimieseläkelain 69 ja 70 §:ssä säädetään, eläkettä karttuu 1 päivänä tammikuuta 2016 alkaen merimieseläkelain 75 ja 76 §:n, sellaisina kuin ne ovat tämän lain tultua voimaan, mukaisesti.

1 päivänä tammikuuta 2016–31 päivänä joulukuuta 2024 työntekijällä on oikeus jäädä vanhuuseläkkeelle merimieseläkelain 8 §:ssä säädettyä vanhuuseläkkeen alaikärajaa alemmassa alennetussa eläkeiässä soveltaen merimieseläkelain 8 §:n 2 ja 4 momenttia, sellaisina kuin ne olivat 31 päivänä joulukuuta 2015, kuitenkin siten, että jokaista kuukautta kohden, jolla tämän lain 224 a §:ssä säädetyllä tavalla laskettu palveluaika ylittää 300 kuukautta, eläkeikä alenee 65 vuoden iästä yhdellä kuukaudella.

1 päivänä tammikuuta 2025 alkaen työntekijällä on oikeus jäädä vanhuuseläkkeelle siinä 3 momentin mukaisessa alennetussa eläkeiässä, johon 31 päivänä joulukuuta 2024 saakka huomioon otettu merimieseläkelain mukainen palveluaika oikeuttaa. Edellytyksenä on, että työntekijän työsuhde jatkuu, kunnes hän saavuttaa 3 momentissa sanotulla tavalla lasketun alennetun eläkeiän ja että hän on ollut kolmen vuoden aikana ennen eläkkeeseen oikeuttavan työsuhteen päättymistä merimieseläkelain mukaisessa työsuhteessa vähintään 18 kuukauden ajan ja myös ettei työntekijä enää ole siinä työsuhteessa, josta hän jää eläkkeelle.

Jos eläkekassa on merimieseläkelain 108 §:n perusteella toimivaltainen käsittelemään eläkehakemuksen, tämän lain 73 §:n 1 momentissa säädetty tuleva aika lasketaan sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä olisi saavuttanut 3 tai 4 momentin mukaisen alennetun eläkeiän ollessaan yhdenjaksoisesti merimieseläkelain alaisessa työsuhteessa työkyvyttömyyden alkamista seuraavan kuukauden alusta mainitun eläkeiän saavuttamiseen saakka, jos näin laskettu eläkeikä on merimieseläkelain 8 §:ssä säädettyä vanhuuseläkkeen alaikärajaa alempi.

1 päivänä tammikuuta 2016 alkaen työntekijällä on oikeus jäädä vanhuuseläkkeelle 3 tai 4 momentin mukaisessa alennetussa eläkeiässä, jos hän täyttää merimieseläkelain 10 §:ssä, sellaisena kuin se oli 31 päivänä joulukuuta 2015, säädetyt edellytykset.

1 päivänä tammikuuta 2016–31 päivänä joulukuuta 2020 kuolleen edunjättäjän leskellä tai kuolinpesällä on oikeus hautausavukseen merimieseläkelain 63 §:n, sellaisena kuin se oli 31 päivänä joulukuuta 2015, mukaisesti, jos edunjättäjä olisi kuollessaan täyttänyt merimieseläkelain 63 §:ssä tai merimieseläkelain voimaanpanosta annetun lain 29 §:ssä, sellaisina kuin ne olivat 31 päivänä joulukuuta 2015, säädetyt edellytykset.

Tämän lain 141 a §:ää sovelletaan siten, että työnantajan eläkevakuutusmaksun korotus tai alennus vahvistetaan ensimmäisen kerran vuodelta 2017 maksettavan eläkevakuutusmaksun yhteydessä. Vuoden 2017 työnantajan eläkevakuutusmaksun korotuksen tai alennuksen perusteena käytetään työnantajan vuosien 2014 ja 2015 riskisuhteiden lukuja kuitenkin siten, että vuoden 2014 riskisuhteena käytetään lukua 1. Vuodesta 2018 alkaen riskisuhde lasketaan kahden maksuvuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden riskisuhteen perusteella siten, että vuoden 2018 työnantajan eläkevakuutusmaksun korotuksen tai alennuksen määrää vahvistettaessa perusteena käytetään vuosien 2015 ja 2016 riskisuhteiden lukuja. Vuoden 2018 jälkeen riskisuhde lasketaan vuotta 2018 vastaavasti kahden maksuvuotta edeltävää vuotta edeltävän vuoden riskisuhteen perusteella.

HE 321/2014, StVM 40/2014, EV 270/2014

20.3.2015/320:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.

HE 279/2014, StVM 46/2014, EV 305/2014

7.8.2015/877:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.

Mitä tässä laissa säädetään työtapaturma- ja ammattitautilain tai maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisesta etuudesta, sovelletaan tapaturmavakuutuslain (608/1948) tai maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/1981) mukaiseen vastaavaan etuuteen.

Tapaturmavakuutuslain ja maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain mukaiseen etuuteen sovelletaan kuitenkin merimieseläkelain 97 §:n 1 momenttia sellaisena kuin se oli voimassa tämän lain voimaan tullessa.

HE 278/2014, StVM 50/2014, MmVL 47/2014, TyVL 17/2014, EV 320/2014

18.9.2015/1194:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.

HE 254/2014, TaVM 34/2014, EV 371/2014

30.12.2015/1667:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran Merimieseläkekassan kirjanpitoon siltä tilikaudelta, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2016 tai sen jälkeen.

HE 98/2015, TaVM 17/2015, EV 114/2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU (32013L0034); EYVL N:o L 182, 29.6.2013, s. 19.

29.1.2016/78:

Tämän lain voimaantulosta säädetään erikseen lailla.

Tämä laki on voimassa L:n 80/2016 mukaisesti 1.1.2017 alkaen.

HE 16/2015, StVM 5/2015, EV 37/2015

3.6.2016/411:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.

Eläkekassan on viimeistään vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta tehtävä ensimmäinen 184 a §:n mukainen riski- ja vakavaraisuusarvio ja toimitettava yhteenveto siitä Finanssivalvonnalle.

HE 31/2016, StVM 5/2016, EV 58/2016

12.8.2016/635:

Tämä laki tulee voimaan 19 päivänä elokuuta 2016.

HE 70/2016, TaVM 16/2016, EV 85/2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/56/EU, (32014L0056); EUVL N:o L 158, 27.5.2014, s. 196, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 537/2014, (32014R0537); EUVL N:o L 158, 27.5.2014, s. 77

25.8.2016/705:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.

HE 7/2016, LaVM 8/2016, EV 99/2016

11.11.2016/941:

Tämä laki tulee voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana. Sitä sovelletaan kuitenkin jo 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen.

HE 145/2016, LiVM 22/2016, EV 117/2016

11.11.2016/950:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.

HE 130/2016, StVM 16/2016, EV 111/2016

21.12.2016/1256:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.

Tämän lain 97 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaa sovelletaan jo 1 päivästä tammikuuta 2016.

HE 120/2016, StVM 25/2016, EV 167/2016

4.5.2018/339:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2018.

HE 145/2017, LiVM 3/2018, EV 20/2018

19.12.2018/1272:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2019.

Tätä lakia sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2019 tai sen jälkeen maksettuihin palkkoihin ja vastikkeisiin.

Laiminlyöntimaksua koskevia säännöksiä sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2020 ja sen jälkeen tapahtuneisiin laiminlyönteihin. Tätä edeltävältä ajalta eläketurvan järjestämisen laiminlyöntiin ja laiminlyöntikorotukseen sovelletaan merimieseläkelakia sellaisena kuin se oli 31 päivänä joulukuuta 2018.

Jos tämän lain mukaiset työeläkevakuutusmaksun määräämistä varten tarvittavat tiedot eivät ole työeläkevakuutusmaksun määräämistä varten ajoissa eläkekassan käytettävissä tulotietojärjestelmän tai siihen liittyvän eläkekassalle tapahtuvan 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä ilmenneen tietojen siirron toimintahäiriön vuoksi, eläkekassa voi työeläkejärjestelmän vakiintuneen toiminnan jatkumiseksi arvioida työntekijälle työeläkevakuutusmaksun perusteena käytettävän palkan ja määrätä työeläkevakuutusmaksun arvioidun palkan perusteella. Palkka arvioidaan tämän lain 202 §:ssä tarkoitettujen laskuperusteiden mukaisesti. Työeläkevakuutusmaksu korjataan vastaamaan tulotietojärjestelmän tietoja viipymättä sen jälkeen, kun edellä mainitut tarvittavat tiedot ovat eläkekassan käytettävissä.

HE 87/2018, StVM 7/2018, EV 121/2018

17.5.2019/690:

Tämä laki tulee voimaan 10 päivänä kesäkuuta 2019.

HE 313/2018, TaVM 37/2018, EV 307/2018

22.8.2019/954:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2021.

HE 298/2018, StVM 38/2018, EV 297/2018

30.12.2019/1471:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020. Sen 78 §:n 2 momentti ja 3 momentin 4, 5 ja 12 kohta tulevat kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta 2021.

Sellaiseen sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaiseen päivärahaetuuteen, johon ei sovelleta sairausvakuutuslain muuttamisesta annettua lakia (535/2019) mainitun lain voimaantulosäännöksen 1 momentin perusteella, ja sellaiseen Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) mukaiseen kuntoutusrahaan, johon ei sovelleta Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain muuttamisesta annettua lakia (536/2019) mainitun lain voimaantulosäännöksen perusteella, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa ollutta 80 ja 82 §:ää.

Mitä tässä laissa säädetään sotilastapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta annetun lain (1521/2016) tai tapaturman ja palvelussairauden korvaamisesta kriisinhallintatehtävissä annetun lain (1522/2016) mukaisesta etuudesta tai korvauksesta, sovelletaan sotilastapaturmalain (1211/1990) mukaiseen vastaavaan etuuteen.

Mitä tässä laissa säädetään liikennevakuutuslain (460/2016) mukaisesta etuudesta tai korvauksesta, sovelletaan kumotun liikennevakuutuslain (279/1959) mukaiseen vastaavaan etuuteen.

Tämän lain 100 §:n 3 momenttia sovelletaan tilanteisiin, joissa raideliikennevastuulain (113/1999) mukainen vahinkotapahtuma on sattunut 1 päivänä tammikuuta 2017 tai sen jälkeen.

HE 64/2019, StVM 12/2019, EV 47/2019

30.12.2019/1478:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2021.

HE 64/2019, StVM 12/2019, EV 47/2019

7.4.2020/196:

Tämä laki tulee voimaan 10 päivänä huhtikuuta 2020 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 2020.

Tätä lakia sovelletaan eläkevakuutusmaksuihin, joiden 142 §:n 2 momentissa säädetty eräpäivä on 10 päivänä huhtikuuta 2020 tai sen jälkeen, mutta viimeistään 31 päivänä heinäkuuta 2020.

HE 39/2020, StVM 3/2020, EV 27/2020

17.4.2020/248:

Tämä laki tulee voimaan 20 päivänä huhtikuuta 2020.

HE 87/2019, StVM 1/2020, EV 12/2020

11.6.2020/457:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2021.

HE 28/2020, StVM 8/2020, EV 48/2020

17.12.2020/1150:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2021.

Tämän lain 100 §:n 4 ja 5 momenttia sovelletaan potilasvahinkona korvattaviin vahinkotapahtumiin, jotka ovat sattuneet 1 päivänä tammikuuta 2021 tai sen jälkeen.

HE 162/2020, StVM 34/2020, EV 158/2020

12.3.2021/210:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2021.

HE 213/2020, StVM 45/2020, EV 4/2021

26.3.2021/261:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2021.

Lakia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2017 lähtien merityösopimuslaissa tarkoitettua työtä sellaisessa suomalaisessa aluksessa tekevään työntekijään, jota käytetään järjestelmälliseen merenmittaustoimintaan kansainväliselle kilpailulle alttiissa meriliikenteessä.

HE 251/2020, LiVM 2/2021, EV 9/2021

19.11.2021/960:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2022.

HE 28/2021, StVM 19/2021, EV 123/2021

19.11.2021/1009:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2022.

Tätä lakia sovelletaan vuonna 1975 ja sen jälkeen syntyneisiin edunsaajiin, jos perhe-eläkkeeseen oikeuttava eläketapahtuma on sattunut tämän lain tultua voimaan.

Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, tämän lain 61 ja 110 §:ää sovelletaan kaikkiin edunjättäjän todennäköiseen kuolemaan perustuvaa perhe-eläkettä koskeviin muutoksiin, jotka sattuvat tämän lain tultua voimaan.

Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan perhe-eläkkeeseen oikeutettuun lapseen sovelletaan tämän lain 56 §:n 1 ja 3 momenttia sekä 60 §:n 2 momenttia.

Sen estämättä, mitä 2 momentissa säädetään, leskellä on oikeus perhe-eläkkeeseen tämän lain 55 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan, jos perhe-eläkkeeseen oikeuttava eläketapahtuma on sattunut tämän lain tultua voimaan. Tämän lain 55 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaiseen leskeneläkkeeseen sovelletaan merimieseläkelakia sellaisena kuin se on tämän lain tultua voimaan.

HE 66/2021, StVM 23/2021, EV 133/2021

30.12.2021/1349:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2022.

HE 159/2021, TyVM 18/2021, EV 219/2021

14.1.2022/42:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2022.

Työntekijään sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jos vanhempainpäiväraha on myönnetty tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden sairausvakuutuslain (1224/2004) säännösten perusteella.

HE 129/2021, StVM 33/2021, EV 208/2021

20.5.2022/360:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2022.

HE 30/2022, StVM 6/2022, EV 52/2022

8.7.2022/575:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2023.

HE 56/2021, HE 18/2022, StVM 9/2022, EV 66/2022

9.12.2022/1032:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2023.

Tätä lakia sovelletaan tämän lain voimaan tultua vireille tuleviin kuntoutushakemuksiin.

Tämän lain 25 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisen edellytyksen täyttymistä tarkastellaan 1 päivänä tammikuuta 2019 edeltävältä ajalta kaikilta niiltä kalenterivuosilta, joihin sisältyy tämän lain 25 §:n 5 momentissa tarkoitettuun 36 kalenterikuukauden ajanjaksoon kuuluvia kalenterikuukausia.

HE 181/2022, StVM 19/2022, EV 137/2022